Browsing by Subject "ideaaliuhri"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Kauppinen, Hanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee ihmiskaupan esittämistä suomalaiselle suurelle yleisölle kahdessa ihmiskaupan vastaisessa kampanjassa. keskittyen kampanjoiden kärkenä toimineiden videoiden analyysiin. Kampanjat ovat tuottaneet yhteistyössä IOM, yhdenvertaisuus/vähemmistövaltuutettu ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä vuosina 2012 ja 2016. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisiin yhteiskunnallisiin suhteisiin kampanjamateriaaleissa esitetyt ihmiskaupan representaatiot kutsuvat suomalaisia katsojia. Kampanjamateriaaleja tarkastellaan hegemoniseksi ihmiskauppadiskurssiksi nimitetyssä kontekstissa. Hegemoninen ihmiskauppadiskurssi on artikuloitu kansainvälisissä sopimuksissa, jotka linjaavat kansallista ihmiskaupan vastaista lainsäädäntöä ja toimintaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen teoretisoimalle käsitykselle diskurssista yhteisöä rakentavana artikulaationa. Tarkastellut videot ja verkkosivut puolestaan käsitetään representaatioina, joissa hegemoninen ihmiskauppadiskurssi konkretisoituu ja pelkistyy. Teresa de Lauretisin teoriaa sukupuolen teknologioista on sovellettu videoiden ja verkkosivujen analysoimiseen yhteiskunnallisten suhteiden representaatioina. Katsomistapa laajentaa yksilöiden ja heidän toimintansa representaatiot kuvaukseksi sukupuoli-, luokka- ja etnisille eroille perustuvista rakenteista ja niiden toiminnasta. Vuonna 2012 julkaistu kampanjavideo toistaa stereotyyppistä tarinaa, jonka käyttöä on kritisoitu laajasti aiemmassa ihmiskaupparepresentaatioiden tutkimuksessa. Vuonna 2016 julkaistuilla videolla ja verkkosivulla kumotaan monia stereotyyppisiä oletuksia ja uhrien representaatiot monimuotoistuvat. Sen sijaan uhriren passiivisuus ja katsojalle ehdotettu toimijuus korostuvat. Tutkielma osoittaa ihmiskaupan tulevan esitetyksi "muiden" ongelmana, johon luotu katse tarjoaa katsojalle valta-aseman kautta osallisuutta ongelman ratkaisuun kahdessa eri roolissa. Valpas kansalainen asettuu valtion ja lainvalvonnan rinnalle kampanjoiden kuvaamaan sankarin rooliin. Eettinen kuluttaja puolestaan käyttää valtaa vapailla markkinoilla. Nämä roolit konkretisoivat mielestäni myös hegemonisen ihmiskauppadiskurssin reunaehdoiksi valtioiden rajavalvonnan ja vapaan markkinatalouden. Representaatio luonnollistaa näitä rakenteita ja rakentaa siten diskursiivisesti "meitä".
  • Kaukinen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ihmiskaupan vastaista työtä on Suomessa tehty 2000-luvun puolivälistä asti, mutta uhrien tunnistaminen ja heidän oikeuksiensa puolustaminen on edelleen puuttellista. Auttamistyö lähti käyntiin odotettua hitaammin ja sen laatu vaihtelee. Uhrien tunnistaminen viime vuosina lisääntynyt, mutta etenkin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan Suomessa edelleen huonosti. Tunnistamisen puutteellisuus estää uhrien ihmisoikeuksien toteutumista. Ihmiskaupan vastainen työ on Suomessa ollut vahvasti viranomaisvetoista ja painottunut uhrilähtöisyyden periaatteesta huolimatta pikemmin ihmiskaupparikollisten vastuuseen saattamiseen kuin uhrien tukemiseen. Vastuuta tunnistamisesta ja auttamisesta on sälytetty järjestötoimijoille, jotka kohtaavat mahdollisia uhreja usein muun työnsä ohella. Järjestöjen ihmiskaupan vastaiseen työhön ei kuitenkaan ole osoitettu riittäviä resursseja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laadullisen tutkimuksen keinoin, miten Suomessa toimivien kansalais- ja työmarkkinajärjestöjen asiantuntijat tunnistavat ihmiskaupan uhreja ja miten tunnistamista voisi heidän näkökulmastaan kehittää. Lisäksi selvitettiin, vaikuttavatko ihmiskauppaa käsittelevässä kansainvälisessä tutkimuksessa havaitut tunnistamista vaikeuttavat stereotypiat ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen myös Suomessa. Keskeisenä teoriana käyettiin Nils Christien ideaaliuhri-teoriaa ja sen tuoreempia sovelluksia. Aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluin vuosina 2011–2012 ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Kuuden kansalaisjärjestöjen ja kolmen työmarkkinajärjestöjen asiantuntijan haastatteluita ristivalotettiin analyysissä keskeisten viranomaisraporttien, ihmiskaupparaportoijan kertomusten sekä aiemman tutkimustiedon avulla. Tutkimuksen perusteella uhrien tunnistamista vaikeuttavat uhreja kohtaavien tahojen asenteet, auttamisen järjestelmien jäykät rakenteet sekä tunnistamisen hitaasti etenevä prosessi. Suomalaisilla järjestöasiantuntijoilla on vankkaa uhrien tunnistamiseen tarvittavaa osaamista. Auttamisjärjestelmän monimutkaisuuden ja ennustamattomuuden vuoksi uhreja ei kuitenkaan voida tai haluta ohjata eteenpäin viranomaisavun piiriin. He jäävät virallisesti tunnistamatta ja vaille ihmiskaupan uhreille kuuluvia oikeuksia ja palveluita. Aineistonkeruun jälkeen tehdyt laki- ja toimenpideuudistukset eivät ole riittäneet selkeyttämään järjestelmää tarpeeksi kolmannen sektorin asiantuntijoiden ja heidän kohtaamiensa uhrien näkökulmasta.
  • Karjalainen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma tarkastelee kriittisesti ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessia ja luvan myöntämisen edellytyksiä suhteessa prosessin läpikäyneen kokemuksiin. Erityisen tarkastelun kohteena on ihmiskaupan uhrille inhimillisen yksilöllisen syyn perusteella myönnetyn oleskeluluvan edellytykset. Tutkielman perusteella erityisen tärkeäksi ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessin kannalta nousee kysymys siitä, milloin maahanmuuttoviranomaiset arvioivat hakijan aseman tarpeeksi haavoittuvaksi. Tutkielma käsittelee seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa nimenomaan laajemmin siirtolaisten oikeuksia koskevana kysymyksenä ja jäsentelee yleisesti siirtolaisuuden hallinnan ja erityisesti oleskelulupajärjestelmän aiheuttamia ongelmia seksityön, siirtolaisuuden ja ihmiskaupan näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on se, millaiseksi institutionaalinen ihmiskaupan uhrin lupaprosessi muodostuu suhteessa sen läpikäyneen kokemuksiin sekä se mitkä tekijät ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessissa edesauttavat myönteisen oleskeluluvan saamista ja mitä luvan edellytyksenä oleva ”haavoittuva asema” käytännössä tarkoittaa. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eri lähteestä kerätystä aineistosta: ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessin läpi käyneen haastattelusta, hänen tapaustaan koskevista maahanmuuttoviraston dokumenteista ja asiassa avustaneen asianajajan haastattelusta. Koska aineisto on koottu tapaustutkimukselle ominaisesti useasta eri lähteestä, myös sen analyysissä käytetään erilaisia menetelmiä. Analyysin lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi siinä merkityksessä, että ajattelen todellisuuden rakentuvan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Haastatteluaineistoa luetaan narratiivisen näkökulman avulla koska nimenomaan haastateltavan kertomus on se, jota vasten tutkielman muuta aineistoa analysoidaan. Maahanmuuttoviraston dokumenttien analyysissä sovelletaan kriittistä diskursiivis-narratiivista luentaa sillä niiden osalta kiinnostuksen kohteena eivät niinkään ole kertomukset sinänsä vaan myös se millaisia diskursseja ne sisältävät. Analyysi nojaa seksityön, kriittisen ihmiskaupan ja kriittisen siirtolaisuuden tutkimuksen piirissä käytyihin tutkimuskeskusteluihin. Tutkielman analyysi osoittaa, että ihmiskaupan uhrin oleskelulupaprosessissa maahanmuuttoviranomaiset toimivat portinvartijoina ja soveltavat oleskelulupakäytäntöjä sen mukaan, onko hakijan uhrikertomus uskottava ja herättääkö se heissä myötätuntoa vai ei. Kaikkein helpommin täydellisen ja legitiimin uhrin statuksen saa henkilö, joka rikoksen kohteeksi joutuessaan on fyysisesti ja henkisesti heikko ja viaton. Analyysi osoittaa, että haastateltavalle myönnettiin oleskelulupa vasta kun hänen tilanteensa pystyttiin konkretisoimaan sellaisiksi yleismaailmallisiksi biologisia lakeja noudattaviksi ongelmiksi, jotka voitiin paikallistaa sairaan ruumiista. Sairaan ruumiin legitiimi kärsimys toimii ikään kuin hakijan haavoittuvuuden mittarina. Sen mukaan kärsimys, jonka taustalta voidaan lääketieteellisesti tunnistaa tauti on uskottavampi kuin epämääräisistä vaivoista tai ongelmista kärsivien potilaiden tai turvapaikanhakijoiden kokemus.