Browsing by Subject "hieskoivu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Finér, Leena (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1989)
    Biomass, biomass increment and nutrient cycling were studied in (1) a Scots pine (Pinus sylvestris) stand, (2) a Norway spruce (Picea abies) stand and (3) a mixed birch (Betula pubescens)/pine stand on a drained mire at Ilomantsi, eastern Finland in 1979-85. In addition, the effect of NPK and micronutrient fertilizer treatment was studied. Above-ground and root measurements were taken. These data formed the basis of stand biomass and nutrient cycle simulations of fertilized and unfertilized stands. The increases in biomass were greater in (1) and (2) in the fertilized simulation than in the unfertilized one. For (3), the effect of fertilization on biomass increment was small. In six years only part of the applied fertilizer had been fixed in the biomass of the model stands and proportionally less micronutrients than macronutrients. The potassium stores were small compared to the nutrient amounts fixed by the stands. This supports the notion that there is a shortage of potassium on deep-peat soils.
  • Liepiņš, Rob. (Suomen metsätieteellinen seura, 1933)
  • Luomajoki, Alpo (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1999)
    Male flowering was studied at the canopy level in 10 silver birch (Betula pendula Roth) stands from 8 localities and in 14 downy birch (B. pubescens Ehrh.) stands from 10 localities in Finland from 1963 to 1973. Distributions of cumulative pollen catches were compared to the normal Gaussian distribution. The basis for the timing of flowering was the 50 per cent point of the anthesis-fitted normal distribution. To eliminate effects of background pollen, only the central, normally distributed part of the cumulative distribution was used. Development up to the median point of the distribution was measured and tested in calendar days, in degree days (> 5 °C) and in period units. The count of each parameter began on and included March 19. Male flowering in silver birch occurred from late April to late June depending on latitude, and flowering in downy birch took place from early May to early July. The heat sums needed for male flowering varied in downy birch stands latitudinally but there was practically no latitudinal variation in heat sums needed for silver birch flowering. The amount of male flowering in stands of both birch species were found to have a large annual variation but without any clear periodicity. The between years pollen catch variation in stands of either birch species did not show any significant latitudinal correlation in contrast to Norway spruce stands. The period unit heat sum gave the most accurate forecast of the timing of flowering for 60 per cent of the silver birch stands and for 78.6 per cent of the for downy birch stands. Calendar days, however, gave the best forecast for silver birch in 25 per cent of the cases, while degree days gave the best forecast for downy birch in 21.4 per cent of the cases. Silver birch seems to have a local inclination for a more fixed flowering date compared to downy birch, which could mean a considerable photoperiodic influence on flowering time of silver birch. Silver birch and downy birch had different geographical correlations. Frequent hybridization of birch species occurs more often in northern Finland in than in more southern latitudes. The different timing in flowering caused increasing scatter in flowering times in the north, especially in the case of downy birch. The chance of simultaneous flowering of silver birch and downy birch so increased northwards due to a more variable climate and also higher altitudinal variations. Compared with conifers, the reproduction cycles of both birch species were found to be well protected from damage by frost.
  • Bhat, K. M.; Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Ollinmaa, Paavo J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1960)
  • Nurmi, Juha (The Society of Forestry in Finland, 1997)
    The effective heating values of the above and below ground biomass components of mature Scots pine (Pinus sylvestris), Norway spruce (Picea abies), downy birch (Betula pubescens), silver birch (Betula pendula), grey alder (Alnus incana), black alder (Alnus glutinosa) and trembling aspen (Populus tremula) were studied. Each sample tree was divided into wood, bark and foliage components. Bomb calorimetry was used to determine the calorimetric heating values. The species is a significant factor in the heating value of individual tree components. The heating value of the wood proper is highest in conifers. Broad-leaved species have a higher heating value of bark than conifers. The species factor diminishes when the weighted heating value of crown, whole stems or stump-root-system are considered. The crown material has a higher heating value per unit weight in comparison with fuelwood from small-sized stems or wholetrees. The additional advantages of coniferous crown material are that it is a non-industrial biomass resource and is readily available. The variability of both the chemical composition and the heating value is small in any given tree component of any species. However, lignin, carbohydrate and extractive content were found to vary from one part of the tree to another and to correlate with the heating value.
  • Hoppi, Anni-Sofia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Hieskoivu (Betula pubescens) on Suomen kolmanneksi yleisin puulaji, ja sen osuus puuston tilavuudesta on noin 12 %. Soistuneilla kivennäismailla ja turvemailla viihtyvä hieskoivu sopii parhaiten kuitu- ja energiapuun tuottamiseen, koska sen tukit eivät yleensä täytä vanerin tai sahatavaran laatuvaatimuksia. Kansainväliset ja kansalliset uusiutuvan energian käyttötavoitteet pyrkivät nostamaan erityisesti metsähakkeen käyttöä Suomessa. Hieskoivun korkea lämpöarvo ja metsähakkeen tuorepoltosta saadut lupaavat tulokset voisivat laskea logistiikka- ja varastointikustannuksia, jolloin hakkeen käyttö energiantuotannossa olisi kannattavampaa. Tutkielman tavoitteena oli laatia kuorellisen kokonaistilavuuden biomassamallit hieskoivulle. 11 koepuun aineisto mitattiin Hyytiälän tutkimusasemalla huhtikuussa 2017. Puun rungon ja oksien tilavuus määritettiin pätkä kerrallaan veteen upottamalla. Koepuista mitattiin lisäksi manuaalisesti pätkien pituudet sekä ristiläpimitat oksista ja rungon katkaisukohdista. Rungon sekä rungon ja oksien yhteenlaskettujen pohjapinta-alojen korrelaatioita vertailtiin rungon suhteellisilla korkeuksilla. Biomassamalleja varten koepuille tehtiin koepuukohtainen lineaarinen regressioanalyysi, jonka avulla estimoitiin elävän latvuksen kokonaistilavuuden lineaarista riippuvuutta selittävistä tunnuksista. Mallien muuttujat muunnettiin logaritmimuotoon, jotta muuttujien väliset pienet epälineaarisuudet saatiin korjattua. Selittävänä muuttujana oli ensin pelkkä elävän latvuksen rajan läpimitta, ja sen jälkeen myös elävän latvuksen pituus. Koepuukohtaisten mallien lisäksi laadittiin yksi kaikki koepuut sisältävä malli. Lopuksi omasta aineistosta laadittiin vielä kokonaistilavuuden malli, jossa käytettiin samoja tunnuksia kuin Laasasenahon koivun läpimittaan ja puun pituuteen perustuvassa tilavuusyhtälössä. Koepuiden runkojen sekä rungon ja oksien yhteenlaskettujen pohjapinta-alojen välillä oli korkea lähellä yhtä oleva korrelaatio suhteellisilla korkeuksilla tarkasteltuna. Ainoastaan puun latvassa korrelaatiot olivat alle 0,9. Oksat sisältävien pohjapinta-alojen korrelaatiot olivat pelkkää runkoa suurempia puun latvassa. Jokaisen koepuukohtaisen elävän latvuksen biomassamallin korjattu selitysaste parani ja suhteellinen keskivirhe pieneni, kun malleissa oli mukana selittävänä tekijänä läpimitan lisäksi elävän latvuksen pituus. Koko aineistoon perustuvan mallin korjattu selitysaste oli 0,998 ja suhteellinen keskivirhe 7,8 %. Pelkälle rungolle laaditun mallin kertoimet olivat hyvin lähellä Laasasenahon tilavuusyhtälön vastaavia kertoimia. Rungon biomassamallin selitysaste oli 0,999 ja suhteellinen keskivirhe 4,5 %. Omaan aineistoon perustuva malli antoi rungolle keskimäärin 4 % suuremman tilavuuden verrattuna Laasasenahon tilavuusmallilla laskettuun runkotilavuuteen. Kokonaisbiomassan mallin selitysaste ja keskivirhe olivat samat kuin pelkälle rungolle laaditussa. Kokonaistilavuuden mallilla laskettu tilavuus oli keskimäärin 8 % pienempi Repolan koivun biomassamalliin verrattuna. Tutkimustulosteni mukaan pienellä koepuuaineistolla saadaan laadittua biomassamalleja, joilla on korkea selitysaste ja pieni suhteellinen keskivirhe, kun hieskoivun biomassaa selitetään läpimitalla ja pituudella. Hieskoivujen runkomuodot olivat samansuuntaisia erikokoisilla puilla, ja oksien sekä rungon yhteenlasketuilla pohjapinta-aloilla oli suhteellisilla korkeuksilla tilastollisesti merkitsevä korrelaatio, minkä perusteella hieskoivun biomassan pystysuuntainen jakaantuminen on erikokoisten puiden välillä samankaltaista. Pohjapinta-alojen korkeat korrelaatiot vahvistavat johtopäätöstä siitä, että runkokäyrätekniikkaa hyödyntämällä saadaan käyttökelpoisia tuloksia aikaan jo muutamalla koepuulla.
  • Laitakari, Erkki (Suomen metsätieteellinen seura, 1934)
  • Ollinmaa, Paavo J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1955)
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Keltikangas, Matti; Seppälä, Kustaa (Suomen metsätieteellinen seura, 1977)
  • Bhat, K. M.; Ferm, Ari; Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1981)
  • Bhat, K. M. (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Heikurainen, Leo (Suomen metsätieteellinen seura, 1958)
  • Kärkkäinen, Matti; Pietilä, Jukka; Vihola, Raili (Suomen metsätieteellinen seura, 1985)
  • Bhat, K. M. (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Bhat, K. M.; Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1981)