Browsing by Subject "henkinen hyvinvointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Perhoniemi, Riku (Helsingfors universitet, 2005)
    The study examined immigrants' attitudes towards acculturation, in other words the social and cultural changes that take place in the adaptation process. The perspective of acculturation studies was also expanded by examining immigrants' cultural values and their experiences of majority's expectations. In addition, special interest was directed to the relations between acculturation attitudes and values and both factors' relevance on psychological well-being. Indian born immigrants were selected as subjects as they are one of the fastest growing ethnic minorities in Finland. This minority has not been included in immigration studies previously. The seventy-five immigrants that participated as subjects represent a highly educated subgroup of Indian born immigrants. The study was carried out with posted questionnaires. Most of the subjects received an inquiry of their motivation to participate by e-mail or phone before the postal questionnaire. The results were in line with previous studies in Finland as the attitudes emphasising cultural integration were dominant. However, attitudes towards marriage, reflecting deeper and less flexible parts of culture, were dominated by separation motives. Immigrants' perceptions of majority's expectations reflected partly the real assimilation wishes demonstrated in previous studies. Against hypotheses, discrepancies between acculturation attitudes and experiences of majority's expectations did not predict immigrants' psychological well-being in a clear way. The highly educated Indian born immigrants emphasised self-direction and universalism in their values. This separates them from the traditional cultural values of India. The hypotheses made of the predictive relations between values and acculturation attitudes were partly confirmed. Also, the assumptions concerning both the stress buffering role of collectivistic values and the positive effect of achievement values on feelings of mastery were confirmed. Despite the limitations in the data, this study strengthens the view that cultural and personal values play a significant role in immigrants' adaptation process. Information about values can benefit individuals making hard decisions and coping with cultural change as well as officials modifying Finnish immigration policy and planning the support system for immigrants.
  • Määttä, Minna (2008)
    Opinnäytteessä tarkasteltiin ikääntyneiden psyykkista hyvinvointia ja siihen liittyviä tekijöitä. Aiheen tarkastelussa sovellettiin ekologista psykologiaa sekä ikääntyneiden psyykkisen hyvinvoinnin, sosiaalisten verkostojen ja elämänlaadun tutkimuksia. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat psyykkinen hyvinvointi, tyytyväisyys ja hoidon laatu.Psyykkinen hyvinvointi koostuu ahdistuneisuuden ja stressin puuttumisesta, tyytyväisyydestä itseen ja omaan elinympäristöön sekä kyvystä sopeutua omaan ikääntymiseen. Tutkittavat olivat Helsingin kaupungin kotipalveluja säännöllisesti käyttäviä kotona asuvia ikääntyneitä. Postikyselyyn vastasi hyväksyttävästi 164 ikääntynyttä. Päämenetelmiä olivat korrelaatiotarkastelut, faktorianalyysi ja lineaarinen regressioanalyysi. Ikääntyneet olivat suhteellisen tyytyväisiä asuntoonsa, asuintaloonsa ja lähiympäristöönsä. Niissä kuitenkin ilmeni myös puutteita, erityisesti esteettömyyden suhteen. Kotihoidon laatua ennustavia tekijöitä tutkimuksessa olivat erityisesti hoitajien ymmärtävä suhtautuminen ikääntyneeseen ja hänen tarpeisiinsa. Myös riittävä aika asiakastapaamiselle ja ikääntyneen arvostava kohtelu ennustivat kotihoidon laatua. Sosiaalisen verkoston koko ja läheisten tapaamisten tiheys olivat yhteydessä sosiaaliseen tukeen tyytyväisyyteen. Sosiaaliseen tukeen tyytyväisyyttä ennusti parhaiten sosiaalisen verkoston koko. Vapaa-ajan toimintaan tyytyväisyys, turvallisuuden tunne, koettu terveys sekä sosiaalinen tuki olivat yhteydessä ikääntyneen psyykkiseen hyvinvointiin. Myös hoidon laatu ja hyvä kohtelu liittyivät siihen. Lisäksi asuntoon, asuintaloon ja lähiympäristöön tyytyväisyys olivat yhteydessä ikääntyneen psyykkiseen hyvinvointiin. Ikääntyneen psyykkista hyvinvointia ennustivat parhaiten turvallisuuden tunne, asuntoon tyytyväisyys ja koettu terveys.
  • Pekkarinen, Laura (2000)
    Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia ovat sairaaloissa työskentelevien naisten ja miesten palkallisen ja palkattoman työn kokonaiskuormitukset ja kokemukset perhe- ja työrooleissa. Toiseksi selvitettiin, minkälainen yhteys kokonaiskuormituksella ja kokemuksilla työ- ja perherooleissa on sukupuolten psyykkisiin oireisiin ja tyytyväisyyteen työssä ja vapaa-aikana. Lisäksi tarkasteltiin, muokkaavatko kokemukset rooleissa kokonaiskuormituksen yhteyttä psyykkisiin oireisiin. Työ- ja perherooleja tarkasteltiin rakenteellisen rooliteorian viitekehyksestä. Roolien nähtiin vaikuttavan myös hyvinvointiin altistaen kantajansa erilaisille ympäristön stressitekijöille sekä rooliristiriitojen kautta. Tutkimusten mukaan työssäkäyvien naisten kokonaiskuormitus on suurempi kuin miesten, minkä on oletettu vaikuttavan naisten hyvinvointiin. Yhä useammin tutkitaan myös sukupuolten kokemuksia perhe- ja työrooleissa. Kokemusten on todettu olevan erilaisia erityisesti perheroolissa, jossa naiset kokevat vastuuta kodinhoidosta enemmän kuin miehet. Työroolissa naiset taas saavat enemmän sosiaalista tukea. Tutkimusten mukaan naisten hyvinvointiin vaikuttavat sekä työ- että perheroolit, kun miesten hyvinvointi on riippuvainen kokemuksista työssä. Naisilla perheroolin vaatimukset myös vaikuttavat kokemuksiin työroolissa, mitä on tutkittu työn ja perheen välisenä siirräntänä. Tutkimus on poikkileikkaus. Aineisto kerättiin itsearviointilomakkeella. Tutkimukseen osallistui 1622 perheellistä sairaalatyöntekijää. Tutkittavista 88 % oli naisia, joista 57 % työskenteli sairaanhoitajana ja 38 % avustavassa henkilöstössä. Miehistä useampi (50 %) toimi lääkärinä. Enemmistö miehistä ja naisista eli parisuhteessa. Keskimääräinen lapsiluku oli 2.2. Kokonaiskuormitusta kartoitettiin tunneissa. Kokemuksia perheroolissa kartoitettiin kokemuksella vastuun kantamisesta kotitöistä ja kokemuksia työroolissa kokemuksilla työn hallinnasta ja sosiaalisesta tuesta työpaikalla. Vastaajien hyvinvointia kartoitettiin psyykkisten oireiden (GHQ), työ-, ja vapaa-ajan tyytyväisyyden mittareilla. Taustatekijöinä huomioitiin sukupuoli, ammattiasema, ikä, työaikamuoto, peruskoulutus, siviilisääty ja lasten lukumäärä. Muuttujien välisiä yhteyksiä selvitettiin korrelaatiotarkastelulla ja regressioanalyysillä. Tutkimus osoitti, että sairaalahenkilöstön perhe- ja työrooleissa on sukupuolisidonnaisia eroja. Sukupuolten kokonaiskuormitukset olivat erilaiset. Naiset käyttivät enemmän aikaa kotitöihin ja miehet yli- tai sivutöihin. Sukupuolten kokemukset perhe- ja työrooleissa olivat erilaisia. Erityisesti perheroolissa naiset kokivat kantavansa enemmän vastuuta kuin miehet. Kokemukset työ- ja perherooleissa vaikuttivat psyykkiseen oireiluun enemmän kuin kokonaiskuormitus. Miesten oireet olivat naisia enemmän sidoksissa yksinomaan kokemuksiin työroolissa, kun taas naisilla sekä kokonaiskuormitus että kokemukset työ- ja perherooleissa olivat yhteydessä psyykkiseen oireiluun. Kokemukset työroolissa eivät muokanneet kokonaiskuormituksen yhteyttä oireiluun. Naisilla kokemus vastuusta perheroolissa vaikutti työtyytyväisyyteen toisin kuin miehillä, joiden työtyytyväisyys oli sidoksissa vain kokemuksiin työroolissa. Tutkimus osoitti, että erityisesti naisten hyvinvoinnin ymmärtäminen vaatii kokonaisvaltaista, eri elämänalueet huomioivaa, lähestymistapaa. Keskeisinä lähteinä olivat mm. Frankenhauserin ym. (1990) tutkimukset kokonaiskuormituksesta sekä Barnettin ja Baruchin (1987; 1985) analyysit kokemuksista työ- ja perherooleissa. Viitekehyksenä oli myös työn ja perheen yhteensovittamisen ulkomainen ja kotimainen tutkimus ja teoria.
  • Tuovinen, Sanna (2004)
    Tutkimuksen aiheena oli maahanmuuttajien psyykkinen hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät. Maahanmuuton myötä yksilö osallistuu akkulturaatioprosessiin. Maahanmuutto ei sinänsä ole uhka maahanmuuttajan henkiselle hyvinvoinnille, mutta akkulturaatioprosessissa esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa akkulturaatiostressiä. Tavoitteena oli kvantitatiivisin analyysimenetelmin selvittää, millaiset tekijät ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkisiin oireisiin. Tutkimusote yhdistää uhritutkimuksen perinteen kvantitatiiviseen akkulturaatiotutkimukseen, jolloin saadaan ensikäden tietoa maahanmuuttajien kokemuksista heidän omasta näkökulmastaan. Aineistona oli tutkimuksen Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia (Jasinskaja-Lahti, Liebkind & Vesala 2002) aineisto. Tutkimuksen perusjoukon muodosti 36962 maahanmuuttajataustaista henkilöä. Tutkimuksen lopullinen aineisto (n=3595) koostui seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä seuraavasti: Kosovon albaanit (n=382), arabit (n=476), somalit (n=269), venäläiset (n=547), vietnamilaiset (n=453), virolaiset (n=701) ja suomalaista syntyperää olevat (n=767). Kaikki tutkitut olivat muuttaneet Suomeen vuoden 1999 loppuun mennessä ja olivat iältään 18–65-vuotiaita. Vastausprosentti koko aineistossa oli 52. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: (1)Onko lähisukulaisten muodostaman sosiaalisen verkoston koko yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin? Miten kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin, kun muiden keskeisten tekijöiden vaikutus on vakioitu? (2)Eroavatko eri maahanmuuttajaryhmät siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin? Onko ryhmien välillä eroja sen suhteen, mitkä sosiaalisen verkoston muodot (kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla) selittävät psyykkistä hyvinvointia? Tutkimuksessa pyrittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla löytämään tekijöitä, jotka selittävät maahanmuuttajien psyykkisen hyvinvoinnin tasoa. Vakioimalla sosiodemografisten tekijöiden, yleisen terveydentilan, Suomessa asutun ajan ja suomen kielen taidolla mitatun akkulturaatioasteen sekä syrjintä- ja rasismikokemusten vaikutus tarkasteltiin sosiaalisten verkostojen yhteyttä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että naiset, nuoremmat maahanmuuttajat, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat, terveytensä huonommaksi arvioivat, paljon syrjintää ja rasismia kokeneet ja pienen tai puuttuvan kodin sosiaalisen verkoston omaavat maahanmuuttajat kärsivät enemmän psyykkisistä oireista. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Yhdessä selittävät tekijät selittivät koko aineistossa 29 prosenttia maahanmuuttajien psyykkisten oireiden vaihtelusta. Eroja maahanmuuttajaryhmäkohtaisissa analyyseissa löytyi. Maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien etu. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole ongelmatonta. Maahanmuuttajien akkulturaatio on vuorovaikutteinen prosessi, jonka sujuvuuteen voidaan vaikuttaa. Onnistunut maahanmuuttajien kotoutuminen edesauttaa hyviä etnisiä suhteita ja ehkäisee ulkomaalaisvastaisia asenteita. Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät hallinnolliset käytännöt sekä yleinen asenneilmapiiri puolestaan vaikuttavat maahanmuuttajien syrjintä- ja rasismikokemuksiin ja tätä kautta heidän henkiseen hyvinvointiinsa.
  • Pitkänen, Tuuli (1999)
    Lisensiaatintutkimus koostuu kolmesta artikkelista. Kahdessa ensimmäisessä artikkelissa on käytetty aineistona Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen Lapsesta aikuiseksi -tutkimusta, jossa on haastattelujen ja kyselylomakkeiden avulla seurattu 369 koululaisen kehittymistä 8-vuotiaasta 26-vuotiaaksi. Kolmas artikkeli perustuu Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osaston Nuorten aikuisten mielenterveys -tutkimuksen aineistoon, jossa kyselylomakkeen avulla selvitettiin 651 lukiolaisen psyykkistä hyvinvointia vuodenvaihteessa 1990/91 ja uudelleen vuonna 1995. Ensimmäisessä artikkelissa tutkittiin aggressiivisen käyttäytymisen pysyvyyttä ja analysoitiin menetelmien ennustavaa validiteettia. Lisäksi tarkasteltiin kouluikäisten käyttäytymisen yhteyksiä heidän elämänsä muotoutumiseen sekä alkoholinkäyttöön. Toisessa artikkelissa tarkasteltiin nuorten aikuisten alkoholin ongelmakäytön yhteyksiä heidän koulukäyttäytymiseensä sekä heidän vanhempiensa alkoholinkäyttöön. Kolmannessa artikkelissa selvitettiin 22-vuotiaiden alkoholin ongelmakäyttäjien psyykkistä hyvinvointia 5 vuotta aikaisemmin sekä seurantatutkimuksen aikana. Tutkimusten perusteella voi todeta, että käyttäytymisongelmat ja psyykkinen huonosti voiminen kouluiässä lisäävät riskiä siihen, että alkoholinkäyttö kehittyy ongelmakäytöksi nuoressa aikuisuudessa. Riskitekijät ovat naisilla ja miehillä jonkin verran erilaisia. Artikkelit: Pitkänen, T. Problem drinking and psychological well-being: a five-year foflow-up study from adolescence to young adulthood. Hyväksytty julkaistavaksi Scandinavian journal of Psychology -lehdessä. Pulkkinen, L. & Pitkänen, T. (1994). A prospective study on the precursors to problem drinking in young adulthood. Journal of Studies on Alcohol, 55, 578-587. Pulkkinen, L. & Pitkänen, T. (1993). Continuities in aggressive behavior from childhood to adulthood. Aggressive Behavior, 19, 249-263.
  • Eklund Suhonen, Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aims: The aim of this study was to find out the social support (SS) of the secondary school students and its connection to their psychological well-being and happiness. The focus of this study was on the students who have been frequently supported in the basic education. The earlier studies have indicated that students with learning disabilities have less SS; they become easier bullied and excluded from social communities. The happiness of a student with special needs is also lower than others, according to earlier studies. Methods: The data for the study were collected using questionnaires from 14 Finnish upper secondary schools in the spring of 2016. Both vocational schools and senior high schools were included. There were 1141 answers in total. The data were analyzed using SPSS. Results and conclusions: The levels of the psychological well-being and happiness of the upper secondary students are quite high. On average, they have a satisfying amount of friends. They receive more SS from their mother than their father. A romantic relationship is related to their happiness, but not to their psychological well-being. SS from the school worker is related to students’ happiness and psychological well-being. The students who had been frequently supported in the basic education do not differ in SS, happiness or psychological well-being from the students with no such support. Only the support from mother is stronger among frequently supported group. There is no connection between SS from the school worker and psychological well-being among supported group, neither between romantic relationship and happiness, conversely with non-supported students. The only main difference that a school success indicates among the supported group is higher levels of psychological well-being when it comes to a better succeed students. Generally, the students with the support background in the basic education do not differ much from their peers in SS.
  • Räihä, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Mental problems are an increasing challenge among university students. Research and development of interventions that aim to enhance well-being is important, because challenges in students' well-being easily effect the study progress and success. Mental problems and symptoms can also follow into working life, so the prevention of challenges is also important in the light of the students' later ability to work and be well. Psychological flexibility has been found to promote well-being in many ways. Several intervention studies have confirmed that psychological flexibility can also be promoted by using acceptance and commitment therapy’s (ACT) methods. The purpose of the study was to determine the effects of an internet-based intervention on university students’ well-being and study skills. The aim of the intervention was to enhance student’s psychological flexibility and organised studying skills. The research questions were: How are psychological flexibility, well-being, experienced stress, study-related burnout and organised studying skills related to each other, what kind of effects does the intervention have on the above-mentioned scales and how is the burnout risk divided before and after intervention. 74 university students participated in an intervention study conducted with an experimental control setting. Students’ psychological flexibility, well-being, experiences of stress, study-related burnout and organised studying were measured with questionnaires. The data of this study consist of the questionnaires conducted at the beginning and end of the intervention. Connections between the variables were observed by correlations and the change by repeated measures t-test, repeated measures analysis of variance (ANOVA), and frequency table. The results showed that students’ psychological flexibility, well-being, and organised learning skills increased as perceived stress and study-related burnout decreased. The effects of the intervention suggest that the well-being of university students can be supported by online intervention course combining ACT practices and study skills. More research is needed on the individual-level changes and the long-term effects of the intervention on well-being and study-related burnout.
  • Ojanen, Hanna (2006)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia Suomessa asuvien venäjänkielisten, vietnamilaisten ja suomalaisten nuorten ja heidän vanhempiensa perheeseen liittyviä arvoja. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, miten nuorten ja vanhempien arvojen erot olivat yhteydessä nuorten elämäntyytyväisyyteen. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty ICSEY-tutkimusprojektin (International Comparative Studies of Ethnocultural Youth ) puitteissa ja se koostuu 170 venäjänkielisestä, 271 vietnamilaisesta ja 190 suomalaisesta nuoresta. Lisäksi 103 venäjänkielisen, 184 vietnamilaisen ja 110 suomalaisen nuoren vanhemmista toinen tai molemmat osallistui tutkimukseen. Tutkittujen nuorten keski-ikä oli 15 vuotta. Venäjänkieliset nuoret olivat asuneet Suomessa keskimäärin 2,5 vuotta ja vietnamilaiset nuoret 7,1 vuotta. Perheeseen liittyvät arvot koskivat ensinnäkin nuorten velvollisuuksia perheessä ja vanhempien auktoriteettia (velvollisuuskäsitykset) ja toisaalta nuorten oikeuksia seurusteluun ja naimisiinmenoon liittyvissä kysymyksissä (oikeuskäsitykset). Elämäntyytyväisyys liittyi nuorten yleiseen tyytyväisyyteen tämänhetkiseen elämään ja elämänolosuhteisiin. Yhteenvetona tuloksista voidaan sanoa, että tutkittujen ryhmien nuoret erosivat toisistaan perheeseen liittyvien arvojen suhteen. Nuorten velvollisuuksia kannattivat eniten vietnamilaiset, toiseksi eniten venäjänkieliset ja vähiten suomalaiset nuoret. Nuorten oikeuksia kannattivat eniten suomalaiset, toiseksi eniten venäjänkieliset ja vähiten vietnamilaiset nuoret. Vanhemmista suomalaiset vanhemmat kannattivat venäjänkielisiä ja vietnamilaisia vanhempia vähemmän nuorten velvollisuuksia, ja vietnamilaiset vanhemmat kannattivat suomalaisia ja venäjänkielisiä vanhempia vähemmän nuorten oikeuksia. Nuorten ja vanhempien velvollisuus- ja oikeuskäsitykset erosivat toisistaan kaikissa etnisissä ryhmissä, lukuun ottamatta suomalaisnuorten ja -vanhempien velvollisuuskäsityksiä. Suomalaiset nuoret olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin venäjänkieliset ja vietnamilaiset nuoret. Nuorten ja vanhempien arvoerojen yhteyttä nuorten elämäntyytyväisyyteen tutkittiin lineaarisen regressioanalyysin avulla, joka suoritettiin jokaiselle etniselle ryhmälle erikseen. Kaikissa analyyseissa vakioitiin iän ja sukupuolen vaikutus ja venäjänkielisten ja vietnamilaisten nuorten analyyseissa lisäksi Suomessa asutun ajan vaikutus. Analyysien tulokset olivat erilaisia maahanmuuttaja- ja suomalaisnuorten osalta. Suomalaisnuorten ja -vanhempien väliset arvoerot eivät olleet yhteydessä nuorten elämäntyytyväisyyteen. Sen sijaan sekä venäjänkielisten että vietnamilaisten nuorten ja vanhempien velvollisuuskäsitysten ero oli yhteydessä nuorten elämäntyytyväisyyteen: mitä suurempi ero oli, sitä tyytymättömämpiä nuoret olivat elämäänsä. Oikeuskäsitysten ero ei ollut yhteydessä venäjänkielisten ja vietnamilaisten nuorten elämäntyytyväisyyteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi akkulturaatiotutkimus ja erityisesti akkulturaatioon perheen kontekstissa keskittyvä tutkimus. Keskeisimpiä lähteitäni olivat Berry (2002), Jasinskaja-Lahti & Liebkind (2000), Phinney & Ong (2000), Sam (1998a) ja Sam & Virta (2003).
  • Lehikoinen, Kai; Vanhanen, Elise (2017)
    Kokos
  • Paasonen, Josefiina (2019)
    Tämä tutkielma käsittelee musiikkikasvatuksen terapeuttisia mahdollisuuksia peruskoulun musiikinopetuksen kontekstissa. Tutkin, mitä on terapeuttisuus, miten se voi ilmetä koulun musiikinopetuksessa, ja miten se mahdollisesti edistää lapsen ja nuoren psyykkistä hyvinvointia. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimuskysymykseni olivat: 1. Millä tavoin terapeuttisuus voi ilmetä koulun musiikinopetuksen kontekstissa? 2. Miten terapeuttinen näkökulma musiikkikasvatukseen voi edistää nuoren psyykkistä hyvinvointia? Tutkimuksessani tarkastelen musiikkiterapian ja -kasvatuksen yhteneväisyyksiä. Pohdin, miten musiikkiterapian työtapoja voi hyödyntää musiikkikasvatuksessa, ja tekeekö se musiikinopetuksesta terapeuttista. Tutkimustuloksissa esittelen tutkimuskirjallisuuden pohjalta terapeuttisen opetuksen piirteitä, sekä musiikin merkitystä nuoren psyykkisen työskentelyn tukena. Tutkimukseni perusteella musiikilla on merkittäviä mahdollisuuksia edistää nuorten hyvinvointia, mutta koulun musiikinopetuksen puitteet ovat usein haasteelliset tämän toteutumiseen. On tärkeää lisätä opettajien tietoisuutta keinoista, joilla musiikinopetuksen terapeuttiset elementit voivat toteutua paremmin ja musiikinopetus voi entistä enemmän tukea lapsen ja nuoren kasvua, kehitystä ja psyykkistä hyvinvointia.
  • Mustonen, Henna (2008)
    Tutkielmassa tarkasteltiin tilapäisen oleskeluluvan saaneiden afganistanilaisten, irakilaisten ja somalialaisten turvapaikanhakijoiden hyvinvointia ja sopeutumista. Tilapäisiä oleskelulupia eli niin sanottuja B-lupia on myönnetty Suomessa vuodesta 2004 lähtien turvapaikanhakijoille, joilla ei ole katsottu olevan kansainväliseen suojeluun oikeuttavia perusteita, mutta joiden maasta poistaminen ei ole ollut mahdollista lähtömaissa vallinneiden olosuhteiden vuoksi. Tilapäiset oleskeluluvat ovat saaneet osakseen kritiikkiä ja on esitetty, että ne jättävät yksilön oikeudettomaan välitilaan, joka voi lisätä syrjäytymisriskiä ja pahoinvointia. Tutkimuksella oli kaksi tavoitetta. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, miten tilapäisen oleskeluluvan saaneet afganistanilaiset, irakilaiset ja somalialaiset turvapaikanhakijat voivat Suomessa, millaisia vaikeuksia he ovat kokeneet, millaisia keinoja he ovat käyttäneet hallitakseen nykyistä elämäntilannettaan ja kuinka paljon sosiaalista tukea he ovat kokeneet saaneensa. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli selvittää, miten tutkittavien kokemat vaikeudet, kokemukset sosiaalisesta tuesta ja käytetyt stressinhallintakeinot ovat yhteydessä tutkittavien psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui sosiaalipsykologiseen akkulturaatiotutkimukseen ja pakolaistutkimuksen perinteeseen. Kliinisen pakolaistutkimuksen näkökulmaa pyrittiin tutkimuksessa laajentamaan erityisesti stressin ja stressinhallinnan teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Tutkimus toteutettiin kyselylomaketutkimuksena ja siinä käytettiin määrälliseen tutkimukseen tarkoitettuja tilastollisia menetelmiä. Aineisto koostui 48 afganistanilaisen, 39 somalialaisen ja 30 irakilaisen vastauksista (N = 117). Tutkimuksessa havaittiin, että vastaajien henkisen hyvinvoinnin nykyinen tila oli huolestuttava. Vastaajat olivat kokeneet paljon psyykkisiä stressioireita ja erilaisia maahanmuuton jälkeisiä vaikeuksia. Samanaikaisesti vastaajat olivat pyrkineet hallitsemaan elämäntilannettaan aktiivisilla stressinhallintakeinoilla ja turvautumalla uskontoon. Perhehuolet, oleskeluluvan rajoitukset ja epävarmuus tulevaisuudesta, palveluiden saatavuuden ja viranomaisasioinnin vaikeudet sekä opiskelumahdollisuuksien ja taloudellisten resurssien rajallisuus olivat yhteydessä vastaajien psyykkisiin stressioireisiin. Akkulturaatioprosessiin yleisemmin liittyvät tekijät (rasismikokemukset, koetut toimeentulovaikeudet ja suomenkielen taito) ja sosiaalisen tuen saatavuus eivät olleet yhteydessä vastaajien hyvinvointiin. Välttelevien stressinhallintakeinojen käyttäminen oli vastaajien hyvinvoinnin kannalta haitallista. Vaikka kieltäminen ja mentaalinen irrottautuminen eivät olleetkaan itsessään hyvinvointia suojaavia stressinhallintakeinoja, näyttivät ne kuitenkin suojaavan vastaajia perhehuolien aiheuttamalta psyykkiseltä stressiltä, jos niitä käytettiin paljon. Keskeisiä lähteitä olivat akkulturaatiotutkimuksen osalta Berry (1997; 2006), Liebkind ym. (2004) ja Ward ym. (2001), pakolaistutkimuksen osalta Gerritsen ym. (2006), Momartin ym. (2006) ja Steel ym. (2006) sekä stressin ja stressinhallinnan osalta Lazarus (1993) ja Carver ym. (1989).
  • Dyster, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    The aim of the thesis was to study the elements that affect emotional well-being in a support group for divorced individuals, how making crafts simultaneously when discussing the emotions related to the divorce affect the discussion and how these emotions are reflected in the handicrafts. Previous studies have shown that making crafts has a positive effect on emotional well-being and it also assists individuals in discussing difficult emotions when crafts are being made in a social setting. Approximately 14 000 marriages end in divorce in Finland annually. It is important to the individual’s emotional well-being to find out the underlying reasons leading to the divorce. This is also important that dysfunctional behaviour is not repeated in future relationships. Even though divorced individuals pay to attend support groups to discuss their feelings and to ease the emotional pain related to the breakup of the marriage, they still have difficulties to recognise, accept and discuss these strong feelings, e.g. anger and sorrow. Five women and one man participated in the study. The support group met four times in a time span of one and a half weeks. No crafts were made during the first meeting. Data for the study was collected via open-ended questionnaires and a forced choice questionnaire. The last two meetings were recorded audio-visually, but only minor parts of the recorded discussions were transcribed. Several elements that affect emotional well-being were present in the support group. Making crafts simultaneously affected the discussion in a positive way, and the crafts reflected the discussed emotions. Based on the study it was evident that a divorce support group in which crafts are made is a working concept regarding promoting emotional well-being. In a thera-peutic setting making textile handicrafts is similar to painting or drawing that are used in tradi-tional art therapies.
  • Hirvonen, Meri-Tuuli (2010)
    Tutkielmassa tarkasteltiin venäjänkielisten maahanmuuttajanuorten etnisen, kansallisen ja maahanmuuttajaidentiteetin roolia etnisen syrjinnän ja psykologisen hyvinvoinnin yhteydessä. Suomalaisessa maahanmuuttokontekstissa venäjänkielisten ryhmä on erityisen tärkeä niin lukumäärällisen enemmistöasemansa vuoksi kuin heihin suomalaisen enemmistön taholta kohdistuvien pysyvien (Jasinskaja-Lahti ym., 2009) kielteisten asenteiden vuoksi. Yksi suurimmista esteistä maahanmuuttajien sopeutumiselle uuteen kulttuuriin ja kotimaahan on laajan tutkimusaineiston perusteella koettu syrjintä (mm. Berry ym, 2006; Dion ym., 1992; Liebkind & Jasinskaja-Lahti, 2000; Vedder ym., 2006; Verkuyten & Nekuee; 1999; Verkuyten, 2008; Ying, 1996). Useiden teorioiden mukaan lapset ja nuoret olisivat erityisen haavoittuvassa asemassa maahanmuuttoon liittyvässä stressissä (Sam & Berry, 2009). Ongelmia identiteetin muodostumiseen liittyen ilmenee eniten 11–22-vuotiailla maahanmuuttajilla, koska nuoret vähemmistöryhmän jäsenet joutuvat kohtaamaan kahdenlaisia identiteettiin liittyviä haasteita samanaikaisesti (Phinney ym., 2001). Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, miten mahdolliset syrjintäkokemukset vaikuttavat venäjänkielisten nuorten etniseen, kansalliseen ja maahanmuuttajaidentiteettiin sekä moniin samanaikaisiin ryhmäidentifikaatioihin perustuviin sosiaalisen identiteetin kumulatiivisuuteen ja kompleksisuuteen ja sitä kautta heidän psykologiseen hyvinvointiinsa. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli tarkastella maahanmuuttosukupolven mahdollista vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin koetun syrjinnän, eri identiteettirakenteiden ja psykologisen hyvinvoinnin välillä. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana voidaan pitää laajaan tutkimustietoon perustuvaa oletusta koetun syrjinnän kielteisistä vaikutuksista maahanmuuttajien hyvinvointiin. Tutkimuksessa testattiin erilaisia malleja etnisyyteen perustuvan syrjinnän, sosiaalisen identiteetin ulottuvuuksien ja psykologisen hyvinvoinnin yhteyksistä. Aineistona oli Tuuli Anna Mähösen sosiaalipsykologian väitöskirjaa varten 15 helsinkiläisestä yläkoulusta kevättalvella 2009 kerätty aineisto (N=141). Vastaajat olivat kokeneet keskimäärin melko vähän syrjintää. Tarkastelluista sosiaalisen identiteetin ulottuvuuksista vain vastaajien kansallinen (suomalainen) identiteetti ja identiteetin kumulatiivisuus eli monen vahvan ryhmäidentifikaation yhdistelmä olivat yhteydessä heidän psykologiseen hyvinvointiinsa. Identiteettimuuttujista ainoastaan kansallisella identiteetillä oli koetun syrjinnän ja psykologisen hyvinvoinnin yhteydessä marginaalinen välittäjävaikutus. Maahanmuuttajasukupolvella ei ollut merkitystä koetun syrjinnän, eri identiteettirakenteiden ja psykologisen hyvinvoinnin yhteyksissä. Vastaajat olivat keskimäärin tyytyväisiä elämäänsä. Psykologisen hyvinvoinnin osalta keskeisiä lähteitä tutkimuksessa olivat Diener (1984), Diener ym. (1985; 1997) ja Sam (1998), syrjinnän osalta Jasinskaja-Lahti & Liebkind (2000), Jasinskaja-Lahti ym. (2009) ja van Geel & Vedder (2009) sekä identiteettien osalta Branscombe ym. (1999), Brewer & Pierce (2005), Horenczyk & Ben-Shalom (2001), Liebkind (1992; 2001; 2006), Phinney ym. (2001), Roccas & Brewer (2002) sekä Verkuyten (2005; 2007). Lisäksi keskeisenä lähteenä maahanmuuttosukupolven tarkastelun osalta oli Berry ym. (ICSEY, 2006).