Browsing by Subject "ihminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 25
  • Tanner, Antero, Ferdinand (Tampereen työväen kirjapaino, 1914)
  • Lonkila, Annika (SAGE Publications, 2021)
    Cultural Geographies 28: 3, 479-493
    Although ethical questions are at the core of more-than-human geographies, more attention needs to be paid on researchers’ ethical responsibilities to more-than-human research subjects in social scientific research. In this paper I critically analyze my empirical work on Finnish dairy farms from the perspective of multispecies research ethics. I suggest that the concept of care is useful in understanding more-than-human research ethics. Attending to the needs of others can work as a starting point for making difficult ethical decisions in the field. However, in contested moments, different needs are often in conflict. Here, situated ethical responses might be needed in relation to the practices of fieldwork, for example to avoid causing harm to research subjects. Importantly, researchers have to care for their research subjects also through their analysis; addressing the questions related to research ethics also in terms of knowledge politics. When the ethics of care is complemented with the notion of ethics of exclusion, it has potential to tease out broader responsibilities both in interactions and knowledge about other animals and more-than-human research settings.
  • Korpinen, Samuli; Laamanen, Leena; Bergström, Lena; Nurmi, Marco; Andersen, Jesper H.; Haapaniemi, Juuso; Harvey, E. Therese; Murray, Ciaran J.; Peterlin, Monika; Kallenbach, Emilie; Klančnik, Katja; Stein, Ulf; Tunesi, Leonardo; Vaughan, David; Reker, Johnny (Royal Swedish Academy of Sciences, 2021)
    Ambio 50 (2021), 1325–1336
    Marine ecosystems are under high demand for human use, giving concerns about how pressures from human activities may affect their structure, function, and status. In Europe, recent developments in mapping of marine habitats and human activities now enable a coherent spatial evaluation of potential combined effects of human activities. Results indicate that combined effects from multiple human pressures are spread to 96% of the European marine area, and more specifically that combined effects from physical disturbance are spread to 86% of the coastal area and 46% of the shelf area. We compare our approach with corresponding assessments at other spatial scales and validate our results with European-scale status assessments for coastal waters. Uncertainties and development points are identified. Still, the results suggest that Europe’s seas are widely disturbed, indicating potential discrepancy between ambitions for Blue Growth and the objective of achieving good environmental status within the Marine Strategy Framework Directive.
  • Lievonen, Ville (Helsingin yliopisto, 2019)
    Fibroblastikasvutekijä 21 (fibroblast growth factor 21, FGF21) on elimistön glukoosi- ja rasva-aineenvaihduntaa sekä energiatasapainoa säätelevä hormoni. Se säätelee myös elimistön vastetta erilaisiin stressitiloihin. Kriittinen, eli henkeä uhkaava sairaus saa aikaan stressivasteen, jossa elimistön tulehdusjärjestelmä aktivoituu ja hermoston toiminta ja hormonien eritys muuttuu. Mitokondrioiden ja solulimakalvoston toiminnan häiriöitä on alettu pitämään keskeisinä mekanismeina kriittisen sairauden synnyssä, ja FGF21:n ilmentymisen on osoitettu lisääntyvän näiden soluelinten normaalin toiminnan häiriintyessä. Tätä taustaa vasten on mahdollista, että FGF21 on osana elimistön stressivastetta kriittiseen sairauteen ja se voi toimia merkkiaineena solutason toimintahäiriöistä. Tämän katsauksen tarkoituksena oli koota tutkimukset, jotka käsittelevät FGF21:tä akuutisti tai kriittisesti sairailla ihmisillä. Artikkeleita haettiin kahdeksasta eri tietokannasta, ja hakukriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi yhteensä kolmetoista. Artikkelit käsittelivät useita erilaisia akuutisti tai kriittisesti sairaita potilasjoukkoja. Akuutisti ja kriittisesti sairailla FGF21-pitoisuudet ovat kohonneita kontrollihenkilöihin nähden, ja pitoisuudet saavuttivat huippunsa pääosin sairauden ensimmäisen vuorokauden aikana. Osassa potilaskohortteja FGF21-pitoisuudet korreloivat taudin vakavuuden ja kliinisten päätetapahtumien, kuten kuolleisuuden, kanssa. Näiden tulosten valossa on mahdollista, että FGF21 toimii osana elimistön stressivastetta kriittiseen sairauteen, tai se on merkkiaine kriittisesti sairaan solutason toimintahäiriöistä. Toistaiseksi tutkimukset ovat pääosin pienillä potilasjoukoilla tehtyjä havainnoivia tutkimuksia, joten jatkotutkimus tulee osoittamaan näiden hypoteesien oikeellisuuden.
  • Saari, Sisko (2006)
    The study deals with Max Scheler, Erik Ahlman and Lauri Rauhala's ideas of the human being, and its focus is on spirituality, values and the question 'what is a human being?'. Scheler applies the phenomenological method to e.g. ethics, religious philosophy and sociology. According to Scheler's outlook on life, emotion – in its spiritual form – guides and defines the contents of life, rules the world and history, but emotion is also irrational and makes the source of creative energy. Furthermore, Scheler favours metaphysical individualism which puts emphasis on the 'self's' independency and value as concrete and existential and denies its deriving from the idea of spiritual. In spirituality the human being is somehow committed to deity. Spirituality is however an autonomous and original circle of being, self-supporting and super-individual. Spiritual activity is a person's activity. A person is a psychophysical whole. Human beings are part of the Cosmos. Ahlman studies the human being with the aid of special features deriving from spirituality. The prime mover of spiritual activity is the spiritual fundament of the human being. It is not the same as the conscious, thinking ego but by thinking we can become aware of it. The spirit is self-understanding. As Ahlman puts it, the human being is a rational being which is equipped with the ability to understand oneself. The word 'spirit' is positive to its value. The superego is the spirit's implementation in the human being. Truthfulness and emotionality make the spirit. Volition's world takes action in the human being. It is singular and absolute but also problematic: volition has emotions with it. Volition manifests itself as ethical awareness. Its special quality becomes clear in expressions. All activity contains intuition. Intuition makes us understand what cannot be understood by sense. Intuition goes hand in hand with intellect and serves it. Values and volition are inner realities, even though they have their expression on the outside. Metaphysics appears in the human being's impersonality: the human being approaches the spirit, represents a timeless idea. Rauhala takes the human being as an individual, a holistic whole, applying the idea of the human being and the view on the human being, the ontological-philosophical analysis to his studies. According to Rauhala's trichotomy, the concept of being consists of physicality, consciousness and situationality. Those are features which have rational grounds. Spirituality belongs to the highest level of consciousness. The human being's uniqueness in the world is based on the hidden wisdom of evolution in that the human being has developed awareness of the ego and the world. The human being is a person. Features of humanity are e.g. consciousness, intentionality, the unconscious, the conscious and ethicality. To work ethicality requires a human individual. The distinguishing feature of these three philosophers is their different approach to the problem. Common for them are their aims to obtain knowledge to solve the problem of the human being. Main sources: - Ahlman, Erik: Ihmisen probleemi - johdatus filosofisen antropologian kysymyksiin (1953), Arvojen ja välineitten maailma - eetillis-idealistinen maailmantarkastelukoe (1920), Totuudellisuuden probleemi (1929), Kulttuurin perustekijöitä - kulttuurifilosofisia tarkasteluja (1939). - Rauhala, Lauri: Ihmiskäsitys ihmistyössä (1983), Henkinen ihmisessä (1992), Ihmisen ainutlaatuisuus (1998). - Scheler, Max: Der Formalismus in der Ethik und die Materiale Wertethik - Neuer Versuch der Grundlegung eines ethischen Personalismus (1954), Die Stellung des Menschen im Kosmos (1930).
  • Mannonen, Laura (University of Helsinki, 1997)
  • Varja, Marjatta (1947)
  • Hirviranta, Einikki (1950)
  • Ovaskainen, Niko-Pekka (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä tutkielma keskittyy Gregorios Nyssalaisen Suureen katekeesiin (Oratio catechetica magna) ja siinä esiintyvään ”pelastushistorialliseen”. Tutkimuskysymys jakautuu kahtia: 1) Millaiseen alkutilaan ihminen Gregorioksen mukaan luotiin? ja 2) Millaiset muutokset ihmiseen ovat vaikuttaneet? Tutkimus keskittyy Gregorioksen antropologiaan ja soteriologiaan, minkä tähden oleelliseksi taustateoriaksi kuuluu tutkimus siitä, kuinka hän ymmärsi partisipaation ja luomakunnan hierarkkisuuden. David L. Balásin ja Johannes Zachhuberin tutkimukset ovat keskeisimpiä aikaisemmasta tutkimuksesta. Tutkimuskysymystä lähestytään systemaattisella analyysillä, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä Gregorioksen tausta-ajatusten sekä keskeisimpien käsitteiden analysointia. Keskeisimpiä tuloksia ovat seuraavat. Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi merkitsee tämän partisipaatiota jumalalliseen luontoon. Ihmisyydessä vallitsevat mielenkyvyt, kuten tahdon vapaus ohjaavat Gregorioksen tulkinnan mukaan jokaista ihmistä kohti Jumalaa. Kaikki luotu tavoittelee partisipaatiota korkeimpaan hyvään. Lankeemus merkitsee ihmisen mielen huijatuksi joutumista, minkä tähden se erehtyy tavoittelemaan sellaista, joka on vain näennäisesti hyvää. Langennut ihmisluonto on kuolevainen, jotta kuolemassa ruumiin hajoaminen tuottaa vapautumisen turmeluksesta. Jumalan inkarnaatio merkitsee ihmisluonnon vapauttamista paholaisen vallasta, mikä tapahtuu oikeudenmukaisena vaihtokauppana. Paholainen ei tajua vaihtavansa ihmiskuntaa jumalihmiseen, jota hän ei kykene hallitsemaan. Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsevät universaalia pelastusta, joka palauttaa ihmisyyden sen alkuperäiseen tilaan. Samalla Kristuksen jumalallinen luonto jumalallistaa hänen inhimillisen luontonsa. Sakramentit tarkoittavat Kristuksen jäljittelyä. Kasteessa ihminen jäljittelee Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, mikä tekee tästä sakramentista kuolleista nousemisen alkupisteen. Kaste tekee jo tässä elämässä osalliseksi uudesta ihmisyydestä. Jäljittely jatkuu kristityn elämässä samalla kun eukaristia parantaa ihmisruumista tuoden sen Pelastajan yhteyteen. Kasteessa tapahtuvan uudelleensyntymän tulee näkyä ihmisen elämässä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan lapseksi otettu jäljittelee jumalallisen luonnon ja Kristuksen tekoja. Suuren katekeesin eskatologinen ulottuvuus on moniselitteinen. Siihen sisältyy yhtäältä ajatus yleisestä ennallistamisesta ja toisaalta ihmisen tekojen vaikutus hänen tuomioonsa ylösnousemuksen yhteydessä. Gregorios Nyssalaisen teologiaa Suuressa katekeesissa leimaa partisipaatio ja Jumalan kuva. Hänen ajattelulleen on ominaista, että nämä kaksi liittyvät toisiinsa. Partisipaatio Jumalaan on kuvana pysymisen edellytys. Niinpä myös soteriologiassa pelastava toiminta tähtää tämän kuvan ennallistamiseen ja ylläpitoon. Kristuksessa luodaan uusi ihmisluonto, joka on jumalallisen luonnon pyhittämä. Gregorioksen soteriologia tähtää siihen, että ylösnousemuksessa kastetut ovat osallisia tästä uudesta ihmisyydestä.
  • Salonen, Natalia (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin ja tutkia sellaisia suomalaisten olemassa olevia käsityksiä kehitysavusta, joista ei puhuta julkisesti. Tavoitteeseen päästään tarkastelemalla laadullisen tutkimuksen keinoin Internetin keskustelupalstoilla käytyä kehitysapukeskustelua. Julkinen ilmapiiri suhtautuu Suomessa kehitysapuun myönteisesti, mutta keskustelupalstoilla käyty kehitysapukeskustelu on pääosin kehitysapuvastaista. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmelta suomenkieliseltä keskustelupalstasivustolta vuoden ajalta kerätystä kehitysapua käsittelevästä keskusteluaineistosta, jota tarkastellaan laadullisen diskurssianalyysin sekä laadullista analyysia tukevan määrällisen sisällön erittelyn avulla. Aineisto käsittää yhteensä 52 viestiketjua, jotka sisältävät 466 kommenttia. Tutkimuksen pohjateoriana on toiseuden ilmiö. Toiseuden käsitteellä tarkoitetaan tutkimuksessa ilmiötä, jossa subjekti kokee vaikeaksi toisen henkilön tai asian kohtaamisen. Tutkimuksessa uskonto ja ihonväri luovat perustan toiseuden strukturoitumiselle, ja teoreettisessa viitekehyksessä toiseus yhdistetään muun muassa kansalliseen identiteettiin sekä neokolonialismin teoriaan. Tutkimuskysymykset ovat miten kehitysapu ja sen legitimiteetti kategorisoituvat keskustelun kautta, sekä kuinka toiseus ja keskustelijoiden henkilökohtainen sekä kansallinen identiteetti rakentuvat kehitysapukeskustelussa. Aineistoa analysoidaan sekä yhtenä kokonaisuutena että tarkastellen sivustokohtaisia eroja, ja erillisesti kehitysapuun kielteisesti sekä myönteisesti suhtautuvina keskusteluina. Aineistojen keskustelukommenteista 12 prosenttia suhtautuu kehitysapuun myönteisesti ja 88 prosenttia kielteisesti. Toiseuden teema on yhtä läsnä sekä kehitysapuun myönteisesti että kielteisesti suhtautuvassa keskustelussa. Myönteinen keskustelu liikkuu moraalisen velvollisuuden tematiikan piirissä eikä jakaudu useampaan kategoriaan. Kielteinen keskustelu jakautuu puolestaan kolmeen pääkategoriaan; kehitysavun toimimattomuuteen, eläimellistämiseen eli avun vastaanottajien inhimillisten ominaisuuksien väheksymiseen ja Suomelle koettuun uhkaan. Keskusteluaineistojen yleisin yksittäinen keskustelunaihe koskee globaalia väestönkasvua. Myös toiseuden ilmiö jakautuu aineiston analyysissa kolmeen kategoriaan. Näiksi kategorioiksi muodostuvat 'otukset', 'kukkahattutädit' sekä avun legitiimit vastaanottajat. Näistä tuloksista voidaan yleistää, että toiseus tässä tutkimuksessa liittyy ennen kaikkea alempiarvoisiin eli epäinhimillisiin piirteisiin, naiseuteen ja uhriuteen. Otukset edustavat keskustelijoille kaukaista toiseutta, ja otustoiseus liittyy ennen kaikkea ihonväriin ja uskontoon. Kukkahattutädit kuvaillaan puolestaan aineistossa suomalaisiksi vihreitä arvoja kannattaviksi naisiksi, jotka suhtautuvat kehitysapuun epärationaalisesti. Uhritoiseutta edustavat avun legitiimit vastaanottajat ovat sekä kehitysavun legitiimejä vastaanottajia että suomalaisia legitiimeiksi koettuja avuntarvitsijoita, jotka ovat passiivisia eivätkä aktiivisia toimijoita. Tutkimuksen aineistossa keskustelijoiden minäkuva ja identiteetti liittyvät kiistatta kansalaisuuteen eli Suomeen ja suomalaisuuteen. Valtaosa keskustelijoista kategorisoi Me-kategorian jäseniksi suomalaiset valkoihoiset työikäiset ja työssäkäyvät miehet, tai ainakin maskuliiniset arvot omaavat suomalaiset naiset. Me-kategorian jäsenet ovat lisäksi ahkeria ja rationaalisia toimijoita, jotka ajattelevat itsenäisesti ja kyseenalaistavat julkisen mielipiteen sekä päätöksenteon. Yksi tämän tutkimuksen tuloksista on keskustelijoiden puutteellinen tietämys varsinaisen kehitysavun todellisesta luonteesta ja tuloksista. Toiseuden ja kehitysapukeskustelun kytköksen tulos tämän tutkimuksen perusteella puolestaan on se, että keskustelijat eivät koe, niin kehitysapuun kielteisesti kuin myönteisestikään suhtautuvassa keskustelussa, kehitysavun vastaanottajia kanssaan tasa-arvoisina. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan sanoa, että kehityspolitiikka hyötyisi kehitysapuun liittyvän toiseuden purkamisesta. Kehitysapua ja kehitysmaita koskevan tiedon lisääminen niin kansalaisten kuin päättäjienkin keskuudessa voisi olla askel tarvittavaan suuntaan.