Browsing by Subject "hintavertailu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Aalto-Setälä, Ville; Nikkilä, Marita; Pagoulatos, Emilio (Kuluttajatutkimuskeskus, 2004)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 5/2004
    Tutkimus tarkastelee elintarvikesektorin hintaerojen syitä Euroopan maiden välillä. Tarkastelemme niin EU:n jäsenmaita (EU-15), hakijamaita (joista suurin osa on liittynyt unioniin 1.5.2004) kuin Efta-maitakin. Tutkimus vastaa kysymykseen, miksi elintarvikkeet ovat kalliita joissain Euroopan maissa ja edullisia toisissa. Tutkimuksen ensimmäinen tulos on, että suuri osa maiden välisistä elintarvikkeiden hintaeroista on selitettävissä. Maiden välisten hintaerojen määräytymisessä on kuitenkin eroja elintarvikesektorin sisälläkin, sillä kotimaisten ja tuontielintarvikkeiden hintaerot määräytyvät eri tavoin. Pääsyyt elintarvikkeiden hintaeroille maiden välillä ovat työvoimakustannusten taso (korkeat työvoimakustannukset nostavat myös hintatasoa), maan koko (hinnat ovat normaalisti suurissa maissa alemmat kuin pienissä), tuoteryhmän kulutusosuus (tietyssä maassa keskiarvoa enemmän käytetyt elintarvikkeet ovat normaalisti edullisia) ja maan avoimuus ulkomaiselle kilpailulle. Näiden tekijöiden huomioimisen jälkeenkin elintarvikkeet olivat kalleimpia Efta-maissa ja halvimpia entisissä Hakijamaissa. Yllättävä tulos on se, että arvonlisäveron taso ei juurikaan vaikuta elintarvikkeiden hintatasoon. Näin arvonlisäveron lasku ei todennäköisesti merkittävästi laskisi elintarvikkeiden hintoja Suomessa. Tutkimuksessa on myös kehitetty mittari maan kilpailullisuudelle. Kilpailullisuuden mittarin mukaan elintarvikesektorin kilpailullisuus on Suomessa kohtuullisen hyvä. Elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat Suomessa hieman korkeammat kuin niiden Suomen ominaisuuksien perusteella voisi olettaa olevan. Toisaalta elintarvikkeiden verottomat hinnat ovat Suomessa jopa alhaisemmat kuin niiden Suomen ominaisuuksien perusteella voisi olettaa olevan.
  • Aalto-Setälä, Ville; Matschoss, Kaisa; Nikkilä, Marita (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2006
    Palvelut muodostavat nykyisin lähes 70 prosenttia länsimaiden kokonaistalouksista. Lisäksi palvelujen osuus näyttää nousevan kokonaistuotannon kasvaessa. Sen vuoksi nimenomaan palveluiden hintatasolla on ratkaiseva merkitys tarkasteltaessa maan kokonaishintatasoa. Hintaerot palvelumarkkinoilla ovat suuret. Palveluiden hinnat ovatkin kalleimmissa Euroopan maissa noin kuusi kertaa korkeammat kuin halvimmissa maissa. Tavaramarkkinoilla maiden väliset hintaerot ovat huomattavasti pienemmät. Sekä tavaroiden että palveluiden hintataso nousee maan tulotason noustessa. Palvelujen hinnat nousevat tulotason noustessa huomattavasti voimakkaammin kuin tavaroiden. Korkean elintason maissa palvelut ovatkin suhteessa tavaroita kalliimpia. Palvelut voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään: työvoimavaltaisiin ja pääomavaltaisiin. Työvoimavaltaisilla palvelualoilla maiden väliset hintaerot ovat tyypillisesti suuret. Hintaerot ovat pääosin työvoimakustannusten sanelemat ja Euroopan maiden väliset erot työvoimakustannuksissa ovat suuret. Maiden väliset hintaerot ovat huomattavasti pienemmät ja myös ennustamattomammat pääomavaltaisilla toimialoilla. Pääomavaltaisten toimialojen hintaerot johtuvat toimialan kilpailutilanteesta, käytetystä teknologiasta ja joskus myös luonnonolosuhteista. Palveluiden hinnat ovat Suomessa keskimäärin kalliita verrattuna Euroopan maiden keskitasoon. Palveluiden keskihinta on Suomessa 19 prosenttia EU15-maiden keskiarvoa korkeampi. Hintaero verrattuna kaikkien Euroopan maiden keskiarvoon, jota alentavat sekä EU:n uudet jäsenmaat että hakijamaat, on vielä huomattavasti suurempi. Toisaalta Suomen palveluiden hintaero alle kymmenen miljoonan asukkaan EU15-maiden keskiarvoon on ainoastaan kolme prosenttia. Palveluiden kalleus Suomessa riippuukin tarkasteluperspektiivistä. Lisäksi on huomattava, että tietyn maan sisälläkin voi olla suuret hintaerot palvelutoimialojen välillä. Erityisen kalliita Suomessa ovat korjauspalvelut ja melko edullisia puolestaan puhelupalvelut ja energia. Kuinka paljon palveluiden hintaeroihin sitten voidaan vaikuttaa julkisen vallan toimilla esimerkiksi purkamalla sääntelyä ja tehostamalla kilpailua? Tähän kysymykseen löydetään hyvin erilaisia vastauksia katsomalla eri palvelumarkkinoiden tilannetta. Tarkasteltaessa puhelupalveluita tai tietyin varauksin myös sähkömarkkinoita, huomataan, että Suomi voi korkeista työvoimakustannuksista ja pienestä markkina-alueen koosta huolimatta olla edullinen maa, jossa kilpailu toimii tehokkaasti. Voidaanko sanoa, että minkä tahansa palvelumarkkinan hintataso pystytään saamaan edulliseksi eurooppalaisessa vertailussa, kunhan julkinen sektori osaa luoda toimialan kilpailulle optimaalisen ympäristön? Näin tuskin voidaan sanoa. Ei ole realistista, että esimerkiksi runsaasti työvoimakustannuksia sisältävien korjauspalveluiden hinnat saataisiin Suomessa lähelle koko Euroopan keskitasoa, jota uudet jäsenmaat ja hakijamaat laskevat. Yleisesti voidaankin sanoa, että pääomavaltaiset palvelutoimialat voivat tehokkaasti toimiessaan olla Suomessa hyvin kilpailukykyisiä ja tällaisten palveluiden hinnat alhaisia. Työvoimavaltaisten palveluiden hintataso taas ei voi olla alhainen ilman työvoimakustannusten merkittävää laskua.