Browsing by Subject "historiikit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Kuopion käsityö- ja tehdasseuruus (Kuopion uusi kirjapaino, 1918)
  • Kontula, Manu (Kuusankosken työväenyhdistys, 1923)
  • Viitala, Eeva-Liisa (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (7)
  • Peltonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (9)
  • Lilja, Eeva Johanna (2019)
    Suomen tieteellinen kirjastoseura (stks) saavuttaa tänä vuonna kunnioitettavan 90 vuoden iän. Juhlavuoden kunniaksi seura päätti julkaista historiikkinsa neljältä vuosikymmeneltä vuosilta 1970–2010. Muutoksen tekijät -teos luo laajan ja värikkään katsauksen tieteellisten kirjastojen kehitykseen ja yhteistyöhön niin stks:ssä kuin sen ulkopuolellakin.
  • Huuskonen, Veikko (Osakeyhtiö Työn kirjapaino, 1924)
  • Syrjänen, K. V. (Suomen kutomateollisuustyöväen liitto, 1931)
  • Westerinen, Justiina (2017)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
    Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssinopettajan ja teatteriopettajan maisteriohjelmat ovat 20 vuoden ajan kouluttaneet esittävän taiteen opettajia, joilla on valmiudet sekä ihmisten kohtaamiseen että taiteen vaalimiseen. Koulutus on synnyttänyt erityistä taiteellista ominaislaatua ja uudenlaista taiteellista toimintaa, joka voi vastata tulevaisuuden moniin haasteisiin ehdottamalla toisenlaisia havaitsemisen, ajattelemisen ja yhdessä olemisen tapoja ja reagoimalla herkästi todellisuuteen. 20 vuodessa ohjelmista on valmistunut 97 tanssinopettajaa ja 85 teatteriopettajaa. Neljä valmistunutta on suorittanut myös alansa tohtorintutkinnon. Lisäksi yhteensä 32 tanssi- tai teatterialan maisteria on suorittanut erilliset opettajan pedagogiset opinnot. Valmistuneita toimii erityisesti taiteen perusopetuksessa, vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakouluissa, mutta myös peruskouluissa ja lukioissa. Maisteriohjelmien koulutussuunnittelijana on lähes koko niiden olemassaolon ajan toiminut FM Justiina Westerinen, joka on koonnut yksiin kansiin tanssi-ja teatteripedagogiikan koulutusalojen syntyhistoriaa ja nykypäivää. Aineistona hänellä on ollut oman kokemuksensa ohella monipuolista materiaalia pöytäkirjoista opiskelijapalautteisiin. Kirjassa on runsas kuvitus.
  • Hämäläinen, Soili (2016)
    Nivel
    Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu on antanut tanssitaiteen yliopistotasoista koulutusta vuodesta 1983. Esittävien taiteiden alan jatkotutkintoja on voinut suorittaa vuodesta 1988, ja tanssi- ja teatteripedagogiikan laitos aloitti toimintansa 1997. Näillä kolmella on perustamisestaan lähtien ollut merkittävä rooli tanssitaiteen, tanssi- ja teatteripedagogiikan sekä esittävien taiteiden tutkimuksen kehittämisessä maassamme. Tämä teos tarkastelee näiden kolmen yksikön vaiheita ja sitä, mitä niiden vuorovaikutuksessa on syntynyt. Kirjan ensimmäinen osa keskittyy tanssitaiteen laitokseen vuosina 1983–1995. Soili Hämäläisen tekstiin tuovat muistojen moninaisuutta ja tapahtumien monikerroksisuutta laitoksen opiskelijoiden ja opettajien kertomukset. Kirjan toinen osa keskittyy tanssija teatteripedagogiikan kysymyksiin usean kirjoittajan esseiden ja artikkeleiden pohjalta. Keskeisiksi teemoiksi nousevat kehollisuus, dialogisuus ja kohtaamiset. Kirjoitukset pohtivat esitystä pedagogisena tapahtumana ja taitelijan ja opettajan työn yhteen kietoutumisia. Kolmannessa osassa tarkastellaan jatko-opintoja ja tutkimusta sekä kunkin kirjoittajan omaa henkilökohtaista matkaa tutkijaksi. Kirjoituksissa hahmottuvat erilaiset kokemukset tutkimustyöstä ja esittävän taiteen alan jatko-opintojen kehitys alkuajoista aina nykypäivään.
  • Lahtonen, Unto O. (Ympäristöministeriö, 2004)
    Suomen ympäristö 680
    Tämä kirja kuvaa maassamme 1960-luvun lopun ja 1990-luvun alkuvuosien välisenä aikana tapahtuneita öljyvahinkoja ja niiden torjuntaa tapahtuma-ajan näkökulmasta. Teos ei ole Suomen öljyntorjunnan historiikki vaan kirjoittajan, Aamulehden pitkäaikaisen Turun toimittajan Unto O. Lahtosen autenttiseen aineistoon perustuva kronologinen kuvaus tapahtumista ja niiden aiheuttamasta keskustelusta. Suomen öljyntorjuntavalmius on nyt Suomenlahden ja Itämeren rantavaltioista vahvin niin organisaatioltaan kuin teknisiltä osilta. Sysäyksen tähän kehitykseen antoi vuosi 1969, kun pohjoisella Itämerellä Utön vesillä tapahtui siihen asti suurin öljykatastrofi tankkeri Palvan karilleajossa. Öljyntorjuntavalmiutta ei silloin ollut, mutta siitä saatiin sysäys 35 vuotta kestäneeseen torjuntavalmiuden vahvistamiseen. 10 vuotta myöhemmin 1979 neuvostotankkerin Cramscin Itämerellä tapahtuneessa katastrofissa Suomen öljyntorjuntavalmius joutui tulikokeeseen, josta se selviytyi kunnialla, kun öljy oli jo saastuttamassa koko Saaristomeren. Ensimmäinen öljyntorjunta-alus Hylje rakennettiin 1980 ja vielä tehokkaampi Halli 1986. Vuonna 1983 öljyntorjunta siirtyi merenkulkuhallitukselta ympäristöministeriölle. Jo 1988 harkittiin erityisen öljyntorjunta-monitoimimurtajan rakentamista jääoloissa tapahtuvaan öljyntorjuntaan. Nykyisessä Vanhasen hallituksen ohjelmassa mainitaan tällaisen murtajan hankkiminen. Suomi on lisäämässä 2005 ja 2006 vartiolaivojen Uiskon ja Tursaksen öljyntorjuntavalmiutta. Kun nyt hankkeilla olevat uudistukset vielä toteutuvat, tilanne öljyntorjunnassa entisestään paranee. Tässä teoksessa kerrotaan kronologisesti kolmen vuosikymmenen aikana tapahtuneesta Suomen öljyntorjunnan kehittämisestä nykyiselle korkealle tasolle, josta voidaan syystäkin olla ylpeitä ja antaa tunnustus kehitystyöhön osallistuneille veteraaneille.