Browsing by Subject "hiilinielut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Cowie, Annette L.; Berndes, Göran; Bentsen, Niclas Scott; Brandão, Miguel; Cherubini, Francesco; Egnell, Gustaf; George, Brendan; Gustavsson, Leif; Hanewinkel, Marc; Harris, Zoe M.; Johnsson, Filip; Junginger, Martin; Kline, Keith L.; Koponen, Kati; Koppejan, Jaap; Kraxner, Florian; Lamers, Patrick; Majer, Stefan; Marland, Eric; Nabuurs, Gert‐Jan; Pelkmans, Luc; Sathre, Roger; Schaub, Marcus; Smith, Charles Tattersall; Soimakallio, Sampo; Van Der Hilst, Floor; Woods, Jeremy; Ximenes, Fabiano A. (Blackwell, 2021)
    GCB Bioenergy 13: 1210-1231
    The scientific literature contains contrasting findings about the climate effects of forest bioenergy, partly due to the wide diversity of bioenergy systems and associated contexts, but also due to differences in assessment methods. The climate effects of bioenergy must be accurately assessed to inform policy-making, but the complexity of bioenergy systems and associated land, industry and energy systems raises challenges for assessment. We examine misconceptions about climate effects of forest bioenergy and discuss important considerations in assessing these effects and devising measures to incentivize sustainable bioenergy as a component of climate policy. The temporal and spatial system boundary and the reference (counterfactual) scenarios are key methodology choices that strongly influence results. Focussing on carbon balances of individual forest stands and comparing emissions at the point of combustion neglect system-level interactions that influence the climate effects of forest bioenergy. We highlight the need for a systems approach, in assessing options and developing policy for forest bioenergy that: (1) considers the whole life cycle of bioenergy systems, including effects of the associated forest management and harvesting on landscape carbon balances; (2) identifies how forest bioenergy can best be deployed to support energy system transformation required to achieve climate goals; and (3) incentivizes those forest bioenergy systems that augment the mitigation value of the forest sector as a whole. Emphasis on short-term emissions reduction targets can lead to decisions that make medium- to long-term climate goals more difficult to achieve. The most important climate change mitigation measure is the transformation of energy, industry and transport systems so that fossil carbon remains underground. Narrow perspectives obscure the significant role that bioenergy can play by displacing fossil fuels now, and supporting energy system transition. Greater transparency and consistency is needed in greenhouse gas reporting and accounting related to bioenergy.
  • Mäkelä, Leena (Etelä-Savon ympäristökeskus, 2008)
    ESAra 3/2008
    Tässä selvityksessä on laskettu Etelä-Savon kuntien kasvihuonekaasupäästöt ja -tase vuonna 2005. Lisäksi on määritetty alueen energiatasetta kuvaava energiantuotanto ja -kulutus samalta vuodelta. Vastaava laskelma on tehty myös vuonna 2000. Mallin laskennassa on noudatettu IPCC:n (Intergovernmental Panel of Climate Change) metodiikkaa ja Suomen päästöinventaarioiden laskentaparametreja. Päästöt on laskettu Kuntaliiton toimittamalla kuntatason kasvihuonekaasu- ja energiatasemalli Kasvenerin avulla. Kasvihuonekaasujen (hiilidioksidi, metaani ja typpioksiduuli) aiheuttamat päästöt on laskettu erikseen seuraaville sektoreille; sähkö- ja kaukolämmöntuotanto, teollisuuden oma energiantuotanto, kuntaan ostettu sähkö, rakennusten erillislämmitys, liikenne, teollisuusprosessit, karjatalous, maanviljely, jäteveden puhdistus ja kaatopaikat. Lisäksi on tarkasteltu polttoaineiden käytöstä aiheutuvien hiilimonoksidi- ja typenoksidipäästöjä eli ns. välillisiä kasvihuonekaasuja. Tässä työssä ei ole huomioitu tuotteisiin ja palveluihin liittyvää välillistä energiankulutusta eikä tästä johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Lisäksi tässä selvityksessä on laskettu maankäytön (metsät, suot ja vesistöt) aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja nielut. Nämä on laskettu kirjallisuudesta löytyvien keskimääräisten arvojen perusteella. Myös työssä esitetyt primäärienergian lähteisiin ja kulutuksiin perustuvat energiataseet on laskettu Kasvener-ohjelman avulla. Kasvihuonekaasupäästöt on laskettu sekä energiantuotannon että energiankulutuksen mukaan. Etelä-Savon kulutusperusteiset päästöt sisältävät alueelle tuotavan sähkön tuotannossa syntyneet päästöt. Nämä päästöt olivat vuonna 2005 hiilidioksidiekvivalentteina noin 1 208 500 tonnia. Tuotantoperusteiset päästöt (eivät sisällä sähköntuonnin päästöjä) olivat vuonna 2005 hiilidioksidiekvivalentteina noin 1 161 500. Vuonna 2000 vastaavat luvut olivat kulutusperusteisten päästöjen osalta noin 1 262 800 hiilidioksidiekvivalenttia ja tuotantoperusteiset noin 1 175 000 hiilidioksidiekvivalenttia. Asukasta kohden muutettuina tuotantoperusteisia päästöjä oli noin 7,2 t ja kulutusperusteisia päästöjä noin 7,5 t. Vuonna 2000 tuotantoperusteisia päästöjä oli asukasta kohden noin 7,1 t ja kulutusperusteisia noin 7,6 t. Tuotantoperusteiset päästöt ovat nousseet hiukan vuodesta 2000 vuoteen 2005 ja kulutusperusteiset puolestaan hiukan laskeneet. Etelä-Savon väkiluku on puolestaan vähentynyt samassa ajassa noin 3 %. Euroopan Unionin jäsenmaissa kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2004 olivat keskimäärin 10,6 t/asukas, Suomessa vuonna 2005 noin 13,2 t/asukas ja vuonna 2004 Pohjois-Karjalassa 9,2 t/asukas. Verrattuna vuoteen 2000 uusimpien hakkuumäärien mukaan vuoden 2007 nieluvaikutus olisi noin 2 090 000 tonnia CO2 -ekv eli mikäli päästöjen määrä pysyy samana, jäisi nieluvaikutus päästöjen jälkeen enää aavistuksen positiiviseksi. Nielujen määrään vaikuttavat voimakkaasti hakkuumäärät sekä puuston sen hetkinen ikä. Mikäli metsiemme hakkuita lisättäisiin esimerkiksi suunnitellut 1,5 miljoonaa kuutiota vuodessa, puuston nieluvaikutus olisi enää noin 81 000 tonnia CO2 -ekv.
  • Hildén, Mikael; Soimakallio, Sampo; Seppälä, Jyri; Liski, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    SYKE Policy Brief
  • Manninen, Kaisa; Antikainen, Riina; Soimakallio, Sampo; Simola, Antti; Thun, Rabbe (Finnish Environment Institute, 2012)
    The Finnish Environment 1/2012
    The indirect effects of bioenergy and transport biofuels with a special focus on indirect land use changes (ILUC) and indirect impacts on resource use was studied. Three case studies were examined. First, a literature review of Brazilian sugarcane ethanol production is presented. Second, it was assessed how the increase in liquid biofuel production alters the allocation of land use patterns and other sources of non-CO2 greenhouse gas emissions in Finland by using general equilibrium (CGE) modeling. Third, the influence of forest-based transportation biofuel production on the resource use in energy system and carbon stocks of forests in Finland was assessed by using partial equilibrium (PE) modeling. A variety of definitions, identification and quantification methods related to indirect effects presented in literature were compiled. However, in practice, it is often difficult to recognize the type of the effect in question, and what is the actual driver behind the change. The methods to assess the significance of ILUC were also reviewed. The monitoring data alone cannot be used to distinguish direct and indirect land use change emissions from each other, but it serve as a basis for various scenarios and assumptions on expected future development trends. To conclude, main problem in ILUC is the fact that deforestation mainly takes place in countries that are currently not committed to the binding targets for GHG emission limitations or reductions. Furthermore, ILUC is mainly promoted by increasing global demand and trade of agricultural products. Without effective policy measures there is a significant risk that the current biofuel promotion policies will increase ILUC and respective negative impacts. Both methodology to identify and quantify ILUC and management and policy approaches to mitigate negative LUC and ILUC impacts need to be further developed. System-level modeling can provide useful information on potential impacts of various policies and measures but probably too many uncertainties and inaccuracies are included in such modeling to be used to quantify the impacts in practice.
  • Hilden, Mikael; Soimakallio, Sampo; Seppälä, Jyri; Liski, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    SYKE Policy Brief
  • Leino, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkin metsien käytön kehystämistä Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikassa.Tutkielman tavoite on tutkia, kuinka metsien käyttöön litttyviä, keskenään ristiriitaisia tavoitteita käsitellään Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolittiikassa ja etenkin biotalous-käsitteen yhteydessä. Biotalous esitetään kummankin maan aineistossa tärkeänä keinona kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, mutta sen haasteena ovat metsien hiilivarastojen pieneneminen ja luonnon monimuotoisuuden heikentäminen lisääntyvien metsähakkuiden takia.Tutkimuskysymykseni on, miten metsien käyttöä kehystetään Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikoissa. Tarkentavia tutkimuskysymyksiä ovat: miten biotalouden merkitys kehystetään maiden ilmasto- ja energiapolitiikassa; kuinka metsien käyttöä perustellaan osana biotaloutta; ja kuinka metsiin liittyviä, keskenään ristiriitaisia tavoitteita sovitetaan yhteen? Tutkimusmenetelmänä on kehysanalyysi, joka on diskurssintutkimuksen alalaji. Diskurssintutkimuksen keskeinen idea on, että todellisuus rakentuu kielen kautta, ja sitä tutkimalla on mahdollista tarkastella, millaisia arvoja ja ideologioita argumentoinnissa käytetään. Kehysanalyysin tarkoitus on tutkia tietyn aiheen käsittelyä aineistossa ja tutkia, millaisena ongelmana se esitetään, mitä ratkaisuehdotuksia siihen tarjotaan, ja mitä valitut argumentit kertovat siitä, millaisia arvoja ja ideologioita kehystämisen taustalla on. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että Suomen ja Ruotsin ilmasto- ja enerigapolitiikassa on vahva biotalouskehys, joka on seurausta maiden pitkistä metsäteollisuuden perinteistä. Koska maat ovat sitoutuneet kansainvälisiin ilmasto- ja kestävyystavoitteisiin, kuvaan biotalouskehyksiä maiden ilmastonmuutoksen yleiskehyksen näkökulmasta, sillä kansainväliset sitoumukset ja tavoitteet vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka metsien käyttöä kehystetään maiden biotalouskehyksissä. Tutkimukseni perusteella johtopäätökseni on, että biotalous kehystetään keskeisenä osana energiamurroksen toteuttamista, ja että biotalous-käsitettä käytetään sovittelemaan yhteen metsien käyttöön liittyviä ristiriitaisia tavoitteita. Kummankin maan tavoitteena on kestävän energiamurroksen toteuttaminen ilman, että luonnon monimuotoisuus tai muut ympäristöarvot kärsivät. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että kestävyytta tarkastellaan lähinnä talouden näkökulmasta, sillä muiden kestävyyden ulottuvuuksien saavuttamiseksi esitetä vakuuttavia toimenpiteitä. Maiden biotalouskehyksissä on paljon yhteisiä piirteitä, mutta myös merkittäviä eroja, joista osa selittyy maiden ilmastonmuutoksen yleiskehyksen kautta. Jotta maiden metsien käyttöön liittyviä ristiriitoja voisi tutkia monipuolisemmin, olisi ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden ja ratkaisuehdotusten vertaaminen toteutuneisiin politiikkatoimenpiteisiin hedelmällinen lähtökohta tulevalle tutkimukselle aiheesta. Toinen mielenkiintoinen tutkimusteema olisi tutkia tarkemmin, mistä erot Suomen ja Ruotsin metsäpolitiikassa johtuvat.
  • Soimakallio, Sampo; Kalliokoski, Tuomo; Lehtonen, Aleksi; Salminen, Olli (Springer, 2021)
    Mitigation and Adaption Strategies for Global Change 26: 4
    Forest biomass can be used in two different ways to limit the growth of the atmospheric greenhouse gas (GHG) concentrations: (1) to provide negative emissions through sequestration of carbon into forests and harvested wood products or (2) to avoid GHG emissions through substitution of non-renewable raw materials with wood. We study the trade-offs and synergies between these strategies using three different Finnish national-level forest scenarios between 2015 and 2044 as examples. We demonstrate how GHG emissions change when wood harvest rates are increased. We take into account CO2 and other greenhouse gas flows in the forest, the decay rate of harvested wood products and fossil-based CO2 emissions that can be avoided by substituting alternative materials with wood derived from increased harvests. We considered uncertainties of key parameters by using stochastic simulation. According to our results, an increase in harvest rates in Finland increased the total net GHG flow to the atmosphere virtually certainly or very likely, given the uncertainties and time frame considered. This was because the increased biomass-based CO2 and other greenhouse gas emissions to the atmosphere together with decreased carbon sequestration into the forest were very likely higher than the avoided fossil-based CO2 emissions. The reverse of this conclusion would require that compared to what was studied in this paper, the share of long-living wood products in the product mix would be higher, carbon dioxide from bioenergy production would be captured and stored, and reduction in forest carbon equivalent net sink due to wood harvesting would be minimized.