Browsing by Subject "ihmissuhteet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Pitkänen, Paula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan ihmissuhteita ja niiden tuhoisaa luonnetta Emily Brontën romaanissa Humiseva Harju (1847). Tutkimusmetodeina käytetään sukupuolentutkimusta ja väkivaltatutkimusta. Väkivalta vaikuttaa vahvasti lähes kaikkiin romaanin ihmissuhteisiin, sekä siinä esiintyviin henkilöihin. Tutkielmassa keskitytään erityisesti Heathcliffin ja Catherinen henkilöhahmoihin, ja pyritään näyttämään, kuinka väkivaltainen kasvatus ja elinympäristö ovat vaikuttaneet heihin lapsuudessa niin, että hahmot päätyvät kohtelemaan muita ihmisiä fyysisesti ja henkisesti kaltoin myös aikuisina. Heathcliffin ja Catherinen kokema väkivalta on peräisin erilaisista syistä: Heathcliff kärsii orpotaustansa, etnisyytensä ja kasvattiveljessään herättämänsä kateuden takia, kun taas Catherinea rangaistaan, soimataan ja väheksytään oman sukupuolensa takia. Esseessä tarkastellaan myös yleisellä tasolla yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolinormeja, jotka vaikuttavat suuresti sekä tyttöjen ja poikien omaan ajatteluun, että muun lähipiirin suhtautumiseen heihin. Heathcliffin ja Catherinen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös muita keskeisiä henkilöhahmoja, kuten Nellyä, Edgaria, Isabellaa ja Lintonia. Nellyn, Isabellan ja Catherinen välisiä suhteita tutkiessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, kuinka henkilöhahmot ja heidän keskinäinen dynamiikkansa edustavat stereotyyppistä kuvausta naisten välisistä ystävyyksistä, joita värittävät vahvasti kateus, huijaus ja kilpailu. Edgarin ja Lintonin henkilöhahmoja tarkasteltaessa käsitellään toksista maskuliinisuutta ja sitä, millainen maskuliinisuuden ihanne on yhteiskunnassamme, ja kuinka se vaikuttaa miesten kohteluun. Tutkielmassa tuodaan esille kolme erilaista keskeistä väkivallan muotoa: lapsiin kohdistuva väkivalta, naisiin kohdistuva väkivalta sekä lähisuhdeväkivalta. Kaikki nämä väkivallan muodot ovat vahvasti esillä Humisevassa Harjussa. Lähes jokainen romaanissa esiintyvä lapsihahmo kokee fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa, mikä kertoo myös siitä, kuinka lapsiin suhtauduttiin 1700- ja 1800- lukujen Englannissa. Lapsena koettu väkivalta tekee myös monesta hahmosta, kuten Heathcliffista, Catherinesta ja Hindleystä, erittäin julmia aikuisia. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkasteltaessa keskitytään erityisesti Isabellan ja Catherinen tyttären, Cathyn hahmoihin. Naiiviksi nuoreksi romantikoksi kuvailtu Isabella ihastuu Heathcliffiin, joka käyttää häntä hyväkseen tuottaakseen tuskaa Edgarille. Isabella päätyy naimisiin Heathcliffin kanssa, mitä seuraavina viikkoina hän tulee lähes päivittäin pahoinpidellyksi, nöyryytetyksi ja eristetyksi aviomiehensä taloon. Hän tulee todennäköisen raiskauksen seurauksena raskaaksi, pakenee ja joutuu muuttamaan yksin pois kotiseudultaan. Isabellan henkilökehityksessä kiinnitetään huomiota myös siihen, kuinka hänen lähipiirinsä suhtautuu paheksuttuun avioliittoon ja sitä seuranneeseen kärsimykseen. Isabellan veli Edgar katkaisee välinsä siskoonsa, ja Nelly paheksuu ennemmin Isabellan avioliiton jälkeen siveettömäksi muuttunutta ulkoasua kuin Heathcliffin väkivaltaa. Cathy puolestaan elää lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa samassa turvatussa ympäristössä kuin Isabella, kunnes Heathcliffiin tutustuttuaan joutuu pakkoavioliiton, fyysisen väkivallan ja vapaudenriiston uhriksi. Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy Humisevassa Harjussa erityisesti Catherinen ja Heathcliffin sekä Catherinen ja Edgarin suhteissa. Catherinen ja Heathcliffin suhteen väkivalta on molemminpuolista mustasukkaisuutta, pakkomiellettä, omistamista ja fyysistä vallankäyttöä. Edgarin ja Catherinen avioliitossa puolestaan on hyvin selkeästi nähtävissä tekijä (Catherine) ja uhri (Edgar). Vaikka molemmat ihmissuhteet ovat epäterveitä ja vaarallisia, ne ovat myös vahvasti romantisoituja romaanissa, mikä omalla tavallaan kyseenalaistaa väkivallan vakavuuden ja luo erityisesti Heathcliffista ja Catherinesta kuvan kirjallisuushistorian merkittävimpinä rakastavaisina. Tutkielmassa näytetään paitsi se, kuinka sukupuolinormit, naisten väliset suhteet, toksinen maskuliinisuus ja väkivalta näyttäytyvät Brontën romaanissa ja vaikuttavat sen henkilöhahmoihin, myös se, kuinka käsitellyt teemat ja ongelmat ovat olemassa ja yleisiä myös nyky-yhteiskunnassa, ja miten niiden tunnistaminen kirjallisuudessa on osa ongelmaa vastaan taistelemista.
  • Alanen, Antti (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee kodin ja perheen tematiikkaa seurakunnallisessa kontekstissa. Tutkimuskohteena on Seinäjoella toimiva Houm Church -seurakunta ja tutkimuskysymys on: miten kodinomaisuus ja perheen tuntu ilmenevät Houm Churchin toiminnassa. Tutkimus liittyy osaksi myöhäismodernien uuskarismaattisten seurakuntien tutkimusta ja pyrkii kodin ja perheen tematiikan kautta kuvaamaan nuoria aikuisia tavoittavan seurakunnan toimintaa. Tutkimuksen aineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin keinoin ja aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavasti. Analyysiä ohjaavana teoriana toimi Karl Inge Tangenin temaattinen jaottelu tavoista, joilla ihmiset identifioituvat myöhäismoderneihin seurakuntiin. Analyysin myötä aineistosta nousi neljä keskeistä temaattista kokonaisuutta, jotka kuvaavat miten kodinomaisuus ja perheen tuntu ilmenevät Houm Churchissa. Nämä neljä kokonaisuutta ovat (1) Roolimallit ja esikuvalliset äiti- ja isähahmot seurakunnassa, (2) Sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyyden korostaminen, (3) Rakkaudellinen ilmapiiri sekä (4) Samastuttavuus. Kunkin teeman alle muodostui omiksi kategorioikseen aineistosta nousseita keskeisiä ja toistuvia havaintoja, kuten (1) johtajat ystävinä tai helposti lähestyttävinä persoonina, (2) puhe rakkaudesta, (3) modernius ja nuorekkuus sekä (4) tutustumiseen ja sosialisoitumiseen kannustaminen. Tutkimuksessa tulee esille, että kodinomaisuus ja perheen tuntu ilmenevät Houm Churchissa erityisesti ihmissuhteiden, yhteisöllisyyden ja ajan henkeä mukailevien käytäntöjen kautta.
  • Palonen, Kaisa (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan tukiperhetoimintaa lastensuojelun jälkihuollossa. Jälkihuolto merkitsee kokonaisvastuuta sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren selviytymisestä sekä hänen syrjäytymisensä ehkäisemistä. Jälkihuolto voi sisältää erilaisia avohuollon tukitoimia, kuten taloudellista tukea ja asumisen tukemista nuoren tarpeiden mukaan. Vapaaehtoisen tukiperheen tärkeimpänä tehtävänä on tukea sellaista nuorta, jolla ei ole vielä edellytyksiä täysin itsenäiseen elämään. Useimmiten nuoren ja tukiperheen asunnot on sijoitettu lähekkäin. Aluksi tutkielmassa käsitellään jälkihuoltoa, sen tehtävää ja sisältöä, itsenäistyvien nuorten tuettua asumista sekä tukiperhetoimintaa ja siihen sisältyvää sosiaalista tukea. Tutkimustehtävänä on selvittää, mikä on tukiperheen merkitys nuoren itsenäistymiselle. Tarkastelun keskiössä on tukiperheen ja nuoren välinen suhde, sen kehittyminen ja sille ominaiset piirteet. Aihetta lähestytään sekä nuorten että tukiperheiden näkökulmasta. Tutkimusaineiston muodostavat viiden jo itsenäistyneen nuoren ja viiden tukiperheen teemahaastattelut. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa vähän tutkitusta aiheesta. Haastateltujen tukiperheiden mukaan tukisuhteen kannalta merkittävä tekijä on nuoren yhteistyöhalukkuus; nuoret puolestaan arvostivat tasa-arvoista suhdetta, jossa heitä ei kontrolloitu. Tukiperheiden haastatteluissa kävi ilmi, että tuen ja kontrollin välillä tasapainoilu on tavallista useimmissa tukisuhteissa. Sosiaalisen tuen näkökulmasta tukisuhteeseen sisältyy käytännön tukea ja emotionaalista tukea. Käytännön tuki ilmenee ohjaamisena raha-asioiden hoidossa ja muissa arjen perusasioissa. Emotionaalinen tuki on keskustelua, läsnäoloa ja nuoren kuuntelemista. Sekä nuorten että tukiperheiden mukaan hyvää tukisuhdetta luonnehtivat molemminpuolinen luottamus ja avoimuus. Haastattelujen perusteella tukisuhde on parhaimmillaan vastavuoroinen ihmissuhde. Haastatellut nuoret puhuivat tukiperheestä ystäväperheenä ja naapureina, eivätkä he nähneet itsenäistymisensä ja tukiperheen välillä selkeää yhteyttä. Sekä nuorten että tukiperheiden haastattelujen perusteella tukiperhettä voidaan kuitenkin pitää merkityksellisenä nuoren itsenäistymiselle. Tukiperheen merkitys nuoren itsenäistymisen kannalta on se, että nuori saa kokemuksia läsnäolevista ja luotettavista aikuisista. Naapuruus tuo tukisuhteeseen epävirallisuutta ja nuorelle turvallisuuden tunnetta. Tukiperhe voi osaltaan auttaa nuorta integroitumaan yhteiskuntaan antamalla mallin tavallisesta elämästä, mistä nuorella ei ehkä ole kokemusta. Sekä nuoret että tukiperheet toivat esille, että tukiperhe voi auttaa nuorta löytämään omat vahvuutensa ja parantamaan itsetuntoaan. Tukiperhetoiminnalla on mahdollista vastata yksilöllisesti itsenäistyvien nuorten tarpeisiin.
  • Jaari, Aini (2000)
    The study is based on a measure of global self-esteem developed by Rosenberg (1965). The aims are (1) to investigate in an adult population the concept of self-esteem as defined by Rosenberg, (2) to develop measures for examining qualitative differences within this global concept, (3) to map out qualitative differences in self-esteem for the sample of adults involved in the study. Antonovsky (1979) provides the theoretical basis for measures to examine qualitative differences. These include a sense of coherence, machiavellism (Mach IV) and the 'Big Five' personality theories. Emerging qualitative factors (personality components) and their interrelationships are examined. Data was collected during 1995 through questionnares administered to course participants representing different work environments (n=368). Gender, age and education were independent variables. In methodological terms the study was quantitative. Results were examined first on the basis of percentages, averages and correlations. The predictors of the global concept of self-esteem were analysed by means of factor analysis and linear regression analysis. Analysis of variance examined whether, in terms of the predictors, there were differences between different professional groups. The following dimensions of coherence emerged: a sense of meaninglessness (a=.77), disappointment in interpersonal relationships (a=.74), anxiety (a=73). The components of machiavellism were: cynicism (a= .73) and honesty/moral respect (a=.65). The dimensions of a sense of competence were: a wish to please (a=.70), competence and success (a= .78) and success at school (a= .74). Other personality factors were: social competence and empathy (a=.78), willingness to experiment (a=.69), social and verbal influence (a=.78), a sense of shame (a=.70), a sense of guilt (a= .69) and conservatism (a= .67). Gender and age did not have an effect on global self-esteem (Rosenberg). However, level of education did. Those with more extensive education seemed to have higher levels of self-esteem. Weak sense of coherence, shame and guilt as predictors of low self-esteem were common to the whole sample. Education and age also contributed to qualitative predictors. Cynicism and disappointment in interpersonal relationships characterised low self-esteem in young men (aged below 31) who had less education. For employed young adults and women with more education, talkativeness, which was associated with low self-esteem, could be explained as a defence and compensatory mechanism. For women, low self-esteem was affected by aspects to do with a sense of life coherence, shame and guilt. Low self-esteem among educated men was explained by aspects of empathy and social competence. While for men success was the most important contributor, for women it was close interpersonal relationships, empathy and social interaction. The results are largely in agreement with the views expressed by Rosenberg, i.e. the importance of social, normative and institutional integration in affecting self-esteem. Rosenberg, M. (1965): Society and adolescent self-image. Rosenberg, M. (1979): Conceiving the self. Antonovsky, A. (1979): Health, stress and coping.
  • Tarmann, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työpaikan huonot ihmissuhteet voivat Japanin terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön mukaan johtaa työntekijöiden itsemurhiin. Tutkimusten mukaan nuoret japanilaiset toivovat ja arvostavat hyviä ihmissuhteita. Tutkimusta työpaikan ihmissuhteista japanilaisessa kontekstissa on tehty vain vähän ja siksi se on tärkeää. Tutkielmassa tarkastelen japanilaisten työntekijöiden käsityksiä pääasiallisesti työpaikan horisontaalisista ihmissuhteista. Tutkielman tavoitteena on ensisijaisesti selvittää, millaisia diskursseja löytyy puhuttaessa työpaikan ihmissuhteista. Toissijaisesti tarkastelen sitä, mitä funktioita näillä diskursseilla on ja millainen kokonaiskuva ihmissuhteista syntyy japanilaisen työmaailman kontekstissa. Perehdyn tutkimuskysymyksiin keväällä 2018 Japanissa keräämäni aineiston pohjalta. Aineisto koostuu 20 japanilaisen työntekijän haastattelusta. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu työyhteisöön liittyvän kirjallisuuden ja Japanin työelämän kontekstin pohjalta. Paneudun tutkimusongelmaan diskurssianalyyttisin keinoin. Haastateltavien puheesta nousee esiin neljä diskurssia. Ne käsittelevät työpaikan ihmissuhteiden määrittäviä tekijöitä, merkitystä, hierarkkisuutta ja keinoja, joilla ihmissuhteita yritetään kehittää. Tutkimukseen osallistujat kokevat merkitykselliseksi myös kommunikaation roolin ihmissuhteissa. Havaitsemillani diskursseilla on erilaisia funktioita: ne konstruoivat, ylläpitävät, muuntavat ja purkavat työpaikan ihmissuhteita ja hierarkiaa. Diskurssit myös kuvaavat työyhteisöä, luovat käsitystä sosiaalisista suhteista ja viestivät työpaikan ihmissuhteista. Kokonaiskuva työpaikan ihmissuhteista on hyvä, koska enemmistö haastatelluista kokee ihmissuhteiden olevan hyvät tai neutraalit. Tutkimukseen osallistuneet tiedostavat ihmissuhteiden ongelmallisuuden ja niiden tärkeyden. Tutkielman perusteella voidaan lisäksi sanoa, että japanilainen työelämä on murroksessa. Selkeimmin tämä näkyy siinä, että nuoret tutkimukseen osallistujat purkavat puheessaan hierarkiaa. Murros ilmenee myös yritysten toimintatapojen muutoksena.
  • Meling, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    The objective of this study is to highlight traumas experienced by a student and to examine how the traumas arise in school context. I also examine what kind of support school was able to provide for the traumatized student. Purpose of this study is to provide knowledge and possible means for caretakers to encounter a traumatized child. In this study the voice is given to a young person who has been struggling with traumas during her time in school and her narrative is used to determine the student’s personal experiences of reconciling the traumas and school. The person who participated in this study was a former youth in a youth detention centre, whose traumas passed throughout her whole school time, especially throughout the secondary school and beginning of high school, which are the main subjects of this study. Purpose of this study is not to generalize, but to bring out this youth’s valuable story to the public by collecting relevant data. The study is a qualitative case study and collected material is used to highlight information about the factors that led to the traumas and in particular, what kind of support was available at school and what kind of support would have been needed. Data collection methods were observation, daily reports and open interviews. Analysis of the collected material was carried out according to methods of content analysis. Study results showed that traumas had significant links to a child’s well-being, learning and need for support at school. Trauma was caused by attachment problems and lack of basic needs of the child. My study is partly related to the attachment theory. Based on this, the early age problems of interaction seemed to affect later social life, psyche and coping with school. Problems reflected to school as social challenges and caused learning, concentration and behavioral problems. Hiding behind defenses, loneliness and labelled difference led to a decline in school motivation and performance. Support provided was not sufficient and all parties; teachers, classmates and the youth herself were exhausted. Traumas appear in school context in many ways in all areas of studying. In school context, there does not always seem to be enough time, means, skills or resources to face children who are severely traumatized and therefore mentally unstable.
  • Hakala, Katja (2008)
    Tutkimukseni aiheena on Pienperheyhdistys ry:n organisoima kummi-mummitoiminta. Kummi-mummitoiminta on vapaaehtoistyötä, jonka tarkoituksena on rakentaa kolmen sukupolven verkostoja. Toiminta yhdistää lapsiperheitä joiden elämässä isovanhemmat eivät ole aktiivisesti läsnä, sekä vapaaehtoisena toimivia kummi-mummeja. Tutkimuksessani tarkastelen sitoutumisen syntymistä vapaaehtoisena toimivan kummi-mummin näkökulmasta. Tutkimukseni aihetta olen lähestynyt tarkastelemalla ensin yhteiskuntamme muutosten vaikutuksia ihmisten elämään ja heidän sosiaalisiin suhteisiinsa. Yhteiskunnassamme puolet avioliitoista päätyy eroon, tämä luo vaikutuksensa kaikkiin perheenjäseniin, myös yli sukupolvien isovanhempien asemaan perheessä. Sosiaalisten suhteiden rakentaminen, muun elämänkulun ohella, on nyky-yhteiskunnassa sanottu olevan neuvottelun tulos. Tutkimukseni teoreettisena lähtökohtana on Finchin ja Masonin teoria läheissuhteisiin sitoutumisesta. Finch ja Mason tuovat esiin, että läheissuhteisiin sitoutuminen rakentuu vuorovaikutuksessa, neuvotteluissa. Oleellinen käsite näissä neuvotteluissa on vastavuoroisuus. Vastavuoroisuuden tasapainon säilyttäminen suhteissa mahdollistaa jatkuvuuden, joka on sitoutumisen syntymisen edellytys. Tutkimukseni aineisto koostuu seitsemästä haastattelemastani kummi-mummina toimivasta vapaaehtoisesta. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua. Haastattelujani ovat ohjanneet tutkimuskysymykseni: miksi kummi-mummi on lähtenyt mukaan kummi-mummitoimintaan, millaiset olivat odotukset kummi-mummitoiminnalle, miten kummi-mummius vastasi kummi-mummien odotuksia ja määrittivätkö odotukset kummi-mummitoiminnalle sitoutumisen syntymistä. Keräämääni aineistoa olen käsitellyt analyysimenetelmänäni sisällönanalyysi, huomioiden kuitenkin aineiston tarkasteluni olevan teorialähtöistä. Tutkimukseni tulosten mukaan kummi-mummitoiminnan motiivina oli eläkkeelle siirtymiseen valmistautuminen. Vapaaehtoistyö tai auttaminen oli lähes kaikille haastatelluille tuttua toimintaa. Kysymykseen odotuksista liitettiin kokemus isovanhemmuudesta. Tämän tulkitsin kertovan sisäisestä motiivista kummi-mummitoiminnalle. Merkittävänä näen vastauksiin liitetyn näkökulman tulevaisuuteen. Tulosteni mukaan sitoutumista kummi-mummiuteen syntyi kun kummi-mummi todennettiin osaksi perhettä. Oleellista sitoutumisen syntymisessä oli, että osallisuuden todensi lapsen vanhempi. Mikäli vanhempi ei todentanut osallisuutta, kummi-mummit rakensivat sitoutumisen vastuun kautta, omaa sitoutumista tulkittiin tällöin auttajan positiosta. Sitoutuminen jäi kuitenkin heikommaksi, sitouduttiin ulkoisesti.
  • Autio, Kirsi (2006)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani yhtäältä, sitä millä tavoin nuorille suunnattu ihmissuhdetaitokurssi rakentaa yksilölle tämän elämänhallintaa tukevia kompetensseja ja toisaalta sitä, miten nuoret jäsentävät omassa ajattelussaan heille suunnatun ihmissuhdetaitokurssin oppeja. Tarkastelen nuorille suunnatun sosioemotionaalisten taitojen kurssin ja sen käyneiden nuorten välille syntyvää vastavuoroista prosessia elämänhallinnan, psykologisen rationaliteetin ja kasvatuksen näkökulmista. Tutkimukseni kytkeytyy identiteettiä ja hallinnointia koskeviin sosiologisiin keskusteluihin. Teoreettisena viitekehyksenäni toimii hallinnan analyyttinen tarkastelunäkökulma, jota sovellan nykyhetken tutkimukseen historiallisen tarkastelun sijaan. Tärkeimpiä lähteitäni tutkimuksessani ovat muun muassa N. Rosen, M. Deanin, S. Hallin, J. Törrösen ja I. Helénin kirjoitukset. Nuiskun ja nuorten suhteen välisessä tarkastelussa keskiöön nousee liberalistisen yhteiskunnan tuottama ristiriita yhteenkuuluvuuden ja yksityisyyden tarpeiden välillä autonomisen yksilön elämässä. Ymmärrän elämän hallinnan osaltaan tarkoittavan onnistunutta tasapainoilua ristipaineiden keskellä. Empiirinen aineistoni koostuu Nuisku-kurssin kirjallisesta kurssimateriaalista ja kurssin käyneiden nuorten viidestä ryhmähaastattelusta, joita kumpaakin analysoin teksteinä semioottisen sosiologian menetelmin. Kysyn tutkimuksessani minkälaisia samaistumispositioita kurssi tarjoaa nuorille ja minkälaisiin diskursiivisiin käytänteisiin kurssin subjektiasemien hyvyys perustuu. Nuorten ryhmähaastatteluista nousevista neuvotteluista tulkitsen esiin sitä, miten nuoret identifioituvat kurssin tarjoamiin positioihin, millä tavalla he sijoittavat itsensä niihin ja millä tavalla muut kulttuuriset jäsennystavat vaikuttavat kurssin ehdottaman subjektiuden arvottamiseen. Analysoin tekstejä semioottisen sosiologian menetelmin. Analyysini keskeisiä tuloksia ovat Nuiskun neljä subjektipositiota, joiden avulla autonomisen subjektin sosioemotionaalista toimintakykyä vahvistetaan ja ohjeistetaan hieman eri painotuksin, kuitenkin niin, että subjekti pystyy asemoitumisten avulla tasapainottelemaan ihmissuhteessa omaa vapaudentilaansa menettämättä. Kurssin subjektipositiot tulkitsen rakentuvan humanistisen psykologian ihmiskäsityksen pohjalta. Nuorten kohdalla kurssin jäsennystavat hajaantuvat viuhkaksi erilaisia ja muuntuvia prosesseja kommentoiden positioiden minän vahvistamisen tapoja ja tilanteista käytettävyyttä sekä osaltaan erottautuen Nuiskun toimintamalleista. Analyysin myötä nousee esiin kysymys sosiaalisissa konteksteissa vallitsevasta luottamuksesta sen kytkeytymisestä psykososiaalisen elämänhallinnan edellytyksiin, joita kurssi pyrkii vahvistamaan.
  • Taskinen, Mirja (Helsingfors universitet, 2017)
    Integration is realized at its best on social and psychological level i.e. through positive and approbative relationships. In Finland and around the world people with intellectual disabilities have been one of the most discriminated groups. In this study we concentrate on how the people classified as disabled have themselves experienced the realization of social integration i.e. the becoming accepted and integrated with the mainstream population. The study questions are: 1. What kinds of matters and experiences have reinforced the people classified as disabled becoming accepted and integrated with mainstream population? 2. What kinds of matters and experiences have undermined the people classified as disable becoming accepted and integrated with mainstream population? 3. What are the wishes of people classified as disabled have for the mainstream population in order to be able to experience they belong to the community better? The study material was acquired by interviewing seven people classified as disabled with by unstructured interview. The material was analysed and classified by utilizing material based content analysis. The results show that the realization of social integration still faces big challenges and also individual differences can be seen. It seems to happen through work life or hobbies especially with individuals that have worked for a long time in a normal workplace, or have friends belonging to the mainstream population. Several of the interviewees have no friends with no disabilities. Some interviewees have frequent contacts and socialized with their immediate family, but some of them, on the other hand, have no contact with their family or contact is very unfrequent. The professionals in the area, e.g. the directors of the particular housing unit, are the only sole or closer contact to the mainstream population for many interviewees. Other factors undermining the social integration are experiences of harassment and the use of the term 'retarded'. The wishes toward the mainstream population are mainly focused on human relations and interaction, like getting new friends, a closer contact with one's old friends and members of the family, as well as good and friendly treatment.
  • Piipponen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kuvailen tässä Pro gradu -tutkielmassa suomalaisten ja ranskalaisten yliopisto-opiskelijoiden syyllisyyteen, häpeään ja muihin minätietoisuusemootioihin liittyviä kokemuksia laadullisen temaattisen narratiivisen analyysin avulla. Painopiste on ihmissuhde- ja kulttuurien välisissä konteksteissa ja sosiaalisessa konstruktionismissa eli todellisuuden sosiaalisessa rakentumisessa vuorovaikutuksessa. Syyllisyyttä ja häpeää on tutkittu erityisesti kvantitatiivisilla menetelmillä, joten kvalitatiivinen tutkimusote on tässä kontekstissa perusteltu ja relevantti valinta. Syyllisyyttä ja häpeää tulisi lisäksi tutkijoiden mukaan tarkastella erityisesti ihmissuhdekontekstissa ja aiheesta on suhteellisen vähän aikaisempaa kahden individualistisen kulttuurin välistä tutkimusta, joten myös näkökulma on aiheen kannalta kiinnostava. Syyllisyys ja häpeä ovat minätietoisuusemootioita ja moraalisia emootioita. Minätietoisuusemootiot aktivoituvat erilaisissa sosiaalisissa ja moraalisissa konteksteissa onnistuneiden tai epäonnistuneiden itserepresentaatioiden sekä omien tai muiden arviointien seurauksena. Muita minätietoisuusemootioita ovat nolostuminen, nöyryytys, katumus, ylimielisyys ja ylpeys. Syyllisyys ja häpeä eroavat toisistaan syiden ja seurausten suhteen ja niihin liittyvä tutkimus on luonteeltaan ristiriitaista. Syyt erotellaan usein tapahtuman aiheuttajan, julkisuuden ja yksityisyyden sekä sen mukaan, tulkintaanko tapahtuma käyttäytymisen vai itsen syyksi. Useimmiten syyllisyyden nähdään liittyvän käyttäytymiseen ja häpeän itseen. Häpeä on yhdistetty useissa tutkimuksissa negatiivisiin seurauksiin, kuten välttämiskäyttäytymiseen, vihamielisyyteen ja psykopatologiaan ja syyllisyys empatiaan ja positiiviseen käyttäytymisen muutokseen. Kuitenkin myös häpeällä voidaan nähdä olevan positiivisia puolia. Kuvaan temaattisen narratiivisen analyysin avulla erilaisia sisällöllisiä narratiivisia teemoja. Painopiste on kertojien tekemissä tulkinnoissa omista henkilökohtaisista narratiiveistaan eli kokemuksistaan. Syihin liittyvät teemat ovat vastavuoroisuuden puute, moraalinen rikkomus ja epäonnistuminen ja seurauksiin liittyvät teemat kasvojen menetys ja stigma sekä positiivisuus. Syyllisyyttä ja häpeää kuvaillaan itseen ja käyttäytymiseen, julkisuuteen ja yksityisyyteen sekä erilaisiin syihin ja seurauksiin liittyen. Kertomuksissa kuvataan omien ja muiden arvioita sekä toimija- ja uhripositioita. Kulttuurien välisen kontekstin osalta keskityn vuorovaikutuksen rakentumisessa ilmeneviin Suomen ja Ranskan välisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin. Aineistosta ei ole tulkittavissa individualististen ja kollektivististen kulttuurien välisten erojen kaltaisia perustavanlaatuisia eroja, vaan ne liittyvät hienovaraisempiin, kielellisiin ja kontekstuaalisiin vivahteisiin. Tutkielman voidaan tulkita osittain vahvistavan aikaisempien tutkimusten tuloksia erityisesti syyllisyyden ja häpeän ristiriitaisuuden osalta. Näkökulman laajentaminen vuorovaikutukseen ammatillisissa ihmissuhteissa ja tuntemattomien ihmisten kanssa saattaisi tuoda aiheelle lisäarvoa länsimaisten kulttuurien välisestä näkökulmasta. Myös minätietoisuusemootioiden eroihin keskittyvä tutkimus ja sukupuolten välisten erojen tutkiminen olisi tärkeää niin vuorovaikutuksellisesta kuin kulttuurisestakin näkökulmasta. Erityisesti kvalitatiiviselle syyllisyys- ja häpeätutkimukselle on tulevaisuudessa tarvetta nykyisen vallitsevan kvantitatiivisen tutkimuksen rinnalle.
  • Kujansuu, Veera (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kiinnostus polyamoriaa kohtaan Suomessa on kasvanut viime vuosina, ja media on julkaissut viimeisen 10 vuoden aikana lukuisia artikkeleita polyamoriasta. Valtamediassa esiintyvillä representaatioilla on mahdollisuus rakentaa, muokata, kiistää ja vahvistaa käsityksiä polyamoriasta ja polyamorisista ihmisistä. Tutkimukseni syntyi selvittämään, millaisia nämä representaatiot ovat. Aineistoni koostuu 15:sta haastattelumuotoisesta artikkelista viidessä Suomen luetuimmassa verkkolehdessä vuosina 2012–2019. Diskurssianalyyttisen metodin avulla pyrin selvittämään, millaisia polyamorisuuden representaatioita suomalainen valtavirtajournalismi rakentaa. Tutkin aineistossa esiin nousevia polyamorisuuden diskursseja ja miten niitä rakennetaan muun muassa kielenkäytön, rinnastuksien ja vastakkainasetteluiden kautta. Aineistosta oli havaittavissa lukuisia, osittain keskenään ristiriidassa olevia polyamoriadiskursseja. Monogaamisesta normista poikkeavaa elämäntapaa pyrittiin perustelemaan, validoimaan ja normalisoimaan usein eri tavoin. Essentialistinen diskurssi esittää polyamorian synnynnäisenä ominaisuutena. Asian mieltäminen luonnolliseksi voi tehdä siitä valtavirran silmissä helpommin hyväksyttävän. Toisaalta polyamorisuutta konstruoitiin myös loogisena ja rationaaliseen päättelyyn perustuvana valintana. Tämän lisäksi korostuivat pyrkimykset rinnastaa polyamorinen elämä ja ihmiset monogamisiin ihmisiin korostamalla rakkautta ja sitoumusta sekä suhteiden rajoja ja arkisuutta. Polyamorian ja valtavirran samankaltaisuutta korostavat diskurssit päätyvät samalla myös konstruoimaan sitoumuksettoman ja romanttisten suhteiden ulkopuolisen seksin epätoivotuksi promiskuiteetiksi ja näin toiseuttamaan polyamorian mediarepresentaatioista ne, joille irtosuhteet ja sitoumukseton seksi ovat osa monisuhteista identiteettiä. Aineistosta nousi esiin myös vastakkainasettelu, jossa polyamoria konstruoitiin erilaisena kuin monogamia. Polyamoriaan liitettiin positiivisia mielikuvia kuten vapaus, leikkisyys, vaihtelevuus ja kumppanuus, kun taas monogamiaa luonnehdittiin pysähtyneisyyden, vankeuden ja tyytymisen kaltaisilla ilmaisuilla. Polyamorisen rakkauden diskursseja aineistossa luonnehti rakkauden rajattomuus, vapaus ja ei-ekslusiivisuus. Rakkautta kuvataan riittävän paljon ja potentiaalisesti rajattomalle määrälle ihmisiä. Tyyliltään suuri osa aineistosta vaikuttaa toistavan lifestyle-medialle ominaista makeover-kaavaa, jossa huomio kohdistuu ihmisen henkilökohtaiseen kasvuun ja sen kautta saavutettuun parempaan elämään. Polyamoria-aiheiset haastattelut toistavat kaavaa, jossa henkilö on aluksi tuntenut tyytymättömyyttä elämäänsä, mutta löytänyt polyamorian ja sen kautta kokenut elämää parantavan transformaation. Nämä lifestyle-tarinat syntyvät vuorovaikutuksessa polyamorian itsereflektiivisyyteen, avoimeen keskusteluun ja rehellisyyteen kannustavan diskurssin kanssa, jonka haastateltavat tuovat aineistossa esiin.