Browsing by Subject "huoltoriita"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Leivonen, Aku (Helsingin yliopisto, 2020)
    Oikeudellisten ilmiöiden tilastollinen mallintaminen on vielä harvinaista Suomessa. Tutkielmassa mallinnetaan lasten huolto- ja asumisriitoja hovioikeuksissa järjestysregressiomallilla. Oikeuden päätökset huolto- ja asumisriidoissa voidaan luokitella järjestysasteikolla, missä asteikon toinen pää käsittää äidin voittoluokat ja toinen isän voittoluokat. Mallin tarkoitus on löytää keskeiset oikeuden päätöstä sekä äitien ja isien voittomahdollisuuksia selittävät tekijät. Mallia voidaan käyttää myös uuden riidan lopputuloksen ennustamiseen. Koska osapuolten vaatimukset rajoittavat sen, millaisen päätöksen oikeus voi antaa, niin mallia laajennetaan skaala- ja nominaalivaikutuksilla. Vastaavaa laajennettua järjestysregressiomallia ei ole sovellettu huolto- ja asumisriitoihin aiemmin. Työssä käytetty oikeustapausaineisto käsittää 500 huolto- ja asumisriitaa Suomen jokaisesta viidestä hovioikeudesta vuosien 2000 ja 2016 väliseltä ajalta. Aineisto on rajattu riitoihin, joissa äiti ja isä ovat eri mieltä lasten asumisesta ja mahdollisesti myös huollosta. Aineiston laajuus ja ilmiön vähäinen mallinnushistoria tekevät aineistosta kansainvälisesti ainutlaatuisen. Tiedot riidoista on poimittu hovioikeuksien ratkaisuista sekä niiden tausta-asiakirjoista. Kaikista riidoista on poimittu tieto myös vastaavasta käräjäoikeuden ratkaisusta, josta äiti tai isä on valittanut hovioikeuteen. Äidit ja isät ovat valittajina yhtä usein, mutta äidit saavat isiä hieman useammin vaatimuksiansa vastaavia päätöksiä hovioikeudessa. Äidit vaativat lasten yksinhuoltoa useammin kuin isät. Aineistossa on paljon muuttujia, joiden yhdistelmistä pyritään muodostamaan mahdollisimman hyviä malleja erilaisiin lähtökohtiin. Selittäjiä tarkastellaan aluksi yhden selittäjän malleilla, mutta varsinaiset analyysit perustuvat usean selittäjän malleihin, jotka muodostetaan yhden selittäjän mallien pohjalta. Usean selittäjän mallien valitsemisessa käytetään tavanomaisia tilastollisten mallien mallinvalintamenetelmiä. Lopputuloksena saadaan kolme mallia, joista ensimmäisen on tarkoitus löytää keskeiset oikeuden päätöstä selittävät tekijät. Toinen malli pyrkii ennustamaan uuden riidan lopputuloksen ja kolmas ennustamaan lopputuloksen riidassa, josta on käräjäoikeuden päätös. Kolmas malli pyrkii myös löytämään tekijät, jotka parhaiten selittävät käräjäoikeuden päätöksen muuttumista. Lasten vakiintunut asuinpaikka, sosiaaliviranomaisten esittämä suositus ja oikeuden todeksi katsoma väkivalta-, päihteidenkäyttö- tai mielenterveyssyytös toisesta osapuolesta ovat merkityksellisimmät oikeuden päätöstä selittävät tekijät. Näiden tekijöiden merkityksen suuruus ei näytä riippuvan siitä, onko kyseessä äiti vai isä. Lasten vakiintunut asuinpaikka on useammin äidin kuin isän luona, mikä selittää sitä, miksi äidit voittavat riitoja hieman useammin kuin isät. Mitä suurempi vanhempien välinen ikäero on, sitä paremmat ovat nuoremman osapuolen voittomahdollisuudet. Mikäli vanhin lapsi on alle kouluikäinen, niin äidin voittomahdollisuudet paranevat. Mikäli äidin avustaja oikeudessa on mies tai mikäli äiti on työtön, niin isän voittomahdollisuudet paranevat. Hovioikeus muuttaa käräjäoikeuden päätöstä asumisriidoissa noin 14 prosentissa valituksista. Koska käräjä- ja hovioikeuden päätökset ovat hyvin vahvasti kytkeytyneet toisiinsa, niin päätöksen muuttumiselle jää vain vähän selittäviä tekijöitä. Tällaisia ovat edeltävä huolto- ja asumistilanne ja vanhempien välinen ikäero. Järjestysregressiomalli toimii ilmiön mallintamisessa melko hyvin ja erityisesti skaala- ja nominaaliselittäjien käyttäminen osoittautuu toimivaksi tavaksi huomioida osapuolten vaatimukset. Mallien ennusteet ovat lupaavia, vaikka ennustekykyä on arvioitu vain aineistolla, jolla malli on sovitettu. Aineiston suuren muuttujamäärän vuoksi kaikkia yhteyksiä on vaikea havaita, minkä vuoksi aineistosta olisi mielenkiintoista tehdä vielä useita lisätarkasteluja.
  • Santonen, Satu (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena on tutkia sitä, miten vieraannuttaminen näyttäytyy olosuhdeselvityksissä ja miten vieraannuttamisesta selvityksissä kirjoitetaan. Vieraannuttamisella tarkoitetaan lapsen manipuloimista toista vanhempaa vastaan eron jälkeen. Toiminnan tavoitteena on saada lapsi vastustamaan tapaamisia ja sitä kautta etäännyttää lapsi toisesta vanhemmasta. Vieraannuttamisilmiöön liittyy myös vieraannuttamisoireyhtymä, joka on psykiatrinen diagnoosi ja todennettavissa kahdeksankohtaisen oireluettelon avulla. Vieraannuttamisoireyhtymä on saanut osakseen paljon kritiikkiä eikä sitä ole hyväksytty tautiluokitukseen. Tutkimusaineisto koostuu 38 olosuhdeselvityksestä, jotka ovat valmistuneet pääkaupunkiseudun suuressa kunnassa vuosina 2010−2011. Olosuhdeselvitysten pituus vaihtelee 4-14 sivun välillä. Aineistoa on analysoitu kriittisen diskurssianalyysin avulla. Kriittisen diskurssianalyysin mukaan kielenkäyttö on toimintaa, jolla rakennetaan sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksessa havaitaan, että vieraannuttamisen käsitettä käytetään olosuhdeselvityksissä harvoin. Eniten käsite esiintyy vanhempien omia väitteitä ja näkemyksiä kuvaavissa osioissa. Sosiaalityöntekijät ovat omia näkemyksiä kuvatessaan käyttäneet käsitettä vieraannuttaminen vain kerran. Vaikka käsitteenä vieraannuttaminen esiintyykin selvityksissä harvoin, vieraannuttamiseen viittaavista tilanteista ja olosuhteista kirjoitetaan kuitenkin paljon. Selvityksissä on toistuvasti mainintoja esimerkiksi tapaamisten ja yhteydenpidon estämisestä, lapsen manipuloinnista ja lähivanhemman kyvyttömyydestä tukea lapsen suhdetta etävanhempaan. Sosiaalityöntekijät ovat tilanteissa tuoneet esiin huoliaan ja joissakin tilanteissa jopa puoltaneet lapsen asumista sille vanhemmalle, joka paremmin turvaa lapsen suhdetta myös erossa asuvaan vanhempaan. Vieraannuttaminen on kiistanalainen käsite ja sen käyttämistä vältetään. On esitetty arvioita, että vieraannuttamisesta puhumisen yhä vaikeutuessa siirrytään käyttämään muita käsitteitä, kuten esimerkiksi eron jälkeinen vanhemman torjuminen (post-separation parental rejection). Vieraannuttamisesta tarvittaisiin lisää tieteellistä tutkimusta ilmiön ja käsitteen vahvistamiseksi ja kiistanalaisuuden selvittämiseksi.