The study examined immigrants' attitudes towards acculturation, in other words the social and cultural changes that take place in the adaptation process. The perspective of acculturation studies was also expanded by examining immigrants' cultural values and their experiences of majority's expectations. In addition, special interest was directed to the relations between acculturation attitudes and values and both factors' relevance on psychological well-being. Indian born immigrants were selected as subjects as they are one of the fastest growing ethnic minorities in Finland. This minority has not been included in immigration studies previously. The seventy-five immigrants that participated as subjects represent a highly educated subgroup of Indian born immigrants. The study was carried out with posted questionnaires. Most of the subjects received an inquiry of their motivation to participate by e-mail or phone before the postal questionnaire. The results were in line with previous studies in Finland as the attitudes emphasising cultural integration were dominant. However, attitudes towards marriage, reflecting deeper and less flexible parts of culture, were dominated by separation motives. Immigrants' perceptions of majority's expectations reflected partly the real assimilation wishes demonstrated in previous studies. Against hypotheses, discrepancies between acculturation attitudes and experiences of majority's expectations did not predict immigrants' psychological well-being in a clear way. The highly educated Indian born immigrants emphasised self-direction and universalism in their values. This separates them from the traditional cultural values of India. The hypotheses made of the predictive relations between values and acculturation attitudes were partly confirmed. Also, the assumptions concerning both the stress buffering role of collectivistic values and the positive effect of achievement values on feelings of mastery were confirmed. Despite the limitations in the data, this study strengthens the view that cultural and personal values play a significant role in immigrants' adaptation process. Information about values can benefit individuals making hard decisions and coping with cultural change as well as officials modifying Finnish immigration policy and planning the support system for immigrants.

Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia ovat sairaaloissa työskentelevien naisten ja miesten palkallisen ja palkattoman työn kokonaiskuormitukset ja kokemukset perhe- ja työrooleissa. Toiseksi selvitettiin, minkälainen yhteys kokonaiskuormituksella ja kokemuksilla työ- ja perherooleissa on sukupuolten psyykkisiin oireisiin ja tyytyväisyyteen työssä ja vapaa-aikana. Lisäksi tarkasteltiin, muokkaavatko kokemukset rooleissa kokonaiskuormituksen yhteyttä psyykkisiin oireisiin. Työ- ja perherooleja tarkasteltiin rakenteellisen rooliteorian viitekehyksestä. Roolien nähtiin vaikuttavan myös hyvinvointiin altistaen kantajansa erilaisille ympäristön stressitekijöille sekä rooliristiriitojen kautta. Tutkimusten mukaan työssäkäyvien naisten kokonaiskuormitus on suurempi kuin miesten, minkä on oletettu vaikuttavan naisten hyvinvointiin. Yhä useammin tutkitaan myös sukupuolten kokemuksia perhe- ja työrooleissa. Kokemusten on todettu olevan erilaisia erityisesti perheroolissa, jossa naiset kokevat vastuuta kodinhoidosta enemmän kuin miehet. Työroolissa naiset taas saavat enemmän sosiaalista tukea. Tutkimusten mukaan naisten hyvinvointiin vaikuttavat sekä työ- että perheroolit, kun miesten hyvinvointi on riippuvainen kokemuksista työssä. Naisilla perheroolin vaatimukset myös vaikuttavat kokemuksiin työroolissa, mitä on tutkittu työn ja perheen välisenä siirräntänä. Tutkimus on poikkileikkaus. Aineisto kerättiin itsearviointilomakkeella. Tutkimukseen osallistui 1622 perheellistä sairaalatyöntekijää. Tutkittavista 88 % oli naisia, joista 57 % työskenteli sairaanhoitajana ja 38 % avustavassa henkilöstössä. Miehistä useampi (50 %) toimi lääkärinä. Enemmistö miehistä ja naisista eli parisuhteessa. Keskimääräinen lapsiluku oli 2.2. Kokonaiskuormitusta kartoitettiin tunneissa. Kokemuksia perheroolissa kartoitettiin kokemuksella vastuun kantamisesta kotitöistä ja kokemuksia työroolissa kokemuksilla työn hallinnasta ja sosiaalisesta tuesta työpaikalla. Vastaajien hyvinvointia kartoitettiin psyykkisten oireiden (GHQ), työ-, ja vapaa-ajan tyytyväisyyden mittareilla. Taustatekijöinä huomioitiin sukupuoli, ammattiasema, ikä, työaikamuoto, peruskoulutus, siviilisääty ja lasten lukumäärä. Muuttujien välisiä yhteyksiä selvitettiin korrelaatiotarkastelulla ja regressioanalyysillä. Tutkimus osoitti, että sairaalahenkilöstön perhe- ja työrooleissa on sukupuolisidonnaisia eroja. Sukupuolten kokonaiskuormitukset olivat erilaiset. Naiset käyttivät enemmän aikaa kotitöihin ja miehet yli- tai sivutöihin. Sukupuolten kokemukset perhe- ja työrooleissa olivat erilaisia. Erityisesti perheroolissa naiset kokivat kantavansa enemmän vastuuta kuin miehet. Kokemukset työ- ja perherooleissa vaikuttivat psyykkiseen oireiluun enemmän kuin kokonaiskuormitus. Miesten oireet olivat naisia enemmän sidoksissa yksinomaan kokemuksiin työroolissa, kun taas naisilla sekä kokonaiskuormitus että kokemukset työ- ja perherooleissa olivat yhteydessä psyykkiseen oireiluun. Kokemukset työroolissa eivät muokanneet kokonaiskuormituksen yhteyttä oireiluun. Naisilla kokemus vastuusta perheroolissa vaikutti työtyytyväisyyteen toisin kuin miehillä, joiden työtyytyväisyys oli sidoksissa vain kokemuksiin työroolissa. Tutkimus osoitti, että erityisesti naisten hyvinvoinnin ymmärtäminen vaatii kokonaisvaltaista, eri elämänalueet huomioivaa, lähestymistapaa. Keskeisinä lähteinä olivat mm. Frankenhauserin ym. (1990) tutkimukset kokonaiskuormituksesta sekä Barnettin ja Baruchin (1987; 1985) analyysit kokemuksista työ- ja perherooleissa. Viitekehyksenä oli myös työn ja perheen yhteensovittamisen ulkomainen ja kotimainen tutkimus ja teoria.

Tutkimuksen aiheena oli maahanmuuttajien psyykkinen hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät. Maahanmuuton myötä yksilö osallistuu akkulturaatioprosessiin. Maahanmuutto ei sinänsä ole uhka maahanmuuttajan henkiselle hyvinvoinnille, mutta akkulturaatioprosessissa esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa akkulturaatiostressiä. Tavoitteena oli kvantitatiivisin analyysimenetelmin selvittää, millaiset tekijät ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkisiin oireisiin. Tutkimusote yhdistää uhritutkimuksen perinteen kvantitatiiviseen akkulturaatiotutkimukseen, jolloin saadaan ensikäden tietoa maahanmuuttajien kokemuksista heidän omasta näkökulmastaan. Aineistona oli tutkimuksen Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia (Jasinskaja-Lahti, Liebkind & Vesala 2002) aineisto. Tutkimuksen perusjoukon muodosti 36962 maahanmuuttajataustaista henkilöä. Tutkimuksen lopullinen aineisto (n=3595) koostui seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä seuraavasti: Kosovon albaanit (n=382), arabit (n=476), somalit (n=269), venäläiset (n=547), vietnamilaiset (n=453), virolaiset (n=701) ja suomalaista syntyperää olevat (n=767). Kaikki tutkitut olivat muuttaneet Suomeen vuoden 1999 loppuun mennessä ja olivat iältään 18–65-vuotiaita. Vastausprosentti koko aineistossa oli 52. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: (1)Onko lähisukulaisten muodostaman sosiaalisen verkoston koko yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin? Miten kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin, kun muiden keskeisten tekijöiden vaikutus on vakioitu? (2)Eroavatko eri maahanmuuttajaryhmät siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin? Onko ryhmien välillä eroja sen suhteen, mitkä sosiaalisen verkoston muodot (kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla) selittävät psyykkistä hyvinvointia? Tutkimuksessa pyrittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla löytämään tekijöitä, jotka selittävät maahanmuuttajien psyykkisen hyvinvoinnin tasoa. Vakioimalla sosiodemografisten tekijöiden, yleisen terveydentilan, Suomessa asutun ajan ja suomen kielen taidolla mitatun akkulturaatioasteen sekä syrjintä- ja rasismikokemusten vaikutus tarkasteltiin sosiaalisten verkostojen yhteyttä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että naiset, nuoremmat maahanmuuttajat, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat, terveytensä huonommaksi arvioivat, paljon syrjintää ja rasismia kokeneet ja pienen tai puuttuvan kodin sosiaalisen verkoston omaavat maahanmuuttajat kärsivät enemmän psyykkisistä oireista. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Yhdessä selittävät tekijät selittivät koko aineistossa 29 prosenttia maahanmuuttajien psyykkisten oireiden vaihtelusta. Eroja maahanmuuttajaryhmäkohtaisissa analyyseissa löytyi. Maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien etu. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole ongelmatonta. Maahanmuuttajien akkulturaatio on vuorovaikutteinen prosessi, jonka sujuvuuteen voidaan vaikuttaa. Onnistunut maahanmuuttajien kotoutuminen edesauttaa hyviä etnisiä suhteita ja ehkäisee ulkomaalaisvastaisia asenteita. Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät hallinnolliset käytännöt sekä yleinen asenneilmapiiri puolestaan vaikuttavat maahanmuuttajien syrjintä- ja rasismikokemuksiin ja tätä kautta heidän henkiseen hyvinvointiinsa.

Aims: The aim of this study was to find out the social support (SS) of the secondary school students and its connection to their psychological well-being and happiness. The focus of this study was on the students who have been frequently supported in the basic education. The earlier studies have indicated that students with learning disabilities have less SS; they become easier bullied and excluded from social communities. The happiness of a student with special needs is also lower than others, according to earlier studies. Methods: The data for the study were collected using questionnaires from 14 Finnish upper secondary schools in the spring of 2016. Both vocational schools and senior high schools were included. There were 1141 answers in total. The data were analyzed using SPSS. Results and conclusions: The levels of the psychological well-being and happiness of the upper secondary students are quite high. On average, they have a satisfying amount of friends. They receive more SS from their mother than their father. A romantic relationship is related to their happiness, but not to their psychological well-being. SS from the school worker is related to students’ happiness and psychological well-being. The students who had been frequently supported in the basic education do not differ in SS, happiness or psychological well-being from the students with no such support. Only the support from mother is stronger among frequently supported group. There is no connection between SS from the school worker and psychological well-being among supported group, neither between romantic relationship and happiness, conversely with non-supported students. The only main difference that a school success indicates among the supported group is higher levels of psychological well-being when it comes to a better succeed students. Generally, the students with the support background in the basic education do not differ much from their peers in SS.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia Suomessa asuvien venäjänkielisten, vietnamilaisten ja suomalaisten nuorten ja heidän vanhempiensa perheeseen liittyviä arvoja. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, miten nuorten ja vanhempien arvojen erot olivat yhteydessä nuorten elämäntyytyväisyyteen. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty ICSEY-tutkimusprojektin (International Comparative Studies of Ethnocultural Youth ) puitteissa ja se koostuu 170 venäjänkielisestä, 271 vietnamilaisesta ja 190 suomalaisesta nuoresta. Lisäksi 103 venäjänkielisen, 184 vietnamilaisen ja 110 suomalaisen nuoren vanhemmista toinen tai molemmat osallistui tutkimukseen. Tutkittujen nuorten keski-ikä oli 15 vuotta. Venäjänkieliset nuoret olivat asuneet Suomessa keskimäärin 2,5 vuotta ja vietnamilaiset nuoret 7,1 vuotta. Perheeseen liittyvät arvot koskivat ensinnäkin nuorten velvollisuuksia perheessä ja vanhempien auktoriteettia (velvollisuuskäsitykset) ja toisaalta nuorten oikeuksia seurusteluun ja naimisiinmenoon liittyvissä kysymyksissä (oikeuskäsitykset). Elämäntyytyväisyys liittyi nuorten yleiseen tyytyväisyyteen tämänhetkiseen elämään ja elämänolosuhteisiin. Yhteenvetona tuloksista voidaan sanoa, että tutkittujen ryhmien nuoret erosivat toisistaan perheeseen liittyvien arvojen suhteen. Nuorten velvollisuuksia kannattivat eniten vietnamilaiset, toiseksi eniten venäjänkieliset ja vähiten suomalaiset nuoret. Nuorten oikeuksia kannattivat eniten suomalaiset, toiseksi eniten venäjänkieliset ja vähiten vietnamilaiset nuoret. Vanhemmista suomalaiset vanhemmat kannattivat venäjänkielisiä ja vietnamilaisia vanhempia vähemmän nuorten velvollisuuksia, ja vietnamilaiset vanhemmat kannattivat suomalaisia ja venäjänkielisiä vanhempia vähemmän nuorten oikeuksia. Nuorten ja vanhempien velvollisuus- ja oikeuskäsitykset erosivat toisistaan kaikissa etnisissä ryhmissä, lukuun ottamatta suomalaisnuorten ja -vanhempien velvollisuuskäsityksiä. Suomalaiset nuoret olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin venäjänkieliset ja vietnamilaiset nuoret. Nuorten ja vanhempien arvoerojen yhteyttä nuorten elämäntyytyväisyyteen tutkittiin lineaarisen regressioanalyysin avulla, joka suoritettiin jokaiselle etniselle ryhmälle erikseen. Kaikissa analyyseissa vakioitiin iän ja sukupuolen vaikutus ja venäjänkielisten ja vietnamilaisten nuorten analyyseissa lisäksi Suomessa asutun ajan vaikutus. Analyysien tulokset olivat erilaisia maahanmuuttaja- ja suomalaisnuorten osalta. Suomalaisnuorten ja -vanhempien väliset arvoerot eivät olleet yhteydessä nuorten elämäntyytyväisyyteen. Sen sijaan sekä venäjänkielisten että vietnamilaisten nuorten ja vanhempien velvollisuuskäsitysten ero oli yhteydessä nuorten elämäntyytyväisyyteen: mitä suurempi ero oli, sitä tyytymättömämpiä nuoret olivat elämäänsä. Oikeuskäsitysten ero ei ollut yhteydessä venäjänkielisten ja vietnamilaisten nuorten elämäntyytyväisyyteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi akkulturaatiotutkimus ja erityisesti akkulturaatioon perheen kontekstissa keskittyvä tutkimus. Keskeisimpiä lähteitäni olivat Berry (2002), Jasinskaja-Lahti & Liebkind (2000), Phinney & Ong (2000), Sam (1998a) ja Sam & Virta (2003).

Mielenterveysoireilu on opiskelijoilla yleistä, ja monet mielenterveyden häiriöt puhkeavat nuoruudessa. Mielenterveysongelmilla on havaittu yhteys opinnoissa suoriutumiseen ja opintojen keskeyttämiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin opiskeluun, sosiaaliseen hyvinvointiin ja tuen saamiseen liittyviä kokemuksia mielenterveysongelmia raportoivilla toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoilla. Tutkimuksen aineistona oli kaksi valtakunnallista kyselyaineistoa: Kouluterveyskysely vuodelta 2019 ja Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus vuodelta 2016. Aineiston analyysissa käytettiin kuvailevia menetelmiä ja logistista regressioanalyysia. Tulosten mukaan toisen asteen opiskelijoista mielenterveysoireilu korostui lukiolaisilla, kun taas korkea-asteella erot yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä olivat vähäisiä. Erilaiset opintoihin ja opiskelutaitoihin liittyvät ongelmat olivat mielenterveysoireilua raportoivilla opiskelijoilla muita opiskelijoita yleisempiä. Myös sosiaalisessa hyvinvoinnissa havaittiin eroja muihin opiskelijoihin verrattuna. Erilaisten terveys- ja opiskeluhuoltopalveluiden käyttö oli mielenterveysoireilua raportoivilla yleisempää kuin muilla opiskelijoilla. Naiset käyttivät erityisesti terveyspalveluita miehiä useammin, ja he raportoivat miehiä useammin tuen tarpeista. Palveluiden käytössä oli eroa myös koulutussektorin mukaan. Toisen asteen opiskelijoilla perhetaustaan liittyvät tekijät eivät olleet yhteydessä palveluiden käyttöön. Opiskelijoiden tukipalveluita ja opiskeluympäristöjä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon mielenterveysongelmista raportoivien opiskelijoiden kokemukset sekä mielenterveysongelmien moninaiset yhteydet opintoihin ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Tutkielmassa tarkasteltiin venäjänkielisten maahanmuuttajanuorten etnisen, kansallisen ja maahanmuuttajaidentiteetin roolia etnisen syrjinnän ja psykologisen hyvinvoinnin yhteydessä. Suomalaisessa maahanmuuttokontekstissa venäjänkielisten ryhmä on erityisen tärkeä niin lukumäärällisen enemmistöasemansa vuoksi kuin heihin suomalaisen enemmistön taholta kohdistuvien pysyvien (Jasinskaja-Lahti ym., 2009) kielteisten asenteiden vuoksi. Yksi suurimmista esteistä maahanmuuttajien sopeutumiselle uuteen kulttuuriin ja kotimaahan on laajan tutkimusaineiston perusteella koettu syrjintä (mm. Berry ym, 2006; Dion ym., 1992; Liebkind & Jasinskaja-Lahti, 2000; Vedder ym., 2006; Verkuyten & Nekuee; 1999; Verkuyten, 2008; Ying, 1996). Useiden teorioiden mukaan lapset ja nuoret olisivat erityisen haavoittuvassa asemassa maahanmuuttoon liittyvässä stressissä (Sam & Berry, 2009). Ongelmia identiteetin muodostumiseen liittyen ilmenee eniten 11–22-vuotiailla maahanmuuttajilla, koska nuoret vähemmistöryhmän jäsenet joutuvat kohtaamaan kahdenlaisia identiteettiin liittyviä haasteita samanaikaisesti (Phinney ym., 2001). Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, miten mahdolliset syrjintäkokemukset vaikuttavat venäjänkielisten nuorten etniseen, kansalliseen ja maahanmuuttajaidentiteettiin sekä moniin samanaikaisiin ryhmäidentifikaatioihin perustuviin sosiaalisen identiteetin kumulatiivisuuteen ja kompleksisuuteen ja sitä kautta heidän psykologiseen hyvinvointiinsa. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli tarkastella maahanmuuttosukupolven mahdollista vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin koetun syrjinnän, eri identiteettirakenteiden ja psykologisen hyvinvoinnin välillä. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana voidaan pitää laajaan tutkimustietoon perustuvaa oletusta koetun syrjinnän kielteisistä vaikutuksista maahanmuuttajien hyvinvointiin. Tutkimuksessa testattiin erilaisia malleja etnisyyteen perustuvan syrjinnän, sosiaalisen identiteetin ulottuvuuksien ja psykologisen hyvinvoinnin yhteyksistä. Aineistona oli Tuuli Anna Mähösen sosiaalipsykologian väitöskirjaa varten 15 helsinkiläisestä yläkoulusta kevättalvella 2009 kerätty aineisto (N=141). Vastaajat olivat kokeneet keskimäärin melko vähän syrjintää. Tarkastelluista sosiaalisen identiteetin ulottuvuuksista vain vastaajien kansallinen (suomalainen) identiteetti ja identiteetin kumulatiivisuus eli monen vahvan ryhmäidentifikaation yhdistelmä olivat yhteydessä heidän psykologiseen hyvinvointiinsa. Identiteettimuuttujista ainoastaan kansallisella identiteetillä oli koetun syrjinnän ja psykologisen hyvinvoinnin yhteydessä marginaalinen välittäjävaikutus. Maahanmuuttajasukupolvella ei ollut merkitystä koetun syrjinnän, eri identiteettirakenteiden ja psykologisen hyvinvoinnin yhteyksissä. Vastaajat olivat keskimäärin tyytyväisiä elämäänsä. Psykologisen hyvinvoinnin osalta keskeisiä lähteitä tutkimuksessa olivat Diener (1984), Diener ym. (1985; 1997) ja Sam (1998), syrjinnän osalta Jasinskaja-Lahti & Liebkind (2000), Jasinskaja-Lahti ym. (2009) ja van Geel & Vedder (2009) sekä identiteettien osalta Branscombe ym. (1999), Brewer & Pierce (2005), Horenczyk & Ben-Shalom (2001), Liebkind (1992; 2001; 2006), Phinney ym. (2001), Roccas & Brewer (2002) sekä Verkuyten (2005; 2007). Lisäksi keskeisenä lähteenä maahanmuuttosukupolven tarkastelun osalta oli Berry ym. (ICSEY, 2006).