Browsing by Subject "hiljainen tieto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Rantala, Emilia (Helsingin yliopisto, 2019)
    The research focuses on the views and experiences of professional youtubers and about where they have acquired their knowledge and skills. Also, how they develop their expertise is at the heart of the review, as there is no actual training in the profession of a youtuber. The aim of the study is to outline the different dimensions of knowledge and the areas that a person needs in his / her work. The context of the research is competence, competence development and new work. The labor market of the future requires updating skills, and through this research it is possible to look at the demands of the skills of such a new work represented by the youtubers in this study. The material consists of four interviews in which the most successful tubers in Finland tell about their own work and describe the related skills and areas of expertise. The analysis proceeds according to content analysis, where I summarize the categories of different competencies emerging from the interviewees' stories. On the basis of the analysis, four top classes describing the skills of professional youtubers were gathered: Technical skills, self-management skills, professional skills and networking skills. Under these four upper classes, there are even more sub-categories that define the skills required in the work of youtubers. The categories of competence are not intended to cover the skills and requirements of the entire profession, but to gain access to the individual's own expertise and development. Through the results, it is also possible to get more information on about the youtubers work, that represents new manifestations of worklife. The results show how new ways of working have come to stay and there is no return to the old bureaucratic organization style of work in these young people's expectations. Expertise and its development were seen as a self-contained factor. The future as a professional youtuber was seen as unstable, but still unlimited and bright. New forms of work and the changing attitudes of young people towards work require more research at a single level. New larger phenomena are often formed through micro-phenomena and when these micro-phenomena can be accessed early enough, greater changes could be better anticipated.
  • Santama, Kirsi-Marja (2006)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on ammatillisen hoivatyön toisen asteen koulutuksen muutos. Viimeisten vuosikymmenien aikana toisen asteen sosiaali- ja terveysalan koulutus on käynyt läpi useita muutoksia, joista merkittävin on sosiaali- ja terveysalan peruskoulutuksen yhdistyminen vuonna 1993. Silloin yhdistettiin 10 aiempaa ammattia yhteen tutkintoon, jonka nimeksi tuli lähihoitaja. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella koulutuksessa tapahtuneita muutoksia ammatillisen hoivatyön näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen millä tavoin hoivatyön koulutus ja sitä kautta myös hoivatyön sisältö ovat muuttuneet. Tutkimuksen aineistona ovat lähihoitajakoulutuksen valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet vuosilta 2001 ja 1995. Sen lisäksi aineistona ovat myös vuoden 1987 kodinhoitajan ja vuoden 1988 päivähoitajan valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet. Valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet määrittelevät yleiset sosiaali- ja terveysalan osaamisen vaatimustason ja kriteerit kiitettävälle osaamiselle. Oppilaitokset tekevät omat opetussuunnitelmansa valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteella. Tutkimus on laadullinen aikasarja-analyysi, jossa tarkasteltavia ajanjaksoja on kolme: vuodet 1897-88, 1995 ja 2001. Tutkimuksessa käytetään sisällön analyysia. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on hoivatutkimuksen ja naistutkimuksen teorianmuodostus. Keskeisiä käsitteitä työssä ovat ammatillinen hoivatyö, huolenpito, vastuurationaalisuus, hiljainen tieto ja konstruktivistinen oppimiskäsitys. Työ keskittyy tutkimaan kuinka sosiaalialan osaaminen näkyy opetussuunnitelmien perusteissa. Tutkimus osoittaa, että toisen asteen koulutus on muuttunut teoreettisemmaksi ja pidemmäksi. Terveydenhuollon painotus on lisääntynyt sanavalinnoissa ja yksittäisten osaamisalueiden kuvaamisessa. Asiakkaan asema on oikeudellistunut ja asiakas nähdään kuluttajana, joka tekee valintoja. Opetussuunnitelmissa käytettyjä käsitteitä ei ole määritelty, joten valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden tulkinta oppilaitostasolla on hankalaa sillä sama käsite ymmärretään sosiaalialalla ja terveydenhuollossa eri tavoin. Riippuu oppilaitoksen omasta esiymmärryksestä, kuinka käsitteet määritellään ja miten opinnot painottuvat. Opetussuunnitelmien perusteiden analyysin perusteella lähihoitajan työssä erilaisten ammatillisten menetelmien hallinta, asioiden kirjaaminen ja palveluohjaus on lisääntynyt ja sivuuttanut perinteisen hoivatyön osaamisalueena. Myös erilaisten hoidollisten ja sairaanhoidollisten toimenpiteiden osaamisen vaatimus on lisääntynyt.
  • Koponen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää uusien työntekijöiden ja perehdyttäjien käsityksiä ja kokemuksia asiantuntijaorganisaatioon perehdyttämisestä, sekä hiljaisen tiedon välittymisestä perehdyttämisprosessin aikana. Tutkimuksessa hiljainen tieto ymmärretään kokemukseen ja osaamiseen perustuvina tietoina ja taitoina työstä, työyhteisöstä ja organisaatiosta. Perehdyttäminen tässä tutkimuksessa käsittää puolestaan virallisen perehdytysmateriaalin ulkopuolelle jäävän perehdyttämisen työhön, työyhteisöön ja organisaation kulttuuriin. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Millaisia kokemuksia ja käsityksiä uusilla työntekijöillä ja perehdyttäjillä on asiantuntijaorganisaatioon perehdyttämisestä? Ja toisena tutkimuskysymyksenä: Millaisia kokemuksia ja käsityksiä uusilla työntekijöillä ja perehdyttäjillä on hiljaisen tiedon siirtymisestä perehdyttämisprosessin aikana? Laadullinen tutkimus tehtiin suomalaisessa koulutusalan kohdeorganisaatiossa. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu ja tutkimukseen osallistui yhteensä yksitoista haastateltavaa. Kuusi haastateltavista oli aloittanut organisaatiossa enintään kaksi vuotta ennen haastatteluajankohtaa, ja viisi haastateltavaa osallistui perehdyttämiseen osana työtään. Tutkimus oli teoriasidonnainen ja haastattelut analysoitiin teemoittelemalla. Asiantuntijaorganisaatioon perehdyttämistä kuvaavat seuraavat teemat: kontekstisidonnaisuus, sosiaalistuminen, odotusten ja mielikuvien hallinta, tasapainoilu sopeutumisen ja kehittämisen välillä, resurssien luominen ja epävarmuuden sietäminen. Hiljaisen tiedon jakamiseen vaikuttaa tiedon luonne, sen tunnistaminen ja käytössä olevat resurssit. Hiljainen tieto perehdyttämisprosessin aikana välittyy erityisesti ongelmatilanteiden ratkaisemisessa ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Asiantuntijatyöhön perehdyttäminen ja hiljaisen tiedon siirtyminen ovatkin tutkimuksen tulosten valossa osittain limittäisiä käsitteitä. Tutkimustulokset osoittavat, että perehdyttäminen on moniulotteinen ja vuorovaikutteinen prosessi, jossa uusi työntekijä sopeutuu työyhteisöön ja työyhteisö uuteen työntekijään. Työyhteisön jäsenet ovatkin merkityksellisessä roolissa hiljaisen tiedon välittämisessä ja organisaatioon sosiaalistumisessa. Hiljaisen tiedon välittymiseen organisaatiossa vaikuttavat vuorovaikutuskäytänteet sekä viestintäilmapiiri.
  • Salminen, Hanna (2004)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen erilaisia tapoja, miten organisaatio voi luoda uutta tietoa, hallita jo olemassa olevaa tietoa sekä oppia. Tavoitteeni on löytää vastauksia siihen, miten sirpaleisesta datasta voi jalostua viisautta, miten hiljaista tietoa voidaan saada esiin, miten organisaatio oppii, ja miten organisaation oppiminen ja tiedonluontiprosessi ovat yhteydessä organisaation menestykseen. Näiden kysymysten pohjalta on mielestäni mahdollista saavuttaa kokonaiskuva organisaation kehittymiseen kriittisesti vaikuttavista tekijöistä. Tarkastelen tutkimuskysymyksiä kirjallisuuden perusteella. Selvitän kysymystä ”Miten sirpaleisesta datasta voi jalostua viisautta?” Saint-Ongen tiedon jalostumisprosessimallin kautta. ”Miten hiljaista tietoa voidaan saada esiin? -kysymystä lähestyn Nonakan ja Takeuchin tietämysspiraalin eli tiedon muuntumisen teorian, sekä Choon tietämyssyklin, joka yhdistää tiedonluonnin, päätöksenteon ja tolkunoton eli yhteisen ymmärryksen saavuttamisen, avulla. Kysymystä ”Miten organisaatio oppii?” selvitän Argyriksen silmukkaoppimisen, Sengen viiden oppimisen osatekijän, Otalan oppivan organisaation ja Sydänmaanlakan älykkään organisaation mallin pohjalta. Yhteistä näille teorioille on se, että organisaation oppimisen lähtökohtana on aina yksilön oppiminen, joka välittyy ryhmän kautta organisaation oppimiseksi. Lähestyn kysymystä ”Miten organisaation oppiminen ja tiedonluontiprosessi ovat yhteydessä organisaation menestykseen?” sekä talouden että organisaation kehittymisen näkökulmista. Käyn läpi Ståhlen ja Grönroosin näkemyksen tiedosta aineettomana pääomana. Tiedon ja oppisen merkitys organisaation kehittymiselle ja toiminnan jatkuvuudelle tulee esiin Mayon ja Lankin sekä Otalan näkemysten kautta Käyn kaikki teoriat vaiheittain lävitse ja selvitän, mitä osatekijöitä ne sisältävät, ja miten tiedon jalostusmis- ja oppimisprosesseihin on mahdollista vaikuttaa joko edistävästi tai ehkäisevästi. Teoriat tukevat ja täydentävät monin osin toisiaan. Uutta tietoa luova sekä tietämystään hallitseva organisaatio sisältää paljon oppivan organisaation elementtejä ja päinvastoin. Yhdessä nämä kolme asiakokonaisuutta muodostavat merkittävän kilpailutekijän organisaatiolle. Käsittelen sekä tiedonluontia ja hallintaa että oppimista kolmella tasolla: yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasolla. Menestyksen kannalta on olennaista, että tiedonluonti, hallinta ja oppiminen onnistuvat jokaisella tasolla. Tutkielmassani tieto jaetaan pääosin kahteen luokkaan: hiljaiseen ja näkyvään tietoon. Yhteistä läpikäymilleni teorioille on hiljaisen tiedon, tai piilossa olevien ajattelumallien näkyväksi muuttamisen mahdollisuudet ja merkitys. Organisaatio voi edistää tätä prosessia vision, arvojen, toimintakulttuurin, viestinnän ja vuorovaikutuksen avulla. Tutkielmani lopuksi esitän oman organisaation tiedonluonnin ideaalimallin.
  • Hopeakoski-Nurminen, Maarit (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (7)
  • Lavento, Heidi (2005)
    Kuntasektorin 426 000 työntekijästä jää eläkkeelle noin kolmannes vuoteen 2015 mennessä. Eläkkeelle siirtyvien työntekijöiden mukana lähtee useiden vuosikymmenien kokemustieto kuntapalveluiden järjestämisestä sekä satojen tuhansien ihmisten työ- ja elämänkokemuksen kautta syntynyt tietämys. Samalla pätevistä osaajista tulee olemaan kilpailua, sillä muutamaa alueellista poikkeusta lukuun ottamatta työmarkkinoille tulee vähemmän ihmisiä kuin sieltä poistuu. Yhtenä tekijänä organisaation osaamisen kehittämisessä, aineettoman pääoman johtamisessa ja organisaation muistitiedon säilyttämisessä on hiljaisen tiedon siirtäminen eläkkeelle siirtyviltä työntekijöiltä organisaatioon jääville tai organisaatioon rekrytoiduille uusille työntekijöille. Tutkimuksessa tarkasteltiin hiljaisen tiedon asemaa osana Espoon ja Kajaanin osaamisen johtamisen strategioita sekä osaamisen johtamisen näkökulmien toteutumista eläkkeelle siirryttäessä. Tutkimusongelmana on se, että minkälaisia esteitä Espoon kaupungissa ja Kajaanin kaupungissa on hiljaisen tiedon jakamiselle eläkkeelle siirryttäessä. Tutkimuksessa on keskitytty vain hiljaisen tiedon näkyväksi tekemiseen ja jakamiseen. Näin ollen hiljaisen tiedon vastaanottaminen, hiljaisen tiedon analysointi ja mahdollinen oppiminen on rajattu työn fokuksen ulkopuolelle. Pääasiallisena tutkimusaineistona olivat 14 kehittämis- ja suunnittelutehtävissä toimineen Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin työntekijän teemahaastattelut. Toissijaisena aineistona käytettiin Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin vuosikertomuksia, henkilöstöstrategioita, Espoon kaupungin henkilöstökertomusta ja Kajaanin kaupungin henkilöstötilinpäätöstä. Toissijaisen aineiston tavoitteena oli hahmottaa Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin sisäistä ja ulkoista toimintaympäristöä. Tutkimustuloksena oli, että hiljaisen tiedon jakaminen Espoon kaupungissa ja Kajaanin kaupungissa on epäsystemaattista eikä eläkkeelle siirtyvien työntekijöiden hiljaista tietoa juurikaan hyödynnetä eläkkeelle siirryttäessä. Suurin hiljaisen tiedon jakamisen este eläkkeelle siirryttäessä on rakenteellinen: eläkkeelle siirtyvä työntekijä ja hänen seuraajaansa kohtaavat harvoin. Näin ollen hiljaista tietoa ei voida jakaa hiljaisen tiedon personointistrategian avulla. Nykyiset eläkkeelle siirtymisen käytännöt eivät myöskään mahdollista hiljaisen tiedon spiraalin sosialisaatiovaihetta. Hiljaista tietoa välittyy kuitenkin jossain määrin hiljaisen tiedon kodifiointistrategian kautta. Hiljaista tietoa jaetaan kuitenkin jossain määrin tilanteissa, joissa eläkkeelle siirtyvän työt jaetaan työyhteisön kesken. Huolimatta hiljaisen tiedon jakamisen epäsystemaattisuudesta, hiljaista tietoa jaettiin Espoon kaupungissa systemaattisemmin kuin Kajaanin kaupungissa. Hiljaisen tiedon jakamisen havaittiin liittyvän toimintaympäristön analysoinnin aktiivisuuteen tai passiivisuuteen sekä hiljaisen tiedon jakamista tukeviin organisaatiorakenteisiin tai rakenteiden puutteeseen. Hiljaisen tiedon jakamisen esteinä olivat tulos- ja henkilöstöjohtamisen epätasapaino, sisäisen ja ulkoisen toimintaympäristön tulkittavuus sekä työntekijöiden taistelu asiantuntijuudesta, resursseista ja ihmisyydestä. Työhyvinvoinnilla on läheinen suhde työmotivaatioon ja tätä kautta myös yksilön toimintaympäristön analysoinnin aktiivisuuteen. Jatkotutkimukselle jää, miten hiljaisen tiedon jakamisen esteet voidaan poistaa ja minkälainen voimavara eläkkeelle siirtyvien hiljainen tieto voi Espoon ja Kajaanin kaupungeille olla. Eläkkeelle siirtymisen näkökulmasta olisi haastavaa nähdä, miten systemaattisempi hiljaisen tiedon systemaattinen jakaminen vaikuttaisi Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin työyhteisöjen hyvinvointiin, työn mielekkyyteen, työmotivaatioon ja työssä jakamiseen. Hiljaisen tiedon jakamisen lisäämisellä saattaisi näin ollen olla positiivinen vaikutus organisaation työntekijöiden kompetenssiin, organisaatiossa säilyvään muistitietoon sekä Espoon kaupungin ja Kajaanin kaupungin keskimääräiseen eläkkeellesiirtymisikään. Nämä tekijät osaltaan helpottaisivat osaavan työvoiman ylläpitämistä tulevissa henkilöstönvaihdoksissa.
  • Saanio, Satu (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan kasvatustieteen (varhaiskasvatus) kandidaatin koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien käsityksiä saamastaan koulutuksesta ja sen suhteesta käytäntöön. Näitä asioita problematisoidaan hiljaisen tiedon käsitteellä. Keskeisinä kysymyksinä ovat, miten kasvatustieteen kandidaatin koulutuksen saaneet lastentarhanopettajat katsovat hallitsemansa tiedon muodostuneen; mikä on kokemuksen merkitys ja mikä merkitys muodollisella koulutuksella on. Lisäksi selvitetään, miten lastentarhanopettajat katsovat saamansa koulutuksen vastaavan käytännön työtä päiväkodissa; mitkä teoreettiset tiedot on koettu hyödyllisiksi ja mitä ei. Lisäksi kysytään, mitä tietoa lastentarhanopettajat pitävät tavoiteltavana. Edellisiin kysymyksiin liittyy kysymys siitä, mitä lastentarhanopettajan hiljainen tieto on. Tähän puolestaan liittyy kysymys työssä käytetyn tiedon ja ennen kaikkea hiljaisen tiedon sanoiksi pukemisesta; miten lastentarhanopettajat kuvaavat sanallisesti tietoaan ja onko heidän hiljaista tietoaan mahdollista tavoittaa haastatteluilla. Empiirinen osa koostuu teemahaastatteluilla kerätystä aineistosta. Tämä aineisto analysoidaan niin sanotussa grounded theory -lähestymistavassa yleisesti käytettyjä koodaustapoja hyödyntäen. Vuorovaikutus ja siihen liittyvä tieto osoittautuivat merkittäväksi osaksi lastentarhanopettajan työtä ja asiantuntemusta. Lastentarhanopettajan hiljaista tietoa voidaan pitää tässä sosiaalisena osaamisena. Lastentarhanopettajat arvostivat saamaansa koulutusta ja sen katsottiin suurelta osin vastaavan työn vaatimuksia. Työssä saadut kokemukset olivat tiedon muodostumisen kannalta merkittäviä. Hiljaisen tiedon muodostuminen vaatii kuitenkin myös oman työn reflektiota, joka voidaan omaksua jo koulutuksessa osaksi oman työn kehittämistä. Lastentarhanopettajan työssä tarvittava tieto perustuu sekä kattaviin teoreettisiin tietoihin että työstä saatuun kokemukseen. Lastentarhanopettajan oman toiminnan tarkka sanallinen kuvaaminen osoittautui vaikeaksi, se onnistui parhaiten käytännön esimerkkien ja oman toiminnan tarkastelun kautta. Hiljaiseen tietoon liitetty vaikeus kuvailla sitä tarkasti sanallisesti osoittautui tässä todeksi ja jokin osa siitä jäi aineiston analyysissa tavoittamatta. Tutkielman keskeisinä lähdeteoksina toimivat muun muassa Allan Janikin (1991) Cordelias tystnad ja (1996) Kunskapsbegreppet i praktisk filosofi, Sonja Kihlströmin (1995) Att vara förskollärare, Anselm Straussin & Juliet Corbinin (1990) Basics of Qualitative Research sekä Laura Ylirukan (2000) Sosiaalityön itsearviointi ja hiljainen tieto.
  • Lepistö, Salla (2003)
    Tässä tutkimuksessa tutkimuskohteena oli poliisin hiljainen tieto; sen ilmeneminen poliisin työssä, sen oppimisen edellytykset sekä hiljaisen tiedon merkitys ammattitaidon osana. Tutkimus liittyy Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen oman ikäohjelman suunnitteluun. Ikäohjelman tavoitteina on mm. ikääntyneen työntekijän jaksaminen, eri-ikäisten yhteistyön ja eri-ikäisten johtamisvalmiuksien edistäminen sekä hiljaisen tiedon siirtäminen kokeneilta nuoremmille. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään ikäohjelman ohella henkilöstön kehittämisessä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella. Empiirinen aineisto koostui kolmesta parihaastattelusta, joissa pareina oli nuori ja kokenut poliisi. Lisäksi aineiston keruussa käytettiin toiminnallisena menetelmänä piirtämistä, jolla pyrittiin käsitteellistämään vaikeasti sanallisesti ilmaistavaa hiljaista tietoa. Tutkimuksessa käytettiin teoriasidonnaista analyysia, jossa aineistolähtöinen tulkinta "keskustelee" aiemman teorian kanssa. Teoriasidonnaisuuteen liittyen tutkimuksessa käytettiin abduktiivista päättelyä, joka tarkoitti myös teorian ja aineiston vuoropuhelua. Litteroitua aineistoa teemoiteltiin tutkimuskysymysten perusteella. Aineistossa olleita metaforia eli vertauksellisia kielikuvia tulkittiin tutkimuskysymysten perusteella poliisin hiljaisen tiedon käsitteellistämiseksi. Aineistosta analysoitiin fenomenologisen metodin avulla merkitysrakenteita. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että hiljainen tieto on merkittävä osa poliisin ammattitaitoa. Se ilmenee toiminta- ja vuorovaikutusosaamisena sekä kognitiivisena osaamisena ammatillisen ajattelutavan ja havainnoinnin muodossa. Em. osaamisalueisiin liittyen tärkeäksi nousi myös työturvallisuusosaaminen. Kaikki osaamisalueet kuuluvat kokonaisuuden hallintaan poliisin työssä. Käytännössä hiljainen tieto ilmeni toimintatapoina- ja malleina, rutiineina, suhtautumistapoina, asenteina sekä työyhteisökulttuurin tuntemisena. Hiljainen tieto saattoi ilmetä myös liiallisena rutinoitumisena ja urautumisena. Hiljaisen tiedon oppimista nuoren ja kokeneemman poliisin vuorovaikutuksessa edistää mm. motivaatiotekijät, yhtenevä arvo- ja asennemaailma ja "henkilökemioiden" yhteensopivuus. Hiljaisen tiedon oppimista ja syntyä haittaa motivaation puute, leipääntyminen ja arvo- ja asenneristiriidat. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat: Polanyi, M. (1958). Personal Knowledge. Towards a Post-Critical Philosophy. Lontoo: Routledge & Kegan Paul. Nonaka, I. & Takeuchi, H. (1995). The Konowledge-Creating Company. How Japanese Companies Create the Dynamics of Innovation. New York: Oxford University Press. Koivunen, H. (1997). Hiljainen tieto. 3. painos. Helsinki: Otava. Honkonen, R. (2000). Työssä oppiminen osana poliisin peruskoulutusta. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 8. Espoo: Poliisiammattikorkeakoulu.
  • Mikkola-Ylitolva, Saara (2015)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastelen eri ikäisten ja eri aikakausilla eläneiden kansantanssinopettajien opettamiseen ja toisen ihmisen kohtaamiseen liittyviä kokemuksia huomioiden kansantanssille tyypillinen ympäristö ja sen vaikutus. Lähestyn aihetta kansantanssinopettajien kertomien kokemusten avulla. Kansantanssiopettajien opetustyöhön liittyvät kokemukset, jotka ovat näyttäytyneet heille henkilökohtaisella ja ammatillisella tasolla merkityksellisinä, johdattavat tutkimuksen kulkua. Kansantanssi vaatii historiallisen ja kulttuurisen yhteyden käsittämisen, ja siten nostan mukaan myös suomalaisessa kansantanssissa 1900-luvun alussa merkittävästi vaikuttaneen Anni Collanin (1876–1962) ajatuksia täydentämään tutkimuksen kokonaiskuvaa. Työn voimallisena liikkeellepanijana on toiminut henkilökohtainen tarve laajentaa omaa ymmärrystä ihmisestä, opettamisesta ja kansantanssista ja niitä sitovasta kontekstista. Katson, että taideopettajana olen sitoutunut taiteeseen ja kasvattajana kytkeytynyt yhdistämään työhöni sekä maailmankatsomukseni että elämänkokemukseni ja niiden tuoman ymmärryksen. Uskon opettajuuden kasvun kaaren olevan jatkuva ja kerroksittain kypsyvä kuten ihmisyys ja taiteilijuus. Uskon omien kokemusten reflektoinnin kautta olevan mahdollista saavuttaa tarkempi tietoisuus itsestä ja ympäristöstä. Uskon myös kohtaamiseen ja dialogiin, joiden avulla voimme yhdessä tulkita ja muuttaa ympäröivää todellisuuttamme. Ajatteluani ohjaa fenomenologinen tutkimusote, jossa tutkimuksen kohteena on yksilön kokemuksellinen suhde maailmaan, jossa hän elää. Tutkimustyö käynnistyi syksyllä 2014, jolloin kutsuin alalla aktiivisesti toimivia kansantanssinopettajia jakamaan kokemuksiaan. Kesään 2015 mennessä ilmoittautuneita opettajia oli neljä, joista kolme vastasi kirjallisesti puolistrukturoituun kyselyyn. Kirjallisen vastaamisen jälkeen opettajat tarkensivat kokemuksiaan suullisesti teemahaastattelussa, minkä lisäksi yksi opettaja vastasi suullisesti kyselyyn. Tutkimuksen aineisto muodostuu kolmesta osasta: kirjallisista kyselyvastauksista, työn pääaineistoksi muotoutuneista suullisista haastatteluista, sekä Collanin arkistomateriaalista, jota pyrin lähestymään pitäen silmällä hänen yksilöllistä ja henkilökohtaista kokemusmaailmaansa. Tutkimukseen osallistuneet kansantanssinopettajat nostivat esiin positiivisia työhön liittyviä kokemuksia. Kaikkiin kokemuksiin liittyi toisen ihmisen kohtaaminen ja vuorovaikutuksen merkityksellisyys; yhteistyön ja dialogin kautta saavutettiin onnistumisen kokemus. Kertomuksiin liittyi lisäksi laajasti pohdintaa omasta ammatti-identiteetin muotoutumisesta, ammattiin liittyvistä yksilön henkilökohtaisista epävarmuustekijöistä ja ympäristön aiheuttamista ulkoisista haasteista. Esille nousi, että ulkoiset työtä rajaavat tekijät tai ulkoapäin työhön kohdistuvat paineet vaikuttavat työn sisältöön siten, että omaa taiteellista ja pedagogista näkemystä arkaillaan hyödyntää. Turhautumisen tunteet näyttivät ensisijaisesti liittyvän laajoihin, hitaasti muuttuviin ja muutettavissa oleviin näkemyksiin ja toimintatapoihin työympäristön ja yhteiskunnan tasolla. Tähän työhön yhdistyi oman ymmärryksen aukeamisen lisäksi toive antaa ääni kansantanssinopettajien hiljaiselle tiedolle, sille sanattomalle ja osin tiedostamattomalle tietotaidolle, jonka he omaavat. Yllättäen tutkimus toi esiin, että ammattikentällä on aihealueita, joita ympäröi hiljaisuus. Yhtenä tällaisena aihealueena näyttäytyy kansantanssin ja taiteen välinen suhde. Hiljaisuuteen ja hiljaiseen tietoon liittyvä salaperäisyys näyttää kietovan ja kiehtovan kansantanssinopetukseen liittyviä monimuotoisia aspekteja.
  • Tirronen, Laura (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimus tarkastelee verkostoanalyyttisen tapaustutkimuksen muodossa miten hiljaista tietoa tutkimuksen kohteena olevan julkisen hallinnon asiantuntijaorganisaation (Liikenteen turvallisuusviraston llmailutoimiala) sosiaalisissa verkostoissa jaetaan, miten sitä kyetään hyödyntämään ja miten verkostoissa syntyvän ja siirtyvän tiedon hyödynnettävyyttä voitaisiin kokonaisvaltaisemmalla johtamisella parantaa. Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on tieteellisesti tutkia miten sosiaalisten verkostojen analyysi on hyödynnettävissä hiljaisen tiedon siirtämisen tutkimisessa. Tarkoituksena on myös tarkastella hiljaisen tiedon muodostumisen ja siirtämisen mahdollisuuksia sosiaalisissa verkostoissa ja analyysin pohjalta luoda toimenpide-ehdotuksena menetelmät tiedon parempaan hyödyntämiseen ja jakamiseen organisaation sisällä, jotta organisaatio voi resurssitehokkaammin tukea henkilöstöönsä sitoutuneen tiedon siirtymistä sen sosiaalisten rakenteiden kautta. Tutkimuksen aineistona on organisaation sosiaalista verkostoa hahmottava kvantitatiivinen verkostoaineisto, joka on kerätty kyselyn avulla. Hiljaisen tiedon käsitteellistämisen osalta tutkimuksessa on erityisesti tukeuduttu Polanyin (1959, 1967), sekä Nonakan ja Takeuchin teorioihin (1995). Verkostoanalyysin ja sosiaalisten verkostojen teoreettisen tarkastelun osalta tutkimus perustuu erityisesti Granovetterin (1973), Krackhardtin (1992) ja Hansenin (1999) tutkimuksiin. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että organisaation sosiaalisten verkostojen analysoiminen tukee hyvin hiljaisen tiedon jakamisen ja siirtämisen käytännön kehittämistyötä. Kohdeorganisaatiossa tehty verkostoanalyysi osoittaa, että rakenteellisesti organisaation sisäiset sosiaaliset vuorovaikutusverkostot eivät tarjoa kovinkaan vahvoja kanavia tiedon siirtoon eri osastojen ja yksiköiden välillä, sillä tulosten mukaan parhaiten hiljaisen tiedon siirtymisen mahdollistavat vahvat, luottamukselliset ja vastavuoroiset siteet ovat melko vähäisiä. Osastojen ja yksiköiden sisällä puolestaan tiedon siirtymiselle on sosiaalisten verkostojen rakenteen puolesta parempi mahdollisuus, sillä suhteet ovat pääosin toimijoiden välillä kohtuullisen tiheät ja vahvat. Tulosten perusteella voidaan siis sanoa, että toimijat ovat verkostoissa toisiinsa yhteydessä melko heikkojen siteiden kautta ja valtaosaltaan organisaation tekemisissä olo myös perustuu puhtaasti työasioiden hoitamiseen. Työasioihin liittyvän tekemisissä olon osalta kaikilla osastoilla keskeisimpien henkilöiden joukossa ovat esimiehet. Puhtaasti ystävyyssuhteisiin liittyvässä tekemisissä olossa keskeisiksi nousevat aivan eri toimijat, ja osin henkilöt, jotka ovat melko epäkeskeisessä asemassa omalla osastollaan. Esimiehet puolestaan sijoittuvat pääosin verkoston laitamille. Verkostoanalyysin tuloksiin pohjautuvassa toimenpidesuosituksessa hiljaisen tiedon paremman jakamisen keinoista tutkimuksessa on nostettu esiin seuraavia osa-alueita: organisaation palkitsemis-, koulutus- ja perehdyttämisjärjestelmien kehittäminen tiedon siirtämisen motivoinnin näkökulmasta, työn organisoinnin kehittäminen sekä tiedon siirtämisen ja jakamisen mahdollisuuksien kehittäminen tietojärjestelmissä sekä muodollisessa ja epämuodollisessa kanssakäymisessä. Lisäksi huomiota on kiinnitetty organisaatiokulttuurin ja luottamuksen vaikutuksiin.
  • Viitala, Eeva-Liisa (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (8)
  • Laine, Henrik (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan erään helsinkiläisen peruskoulussa työskentelevän koulukuraattorin työtä verkostoitumisen näkökulmasta. Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä, jonka tehtävänä on edistää ja tukea oppilaiden psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä koulunkäyntiä osana koulussa toimivaa oppilashuoltoryhmää. Kuraattorin tekemä koulusosiaalityö on luonteeltaan verkostoituvaa. Tärkeimpiä koulun ulkopuolisia yhteistyötahoja ovat lastensuojelu, nuorisopsykiatrian poliklinikat, perheneuvola sekä nuorisotoimi. Toisen näkökulman tutkielmalleni antaa oman työn tutkimuksen sekä kehittävän itsearvioinnin viitekehys. Aineistona oli ensimmäisenä kuraattorityövuotenani 2002–2003 itse laatimani asiakasrekisteri. Syyslukukauden 2002 alussa Helsingin kaupungin kouluissa käyttöönotettu koulupsykologien ja -kuraattoreiden käyttöön tarkoitettu Aura-asiakasrekisterijärjestelmä ei toiminut aluksi kunnolla. Siksi ylläpidin tekstinkäsittelyohjelmalla omaa asiakasrekisteriä koko kouluvuoden ajan. Merkittävää on, että tätä almanakanomaista rekisteriä laatiessani en vielä ajatellut tekeväni tutkimusta sen pohjalta. Tutkielman tarkoituksena on jäsentää tekemääni työtä työn dokumentoinnin pohjalta sekä auttaa lukijaa muodostamaan kuvaa kuraattorityön erilaisista verkostoista. Työn empiirisen aineiston muodostaa laatimani asiakasrekisteri – kuvaus kouluvuoden 2002–2003 tapahtumista. Empiirisen aineiston rinnalla kulkee työssä omaksuttu hiljainen tieto, jota pyrin tekemään näkyväksi kirjoittamalla sitä auki. Käytetyn kirjallisuuden osalta hyödyllisimmiksi osoittautuivat aikaisemmat koulukuraattorin työtä käsitelleet tutkimukset, sosiaalialan verkostoitumista ja verkostotyötä käsittelevä kirjallisuus sekä tutkimukset oman työn tutkimuksesta ja hiljaisen tiedon hyödyntämisestä omassa työssä. Tutkimukseni on kuvaileva tapaustutkimus. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt kvalitatiivista tekstianalyysia. Esittelen lukijalle miten olen omassa työssäni hyödyntänyt alueen verkostoja. Lisäksi erittelen verkostoitumisen puitteita ja haasteita. Verkostoitumista kuvaamaan olen luonut kolme oppilasesimerkkiä lukuvuonna 2002–2003 oppilailla esiintyneiden kolmen yleisimmän koulunkäyntiä vaikeuttaneen ongelman pohjalta. Oppilasesimerkkien luonti tapahtui yhdistelemällä samantyyppisiä 7.–9.-luokkalaisten oppilaiden asiakaskäynneillä esille tulleita ongelmia lukuvuoden ajalta. Ongelmatyypit olivat lintsaaminen, kiusaaminen ja masentuneisuus. Lähimmän yhteistyöverkoston eli opettajien suhtautumista koulusosiaali- ja oppilashuoltotyötä kohtaan kuvaa laatimani nelikenttä, joka luokittelee opettajat neljän eri tyyppiesimerkin mukaan. Tyypittelyn perusteina olivat opettajan kynnys tuoda julki huolensa oppilaan tilanteesta oppilashuoltoryhmälle sekä opettajan aito kiinnostus ja välittäminen oppilaiden hyvinvoinnista. Koulusosiaalityön keinoin on mahdollista puuttua oppilaiden heikkenevään tilanteeseen tehokkaasti ja nopeasti. Oppilashuollon ja kuraattorin tarjoama laadukas hoidollinen tuki vaatisi kuitenkin rinnalleen toimivan ja toimenpiteisiin kykenevän palvelujärjestelmän, joka ei olisi nykytilanteen tavoin ääriään myöten ylikuormittunut.
  • Myllys, Heli; Liukkunen, Sirkku (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (1)
  • Sinivuori, Saara (Helsingfors universitet, 2015)
    The aim of this study was to increase understanding regarding the skills of a multi domain artisan, together with the similarity of the skills between the professions. I investigated the career of a person, who has had five very different craft professions. I examined the nature of the skills that are demanded in these professions and searched for similarities between the skills joined with another profession. In addition, this study focused on the occasions and reasons for searching new craft professions. The method of this study was qualitative with a case study approach. The theoretical view of this study can be seen as hermeneutical, based on the aim of interpretation of the study. The theoretical basis for this study is created from learning and teaching the skills and the role of tacit knowledge in learning a new skill. The open interviews were used to collect the data for this study and it was analyzed following the principles of content analysis. The results indicate that the skills of very different craft professions can be useful in several different professions. Mastering previous skills was not the reason for choosing and studying new craft professions. Based on this study, the reasons were due to the changes in production lines, physiological restrictions and incidents and unpredictable happenings. The role of a family and home was remarkable in the process of growing to be a crafts person.
  • Unkari-Virtanen, Leena (Sibelius-Akatemia, 2009)
    Tutkimus käsittelee musiikinhistoriaa oppiaineena. Länsimaisen taidemusiikin historiasta on kirjoitettu yli kahden vuosisadan aikana lukuisia tutkimuksia ja yleisesityksiä, ja musiikinhistoriaa on tarkasteltu historian-, musiikin- ja kulttuurintutkimuksen osa-alueena. Länsimaisen musiikkikulttuurin historia on koko 1900-luvun ajan ollut Suomessa musiikkikoulutuksen osa. Musiikinhistoriaa oppiaineena sivutaan kuitenkin kirjallisuudessa vain ohimennen. Tutkimukseni on syntynyt tarpeesta tarkastella musiikinhistoriaa pedagogiselta kannalta. Tutkimuksen kohteena oli klassisen musiikin ammattiopiskelijoiden musiikinhistorian kurssi Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa (nykyinen Metropolia Ammattikorkeakoulu) lukuvuonna 2003–2004. Tutkimuksessani selvitin (1) minkälaisia tapahtumia klassisen musiikin ammattiopiskelijat nostivat esiin musiikinhistorian opiskelustaan selonteoissa ja keskusteluissa, ja (2) miten sisältötieto, hiljainen tieto ja muusikon ammatillinen identiteetti jäsentyvät musiikinhistorian opintojen osaksi opiskelijoiden kuvauksissa opiskelukokemuksistaan. Edelleen tutkimuksen tehtävänä oli edellisten tutkimustehtävien kautta tarkastella, (3) mitä musiikinhistorian pedagogiikan kehittäminen voisi tarkoittaa opiskelukokemuksien ja musiikinhistorian opetuksen tradition valossa. Tutkimuksen menetelmät perustuvat heuristiseen tutkimusotteeseen, toimintatutkimukseen ja selontekojen menetelmään. Heuristinen tutkimusote suuntautuu kokemusten taustalla olevien merkitysten tavoittamiseen. Tutkimuksessani pyrin kehittämään musiikinhistorian opetusta ja verkko-opetusta opiskelijoiden kokemuksia kuullen. Toimin itse kurssin opettajana, ja keräsin tutkimusaineiston opetuksen lomassa selontekojen menetelmää soveltaen. Selonteot ovat osallistujien vapaaehtoisia kuvauksia tutkimuksen kohteena olevasta episodista, ja tutkija neuvottelee osallistujien kanssa tehdessään tulkintoja episodin monikerroksisesta rakenteesta. Tutkimusaineisto koostui opiskelijoiden selonteoista, keskusteluista, opiskelijoiden harjoitustehtävistä sekä täydentävistä eläytymistarinoista ja pohdintatehtävistä. Tutkimusaineiston analyysi eteni abduktiivisesti vuorottelemalla aineiston lukemisen ja teoreettisten käsitteiden välillä, sekä yhdistämällä analyysiprosessiin tulkintani musiikinhistorian sisältötiedon ajallisesta kerrostumisesta. Purin aineiston opiskelun arjen ja käytänteiden, tehtävien, sisällön sekä hiljaisen, käsitteellisen ja narratiivisen tietämisen näkökulmista. Aineiston analyysissa sovelsin Rom Harrén identiteettiprosessin vaiheita: traditio omaksutaan, muunnetaan henkilökohtaiseksi ja julkistetaan omaksutun identiteetin osoituksena. Auli Toomin kuvaus hiljaisesta tiedosta muodosti teoreettisen perustan jolla jäljitin aineistosta identiteettiprosessin vaiheita ilmentäviä opiskelijapuheen tunnusmerkkejä. Tunnistamalla identiteettiprosessin vaiheet opettaja voi auttaa oppilaitaan siirtymään passiivisesta omaksumisesta aktiiviseen ja kokemukselliseen tradition muuntamiseen. Erityisesti verkkoopiskelussa myös julkistamisen voi olla keskeinen vaihe. Tutkimuksen tuloksena esittelen erään mahdollisuuden opettajan roolin laajentamiseksi aktiiviseksi sisältötiedon tuottajaksi, ei pelkästään tutkimustiedon passiiviseksi jakajaksi. Kehittelemäni kolme metaforaa ilmentävät musiikinhistorian rikkaita kulttuurisia kytköksiä ja musiikinhistorian tarjoamia mahdollisuuksia luovaan pedagogiseen työhön. Metaforien mukaan musiikinhistoria voidaan mieltää "moniääniseksi kertomukseksi," "äänten kuljettamiseksi" ja "kollektiiviseksi muistiksi". Opettajan rooli voi tutkimukseni valossa olla sekä tradition ylläpitäjä että tradition uusintaja. Tutkimukseni tuo musiikinhistorian opiskelun ja opettamisen pedagogisen tutkimuksen piiriin. Tutkimus osoittaa tutkimuksen kohteena olleella kurssilla musiikinhistorian keskeisen aseman muusikon ammatti-identiteetin rakentajana.
  • Virtanen, Hennariikka (Helsingfors universitet, 2006)
    The aim of this work was to study what kind of working grips people use to knit in Finland and decide if one grip is superior to others. I investigated how knitters have adopted their grips and how they experience their knitting. I also explored whether it is possible to change one's grip. To provide a theoretical basis for the research I observed knitting in terms of culture, skill and ergonomics. The first part of the study material comprised video recordings of the grips of 95 knitters together with background information collected via a questionnaire during the education of craft teachers at the University of Helsinki in spring 2004, 2005 and 2006. Using the data obtained I focused on three knitters, whose grip of the knitting needles clearly differed from the ergonomically good grip. In addition to them I interviewed one student, who had changed over to more ergonomic way of knitting after participating in the first part of this study. In this respect my study is a several events' case study. In order to analyse my data I used both qualitative and quantitative content analysis methods to complement each other. Most of my research participants had learned to knit in first years of elementary school or comprehensive school. Almost everyone had adopted the basics of knitting by imitating, and many of them had corrected "incorrect" positions from verbal instructions. Through practice the imitated position had gradually become the style unique to each knitter. The findings showed that students' background in knitting is quite varied due to the diverse level of craft teaching. This is reflected in their knitting grips and their interest in knitting. Students do not think that there is one right working grip. The most important thing is that working seems as fluent and relaxed as possible, at which point knitting is easy and flows freely. They often consider their own style so pleasing and well-functioning that they do not think there could be any room for improvement. This study pointed out that, while it is possible to change a knitter's working grip, there is a bigger challenge in acknowledging weaknesses in one's know how. According to the results of my research, the most common working grip among Finnish knitters' corresponds with the grip that has been described as ergonomically good. Over one third of all participants knitted this way. Hands keep the knitting firmly but without tension. The forefinger that guides the yarn from the ball rests gently against the knitting needle, and the yarn goes in front of the first joint of the forefinger. The position of the hands and loops is the same as in the ergonomically good grip, i.e. the fingertips of both hands and the loops are near the tips of the knitting needles, so that the fingers only have to move small distances. When knitters purl and plain, they commonly pick up the yarn from the back of the knitting needle in the same way as when knitting. While researching the common features of working grips I have learned what abnormal grips are like. Although I recognized many different ways to knit, all the peculiar grips were modifications of the continental way of knitting. The results of this study give a clear picture of those points knitters should focus their attention on in order to gain a good hold of the needles.
  • Rättyä, Aino-Maria (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Tutkielmassa tutkitaan pianon, erityisesti vapaa säestyksen itseoppineisuutta. Tutkielman tavoite on selvittää, miten vapaa säestystä voidaan opetella itsenäisesti ilman opettajan apua ja mitä apukeinoja ja materiaaleja oppimiseen voidaan käyttää. Teoreettisen viitekehyksen avainsanat ovat informaali oppiminen, itseoppineisuus ja vapaa säestys. Lisäksi teoriaosassa kerrotaan hiljaisesta tiedosta ja kollaboratiivisesta oppimisesta, sekä tarkastellaan Elliotin praksiaalista musiikkikasvatuksen filosofiaa. Tutkimuksessa pyritään saamaan vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Miten pianonsoittoa ja vapaa säestystä voi oppia itsenäisesti ilman opettajan tai instituution apua? 2. Minkälainen näkemys itseoppineilla soittajilla on itsestään soittajana? Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja aineistona on käytetty puolistrukturoitua yksilöhaastattelua. Tutkimukseen on haastateltu kahta pianistia. Haastateltavien kriteerinä on ollut instrumentin, tässä tapauksessa pianon taitava hallinta ja itseoppineisuus eli instituution ulkopuolella opittu taito. Tuloksissa ilmeni, että haastatellut itseoppineet soittajat ovat oppineet paljon improvisoimalla. He ovat myös systemaattisesti opiskelleet itsenäisesti pianokouluista ja muista oppikirjoista, kuten koulun musiikin oppikirjoista. He ovat lähinnä oppineet yksin eikä heillä ole juurikaan ollut kokemusta yhteissoitosta, ainakaan niin paljoa, että he kokisivat sillä olevan suurta merkitystä pianonsoiton oppimisen kannalta. Erityisen tärkeää motivaation kannalta oli vapaus soittaa sitä, mitä he halusivat.
  • Montola, Markus Olavi (2003)
    Opinnäyte tutkii teoreettisesti virtuaalisia organisaatioita, joiden sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu kokonaan tai merkittävissä määrin tietoverkoissa. Aluksi työ kokoaa näkemyksiä tietokonevälitteisestä viestinnästä, kyberavaruudesta ja virtuaalitodellisuudesta analyysin pohjaksi. Toisessa vaiheessa nämä yhdistetään (Pekka Aulan) organisaation areena-malliin ja matriisiorganisaatiomalliin, tarkoituksena pohtia, miten viestinnän muuttuminen ja tietoyhteiskunnan verkostomaisuus muuttavat organisaatiota ja organisaation kulttuureja. Kolmannessa vaiheessa pohditaan tällaisen asiantuntijaorganisaation johtamista, keskittyen etenkin tietämyksen johtamiseen. Lopulta työ esittää hypoteettisen mallin kyberavaruuden organisaatiosta. Viestinnän siirtyminen kyberavaruuteen heikentää sen sosioemotionaalista sisältöä ja tekee siitä köyhempää. Sosiaalisten verkostojen näkökulmasta heikkojen sosiaalisten siteiden määrä lisääntyy dramaattisesti, samalla kuin vahvat sosiaaliset siteet vähenevät. Eksplisiittinen tieto korostuu hiljaisen tiedon kustannuksella, kulttuurin rakentuminen hidastuu ja jaettujen merkitysten syntyminen hidastuu. Tästä huolimatta kaikki sosiaalisen kanssakäymisen muodot ovat edustettuina verkossa, ja sosioemotionaalisia merkityksiä voidaan kommunikoida siellä. Myös yhteisöllisyys voi toteutua kyberavaruudessa. Organisaation areenat jakautuvat virtuaalisiin (kyberavaruudessa sijaitseviin) ja konkreettisiin (fyysisessä todellisuudessa toimiviin). Osittain virtuaalisessa organisaatiossa näiden areenojen välillä vallitsee ristiriita: konkreettisilla areenoilla kulttuuri, yhtenäisyys ja ryhmäpolarisaatio vaikuttavat voimakkaammin kuin virtuaalisilla areenoilla. Toisaalta myös matriisiorganisaatiossa osa ulottuvuuksista on usein konkreettisia ja osa virtuaalisia. Koska konkreettisilla areenoilla ryhmäpolarisaatio on voimakasta ja virtuaalisilla areenoilla usein hyvinkin heikkoa, vaarana on näiden areenojen kohtaamispaikoiksi muodostuvilla areenoilla syntyvä sirpaloituva ryhmäpolarisaatio - tilanne, jossa voimakkaasti kärjistyneet mielipiteet kohtaavat hajanaista vastustusta, jolla ei ole painetta pyrkiä kohti konformismia. Nonakan ja Takeuchin esittämä tiedon tuotannon spiraali katkeaa kyberavaruudessa. Koska hiljainen tieto ei liiku, oppivan virtuaaliorganisaation työntekijöiden on kyettävä eksternalisoimaan hiljaista tietoaan ja internalisoimaan eksplisiittistä tietoa tehokkaasti. Toisaalta eksplisiittinen tieto on helposti hallittavaa, ja koottavissa tietovarastoiksi. Koska jokainen työntekijä joutuu kehittämään omat työtapansa sekä itse että eksplisiittistä tietoa internalisoimalla, syntyy voimakasta redundanssia, jota voidaan hyödyntää parhaiden käytäntöjen etsimisessä. Eräänä vaarana on hiljaisen tiedon ja eksplisiittisen tiedon välinen ristiriita - tilanne, jossa eksplisiittinen tieto ja hiljainen tieto erkanevat toistensa tavoittamattomiin. Verkostoyhteiskunnan irrotessa tilan asettamista rajoista organisaatioiden väliset alihankintasuhteet korostuvat. Samalla organisaatioiden sisäinen toiminta seuraa samankaltaista kehitystä, koska verkoston heikot sosiaaliset siteet mahdollistavat asiantuntijuuden tehokkaan jakamisen. Samaan tapaan kuin organisaatioiden on tehokasta keskittyä ydintoimintoihinsa, myös tietotyöntekijöiden on tehokasta keskittyä ydinosaamisalueisiinsa.
  • Muuronen, Nina (2000)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan organisaation tiedon luomista, viestintää ja kulttuuria. Työn tavoitteena on selvittää, miten organisaatio luo uutta tietoa, mikä on viestinnän rooli tiedon tuotannossa ja miten kulttuurit vaikuttavat tiedon luomiseen. Tutkimusongelmia tarkastellaan sekä tietämyshallinnan kirjallisuuden perusteella että tapaustutkimuksen kautta. Työssä selvitetään organisaation tiedon luomisen keinoin, miten tapausorganisaatiossa eri työyhteisöistä koostunut henkilöryhmä suunnittelee ja toteuttaa uuden työvälineen. Tutkielmassa oletetaan, että työvälineen suunnittelu- ja toteutusprosessi toimii esimerkkinä organisaation tavasta luoda tietoa. Tapaustutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Analyysin teossa keskeinen lähtökohta oli Nonakan ja Takeuchin malli organisaation tiedon luomisesta. Heidän kuvauksensa muodosti ikään kuin linssit, joiden kautta aineistoa tutkittiin. Tutkielmassa todetaan, että organisaation kulttuuri, viestintä ja tieto liittyvät läheisesti yhteen ja että näitä kolmea yhdistävät merkitykset. Tutkielman lähtökohtien mukaan kulttuuri muodostuu yhteisesti jaetuista merkityksistä ja organisaatioviestinnällä luodaan, käsitellään, ylläpidetään ja muokataan merkityksiä. Organisaation tiedon tuottamiseen vaikuttaa yhteisten merkitysten luominen. Täten organisaation tiedon luomisen tarkastelu edellyttää organisaatioviestinnän ja kulttuurien tutkimista. Tämä työ perustui pitkälle organisaation tiedon jaottelemiseen eksplisiittiseen (näkyvään), hiljaiseen (kokemusperäiseen) ja kulttuuriseen tietoon.Tutkielma osoittaa, että organisaatiossa luodaan uutta tietoa hiljaisen ja eksplisiittisen tiedon vuorovaikutuksen tuloksena. Tapaustutkimuksessa erotettiin vaiheita, jotka tietyiltä osin vastaavat Nonakan ja Takeuchin näkemystä neljästä tietoa luovasta muunnosprosessista. Muunnosprosessit ovat sosialisaatio (hiljaisesta tiedosta hiljaista tietoa), ulkoistaminen (hiljaisesta tiedosta eksplisiittistä tietoa), yhdistäminen (eksplisiittisestä tiedosta eksplisiittistä tietoa) ja sisäistäminen (eksplisiittisestä tiedosta hiljaista tietoa). Tutkielmassa todetaan, että tiedon luominen on itsessään viestintää eli merkitysten luomista, ylläpitoa ja muokkausta. Organisaation uudistava voima liittyy vuorovaikutuksessa kehittyvään merkitysten syntyyn. Tapaustutkimus korosti organisaatiossa vapaasti käytävien keskusteluiden merkitystä hiljaisen tiedon jakamiseksi. Lisäksi tapaustutkimuksen mukaan visuaalisten esimerkkien ja metaforien käyttö edesauttaa hiljaisen tiedon ulkoistamista eksplisiittiseksi tiedoksi. Työssä osoitetaan, että kulttuuri tarjoaa kontekstin organisaation tiedon luomiseen. Kulttuuri ohjaa, millaista tietoa organisaatiossa tuotetaan ja se muodostaa tulkintakehyksen uuden tiedon arvioimiseen. Se kertoo, millaisia tapoja tai keinoja organisaatiossa käytetään tiedon tuottamiseksi ja keiden sallitaan osallistua tiedon tuottamiseen. Tiedon luontia edesauttava kulttuuri on keskusteleva, tukee jäsentensä näkemysten vaihtoa ja arvostaa erilaisia näkemyksiä.