Browsing by Subject "huolenpito"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Eklund, Paulina Sofia (2008)
    Det har skett förändringar i den offentliga omsorgen och detta har medfört att anhöriga fått ta ett större ansvar för sina familjemedlemmar. Fördelningen mellan familjeansvar respektive samhällsansvar ställs på sin spets. De skilda villkoren i arbetsliv och ansvar för hem och barn kvarstår när en nära anhörigs hjälpbehov måste gå före individuella önskemål. Omsorgsansvaret ligger trots allt på kvinnorna, närståendevårdarna består till 75 % av kvinnor (Voutilainen et al 2007). Är vi på väg tillbaka till det traditionella könskontraktet där kvinnans plats är i hemmet som omsorgsgivare? Avhandlingens syfte är en kritisk granskning av stöd för närståendevård samt ett könsperspektiv på närståendevården. Genom kvalitativa forskningsintervjuer erhölls åtta döttrars uppfattningar om att vara närståendevårdare till sina äldre mödrar samt deras erfarenheter av stöd för närståendevård. Intervjupersonerna bodde i såväl små landsortskommuner som större kommuner i huvudstadsregionen. Två idealtyper erhölls: de realistiska döttrarna upplevde en omvänd ersättning i betydelsen att de ansåg sig ersätta den offentliga omsorgen (jämför med ersättningsteorin där den offentliga omsorgen ersätter den informella). De var inte nöjda med stödets utformning. De reflekterande döttrarna å andra sidan hade en positivare inställning till stöd för närståendevård och såg sig som ett komplement till den offentliga omsorgen och att man samarbetade om moderns omsorg. Döttrarna motiverade valet med att de gjorde det för moderns skull. Men relationen var inte enkelriktad i betydelsen att endast omsorgstagaren gagnade på relationen. Närståendevårdarens förmån var att hon var behövd, döttrarna vårdade inte bara för mammans skull utan också för sin egen. Närståendevårdarna utnyttjade inte de stödtjänster som erbjöds. Det gerontologiska sociala arbetet måste då det gäller stöd för närståendevård inte endast se till den äldres bästa utan också se den anhöriges situation, det är bl.a. viktigt att stöda närståendevårdaren i beslutet att utnyttja den lagstadgade ledigheten. Undersökningen försöker bidra till en diskussion om närståendevård där man också diskuterar aspekter som är mindre bra. På samma gång erhålls mera kunskap om närståendevård, ett relativt outforskat ämne i Finland. De viktigaste källorna var: Julkunen, Raija (1992; 2006), Rissanen, Sari (1999), Sand, Ann-Britt (tidigare Mossberg-Sand, 2000; 2005) samt Wærness, Kari (1983).
  • Lonkila, Annika (SAGE Publications, 2021)
    Cultural Geographies 28: 3, 479-493
    Although ethical questions are at the core of more-than-human geographies, more attention needs to be paid on researchers’ ethical responsibilities to more-than-human research subjects in social scientific research. In this paper I critically analyze my empirical work on Finnish dairy farms from the perspective of multispecies research ethics. I suggest that the concept of care is useful in understanding more-than-human research ethics. Attending to the needs of others can work as a starting point for making difficult ethical decisions in the field. However, in contested moments, different needs are often in conflict. Here, situated ethical responses might be needed in relation to the practices of fieldwork, for example to avoid causing harm to research subjects. Importantly, researchers have to care for their research subjects also through their analysis; addressing the questions related to research ethics also in terms of knowledge politics. When the ethics of care is complemented with the notion of ethics of exclusion, it has potential to tease out broader responsibilities both in interactions and knowledge about other animals and more-than-human research settings.
  • Rundgren, Anna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa asuvien somalialaistaustaisten maahanmuuttajien rahalähetyksiä sosiaalisessa kontekstissa. Keskeisenä osana tutkimusta ovat somalialaisten transnationaaliset eli ylirajaiset suhteet, jotka muodostavat perustan rahalähetyksille. Rahalähetykset ovat merkittävä osa kaikkea siirtolaisuutta. Erittäin merkittäviä ne ovat yleisesti diasporassa eläville siirtolaisille, joiden perheet tai sukulaiset saattavat elää edelleen epävarmoissa oloissa. On hyvin tavallista, että Somalian ulkopuolella asuvat somalialaiset lähettävät rahaa kotimaahansa. Tutkimuksen tehtävä on tuottaa tietoa rahalähetyksistä erityisesti somalialaistaustaisten maahanmuuttajien itsensä eli lähettäjän näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tutkimuskysymys on: Miten somalialaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat rahalähetykset? Tutkimuksessa vastataan myös kysymyksiin: Miksi rahaa lähetetään ja miten lähetettävä summa määräytyy? Ovatko rahalähetykset vapaaehtoisia vai pakollisia? Miten niitä perustellaan itselle ja muille? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii transnationalismi sosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Transnationaalisia suhteita ja rahalähetyksiä tarkastellaan erityisesti jakautuneena huolenpitona sekä sosiaalisesti pakottavana transnationalismina. Myös diasporan käsite kulkee keskeisesti mukana läpi koko tutkielman. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelussa. Kaikki haastateltavat ovat ensimmäisen polven somalialaistaustaisia maahanmuuttajia, jotka ovat asuneet Suomessa alle kymmenen vuotta. Haastattelut on toteutettu kolmella eri paikkakunnalla suhteellisen kaukana pääkaupunkiseudusta ja ne toteutettiin suomen kielellä. Kukaan haastateltavista ei ole palkkatöissä, joten haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Haastateltujen kertomat asiat otetaan analyysissa vastaan faktatietona, mutta niitä peilataan myös haastattelutilanteiden vuorovaikutustilanteiden läpi. Aineisto on teemoiteltu teorioiden perusteella luotujen kategorioiden alle. Tutkimuksen tuloksena esitetään, että rahalähetyksillä on hyvin merkittävä asema somalialaistaustaisten maahanmuuttajien transnationaalisissa suhteissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rahalähetykset ovat hyvin tavallisia somalialaistaustaisille maahanmuuttajille siitä huolimatta, että lähettäjien tulot perustuvat ainoastaan sosiaalietuuksiin. Seitsemän yhdeksästä haastattellusta kertoi lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyi. Rahaa lähetetään lähisukulaisille, kuten omille lapsille tai vanhemmille sekä sisaruksille. Rahan lähettäminen kuvataan pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta. Se, miten paljon jokainen pystyy lähettämään, määräytyy lähettäjän ja vastaanottajan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden perusteella. Kertomansa mukaan kukaan haastateltavista ei pysty lähettämään niin paljon rahaa sukulaisilleen kuin haluaisi. Odotukset ovat kotimaassa usein epärealistiset ja sen ymmärtäminen, ettei Suomessa asuvilla sukulaisilla olisi rahaa lähetettäväksi, voi olla vaikeaa. Ristiriidan kokeminen saa haastateltavat tuntemaan olonsa stressaantuneiksi, syyllisiksi ja surullisiksi. Joskus Somaliasta tuleviin puheluihin ei vastata, jotta ei jouduta kohtaamaan näitä ristiriitaisia tilanteita. Sen enempää rahalähetyksiä kuin transnationalismiakaan ei tulisi nähdä yksiselitteisesti esteenä integraatiolle. Jokaisella lähettäjällä on omat henkilökohtaiset syynsä rahan lähettämiseen, mutta kaikkia mainittuja rahalähetysten syitä yhdistää myös yleisemmän tason selitykset: moraali, uskonto ja kulttuuri. Rahalähetyksiä kuvataan usein pakottavin termein. Pakonomaista transnationalismia ei muodosta niinkään mikään rahalähetyksiä vaativa taho, vaan haastateltavien oma käsitys oikein toimimisesta. Omat ja rahalähetyksiä vastaanottavien sukulaisten taloudelliset ja sosiaaliset tilanteet olivat niin epätasapainoiset, että rahalähettäjät kokevat jopa syyllisyyttä omasta turvallisesta ja hyvinvoivasta asemastaan Suomessa ja velvollisuus omia sukulaisia ja läheisiä kohtaan koetaan pakottavaksi. Tutkielmassa ehdotetaan suomen kielellä kirjoitettaessa pakkotransnationalismi-termin sijasta käytettäväksi termiä sosiaalisesti pakottava transnationalismi. Sosiaalisesti pakottava transnationalismi on terminä neutraalimpi sekä informatiivisempi. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että haastateltaville rahalähetysten keskiössä ei ole niinkään raha, vaan yhteydenpito, välittäminen ja huolenpito. Rahalähetykset voidaan nähdä lahjana, jonka ydin on sosiaalisuus. Transnationaalisia suhteita, moraalisia velvoitteita ja hyvänä muslimina, isänä, poikana tai tyttärenä toimimista ei voi mitata rahassa. Tutkielma tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa rahalähetyksen merkityksestä transnationaalisten suhteiden ylläpidossa hiljattain Suomeen muuttaneiden somalialaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa.
  • Cukurs, Minna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Vanhempien ero muuttaa aina lapsen elämää. Osaan eroista liittyy vaikeita eroriitoja, joilla voi olla vakavia vaikutuksia lapsen hyvinvointiin. Eroon liittyvät riidat ovat tuttu ilmiö myös lastensuojelun avohuollon perheissä. Avohuollon työntekijät tekevät työtään tilanteessa, jossa eroon liittyvät palvelut kuuluvat ensisijaisesti lastensuojelun ulkopuolelle ja vanhempien vastuu lapsen hyvinvoinnista jatkuu eron jälkeenkin. Avohuollon toiminnan tavoitteena on arvioida, mitkä tekijät uhkaavat lapsen hyvinvointia, kasvua ja kehitystä ja suojella lasta näiltä uhilta. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on tunnistaa, millaisena ilmiönä eroriita näyttäytyy lastensuojelun avohuollon työskentelyssä ja miten työskentelyssä huomioidaan ja toteutetaan vaikean eroriidan keskellä elävän lapsen oikeuksia. Tarkastelun kohteena on lastensuojelutyön keskeinen työväline, asiakassuunnitelma, johon kirjataan lapsen elämässä muutosta tarvitsevat olosuhteet sekä keinot, joilla muutokseen halutaan päästä. Tutkielman aineisto koostuu kuuden perheen lasten avohuollon asiakassuunnitelmista. Tutkielmani on laadullinen tutkimus ja käytin analyysin menetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman perustalla on ajatus oikeusperustaisesta sosiaalityöstä. Käytin aineiston tarkastelussa Hammarbergin (1990) yleisesti käytettyä lapsen oikeuksien sopimuksen jaottelua, jotka hän kiteytti ’kolmeksi P:ksi’ protection, provision ja participation. Tässä tutkielmassa käytin jaottelusta suomenkielisiä termejä huolenpito, suojelu ja osallisuus. Tutkielman tulosten mukaan avohuollon työssä kohdataan eroavien vanhempien ristiriitaisia käsityksiä lapsen suojelun tarpeesta. Tästä johtuen työskentely keskittyy pääasiassa vanhempien ristiriitojen lieventämiseen ja yhteistyövanhemmuuden tavoitteluun lapsen oikeuksien vahvistamisen sijaan. Avohuollon sosiaalityö näyttäytyy asiakassuunnitelmissa tarveperustaisena sosiaalityönä, jossa viranomaiset määrittelevät tarpeet yhdessä toisen vanhemman tai molempien vanhempien kanssa. Kun vanhempien voimavarat menevät keskinäiseen riitelyyn, jää lapsi usein vanhempien eroriidan riidan varjoon. Perhepalveluorientaation periaatteen mukaan tukitoimia annetaan vanhemmuuden tukemiseen ja keskinäisen luottamuksen rakentamiseen, jonka kautta tavoitellaan lapsen aseman paranemista. Avohuollon sosiaalityön ja tukitoimien keskittyessä vanhempiin, lapsen tarve saada palvelua ja tukea esimerkiksi perus- ja erityisterveydenhuollon palvelujen kautta korostuu. Lapsen osallisuuden toteutuminen korostui asiakassuunnitelmissa erityisen puutteellisena. Kaikissa asiakassuunnitelmissa tavoiteltiin kuitenkin lapsen parasta: lasta vahingoittavan riitelyn loppumista. Lapsen näkemykset tilanteesta jäivät pääasiassa lyhyiksi toisten ihmisten toteamuksiksi lapsen mielipiteestä tai kokemuksesta. Lapsen oikeuksien ja erityisesti osallisuuden vahvistamisella on vaikutusta siihen, miten lapsen lastensuojelun asiakkuuden tarvetta määritellään ja millaisia tavoitteita työskentelylle asetetaan.
  • Schön, Regine; Silven, Maarit (2007)
  • Juujärvi, Soile (2003)
    The departure point of this study is Gilligan's critique against Kohlberg's theory of moral development. The main aim was to examine whether the proposed levels of care-based reasoning form a developmental sequence. Care and justice reasoning were studied among practical nursing, bachelor-degree social work and law enforcement students in the beginning of education (N=66) and after 2 years (N=59). Main measures were Skoe's Ethic of Care Interview and Colby & Kohlberg et al's Moral Judgment Interview. Participants' real-life moral conflicts were also analyzed. Results showed that 34% of the participants progressed in care reasoning, and 48% in justice reasoning. Social work and nursing students progressed in care reasoning. All groups showed progress in justice reasoning. Care and justice reasoning were parallel in terms of internal consistency and regression. 5% regressed in care reasoning, compared with 3% in justice reasoning. Participants at the highest justice level also represented high-level care reasoning. Self-concept interviews involved descriptions of developmental transitions. Findings suggest that care reasoning constitutes a developmental sequence, from self-concern (Level 1) to caring for others and self-sacrifice (Level 2) to the balanced caring for self and others (Level 3). For women, age and androgynous gender role were positively related to care reasoning. At the posttest, participants at Level 3 were the most empathic and showed progress in empathy. Role taking was positively related to care reasoning for both genders, and to justice reasoning for men In real-life conflicts, the type of dilemma predicted moral orientation usage. Prosocial dilemmas pulled for care and antisocial dilemmas for justice orientation. Women with connected self-concept tended to use care orientation. Level of justice reasoning varied according to the dilemma type. Real-life care reasoning was consistent with participants' competence, with the exception of transgression-type dilemmas at the posttest. Participants reporting temptation-type dilemmas were the least developed in care reasoning. Levels of care and justice reasoning were strongly related to each other, and were integrated in mature reasoning. Care reasoning also involved values and ethical principles related to others' welfare. These results underscore the importance of dilemma type, and suggest that care reasoning is a significant part of real life morality.