Browsing by Subject "hoitosuositus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Leskinen, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Käypä hoito -suositukset ovat Duodecimin tuottamia tutkimusnäyttöön perustuvia hoitosuosituksia. Hampaan paikkaushoito on yksi hammaslääketieteellisistä hoitosuosituksista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hammaslääkäreiden perehtyneisyyttä suositukseen ja sitä, käyttävätkö hammaslääkärit Hampaan paikkaushoitoa käsittelevää suositusta kliinisessä työssä. Kysely toteutettiin paperisella kyselylomakkeella syksyn 2019 Hammaslääkäripäivien yhteydessä. Vastauksia kyselyyn saatiin 64 kappaletta. Lomake sisälsi 35 paikkaushoidon toimenpiteeseen liittyvää kysymystä, joihin vastaaja vastasi viisiportaisella asteikolla (1=erittäin harvoin, 5=erittäin usein). Lisäksi kyselylomake sisälsi kolme hoitosuosituksen käyttöön liittyvää kysymystä, ja vastaajan taustatietoihin liittyviä kysymyksiä. Kaikki kyselyyn vastanneet olivat perehtyneet hoitosuositukseen joko kokonaan tai osittain, ja lähes kaikki (93,7 %) pitivät hoitosuositusta hyödyllisenä. Vastaajista valtaosa (89,1 %) raportoi perustavansa hoitokäytänteensä hoitosuositukseen. Keskimäärin vastaajat käyttivät korjaavan hoidon toimenpiteisiin 54,5 % työajastaan. Vastaajien objektiivista suosituksen noudattamista tutkittiin vastaustarkkuutta mittaamalla. Vastaustarkkuus oli keskimäärin 49,8 %. Suurimpia eroja vastaajien ja suosituksen välillä saatiin materiaaleihin liittyvissä kysymyksissä, erityisesti keraamisten täytteiden käyttöön, lasi-ionomeerin käsittelyyn ja yhdistelmämuovin sidostamiseen liittyen. Kyselyn perusteella voidaan todeta Hampaan paikkaushoito -suosituksen olevan hammaslääkärien käytössä, mutta vastaustarkkuutta tarkasteltaessa suosituksen objektiivisessa noudattamisessa on parannettavaa. Materiaalien hyvään tuntemukseen, käyttöohjeiden huolelliseen tutustumiseen ja riittävään täydennyskoulutukseen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota, jotta paikkaushoidon laatua voidaan parantaa.
  • Sigfrids, Anton (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuva kuolleisuus on Suomessa ja maailmanlaajuisesti suurta. Tautien yhtä riskitekijää hoidetaan kolesterolilääkkeillä, joiden käyttömäärä on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvulta lähtien. Kolesteroliin liittyvät hoitosuositukset ehdottavat näiden lääkkeiden käyttöä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden hoidossa. Suurista käyttömääristä huolimatta lääkkeiden käytön lisääntymisen taustalla olevien prosessien sosiologisessa tutkimuksessa aihetta on tutkittu niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavalla veren rasva-arvoihin liittyvät hoitosuositukset ovat vaikuttaneet sydän- ja verisuonitautien yhden riskitekijän eli kolesterolin lääkehoidon lisääntymiseen ja miten suosituksien lääkehoitoihin liittyvät aiheet näyttäytyvät niitä keskeisissä lääkärilehdissä kommentoineiden kriittisten kirjoitusten valossa. Tutkimuksen keskeisenä käsitteenä on lääkkeellistyminen, jolla viitataan prosessiin tai muutokseen, jonka myötä lääkkeiden käyttö tulee osaksi ihmisten elämää. Tutkimuksessa hyödynnetään kahta aineistoa. Ensimmäinen aineisto koostuu vuosien 1986 ja 2014 välillä ilmestyneistä veren rasva-arvoihin liittyvistä hoitosuosituksista, joiden sisällönanalyysilla eritellään niiden lääkkeiden käyttöön liittyviä ulottuvuuksia. Hoitosuositukset ovat lääkäreille suunnattuja yksinkertaistettuja ja tutkimusaineistoa tiivistäviä hoitoehdotuksia, joiden tarkastelu ei paljasta niiden koostamisessa tehtyjä valintoja tai miten terveysalan asiantuntijat saattavat niitä tulkita. Tätä varten analyysissa hyödynnetään myös toista aineistoa, joka koostuu Suomen Lääkärilehdessä ja Duodecim lehdessä julkaistuista tutkittavia hoitosuosituksia kommentoivista kirjoituksista. Tämän aineiston avulla voidaan tulkita, miltä hoitosuosituksissa paikannetut lääkkeiden käyttöön liittyvät tekijät saattavat näyttäytyvä terveysalan asiantuntijoille. Tutkimuksessa havaittiin, että hoitosuositukset luovat tarpeen laajamittaiselle ja tehokkaalle riskin hoidolle asettamalla hoidon tavoitteiksi sellaisia kolesteroliarvoja, joita on vaikea saavuttaa ilman lääkehoitoa. Myös suosituksissa ehdotetut lääkehoidon aloittamisen kynnykset ovat madaltuneet. Lääkärilehtiin kirjoittavien terveysalan asiantuntijoiden näkemykset asettavat hoitosuosituksissa ehdotettuja toimenpiteitä kyseenalaiseksi. Kirjoittajien mukaan suositukset ehdottavat lääkehoitoa myös tilanteissa, joissa hoitotavoitteet tai lääkehoito ei ole lääketieteellisesti perusteltua. Näin lääkkeellistyminen näyttäytyy kirjoittajille osittain prosessina, jossa lääkkeiden käyttöä suositellaan niiden hyödyistä saatavan näytön ollessa kyseenalaista. Terveysriskien hoito näyttäytyy tutkimuksessa kysymyksenä siitä, minkälaiset asiat määrittelevät milloin ja miten näihin riskeihin tulee yhteiskunnassa reagoida. Sydän- ja verisuonitautien riskin hallinta muodostuu kansanterveyden näkökulmasta osittain epidemiologisen riskitiedon avulla, joka osoittaa sydän- ja verisuonitautiongelman muodostuvan siitä laajasta väestöryhmästä, joilla on vain pieni sairastumisriski. Tämän vuoksi kansanterveyden näkökulmasta on merkityksellistä hoitaa pientä sydän- ja verisuonitautiriskiä, mutta oireettoman riskin hoitaminen lääkkein saattaa potilaiden näkökulmasta näyttäytyä turhana. Tämän asetelman äärelle joutuvat hoitosuosituksia kommentoineet käytännön lääkärit, joiden tehtävä on hoitaa yksilökohtaista potilasta hoitosuositusten suuntaamana. Kolesterolihoidon lääkkeellistyminen on näin riippuvainen lääkärin hoitosuosituksista tekemästä tulkinnasta sekä näkemyksestä hoitoehdotusten järkevyydestä yksilökohtaisen potilaan hoidossa.
  • Hautala, Maria (Helsingfors universitet, 2006)
    Tämä syventävien opintojen tutkielma pohjautuu eläinlääkäreiden mikrobilääkkeiden käyttöä koskeneeseen kyselytutkimukseen. Kysely toteutettiin maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella prospektiivisena poikkileikkaustutkimuksena, jossa satunnaisotannalla valitut, praktiikkaa tekevät eläinlääkärit, kirjasivat yhden seurantaviikon 20.5.- 26.5.2002 aikana kyselylomakkeeseen tiedot kaikista potilaista, jotka saivat mikrobilääkettä. Tässä työssä keskityttiin kyselytutkimuksen osa-alueeseen naudan mikrobilääkehoidot ja siinä erityisesti mikrobilääkkeiden käyttöön utaretulehduksen eli mastiitin hoidossa. Kyselytutkimus tehtiin samaan tapaan kuin meneillään olevassa, lääkäreitä koskevassa mikrobilääkeseurantatutkimuksessa, MIKSTRA:ssa. Kyselytutkimukseen vastaaminen oli vapaaehtoista. Kyselylomakkeita lähetettiin 681 eläinlääkärille, joista 262 (38,4 %) palautti lomakkeen määräaikaan mennessä. Vastanneista 197 kpl (75 %) oli naisia ja 65 kpl (25 %) miehiä. Eläinlääkärit hoitivat mikrobilääkkeillä kyselyviikon aikana nautoja 1096 kappaletta, joista yleisimmät diagnoosit olivat akuutti mastiitti 652 kpl (60 % diagnooseista), umpeenpanohoito 164 kpl (15 %) ja krooninen tai piilevä mastiitti 68 kpl (6 %). Kyselylomakkeiden tiedot koodattiin Excel-tietokantaan, jossa niitä analysoitiin tarkemmin. Eläinlääkäreiden mikrobilääkekäyttöä verrattiin maa- ja metsätalousministeriön työryhmän antamiin suosituksiin sekä lääkelakiin. Kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin mastiitin esiintyvyyttä, eläinlääkärien mikrobilääkekäytäntöjä eri maissa, nautojen mikrobilääkehoitoja koskevia suosituksia ja utaretulehduksen aiheuttajien resistenssitilannetta. Aineistoa tarkastellessa havaittiin, että beetalaktaamiryhmän mikrobilääkkeiden käyttö utaretulehduksen hoidossa oli suositusten mukaista. Fluorokinolonien ja laajakirjoisten intramammaarien käyttö ei ollut täysin hoitosuositusten mukaista. Myös mikrobilääkehoitoja, jotka olivat farmakokineettisesti vailla perusteita, todettiin. Kaskadisäännön soveltamisessa havaittiin virheitä. Kun tarkasteltiin eläinlääkäreiden antamia mikrobilääkehoitoja valmistumisvuosittain, havaittiin eroja eri ryhmien välillä. Mitä vähemmän aikaa oli kulunut eläinlääkärin valmistumisesta, sitä enemmän he käyttivät penisilliinipohjaisia paikallisvalmisteita. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa kyselytutkimuksessa vastaajat saattavat olla muita kiinnostuneempia aiheesta, mikä voi vääristää tuloksia. Tutkimuksesta olisi saatu tarkempaa bakteerilajikohtaista tietoa mikrobilääkekäytöstä, jos maitonäytteen viljelystä eristetty bakteeri olisi pyydetty ilmoittamaan kyselykaavakkeessa.
  • Ahtiluoto, Asko; Kaila, Minna; Komulainen, Jorma; Mäkelä, Marjukka; Sipilä, Raija (Helsingin yliopisto, 2017)
    The objective of this review was to assess the amount of study that has been done on implementing clinical guidelines in Finland and to test the usability of a newly developed framework for implementation research. In the review included was 6 articles. The most used method of implementation was education. All studies aimed to assess change in clinical practices. Most used research method was an inquiry. Implementation research in Finland is scarce and quantitative results have rarely been significant. The framework is suitable for classifying implementation studies, but more experience is needed for its suitability as a tool for planning and execution of implementation research.