Browsing by Subject "huoltovarmuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Järvenpää, Antti (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän pro gradu-tutkielman aiheena on huoltovarmuusorganisaation ohjaus. Huoltovarmuudella tarkoitetaan väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömän tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin turvaamista vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuusorganisaatiolla tarkoitetaan yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuteen perustuvaa verkostoa, joka ylläpitää ja kehittää huoltovarmuutta Suomessa. Tutkimus on rajattu kolmeen huoltovarmuusorganisaation toimialaan (energiahuolto, logistiikka, kriittinen teollisuustuotanto) sekä huoltovarmuusorganisaation yleiseen ohjaukseen. Tutkielman tarkoituksena on tutkia huoltovarmuusorganisaation ohjauksessa käytettäviä keinoja sekä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän yhteistyötä huoltovarmuusorganisaatiossa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on governance-hallintatapa ja siihen liittyvät ohjauskeinot ja vuorovaikutuksen muodot. Ensisijaisena tutkimusaineistona on sähköisellä kyselyllä kerätty tietoaineisto. Kysely lähetettiin noin tuhannelle huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvalle henkilölle ja vastauksia saatiin noin 270. Kyselyllä selvitettiin vastaajien käsityksiä huoltovarmuusorganisaation toiminnasta, ohjauksesta ja yhteistyöstä sekä koetuista hyödyistä. Kyselyllä kerättyä aineistoa analysoitiin tilastoanalyysin keinoin. Analyysin tarkoituksena on tarkastella vastaajien käsityksiä eri luokittelujen mukaisesti sekä tunnistaa ja arvioida näiden luokittelujen välisiä yhteyksiä ja eroavaisuuksia. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin kahta huoltovarmuusorganisaation yleisen ohjauksen kannalta keskeisessä asemassa toimivaa henkilöä. Haastattelujen tarkoitus on syventää ja täydentää kyselyn havaintoja. Analyysin perusteella vastaajien käsitykset huoltovarmuusorganisaation toiminnasta ovat kokonaisuutena melko yhtenevät. Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin väliset, toimialojen väliset sekä huoltovarmuusorganisaation eri toimielimien väliset erot käsityksissä ovat yleensä pieniä. Merkittäviä eroja on havaittavissa vain yksittäisissä kysymyksissä. Tällöin erot ovat yleensä toimialojen välillä. Huoltovarmuusorganisaation yhteistyön koetaan toimivan kohtuullisesti. Huoltovarmuusorganisaatiota ohjaava yhteinen päämäärä sekä huoltovarmuuden yleiset tavoitteet koetaan selkeiksi, mutta toimialakohtaisten tavoitteiden selkeydestä esiintyy vaihtelua toimialojen välillä. Tilannekuvaa, verkostoitumista ja oman organisaation jatkuvuudenhallinnan kehittämistä pidetään tärkeimpinä huoltovarmuusorganisaatiosta saatavina hyötyinä. Käytännön työkaluista ja palveluista tärkeimpinä pidetään hyvien käytäntöjen tunnistamista ja jakamista, harjoituksia sekä tiedotusta ja koulutusta. Pitkä kokemus huoltovarmuusorganisaatiossa toimimisesta näyttää vahvistavan vastaajan käsitystä yhteisestä päämäärästä sekä huoltovarmuustavoitteiden ja liiketoiminnallisten tavoitteiden yhteensopivuudesta. Yrityksen kotimaisella omistuksella ei näytä olevan vaikutusta yrityksiä edustavien vastaajien käsityksiin huoltovarmuusorganisaation toiminnasta. Tutkimuksen perusteella huoltovarmuusorganisaatio on hallintatavaltaan selkeästi verkosto. Toimijoiden välinen luottamus ja toimijoiden keskinäisriippuvuus näyttävät olevan huoltovarmuusorganisaation keskeisiä toimintaedellytyksiä. Huoltovarmuusorganisaation ohjaus näyttää perustuvan governance-teorioiden mukaiseen, verkostomaiseen hallintatapaan ja sille tyypillisiin ohjauskeinoihin. Tärkeimpinä ohjauskeinoina pidetään yhteisiä tavoitteita, luottamusta ja tietoa, jotka kaikki ovat tunnusomaisia verkostomaiselle hallintatavalle. Hiearkkiseen hallintatapaan liittyviä ohjauskeinoja, kuten toimivaltaa, määräyksiä ja valvontaa, pidetään huomattavasti vähemmän tärkeinä. Myöskään markkinoihin perustuvaa hallintapaa ja siihen liittyviä ohjauskeinoja, kuten toimijoiden omaa etua ja kilpailua, ei pidetä kovin tärkeinä.
  • Kallio, Galina; Lehtinen, Ilja (2020)
  • Lautiainen, Jouni (Helsingfors universitet, 2016)
    Elintarviketeollisuuspooli perustettiin vuonna 1968 elintarvikepooli-nimellä, puolustustaloudellisen suunnittelukunnan alaiseksi Suomen elintarvikevarautumista ohjaavaksi instituutioksi. Perustamisen taustalla olivat intressit parantaa Suomen ruokahuollon tasoa, mahdollisen poikkeustilan tai taloudellisen saarron varalta. Elintarviketeollisuuspooli on toiminut linkkinä suomalaisen elintarviketeollisuuden ja viranomaisten välillä lähes 50 vuotta. Järjestelyn takana oli alkujaan valtiollisten resurssien puute suurten ruokavarastojen luontiin ja ajatus jo olemassa olevien tuotantolaitosten käytöstä myös kriisiaikana. Pooli on luotsannut elintarviketeollisuuden varautumista kriisiaikoihin, järjestämiensä valmiusharjoitusten avulla, jo perustamisestaan alkaen. Poolin valmiusharjoituksiin on rakennettu kuvitteellisia skenaarioita, joissa elintarviketeollisuuden toimijoita on testattu erilaisissa poikkeustilanteissa. Valmiusharjoitusten aiheet ovat vaihdelleet eri asteisista kauppasuluista, ydinlaskeumiin, terrori-iskuihin ja sähkökatkoihin. Tutkimukseni pohjautuu elintarviketeollisuuspoolin arkistomateriaaliin vuosien 1969-2009 väliltä. Selvitän tutkimuksessani mitä valmiusharjoituksiin rakennetut skenaariot kertovat poolin kokemista uhkakuvista elintarvikehuoltovarmuudelle. Tarkastelen myös näiden uhkakuvien linkittymistä suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Analysoin tutkimuksessani poolin uhkakuvien ja yhteiskunnallisten muutosten suhdetta, Joseph Tainterin kompleksisuusteorian avulla. Teoria toimii tutkimukseni viitekehyksenä, hyvin laajan ja muutosrikkaan ajanjakson tarkastelussa. Osoitan kuinka poolin kokemat uhkakuvat ovat muuttuneet sen historian aikana ja kuinka ne ovat rakentuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja kansainvälisten muutosten rinnalla. Tutkittuna aikana pooli on kohdannut monenlaisia uhkia ja kriisejä. Poolin toiminnan kannalta keskeisimmäksi näistä ovat nousseet vuoden 1973 öljykriisi, 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, kehitys kohti Euroopan unionia, vuoden 2001 terrori-iskut ja 2000-luvun biologiset uhat. Esitän että poolin toiminta on ollut ajankohtaista ja vahvimpia käsillä olleita uhkia priorisoivaa. Ajoittain pooli on myös kyennyt ennakoimaan tulevia uhkia ja toimimaan siten proaktiivisesti. Näkemykseni mukaan poolin suurimmat uhkakuvat ovat liittyneet ydinlaskeuman mahdollisuuteen ja joko äkilliseen tai asteittaiseen tuontipolttoaineiden katkokseen. Esitän näiden uhkien rakentuvan osittain poolin kattojärjestöjen ja viranomaisten uhkaskenaarioiden pohjalta, mutta ennen kaikkea poolin oman harjoitustoiminnan kautta. Poolin tietomäärän lisääntyessä ovat myös sen valmiusharjoitusten teemat monipuolistuneet ja uhkakuvat ymmärretty jatkuvasti kompleksisemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi näkemykseni mukaan, huolimatta poolin läheisyydestä elintarviketeollisuuteen, ei teollisuus ole joko kyennyt, tai halunnut ajaa omia intressejään poolin kautta. Esitän lisäksi, että poikkeuslainsäädännössä tapahtuneet muutokset 1990-luvun alussa heikensivät Suomen kykyä toimia kriisitilanteissa, lainsäädännön muuttuessa huomattavasti aiempaa raskaammaksi ja poliittisesti hankalammin toteutettavaksi.