Browsing by Subject "iho"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Riskumäki, Matilda; Tessas, Ioannis; Ottman, Noora; Suomalainen, Alina; Werner, Paulina; Karisola, Piia; Lauerma, Antti; Ruokolainen, Lasse; Karkman, Antti; Wisgrill, Lukas; Sinkko, Hanna; Lehtimäki, Jenni; Alenius, Harri; Fyhrquist, Nanna (European Academy of Allergy and Clinical Immunology, 2021)
    Allergy 76: 4, 1280-1284
  • Saari, Pekka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Parkinsonin tauti on yleinen neurodegeneratiivinen sairaus, jossa muun muassa dopaminienergisten hermosolujen kato aivojen mustatumakkeessa johtaa motorisiin oireisiin, joihin kuuluu esimerkiksi liikkeiden hitaus, vapina ja lihasjäykkyys. Tautiin liittyy usein myös muita oireita, kuten kognitiivisia muutoksia, autonomisen hermoston vajaatoimintaa ja uniongelmia. Parkinsonin tautiin johtavat syyt ovat huonosti tunnettu, eikä taudille ole myöskään parannuskeinoa. Tässä tutkielmassa on selvitetty magnetiitti/maghemiittinanopartikkeleiden (MNP) mahdollista yhteyttä Parkinsonin taudin syntyyn. MNP:itä, magneettisia rautaoksideja, on aikaisemmin havaittu ihmisten aivoissa ja muissa kudoksissa. Näillä hiukkasilla voi olla merkittäviä biologisia vaikutuksia ihmisissä niiden hapetus-pelkistysreaktioiden ja magneettisuuden vuoksi, minkä takia niiden epäillään vaikuttavan neurodegeneratiivisten sairauksien syntyyn. Kymmenen Parkinsonin tautia sairastavan potilaan ja kuuden verrokin ihonäytteistä määritettiin magnetiitti/maghemiittinanopartikkeleiden määrä magneettisin menetelmin. Mittauksilla pyrittiin saamaan selville missä määrin ihonäytteet sisältävät magneettista materiaalia, magneettisen materiaalin ominaisuudet, niiden alkuperä sekä mahdolliset erot potilaiden ja verrokkien väillä. Näytteissä havaittiin magneettista materiaalia, jonka ominaisuudet vastasivat magnetiittia/maghemiittia. Tarkkaa alkuperää MNP:ille ei kyetty selvittämään, eikä ryhmien välillä havaittu määrällisiä tai laadullisia eroja MNP:iden suhteen. Jatkotutkimukset etenkin MNP:iden alkuperästä ja niiden roolista Parkinsonin taudin synnyssä voisivat parantaa ymmärrystä Parkinsonin taudista ja auttaa sen hoidon kehityksessä.
  • Li, Mingwei (Helsingfors universitet, 2016)
    Nanofibrillar cellulose (NFC) can form hydrogels with high water content (> 98 %). It has been studied for drug release, and it has been used as a cell culture matrix, due to its similar structure to extracellular matrix (ECM). In addition it has been found that they has no cytotoxicity. Iontophoresis is the application of an electric current over a defined area for the purpose of enhancing permeation across a membrane for ionized drug species. The aim in the experimental work in this Master's thesis is twofold. First, to find out the suitable drug loading concentrations into NFC hydrogels, which can provide a good release profile, a release study with two model drugs, propranolol and ketoprofen, loaded into three types of NFC hydrogels at three different concentrations, was carried out for this purpose. Second, to see if NFC hydrogels are applicable as a drug reservoir in iontophoretic transdermal drug delivery applications, an iontophoresis study was carried out using porcine ear skin model in vitro for human skin with propranolol loaded into NFC hydrogel of type A. In addition, Stella models were used as an aid to find suitable ways to predict the release and permeation behaviour of models drugs in the abovementioned context. The UPLC results from the release study show for both model drugs, the wt. % released had linear correlation with squareroot of time. At 6 hours, more than 70 wt. % propranolol was released from hydrogel reservoir. For ketoprofen, the release varied between 30 - 87 wt. %, where higher initial loading concentrations produced a decrease in the wt. % released from hydrogel. The iontophoresis study did not show a significant difference between the tested current densities (0.50 mA/cm2; 0.25 mA/cm2) produced on the wt. % of drug released. Simulation models could be run with the mathematical equations for diffusion controlled drug release. In conclusion, the NFC hydrogels show potential as drug reservoir for drug release. Additional experimental data using other types of drug reservoirs should be obtained for a better understanding of the suitability of NFC hydrogels as a drug reservoir in iontophoretic transdermal drug delivery.
  • Mäenpää, Stina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Nanomateriaalit ovat hyvin pienikokoisia materiaaleja, joiden koon tuomat erityisominaisuudet ovat teollisuuden kannalta hyödyllisiä. Nanomateriaalit reagoivat eri tavalla myös biologisen materiaalin kanssa, joten samat teollisuuden kannalta suotuisat ominaisuudet on otettava huomioon toksikologisesta näkökulmasta. Nanotitaanidioksidia ja nanosinkkioksidia käytetään aurinkovoiteissa, kun taas nanohopeaa käytetään haavahoidossa ja vaatteissa. Näille materiaaleille voi täten altistua ihon kautta. Ihon yksi tärkeimpiä tehtäviä on suojata meitä ulkoisilta haitoilta ja iholla on omat mekanisminsa tätä varten. Iholla on myös oma mikrobiyhteisönsä, joiden poikkeavuudet ovat yhteydessä erilaisiin ihosairauksiin. Ihon mikrobien sekä nanomateriaalien välistä yhteyttä ei ole tutkittu kattavasti ja tässä maisterintutkielmassa tutkittiin tätä yhteyttä. Karvattomia, SKH-1-kannan hiiriä altistettiin nanotitaanidioksidille, nanosinkkioksidille tai nanohopealle. Osa hiiristä lopetettiin vuorokauden sekä osa seitsemän päivää altistuksen jälkeen, ja hiiristä kerättiin ihonäytteitä mikrobi-DNA:n ja hiiri-isännän RNA-eristystä varten. Hiiri-isännän ihopalojen RNA:n eristystä optimoitiin erilaisilla helmihakkausputkilla ja RNA:n laatu tarkastettiin. RNA:sta tutkittiin metallotioniinien ja tulehdusta edistävien sytokiinien geenien ilmentymistä kvantitatiivisella PCR:llä. Mikrobi-DNA eristettiin ihopaloista ja puikkonäytteistä, ja eristystä optimoitiin kolmella eri menetelmällä. DNA:sta monistettiin 16S rRNA-geeni, sekvensointiin Suomen molekyylilääketieteen instituutissa ja käsiteltiin R-ohjelmistolla. Myös sekvenssidataa käsiteltiin kolmella tavalla ennen kuin saatiin varsinaiset tulokset. Hiiren ihon geenien ilmentymisessä ei havaittu erityistä muutosta. Sen sijaan ihon bakteerien kokoonpanossa havaittiin muutos. Bakteereita tarkastellessa vuorokauden titaanidioksidi- ja sinkkioksidiryhmät erosivat hieman naiiviryhmästä, ja seitsemän päivän hopearyhmä erosi naiiviryhmästä selkeästi. Erityisesti Corynebacterium-bakteerien osuus nousi hopea-altistuksen myötä, kun taas osan bakteerien suhteellinen osuus laski. Tämän tutkimuksen menetelmäoptimoinnin avulla saavutettuja tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuuden ihon mikrobiomitutkimuksissa ja tarvittaessa tutkimuksia voi tarkentaa esimerkiksi käyttämällä tautimalleja.
  • Alenius, Varpu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Taustatieto: Psoriaasi on tulehduksellinen ihosairaus, joka esiintyy tyypillisesi ihon selkeärajaisina, kohonneina, punoittavina ja hilseilevinä läiskinä. Psoriaasin esiintyvyys maailmanlaajuisesti on noin 2% ja sen muoto vaihtelee lievästä hengenvaaralliseen. Psoriaasin puhkeamiseen liittyvät sekä geneettinen pohja että altistavat ympäristötekijät, mutta tarkkaa patogeneesiä ei vielä tunneta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa psoriaasin patogeneesistä sekä siihen liittyvistä geeneistä transkriptomianalyysin avulla. Tavoitteena on myös erityisesti selvittää, eroaako psoriaasia sairastavan henkilön läiskätön iho terveen kontrollin ihosta ja jos eroaa, niin millä tavalla. Menetelmät: Tutkimme 303 näytettä, jotka kerättiin Helsingin yliopistossa, Kings college Londonissa sekä Heinrich-Heine-Universitaet Düsseldorfista. Vertailimme keskenään 108 psoriaatikon läiskien alueelta otettua näytettä ja 97 läiskättömältä iholta otettua näytettä sekä 98 terveestä kontrolli-ihosta otettua näytettä ja määritimme näille vertailuille eri tavalla ilmentyneet geenit bioinformaattisin menetelmin. Geeneille määriteltiin myös niitä vastaavat biologiset reitit erilaisilla ohjelmilla. Tulokset: Havaittiin, että läiskäinen iho eroaa voimakkaasti geenien ilmentymisen suhteen niin läiskättömästä kuin terveestä kontrolli-ihosta. Eri tavalla ilmentyneiden geenien reitit liittyivät erityisesti immunologiseen aktiivisuuteen sekä ihon erilaistumiseen. Myös läiskätön iho erosi terveestä kontrolli-ihosta immunologisen aktiivisuutensa suhteen. Biologisina reitteinä havaittiin useita interleukiini-17 liittyviä reittejä sekä solukuolemaan ja ihon erilaistumiseen liittyviä reittejä. Pohdinta: Tuloksemme vastasivat hyvin aikaisempien tutkimusten tuloksia ja biologiset reitit korostivat psoriaasille tyypillisiä patogeenisiä muutoksia. Tutkimuksen perusteella vahvistui erityisesti interleukiini-17 esiintyminen läiskättömässä ihossa, jonka merkityksen selvittäminen olisi tarpeellinen jatkotutkimuksen aihe.