Tutkielmassa tarkastellaan pystytäänkö organisaatioiden päätöksentekoon liittyvien työvaiheiden uudelleenjärjestelyllä tehostamaan itse lopulliseen päätöksentekoon tähtäävää toimintaa. Mielenkiinto kohdistuu erityisesti hierarkkisten organisaatiorakenteiden avulla toteutettuun informaation prosessoinnin sekä päätöksenteon hajauttamiseen. Informaation prosessoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä työvaiheita, joiden avulla organisaatio muokkaa niin sanotusta raakainformaatiosta itselleen sopivaa ja käyttökelpoista muokattua tietoa. Tutkimusongelmana on miten organisaation sisällä tapahtuva informaation prosessointi tulisi järjestää, jotta se voitaisiin suorittaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat prosessoinnista organisaatiolle aiheutuva viive sekä prosessointia suorittavien agenttien palkkakustannukset. Tutkimusongelma liittyy tiiviisti organisaatioiden johtamistapahtumaan ja erityisesti siellä tapahtuvaan päätöksentekoon. Päätöksentekoon tähtäävää prosessia pyritään mallintamaan luomalla informaation prosessointiin keskittynyt verkosto. Verkosto koostuu informaation prosessointiin keskittyneistä agenteista sekä verkostossa ylimmällä tasolla olevasta päätöksentekijästä. Verkoston tarkoituksena on kuvata päätöksenteon taustalta yleensä löytyvää laajempaa päätöstä valmistelevaa työvaihetta. Tämä työvaihe on melko yleisesti järjestetty ainakin jonkin asteisesti hierarkkiseen muotoon ja sen vuoksi tutkielmassa tarkastellaan juuri hierarkkisen organisaatiomallin etuja informaation prosessoinnissa. Hierarkian avulla pystytään hajauttamaan tehokkaasti informaation prosessointiin liittyviä eri työvaiheita ja näin nopeuttamaan koko prosessia. Tutkielmassa pyritään esittämään perusteluja hierarkkisen organisaatiomallin yleisyydelle sekä sen käytölle etenkin päätöksentekoon keskittyneissä verkostoissa. Hierarkian käyttöä perustellaan sen tehokkuudella hajautetussa päätöksentekomallissa ja toisaalta tämän oletetun tehokkuuden avulla perustellaan hierarkian yleisyyttä organisaatioiden rakenteissa. Käsiteltävän mallin avulla pyritään muodostamaan perusteet tehokkaalle informaation prosessointiin keskittyneelle organisaatiolle. Organisaation hierarkkisten rakenteiden avulla mallinnetaan tehokas päätöksentekoon keskittynyt verkosto, jossa päätöksentekoon kuluvaa aikaa minimoidaan vaihtelemalla esimerkiksi prosessointiin osallistuvien agenttien määrää sekä järjestystä ja samalla hierarkiassa vallitsevia esimies-alais -suhteita.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa yläkoulun vartaisryhmien ryhmäilmiöitä sekä havaittujen ryhmien mahdollista sisäistä ja välistä hierarkkisuutta. Lisäksi kartoitetaan ryhmien havaitsemistapojen ja ryhmäkäyttäytymisen eroja sukupuolten välillä ja luokka-asteen vaikutusta ryhmäkokemuksiin. Saatuja tuloksia peilataan koulukiusaamiskeskusteluun sekä keskusteluun sukupuolittuneesta koulumenestyksestä. Yläkoulun ryhmien ja niiden välisten mahdollisien hierarkisten suhteiden kartoittamiseksi laadittiin kyselylomake, joka postitettiin vapaaehtoisille kouluille. Kyselyotannan muodostivat seitsemän erikokoista yläkoulua eripuolilla Suomea. Kysely kohdistettiin seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisille oppilaille. Analysoidun datan muodostavat 892 vastausta. Saatu kvantitatiivinen aineisto analysoitiin ordinaaliasteikollisille muuttujille sopivilla tilastollisilla menetelmillä. Kuvailevina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, prosenttijakaumia ja moodia. Kvalitatiivinen aineisto järjestettiin ja ryhmiteltiin aineistosta ja kirjallisuudesta saatujen vihjeiden perusteella kolmitasoiseksi kaaviokuvaksi, jossa eritasoiset ryhmät ja tulkinnat muodostuivat nuorten vapaasti ehdottamista informaalin koulun vertaisryhmistä. Saatujen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että yläkoulun seitsemänsillä ja yhdeksänsillä luokilla on lukuisia erilaisia ryhmiä. Nämä ryhmät vaikuttaisivat hierarkisilta ainakin siten, että oppilas voi päätyä asemaan, jossa hänen mahdollisuutensa vaikuttaa vertaisryhmissä ovat vähäiset. Seitsemäsluokkalaiset ovat selkeästi vähemmän tietoisia erilaisista ryhmistä ja niiden pelisäännöistä kuin yhdeksäsluokkalaiset. Lisäksi voidaan todeta, että sukupuolella on merkitystä informaalin koulun ryhmissä toimimisen tavoille. Valitut strategiat voivat olla osaltaan vaikuttamassa sukupuolten erilaiseen koulumenestykseen jos ne ovat selkeästi ristiriidassa virallisen koulun arvojen ja tavoitteiden kanssa. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä opetussuunnitelman sukupuolisensitiivisyyttä ja koulukiusaamisen vastaisia toimia.

Sosiaalinen media on tullut osaksi työelämää. Sosiaalisen median myötä yritykset ovat tulleet lähemmäksi asiakkaitaan ja asiakkaat lähemmäs yrityksiä. Sosiaalinen media mahdollistaa aivan uudenlaisen tavan viestintään, markkinointiin, rekrytointiin ja ylipäätään tehokkaampaan ja intensiivisempään vuorovaikutukseen. Sosiaalinen media mahdollistaa kommunikaation niin lokaalisti kuin globaalisti mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Niin paljon kuin sosiaalinen media mahdollistaakin, sen voidaan myös samalla nähdä vaativan. Sosiaalisen median kautta oletetaan olevan tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa. Sosiaalista mediaa ja sen suhdetta yritysten toimintaan, juuri markkinatalouden näkökulmasta on tutkittu, mutta se, mitä sosiaalinen media tekee yrityksen sisällä, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sosiaalinen media yrityksen sisäisessä käytössä, viestinnällisenä kanavana, mahdollistaa nopean kommunikaation ja madaltaa kynnystä yhteydenpidolle läpi organisaation. Mutta miten tämä vaikuttaa työhyvinvointiin? Kuinka sosiaalisen median ajalla pystytään tekemään selkeä raja siitä, milloin ollaan töissä ja milloin vapaa-ajalla? Muuttaako sosiaalinen media yrityksen hierarkiaa? Miten työn tekeminen ja tekemisen tavat muuttuvat sosiaalisen median käyttöönoton myötä? Pro gradu-tutkielmani kytkeytyy näiden kysymysten pohtimiseen. Tutkielma lähtee liikkeelle sosiaalisen median määrittelystä, sillä sosiaalinen media ymmärretään hyvin monella eri tavalla. Sosiaalisen median rinnalle olennaisiksi käsitteiksi nousevat työhyvinvointi ja vapaa-aika, työn tekeminen ja tekemisen tavat sekä hierarkia. Näiden käsitteiden määrittelyjen kautta paneudutaan aineiston analyysissa sosiaalisen median käyttöön viestintätoimisto Milttonilla. Milttonilla toteutetut haastattelut toimivat tutkielman aineistona. Haastattelukysymykset liittyivät sosiaalisen median käyttöön sisäisen viestinnän välineenä. Tutkielman teoreettinen pohja rakentuu yllä mainittujen käsitteiden määrittelylle. Käsitteiden määrittelyjen kautta on pyritty ymmärtämään aineistoa ja sitä kautta rakentamaan eheä analyysi. Analyysin tekemiseen on käytetty sisällönanalyysia, sillä sisällönanalyysi on toimiva menetelmä silloin, kun tutkimuksessa täytyy turvautua tulkinnallisuuteen. Sisällönanalyysin avulla pystytään analysoimaan kvalitatiivisesti hankittua aineistoa systemaattisesti. Tutkimuksen kannalta olennaisten käsitteiden, ja niiden määrittelyn kautta, on pyritty muodostamaan kuvaus tutkimuskohteesta. Aineisto, tutkielman tekemiseksi, kerättiin haastatteluin viestintätoimisto Milttonilla. Miltton valiutui tutkittavaksi organisaatioksi sen takia, että viestintätoimistot käyttävät sosiaalista mediaa enemmän, suhteessa muihin aloihin. Aineistoa lähdettiin analysoimaan teemoittelun kautta. Teemoittelun avulla aineistosta pystyttiin nostamaan esille tutkielman kannalta relevantit asiat. Teemoittelu auttoi rakentamaan tutkimuskysymysten alle tarkasteluluokat, joiden kautta kerättyä aineistoa tiivistettiin, purettiin osiin ja analysoitiin. Tutkielman tarkoituksena on kuvata sosiaalisen median käyttöä sisäisen viestinnän kanavana ja keinona, sekä pyrkiä ymmärtämään siihen liittyvää toimintaa, ja näin ollen antamaan eheä ja mielekäs tulkinta sosiaalisen median käytöstä sisäisen viestinnän kanavana. Tutkimuskysymyksinä tutkielmassa on ollut: miten sosiaalinen media vaikuttaa työn tekemiseen/tekemisen tapoihin? Ja miten sosiaalisen median käyttö vaikuttaa työn hierarkiaan sekä työn ja vapaa-ajan suhteeseen? Keskeisinä tuloksina tutkielmasta käy ilmi, että sosiaalinen media muuttaa työn tekemistä ja tekemisen tapoja. Sosiaalisesta mediaa sisäisen viestinnän välineenä kuvataan tehokkaaksi, nopeaksi ja helpoksi. Sosiaalinen media madaltaa yrityksen hierarkiatasoa, sillä sosiaalisen median kanavissa kaikki ovat samanlaisia ja samanarvoisia. Tämän voidaan nähdä lisäävän tasa-arvoa yrityksen sisällä. Sosiaalinen media voi vaikuttaa työn ja vapaa-ajan suhteeseen. Toisaalta tämä nähdään kuuluvan osaksi työnkuvaa, ja toisaalta nähdään, että työntekijöiden tulisi itse osata kontrolloida sosiaalisen median käyttöä, työhön liittyvissä asioissa, vapaa-ajalla. Sosiaalisen median käyttöön liittyen olisi tarve yrityksen sisäiselle ohjeistukselle, sekä ohjeita tai tukea omien hyvien työtapojen löytämiselle. Sosiaalinen media voidaan nähdä vaikuttavan negatiivisesti, työn tekemistä keskeyttävänä tekijänä. Kuitenkin samalla arvostetaan sitä, että sosiaalinen media mahdollistaa tehokkaan tiedonkulun, tiedon jakamisen ja tiedon etsimisen. Sekä luo uudella tavalla joustavuutta ja läpinäkyvyyttä yrityksen toimintaan. Tiimityöskentely ja yhteydenpito on helpompaa, kun työskentelyyn ei liity paikkasidonnaisuutta. Ongelmallista on kuitenkin sosiaalisen median kanavien moninaisuus, ja tästä aiheutuva tiedon kertyminen, jolloin olennainen tieto ei välttämättä saavuta kaikkia. Laadullisena tutkimuksena tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia organisaatioita.

Pro gradu-työssäni tarkastelen sosiaalista toimijuutta ja kulttuurisia skeemoja regla de ocha-ifá-uskonnon rituaaleissa 1990-luvun taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen kontekstissa. Työ pohjaa Havannassa, Kuubassa, huhti-toukokuussa 2003 suoritettuun antropologiseen kenttätyöhön sekä kolmen muun matkan aikana tehtyihin havaintoihin. Menetelmiin on kuulunut rituaaleissa tapahtunut osallistuva havainnointi ja uskonnonharjoittajien kanssa suoritetut vapaamuotoiset haastattelut, mutta myös sekä kuubalaisen että kansainvälisen kirjallisuuden tarkasteleminen. Afrikkalaispohjaisen regla de ocha-ifá-uskonnon harjoittaminen on yleistynyt voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Se vastaa Kuuban rauhanajan hätätilan aikaista taloudellista ja sosiaalista muutosta, jolloin taloudellinen tilanne on heikentynyt ja ihmisten arkipäiväinen selviäminen on ollut yhä enemmän irrallaan valtion toimista. Lopputyössäni käy selville, että erilaisilla uskonnon puitteissa toimivilla sosiaalisilla toimijoilla on erilaisia toimintastrategioita käsitellä muutosta. Baba- ja iyalochien kohdalla se on uskonnollisten rituaalien kaupallistuminen, kun taas babalawot ovat nojanneet valtion tukemaan regla de ocha-ifán institutionalisoimisprosessiin. Erilaisilla toimintastrategioilla on sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät merkityksensä sillä, vaikka regla de ocha-ifán toimijat korostavat uskonnon tasa-arvoista luonnetta, sen puitteista on mahdollista löytää useita hierarkkisia asetteluja. Iyalochat ovat naispuolisia uskonnonharjoittajia ja babalochat usein homoseksuaalisia miehiä, kun taas babalawot ovat heteroseksuaalisia miehiä, joilla on ollut merkittävin asema uskonnon kentässä. Näiden sosiaalisten toimijoiden väliset ristiriidat ja jännitteet tulevat esille erilaisten rituaalien vastakkainasetteluissa, jotka näyttäytyvät käytännöissä, tilan hallinnassa ja ruumiillisuudessa. Kulttuuriset skeemat näyttäytyvät usein yhden sosiaalisen alueen sijasta myös muilla sosiaalisen elämän alueilla, minkä vuoksi aineistoni osoitti, että tasa-arvon ja hierarkian kulttuuriset skeemat toistuvat myös yhteiskunnallisella tasolla. Sosialistisen valtion tasa-arvoideologia ja tosiasialliset hierarkkiset vastakkainasettelut tasa-arvoisen massan ja kapean miehisen hallintoeliitin välillä pohjaavat usein myös sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan tehtäviin vastakkainasetteluihin. Tasa-arvon ja hierarkian vastakkainasettelu ja siitä muodostuvat kulttuuriset skeemat luovat sosiaalisen kokemuksen ja käytäntöjen luoman hegemonian, jonka kautta sosiaalisilla toimijoilla on mahdollisuus ymmärtää itseään, heidän välisiä suhteitaan ja historiallista tilannetta. Vastakkainasetteluiden ja kulttuuristen skeemojen kautta sosiaalisten toimijoiden on mahdollista käsitellä taloudellista ja sosiaalista muutosta sekä tarkastella omaa paikkaansa siinä.

Power in general and women’s power in particular has been understood mostly in a hierarchical way in earlier research on Mesopotamian women. Hierarchical power structures were important in Mesopotamia, but other kinds of power structures existed as well. This study, which focuses on women in the palaces of the Neo-Assyrian Empire (c. 930–610 BCE), draws attention to heterarchical power relations in which women were engaged in the Neo-Assyrian palace milieu. Heterarchical power relations include power relations such as reciprocal power, resistance, and persuasion. Although earlier research has certainly been aware of women’s influence in the palaces, this study makes explicit the power concepts employed in previous research and further develops them using the concept of heterarchy. The study is based on primary cuneiform sources and presents a detailed description of women in Neo-Assyrian palaces. However, it additionally shows that by applying modern theories of power to the study of ancient texts, one can gain important new insights into the dynamics of ancient society.