Browsing by Subject "henkirikos"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Mäkipää, Leena (2004)
    Tutkielmani käsittelee henkirikosuutisointia Ilta-Sanomissa sekä uutisoinnin muutosta. Aineistonani ovat Ilta-Sanomien etusivulla ilmestyneet henkirikosuutiset vuosilta 1980, 1993 ja 2000. Aineistoani tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Teoreettinen lähtöasetelmani on kaksijakoinen: yhtäältä olen perehtynyt rikosjournalismia käsitelleeseen tutkimukseen. Rikosuutisilla on yhteiskunnassa merkitystä paitsi tiedonvälityksen kannalta myös niiden symbolisen arvon vuoksi; rikosuutiset ylläpitävät yhteiskunnallista järjestystä sekä toimivat normien uusintamisen areenana. Henkirikosuutiset osoittavat lukijalle oikean ja väärän välisen rajan sekä tarjoavat lukijalle keinon nähdä itsensä ”hyvään ja normaaliin enemmistöön” kuuluvana. Tärkeimpiä lähteitäni ovat Dahlgren (1987; 1988; 1992), Ericson & al. (1987; 1989; 1991) ja Kivivuori & al. (2002). Tarkasteluni taustaksi olen perehtynyt myös journalistisen kulttuurin muutosta käsitelleeseen keskusteluun. Journalismin tason on katsottu viime vuosikymmeninä laskeneen. Tason heikentymisellä tarkoitetaan ns. pehmeiden uutisten lisääntymistä kovien uutisten kustannuksella sekä uutisten viihteellistymistä ja pinnallistumista, mistä ajoittain puhutaan tabloidisaationa. Kehityksen taustalla on nähty mm. kaupallistumisen mukanaan tuomat paineet, kilpailun lisääntyminen sekä muutokset sosiaalisessa rakenteessa. Tutkielmassani peilaan muutoksesta käytyä keskustelua henkirikosuutisointia tarkastelemalla. Analysoin henkirikosuutisia laadullisesti kehystämisen näkökulmasta. Media kertoo asioista painottamalla ja valikoimalla tiettyjä näkökulmia, mitä kutsun tutkielmassani kehystämiseksi. Tärkeimpinä lähteinäni toimivat journalistisen kulttuurin muutokseen liittyen Sparks (1991; 1992; 1998; 2000) ja kehystämisen suhteen Entman (1991; 1993). Analyysini osoittaa, että henkirikosuutisoinnin perusainesosat ovat pysyneet osin muuttumattomina. Uutiset perustuvat usein poliisilta saatuun viralliseen tietoon ja nojaavat pitkälti aktiivisiin toimijoihin ja toimintaan. Uutisten symbolinen viesti on selkeä: rikollinen on rikkonut yhteiskunnallisia normeja, ja yhteiskunnalliset instituutiot tekevät kaikkensa järkkyneen tasapainon korjaamiseksi – onnistuen lähes poikkeuksetta tehtävässään. Henkirikos voidaan analyysini perusteella kehystää kolmella vaihtoehtoisella tavalla: pahuutena, vahinkona tai tyhjiössä tapahtuvana, irrallaan lukijan maailmasta. Henkirikosuutisointi on osin myös muuttunut selvästi. Virallisen tiedon ja toimijoiden rinnalla esiintyy yhä useammin erilainen, subjektiivisiin kokemuksiin perustuva tulkinta henkirikostapauksesta. Henkirikoksen merkitys tavallisen kansalaisen näkökulmasta tuo rikoksen lähemmäs lukijaa, kun rikoksen emotionaaliset seuraukset tulevat uutisessa aikaisempaa useammin esiin. Samalla henkirikosuutisen symbolinen arvo korostuu entisestään, kun lukijan samastumispinta laajenee ja teon tuomitseminen tulee helpommaksi. Rikoksia enemmän moraalisesti arvottavat pahuus- ja vahinko-kehykset esiintyvät aineistossani yleisemmin nykyisyyttä lähestyttäessä.
  • Liem, Marieke; Suonpää, Karoliina Eeva-Maria; Lehti, Martti Mikael; Kivivuori, Janne Kustaa Antinpoika; Granath, Sven; Walser, Simone; Killias, Martin (2019)
    This study provides an overview of homicide clearance in four West European countries: Finland, the Netherlands, Sweden and Switzerland. Using data from the European Homicide Monitor, employing similar definitions and uniform coding schemes, this study allowed for unique crosscountry comparisons in factors influencing differences in homicide clearance rates. Findings based on homicides occurring in the period 2009–14 revealed overall low homicide rates in all countries, with a wide variety in homicide clearance rates, ranging from 77 percent in the Netherlands to 98 percent in Finland. Results further showed that both event-based as well as victim-based characteristics significantly influenced the likelihood of homicide clearance, suggesting that homicide clearance rates can, for a large part, be attributed to the prevalent types of homicide in each of these European countries.
  • Liem, Marieke; Kivivuori, Janne Kustaa Antinpoika; Lehti, Martti Mikael; Granath, Sven; Schönberger, Hanneke (2018)
    En raison des différences en matière de définitions, de sources de données et de procédures judiciaires, comparer les homicides perpétrés dans les pays européens n’est pas une tâche aisée. Face à ces limites, nous avons établi une base de données commune sur les homicides en Europe (EHM). La Finlande, les Pays-Bas et la Suède sont les trois pays fondateurs de cette base de données ; toutefois, des actions ont été menées en vue de mettre en oeuvre cet outil dans d’autres pays d’Europe. Dans ce document, nous présentons cet ensemble de données ainsi qu’une récente analyse de l’un des types d’homicides les plus répandus : l’homicide conjugal. Ces résultats montrent que l’EHM, en tant que base de données commune, fournit une occasion unique de surveiller de près, et de manière détaillée, divers types d’homicides à travers l’Europe
  • Itkonen, Sara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkielma tarkastelee hätäravinnon hankintaa ja käyttöä vuosina 1684–1700. Kysymyksenasettelultaan kaksiosaisen työn alkupuolella tarkastellaan sitä, mitä hätäravintoa käytettiin ja millaisia edellytyksiä käytölle oli. Työn jälkipuolella vertaillaan hätäravintoon liittyvää rikollisuutta muuhun nälänhätärikollisuuteen. Tutkielmassa pohditaan luonnonvaraisten kasvien käyttömahdollisuuksia hätäravintona Antti Häkkisen esittämien ravitsemustieteellisten, tiedollisten ja taidollisten edellytysten valossa. Tutkimustuloksia vertaillaan Suomen 1860-luvun nälänhädästä tehtyihin tutkimuksiin sekä kansainväliseen nälänhätätutkimukseen. Tutkielman lähdeaineistona ovat kuuden läänin tai tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat. Aineiston rajaamisessa apuna käytetään tuomiokirjakortistoa. Aineisto kattaa 61 tapausta. Aineisto on osin fragmentaarista ja tuhoutunutta, mutta lähdekritiikin valossa se on pääosin luotettava. Tutkimuksen kohteena olevalle ajalle tyypillistä lähdeaineistoa lähestytään vähemmän käytetystä näkökulmasta keskittyen rikosten ohella rikosjutuissa mainittuun hätäravintoon. Oikeuden näkökulmasta merkityksettömän ilmiön tarkastelu mahdollistuu aineiston lähiluvun kautta. Tutkielmassa hyödynnetään kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. 1600-luvun lopulla hätäravintona käytettiin pettua, tamppua, jäkälää, sammalta, olkea sekä akanoita. Harvemmin käytettyjä luonnonvaraisia kasveja olivat muun muassa suovehka, nokkonen, ohdake, suolaheinä sekä kasvien juuret. Hätäravinnon hankkiminen oli monivaiheinen prosessi. Se oli pääosin sidottu vuodenkiertoon, minkä vuoksi hätäravintoa täytyi varastoida keväällä ja kesällä ennen satotuhoja. Monien hätäravintona käytettyjen kasvien ravintoarvot ovat alhaiset. Useat kasvit olivat ihmisravinnoksi kelpaamattomia vielä ruoanvalmistusprosessien jälkeenkin, sillä ne aiheuttivat hengenvaarallisia suolisto-oireita. Mikäli hätäravintoa käytettiin ainoana ravintona, täytyi sitä syödä niin paljon, ettei heikentynyt elimistö sitä kestänyt. Hätäravinnon käyttö oli keino yrittää selvitä pahimman yli, mutta ravitsemuksellista hyötyä siitä ei juuri ollut. Hätäravinnon ravitsemuksellisesta heikkoudesta huolimatta sitä yritettiin hankkia rikollisin keinoin. Hätäravintoon liittyvien varkauksien ja henkirikosten määrä kasvoi suurten kuolonvuosien (1695–97) aikana. Varkaudet kohdistuivat lähes yksinomaan vähäpätöiseen hätäravintoon, eikä ravitsevampia ravintoaineita tuoda ilmi. Omaisuus- ja väkivaltarikoksiin syyllistyneet olivat tyypillisesti irtolaisina kulkevia kerjäläismiehiä. Henkirikosten kohteeksi saattoi joutua kuka tahansa ruokavaroja hallinnoinut henkilö. Rikosten hyöty jäi usein vähäiseksi. Nälkä ajoi jotkut häikäilemättömiin väkivaltarikoksiin, mutta monet rikoksiin syyllistyneistä on nähtävä nälänhädän uhreina. Rikollisuus on pääasiassa samankaltaista kuin historiallisten nälänhätien globaali tarkastelu on osoittanut. Tutkimuksen kohteena olevasta aineistosta löytyy kuitenkin muutamia henkirikoksia, joiden motiivina on ruoan hankinta. Tällaisia rikoksia on globaalisti pidetty myytteinä. Kaiken kaikkiaan hätäravintoon liittyvä rikollisuus on nähtävä pääasiassa viimeisenä selviytymiskeinona, johon läheskään kaikki eivät turvautuneet.
  • Lehti, Martti Mikael; Sirén, Reino (2020)
    The article explores the statistical association between annual alcohol consumption and homicide mortality in Finland, Sweden and Norway from the early 19th century to 2013. The results show statistically significant impacts on overall and male homicide mortality in Finland and on male homicide mortality in Sweden. In Norway, we found no significant impacts. The results suggest that changes in the level of alcohol consumption have had a stronger impact on homicide rates in Finland, characterized by a heavier drinking culture, than in Norway or Sweden. The strength of the association between alcohol consumption and homicide levels seems also to vary over time and to be conditioned by economic and socio-political factors.