Browsing by Subject "ideologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 23
  • Soininen, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sananvapauden rajoja ja määritelmiä arvioidaan yhteiskunnassa jatkuvasti – ja hyvä niin, sillä se on samalla sananvapauden toteutumisen ydintä. Siinä missä sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta, on se toisaalta myös vahvasti yksilön näkemyksistä riippuvainen aihe. Tässä tutkielmassa tarkastelen kymmentä eri kolumnia, jotka käsittelevät sananvapautta. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia argumentointistrategioita sananvapauskolumneissa käytetään? Miten eri tavoin sananvapauteen asennoidutaan? Millaisissa argumentatiivisissa yhteyksissä tietyt kielelliset ilmaukset korostuvat? Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta on diskurssianalyysissa ja kriittisessä lingvistiikassa. Keskeistä on ajatus kielen ideologisuudesta. Argumentaatioteoriaan ammennan uuden retoriikan ajatuksia Perelmanin (1996) mukaisesti. Hyödynnän myös Kakkuri-Knuuttilan (1998) näkemyksiä argumentoinnista sekä Mäntysen ja Sääskilahden ajatuksia uuden retoriikan ja genretutkimuksen yhdistämisestä. Lisäksi teoriataustaa tukee Martinin ja Whiten (2005) suhtautumisen teoria. Tuloksista erottuu seitsemän erilaista argumentointistrategiaa. Vastakkainasetteluissa (1) hyödynnetään myönnyttelyrakennetta ja aikajaottelua, lisäksi oma sisäryhmä arvotetaan positiivisesti ja “muiden” muodostama ulkoryhmä negatiivisesti. Ryhmien kategorisointiin käytetään myös nimeämisen (2) eri resursseja. Lisäksi molemmilla strategioilla luodaan jännite poliittisesti erilaisten ryhmien välille: tällöin sananvapaus ja vihapuheeseen liittyvä keskustelu koetaan uhkana omaa puoluetta kohtaan. Uhkakuvien ja yksioikoisuuden (3) tuntua luodaan esimerkiksi passiivilla, teonnimillä ja predikatiivilauseilla. Sananvapauskolumnien moniäänisyys (4) on lähinnä kiistämiseen pohjautuvaa dialogista supistamista. Kiisto toimii myös vastakohtaistavana keinona. Lainausmerkeillä paitsi referoidaan myös irtisanoudutaan väitteestä, jolloin esimerkiksi vihapuhe tai sananvastuu arvottuu negatiivisesti. Auktoriteettiin vedotaan (5) niin henkilöiden kuin yleisten uskomusten tai ajankohtaisuuden nojalla. Inhimillisen toiminnan arvottaminen (6) linkittyy muihin strategioihin, ja sen avulla tuodaan esiin etenkin sananvapauden moraaliargumentoinnin aspektia. Ajallista jaottelua (7) esiintyy kolumneissa kattavasti ja sen avulla perustellaan lukijalle, miksi sananvapauden määrittely on nykyisin vaikeaa. Tutkielma osoittaa, että sananvapauden määrittely on monimutkaista, sillä aihe määrittyy suhteessa yksilön arvoihin, ideologiaan ja kokemuksiin. Samalla nuo elementit heijastuvat sananvapauden tosiasiallisen toteutumisen tasoon eli siihen, millainen sananvapausnäkemys sen hetken yhteiskunnallisessa ilmapiirissä vallitsee.
  • Niskanen, Ilari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen kohteena on Salla Simukan Lumikki-trilogia Punainen kuin veri (2013), Valkea kuin lumi (2013) ja Musta kuin eebenpuu (2014) sekä Virpi ja Maria Hämeen-Anttilan yhdessä kirjoittama Nietos-trilogia Intro (2007), Riffi (2008) ja Fade out (2009). Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten henkilöhahmojen kasvua ja aikuistumista sekä kasvun esteitä ja ongelmia, jotka kytkeytyvät teoksissa usein yksilön ja yhteisön väliseen ristiriitaan. Yksilön ja yhteisön välinen rajankäynti on nuortenkirjallisuudessa keskeistä, sillä varttuminen kohti kypsää aikuisuutta tarkoittaa nuortenkirjallisuudessa rakentavan suhteen muodostamista sosiaaliseen todellisuuteen ja erityisesti aikuisten hallitsemiin instituutioihin, kuten kouluun, viranomaisiin ja omaan perheeseen. Nuortenkirjallisuutta voi tarkastella pedagogisena välineenä, joka välittää sosiaalistumista tukevia arvoja nuorille lukijoille. Tutkimus osoittaa kuinka Lumikki-trilogia ja Nietos-trilogia hyödyntävät monikielisiä kerronnallisia menetelmiä, kuten vaihtuvaa fokalisaatiota, jonka avulla kuvataan henkilöhahmojenvälisiä vuorovaikutussuhteita. Näiden suhteiden kuvaaminen on oleellista, sillä kasvu määrittyy nuortenkirjallisuudessa henkilöhahmon kykynä muodostaa rakentavia suhteita ympäristöönsä. Lumikki-trilogiassa päähenkilö Lumikin kasvua rajoittaa vieraantuminen ja lapsuuteen kuuluva solipsistinen minä-näkökulma, joita kuvataan teoksessa suljetun tilan-motiivin kautta. Lumikin kasvu ja identiteetin etsintä kohdistuu symbolisesti kadonneeseen sisareen, joka on teoksessa Lumikin kaksoisolento. Kaksoisolento-motiivin kautta itsen ja muiden välinen suhde on teoksessa esitetty Lumikin sisäistyneenä dialogina. Tietoisuus sisaresta ja omasta historiasta mahdollistaa solipsistisen minä-näkökulman ylittämisen ja kasvun. Tutkimuksessa osoitetaan, että Nietos-trilogia korostaa henkilöhahmojen keskinäisten suhteiden merkitystä nuorten kasvussa. Teoksessa käytetty usean päähenkilön kerronta avaa myös enemmän mahdollisuuksia nuorten kasvun ja kehittymisen dialogiselle kuvaamiselle. Ne nuoret, jotka kykenevät merkitykselliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa kuvataan kasvun kannalta huomattavasti myönteisemmin kuin ne, jotka pyrkivät edistämään omaa asemaansa yhteisen edun kustannuksella. Tämä on teoksen kerronnallinen arvovalinta, joka ohjaa nuorta lukijaa kohti sosiaalistumista tukevia arvoja. Yksilön ensisijaisuutta ja toisaalta sen sosiaalista rakentumista korostavien näkemysten välisen ideologisen jännitteen voi palauttaa liberaalihumanistisen, yksilön ensisijaisuutta suhteessa yhteisöön korostavan yksilökäsityksen ja poststrukturalistisen, sosiaalista vuorovaikutusta korostavan yksilökäsityksen väliseen erotteluun, joka yleisesti vaikuttaa nuortenkirjallisuuden minuudenkuvausten taustalla.
  • Huhtilainen, Hannes (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä tutkielma on kriittinen diskurssianalyysi talouskeskustelusta Ison-Britannian poliittisissa väittelyissä. Siinä tutkitaan eri retoristen strategioiden, erityisesti eufemisoinnin, dekonkretisaation ja nominalisaation käyttöä ideologioiden välineenä ja vertaillaan niiden toteutumista eri poliitikkojen ja puolueiden diskurssissa. Tutkielma on pääosin kvalitatiivinen, mutta tutkimustuloksia perustellaan osittain myös kvantitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen sisältyy kriittisen diskurssianalyysin ja retoriikan teoriaa (erityisesti Fairclough 1992, Wodak 1989, Kress & Hodge 1979 ja Fowler ym. 1979) sekä keskustelua ideologian käsitteestä ja poliittisista ideologioista (Heywood 2007, Gramsci 1971, Mannheim 1971 ja 2002). Pohjustukseksi aineiston analysoinnille ja tulosten tulkinnalle tutkielmassa käydään läpi vuosien 2010 ja 2015 taloudellista ja poliittista ilmapiiriä sekä esitellään aineistossa esiintyvien puolueiden vaaliohjelmien tärkeintä talouspoliittista sisältöä. Vaaliohjelmissa yleisimmin käytettyjä konsepteja havainnollistetaan Paul Raysonin (2010 ja 2015) Wmatrix- ohjelmalla koostamien konseptipilvien avulla. Tutkimusaineisto on kerätty neljästä eri puoluejohtajien välisestä väittelyistä, joista kaksi on vuodelta 2010 ja kaksi vuodelta 2015. Aineisto kerättiin ensin videotallenteina, mutta analyysissä käytettiin väittelyiden transkriptioita. Analysoidun videoaineiston yhteispituus on noin kaksi tuntia ja 50 minuuttia. Tutkielmaa valmisteltiin pilottitutkimuksella, jossa analysoitiin rajatusti noin puolet varsinaisen tutkielman aineistosta. Analyysivaiheessa aineisto käytiin systemaattisesti läpi ja ideologisia merkityksiä sisältävät sanat ja lauseet taulukoitiin. Taulukoita käytettiin työkaluna luomaan kokonaiskuvaa yksittäisten puhujien retoristen strategioiden käytöstä sekä helpottamaan poliitikkojen ja puolueiden keskinäistä vertailua. Tutkimustulokset osoittavat, että retoristen strategioiden käyttö talouskeskusteluissa on laajalti yhteydessä ideologioihin. Eufemisoinnilla poliitikot pyrkivät esittämään omia ratkaisujaan muiden ajatuksia parempina, esimerkiksi viittaamalla oman puolueensa suunnittelemiin budjetin pienennyksiin säästöinä ja muiden puolueiden vastaaviin ratkaisuihin leikkauksina. Dekonkretisaatiolla erityisesti verbilausekkeiden yhteydessä pyritään keskustelemaan talousongelmien ratkaisuista ympäripyöreästi ja abstraktilla tasolla nimeämättä varsinaisia talouspoliittisia toimenpiteitä. Nominalisaation kautta esitetään tietynlaista talouspolitiikkaa pakollisena, häivytetään toimijuutta ja siirretään vastuuta pois omalta puolueelta. Ideologisilta taustoiltaan erilaiset puhujat käyttävät eufemisointia, dekonkretisaatiota ja nominalisaatiota melko samoilla tavoin, mutta eroavaisuuksia on havaittavissa siinä, millaisia käsityksiä ja millaista talouspolitiikkaa näillä kielellisillä keinoilla pyritään ajamaan. Aineiston pohjalta olisi mahdollista tutkia laajemminkin esimerkiksi toimijuutta, representaatiota tai vaikuttamista. Myöhemmässä tutkimuksessa olisi myös kiinnostavaa vertailla tämän tutkimuksen tuloksia talouskeskusteluun muissa englanninkielisissä valtioissa tai muissa poliittisissa konteksteissa, esimerkiksi Ison-Britannian parlamentissa.
  • Koski, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on saada selville, miten Hufvudstadsbladetin (Hbl) mainokset vaikuttavat kuluttajaan erilaisin verbaalisin ja visuaalisin keinoin. Vuonna 2019 96 prosenttia suomalaisista luki painettua tai digitaalista sanomalehteä vähintään kerran viikossa. Koska sanomalehti on mediamuotona merkittävä osa suomalaisten arkipäivää, on tärkeää tutkia, miten niissä sijaitsevat mainokset yrittävät vaikuttaa kuluttajaan. Tutkielman tavoitteena on saada tietoa siitä, miten mainoksilla luodaan vuorovaikutusta ja yritetään suostutella kuluttajaa. Koska tutkielmassa kieli nähdään yhteiskunnan peilinä, tarkastellaan siinä myös mainosten sisältämiä kuluttajaidentiteettejä sekä millaisia näkyviä tai kätkettyjä kulutusyhteiskunnan arvoja ja asenteita mainoksista on löydettävissä. Tutkielma on multimodaalinen analyysi, jossa yhdistyy sosiosemiotiikan interpersoonainen metafunktio ja diskurssianalyysi (Björkvall 2003). Analyysin ensimmäisessä osassa tutkitaan interpersoonaista metafunktiota ja tarkastellaan mainosten vuorovaikutusta kielitapahtumien, etäisyyden, asenteiden ja harmonian näkökulmasta (Björkvall 2009; Holmberg & Karlsson 2006; Kress och van Leeuwen 2006). Seuraavassa osassa tarkastellaan mainosten suostuttelua retoriikkatutkimuksen ja markkinoinnin näkökulmasta (Hellspong 2011; Johannesson & Hedlund 1993, 1998; O'Shaughnessy & O'Shaughnessy 2004). Viimeinen analyysiosio on lyhyt diskurssianalyysi, jossa tutkitaan mainosten suhdetta kulutuskulttuuriin. Analyysissa tutkitaan, millaisia kuluttajaidentiteettejä mainoksissa on sekä millaisia arvoja, asenteita ja ajatuksia ne sisältävät. Analyysi toteutettiin lähilukuna, jossa tarkasteltiin neljää eri Hufvudstadsbladetin mainosta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mainosten verbaalisissa ja visuaalisissa elementeissä on merkittävä ero vuorovaikutuksen näkökulmasta. Verbaaliset keinot olivat erityisen interaktiivisia sinuttelun, suorien kehotuksien sekä asenteiden kautta, kun taas vuorovaikutuksen luominen visuaalisilla resursseilla oli vähäistä. Tutkimuksen toinen keskeinen havainto on, että lähes kaikki mainokset käyttivät suostuttelukeinonaan tunteisiin vetoamista. Mainokset vetosivat kuluttajan pelkoon ja tarjosivat helpotusta mainostamallaan tuotteella tai palvelulla. Tutkimuksesta tulee myös ilmi, että mainokset sisältävät enemmän kuin yhden kuluttajaidentiteetin ja että tietyt kuluttajaidentiteetit ovat yhteydessä toisiinsa, esimerkiksi ekologisen kulutuksen näkökulmasta. Samalla kun ostopäätökseen vaikuttaa ekologisuus ideologiana, kuluttaja peilaa identiteettiään ihmisenä, joka välittää ympäristöstä. Tutkielman merkittävä havainto on myös mainokseen piilotetut arvot, asenteet ja ajatukset, jotka peilaavat nykyajan yhteiskuntaa. Mainoksissa esiintyi stereotyyppisiä sukupuolirooleja, jossa nainen esitetään yhteiskunnan ihannenaiskuvan mukaisesti hyvinvoivana, hoikkana ja kauniina tai nainen yhdistetään mainoksessa ruoanlaittoon. Tutkielman tuloksista tulee myös ilmi, että vaikka Hufvudstadsbladetin kohderyhmä on suomenruotsalaiset, mainoksissa tai yritysten nettisivuilla käytetään silti suomea. Näin ollen mainonnan tärkeintä tavoitetta, kuluttajaan vaikuttamista, ei välttämättä saavuteta.
  • Huotari, Edna (Helsingin yliopisto, 2022)
    Hygiene as a phenomenon is constantly present in our lives but it is rarely questioned. This thesis explores the concept of hygiene as a large-scale, social phenomenon and as a tool of oppression. My approach stems from the tradition of critical theory, and therefore in this thesis I define hygiene as form of ideology and employ ideology critique to criticise it. I argue that hygiene is a form of abjection meaning that it is a tool to create boundaries between members of a certain group and others. Additionally, hygiene functions as a positive technology of power, since its practice is connected to striving towards the ideal of normalcy and it is enforced by individuals repeating hygienic practices. Hygiene creates hierarchies between different groups of people, because it categorizes some groups as cleaner or healthier than others. These categories have moral and political dimensions and therefore hygiene can create oppressive structures. To define hygiene as a form of ideology, I explore the discussion concerning the different definitions of ideology. Within my framework of critical theory, ideology is always something pejorative. I divide the main challenges that one faces when defining ideology into two: the normative and the epistemic challenges. The normative challenge asks why we should be concerned with ideology from a normative point of view: How is it harmful for us? The epistemic challenge is concerned with the falsity of ideology and the possibility of gaining knowledge, if ideology is something that can cloud our epistemic judgement. I argue that a solution to these challenges can be found in the definition of ideology formulated by Theodor W. Adorno. This definition claims that ideology is a form of identity thinking: A system where we falsely think that we are perceiving objects as they are. This is never the case, since our way of thinking is conceptual and therefore we always see things through concepts. Ideology as identity thinking creates concepts affected by our current economic structure. We falsely assume that they are accurately describing the world. This limits our view of what is and what could be. The solution to this is negative dialectics, a system of critique which contrasts the potential of concepts with how they are in the world. Through the negation of our conditions and their ideal concepts, we can see objects as constellations: as things constructed from pieces of history, societal and economic structures etc. From this perspective we can critique our current conditions. The main conclusion of the thesis is that hygiene can be used as a tool of oppression because it is a form of ideology. Ideology as identity thinking describes hygiene successfully, because hygiene functions through identifying particulars under its concepts. This can be oppressive since some of its concepts, like unhealthy, dirty and so on, are derogatory and therefore create hierarchies between groups of people. Because hygiene is a form of ideology, i.e. a form of identity thinking, negative dialectics should be used to critique and change its oppressive forms.
  • Salokorpi, Kyösti (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman kohde on Suzanne Collinsin Hunger Games -romaanitrilogia. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti tapaa, jolla ideologiset antagonismit rakentuvat romaaneissa. Yleinen tulkinnallinen viitekehys sekä antagonismin ja ideologian käsitteiden määrittely perustuvat pääosin Slavoj Žižekin, Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen jälkimarxilaisiksi luettaviin teorioihin. Antagonismit ilmenevät fiktiivisessä, juonellisessa tekstissä erityisesti henkilöhahmojen toiminnan ja ajatusten kautta. Hunger Games -romaaneissa kuvataan dystooppista yhteiskuntaa, jossa taloudellinen eriarvoisuus on suurta, ja joissa joukko työläisten lapsia laitetaan taistelemaan keskenään 'Nälkäpeliin', eli televisioituun gladiaattoritaisteluun peliareenalla, jota ohjataan kehittyneen teknologian avulla. Tutkielmassa tarkastellaan jokaista romaanitrilogian osaa erikseen etsimällä niille keskeisiä antagonistisia kamppailuja, kuten jakoa nälkään ja yltäkylläisyyteen, luonnolliseen ja keinotekoiseen, hyvään ja pahaan hegemoniaan tai aktiiviseen tai alistuvaan subjektipositioon. Kertomuksen käännekohdissa nämä ideologiset antagonismit risteävät ja yhdistyvät, jolloin sekä henkilöhahmot että toiminta saavat antagonististen kamppailujen ylimääräytyneen symbolin roolin. Vallankumouskertomuksen edetessä päähenkilö Katnissista kehittyy 'Matkijanärhi', ideologisen kamppailun keskeinen symboli, joka joutuu taistelemaan asemastaan aktiivisena, omaäänisenä subjektina hallitsevan järjestelmän tukahduttavia pyrkimyksiä vastaan. Romaanisarjan kolmannessa osassa ideologinen kartta muuttuu sodan käynnistyttyä. Analyysiluvussa tarkastellaan ideologioiden suhdetta toisiinsa ja erilaisia nautintoja ideologioiden ytimessä. Tutkielman perusteella voidaan havaita, että sama antagonismien yhdistymisen ja ylimääräytymisen logiikka toistuu erilaisista lähtöasetelmista huolimatta jokaisessa trilogian osassa. Tutkielman lopussa tarkastellaan lyhyesti kirjojen ideologisten rakenteiden, keskeisten kysymysten ja tarinamaailman suhdetta 2000-luvun reaalitodellisuuteen Darko Suvinin dystopia- ja tieteiskirjallisuusteorian pohjalta.
  • Haapanen, Liisa (Helsingfors universitet, 2013)
    In this master's thesis, I examine 21st century criticism of economic growth. The aim of the study is to understand what economic growth represents to growth critics. The research question is: what are the central themes of contemporary growth critique? The research material consists of three books: Tim Jackson's Prosperity without growth – economics for a finite planet (2009), Peter Victor's Managing without growth – slower by design, not disaster (2008) and the Finnish translation of Serge Latouche's Petit traité de la décroissance sereine (2007, Finnish translation Jäähyväiset talouskasvulle published in 2010). A qualitative content analysis was conducted on the material. In this method, manifest and latent meanings of the text are condensed and categorized in order to identify the key themes of the text. The analysis reveals three central themes in the criticism of economic growth. Each offers a different perspective to economic growth, to the proposed alternatives and to the opposition between growth protagonists and antagonists. First theme is growth as a phenomenon, which focuses on concrete ecological and social impacts of economic growth. The main argument of the growth critics is that the social and ecological costs of growth exceed its benefits in the western countries. In addition, they argue that economic growth cannot be viably combined with reducing ecological impact of human activities. The second theme is growth as an institution, which focuses on the institutional dependence on growth as well as institutional structures supporting growth. The critics' opinion is that these institutions now form a vicious circle in which people serve the economic growth and not vice versa. Also the proposed institutional change for disentangling society from growth is relevant to this theme. The third theme is growth as an ideology, which focuses on economic growth as a hegemonic belief and value system as well as a political goal above other goals. Under this theme, the growth critics promote emancipation and outline an alternative ideology. One main conclusion of the study is that the growth critics are not in favour of the opposite of economic growth, i.e. they do not promote a diminishing economy as an end in itself. Instead, their critique opens up a discussion on an alternative society which does not revolve around the economy and its size. However, this alternative is not pictured very clearly in the research material. It seems that the growth antagonists are able to describe what they oppose more elaborately than what they support. Another conclusion is that there is an internal tension within current growth critique. When examining economic growth as a concrete phenomenon the critics suggest indifference towards economic growth. Yet, under the other two themes the approach is everything but nonchalant since dismantling the institutions and ideology of growth will hardly be achieved without intentional resistance. Since the three books analyzed lean on and draw from earlier and contemporary references critical to economic growth, the three themes might be utilized in analyzing and understanding growth critique in general. However, this should be verified in further studies. What is more, when applied to other texts one might discover new themes not covered in this study. Because this study concentrates on the aspects that the three books representing growth critique have in common, in the future one should examine whether there are different schools of thought within the 21st century growth critique. Another interesting subject for further studies would be to apply the three themes to analyzing degrowth visions and possible degrowth experiments.
  • Ampuja, Marko (2021)
    Artikkelissa tarkastellaan kriittisesti innovaatioita koskevia valtavirtanäkemyksiä nyky­kapitalismille ominaisina ajatusmuotoina. Esitys nojautuu ns. Projekt Ideologie-Theo­rien (PIT) kehittelemään ideologiateoreettiseen näkökulmaan ja käsitteistöön. Ideologia­teoreettisesta perspektiivistä innovaatiota voi luonnehtia ”ideologiseksi arvoksi”, johon eri ideologiset mahdit vetoavat pyrkiessään organisoimaan hegemoniaansa. Artikkelissa käydään aluksi läpi hallitsevia tapoja ymmärtää innovaatioita. Tarkastelen yhtäältä suo­malaisen innovaatiopolitiikan kehitystä ja toisaalta taloustieteellisesti suuntautuneen in­novaatiotutkimuksen päälinjoja. Tätä seuraa kuvaus siitä, miten teknologisen innovoin­nin asemaa kapitalismissa on lähestytty marxilaisessa tutkimusperinteessä, minkä jälkeen analysoin innovaatiopuhetta kapitalismin uusliberaalille suhdanteelle ominaisena ilmiönä. Artikkelini keskeisenä väitteenä on, että valtavirtaisella innovaatiopuheella on poliittisesti ja ideologisesti merkittävää populaaria vetovoimaa, joka perustuu sen loihtimille mieliku­ville luovuudesta, yrittäjyydestä, kilpailukyvystä ja talouskasvusta. Ne muodostavat posi­tiivisen markkinaliberaalin vastinparin uusliberalismin autoritaarisille ja kurinalaistaville piirteille. Artikkelin lopussa pohdin sitä, uhkaako uusliberalismin nykyinen ”orgaaninen kriisi” hallitsevien markkinavetoisten innovaationäkemysten asemaa sekä tarkastelen sitä, minkälaisia vaihtoehtoja niille on esitetty.
  • Ylitalo, Piia (Helsingfors universitet, 2017)
    ”Japanilaisuuden” ainutlaatuista ydintä on pyritty sanoittamaan vuosikymmenien saatossa jopa tuhansien, teosten ja artikkeleiden verran niin japanin kuin englannin kielellä. Kollektiivisesti kirjoituksiin viitataan japanin kielen sanalla nihonjinron – ”teoriat japanilaisista”. Kirjoitukset ovat nostattaneet paljon kritiikkiä. Tämän tutkielman tarkoituksena ei ole lisätä uutta nihonjinronin kriittistä katsausta jo olemassa olevien joukkoon, vaan suunnata mielenkiinto nihonjinronin ja sen väittämille altistuneiden japanilaisten väliseen suhteeseen. Tähän liittyen olemassa olevaa tutkimusta on melko vähän verrattuna nihonjinronin kriittisten tarkasteluiden määrään. Tutkielman perustana on Japanissa kahdessa korkeakoulussa kerätty ja yhteensä 48 vastausta käsittävä kyselytutkimusaineisto. Kyselylomake sisälsi viisi suoraa väittämää nihonjinron-teoksesta ja tiivistelmät kahden teoksen keskeisistä väitteistä. Korkeakoulututkintoa suorittavat nuoret ovat mielenkiinnon kohteena muun muassa siksi, että aikaisemmassa tutkimuksessa nihonjinronin havaittiin olevan suosituin vanhempien henkilöiden keskuudessa ja tulevaisuudessa korkeakouluttautumisen arveltiin vähentävän kirjoitusten suosiota. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on selvittää, miten japanilaiset nuoret korkeakouluopiskelijat suhtautuvat nihonjinroniin: ovatko he samaa mieltä kirjoitusten väittämien kanssa vai torjuvatko he ne? Lisäksi tarkastelun aiheena on väittämien kuin myös yksittäisten kirjoittajien ja teosten tunnettuus vastaajien keskuudessa sekä se, ovatko he teoksia itse lukeneet. Kolmannen tutkimuskysymyksen lähtökohtana on avoimissa vastauksissa heijastuvat tavat ymmärtää kulttuuri. Stereotypioita rakentavan ja ylläpitävän nihonjinronin voi nähdä perustuvan klassiseen kulttuurikäsitykseen, mikä ymmärtää kulttuurin objektiivisesti sanoitettavissa olevana. Vastakkainen kulttuurikäsitys painottaa erilaisten kulttuurillisten todellisuuksien olemassaoloa, jolloin yhden kansallisen kulttuurin sanallinen naulitseminen on mahdotonta. Suurilta osin nihonjinronille kohdistetun kritiikin voi nähdä punoutuvan osaksi tätä lähestymistapaa. Mielenkiintona on, kuinka vastaajien suhtautumistavoissa nihonjinroniin on nähtävillä nämä erilaiset kulttuurikäsitykset. Oletuksena on, että myötämielisyys väittämiä kohtaan näyttäytyy avoimissa vastauksissa klassisen lähestymistavan elementteinä, kun taas väittämät torjuva vastaaja tuo esille vastakkaisen lähestymistavan argumentteja. Kyselyyn vastanneiden keskuudesta nousee vahva myötämielisyys nihonjinron-väittämiä kohtaan: viiden väittämän kohdalla yli puolet vastaajista on joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämien kanssa. Yli puolet vastaajista kertoo kuulleensa viiden väittämän kaltaisia väittämiä aikaisemminkin. Noin 30 % kertoo lukeneensa itse teoksia. Tekijöiden ja teosten tunnettavuuteen liittyvissä vastauksissa on epäselvyyksiä ja siten epäluotettavuutta. Myötämielisyys väittämiä kohtaan näyttäytyy avoimissa vastauksissa klassisen kulttuurikäsityksen elementteinä, vaikkakin etenkin sen epäsuoraa kyseenalaistamista on huomattavissa. Tutkimuksen suppean otannan takia yleistyksiä nihonjinronin yleisestä hyväksymisestä ei voida tehdä, mutta tulokset nostavat näkökulman sen mahdollisuuteen. Japanin yhteiskunnan muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi, on ”standardin japanilaisuuden” ja vahvoja rajapintoja ”meidän” ja ”heidän” välille rakentavan nihonjinron-diskurssin asemaa julkisessa keskustellussa merkityksellistä tarkastella kriittisesti. Lisäksi tutkielmassa nousee esille tarve ”kulttuurin” täsmälliselle ja kriittiselle määrittelylle Japanin tutkimuksessa.
  • Kuisma, Päivi (2005)
    Tutkin käsityksiä julkisen palvelun yleisradiotoiminnan tehtävästä ja roolista sekä käsitysten mahdollista muuttumista yhteiskunnan ja viestintämaailman muutoksessa. Olen analysoinut sitä, millä tavalla ei-kaupallisen, julkisen palvelun viestintäkonsernin toimijat määrittelevät työnsä tarkoitusta globalisoituvassa, viestinnältään monipuolistuvassa ja taloudellista tehokkuutta korostavassa toimintaympäristössä. Olen itse yleisradiolainen ja tästä näkökulmasta huolestunut julkisen palvelun yleisradiotoiminnan toiminnanehtojen kapea-alaistumisesta. Tutkimukseni peruskysymys on, onko julkisen palvelun yleisradiotoiminnalla olemassaolon oikeutusta uusmediaympäristössä ja kun on, niin millaisista aineksista legitimiteetti koostuu. Yhteiskunnalta ja median käyttäjiltä olemassaolon oikeutuksensa saava julkisen palvelun yleisradiotoiminta on joutunut ahtaalle niin ohjelmapoliittisesti kuin oman journalistisen itseymmärryksensä kautta. Monimediaisessa ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa on yhä vaikeampaa perustella vanhoin, julkisen palvelun perinteestä kumpuavin ideologisin argumentein julkisen palvelun olemassaolon tarvetta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on jäljittää muutosta ja löytää legitimiteetille uusia ajatuksellisia perusteluja. Haen niitä julkisen palvelun toimijoiden omista käsityksistä. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullista diskurssianalyysia, joka perustuu haastatteluaineistosta nouseviin ongelmanastteluihin ja teemoihin, mutta joka ytimeltään rakentuu tutkijan tulkinnoista. Analysoin julkisen palvelun olemassaoloon ja tehtävämääritykseen liittyvää muutosta journalistien, poliitikkojen ja viranhaltijoiden puheesta. Heidän puhetapansa on väline, tapa representoida julkista palvelua. Rakennan tutkimusaineistostani erilaisia julkisen palvelun olemassaoloon liittyviä puhetapoja eli diskursseja ja vertaan niitä keskenään. Puhetapoja vertaamalla pyrin osoittamaan, miten monimediaisuus ja monikulttuurisuus heijastuvat julkisen palvelun toimijoiden käsityksiin itsestään, journalistisista toimintavoista ja yleisöstä. Perinteinen, julkisen palvelun perinteisiin ja journalistien ammatilliseen ideologiaan rakentuva diskurssi asettaa vähiten muutosvaatimuksia itse julkiselle palvelulle. Puhetavassa uskotaan, että kansalliseen yhteisöllisyyteen perustuva poliittinen tahto takaa julkiselle palvelulle tulevaisuuden. Evoluutiodiskurssissa muutoshaasteet kohdistuvat julkisen palvelun toimijoiden kykyyn muuttaa ajattelu- ja toimintatapojaan niin, että julkinen palvelu pysyy houkuttelevana ja arvostettavana muuttuvilla mediamarkkinoilla. Yleisökeskeisessä diskurssissa muuttumisen keskiössä on julkisen palvelun toimijoiden suhde yleisöön, kansalaisiin. Julkinen palvelu on tässä diskurssissa aidosti kansalaisten omistuksessa ja käytössä oleva voimavara kaikkine välineineen ja toimintatapoineen. Keskeisimpiä lähteitä ovat olleet Mark Deuzen pohdinnat journalismin ja uusmedian välisestä suhteesta sekä Richard Collinsin yhteenvedot julkisuuskäsityksestä ja julkisen palvelun tilasta muuttuvassa mediaympäristössä.
  • Hirn, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu –tutkielmassani Kahlitse ruokahaluni vantein raudan ja teräksen – Pro-anat nykyajan askeetikkoina, tutkin pro-ana –verkkosivuilta löytyviä tekstejä sekä niiden uskonnollista symboliikkaa. Vertaan pro-anojen käyttämiä sanoja, termejä sekä käytösmalleja muista uskonnoista löytyviin askeettisiin käytänteisiin. Erityisesti kiinnitän huomiota yhteneväisyyksiin kristillisessä mystiikassa historiallisesti esiintyneeseen naisten paastoamistraditioon. Termillä pro-ana viitataan henkilöön, joka pitää anoreksiaa enemmin elämäntapana ja valintana, kuin sairautena. Pro-anat eivät kuitenkaan muodosta homogeenistä yhteisöä, vaan pro-anoiksi itseään kutsuvat voivat käsittää termin sekä siihen liittyvän identiteettin hyvin eri tavoin. Pro-anaa tutkiessa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, mitä tai keitä tutkimus käsittelee. Anoreksian uskonnollisia elementtejä on tutkittu vuosikausia, ja viime vuosina myös pro-anoja on tutkittu monen tieteenalan teorioiden ja lähestymistapojen kautta. Tutkimuksessani olen jakanut pro-anat useaan alaryhmään. Ensimmäisenä jaotteluna toimii se, kieltääkö pro-ana olevansa sairas vai myöntääkö hän, että anoreksian on myös sairaus. Toisena jakoperusteena on se, mitä pro-analle tyypillisellä toiminnalla tavoitellaan. Tämän jaon voi tehdä kolmeen ryhmään: tavoitteena voi olla katoaminen, ihanteellisena pidetyn vartalon ja ulkonäön saavuttaminen tai puhtaasti mielenhallinnan kehittäminen. Yhteistä kaikille pro-anoille kuitekin on se, että pro-ana on aktiivinen toimija, jonka käytöksellä on selkeä päämäärää. Pro-anat ovat herättäneet tutkijoiden ja median huomion selkeästi uskonnollisiksi teksteiksi tunnistettavilla sisällöillä. Omassa tutkimuksessani esittelen vain lyhyesti pro-anojen kymmenen käskyä, uskontunnustuksen ja psalmin sekä problematisoin niiden tulkitsemisen merkiksi uskonnosta tai uskonnollisesta ajattelusta. Kiinnitän enemmän huomiota verkkosivuilla esiintyviin implisiittisempiin teksteihin ja kuviin sekä anoreksian jumalattaren Anamadimin ilmestymiseen ja häneen uskomisen yleisyyteen. Työssäni kysyn, mihin saakka ihmisellä on oikeus valita, mihin hän uskoo ja milloin yhteiskunnalla on oikeus ja/tai velvollisuus puuttua ihmisen mielipiteenvapauteen. Pohdin myös yleisesti, mitä uskonto on. Työssäni haluan antaa äänen nimenomaa pro-anoille ilman, että arvotan tai tuomitsen heidän ajatuksiaan tai toimintaansa.
  • Marttinen, Arttu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ideologiaa. Tavoitteena on selvittää mitä liikkeen kansallissosialismi tarkoittaa ja miten sitä perustellaan. Pohjoismainen Vastarintaliike on aiemmin esiintynyt tutkimuksessa osana laajempaa katsausta erilaisia äärioikeistolaisia toimijoita ja ryhmittymiä. Ääriliikkeiden tutkiminen voi paljastaa yhteiskunnassamme piileviä konflikteja ja ongelmia, jotka nousevat laajemmin esille vasta tulevaisuudessa. Liikkeen ideologiaa lähestytään poliittisille ideologioille yhteisinä piirteinä nähtyjen kolmen elementin kautta. Näitä elementtejä ovat kritiikki, ideaali eli hyvä yhteiskunta sekä keskeiset keinot ja toimijuus. Aineistona toimii liikkeen suomenkielinen poliittinen manifesti sekä sen yhteyteen liitetyt lisätekstit. Lisäksi vertailua tiettyjen keskeisinä tulkittujen käsitteiden suhteen suoritetaan liikkeen ruotsinkielisen manifestin suhteen. Tutkielmassa liikkeen ideologiaa verrataan myös muutamiin varhaisempien tutkimusten tulkintoihin kansallissosialismista. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kritiikki perustuu globaalin sionismin uhalle sekä sen aiheuttamille vallitsevan järjestelmän ongelmille. Ideaali hyvästä yhteiskunnasta puolestaan perustuu rotuajatteluun, pohjoismaisuuteen, kansankokonaisuuteen, taloudelliseen itsenäisyyteen, omavaraisuuteen, vaihtoehtoiseen demokratiaan, ympäristöajatteluun sekä puolustukselliseen sotilaalliseen varustautumiseen. Keskeiset keinot tämän ideaalin saavuttamiseksi liikkeellä ovat vallankumous sekä liittoutuminen pohjoismaalaisten kesken. Tutkielman johtopäätöksinä havaitaan liikkeen ideologian sisältävän paljon erilaisia elementtejä, joista useat ovat epämääräisiä tai jopa ristiriitaisia. Kuitenkin tiettyjä aivan keskeisiä ja kiistattomia ydinkäsityksiä on havaittavissa. Liikkeen ideologian nähdään rakentuvan ajatukselle taistelusta globaalia sionismia ja sen kansalle, rodulle ja ympäristölle aiheuttamia turmiollisia vaikutuksia vastaan. Liikkeen tärkein yksikkö uuden yhteiskunnan perustaksi on pohjoisen rodun ja pohjoismaisuuden määrittämä kansa, joka tutkielmassa tulkitaan organistisen yhteiskuntanäkemyksen pohjalta nousevaksi päämääräksi. Pohjoisen rodun osallisuuden jakavaa väestöä ja sen perinteisiä asuinalueita pyritään puolustamaan niihin kohdistuvilta uhilta. Liikkeen ideologia toisintaa useita edeltäneitä tulkintoja kansallissosialismista, vaikka tiettyä osittaista maltillistumista retoriikassa havaitaan.
  • Rinkinen, Suvi (Helsingfors universitet, 2016)
    Kognitiivisen kielitieteen johtoajatus on, että ajattelun ja kielen suhde on erottamaton. Siten se, miten asioista puhutaan ja kirjoitetaan, kuvastaa myös ajatusjärjestelmää. Näin kieli luo todellisuutta ajatusjärjestelmästä käsin. Kieli ei kuitenkaan toimi yksin tai tyhjiössä, vaan se rakentuu myös sosiaalisesti ja diskursiivisesti. Kielellä on myös valtaa ylläpitää erilaisia uskomuksia ja maailman käsitteistämisen tapoja. Tutkielman tarkoitus on analysoida kauneusleikkausmetaforia ja samalla paljastaa vakiintuneita ajatusmalleja metaforien takana. Tutkielman teoreettinen pohja on kognitiivisessa käsitemetaforateorissa ja kriittisen tekstin- ja diskurssintutkimuksen viitekehyksessä. Tutkielma hyödyntää myös kriittisen metafora-analyysin periaatteita, jossa metaforat nähdään kognitiivisuuden lisäksi pragmaattisina kielen elementteinä. Metaforat eivät toimi tekstissä pelkästään ilmiön representoijina, vaan niillä on kyky toimia myös suostuttelevasti. Aineistona on 22 eri naistenlehdissä vuosina 1987–2011 julkaistua kauneusleikkausartikkelia. Kauneusleikkausmetaforien hallitsevat skeemat ovat sairaanhoidon, sodan, kasvillisuuden, kaupankäynnin sekä materian skeemat. Erityisiä metaforia ovat eläinmetaforat. Erityisesti esineiden ja tuotteiden, mutta myös sodan ja sairaanhoidon jäsennykset paljastavat, kuinka kauneuden muottiin mahtumaton ihminen on epäkelpo ja jopa arvoton. Kauneusleikkauksen avulla ratkaistaan koetut ongelmat. Kauneus, jota kauneusleikkauksien avulla tavoitellaan, on puolestaan jopa elämän ja kuoleman välinen asia. Metaforat paljastavat niiden takana vaikuttavia luonnollistuneita ja ideologisoituneita rakenteita, kuten individualismikulttuurin voiman. Kaikki skeemat osaltaan osallistuvat ilmiön rakentamiseen sekä yhdenlaisen kuvan ja totuuden luomiseen. Metaforien avulla voidaan luoda tunnetason yhteyksiä eri ilmiöiden välille, ja siten ne vaikuttavat siihen kokonaiskuvaan, diskurssiin, joka metaforista muodostuu. Metaforille ei aina kuitenkaan voi osoittaa yhtä vakiintunutta käyttötapaa tai funktiota, vaan yksi metaforinen ilmaus voi palvella eri tarkoituksia samanaikaisesti. Analysoitujen metaforien valossa näyttää siltä, kauneusleikkausten avulla tavoiteltava kauneus on ideologisesti kulttuurin läpäisevä ja ihmisille merkittävä asia.
  • Uotila, Hannamari (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimuksen lähtökohtana on, että ruokaa syömällä kuulutaan ryhmiin, erottaudutaan niistä ja rakennetaan subjektiivisuutta ideologian sisällä. Lihaa pidetään luonnollisena osana länsimaista kulttuuria eikä siksi lihan ideologista luonnetta usein havaita. Silloin lihansyönnin oikeutuksesta on myös vaikea keskustella. Liha yhdistää biologisia ja kulttuurisia merkityksiä ja määrittelee osaltaan ihmisen suhdetta muun muassa sukupuoleen ja eläimiin. Työn taustalla on ajatus sosiaalisesta konstruktionismista: tietoa ja merkityksiä tuotetaan jatkuvasti sosiaalisissa prosesseissa ja ne rakentuvat tietyssä ajassa ja paikassa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia sukupuolittuneita merkityksiä lihalla on ja miten ne rakentuvat? 2) Miten merkitykset näkyvät lihatuotteiden mainoselokuvissa? Miten eläimet, naiset ja miehet niissä esitetään? Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen etsitään vastausta teorian ja analysoitavan aineiston vuoropuhelulla, toiseen aineistosta. Aineistona on 15 televisiomainoselokuvaa suomalaisilta lihanjalostusyhtiöiltä vuosilta 2009–2011. Mainonnassa merkitykset rakentuvat yhteisen jaetun kulttuurisen tiedon pohjalle ja siksi se on oivallinen tutkimuskohde lihan sukupuolittuneiden merkityksien tutkimiseen. Aineistoa analysoidaan teorialähtöisen teemoittelun ja laadullisen lähiluvun menetelmin. Tuloksia tarkastellaan lihan sukupuolipolitiikan kattokäsitteen ja poissaolevan referentin käsitteen avulla, joka erottaa eläimen ja lihan toisistaan ja toisaalta yhdistää eläimen ja naisen lihana. Teoreettisena käsitteenä on näiden lisäksi luonto-kulttuuri-jako, jonka avulla tarkastellaan sukupuolien ja eläimen suhdetta lihan merkityksiin. Luonto-kulttuuri-jako on nähty punaisena lankana länsimaisessa ajattelussa ja lihan avulla ihminen määrittää asemaansa näiden vastaparien välissä. Lihaan liittyy maskuliinisena ruokana muun muassa voiman ja hallinnan merkityksiä. Yksi lihan ristiriitaisuuksista on, että naisen nähdään kuitenkin olevan lähempänä villiä luontoa kun taas miestä ajatellaan perinteisesti kulttuurin, järjen ja rationaalisuuden, edustajana. Ihmisyyttä määritellään vetämällä rajoja ihmisen ja eläimen välille lihan avulla: luonto lihan muodossa kypsennetään kulttuuriin sopivaksi. Nostalginen maaseutu ja kontrolloitu tehdasympäristö näyttäytyvätkin lihamainonnassa ristiriidattomana. Mies on aineiston mainoksissa lihan asiantuntija ja liha miehiä yhdistävä asia, jonka takia ja parissa voi näyttää avoimesti tunteitaan. Nainen on poissaoleva miehen ja lihan välisestä suhteesta. Lihan merkitykset ovat kuitenkin laajentuneet feminiinisenä pidettyyn terveysajatteluun, mikä haastaa hegemonisen maskuliinisuuden käsityksen lihasta yksin ruumiin polttoaineena. Muutos voi olla osittain seurausta siitä, että yksilölle on siirretty enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja samalla punaiseen lihaan on liitetty negatiivia merkityksiä: sitä esimerkiksi pidetään raskaana ruokana, vaikka ennen merkitys on ollut päinvastainen. Muutos on uhannut lihan asemaa aterian ja hegemonisen maskuliinisuuden luonnollisena osana, jota puolustetaan laajentamalla merkityksiä uusille alueille. Eläin on muuttuneessakin tilanteessa lihassa poissaolevana, mikä osaltaan mahdollistaa lihansyönnin.
  • Suomi, Merja (Helsingfors universitet, 2009)
    Tutkielmassani tarkastelen venäläisen lastenkirjailijan ja käännösteoreetikon Kornei Tšukovskin (Kornej Čukovskij) riimisatuja ja runoja kääntäjän kannalta. Tavoitteenani on selvittää, miten noista lähes sata vuotta vanhoista teksteistä saisi suomennoksia, jotka täyttäisivät lastenkirjallisuudelle kulttuurissamme asetetut normit ja puhuttelisivat nykyistä lukijapolvea. Arvioin myös, olisivatko jo olemassa olevat, noin kolmekymmentä vuotta vanhat Tšukovski-suomennokset yhä riittävän ajanmukaisia julkaistaviksi uusintapainoksina. Tutkielman aineisto sisältää Tšukovskin tunnetuimmat, suurimmaksi osaksi 1920-luvulta peräisin olevat riimisadut ja runot sekä saduista tähän mennessä tehdyt suomennokset. Tutkielman teoreettisena taustana ovat manipulaatioteoria ja siitä edelleen kehitetty polysysteemiteoria. Kohdetekstipainotteisuutensa vuoksi ne muodostavat ihanteellisen viitekehyksen lastenkirjallisuuden kääntämiselle, jossa kohdekulttuurin sisäiset normit ovat aina voimakkaina läsnä. Sekä lähde- että kohdeteksteissä kiinnitän erityistä huomiota sellaisiin aineksiin, jotka vaatisivat ajanmukaistamista, mutta lisäksi paneudun lastenkirjallisuuden kääntämisen yleisiin kysymyksiin, kuten kotouttamiseen, ideologisiin ja pedagogisiin näkökohtiin, tekstin luettavuuteen, kuvan ja sanan suhteeseen sekä rytmiin ja riimiin. Suomennoksia arvioidessani pyrin ottamaan huomioon myös kirjailijan omat käännösihanteet. Käännösteoreetikkona Tšukovski piti kääntämisen tärkeimpänä lähtökohtana ehdotonta uskollisuutta lähdetekstin kirjoittajalle. Tutkielmani empiirisessä osassa käytän kahta eri tutkimusmenetelmää. Aluksi arvioin jo olemassa olevien käännösten ajanmukaisuutta. Sen jälkeen valitsen uusia tekstejä suomennettaviksi ja käännän niitä itse selvittääkseni, millaista manipulointia niiden nykyaikaistaminen edellyttäisi. Tutkimuksestani käy ilmi, että useimmat aiemmista Tšukovski-suomennoksista voisi julkaista vielä tänäkin päivänä. Niistä välittyy alkuperäisten tekstien nonsense-tyyli, ja ne täyttävät edelleen lastenkirjallisuutemme poeettiset normit. Ne pienet korjaukset, joita niihin saatettaisiin joutua tekemään, johtuvat lähinnä kohdekulttuurin arvoissa ja asenteissa tapahtuneista muutoksista. Esimerkiksi väkivalta ja rasismi ovat nykyään voimakkaampia tabuja kuin suomennosten ilmestymisen aikaan. Lisäksi Tšukovskilla on vielä suomentamattomia riimisatuja ja runoja, joista olisi mahdollista tehdä ajanmukaisia käännöksiä uusille lukijapolville. Tämä edellyttäisi kuitenkin tekstien manipulointia: alkuperäiset tekstit sisältävät aineksia, jotka ovat ristiriidassa lastenkirjallisuuden nykynormien kanssa. Osa riimisaduista vaatisi niin voimakasta manipulointia, että tuloksena olisi pikemminkin mukaelma kuin käännös. Koska tekstit ovat riimillisiä, jo pelkästään poeettiset näkökohdat aiheuttavat usein muutoksia semanttiseen sisältöön. Tšukovskin peräämä uskollisuus alkuperäiselle kirjailijalle tuntuukin jossakin määrin vanhentuneelta nykyisten käännösnormien aikana, jona kääntäminen katsotaan enemmän kulttuurienväliseksi viestinnäksi kuin lähde- ja kohdetekstien välisen samuuden etsimiseksi. Toivon tutkimukseni antavan hyödyllisiä viitteitä kustantajille, joka etsivät julkaistavakseen korkealuokkaista venäläistä lastenkirjallisuutta. Tšukovskin teokset kuuluvat maailman lastenkirjallisuuden klassikoihin, ja siksi myös nykyajan suomalaisille lukijoille kannattaisi tarjota mahdollisuutta tutustua niihin.
  • Aiha, Teo (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -opinnäytetyöni käsittelee argentiinalaisen kirjailijan Jorge Luis Borgesin (1899–1986) tuotannon poliittista ideologiaa. Tarkoituksena on ottaa osaa akateemiseen keskusteluun, jossa suuren latinalaisamerikkalaisen kirjailijan pahamaineisten poliittisten kannanottojen ja hänen poetiikkansa välistä näennäistä ristiriitaa on pyritty sovittamaan. Esityksen keskiössä on novelli ”La lotería en Babilonia” kokoelmasta Ficciones (1944). Argumentoin sen puolesta, että kertomusta voi tulkita poliittisena allegoriana. Toiseksi pureudun sen ideologisiin rakennuspalikoihin. Kolmanneksi osoitan, että novellin maailmankuva on yhtenäinen koko kirjailijan kultakauden taideproosan ja esseistiikan kanssa, ja että sen sisältämää poliittista ideologiaa voi näin ollen laajentaa koskemaan koko borgesilaista poetiikkaa. Viimeiseksi pyrin etsimään kertomuksen intertekstin kautta Borgesille paikkaa poliittisideologisessa kirjallisessa traditiossa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on kauttaaltaan narratologinen. Tukeudun erityisesti Luz Aurora Pimentelin yleisesitykseen narratologian teoriasta sekä Gerard Genetten käsityksiin narratiivien vaietusta ideologiasta. Novellin vertauskuvallisuutta luodatessani tärkeässä osassa on myös Angus Fletcherin allegoriaa fryelaisena ”moodina” käsittelevä monografia Allegory (1964). Työn tulokset maalaavat Borgesista kuvaa, jossa hänen yhteiskunnallisten mielipiteidensä antipoliittisuus toistuu hänen poetiikassaan. Totean Borgesin tuotannon poetisoivan determinististä maailmankuvaa, josta seuraa fatalistinen elämänasenne ja kristillistä poliittista skeptisismiä muistuttava antipoliittinen näkökanta, joka korostaa etiikkaa politiikan kustannuksella.
  • Hakala, Tarja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tarkastelee lastenkirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä. Kiinnostus lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimusta kohtaan on ollut viime aikoina nousussa. Tutkimuskohteena se onkin kiinnostava erityisesti monien funktioidensa takia. Lastenkirjallisuus myös heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja normeja paremmin kuin aikuisille tarkoitettu kirjallisuus. Käännetty lastenkirjallisuus puolestaan paljastaa kulttuurien välisiä eroja originaalejaan paremmin. Tutkimusaineistoni muodostavat J. K. Rowlingin lasten- ja nuortenromaani Harry Potter and the Chamber of Secrets vuodelta 1998 sekä Marina Litvinovan venäjännös Гарри Поттер и Тайная Комната vuodelta 2002. Tutkimukseni on luonteeltaan kuvailevaa, eikä tavoitteeni ole arvottaa kääntäjän ratkaisuja. Tulokulmani on kohdekulttuuripainotteinen. Huomioni kohteena ovat erilaiset kulttuuriset ja kasvatukselliset seikat sekä kielelliset piirteet. Tutkimusmetodini on käännöksen ja lähtökielisen tekstin vertailu. Tarkasteluni kohteena ovat käännöksen kohdat, jotka eivät vastaa lähdetekstiä sisällöltään tai kielenkäytöltään, ja pohdin erojen syitä. Tutkimalla kääntäjän valitsemia käännösstrategioita pyrin tekemään havaintoja kääntäjän ideologiasta sekä hänen käyttäytymistään ohjaavista normeista. Tarkasteluni kohteena on myös tilanne, jossa venäjännös on syntynyt. Teoriataustaa tutkimukselleni luovat käännöksiä kohdekulttuurin kannalta tarkastelevat manipulaatioteoriat sekä niistä edelleen kehitetyt polysysteemiteoria ja normiteoria. Kohdetekstiä painottavan luonteensa vuoksi ne muodostavat ihanteellisen viitekehyksen lastenkirjallisuuden kääntämiselle, jossa kohdekulttuurin normit ovat aina voimakkaasti läsnä. Kääntäjän muutoksia tarkastellessani ja luokitellessani käytän apuna Andrew Chestermanin (1997) luokittelua käännöksen viestiä muokkaavista pragmaattisista käännösstrategioista. Analyysissä käy ilmi, että Litvinova manipuloi kohdekielistä tekstiä erittäin vapaasti. Kääntäjänä hän toimii sekä kasvattajana että portinvartijana, ja jättää lukuisilla lisäyksillään ja muutoksillaan kohdekieliseen tekstiin selkeän kädenjälkensä, joka heijastaa paitsi kohdekielisen kulttuurin normeja myös hänen omaa lapsikäsitystään. Venäjäntäjän käsittelyssä J. K. Rowlingin ambivalentti teos on muuttunut univalentiksi, ainoastaan lapsiyleisölle kohdennetuksi kirjaksi.
  • Kauhanen, Kaisa (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimukseni kohde on ideologia ja karnevalistinen huumori Siri Kolun Me Rosvolat (2010) sekä Timo Parvelan Isäni on supermies (1996) -lastenromaaneissa. Analysoin teosten huumoria ja erityisesti niiden karnevalistisia piirteitä, ja pohdin, miten teokset luovat ideologiaa. Pohdin myös, minkälaista karnevalistinen lastenkirjallisuus on, ja minkälaisia funktioita bahtinilainen karnevaali lastenkirjallisuudessa saa. Tutkimuksessani hyödynnän erityisesti John Stephensin ja Maria Nikolajevan ajatuksia niin karnevaalista, ideologiasta, lastenkirjallisuudesta kuin vallasta. Me Rosvolat -teoksessa erityisiä karnevalistisia piirteitä ovat ruokaan liittyvät normin ylitykset sekä erilaisten roolien nurinpäin kääntäminen ja venyttäminen. Teoksessa kesä on karnevaaliaika: päähenkilö Vilja napataan Rosvolat-perheen matkaan. Rosvokulttuuri edustaa anarkiaa ja säännöistä piittaamattomuutta, mutta teoksen edetessä anarkistisuus katoaa, sillä Vilja tuo mukanaan rosvomaailmaan yhteiskunnan säännöt. Karnevaaliaika päättyy teoksen lopussa, kun Vilja palaa kotiin. Tällainen väliaikainen karnevalistinen tila, jossa opitaan tai ymmärretään jotain tärkeää mutta jonka jälkeen tilanne palaa tilaan ennen karnevaalia, on hyvin tyypillinen lastenkirjallisuudessa. Isäni on supermies -teoksessa karnevalistisuus näkyy ennen kaikkea vanhempi-lapsi-roolien nurinpäin kääntämisessä. Samalla teos kiinnittää huomiota fyysisiin ominaisuuksiin ja liioittelee niitä. Tutkimukseni mukaan karnevalistisiinkin lastenkirjoihin voi helposti piilottaa opettavaisen tarkoituksen, joka voi olla konservatiivinen ja vallalla olevia arvoja tukeva. Usein näin näyttää olevan, sillä lastenkirjojen kumouksellisuudella tuntuu olevan rajansa. Tämän voi nähdä juontuvan sekä romanttisesta lapsikäsityksestä, mutta ennen kaikkea siitä, että lapset halutaan lastenkirjallisuuden avulla sosiaalistaa yhteiskuntaan, jolloin vallalla olevia sääntöjä, tapoja ja valtasuhteita ei oikeasti haluta kumota. Näin on myös Isäni on supermies -teoksessa. Ideologian kannalta kohdeteoksissani merkittävää on se, että kerronta on lapsipäähenkilöiden hallussa. Lisäksi Me Rosvolat -teoksessa keskeistä on sukupuoliroolien venyttäminen ja Viljan toimijuus ja oman arvon ymmärtäminen. Isäni on supermies -teoksessa miehet ovat toimijoita ja naiset sivurooleissa. Ideologisuus nousee selvimmin esille kohtauksissa, joissa aikuisen opettavainen ääni pääsee päähenkilön äänen läpi. Tutkimukseni osoittaa, että karnevalistinen huumori kumpuaa nimenomaan teosten arvopohjasta. Karnevalistinen lastenkirjan yksiselitteinen määrittely on hankalaa, sillä karnevaali lastenkirjassa tarkoittaa eri asiaa kuin aikuisyleisölle kirjoitetussa teoksessa.
  • Leponiemi, Lauri (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuskysymykseni on: —kuinka paratiisirepresentaatiot esiintyvät mainonnassa. Lähtökohtani on tarkastella liikkuvaa kuvaa, eli mainoksia joita on televisiossa, elokuvateattereissa ennen elokuvaa, tai internetissä ennen kuin jokin varsinainen video lähtee pyörimään ja niin edelleen. Huomiona on siis mainoksissa esiintyvät paratiisirepresentaatiot jotka pyrkivät esittämään parempaa maailmaa tai todellisuutta. Tämä todellisuus voi tulla todeksi kun katsoja ostaa mainostettuja tuotteita, tai ylipäänsä asettuu kuluttajana asemaan tavalla jonka voi nähdä edellytyksenä mainosten viitoittamalle todellisuudelle. Tutkimuksen analyysi on toteutettu laadullisesti kahden mainoksen pohjalta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalisten representaatioiden teoria, sekä visuaalisen kulttuurintutkimuksen ideologioihin ja rakenteisiin keskittyvät näkökannat. Mainokset oli valittu kansainvälisesti tunnetuilta toimijoilta (Apple, Pepsi). Pyrin analyysin kautta osoittamaan, että mainoksissa haluamme sen maailman ja kokemuksen jota mainos tarjoaa, sen sijaan että haluaisimme vain mainostettua tuotetta. Paratiisirepresentaatiot eivät välttämättä kuvaa yliluonnollista todellisuutta, vaan ainoastaan todellisuuden joka on jollain tavalla parempi ja rikkaampi kuin se jonka tunnemme, ja se jossa elämme.
  • Suonio, Saida (Helsingin yliopisto, 2015)
    Into Family examines how family is constructed in opinion pieces of Finland's most popular newspaper Helsingin Sanomat in 1990–1994 and 2010–2014. The research aim was to study what kind of discourses are constructed in the opinion pieces referring to nuclear family. The aim was also to compare discourses between years 1990–1994 and 2010–2014. The research method was critical discourse analysis which focuses on how societal power relations and inequality are constructed and reinforced through the use of language. The research questions are: how family is constructed in the opinion texts in Helsingin Sanomat and how discourses in 1990–1994 differ compared to 2010–2014 concerning equality? Studies show that heteronormative nuclear family is usually seen as "normal" family. In the beginning of this study, I assumed that discourses of nuclear family would reveal intersecting ideas of family. Therefore the context of the study was put up with discourses concerning nuclear family. The data was collected from the electronic archive of Helsingin Sanomat using all different forms of the keyword nuclear family. The analysis was made using critical discourse analysis to find out how societal power relations were constructed concerning family. Heteronormative nuclear family was constructed as self-evident family. It held hegemonic position in the discourses of both datas. Even so, family discourses, that had different ideologies about values clashed with each other. These differences constructed with conservative and liberal values. The comparative study showed that discourses of family had transformed to be more polyphonic and equal. Anyhow family discourses constructs and reinforces inequality by treating heteronormative nuclear family as normal and ideal. In any case family discourses have transformed to be more equal.