Browsing by Subject "hierarkia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Loukas, Janna (2019)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa käsittelen suostumusta, sen tunnistamista ja neuvottelua, osana tanssijan toimijuutta taiteellisissa prosesseissa. Ehdotan suostumuksen käsitettä, sellaisena kuten sitä on seksologian alalla määritelty, apukeinoksi ymmärtää taiteellisen prosessin aikana tapahtuvia neuvottelun prosesseja ja valtasuhteiden muodostumista. Keskityn erityisesti työryhmissä tapahtuvaan suostumuksen neuvotteluun. Koen, että työryhmän jäsenten suostumuksen huomioon ottaminen ja siitä neuvotteleminen myös taiteellisen prosessin aikana takaa jäsenten toimijuuden sellaisena, millaiseksi se on pyritty projektin alkuun määrittelemään. Luvussa 1 avaan opinnäytteeni kirjallisen osion lähtökohtia sekä kartoitan niitä yhteiskunnallisia diskursseja ja tanssijantyöhön vaikuttavia rakenteita, joihin opinnäytteeni pyrkii olemaan suhteessa. Avaan luvussa sitä tanssijantyön murrosta, jonka johdosta tanssijan toimijuus on emansipoitunut omaääniseksi tanssintekijäksi koreografin rinnalle. Tämä muutos, suhteessa tiettyihin totuttuihin käytänteisiin, voi aiheuttaa kitkaa ja konflikteja työskentelyyn, mikäli toimijuuksista ja suostumuksesta ei neuvotella. Luvun lopuksi avaan myös omaa henkilöhistoriaani suhteessa opinnäytteen aiheeseen. Luvussa 2 esittelen opinnäytteeni keskeiset käsitteet. Esittelen BDSM-praktiikkaa, siinä tapahtuvaa suostumuksen neuvottelua sekä sovellan sen käytänteitä osaksi taiteellisen prosessin käytänteitä. Esittelen suostumuksen käsitteen sekä sen periaatteita. Toimijuutta ja valtaa käsittelevässä luvussa perustan ajatteluani pääosin Mary P. Follettin (1924) teoriaan yhteisestä vallasta ja asiantuntijuudesta. Luvussa käsittelen myös näyttämöllisiä representaatioita ja pohdin niiden suhdetta esiintyjän vastuuseen, toimijuuteen ja suostumukseen. Luvussa 3 esittelen kolme eri esimerkkiprojektia vuosilta 2017-2019: HIMO, Their Limbs Their Lungs Their Legs sekä f-ART House -kollaboraatio. Pyrin esimerkkiprojektien avulla tuomaan esille erilaisia suostumuksen neuvottelun prosesseja ja artikuloimaan syitä niiden mahdollisille ongelmakohdille. f-ART House -kollaboraation työskentelystä nostan esille erityisesti niitä esimerkkejä, jotka ovat helpottaneet suostumuksesta neuvottelua. Esimerkkiprojektien avulla pohdin myös tanssijan tai esiintyjän toimijuuden toteutumista käytännössä suhteessa siihen, millaiseksi se on neuvoteltu projektin alussa tai mihin toiminnassa on pyritty. Luku 4 sisältää loppusanat ja pohdinnan, voisiko suostumuksen neuvottelu luoda lempeämpiä työskentelytapoja, laajentaa toimijuuden kokemusta ja ehkä joskus levitä saamaan aikaan muutoksia myös rakenteissa.
  • Suokas, Janne (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan pystytäänkö organisaatioiden päätöksentekoon liittyvien työvaiheiden uudelleenjärjestelyllä tehostamaan itse lopulliseen päätöksentekoon tähtäävää toimintaa. Mielenkiinto kohdistuu erityisesti hierarkkisten organisaatiorakenteiden avulla toteutettuun informaation prosessoinnin sekä päätöksenteon hajauttamiseen. Informaation prosessoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä työvaiheita, joiden avulla organisaatio muokkaa niin sanotusta raakainformaatiosta itselleen sopivaa ja käyttökelpoista muokattua tietoa. Tutkimusongelmana on miten organisaation sisällä tapahtuva informaation prosessointi tulisi järjestää, jotta se voitaisiin suorittaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat prosessoinnista organisaatiolle aiheutuva viive sekä prosessointia suorittavien agenttien palkkakustannukset. Tutkimusongelma liittyy tiiviisti organisaatioiden johtamistapahtumaan ja erityisesti siellä tapahtuvaan päätöksentekoon. Päätöksentekoon tähtäävää prosessia pyritään mallintamaan luomalla informaation prosessointiin keskittynyt verkosto. Verkosto koostuu informaation prosessointiin keskittyneistä agenteista sekä verkostossa ylimmällä tasolla olevasta päätöksentekijästä. Verkoston tarkoituksena on kuvata päätöksenteon taustalta yleensä löytyvää laajempaa päätöstä valmistelevaa työvaihetta. Tämä työvaihe on melko yleisesti järjestetty ainakin jonkin asteisesti hierarkkiseen muotoon ja sen vuoksi tutkielmassa tarkastellaan juuri hierarkkisen organisaatiomallin etuja informaation prosessoinnissa. Hierarkian avulla pystytään hajauttamaan tehokkaasti informaation prosessointiin liittyviä eri työvaiheita ja näin nopeuttamaan koko prosessia. Tutkielmassa pyritään esittämään perusteluja hierarkkisen organisaatiomallin yleisyydelle sekä sen käytölle etenkin päätöksentekoon keskittyneissä verkostoissa. Hierarkian käyttöä perustellaan sen tehokkuudella hajautetussa päätöksentekomallissa ja toisaalta tämän oletetun tehokkuuden avulla perustellaan hierarkian yleisyyttä organisaatioiden rakenteissa. Käsiteltävän mallin avulla pyritään muodostamaan perusteet tehokkaalle informaation prosessointiin keskittyneelle organisaatiolle. Organisaation hierarkkisten rakenteiden avulla mallinnetaan tehokas päätöksentekoon keskittynyt verkosto, jossa päätöksentekoon kuluvaa aikaa minimoidaan vaihtelemalla esimerkiksi prosessointiin osallistuvien agenttien määrää sekä järjestystä ja samalla hierarkiassa vallitsevia esimies-alais -suhteita.
  • Tarmann, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työpaikan huonot ihmissuhteet voivat Japanin terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön mukaan johtaa työntekijöiden itsemurhiin. Tutkimusten mukaan nuoret japanilaiset toivovat ja arvostavat hyviä ihmissuhteita. Tutkimusta työpaikan ihmissuhteista japanilaisessa kontekstissa on tehty vain vähän ja siksi se on tärkeää. Tutkielmassa tarkastelen japanilaisten työntekijöiden käsityksiä pääasiallisesti työpaikan horisontaalisista ihmissuhteista. Tutkielman tavoitteena on ensisijaisesti selvittää, millaisia diskursseja löytyy puhuttaessa työpaikan ihmissuhteista. Toissijaisesti tarkastelen sitä, mitä funktioita näillä diskursseilla on ja millainen kokonaiskuva ihmissuhteista syntyy japanilaisen työmaailman kontekstissa. Perehdyn tutkimuskysymyksiin keväällä 2018 Japanissa keräämäni aineiston pohjalta. Aineisto koostuu 20 japanilaisen työntekijän haastattelusta. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu työyhteisöön liittyvän kirjallisuuden ja Japanin työelämän kontekstin pohjalta. Paneudun tutkimusongelmaan diskurssianalyyttisin keinoin. Haastateltavien puheesta nousee esiin neljä diskurssia. Ne käsittelevät työpaikan ihmissuhteiden määrittäviä tekijöitä, merkitystä, hierarkkisuutta ja keinoja, joilla ihmissuhteita yritetään kehittää. Tutkimukseen osallistujat kokevat merkitykselliseksi myös kommunikaation roolin ihmissuhteissa. Havaitsemillani diskursseilla on erilaisia funktioita: ne konstruoivat, ylläpitävät, muuntavat ja purkavat työpaikan ihmissuhteita ja hierarkiaa. Diskurssit myös kuvaavat työyhteisöä, luovat käsitystä sosiaalisista suhteista ja viestivät työpaikan ihmissuhteista. Kokonaiskuva työpaikan ihmissuhteista on hyvä, koska enemmistö haastatelluista kokee ihmissuhteiden olevan hyvät tai neutraalit. Tutkimukseen osallistuneet tiedostavat ihmissuhteiden ongelmallisuuden ja niiden tärkeyden. Tutkielman perusteella voidaan lisäksi sanoa, että japanilainen työelämä on murroksessa. Selkeimmin tämä näkyy siinä, että nuoret tutkimukseen osallistujat purkavat puheessaan hierarkiaa. Murros ilmenee myös yritysten toimintatapojen muutoksena.
  • Koiso-Kanttila, Samuli (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa yläkoulun vartaisryhmien ryhmäilmiöitä sekä havaittujen ryhmien mahdollista sisäistä ja välistä hierarkkisuutta. Lisäksi kartoitetaan ryhmien havaitsemistapojen ja ryhmäkäyttäytymisen eroja sukupuolten välillä ja luokka-asteen vaikutusta ryhmäkokemuksiin. Saatuja tuloksia peilataan koulukiusaamiskeskusteluun sekä keskusteluun sukupuolittuneesta koulumenestyksestä. Yläkoulun ryhmien ja niiden välisten mahdollisien hierarkisten suhteiden kartoittamiseksi laadittiin kyselylomake, joka postitettiin vapaaehtoisille kouluille. Kyselyotannan muodostivat seitsemän erikokoista yläkoulua eripuolilla Suomea. Kysely kohdistettiin seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisille oppilaille. Analysoidun datan muodostavat 892 vastausta. Saatu kvantitatiivinen aineisto analysoitiin ordinaaliasteikollisille muuttujille sopivilla tilastollisilla menetelmillä. Kuvailevina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, prosenttijakaumia ja moodia. Kvalitatiivinen aineisto järjestettiin ja ryhmiteltiin aineistosta ja kirjallisuudesta saatujen vihjeiden perusteella kolmitasoiseksi kaaviokuvaksi, jossa eritasoiset ryhmät ja tulkinnat muodostuivat nuorten vapaasti ehdottamista informaalin koulun vertaisryhmistä. Saatujen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että yläkoulun seitsemänsillä ja yhdeksänsillä luokilla on lukuisia erilaisia ryhmiä. Nämä ryhmät vaikuttaisivat hierarkisilta ainakin siten, että oppilas voi päätyä asemaan, jossa hänen mahdollisuutensa vaikuttaa vertaisryhmissä ovat vähäiset. Seitsemäsluokkalaiset ovat selkeästi vähemmän tietoisia erilaisista ryhmistä ja niiden pelisäännöistä kuin yhdeksäsluokkalaiset. Lisäksi voidaan todeta, että sukupuolella on merkitystä informaalin koulun ryhmissä toimimisen tavoille. Valitut strategiat voivat olla osaltaan vaikuttamassa sukupuolten erilaiseen koulumenestykseen jos ne ovat selkeästi ristiriidassa virallisen koulun arvojen ja tavoitteiden kanssa. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä opetussuunnitelman sukupuolisensitiivisyyttä ja koulukiusaamisen vastaisia toimia.
  • Mikkola, Anne (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa etsitään selitystä Paavalin tekstiin, jonka sisäisiä ristiriitaisuuksia aiemmassa tutkimuksessa ei ole kyetty tyydyttävästi selittämään. Tavoitteena on identifioida sellainen muun tutkimuksen kanssa yhteensopiva, mutta tavallista monimuotoisempi ristiriitatilanne Korintissa, johon Paavalin teksti olisi johdonmukainen ja hänen teologiansa kanssa sopusoinnussa oleva vastine. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen hyödynnetään tutkimusta Korintin sosiaalisesta ympäristöstä ja päädytään siihen, että Paavalin kirjeen yleissanoma on anti-hierarkkinen. Hän haastaa Korintin viisaita ja ylhäisiä huomioimaan muita ja luopumaan asemastaan. Pää-sanan metaforisia merkityksiä Raamatun teksteissä ja niiden ulkopuolella ja selvitetään, kuten myös sitä, minkälainen pukeutuminen olisi ollut niin häpeällistä kuin Paavali antaa ymmärtää. Tulosten pohjalta tarkastellaan ensin jakeita, joissa Paavali antaa konkreettiset ohjeensa. Johtopäätöksenä päädytään siihen, että miesten statuskilpailun lisäksi myös naisten kesken oli luokkasidonnaisia ristiriitoja. Nämä heijastuivat pukeutumisessa. Erityisesti jotkut mysteerikultteihin aiemmin osallistuneet naiset toivat mukanaan tavan päästää hiuksensa valloilleen, silloin kun he etsivät hurmoksellista yhteyttä jumalalliseen. Näin siitä huolimatta, että tapa oli häpeällinen kaikkien ihmisryhmien mielestä uskonnollisen kontekstin ulkopuolella. Viittasivathan avoimet tai leikatut hiukset aviorikokseen tai sen epäilyyn. Paavali käskee erityisesti näitä naisia peittämään päänsä hiuksillaan sanomatta sitä aivan suoraan. Kuitenkin häpeällisen käyttäytymisen kuvaus voi kirjaimellisesti ottaen viitata vain tämän kaltaiseen ilmiöön. Paavali toteaa, että naisilla tulee olla valta ja kontrolli päähänsä enkeleiden tähden. Rukoillessa ja profetoidessa ei ollut sopivaa ajatella, että henget ohjaisivat naista tämän kontrollin ulkopuolelta, vaan naisen oli käytettävä omaa valtaansa päähänsä eli peitettävä päänsä hiuksillaan soveliaasti. Seurakunnassa oli myös yläluokan naisia, joiden reaktio häpeälliseen käyttäytymiseen oli vaatia, että kaikki profetoivat ja rukoilevat naiset peittävät päänsä esimerkiksi aviollista asemaa kuvaavalla ”hupulla”, kuten he itse tekivät. Näin he kenties halusivat jopa rajata alemman luokan naisten osallisuutta. He korostivat omaa asemaansa muiden naisten kustannuksella aivan samoin kuin yläluokan miehet tekivät peittäessään päänsä siten kuin olivat tottuneet valtiollisen kultin uhrimenoja johtaessaan. Nämä miehet toivat jumalanpalvelukseen merkin, joka liittyi kunnioituksen osoittamiseen keisarille, ”Jumalan pojalle”. Näin miehet häpäisivät Kristusta, elämänsä alkulähdettä aivan samoin kuin jotkut naiset häpäisivät miestä, elämänsä alkulähdettä. Luomiskertomuksen avulla Paavali siirtää ryhmittymien huomion Kristukseen ja Kristuksen kautta Jumalaan, pois pakanallisista tavoista, jotka olivat ”hapattamassa” seurakuntaa. Käyttöyhteyksistä voidaan päätellä, että luomisjärjestys, ja päiden suhde, ei merkitse Paavalille hierarkiaa, vaan sen avulla hän korostaa ihmisten, myös miehen ja naisen, arvoa erilaisina, vastavuoroisessa suhteessa olevina, mutta Herrassa samassa asemassa olevina myös julkisessa roolissa profetoitaessa ja rukoiltaessa. Naisen luominen miehestä saattoi olla myös vastine hedelmällisyyskulttien käsitykseen naisesta kaiken elämän lähteenä ja toisaalta filosofien ajatukseen, että nainen oli luotu vähemmän arvoisista aineosista kuin jumalallista lähempänä oleva mies. Paavali tuo häpeän tilalle kunnian. Kunnian antaminen toiselle ja toisen kunniana oleminen on samalla tie sovintoon, johon koko kirje haastaa.
  • Mönkkönen, Konsta (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään musiikillisen narratiivisuuden ilmenemistä posttonaalisessa musiikissa ja sitä, miten musiikin kertovuuden teoriaa voidaan hyödyntää posttonaalisen teoksen analyysissa. Tutkielma keskittyi kuubalaisen säveltäjän Leo Brouwerin viidenteen kitarakonserttoon, jolla on lisänimi ’Concerto di Helsinki’. Musiikillista narratiiviisuutta on tutkinut muiden muassa Byron Almén, jonka tutkimukset keskittyvät pääasiassa tonaaliseen musiikkiin. Alménin teoriaa on laajentanut posttonaalista musiikkia koskevaksi Michael L. Klein. Alménin narratiivisuuden perusperiaatteet toimivat analyysin metatason teoriana ja pintatason analyysissa hyödynnettiin Kleinin ajatuksia. Posttonaalinen musiikki on monimuotoisuudessaan musiikkianalyysin näkökulmasta haastavaa. Ei ole olemassa yhtä analyysimenetelmää, joka toimisi jokaiseen posttonaaliseen teokseen. Tonaalisessa musiikissa konventionalisoituneet hierarkiaerot esimerkiksi toonikan ja dominantin välillä näkyvät useimmissa tonaalisissa teoksissa, mutta posttonaalinen musiikki luo itse oman syntaksinsa ja hierarkkisuutensa. Tätä monimuotoisuutta Klein on narratiivisuuden näkökulmasta pyrkinyt selventämään jaolla seuraaviin neljään narratiivisuuden alaluokkaan: narratiivinen, uusnarratiivinen, ei-narratiivinen ja antinarratiivinen. Jokainen posttonaalinen teos voidaan sijoittaa johonkin alaluokkaan tai joidenkin alaluokkien välille. Brouwerin konserton sävelkieli on hierarkkista, mutta posttonaalista. Siinä on eklektisiä viittauksia useihin musiikkityyleihin. Muiden muassa tämän moninaisuuden vuoksi musiikillinen kertovuus voisi olla kyvykäs analyysikeino Brouwerin musiikkiin, koska narratiivisuus on musiikkianalyysin menetelmä, joka pohjautuu erilaisiin musiikillisiin elementteihin ja niiden dialogeihin. Näiden dialogien kautta pyritään hahmottamaan teoksen kerronnallisuutta. Dialogien perusteella sekä teoksen osista että konsertosta kokonaisuutena pystyttiin löytämään musiikillisen kertovuuden kehitys ja sitomaan yhteen aiheiden erilaisuudet yhdeksi kokonaisuudeksi. Konserton sisäinen aiheiden toisto osien välillä luo tunteen jatkuvuudesta ja elementtien muuttuminen teoksen edetessä vahvistaa musiikillisen kertovuuden tunnetta.
  • Stenberg, Anna (2019)
    I den skriftliga delen av mitt magisterarbete för magisterprogrammet för konstnärlig framställning i dans på Konstuniversitetets Teaterhögskola i Helsingfors, utgår jag från tesen att i en konstnärlig arbetsgrupp kommer samtliga medlemmar att påverka det konstnärliga arbetet samt arbetsklimatet, aktivt och målmedvetet eller indirekt och omedvetet. Mitt syfte är att reflektera över den räckvidd ett konstnärskap idag kan ha, vad detta innebär, hur och genom vem räckvidden manifesteras, när och var. Jag närmar mig detta ställningstagande genom en genomgång av termen kommunikation och hur den närvarar i mitt konstnärliga arbete, samt begrundar även de ramverk som människans köttsliga varandet innebär för danskonst och kommunikation. I det första kapitlet, inledningen, presenterar jag mina utgångspunkter och frågor. Jag beskriver mitt konstnärliga slutarbete och de element som där anknyter till dessa. Det fysiska scenkonstverket Förvandlingen- Muodonmuutos spelades på svenska och sedan även på finska, hos Svenska Teatern i Helsingfors samt på turné i Sverige i samarbete med Riksteatern. Jag behandlar kort språklighet som en del av de egenskaper som präglar min kommunikation och de situationer där jag är verksam. Detta får mig att återkomma till teman som ordval och översättning mellan språk och mellan olika uttrycksmedel. Jag använder mig av tankar uppmålade av bl. a Jaana Parviainen, Jo Butterworth, Kirsi Monni, Martin Heidegger, Timo Klemola, Anna Kupari och Kai Lehikoinen för att skapa en enhetlig uppfattning om de mångfacetterade fenomenen kommunikation och köttsligt varande innebär, så som de utspelar sig inom landskapet för konstnärliga processer. Sedan följer de grundläggande frågor som jag föreslår som verktyg för strukturerande av upplevelser, tillsammans med en sketch över de strukturer jag återkommande upplever förankrar respons och underlättar kommunikation. Under de följande kapitlen tar jag mig en närmare titt på de grundläggande frågorna som jag här uppdelar till vad, hur, vem, när, var. Jag vänder och vrider på dem för att hitta olika synvinklar och lägen där de synliggör information eller förankrar ett kommunicerande konstnärligt skapande. Angående kommunikation i relation till hierarkier under konstnärliga processer har jag rört mig runt den Didaktik-demokratiska spektrum- modellen som Jo Butterworth skapade under ett tidigt 2000- tal, och via denna lyfter jag fram teman som dansarens föränderliga position, rörelse av informatio och de förväntningar och förmågor som enligt min uppfattning och mina erfarenheter riktas mot dansaren under olika slags formationer av konstnärligt arbete. Jag uppmärksammar de performativa egenskaper ett talande har under en arbetsprocess, samt vilken politisk räckvidd, dvs. samhällelig performativitet ett konstnärskap idag kan ha. Slutligen reflekterar jag över hur ett sanningssökande, ordsökande och ständigt lärande sker som i en tidslig loop i det kontext en utbildning utgör. Till sist samlar jag ihop de element jag funnit under denna process till en slutsats.
  • Walldén, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sosiaalinen media on tullut osaksi työelämää. Sosiaalisen median myötä yritykset ovat tulleet lähemmäksi asiakkaitaan ja asiakkaat lähemmäs yrityksiä. Sosiaalinen media mahdollistaa aivan uudenlaisen tavan viestintään, markkinointiin, rekrytointiin ja ylipäätään tehokkaampaan ja intensiivisempään vuorovaikutukseen. Sosiaalinen media mahdollistaa kommunikaation niin lokaalisti kuin globaalisti mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Niin paljon kuin sosiaalinen media mahdollistaakin, sen voidaan myös samalla nähdä vaativan. Sosiaalisen median kautta oletetaan olevan tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa. Sosiaalista mediaa ja sen suhdetta yritysten toimintaan, juuri markkinatalouden näkökulmasta on tutkittu, mutta se, mitä sosiaalinen media tekee yrityksen sisällä, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sosiaalinen media yrityksen sisäisessä käytössä, viestinnällisenä kanavana, mahdollistaa nopean kommunikaation ja madaltaa kynnystä yhteydenpidolle läpi organisaation. Mutta miten tämä vaikuttaa työhyvinvointiin? Kuinka sosiaalisen median ajalla pystytään tekemään selkeä raja siitä, milloin ollaan töissä ja milloin vapaa-ajalla? Muuttaako sosiaalinen media yrityksen hierarkiaa? Miten työn tekeminen ja tekemisen tavat muuttuvat sosiaalisen median käyttöönoton myötä? Pro gradu-tutkielmani kytkeytyy näiden kysymysten pohtimiseen. Tutkielma lähtee liikkeelle sosiaalisen median määrittelystä, sillä sosiaalinen media ymmärretään hyvin monella eri tavalla. Sosiaalisen median rinnalle olennaisiksi käsitteiksi nousevat työhyvinvointi ja vapaa-aika, työn tekeminen ja tekemisen tavat sekä hierarkia. Näiden käsitteiden määrittelyjen kautta paneudutaan aineiston analyysissa sosiaalisen median käyttöön viestintätoimisto Milttonilla. Milttonilla toteutetut haastattelut toimivat tutkielman aineistona. Haastattelukysymykset liittyivät sosiaalisen median käyttöön sisäisen viestinnän välineenä. Tutkielman teoreettinen pohja rakentuu yllä mainittujen käsitteiden määrittelylle. Käsitteiden määrittelyjen kautta on pyritty ymmärtämään aineistoa ja sitä kautta rakentamaan eheä analyysi. Analyysin tekemiseen on käytetty sisällönanalyysia, sillä sisällönanalyysi on toimiva menetelmä silloin, kun tutkimuksessa täytyy turvautua tulkinnallisuuteen. Sisällönanalyysin avulla pystytään analysoimaan kvalitatiivisesti hankittua aineistoa systemaattisesti. Tutkimuksen kannalta olennaisten käsitteiden, ja niiden määrittelyn kautta, on pyritty muodostamaan kuvaus tutkimuskohteesta. Aineisto, tutkielman tekemiseksi, kerättiin haastatteluin viestintätoimisto Milttonilla. Miltton valiutui tutkittavaksi organisaatioksi sen takia, että viestintätoimistot käyttävät sosiaalista mediaa enemmän, suhteessa muihin aloihin. Aineistoa lähdettiin analysoimaan teemoittelun kautta. Teemoittelun avulla aineistosta pystyttiin nostamaan esille tutkielman kannalta relevantit asiat. Teemoittelu auttoi rakentamaan tutkimuskysymysten alle tarkasteluluokat, joiden kautta kerättyä aineistoa tiivistettiin, purettiin osiin ja analysoitiin. Tutkielman tarkoituksena on kuvata sosiaalisen median käyttöä sisäisen viestinnän kanavana ja keinona, sekä pyrkiä ymmärtämään siihen liittyvää toimintaa, ja näin ollen antamaan eheä ja mielekäs tulkinta sosiaalisen median käytöstä sisäisen viestinnän kanavana. Tutkimuskysymyksinä tutkielmassa on ollut: miten sosiaalinen media vaikuttaa työn tekemiseen/tekemisen tapoihin? Ja miten sosiaalisen median käyttö vaikuttaa työn hierarkiaan sekä työn ja vapaa-ajan suhteeseen? Keskeisinä tuloksina tutkielmasta käy ilmi, että sosiaalinen media muuttaa työn tekemistä ja tekemisen tapoja. Sosiaalisesta mediaa sisäisen viestinnän välineenä kuvataan tehokkaaksi, nopeaksi ja helpoksi. Sosiaalinen media madaltaa yrityksen hierarkiatasoa, sillä sosiaalisen median kanavissa kaikki ovat samanlaisia ja samanarvoisia. Tämän voidaan nähdä lisäävän tasa-arvoa yrityksen sisällä. Sosiaalinen media voi vaikuttaa työn ja vapaa-ajan suhteeseen. Toisaalta tämä nähdään kuuluvan osaksi työnkuvaa, ja toisaalta nähdään, että työntekijöiden tulisi itse osata kontrolloida sosiaalisen median käyttöä, työhön liittyvissä asioissa, vapaa-ajalla. Sosiaalisen median käyttöön liittyen olisi tarve yrityksen sisäiselle ohjeistukselle, sekä ohjeita tai tukea omien hyvien työtapojen löytämiselle. Sosiaalinen media voidaan nähdä vaikuttavan negatiivisesti, työn tekemistä keskeyttävänä tekijänä. Kuitenkin samalla arvostetaan sitä, että sosiaalinen media mahdollistaa tehokkaan tiedonkulun, tiedon jakamisen ja tiedon etsimisen. Sekä luo uudella tavalla joustavuutta ja läpinäkyvyyttä yrityksen toimintaan. Tiimityöskentely ja yhteydenpito on helpompaa, kun työskentelyyn ei liity paikkasidonnaisuutta. Ongelmallista on kuitenkin sosiaalisen median kanavien moninaisuus, ja tästä aiheutuva tiedon kertyminen, jolloin olennainen tieto ei välttämättä saavuta kaikkia. Laadullisena tutkimuksena tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia organisaatioita.
  • Kirjonen, Tuuli (2008)
    Työ on etnografinen tutkimus sukulaisuuden ja kastihierarkian suhteista senegalilaisten wolofien nimenantorituaalissa. Kysymys sukulaisuuden ja kastihierarkian suhteesta herää siitä, miten kastihierarkiassa ylempi ryhmä géérit ovat yhtäältä endogaamisia suhteessa alempaan ryhmään ñeeñoihin ja toisaalta laskevat heitä sukupolvien ajan palvelleiden ñeeñojen kuuluvan laajemman tason linjasukuunsa kahden linjasuvun tason mallissaan. Samat sosiaaliset suhteet voidaan siis nähdä paitsi kastihierarkian määrittäminä, myös sukulaisuutena. Tutkielman tarkoituksena on hahmottaa, kumpi näkökulma on määräävämpi näiden ryhmien välisissä suhteissa. Tutkimuksen aineisto pohjautuu tammi-maaliskuussa 2006 tehtyyn antropologiseen kenttätyöhön wolof-perheessä Thièsin kaupungissa ja on hankittu osallistuvan havainnoinnin keinoin. Vaikka tutkielman aineistona onkin rituaali, itse nimenantorituaalia ei analysoida. Wolofien kastihierarkiaa on tutkittu aiemmin, mutta niiden sukulaisuusulottuvuutta ei ole huomioitu. Siten tutkielma tuo uuden näkökulman kastihierarkiaan tarkastelemalla suhteita myös sukulaisuutena. Sukulaisuutta ja kastihierarkia tarkastellaan toisilleen vastakkaisina, mutta toisiaan konstituoivina kulttuurisina arvoina. Tutkielman lähtökohta on Louis Dumontin teoria kulttuuristen arvojen hierarkiasta, joka voi olla myös käänteinen eri arvotasoilla. Työssä esitetäänkin sukulaisuuden ja kastihierarkian olevan kukin dominoivia käänteisesti eri arvotasoilla: kastihierarkia määrittää ylemmällä tasolla sukulaisuuden mahdollisuuksia kastiendogamian muodossa, kun taas alemmalla sukulaisuuden tasolla géérien ja ñeeñojen suhteet ovat ensisijaisesti sukulaisuutta. Sukulaisuuden ja kastihierarkian linkki ovat vaihdannan ja vastavuoroisuuden käytänteet, jotka rakentavat ja ilmaisevat paitsi hierarkioita, myös sukulaisuutta. Tutkielman keskeiset teoreettiset keskustelut koskevatkin vaihdantaa. Työssä tarkastellaan sitä, miten sukulaisuussuhteet syntyvät ja uusintuvat nimenantorituaalissa, erityisesti naisten seremoniallisessa vaihdannassa. Lahjaliikenne synnyttää paitsi kahden linjasuvun välisiä suhteita, myös kastihierarkiaa: alemman kastiryhmän edustajat ñeeñot toimivat géérien seremonioissa lahjojen välittäjinä ja toimittavat alempaa asemaa ilmentäviä palveluksia. Wolofien vaihdannassa onkin nähtävissä sekä lähtökohtaisesti samanarvoisten välistä kilpailullista vaihdantaa, joka tuottaa väliaikaisia hierarkioita että institutionaalisia hierarkioita vahvistavaa vaihdantaa. Kastihierarkian ja sukulaisuuden yhdistää ristikkäisserkussuhde, jonka vastavuoroisuussäännöt muistuttavat kastiryhmien välistä hierarkisoivaa vaihdantaa. Ristikkäisserkut ovat hierarkkisessa vitsailusuhteessa, jossa "orjaserkku" on "herraserkkuun" nähden vastaavassa asemassa kuin ñeeño géériin. Suhteiden analogisuus paljastaakin reitin, jonka kautta kastisuhteet muuntuvat sukulaisuudeksi: ñeeñot integroituvat géérien sukuun ristikkäisserkkuuden idiomissa. Ristikkäisserkussuhde kanavoi luontevasti sukulaisuusyhteyksiä, sillä ristikkäisserkut ovat ihanteelliset aviopuolisot ja serkkuus siten "virallinen" sukuun rekrytointikanava. Tutkielmassa "serkkuuden" idiomissa toimimista onkin tarkasteltu sukulaisuuden synnyttämisen keinona myös etnisten ryhmien välisissä vitsailusuhteissa, joihin kastisuhteetkin rinnastuvat. Sukulaisuus on siten samanlaistamisen ja erilaistamisen prosessi, jossa sukulaisuuden eri tasot määrittyvät avioitumisen, vastavuoroisuuden ja vitsailun käytänteissä. Ñeeñot rinnastuvat "orjaserkkuun", mutta ovat "toisen asteen" sukulaisia.
  • Ranta-Owusu, Eija Maria (2006)
    Pro gradu-työssäni tarkastelen sosiaalista toimijuutta ja kulttuurisia skeemoja regla de ocha-ifá-uskonnon rituaaleissa 1990-luvun taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen kontekstissa. Työ pohjaa Havannassa, Kuubassa, huhti-toukokuussa 2003 suoritettuun antropologiseen kenttätyöhön sekä kolmen muun matkan aikana tehtyihin havaintoihin. Menetelmiin on kuulunut rituaaleissa tapahtunut osallistuva havainnointi ja uskonnonharjoittajien kanssa suoritetut vapaamuotoiset haastattelut, mutta myös sekä kuubalaisen että kansainvälisen kirjallisuuden tarkasteleminen. Afrikkalaispohjaisen regla de ocha-ifá-uskonnon harjoittaminen on yleistynyt voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Se vastaa Kuuban rauhanajan hätätilan aikaista taloudellista ja sosiaalista muutosta, jolloin taloudellinen tilanne on heikentynyt ja ihmisten arkipäiväinen selviäminen on ollut yhä enemmän irrallaan valtion toimista. Lopputyössäni käy selville, että erilaisilla uskonnon puitteissa toimivilla sosiaalisilla toimijoilla on erilaisia toimintastrategioita käsitellä muutosta. Baba- ja iyalochien kohdalla se on uskonnollisten rituaalien kaupallistuminen, kun taas babalawot ovat nojanneet valtion tukemaan regla de ocha-ifán institutionalisoimisprosessiin. Erilaisilla toimintastrategioilla on sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät merkityksensä sillä, vaikka regla de ocha-ifán toimijat korostavat uskonnon tasa-arvoista luonnetta, sen puitteista on mahdollista löytää useita hierarkkisia asetteluja. Iyalochat ovat naispuolisia uskonnonharjoittajia ja babalochat usein homoseksuaalisia miehiä, kun taas babalawot ovat heteroseksuaalisia miehiä, joilla on ollut merkittävin asema uskonnon kentässä. Näiden sosiaalisten toimijoiden väliset ristiriidat ja jännitteet tulevat esille erilaisten rituaalien vastakkainasetteluissa, jotka näyttäytyvät käytännöissä, tilan hallinnassa ja ruumiillisuudessa. Kulttuuriset skeemat näyttäytyvät usein yhden sosiaalisen alueen sijasta myös muilla sosiaalisen elämän alueilla, minkä vuoksi aineistoni osoitti, että tasa-arvon ja hierarkian kulttuuriset skeemat toistuvat myös yhteiskunnallisella tasolla. Sosialistisen valtion tasa-arvoideologia ja tosiasialliset hierarkkiset vastakkainasettelut tasa-arvoisen massan ja kapean miehisen hallintoeliitin välillä pohjaavat usein myös sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan tehtäviin vastakkainasetteluihin. Tasa-arvon ja hierarkian vastakkainasettelu ja siitä muodostuvat kulttuuriset skeemat luovat sosiaalisen kokemuksen ja käytäntöjen luoman hegemonian, jonka kautta sosiaalisilla toimijoilla on mahdollisuus ymmärtää itseään, heidän välisiä suhteitaan ja historiallista tilannetta. Vastakkainasetteluiden ja kulttuuristen skeemojen kautta sosiaalisten toimijoiden on mahdollista käsitellä taloudellista ja sosiaalista muutosta sekä tarkastella omaa paikkaansa siinä.
  • Ravolainen, Kaija ([K. Ravolainen], 2014)
    The present study examines the origin and the early phases of the ecclesiastical order of the singer, nowadays generally called cantor. The constitutive regulations concerning the order derive from the late fourth century in the canons of the Synod of Laodicea and the Apostolic Constitutions. The order of the singer was established in eastern Christendom, while in the West, it never was added to the ranks of the ecclesiastical hierarchy. There, the members of other ecclesiastical grades answered for the psalmody, although allusions to singers occasionally appear. The study period extends to the seventh century CE. The development of both ecclesiastical singing and the hierarchy is treated from the beginning of the history of the Church. This is necessary for identifying the standing and the role of the singer, whose order emerges rather late in comparison with other ecclesiastical orders. One of the earlier orders belongs to the reader, who is considered to have preceded the singer, but also to have been one, as all reading was performed in recitation. The study also aims to define why a separate order of the singer was needed, if the reader was able to execute these duties as well. The materials include both normative sources, consisting of the canons of ecclesiastical councils and church orders, and texts of the patristic authors. In the interpretation of the materials, some Greek and Latin expressions, simple in appearance, cause problems as their unambiguous meaning is difficult to define. The sources do not furnish a direct answer to the study question, which is solved with the aid of circumstantial evidence and secondary sources. The orders of the reader and the singer did not share a similar standing in the hierarchy. The order of the reader formed the lowest rank of the ecclesiastical hierarchy; thus, every member of the higher orders had served as a reader. The singer remained in his rank, which, eventually, established a hierarchy of its own, in the manner of a trade guild. The Christian Church emerged among an abundance of religions and cults, which also appear in the materials of this study. The issue of how far these cults influenced the practices adopted by the Church, or its singing and singers, is addressed in a brief survey appended to the introduction and commented on in the conclusions of the study. The instrumental music of the heathen cults was rejected, but natural similarities appear in the vocabulary and the hierarchy. The inheritance of Judaism is evident, not only in the use of the Psalter and other Holy Scriptures, but also in the references to the Old Covenant elements as models for the ranks of the ecclesiastical hierarchy. The study systematically introduces the essential documents relating to the topic, thus serving also as a work of reference.
  • Virkki, Juhana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta on kannettu voimistunutta huolta 2000-luvun aikana. Tieteellisessä tutkimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen, kun samaan aikaan tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet ennennäkemättömällä tavalla, erityisesti kaikkein varakkaimpien keskuudessa. Tässä tutkielmassa kohdistetaan huomio yhteiskunnan niin sanottuihin ylä- ja valtaryhmiin tutkimalla talousyläryhmän tilannetta niistä erityisesti. Eriarvoisuustutkimuksen olisi kannattavaa ottaa huomioon yhteiskuntaluokka aiempaa keskeisempänä selittäjänä, sillä useat tutkimustulokset viittaavat siihen suuntaan, että luokka on merkittävä vaikuttaja kaikkien ihmisten elämässä huolimatta siitä, miten sen merkitys tunnistetaan. Aiemman luokkatutkimuksen ja -teorian perusteella tarkastellaan tässä työssä talousyläryhmänä vauraita yrityssukuja ja niitä edustavaa Perheyritysten liittoa. Tutkimuskohteeseen liittyvää teksti- ja dokumentaatiomateriaalia tutkitaan sisällönanalyyttisella grounded theory -menetelmällä abduktiivisesti siten, että kyseessä on aineistolähtöinen luokkatilanneanalyysi. Aineistosta etsitään vastausta siihen, millä tavoin perheyrityksistä viestitään ja miten politiikkatahto ilmenee? Samalla testataan tutkimusteoreettisia näkökulmia erityisesti Pierre Bourdieun distinktioteorian ja sosiaalisen sulkuun liittyvän viitekehyksen välillä. Tulokset osoittavat, että talousyläryhmällä on rakentunut pitkän ajan kuluessa varsin kehittyneet perimisen ja ylisukupolvisen jatkuvuuden hallinnanmekanismit, joita voidaan pitää yhteiskunnallisen vallan käytön näkökulmasta merkittävinä. Vaikuttaessaan yhteiskuntaan Perheyritysten liiton keskeinen poliittinen tavoite on lainsäädännön kautta saada perimisen taakkaa helpommaksi. Tällä ja muilla tutkielmassa esiin tulevilla keinoilla voi olla suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia myös muille kuin yritysperheille itselleen. Tuloksia pohditaan suhteessa teoreettiseen taustaan, minkä myötä vahvistetaan luokkateorioiden empiiristä käytettävyyttä tutkimuksenteon osana. Tutkielman perusteella osoitetaan yhteiskuntaluokkien mekanismien toimintaa ja merkitystä. Sekä peräänkuulutetaan voimakkaasti laaja-alaisemman eriarvoisuustutkimuksen tärkeyttä, eikä ainoastaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Länsimaiset demokratiat ovat rakentuneet meritokraattisen järjestelmän sekä avoimen liikkuvuuden lupaukselle ja ylisukupolvisella varallisuudella voi olla suuri merkitys niiden toteutumisen kannalta. Muun muassa sen vuoksi uudella luokkatutkimuksella on väliä.
  • Lehtonen, Jyri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee 1660 – 1720-luvuilla toimineiden merirosvoyhteisöjen vallanjakoa ja päätöksentekoprosessia, jotka vaikuttivat heidän laatimien sopimusartikkelien sisältöön. Merirosvoyhteisöt olivat valtiosta riippumattomia itsenäisiä toimijoita, joiden tarkoituksena oli kerätä mahdollisimman paljon ryöstösaalista. Heidän täytyi luoda yhteisön jäsenien kesken yksityiskohtaiset säännöt, jotka kontrolloivat käytöstä ja ryöstösaaliin jakoa, koska purjelaivan operointi vaati sisäistä hierarkiaa ja organisointikykyä. Laajemmassa kontekstissa tutkimuksen käsittelemä aikakausi liittyy kansainvälisen kaupan ja siirtomaavaltojen kehitykseen, jotka loivat merirosvoyhteisölle hetkellisesti otolliset olosuhteet. Vastaan tutkielmassa kysymyksiin: Miksi ja miten vallanjako ja päätöksentekoprosessi merirosvoyhteisöissä muodostui? Miten ne toimivat käytännössä ja mitä siitä seurasi? Aiempi tutkimus merirosvoyhteisöistä jakaantuu kahteen koulukuntaan. Pitkään vaikuttaneen teorian mukaan merirosvot muodostivat demokraattisia yhteisöjä, jotka ryhtyivät kapinaan vallinnutta yhteiskuntajärjestelmää vastaan tasa-arvoaatteiden innoittamana. Viimeisin tutkimus argumentoi, että merirosvoyhteisöjen hierarkia perustuu suoraan heidän kokemuksiinsa laillisista yhteiskunnista. Esitän työssäni, että yhteisöt eivät olleet niin selkeästi jommankumman teorian mukaisesti muotoutuneita, vaan ennemminkin jotain siltä väliltä. Laajempi lähteiden tarkastelu ja valtiosta riippumattomien itsenäisten toimijoiden kehityksen huomioon ottaminen antaa paremman käsityksen merirosvojen yhteisöistä. Suurin osa tutkielmassani käytetystä aineistosta on oikeudenkäyntien yhteydessä syntyneitä kuulustelu- ja oikeusistuntojen pöytäkirjoja. Tutkimuksessa esittämäni relevanteimmat tiedot on saatu muutamista merirosvojen panttivankien kirjoittamista päiväkirjoista, jotka kuvaavat mm. yhteisöjen käytäntöjen ja sosiaalisten suhteiden erikoispiirteitä Esitän, että 1660-luvun alkanut kehitys merirosvoyhteisöjen toimintaa määritelleissä artikkeleissa on osa laajempaa kehitystä, jossa ei-valtiolliset toimivat loivat sisäisen hierarkian toimintansa mahdollistamiseksi. Kehityksellä on vahvat yhteydet aiempiin merenkäyntiyhteisöihin, joissa on ollut tapana antaa merimiehille mahdollisuus osallistua laivan päätöksentekoon tietyissä tilanteissa. Valtioiden harjoittama kaapparitoiminta lisäsi merimiesten valtaa laivojen hierarkiassa ja aiheutti merirosvouksen lisääntymisen rauhanaikana. Merirosvot jatkoivat laillisten yhteisöjen tapoja ja käytäntöjä. Samaan aikaan siirtomaihin levisi siirtolaisuuden seurauksena tasa-arvon ja uskonnonvapauden aatteita, jotka olivat saaneet vaikutteita Englannin 1600-luvun vallankumouksista. Merirosvouksesta tuli täysin laitonta toimintaa 1720-luvulla, mikä johti siihen, että merirosvoyhteisöjen jäsenet joutuivat tekemään yhteistyötä keskenään. Laittomuus aiheutti sen, että merirosvot omistivat kollektiivisesti käyttämänsä laivat, jolloin heidän täytyi laajentaa päätöksentekoprosessia kattamaan aiempaa suurempi osa yhteisön jäsenistä. Yhteisöjen organisaatiorakenteissa oli vaihtelua, riippuen sen jäsenien taustoista ja kyvyistä johtaa purjelaivoja. Toiset yhteisöt olivat hyvin hierarkisia ja niiden valtarakenteet pysyivät staattisina, kun taas joissain yhteisöissä kapteenit ja muut merkittävät upseerit vaihtuivat usein miehistön äänestyksien perusteella. Yhteisöjen rakenne vaihteli sitä mukaa, kun niihin liittyi uusia jäseniä ja niistä erottiin, mikä mahdollisti tapojen ja käytäntöjen leviämisen yhteisöjen välillä. 1720-luvun lopulla valtakuntien toimet merirosvouksen tukahduttamiseksi olivat tehneet toiminnan hankalaksi. Sen seurauksesta poikkeukselliset merirosvoyhteisöt katosivat, eikä tutkimaani ilmiötä enää esiintynyt.