Browsing by Subject "huumetestit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Puranen, Esko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiede- ja ammattilehtien huumeaiheista kirjoittelua ei Suomessa ole tähän asti tutkittu. Tilanteen kohentamiseksi tämän tutkielman aineisto on poimittu 18 suomenkielisen tiede- ja ammattilehden sivuilla julkaistuista 1 032 huumeaiheisesta kirjoituksesta vuosilta 1985-2015. Nämä painotuotteet jakautuvat asiantuntijuusalojen mukaan yhteiskuntapolitiikan, sosiaalitoimen ja kansanterveyden, lääketieteen ja lainvalvonnan lehtiin. Tämän laadullisen tutkielman tavoitteena on ollut aineiston kvantifioinnin ja sisällönerittelyn ja sen lomassa kulkevan taustoituksen avulla selvittää, millaista huumeaiheinen kirjoittelu on ollut luonteeltaan näissä erikoislehdissä neljän viime vuosikymmenen aikana, mistä aiheista on yleensä kirjoiteltu ja mitkä teemat ovat nousseet agendalla päällimmäisiksi eri aikoina, millaiset aiheet ja yksittäistapaukset ovat olleet kiistellyimpiä, ketkä ovat olleet aktiivisimpia kirjoittajia ja mitä tahoja he ovat edustaneet, millaisia eroja on eri lehtien ja lehtiryhmien välillä, onko päihdealan ammattilaisten keskuudessa lehtikirjoituksista päätellen ollut havaittavissa jonkinasteista konsensusta kuten suomalaisessa huumausainepolitiikassa on katsottu vallinneen, millainen vaikutus näillä lehtikirjoituksilla on ollut huumausainepolitiikkaamme ja sen käytännön toteutukseen sekä, huumeongelmien määrittelyyn ja konstruointiin. Lopuksi on pohdittu myös sitä, antaako näin laaja aineisto pohjaa visioida niin kansainvälisen kuin Suomen huumetilanteen kehitystä lähivuosikymmenien aikana. Ylivoimaisesti eniten kirjoiteltiin päihdehuollosta ja -hoidosta etenkin sosiaalitoimen ja lääketieteen lehdissä. Seuraavaksi suosituimpia aiheita olivat huumekontrolli, yleisluonteisemmat koti- ja ulkomaiset huumeasiat, huumepolitiikkamme linjaukset ja huumevalistus. Varsin odotuksenmukaisesti lääketieteen ja yhteiskuntapolitiikan lehtiryhmissä kirjoiteltiin runsaasti huumetutkimuksista, kun taas lainvalvonnan lehdissä keskityttiin huumekontrolln kysymyksiin. Muita käsiteltyjä aiheita olivat kannabiksen dekriminalisointi, huumeidenkäyttäjien identiteettikysymykset ja huumeteemat muissa medioissa. Yksittäisistä lehdistä ”Sosiaaliturvassa” ilmestyi jopa viidennes aineiston kaikista kirjoituksista. Aineiston aktiivisimmat kirjoittajat edustivat lääketieteen sekä yhteiskuntapolitiikan ja valtiotieteen asiantuntemusta. Kaikista kirjoittajista naisia oli noin 45 %, mutta akttiivisimmin lehtijuttuja tuottaneiden varsinaisten päihdealan asiantuntijoiden joukossa naisia oli vain neljännes, kun taas toimituksellisista artikkeleista vastasivat naiset peräti 90-prosenttisesti.. Erityistä huomiota tutkielmassa on kiinnitetty erinäisistä huumekysymyksistä kehkeytyneeseen kiistakirjoitteluun ja väittelyyn sekä virallisen huumepolitiikan kritiikkiin konsensusoletusten vastapainona. Tällaisia kiistakirjoituksia olikin lähes joka viidennes kaikista aineiston jutuista. Kiistely julkaisujen sivuilla oli yleensä maltillista, sovittelevaa ja professionaalista, joskin henkilökohtaisuuksiinkin joskus siinä mentiin. Mieliä kuohutti muun muassa kannabiksen laillistaminen, opioidiriippuvaisten korvaushoito ja muutamiin huumetutkimuksiin liittyvät metodologiset Laajempaa huumepoliittista konsensusta ei aina löytynyt edes lehtiryhmien sisältäkään, joskin lääketieteen ja lainvalvonnan asiantuntijoiden näkemykset olivat melko yhteneväisiä – ilmeisesti ammattieettisistä ja julkaisupoliittisista syistä. Varsinkin huumepolitiikkaamme arvostelevilla kiistakirjoituksilla ja niiden takaa löytyvällä asiantuntemuksella on ollut oma vaikutuksensa huumepolitiikkamme linjauksiin ja lainsäädäntöön sekä muun median ja yhteiskunnallisen keskusttelun agendoihin. Lisäksi monet aineiston aktiivikirjoittajista ovat virka-asemansa tai toimenkuvansa puolesta olleet jäseninä tai kuultavina erilaisissa komiteoissa ja työryhmissä sekä esiintyneet myös monissa muissa medioissa. Aineiston runsaissa sitaateissa puheenvuoron saa päihdealan asiantuntijoiden koko kirjo, johon kuuluu myös heidän asiakkaansa ja näiden lähimmäiset. Tutkielma tarjoaa hyödyllistä täydennystietoa, monipuolisia näkemyksiä ja laajan lähdekokoelman päihdealan moninaiselle ammattikunnalle puhumattakaan muista päihdeasioista kiinnostuneista pohdiskelijoista.Tutkielmassa kuvatun ja analysoidun huumeaiheisen lehtikirjoittelun kronologisesti etenevä aihekohtainen esittely tarjonnee myös vakuuttavan historiallisen katsauksen suomalaiseen huumetodellisuuteen 1980-luvulta aina nykypäiviin saakka.
  • Bothas, Heikki (2001)
    Työntekijöiden huumetestausta ei ole tutkittu aikaisemmin Suomessa. Tässä tutkimuksessa käsitellään yritysten testikäytäntöjä ja ennenkaikkea tutkitaan miksi yritykset tekevät huumetestejä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Serge Moscovicin (2000) sosiaalisten representaatioiden teoria. Huumetestaus ei perustu yrityksissä havaittuihin huumeiden aiheuttamiin ongelmiin, vaan tulevaisuuden uhkakuviin, joten huumeista, huumeiden käyttäjistä ja huumetestistä vallitsevat yhteisölliset käsitykset ovat keskeisiä selitettäessä testauksen kasvavaa suosiota. Tutkimus nojaa sosiaalisten representaatioiden teorian lisäksi huumeita käsittelevään ja sivuavaan aiempaan tutkimukseen. Tutkimuksen empiirisessa osassa tutkitaan kahdeksaa uudet työntekijänsä testaavaa suomalaista yritystä. Tutkittavat yritykset ovat varsin suuria ja ne suorittivat lähes puolet Suomessa edellisenä vuotena tehdyistä huumetesteistä. Toimialoittain yritykset jakautuvat karkeasti viiteen eri ryhmään. Kvalitatiivisissa teemahaastatteluissa kuusi henkilöstöjohdon edustajaa ja kaksi työterveyshuollon edustajaa kertoivat testeihin päätymisestä, testijärjestelyistä, testien tarpeellisuudesta ja testien funktioista. Jonathan Potterin (1996) kehittelemä diskurssianalyyttinen näkökulma faktan konstruointiin on keskeinen metodinen työkalu aineiston analyysissa. Diskurssianalyyttisesta näkökulmasta tarkastellaan retorisia keinoja, joilla testaamista perustellaan ja oikeutetaan. Tutkimuksen tulokset jakautuvat kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään testejä yleisesti: keitä testataan, mitä aineita testataan, miten testaus suoritetaan ja miten testit on otettu vastaan. Yritykset testaavat pääsääntöisesti vain työnhakijoita. Positiivia testituloksia on tullut vähän, mutta testit koetaan tarpeellisiksi. Tulosten toisessa osassa käsitellään testaamiseen johtaneita ja testaamista oikeuttavia syitä. Kolmessa yrityksessä tärkein syy testaamiseen on fyysiseen turvallisuuteen kohdistuvat riskit. Lopuissa viidessä tärkein syy on huumeisiin liittyvän oheisrikollisuuden pelko. Huumetestin tärkeimpiä funktioita on toimia huumeiden vastaisena viestinä henkilöstölle, työnhakijoille tai asiakkaille. Testiä ei perustella ensisijaisesti terveydellisiin näkökohtiin viitaten, mutta aihetta käsitteellistetään ja oikeutetaan lääketieteellisestä näkökulmasta. Huumeiden tuloa yrityksiin pidetään väistämättömänä, joten testaus koetaan luonnolliseksi reaktioksi. Kolmannessa osassa kerrotaan haastateltavien huumetestiin, huumeisiin ja huumeiden käyttäjiin liittyvistä sosiaalisista representaatioista. Huumetesti näyttäytyy luotettavana ja konkreettisena välineenä abstraktin huumeongelman ratkaisussa. Huumeet koetaan yhdeksi pelottavaksi kokonaisuudeksi. Huumeiden ongelmakäyttäjiin liitetyt mielikuvat siirretään positiivisen tuloksen antaneeseen työnhakijaan, jolloin heidän toiseutensa ja moraalittomuutensa oikeuttaa kovatkin toimenpiteet. Tärkeimpiä lähteitä: Draper (1998) Drug Testing in the Workplace: The Allure of Management Technologies; Moscovici (2000) Social Representations; Potter (1996) Representing Reality; Christie & Bruun (1986) Hyvä vihollinen.