Browsing by Subject "heraproteiini"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Paavola, Saila (Helsingfors universitet, 2012)
    Johdanto: Lihavuus on maailmalaajuisesti merkittävä kansanterveydellinen ja –taloudellinen ongelma. Lihavuuden ehkäisemiseksi ja epidemian leviämisen hillitsemiseksi on tärkeää tuntea lihavuuteen vaikuttavat tekijät. Yksittäisistä ruoka-aineista maidon käytön on havaittu monissa epidemiologisissa ja kokeellisissa tutkimuksissa olevan yhteydessä alhaisempaan painoon, ehkäisevän lihomista ja edistävän laihtumista. Maidon sisältämistä yhdisteistä kalsiumin vaikutuksia on tutkittu eniten. Myös heraproteiinin on esitetty olevan yksi mahdollinen painoon vaikuttava komponentti, ja näyttöä tästä on saatu eläinkokeista. Tavoitteet: Tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako päivittäin nautittu heraproteiinia sisältävä välipalajuoma laihtumiseen tai saavutetun laihdutustuloksen pysyvyyteen ylipainoisilla aikuisilla. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin osana Valio Oy:n OMPPU2-tutkimusta, joka oli satunnaistettu, lumekontrolloitu ja kaksoissokkoutettu kahden rinnakkaisen ryhmän tutkimus. Tutkimus alkoi rekrytoinneilla alkuvuodesta 2010, joissa tutkimukseen valittiin 105 ylipainoista (BMI 27–35), tervettä, 20–50-vuotiasta naista ja miestä. Tutkimushenkilöt satunnaistettiin tutkimus- ja verrokkiryhmiin, ja molemmat ryhmät nauttivat tutkimusvalmisteensa päivittäin hedelmätäysmehuun sekoitettuna (tutkimusryhmä heraproteiinijauheen ja verrokkiryhmä maltodekstriinijauheen). Tutkimus koostui kahdesta jaksosta: viiden kuukauden laihdutusjaksosta ja tätä seuranneesta kolmen kuukauden painonhallintajaksosta. Tutkimuskäynneillä tutkimuksen alussa, laihdutusjakson lopussa ja painonhallintajakson lopussa mitattiin tutkimushenkilöiden paino ja vyötärönympärys sekä määritettiin kehonkoostumus bioimpedanssilaitteella. Tutkimushenkilöiden ruoankäyttö ja ravinnonsaanti laskettiin samoissa aikapisteissä kerättyjen kolmen päivän ruokapäiväkirjojen perusteella. Tutkimushenkilöitä, joilla tutkimusvalmisteen käyttö oli alle 50 %, ei otettu huomioon tilastoanalyyseissä. Tilastollinen analyysi tehtiin käyttäen kahden riippumattoman otoksen t-testiä ja kaksisuuntaista parittaista t-testiä normaalijakautuneilla muuttujilla, ja Mann-Whitneyn U-testiä ja Wilcoxonin ttestiä ei-normaalijakautuneilla muuttujilla. Tutkimusvalmisteen ja painonmuutosten välinen korrelaatio laskettiin käyttäen Pearsonin korrelaatiokertoimia. Tulokset on ilmaistu keskiarvoina (keskihajonta). Tulokset: Molemmat ryhmät laihtuivat laihdutusjakson aikana. Heraproteiiniryhmässä painonpudotus oli 2,4 (3,8) kg (p=0,002) ja verrokkiryhmässä 3,4 (4,1) kg (p<0,001). Ryhmien välinen ero ei ollut merkitsevä. Rasvamassa väheni verrokkiryhmässä 2,4 (3,8) kg (p<0,001), mikä oli viiteellisesti enemmän (p=0,054) kuin heraproteiiniryhmässä 1,1 (3,1) kg (p=0,129). Rasvaprosentti ja viskeraalirasvan määrä pienenivät verrokkiryhmässä heraproteiiniryhmää enemmän (p<0,025). Vyötärönympärys pieneni heraproteiiniryhmässä 1,9 (3,0) cm (p=0,001) ja verrokkiryhmässä 3,8 (3,8) cm (p<0,001) ryhmien välisen eron ollessa merkitsevä (p=0,017). Maltodekstriinin käyttö korreloi käänteisesti painonmuutosten kanssa laihdutusjaksolla (r=-0,389, p=0,013). Painonhallintajaksolla painossa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia kummassakaan ryhmässä. Heraproteiinin käytön ja painonmuutosten välisestä negatiivisesta korrelaatiosta oli viitteitä tällä jaksolla (r=-0,344, p=0,063). Kun tarkasteltiin koko tutkimuksen aikana tapahtuneita muutoksia (laihdutusjakson alusta painonhallintajakson loppuun), ei ryhmien välillä ollut merkitseviä eroja painon tai kehonkoostumuksen muutoksissa. Energiansaanti väheni molemmissa ryhmissä merkitsevästi laihdutusjakson aikana (p<0,01), mutta muutos ei eronnut ryhmien välillä. Ravintoaineista rasvan saanti väheni (p<0,001) ja C-vitamiinin saanti lisääntyi (p<0,001) molemmissa ryhmissä laihdutusjaksolla. Alkoholin saanti väheni verrokkiryhmässä (p=0,017). Proteiinin saanti lisääntyi heraproteiiniryhmässä merkitsevästi enemmän kuin verrokkiryhmässä (p=0,002). Painonhallintajaksolla energiansaanti ei muuttunut kummassakaan ryhmässä laihdutusjakson loppuun verrattuna. Fyysisessä aktiivisuudessa tutkimuksen aikana ei ollut eroa ryhmien välillä. Johtopäätökset: Heraproteiinin ei havaittu tehostavan laihdutusta maltodekstriiniin verrattuna tässä tutkimuksessa. Sen sijaan maltodekstriiniä nauttineessa ryhmässä rasvaprosentti ja erityisesti vatsan alueen rasva pienenivät heraproteiiniryhmää enemmän laihdutusjaksolla. Tulos oli lähes täysin vastakkainen tutkimushypoteesin kanssa, eikä vaikuttaisi selittyvän eroilla energiansaannissa tai fyysisessä aktiivisuudessa. Tämä tutkimus ei siis tue olettamusta, että heraproteiini osana laihdutusruokavaliota auttaisi laihdutuksessa. Painonhallintajaksolla heraproteiinin ja painonmuutosten välinen lähes merkitsevä käänteinen korrelaatio saattaa viitata heraproteiinin merkitykseen painonhallinnassa. Vapaasti elävien ihmisten kohdalla sekoittavia tekijöitä on kuitenkin vaikea vakioida, mikä vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä.
  • Sormunen, Laura (Helsingfors universitet, 2014)
    Tausta: Suomen väestö on yksi Euroopan nopeimmin vanhenevista. Tilastokeskuksen (SVT 2009) mukaan yli 65-vuotiaiden määrä tulee kaksinkertaistumaan vuoteen 2060 mennessä. Kahdenkymmenen ja kahdeksankymmenen ikävuoden välillä luurankolihasten volyymistä ja voimasta menetetään noin 15–42 %. Vajaaravitsemus ja immobilisaatio nopeuttavat tätä luonnollista lihaskatoa eli sarkopeniaa. Ravinnon ja liikunnan hyödyt tunnetaan jo melko yleisesti, mutta täydennysravintovalmisteiden vaikutuksista ikääntyneiden ravinnonsaantiin, lihaskuntoon ja toimintakykyyn tiedetään edelleen melko vähän. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, eroaako sarkopenisten ja ei-sarkopenisten tutkimushenkilöiden ravinnonsaanti ja ravitsemustila toisistaan. Toisena päätavoitteena selvitettiin runsaasti proteiinia sisältäneen tutkimusvalmisteen vaikutusta ravinnonsaantiin. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin osana Porvoon lihaskato-ja ravitsemustutkimusta, joka oli satunnaistettu, lumekontrolloiu ja kaksoissokkoutettu kolmen rinnakkaisen ryhmän tutkimus. Tutkimus alkoi rekrytoinneilla vuonna 2012, joiden avulla tutkimukseen saatiin mukaan lihaskadon kriteerit täyttäviä vanhuksia. Alkumittausten yhteydessä kaikilta tutkimukseen osallistuneilta keski-iältään 84-vuotiaalta tutkimushenkilöltä (n=160) kerättiin ruokapäiväkirjadataa, jonka avulla voitiin tarkastella sarkopenisten ja ei-sarkopenisten henkilöiden ravinnonsaannin eroja. Sarkopeniset (n=97) tutkimushenkilöt satunnaistettiin kolmeen hoitokoeryhmään, joista kontrolliryhmä sai vain liikunta- ja ravitsemusneuvontaa ja kaksi muuta ryhmää saivat lisäksi nautittavakseen runsaasti heraproteiinia sisältänyttä tutkimusvalmistetta tai verrokkivalmistetta. Tutkimusryhmien ravinnonsaannin eroja verrattiin tutkimuksen alussa ja kuuden kuukauden kohdalla ruokapäiväkirjojen avulla ja ravitsemustilaa lyhyellä MNA-testillä. Lisäksi selvitettiin tutkimusvalmisteiden vaikutusta ravinnonsaantiin. Tilastolliset analyysit tehtiin käyttäen yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA) ja Kruskall-Wallisin testiä. Ravintomuuttujien ja toimintakykymittareiden välisiä korrelaatiota laskettiin käyttäen Spearmanin korrelaatiokertoimia. Komplianssierojen tarkastelussa käytettiin Man Whitneyn U-testiä Tulokset: Sarkopenisten (n=97) ja ei-sarkopenisten (n=53) tutkimushenkilöiden ravinnonsaannissa oli eroja tutkimuksen alussa. Energian, proteiinin ja suojaravintoaineista esimerkiksi kuidun C,-E- ja B-vitamiinien saanti oli sarkopenisillä ei-sarkopenisiä pienempää. Erot olivat merkitseviä vain naisilla (n=107), mutta miesten (n=53) tuloksissa näkyi samanlainen trendi. Ravitsemustilassa ei ollut merkitseviä eroja tutkimusryhmien välillä. Alkutilanteessa naisilla näkyi merkitseviä yhteyksiä esimerkiksi proteiinin ja puristusvoiman (r=0,082, p=0,029) sekä energian ja pohkeen lihasindeksin välillä (r=0,071, p=0,024), vaikkakin kyseiset yhteydet hävisivät tulosten sekoittavilla tekijöillä vakioinnin jälkeen. Tutkimuksen pilotti-interventiossa oli alussa mukana 58 tutkimushenkilöä, joista suurin osa oli naisia (n=40). Interventiossa ravinnonsaanti ei eronnut tutkimusryhmien välillä kuuden kuukauden kohdalla merkitsevästi. Tutkimusvalmisteen käytön mediaani testiryhmässä oli 83 % ja kontrolliryhmässä 80 %. Molemmat tutkimusvalmisteet lisäsivät tutkimushenkilöiden energiansaantia. Proteiininsaanti oli merkitsevästi suurempaa heraproteiinipitoista tutkimusvalmistetta käyttäneillä (p=0,000). Päätelmät: Tutkimuksen alkutilanteessa ei-sarkopenisten ja sarkopenisten tutkimushenkilöiden ravinnonsaanti erosi toisistaan, mikä saattaa kuvata hauraiden ikääntyneiden heikompaa ravinnonsaantia. Intervention kuuden kuukauden ravinnonsaannissa ei ollut eroja tutkimusryhmien välillä. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siis siltä, että heraproteiinia sisältänyt tutkimusvalmiste lisäsi proteiinin ja energian saantia, muttei heikentänyt muuta ravinnonsaantia.
  • Kivelä, Pia (Helsingfors universitet, 2014)
    The aim of this thesis was to find a suitable substitute of non-animal origin for fat free stirred yoghurt in order to attract new consumers such as vegetarians and people of different religions. The substitutes for gelatin studied here were two food enzymes (transglutaminase and proteinglutaminase), modified potato starch and whey protein. Costs of replacing the gelatin with food enzymes were also examined. Composition of milk, manufacturing process and structure of stirred yoghurt, formation of yoghurt gel and the substitutes for gelatin were reviewed in the literature section. The yoghurts were prepared in the process laboratory of Valio’s R&D using skimmed organic milk and milk powder. During the thesis two trials with food enzymes were also carried out in the production line of Valio’s non-fat yoghurt. Viscosity, pH and graininess of the yoghurts were measured and sensory analyses were conducted during three weeks of storage and the results were compared to handmade control yoghurt and to yoghurt that has been made in the production line in Riihimäki. Enzyme-treated yoghurts were also analyzed with gel electrophoresis. According to this study the best substitutes for gelatin were TG and PG enzymes and whey protein concentrate. Yoghurts prepared with these substitutes had a structure and flavor comparable with that of the control yoghurt. Their viscosities were even greater than the viscosity of Riihimäki’s yoghurt. No graininess or syneresis was observed in these yoghurts. However, the yoghurts manufactured in the production line were found to be grainy and also some syneresis was observed. The graininess could be reduced by treating the yoghurts with Ytron-Z-mixer. The resulting yoghurts did not differ from the current non-fat yoghurt in viscosity or in sensory properties. We also found out that it was possible to reduce the amount of protein content in the yoghurts without affecting the structure of the yoghurt. The reduction of protein content and substitution of gelatin with food enzymes did not cause any extra costs.