Browsing by Subject "homoseksuaalisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 35
  • Ahola, Minna (2000)
    Tutkielma käsittelee lesboperheissä elävien nuorten perhekäsityksiä ja sijoittuu suomalaisen perhesosiologian kentälle. Lesboperhe elää suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa vaikuttaa voimakkaasti heteroseksuaalinen ydinperheideaali. Tarkoituksena on tutkia, miten nuoret puhuvat perheestä: miten he käsittävät ja määrittelevät oman perheensä, joka edustaa niin sanottuja vaihtoehtoisia perhemuotoja ja miten he kokevat elämänsä perheensä jäsenenä. Lisäksi tutkitaan, millaisia merkityksiä ja ominaisuuksia nuoret liittävät perheeseen yleisellä tasolla. Puhetta tutkitaan suhteessa hahmoteltuihin suomalaisen perhepuheen tyyppeihin. Aineisto koostuu seitsemän eteläsuomalaisen kaupunkilaisnuoren teemahaastattelusta. Aineistoa lähestytään klassisen ja uuden perhesosiologian sekä lesbotutkimuksen tuoman esiymmärryksen valossa. Tutkielma kuuluu laadullisten menetelmien piiriin, ja aineistoa analysoidaan teemoittain Derek Layderin adaptive theoryn pohjalta. Analyysin tukena toimivat Lisa Saffronin ja Louise Rafkinin teokset homoseksuaalisten vanhempien lapsista sekä Päivi Harisen lisensiaatintyö yksinhuoltaja- ja uusperheessä elävien nuorten perhepuheesta. Analyysissa käytetyt perhepuheen tyypit on luotu erilaisten perhettä käsittelevien kirjoitusten pohjalta. Tutkielma on ontologisesti sitoutunut sosiaaliseen konstruktionismiin ja ammentaa perusteluita Bergerin & Luckmannin sekä Gubriumin & Holsteinin kirjoituksista. Teoreettisena kehyksenä toimii Zygmunt Baumanin postmodernisuusteoria, josta on johdettu ajatus siitä, että tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa elää rinnakkain moderneja ja postmoderneja elementtejä. Analyysissa suomalaisen perhepuheen ytimeksi kristalloituvat lämpimät suhteet, turvallisuus, toimiva kommunikaatio, ideaali parisuhteesta ja yksilöllinen onnen tavoittelu. Yhteisen ytimen jakavia perhepuheen tyyppejä ovat tavanomainen, liberaali, familistinen uskonnollinen sekä vähemmistöperhepuhe. Haastateltujen nuorten puheesta nousee kaksi keskeistä teemaa, nuorten kokemus omasta perheestä tavallisena sekä tunne toisenlaisuudesta, jotka muodostavat sisäisesti loogisen metatason kuvion. Lisäksi nuorten puheesta on koottu kolmas teema, joka koostuu nuorten käsityksistä perheestä yleensä. Puheessaan perheestä yleisellä tasolla nuoret hylkäävät tavanomaisen perhepuheen genealogiaan ja heteroydinperhemalliin perustuvat kriteerit perheyden määrittelyssä ja korostavat lämpimien suhteiden ja subjektiivisen perheyden kokemuksen merkitystä.
  • Gerkman, Marjut (2004)
    Laki samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimisestä eli niin sanottu parisuhdelaki tuli voimaan maaliskuussa 2002. Eduskunta kävi laista annetusta hallituksen esityksestä vilkkaan keskustelun vuonna 2001. Keskustelun aikana avioliitto nousi merkittävään osaan kansanedustajien puheenvuoroissa. Avioliitolla argumentoitiin sekä lakiesityksen puolesta että sitä vastaan. Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaiseen asemaan eduskunnassa käyty keskustelu avioliiton yhteiskunnassamme asettaa. Tutkimuksen pääaineisto koostuu niistä eduskunnan istuntopöytäkirjoihin kirjatuista kansanedustajien puheenvuoroista, joissa käsiteltiin avioliittoa. Avioliittoa käsittelevien puheenvuorojen pohjalta aineistosta nousi esiin neljä teemaa: pyhä avioliitto, avioliitto yhteiskunnan perustana, avioliiton erityisasema ja avioliiton kriisi. Tutkimuksessa käy ilmi, että kolmen ensiksi mainitun teeman perusteluissa oli pohjimmiltaan kysymys samasta familistiseen ajattelumalliin perustuvasta asetelmasta, jonka mukaan avioliitto tulee pitää erillään homoseksuaalien rekisteröidystä parisuhteesta. Perustelujen mukaan avioliiton tulee pysyä miehen ja naisen välisenä liittona, koska se lasten syntymän kautta turvaa yhteiskunnan jatkuvuuden. Siksi avioliitolla on myös lainsäädännöllinen suoja sekä sellaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia, joita muissa parisuhteissa ei ole ja jotka asettavat avioliiton yhteiskunnalliseen erityisasemaan. Argumenttien voimakkuus vaihteli eri teemojen välillä. Pyhä avioliitto oli argumenteista vahvin. Yhteiskunnan perustana toimiva avioliitto sai jo lievempiä perusteluja ja avioliiton erityisasemaan siirryttäessä perustelut muuttuivat edelleen neutraalimpaan suuntaan. Lopulta avioliiton kriisi osoittautui kaikkien kolmen teeman takana olevaksi tekijäksi. Familistisen ajattelumallin mukainen, perinteiseen avioliittoon perustuva perhe on joutunut antamaan tilaa individualistisemmille perhemuodoille. Homoseksuaalien emansipaation ja individualistisen perhenäkemyksen vahvistumisen myötä myös homoseksuaalisten parien perheet saivat virallisen aseman perhelainsäädännössämme, kun eduskunta hyväksyi parisuhdelain syyskuussa 2001.
  • Jämsä, Juha (2003)
    Työssäni tarkastellen vanhempana toimivien homomiesten puhetta perheestään ja vanhemmuudestaan. Olen haastatellut kymmentä homoksi identifioituvaa miestä, jotka toimivat tai olivat toimineet lapsen vanhempana. Miesten perheet olivat muodoltaan hyvin monenlaisia. Osa aineiston miehistä oli tullut vanhemmiksi aiemmassa naissuhteessa, mutta suurempi osa toimi vanhempana hyvin tietoisesti suunnitelluissa perheissä, joissa useissa oli enemmän kuin kaksi vanhempaa. Tärkeimpiä metodologisia valintojani on käsitteistöni liittäminen sosiaalisen konstruktionismin tapaan nähdä todellisuus sosiaalisesti rakentuneena. Analyysissa tarkastelen erilaisia vanhemmuuteen ja perheeseen liittyviä kulttuurisia puhetapoja, jotka rakentavat perhettä ja vanhemmuutta tietyillä tavoilla ja asettavat puhujia Daviesin & Harrén käsitteillä tietynlaisiin positioihin. Toisaalta puhujat käyttävät puhetapoja resursseina perhettä ja vanhemmuutta koskevissa selonteoissaan sekä korjaavat hegemonisen perhe- ja vanhemmuuspuheen oletuksia, jotka liittyvät vanhempien sukupuoliin ja lukumäärään. Tarkastelen erityisesti kolmen kulttuurisesti jäsennellyn position: homon, miehen ja vanhemman positioiden rakentumista aineiston perhe- ja vanhemmuuspuheessa. Tärkeimpinä lähdeteoksinani toimivat Jaana Vuoren (2001) teos Isät, äidit ja ammattilaiset, jonka käsitteet äidinhoivan diskurssi ja jaetun vanhemmuuden diskurssi jäsentävät olennaisella tavalla analyysiani, sekä Paula Kuosmasen (2000) tutkimus Äitien ja lesbojen arkipäivän tilanteita, jossa tarkastellaan naissuhteessa elävien äitien strategista performatiivista positioitumista. Perhemääritelmät rakentuvat aineistossa tilanteisina ja perhe määrittyy useina erillisinä kehinä, joiden kerroksellisuutta olen analyysissani tarkastellu. Perheen "ytimen" ja laajentumaperheen välissä rakentuva "välitason" perhe käsittää usein perheyhteyden kaikki lapset ja kaikki vanhemmat huolimatta kunkin asuinpaikasta. Tämäntasoisen perhemääritelmän rakentaminen osoittautui aineiston miehille hankalimmaksi perhekuvaukseksi kultturissamme tarjolla olevien puhetapojen välityksellä. Homoisän käsite ei aineiston miesten vanhemmuspuheessa rakennu positiivisena positiona, koska siinä uhkaavat sekoittua vanhemmuuden ja seksuaalisuuden erilliset elämänalueet. Miehet kuitenkin pyrkivät kuvamaan itsensä "isänä, joka on homo", koska isän positio johtaa hetero-oletukseen ja homon positio lapsettomuusoletukseen. Aineiston miesten arjen tilanteiden yksityiskohdissa ja niiden toistossa nousee esille vanhemmuuteen liittyviä ensisijaisuuden puhetapoja. Äidinhoivan diskurssi asettaa naisen ensisijaiseksi vanhemmaksi ja biologisen vanhemmuuden diskurssissa ei sosiaalisen vanhemman positio tule ymmärrettäväksi. Jaetun vanhemmuuden diskurssi taas sisältää hyvin eksplisiittisen hetero-oletuksen kun vanhemmuutta jaetaan yhdellä tietyllä tavalla, nais–miesparin kesken.
  • Lehtonen, Irma (2005)
    Tarkastelin työssäni sitä prosessia, joka käynnistyi, kun bimiehet ilmoittivat naispuolisille asuinkumppaneilleen tuntevansa kiintymystä miehiin ja harrastavansa seksiä miesten kanssa. Tutkimuksessani käytin materiaalina seitsemältä bimieheltä ja seitsemältä naispuoliselta asuinkumppanilta saamaani materiaalia. Biseksuaalisuus koettiin peitellyksi, näkymättömäksi, vaietuksi ja ahdistavaksi asiaksi. Bimiehet kokivat biseksuaalisuuden ahdistavaksi sen vuoksi, että useinkaan heitä lähellä olevat läheiset eivät olleet tietoisia miehen biseksuaalisuudesta. Kun bimiehet kertovat biseksuaalisuudestaan eli "tulivat ulos kaapista", se aiheutti läheisille hyvin voimakkaan kriisitilanteen. Halusin tutkimuksellani osoittaa, minkälaisia tuntemuksia bimiehet ja naispuoliset asuinkumppanit kävivät läpi sekä osoittaa myös sen, että elämä ei loppunut ilmoitukseen biseksuaalisuudesta, vaan tilanteesta voi selvitä. Tutkimukseni tarkoitus oli tuottaa tietoa biseksuaalisuudesta biseksuaaleille itselleen. Naisille, joiden kumppanit ovat biseksuaaleja. Viranomaisille ja ylipäätään kaikille biseksuaalisuudesta kiinnostuneille ihmisille. Keräsin aineistoni haastattelemalla tutkittaviani Internetin Messengeriä apuna käyttäen. Tein etukäteen kysymyksiä, joiden avulla henkilökohtaiset haastattelut etenivät. Jotkut halusivat kirjoittaa elämäntarinansa ja sain kirjoitetut elämäntarinat tutkittavilta sähköpostitse. Osan aineistosta keräsin Suomi24.fi keskustelupalstoille kirjoitetuista mielipidekirjoituksista. Tärkeinä tutkimustuloksina pidän bimiesten kokemuksia "kaapissa olosta". Tullessaan "ulos kaapista" eli kertoessaan biseksuaalisuudestaan läheisilleen, he läpikävivät erilaisia tunnetiloja, kuten: hämmennys, ahdistus, ilo, riemu ja vapauden tunteet. Bimiehet kävivät läpi kehityskriisiä, jonka aikana käsiteltiin omaa seksuaalisuutta, suhdetta perheeseen ja muihin miehiin. Pitkällisten pohdintojen ja kokemusten jälkeen bimies muodosti itselleen uuden toimivan identiteetin. Naispuoliset asuinkumppanit läpikävivät traumaattista kriisiä sen eri vaiheineen. Kriisin naispuolisille asuinkumppanille aiheutti miesten ilmoitus biseksuaalisuudesta. Miesten odottamaton ilmoitus biseksuaalisuudestaan aiheutti naispuolisille asuinkumppaneille vaikean ja pitkäkestoisen traumaattisen kriisin. Traumaattisessa kriisissä käytiin läpi shokki-, reaktio- ja uudelleen orientoitumisvaiheita. Traumaattisen kriisin läpikäyminen oli monelle tuskallinen, ahdistava ja voimia koetteleva vaihe, jolloin ammattiauttajan tai jonkun samoja asioita kokeneen tuki koettiin hyviksi kriisistä selviämiskeinoiksi. Bimies ja naispuolinen kumppani joutuivat työskentelemään parisuhteensa puolesta ja etsimään keinoja säilyttääkseen parisuhteensa. Yhdeksi tärkeäksi parisuhteen selviytymiskeinoksi nähtiin keskinäinen vahva kiintymys ja rakkaus, jotka kantoivat pahimmissa tilanteissa. Tässä vaiheessa parit kokivat, että biseksuaalisuutta tuntevasta asiantuntijasta olisi koettu saatavan hyötyä parisuhteen solmukohtien avaamiseen. Viimeisenä tuloksena tuon esille miesten välisen yhteyden. Yhteydentarve muihin miehiin nousee bimiesten sisältä ja se on osa bimiehen persoonallisuutta. Yhteys muihin miehiin koettiin tärkeäksi, koska vain samassa tilanteessa oleva voi ymmärtää biseksuaalisuutta ja sen mukanaan tuomia asioita. Tärkeimmät lähteeni olivat, Lehtonen, Nissinen & Socadan toimittama teos Hetero-olettamuksesta moninaisuuteen, Freudin seksuaaliteoria, Jenny Kangasvuon Koettu ja kirjoitettu biseksuaalisuus (julkaisematon lisensiaattityö) Ronkaisen Biseksuaalinen kokemus ja biseksuaalinen identiteetti, Harvey Sacksin jäsenkategoriasta kertovat teokset sekä Cullbergin kriisiä käsittelevä teos Tasapainon järkkyessä.
  • Toijala, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien syitä samaa sukupuolta olevien parien kirkollisille vihkimisille. Osa kirkon papeista on vihkinyt samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon maaliskuusta 2017 asti, jolloin avioliittolaki muuttui Suomessa sukupuolineutraaliksi. Vihkimiset ovat tapahtuneet siitä huolimatta, että kirkko on linjannut sen avioliittokäsityksen pysyvän entisellään ja pappeja on kehotettu vihkimään edelleen vain eri sukupuolta olevia pareja. Tutkielma selvittää, mistä syistä papit ovat päätyneet vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja tässä kirkollisessa tilanteessa ja miten näitä vihkimisiä perustellaan. Aineisto koostuu seitsemän papin puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Haastatellut papit olivat vihkineet avioliittoon yhden tai useamman samaa sukupuolta olevan parien vuosina 2017-2018. Teoreettinen viitekehys muodostuu kirkon ja homoseksuaalisuuden suhdetta, pappeutta ja suomalaisen yhteiskunnan muutosta koskevasta tutkimuksesta. Tutkielman taustoittava osio keskittyy vahvasti avioliittolain muuttumista edeltäneisiin ja sitä ympäröineisiin yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin muutoksiin sekä keskusteluun. Tämä auttaa ymmärtämään sitä kontekstia, jossa papit ovat tehneet vihkimispäätöksensä. Papit vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon ennen kaikkea siitä syystä, että parit toivovat tulevansa vihityiksi kirkollisesti. Papit vastaavat vihkimispyyntöön myöntävästi, koska kokevat, että kirkolla on myös samaa sukupuolta olevien parien vihkioikeus. He eivät pidä parisuhteita syntinä ja näkevät avioliiton sopivaksi pysyvän parisuhteen muodoksi myös sateenkaaripareille. Näistä syistä vihkiminen näyttäytyy luonnollisena johtopäätöksenä. Tätä päätöstä tukevat erilaiset pappeuteen ja työhön, arvoihin ja asenteisiin sekä uskontoon ja hengellisyyteen liittyvät syyt ja perustelut. Vihkimispäätökset syntyvät usein monien syiden ja perustelujen summana. Kirkko toimii muuttuvan yhteiskunnan keskellä ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja ilmiöt haastavat kirkkoa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että osa kirkon papeista ja jäsenistä elää jo nyt todellisuutta, jossa samaa sukupuolta olevien vihkimiset ovat osa kirkkoa. Tämän todellisuuden ymmärtäminen on tärkeää, sillä se vaikuttaa väistämättä kirkon identiteettiin. Vihkimisen syiden tutkiminen avaa uusia näkökulmia ilmiöön ja auttaa ymmärtämään sitä vihkineiden pappien näkökulmasta.
  • Partanen, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa kuvataan samasta sukupuolesta kiinnostuneiden kokemuksia vuorovaikutustilanteista uskovaisten kanssa sekä tarkastellaan heidän käsityksiään supportiivisesta viestinnästä näissä tilanteissa. Tutkimusaineisto on äänitetty keskustelussa, joka käytiin hengellisistä asioista kiinnostuneiden seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien avoimessa ryhmässä. Aineistossa yhdeksän koehenkilöä kuvaa kaikkiaan 21 tilannetta, joissa heidän seksuaalinen suuntautuneisuutensa paljastuu tai muuten vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Aineisto on analysoitu fenomenografisesti. Lopputuloksena on kategoria-avaruus, joka paljastaa kaksi toisilleen vastakkaista näkemystä kiinnostuksesta samaan sukupuoleen: joillekin se on pahaa tai kiellettyä ja toiset suhtautuvat siihen myönteisesti. Molempia näkemyksiä on sekä samasta sukupuolesta kiinnostuneiden että uskovaisten joukossa. Näkemyksillä on suuri vaikutus heidän kohtaamisissaan. Kategoria-avaruus kuvaa näiden kohtaamisten kulkua ja vaikutusta koehenkilöiden elämään. Heteronormatiivisuus selittää kielteistä suhtautumista kiinnostukseen samasta sukupuolesta. Moni samasta sukupuolesta kiinnostunut kokee järkytystä, pahaa oloa ja tarvetta päästä puhumaan omasta seksuaalisuudestaan sekä jännittyneisyyttä tai pelkoa kohdata uskovaisia. Koehenkilöiden kokemus on, että monien uskovaisten on vaikea suhtautua asiallisesti samaan sukupuoleen suuntautuneisiin tai antaa näille tukea. He eivät osaa asettua samasta sukupuolesta kiinnostuneen asemaan vaan pyrkivät moralisoimaan ja ohjaamaan häntä omien käsitystensä mukaisesti. Koehenkilöiden käsityksiä saamastaan tuesta tarkastellaan Brant. R. Burlesonin supportiivisen viestinnän teorian avulla. Sen tarjoamien käsitteiden avulla tarkastellaan, miksi samasta sukupuolesta kiinnostuneet eivät koe kuvaamissaan kohtaamisissa uskovaisten viestintää kovin supportiivisena, vaikka osa uskovaisista pyrkiikin asennoitumaan myönteisesti. Tutkimus antaa näkökulman myös laajempaan yhteyteen, että vahvat asenteet eivät yleensä muutu yksittäisessä vuorovaikutustilanteessa, vaikka uudelleen asennoituminen olisikin tavoitteena. Tutkimuksen perusteella voidaan myös suositella, että kristillisten yhteisöjen jäseniä opetetaan kohtaamaan lähimmäisensä supportiivisesti silloinkin, kun näiden elämä ei ole uskovaisten oman normiston mukaista.
  • Weaver, Cai (2016)
    Pietarin seksuaalivähemmistöjen vastaista lakia on yleisimmin tutkittu kytkemällä se autoritaaristen käytänteiden lisääntymiseen, demokratian hylkäämiseen ja huoleen ihmisoikeusrikkomuksista. Tässä artikkelissa otetaan toisenlainen lähestymistapa analysoimalla lain vaikutuksia biopoliittisesta näkökulmasta. Tutkimusaineistona käytetään seksuaalivähemmistöön kuuluvien henkilöiden haastatteluja. Homofobia ja seksuaalivähemmistöjen alistaminen ymmärretään tässä tutkimuksessa nykyaikaisen kansallisvaltion käytäntöjen seurauksena, eikä niinkään venäläisestä kulttuurista kumpuavana ilmiönä. Artikkelissa todetaan, että laki loi ajatuksen homoseksuaalisuuden haitallisuudesta lasten kehitykselle. Lain mukaan lapsia tulee suojella homoseksuaaliselta propagandalta, jotta heidän ”normaali” kehityksensä perinteisten, heteroseksuaalisten ja sukua jatkavien perheiden jäseniksi ei vaarantuisi. Samalla laki myös juridisesti määritteli ja loi seksuaalivähemmistöille oman, vaikkakin epäluonnollisen, yhteiskuntakategoriansa, mikä saattaa samalla tahattomasti toimia ensimmäisenä ponnahduslautana seksuaalivähemmistöjen emansipaation saavuttamiseksi Venäjällä.
  • Ruokamo, Anna (Helsingfors universitet, 2015)
    Pro gradussani tarkastelen Yhteys-liikettä, joka oli solidaarisuus- ja tukiliike seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Käytän tavoiteperusteista lähestymistapaa (goal-attainment model), jota soveltamalla selvitän, mitkä olivat liikkeen tavoitteet, mitä keinoja se käytti niiden saavuttamiseen ja mikä oli liikkeen tavoitteiden saavuttamisen aste vuosina 1998–2010. Lisäksi tarkastelen, millaisia ihmisiä liikkeessä toimi. Lopuksi tarkastelen, oliko saavutettu lopputulos liikkeen toiminnan ansiota. Tarkastelen liikkeen toimintaa kirkollis-yhteiskunnallisella tasolla, jonka ymmärrän sisältävän myös ekumeenisen toiminnan. Tutkielmani päälähteitä ovat liikkeen tukiyhdistyksen yksityisarkisto ja liikkeen perustajan Liisa Tuovisen Yhteys-liikettä koskeva yksityisarkisto. Toissijaisia lähteitäni ovat kolmen liikkeessä toimineen henkilön liikettä koskevat yksityisarkistot. Lisäksi olen haastatellut tai saanut suullisia tiedonantoja viideltä liikkeen jäseneltä. Liikkeen vaikuttavuuden arvioimisessa olen hyödyntänyt painettua aineistoa foorumeilta, joilla liike toimi. Liikkeestä muodostui identiteettiin perustumaton, poliittinen ja verkostosolidaarinen solidaarisuusliike seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Liikkeen perustajien ja jäsenien teologisessa profiilissa painottui eksegeettinen, sosiaalieettinen ja auttamistyön asiantuntemus. Nämä kolme tekijää näkyivät niin liikkeen tavoitteissa kuin sen käyttämissä keinoissa. Liike perusteli toimintansa eksegeettisellä tutkimuksella ja raamatuntulkinnalla. Liikkeen ensijaisena tavoitteena oli koota yhteen samalla tavalla ajattelevia kristittyjä, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä olisi oikeus osallistua täysipainoisesti seurakunnan elämään ja viranhoitoon. Tämän toteuttamiseksi liike pyrki luomaan keskustelua herättävän ja kantaa ottavan verkoston, keskusteluapua tarjoavan verkoston ja vaati kirkkoja uudistamaan seksuaalieettistä opetustaan, joka edellytti pitäytymään homoseksuaalisuuden toteuttamisesta. Seksuaalieettisen opetuksen uudistamiseen liittyi siunauskaavan luominen rekisteröidylle parisuhteelle ja virkakiellon estäminen parisuhteensa rekisteröineelle kirkon työntekijälle. Tavoitteidensa toteuttamiseen liike käytti monia perinteisiäkansalaisvaikuttamisen keinoja, kuten suoria yhteydenottoja päättäjiin ja kannanottoja. Liikkeen jäsenten asiantuntemuksesta nousseita keinoja olivat tiedon lisääminen ja keskusteluavun tarjoaminen. Liike onnistui luomaan molemmat suunnittelemansa verkostot. Lisäksi liikkeen tukema parisuhdelaki toteutui yhteiskunnallisen lainsäädännön tasolla. Parisuhdelain toteuduttua liike alkoi toimia saadakseen luterilaiseen kirkkoon siunauskaavan rekisteröidylle parisuhteelle ja estääkseen ehdotetun virkakiellon parisuhteensa rekisteröineelle kirkon työntekijälle. Virkakielto tai siunauskaava eivät kumpikaan toteutuneet. Siunauskaavan sijaan käyttöön tuli rukoushetki. Näin ollen Yhteys-liike onnistui toteuttamaan tavoitteensa osittain.
  • Vanhala, Anna (2003)
    Tein tutkielmani 'Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä' Equal-projektissa. Suomessa ei ole aiemmin tehty aihetta koskevaa laajaa tutkimusta, joten Equal-projektin tutkimus tuo uutta tietoa suomalaisten lesbojen, homojen ja biseksuaalien (seksuaalivähemmistöt) sekä transihmisten (sukupuolivähemmistöt) tilanteesta. Projektissa ovat mukana Helsingin yliopiston sosiologian laitos, SETA ry. sekä Stakes. Tavoitteena on työelämän muuttaminen tasa-arvoisemmaksi tutkimuksen, koulutuksen ja tiedotuksen keinoin. Hankkeessa toteutettiin lumipallomenetelmällä laaja kyselytutkimus, jossa oli erilliset, joskin melko samansisältöiset, lomakkeet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Käytin Equal-hankkeen seksuaalivähemmistöille suunnattua lomakekyselyä omassa tutkimuksessani toisena aineistona 12 teemahaastattelun ohella. Tutkimuskysymykset koskevat terveydenhuollon homo-, lesbo- ja biseksuaalisia työntekijöitä ja heidän työyhteisöjään, ja ne voidaan tiivistää seuraavasti: Millaista seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä avoimuus tai salaaminen on? Vaikuttavatko niihin työyhteisöjen ja -ilmapiirien yleiset psykososiaaliset tai rakenteelliset tekijät, ja jos vaikuttavat, niin miten ja miksi? Onko avoimuus työhyvinvoinnin kannalta olennainen asia? Tutkimus on yhteydessä paitsi seksuaalivähemmistöjen ja työelämän tutkimukseen myös sosiaalisen vuorovaikutuksen ja avoimuuden tarkasteluun yleisemmälläkin tasolla. Pääpaino on työhyvinvointiin liittyvillä tekijöillä, jollaiseksi miellän jossakin määrin myös avoimuuden. Etsin yhteyksiä seksuaalivähemmistöjen avoimuuden ja erilaisten sosiaalisten ja rakenteellisten tekijöiden väliltä ja pyrin ymmärtämään sekä tulkitsemaan näitä yhteyksiä. Työni nojaa sekä suomalaiseen (Luopa (1994), Valkonen (2003), Lehtonen, J. (1997, 2002, 2003)) että ulkomaalaiseen (esim. Davies (1992), Ostfield ja Jehn (1998)) seksuaalivähemmistöjä koskevaan tutkimukseen. Työelämää koskien olen perehtynyt lähinnä suomalaiseen työhyvinvoinnin tutkimukseen (esim. Vartia (1994, 1999, 2003)). Lisänäkökulmaa avoimuuteen kulttuurisena ilmiönä haen sosiaalisen vuorovaikutuksen teorioista (Goffman (1959), Vesala (1998, 2002)). Avoimuus tai salaaminen on useille seksuaalivähemmistöön kuuluville eräänlaisen kustannus–hyöty-analyysin tulosta. Työpaikkojen – ja niitä ympäröivän yhteiskunnan – heteronormatiivisuuden vuoksi useat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat salaavat suntautumisensa työyhteisössään. Positiivisella työilmapiirillä, hyvällä sosiaalisella tuella ja yhteisöllisyydellä on tutkimukseni perusteella avoimuutta lisäävä vaikutus. Jos taas työyhteisössä puhutaan kielteiseen sävyyn ei-heteroseksuaalisuudesta, ja jos työpaikan säilyminen on epävarmaa, on myös omasta seksuaalisesta suuntautumisesta kertominen epätodennäköisempää. Näyttää lisäksi siltä, että salaaminen on yhteydessä työpahoinvointiin ja koettuihin uhkiin. Tulosten pohjalta esitän, että toimivasta työyhteisöllisyydestä ja -ympäristöstä muodostuu todennäköisemmin työhyvinvoinnin myönteinen kehä: kun kokee olevansa arvostettu työntekijä miellyttävässä, toimivassa ja pysyvässä työympäristössä, on helpompi olla avoin ja mahdollisesti avoimuudella syventää yhteisöllisyyttä ja omaa työyhteisöön kuulumista. Vastaavasti pahoinvoivassa, ristiriitaisemmassa tai huonon ilmapiirin työpaikassa ei haluta tai uskalleta olla avoimia, ja tämä seikka muiden ohella saattaa hankaloittaa työyhteisöön kuulumista.
  • Reinikainen, Teemu (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia uskonnollisia argumentteja Homoillan jälkeen Helsingin Sanomissa julkaistuissa mielipidekirjoituksissa esitettiin ja käytettiin, kun otettiin kantaa homoseksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin joko myönteisessä tai kielteisessä sävyssä. Tutkimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota niihin argumentteihin, joilla homoseksuaalisuutta pyritään joko kritisoimaan tai puolustamaan. Uskonnollisilla argumenteilla tarkoitetaan Raamattuun, kristilliseen oppiin ja perinteeseen sekä kristilliseen etiikkaan liittyviä näkemyksiä, joiden avulla mielipidekirjoittajat perustelevat suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen. Tutkimusaineistona on Yleisradion Ajankohtaisen Kakkosen järjestämän Homoillan jälkeen julkaistut mielipidekirjoitukset Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla. Mielipidekirjoitukset julkaistiin 15.10.–9.11 välisenä aikana. Tutkimusaineistona on 32 mielipidekirjoitusta. Tutkielman kahdessa pääluvussa tarkastellaan kahta teemaa, jotka nousivat ensisijaisesti esille aineistoista. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan homoseksuaalisuuden ymmärtämistä syntinä ja sen perustelua Raamatulla. Lisäksi ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan edellä mainitun näkemyksen kritiikkiä eli ajatusta, että homoseksuaalisuutta ei tulisi pitää syntinä. Toisessa pääluvussa tarkastellaan samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskevia, puolesta tai vastaan esitettyjä argumentteja. Tällöin yksi keskeinen kysymys on, tuleeko homoseksuaalisuus nähdä ihmisen biologisena ominaisuutena ja toisaalta luomisessa annettuna lahjana vai ei. Johtopäätöksissä esitetään, että keskeiset eroavaisuudet puolesta ja vastaan esitetyissä argumenteissa on raamatuntulkinta ja perimmäinen olemus. Raamatun tulkintatapoja on kolme: Perinteinen tulkintatapa, jossa homoseksuaaliset teot nähdään syntinä. Ydinsanomaa korostava tulkintatapa, jossa homoseksuaalisuutta ei nähdä syntinä. Tällöin myönnetään, että Raamatussa on homoseksuaalisia tekoja tuomitsevia kohtia. Raamatun keskeinen sanoma rakkaudesta tulkitaan kuitenkin olevan ristiriidassa sen kanssa, että homoseksuaalisuus nähdään syntinä, joten tulkintatavassa päädytään korostamaan Raamatun ydinsanomaa. Modernissa tulkintatavassa korostetaan, että modernia homoseksuaalisuus käsitystä ei pitäisi palauttaa raamatunteksteihin. Sen sijaan homoseksuaalisuus nähdään modernina käsitteenä, joka on merkittävästi erilainen kuin Raamatun kirjoittamisen ajan käsitys homoseksuaalisuudesta. Samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskevassa keskustelussa samaa sukupuolta olevien siunaamista ja parisuhdetta vastustavat ajattelevat homoseksuaalisuuden olevan luonnonvastaista. Ajatus perustuu siihen, että Raamattuun ja biologiaan. Tätä perusteella sillä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, joten tällöin nähdään, että Jumala loi ihmisen heteroseksuaaliksi. Lisäksi näkemystä perustellaan sillä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa eivät pysty lisääntymään luonnollisesti. Parisuhdetta ja siunausta puolustavat sen sijaan ajattelevat, että Jumala on luomisessa lahjoittanut mahdollisuuden rakastaa toista ihmistä. Tällöin ei ole merkitystä sillä, mikä toisen ihmisen sukupuoli on. Parisuhdetta ja siunausta puolustavat myös ajattelevat, että jos samaa sukupuolta olevien asemaa ei tunnusteta, se aiheuttaa sen, että homoseksuaalit joutuvat elämään näkymättömänä, joka ei ole tasa-arvoista ja joka rasittaa homoseksuaalien itsetuntoa. Kirkkoa kuvataan tällöin syrjivänä.
  • Isaksson, Eva (Seksuaalinen tasavertaisuus, 1994)
    Seta-julkaisuja ; 4
    Kirja on perusteellinen seksuaalipoliittinen matkaopas kaikkiin Euroopan maihin ja kansainvälisten instituutioiden homoja ja lesboja koskettaviin toimenpiteisiin. Eurooppa muuttuu, muuttuuko Suomi sen mukana?
  • Suominen, Heli (1999)
    Tutkielmassa analysoidaan suomalaisten kansanedustajien argumentaatiota homoseksuaalisuutta koskevissa kysymyksissä. Menetelmänä on Chaïm Perelmanin luonnollisen argumentaation analyysimalli. Tutkimus kuuluu retoriikan tutkimuksen alaan ja edustaa laadullista tutkimusta. Primäärilähteinä on käytetty vuosien 1970 ja 1996 valtiopäiväasiakirjoja. Vuoden 1970 analyysiaineistona olivat hallituksen esityksen 53/1970 käsittelyn pöytäkirjat. Vuoden 1996 analyysiaineistona oli lakialoitteen 26/1996 lähetekeskustelun pöytäkirjat. Keskeisiä sekundäärilähteitä ovat Chaïm Perelmanin Lucie Olbrechts-Tytecan argumentaation analyysia käsittelevät teos New Rhetoric (1971), Perelmanin Retoriikan valtakunta (1971), Michel Foucault'n Seksuaalisuuden historia ja Olli Stålströmin väitöskirja Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Argumentaation analyysi osoittaa, kuinka vuonna 1970 homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvien edustajien pääargumentit nojasivat fundamentalistiseen raamatuntulkintaan ja käsitykseen homoseksuaalisuuden leviämisestä, jos sitä ei rajoiteta. Homoseksuaalisuuden dekriminalisoinnin kannattajat perustelivat kantaansa sillä, että homoseksuaalisuus ei ole yksilön valittavissa. Kannattajien ryhmä oli heterogeeninen: pieni vähemmistö piti homoseksuaalisuutta ihmisoikeutena, ja suuri osa edustajista tuki homoseksuaalisuuden poikkeavuusleimaa, sairaudeksi määrittämistä. Vuoden 1996 homoparisuhdedebatin analyysi osoittaa, että parisuhteen virallistamista vastustavat edustajat nojasivat suureksi osaksi pohjimmiltaan samankaltaiseen argumenttiin kuin dekriminalisoinnin vastustajat vuonna 1970: Raamatun fundamentalistiseen tulkintaan. Vastustajien keskeinen argumentti oli, että homoliittojen virallistaminen murentaisi perinteisen perheen ja olisi sitä kautta turmiollinen suomalaiselle yhteiskunnalle. Parisuhteen virallistamista puoltavien edustajien tyypillisimmät argumentit perustuivat homoja heteroseksuaalisuuden samanarvoisuuteen ja siihen, että näitä suhteita tulisi kohdella aikaisempaa yhdenmukaisemmin lainsäädännössä. Debattien vertailu osoittaa sen, että eduskunnan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on noudattanut sosiologisesta tutkimuksesta tuttua jatkumoa, jossa yhteiskunnallinen poikkeavuus on ensin määritelty synniksi ja rikokseksi, sen jälkeen sairaudeksi ja tämän jälkeen yhä yleisemmin ihmisoikeudeksi. Analyysi osoittaa myös, että debateissa ei ollut kyse vain homoseksuaaleista, vaan Raamatun auktoriteettiasemasta, perhekäsitteestä ja lainsäädännön roolista yhteiskunnassa.
  • Kemppainen, Atte-Veikko (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä tutkimuksessa selvitän sitä, miten Suomen Kristillinen Liitto (SKL), vuodesta 2001 Kristillisdemokraatit (KD) on perustellut kielteistä kantaansa samaa sukupuolta olevien perhe- ja parisuhdeoikeuksien laajentamiseksi vuosina 1992–2009 ja millaista muutosta sekä jatkuvuutta näissä perusteluissa ilmenee. Tämä ajanjakso sisältää viisi keskustelua vuosina 1992, 1993, 1996, 2001 ja 2008–2009. Vuonna 1992 keskustelun samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnistä käynnisti perhetoimikunnan sitä koskenut ehdotus, jota seurasivat kansanedustaja Outi Ojalan lakialoitteet vuosina 1993 ja 1996. Vuonna 2001 keskustelu koski lakiin rekisteröidystä parisuhteesta johtanutta hallituksen esitystä. Viimeinen tutkimukseen otettu keskustelu koskee vuosien 2008–2009 sisäistä adoptiota koskevaa lisäystä lakiin parisuhteiden rekisteröimisestä. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt Carol Bacchin kehysanalyysiä. Sen pohjalta muotoilemieni kysymysten avulla olen tarkastellut ensinnäkin sitä, mitä puolue on kuvannut näissä lakihankkeissa ongelmallisena, toisekseen sitä, mitä syviä oletuksia näiden perustelujen taustalla on ja kolmanneksi sitä, mitä ei ole pidetty problemaattisena, mistä on vaiettu tai mitä on vältelty. Tutkimuksen aineisto koostuu ensisijaisesti kahdesta aineistoryhmästä. Ensimmäinen niistä on SKL:n ja KD:n puoluelehdet Kristityn vastuu sekä vuodesta 2005 KD-lehti, joista käytin erityisesti pääkirjoituksia ja puolueen kansanedustajien mielipidekirjoituksia. Toinen aineistoryhmä on keskusteluihin liittyvien lakialoitteiden lähetekeskusteluiden pöytäkirjat sekä keskustelun käynnistävä perhetoimikunnan mietintö ja lakialoitteet. SKL:n ja KD:n ongelmana pitämissä asioissa esiintyi paljon jatkuvuutta. Puolue vastusti yhtenäisesti samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröimistä, koska koki sen uhkaavan avioliiton asemaa, lasten etua ja murentavan yhteiskunnan perustaa. SKL ja KD vetosivat toistuvasti myös Raamatun vastaisuuteen ja yksittäisistä kohdista erityisesti luomiskertomukseen. Homoseksuaalisuuden koettiin olevan syntiä, mikä näkyi erityisesti vetoamisessa samaa sukupuolta olevien seksin tuomitseviin kohtiin vuosina 1993–1996. Puolue koki myös asiasta käydyn keskustelun jakolinjat epäreiluiksi ja koki median olevan puhtaan ideologisesti toimivan Setan puolella. Ongelmana pidetyissä asioissa tapahtui myös muutoksia. Ensinnäkin vuodesta 1996 alkaen lakialoitteita perusteltiin ihmisoikeuksilla, mutta puolue kiisti systemaattisesti tästä olevan kyse. Selkein muutos tapahtui vuonna 2001, jolloin lakialoitteen perustelut erityisesti ihmisoikeuksiin liittyen haastettiin väittämällä, että koko lakihanke pohjautuu väärään oletukseen homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä. Sen sijaan puolue esitti homoseksuaalisuuden olevan tieteen mukaan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, minkä vuoksi lain hyväksyminen nähtiin rikkinäisen seksuaalisuuden muodon normalisoimisena. Koettujen ongelmien taustalla olivat syvät oletukset Raamatusta, sen tulkinnasta ja homoseksuaalisuudesta. Ensinnäkin Raamattua pidettiin auktoriteettina myös modernin valtion lainsäädännölle ja kompassina oikealle moraalille. Tähän nojaten Raamatun luomiskertomuksen koettiin asettavan miehen ja naisen välisen avioliiton ainoaksi tuettavaksi perhemuodoksi ja sallituksi suhteeksi seksuaalisuuden toteuttamiselle sekä ajattomaksi yhteiskunnan perustaksi. Homoseksuaalisuutta ja samaa sukupuolta olevien parisuhteita arvosteltiin luomiskertomuksen ja samaa sukupuolta olevien seksin tuomitsevien kohtien kautta. Niiden pohjalta varsinkin homoseksuaalisuuden toteuttaminen esimerkiksi parisuhteen muodossa koettiin syntinä. Kautta linjan puolueessa ei problematisoitu Raamatun auktoriteettia maallisen valtion lainsäädännön perustana ja tapaa tulkita Raamatun eri tekstejä historiattomasti samaa sukupuolta olevien parisuhteiden vastustamiseen soveltuviksi. Lisäksi SKL:n ja KD:n lakihankkeita vastustaessaan esittelemät tieteellisiksi kuvatut tutkimukset herättivät paljon kysymyksiä. Puolueen puheenvuoroissa ei eritelty tutkimusten tekijöitä, ja tutkimusten suhdetta tiedeyhteisön konsensukseen oli vaikea hahmottaa. Nimeltä mainitut tahot olivat vuorostaan selvästi kristillisiä toimijoita, ja puoluelehtien kautta paljastui, että tutkimukset olivat samoja, joita erilaiset konservatiiviset kristilliset tahot olivat koonneet lain vastustamisen tueksi. Vaikuttikin siltä, että tutkimusaineisto oli valittu tukemaan käsitystä homoseksuaalisuudesta poikkeamana luomisesta ja tarkoituksena oli perustella tätä kantaa tavalla, jolla olisi laajempaa kannatusvoimaa.
  • Pesonen, Petri (2008)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee miesten homotransvestisuuden rakentumista ja sen presentaatiota Latinalaisen Amerikan kaupunkiyhteisöissä. Tutkimuksessa selvitetään Brasilian Salvadorissa, Costa Rican San Joséssa ja Meksikon mexico Cityssa asuvien miespuolisten homotransvestiittien elämää. Kuinka he rakentavat transvetismin kautta homoseksuaalista identiteettiään, omaa naiseuttaa sekä selittävät olemassaoloaan. Kuinka he kokevat omalla kohdallaan biologisen ja sosiaalisen sukupuolen välisen ristiriidan. Miksi he haluavat säilyttää miehiset genitaalit, eivätkä vie transformaatiota miehestä naiseksi loppuun asti, vaikka tämän mahdollistaisi yksinkertaisesti sukupuolenvaihdosleikkaus. Tutkimusmenetelmänä on käytetty vertailevaa laadullista tutkimusta, joka mahdollistaa useimman transvestiittiyhteisön keskinäisen vertailun, jolloin on myös pystytty tekemään yhtenäisiä johtopäätöksiä siitä mitä on elää homotransvestiittina Latinalaisessa Amerikassa ja kuinka oman identiteetin kautta voidaan rakentaa yhtenäistä maailmankuvaa. Latinalaisen Amerikan miespuoliset homotransvestiitteja voidaan näin ollen tarkkailla Tafelin kehittämän teorian kautta heidän yhtenäisestä sosiaalisesta identiteetistä. He ovat yksilöitä, jotka muodostavat käsityksensä itsestään aina suhteessa toisiin ihmisiin sekä omaan ryhmäänsä, jolloin muodostuu edellytykset ryhmäkäyttäytymiselle. He elävät omien standartiensa mukaan, johon kuuluu tietynlaiset ihanteet esim. naisellisuuteen liittyen. Latinalaisen Amerikan Homotransvestiitti ovat näkyvä lisä seksuaalivähemmistöjen kirjoon. He pyrkivät muokkaamaan omaa vartaloaan naiselliseen suuntaa esim. hormonien ja silikonien avustuksella niin, että ainoastaan parantavat luojan luomaa vartaloaan lisäämällä siihen jotain. He eivät voi käsittää transeksuaaleille tehtyjä sukupuolenvaihdosleikkauksia, sillä se sotii heidän arvomaailmaansa vastaan. Se mitä luoja on antanut, niin sitä ei voida muuttaa vaan ainoastaan parantaa ( esim. isommat rinnat, lantio, takapuoli jne.). Samoin he kunnioittavat biologista miessukupuolta, sillä ilman miehen ja naisen välistä eroa heidän maailmansa pirstaloituisi. He elävät osaltaan miehiä ja heidän halujaan varten, jota toteuttavat mm. prostituution kautta. Prostituutio onkin suosituin ammatti heidän keskuudessa, sillä muut työmahdollisuudet ovat rajattuja ja toisaalta he pystyväöt toteuttaan sen kautta omaa homoseksuaalista taipumustaan. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä on käytetty Kulickin, Prieurin ja Schifterin etnometodologisin keinoin tehtyjä tutkimuksia eri transvestiittiyhteisöistä Latinalaisessa Amerikassa. Tutkimukset ovat olleet verailukelpoisia, sillä ne sijoittuvat samalla ajalle (1990 -luvulle) ja käsittelevät homotransvestiittien elämää.
  • Siltala, Taru (Helsingfors universitet, 2014)
    Paavalin Roomalaiskirje 1:26–27 otetaan usein esiin, kun puhutaan homoseksuaalisuudesta Raamatussa. Tässä Paavali puhuu niin naisista kuin miehistäkin, jotka ovat vaihtaneet luonnollisen käytöksen luonnottomaan. Syynä tällaiselle käytökselle nähtiin epäjumalanpalvonta, jonka seurauksena Jumala rankaisi ihmisiä hyläten heidät häpeällisten himojen valtaan. Se, mitä tämä luonnonvastainen käytös sekä häpeälliset himot pitävät sisällään, on jakanut mielipiteitä. Näiden kahden jakeen sisälle mahtuu paljon tulkinnallisesti haastavia termejä ja sanoja. Paavali on 1. Korinttolaiskirjeessä sekä 1. Timoteuksen kirjeessä puhunut miesten kanssa makaavista miehistä. Hän on käyttänyt termejä arsenokoitesja malakoi, joiden enemmistö tutkijoista katsoo viittaavan homoseksuaalisuuteen. Paavali ei kuitenkaan ole käyttänyt näitä termejä Roomalaiskirjeessä. Tavoitteena on ollut selvittää, millä tavalla mahdollisesti suhtauduttiin homoseksuaalisuuteen. Antiikin aikana ei ollut omaa termiä homoseksuaalisuudelle, joka määriteltiin vasta 1800-luvulla. Tutkielmassa selvitetään, millä tavalla antiikin aikaiset kirkkoisät ovat käsitelleet homoseksuaalisuutta ja Roomalaiskirjeen kohtaa. Tutkimusmetodeja on käytetty monipuolisesti saaden mahdollisimman laaja-alainen ja monipuolinen käsitys kirjeen taustoista että vaikutuksesta muihin kirjoittajiin. Tutkielmassa on tekijän oma käännös kreikankielisestä alkutekstistä. Käännösvaihtoehtoja on verrattu useisiin suomenkielisiin käännöksiin sekä englanninkielisiin käännöksiin. Apuna on käytetty Uuden testamentin eksegetiikan sanakirjoja. Varhaisten kirjoittajien kohdalla on käytetty lähteinä heidän omia tekstejä. Paavalin aikaan elämä oli hyvin sukupuolittunutta. Elämään vaikutti sukupuoliroolit, jotka luokittelivat niin miehille kuin naisille oman sukupuolen edellyttämät käytöstavat. Näistä poikkeavaa käytöstä pidettiin luonnonvastaisena. Myös seksuaalisuus luokiteltiin naisille ja miehille omanlaisekseen. Miehille kuului aktiivinen rooli ja naisille passiivinen rooli. Roolien sekoittamista ei katsottu hyvällä. Kreikkalaiseen kulttuuriin kuului pederastia eli niin sanottu poikarakkaus. Kyseessä oli vanhemman miehen ja nuoremman pojan välinen suhde. Roomalaisessa kulttuurissa ilmeni prostituutiota, johon kuului myös miesprostituoituja. Miesten välistä seksuaalista kanssakäymistä käytettiin myös valtasuhteissa, kuten isännän ja orjan välillä. Taustaa tälle löytyy Vanhan testamentin puolelta niin sanotusta Sodoma-kertomuksesta, jossa sodomalaiset miehet haluavat raiskata Lootin luokse tulleet vieraat. Luonnonvastaiselle ja mahdolliselle homoseksuaaliselle käytökselle kirkkoisien kirjoituksissa esiin nousi luonnollinen laki, epäjumalanpalvonta sekä Jumalan asettama rangaistus. Ihmiset olivat hyljänneet tuntemansa Jumalan, jonka takia Jumala suuttui ja langetti rangaistukseksi luonnottoman käytöksen. Luonnottoman käytöksen kriteereiksi vahvemmin nousi jälkeläisten saaminen. Tällainen seksuaalinen käytös, josta ei seurannut jälkeläisiä, pidettiin luonnonvastaisena. Luonnonvastaista voi siis olla saman sukupuolten välisessä kanssakäymisessä tai yhtälailla miehen ja naisen välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Paavalin ongelmana Roomalaiskirjeessä ei kuitenkaan ole ollut homoseksuaalinen käytös. Paavalin pääaihe on ollut pakanoiden syntisyys, joka ilmeni epäjumalanpalvonnassa. Paavali käytti kirjeissänsä oman aikansa tapaa laatia hyve- ja paheluetteloita. Nämä toimivat retorisina keinoina, kun haluttiin painottaa itse pääasiaa. Roomalaiskirjeessä tämä myös tulee esiin, jossa luonnonvastainen käytös on yhtenä paheena muiden joukossa. Paavali varoittaa epäjumalanpalvonnasta ihmisiä ja näin haluaa osoittaa oikeaa suuntaa elämässä.
  • Hirvonen, Tiina-Susanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksessa selvitettiin Seta ry:n julkaiseman lehden SETA, vuosien 1975–1994 välisenä aikana julkaistuja kirjoituksia kristinuskosta. Kirjoituksien muoto lehdissä vaihteli alkuvuosikymmenten ihmisten kokemuksista homohenkien ajamisesta ihmisestä ulos aina ilmoituksista raamattupiirin toiminnasta. Homoseksuaalisuudesta raamatullisena asiana aloitetaan tutkimustyö heti tutkimusajanjakson alussa vuonna 1975. Seuraavalla vuosikymmenellä keskustelun pääpaino siirtyi erityisesti kansanedustajien näkemyksiinparisuhteen rekisteröimisestä, aidsin ja kirkollisiin tahoihin vaikuttamistyössä. Lehden artikkelit kuvastivat Suomen evankelisluterilaisen kirkon kanssa käytyä keskustelua sekä Helsingin Yliopiston opiskelijoiden parista liikkeelle lähteneen kristillisen messutoiminnan alkua 1980 luvulla. Seta ry tähtäsi kirkon yhteiskunnallisen työn ja kirkon työntekijöiden sekä seurakuntalaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön. SETA ilmaisi kirkon opillisiin näkökulmiin, ettei niihin puuttuisi. SETA-lehti pyrki alusta asti vaikuttamaan kirkollisen ilmapiirin muutokseen, jotta homoseksuaalisuus nähtäisiin osana normaalia seksuaalisuutta. Kristinuskoa käsittelevää aineistoa, Seksuaalista tasa-arvoa kannattavan yhdistyksen julkaisuissa, oli liki kaikkien lehtien numeroiden aiheena, jokaisella vuodella 1975–1994 tutkimus ajankohtana. Kirjoituksien luonteessa ilmeni yhteiskunnan ja kirkon ilmapiiri, joka oli voimakkaassa murroksessa lehden ilmestymisen alkuvuosikymmenellä. Kirkon päättäjien mm. arkkipiispan kannanotto seksuaaliseen suuntautumiseen ilmeni perhe arvojen ainoana oikeana mallina heteronormatiivisen perhemuodon mallina 1960-1990 luvulla. Yhteiskunnassa muutos homoseksuaalisuuteen tapahtui rikoslain muuttumisen kautta sekä sairausluokituksen poistamisen myötä. Kehotuspykälä sen sijaan jäi vielä rikoslakiin, joka hidasti asiallisen tiedottamisen väylien kuten, TV:n tai radion toimintaa. Laki muuttui ja homoseksuaalisuus rangaistavana tekona poistui. Kirkon tehtäväksi tuli vaikuttaa kehotuspykälän kautta seksuaalisen ihmisen toimintaan. Kirkko piti kiinni omasta näkemyksestä. Arkkipiispa Vikströmiä vastaan nostettiin harhaoppi syytös, hänen sanottuaan homoseksuaalisuudesta kirkon opin näkemyksestä eriävä mielipide. SETA vaikutti asiallisen seksuaalisen tiedon antamisen kautta, kristilliseen koulutuksen peruskouluissa sekä lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa, joissa muun muassa kirkon alalle kouluttautuvat ihmiset opiskelivat. Yliopistossa muutos tapahtuu etunenässä. Osa Helsingin Yliopiston Teologisen tiedekunnan opiskelijoista oli muutoksen rintamassa mukana. Toisenlaisia äänen painoja kuitenkin kuului myös. Lehden sivuilla avoimesti annettiin myös sen toisen äänen päästä kuuluville, joka ei ollut homoseksuaalisuudesta samaa mieltä. Heidän äänensä toimi vastapainona omalle SETA:n näkemykselle. Poliittisella kentällä Seta teki paljon vaikuttamistyötä. Kristillisten arvojen kautta saivatkansanedustajista he, joiden mielestä homoseksuaalisuus oli synti. Kirkollisen muutos työnsuurena vaikuttajana oli SETA lehden sekä Seta Yhdistyksen parissa tehty vaikuttamistyö tutkimuksen välisenä ajankohtana 1975–1994.
  • Asikainen, Susanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimukseni kohteena on heteroseksuaalisuus antiikin kreikkalaisissa romaaneissa. Kreikkalaisia romaaneja on säilynyt kokonaisina viisi, Kharitonin Kallirhoe, Ksenofon Efesoslaisen Efesoslainen tarina, Akhilleus Tatioksen Leukippe ja Kleitofon, Longoksen Dafnis ja Khloe sekä Heliodoroksen Etiopialainen tarina. Kaikissa näissä romaaneissa päähenkilöinä ovat nuori mies ja nainen, jotka rakastuvat toisiinsa. Antiikin kreikkalaisia romaaneja ei ole aikaisemmin tutkittu heteroseksuaalisuuden näkökulmasta. Heteroseksuaalisuuteen kuuluu seksuaalisen käyttäytymisen lisäksi myös sosiaaliset instituutiot, kuten avioliitto ja lasten saaminen. Normatiiviseen heteroseksuaalisuuteen kuuluu myös hetero-oletus, eli oletus siitä että kaikki ihmiset ovat heteroita. Antiikin kreikkalaisissa romaaneissa näkyy hetero-oletus, eli henkilöiden oletetaan olevan heteroita, ellei toisin sanota. Pojista kiinnostuneista henkilöistä kerrotaan heti esittelyn yhteydessä heidän kiinnostuksen kohteistaan. Poikkeuksen muodostaa Ksenofonin romaani, jossa henkilöhahmojen kiinnostuksenkohteista kerrotaan vasta myöhemmin. Ksenofonin romaanissa esiintyy myös henkilö, joka on sekä kiinnostunut miehistä että menee naimisiin naisen kanssa. Heteroseksuaalisuus toteutuu avioliitossa. Romaanit joko alkavat päähenkilöiden rakastumisella ja häillä tai päättyvät häihin. Heteroseksuaalisuuteen kuuluu myös lasten saaminen, joka useassa romaanissa esitetään avioliiton tarkoitukseksi. Antiikin kreikkalaisissa romaaneissa korostetaan kummankin osapuolen siveyttä ja uskollisuutta toisilleen. Toisaalta tätä siveyden käytäntöä myös parodioidaan Akhilleus Tatioksen romaanissa. Päähenkilöiden rakastuminen toisiinsa kuvataan symmetriseksi ja heidän rakkautensa vastavuoroiseksi. Tästä vastavuoroisuudesta huolimatta miesten ja naisten roolit heteroseksuaalisessa suhteessa ovat erilaiset. Antiikintutkija David Konstan on esittänyt, että romaaneissa esiintyisi seksuaalisen symmetrian ajatus, mutta tutkimukseni osoittaa, että päähenkilöiden välinen symmetria liittyy ainoastaan rakkauteen, ei heidän seksuaaliseen käytökseensä. Seksuaalisissa suhteissa miehen tulee ottaa aktiivinen rooli, naisen puolestaan tulee olla passiivinen. Tämä heteroseksuaalisen suhteen osapuolten ero näkyy erityisesti Longoksen romaanissa, jossa Dafniksen ja Khloen kasvu heteroseksuaalisiksi näyttäytyy ”luonnollisena”. Romaaneissa verrataan myös poikia ja naisia rakkauden kohteina. Nämä keskustelut käydään miesten näkökulmasta, ja keskustelijat käyttävät samanlaisia argumentteja kuin muualla antiikin kirjallisuudessa. Keskustelijat vetoavat niin eläinten esimerkkiin, nautinnon molemminpuolisuuteen kuin heterosuhteiden luonnollisuuteenkin. Toisaalta poikarakkauden puolesta vedotaan poikien luonnolliseen oppimattomuuteen vastakohtana naisten tekniikalle ja taidolle sekä poikien katoavan kauneuden taivaallisuuteen verrattuna naisten petollisiin kauneudenhoitokeinoihin. Pojat ja tytöt voidaan rinnastaa myös viettelyn kohteina, jolloin oletetaan samojen ohjeiden käyvän kumman tahansa sukupuolen viettelyyn. Vaikka pederastiaa ei kritisoida romaaneissa, romaanien päähenkilöparin heteroseksuaalisuus kuitenkin luonnollistaa nimenomaan heteroseksuaalisen käytöksen.
  • Taalikka, Pauli (Helsingin yliopisto, 2015)
    The main objective of this master's thesis is to study the knowledge held, understanding and attitudes of Finnish 9th-graders with regards to sexual minorities. As this thesis' central topic gained substance, it became obvious that being different had to be studied and understood through definitions based around the concept of deviancy. This required a more detailed study of the phenomena closely associated with deviancy, for example the labelling theory. In order to give emphasis to the visibility of deviancy in the society, deviancy was approached through the norms of society, the concept of normality, and society's general understanding of what is deviant The theoretical part of the study consists of three main sections, in which both one dimensional, and the three component model of attitudes are defined; the development of deviancy within society is examined, and the concept of homosexuality is discussed within the framework of essentialism and social constructionism. The study group consisted of Finnish 9th-graders from seven different comprehensive schools. In total, 309 students took part in the study, 155 of them being boys and 154 girls. A questionnaire, which was specifically written for this thesis, was used to impartially obtain the information. By using a questionnaire, it was possible to gather information from a larger sample group, and also to use quantitative methods of analysis Analysis of the results; Today's youth is very aware of the existence of sexual variety, and its attitudes towards sexual minorities are remarkably positive. Pubescent females had a more positive attitude to sexual minorities than pubescent males. When measuring heteronormativity, the equal social rights of sexual minorities and stereotypical attitudes and beliefs, there was a remarkable statistical difference between male and female answers almost in all sections of the study.
  • Zyskowicz, Daniela (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Pyhyyslain välittämää kuvaa ihanteellisesta maskuliinisuudesta. Maskuliinisuuksien tutkimus on ollut osa raamatuntukimusta jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja erityisesti viime vuosina kiinnostus Raamatun miestoimijoihin ja miestoimijuuteen on ollut kasvava trendi. Papillista maskuliinisuusihannetta on kuitenkin tarkasteltu vasta vähän, joten siksi pureudun tutkielmassani siihen. Teoreettisena viitekehyksenä minulla on sukupuolentutkimus, erityisesti kriittinen miestutkimus. Tarkastelen Pyhyyslain maskuliinisuusihannetta Judith Butlerin performatiivisen sukupuolenteorian ja R.W.Connellin hegemonisen maskuliinisuuden teorian avulla. Connellin teorian mukaan maskuliinisuuksia on monia ja ne ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Hegemoninen maskuliinisuus on tietyn aikakauden ja kulttuurin sillä hetkellä hallitsevassa asemassa oleva maskuliinisuuden ihanne. Tavoiteltu maskuliinisuus rakentuu yhteisön sääntöjen ja normien puitteissa. Pyhyyslain konteksti on eksiilin ajasta toipuva yhteisö, joka vielä sekä rakentaa järjestystä sisältä päin, että luo rajoja suhteessa ulkomaailmaan. Tarkastelen tekstiä yhteisön rakentumisen näkökulmasta Mary Douglasin kategoriateoreettisen teorian avulla. Tutkimusaineistona on Pyhyyslain seksuaalikiellot. Tarkastelen niitä kriittisen lähiluvun kautta ja esitän niistä oman käännökseni. Seksuaalikiellot maalaavat kuvan ihanteellisesta maskuliinisuudesta ja osoittavat miehen paikan yhteisössä. Erityisen tarkastelun kohteeksi nostan miehenmakaamiskiellon (Lev. 18:22 ja 20:13), jota on perinteisesti pidetty yleisenä homoseksuaalisen käyttäytymisen kieltona. Tutkielmassani kyseenalaistan tuon tulkinnan ja pyrin osoittamaan, että enemmän kuin seksistä tai seksuaalisuudesta, kiellossa on kyse sukupuolisuudesta ja sen performanssista. Raamatun maailmassa sukupuoliroolit ja roolihierarkia ovat yhteisössä merkittävässä asemassa. Sukupuoliero edustaa järjestystä, roolien sekoittaminen kaaosta. Kahden miehen välisessä seksissä vain toinen voi toteuttaa luonnollisena pidettyä sukupuolirooliaan, toisen osaksi jää feminiininen rooli. Miehen maskuliinisuuden vieminen pakottamalla hänet naisen rooliin on vakava rikkomus. Se on merkki vallasta ja alistamisesta. Kielletyssä aktissa kumpikin osapuoli demonstroi rooliaan väärin: toinen alistamalla, toinen alistumalla. Roolien rajat murtuvat ja päästävät kaaoksen sisään.