Browsing by Subject "ilmanlaatu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 26
  • Rubio-Iglesias, José Miguel; Edovald, Triin; Grew, Robert; Kark, Timo; Kideys, Ahmet Erkan; Peltola, Taru; Volten, Hester (Frontiers Media S.A., 2020)
    Frontiers in climate 2 (2020), 600998
    Environmental Protection Agencies (EPAs) have been involved in citizen science initiatives for decades, engaging with citizens with the goal of protecting and restoring our environment. Yet the data and knowledge generated and the possibilities for engaging citizens have grown significantly in the last decades thanks to the recent developments in mobile technologies and the access to internet, resulting in a transformation of how environmental protection can be done. This perspective provides some examples on how European EPAs and their partners are currently addressing key environmental challenges and exploring new institutional approaches by bringing in citizen science data and methods. It also points out challenges that need to be addressed to fully realize the potential of citizen science as a complement to the monitoring efforts by these agencies. Finally, it presents the Interest Group on Citizen Science of the Network of the Heads of Environmental Protection Agencies (EPA Network), an informal forum where EPAs across Europe share examples and bring together strategic insights on citizen science approaches into their daily activities.
  • Haapala, Kirsti; Ruoho-Airola, Tuija; Granat, Lennart; Järvinen, Olli (Vesihallitus. National Board of Waters, 1984)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 57, 14-23
    Laskeumanäytteiden tulosten vertailtavuus
  • Waldén, Jari; Waldén, Tuomas; Laurila, Sisko; Hakola, Hannele (Finnish Meteorological Institute, 2017)
    Raportteja - Rapporter - Reports 1:2017
    Euroopan Yhteisön CAFÉ-direktiivin (2008/50/EY) määrittää mm. hiukkasmittausten vertailumenetelmän, mikä perustuu hiukkasmassan gravimetriseen määritykseen. Jäsenmaa voi käyttää muuta menetelmää vertailumenetelmän sijasta, mikäli se voi osoittaa, että tulokset ovat yhteneviä vertailumenetelmän antamien tulosten kanssa. Tällaisella menetelmällä saatuja tuloksia on tarvittaessa korjattava, jotta saataisiin vertailumenetelmää käyttämällä saatavia tuloksia vastaavat tulokset. Hiukkasmittausten osalta vertailumenetelmä PM2.5 ja PM10 massapitoisuuden määrittämiseksi ulkoilmassa perustuu gravimetriseen määritysmenetelmään. Tässä tutkimuksessa testattiin eräiden jatkuvatoimisten hiukkasmittalaitteiden yhdenvertaisuutta vertailumenetelmää vastaan noudattaen komission ohjetta. Vertailumittaukset tehtiin Kuopiossa ja ne käsittivät hiukkasten aerodynaamiselta halkaisijaltaan olevat alle 2.5 μm:n ja alle 10 μm:n kokoiset hiukkasmittaukset. Vertailuun osallistuivat kaikkiaan kahdeksan eri jatkuvatoimista hiukkasanalysaattorimallia: BAM 1020, DustTrak 8535, FH 62 I-R, Grimm 180, MP101 CPM, Osiris, SHARP 5030 ja TEOM 1405. Vertailumittausohjelma toteutettiin komission ohjeen mukaisesti. Ohje määrittelee mm. pitoisuustasoista niin, että 20 % havainnoista tulee ylittää alimman arviointikynnykset (UAT) sekä PM2.5 että PM10 massapitoisuuksille. Havaintoaineistosta osoittautui, että PM2.5 massapitoisuudet eivät ylittäneet sille asetettua UAT arvoa, 17 µg/m3, yli asetetun kriteerin, vaan tästä jäätiin selvästi alle. Verrattaessa Suomessa mitattuja PM2.5 pitoisuuksia, voidaan todeta, että hyvin harvoin mittauksissa ylitetään UAT-arvo PM2.5 pitoisuuksissa. PM10 pitoisuuksissa sen sijaan ylempi arviointikynnys, 30 µg/m3, ylitettiin useammin kuin vaadittava määrä. Vertailumittaustulokset analysoitiin komission ohjeen mukaan ja sen perusteella esitetään jokaiselle vertailtavalle hiukkasanalysaattorille kalibrointikertoimet sekä PM2.5- että PM10-mittauksille. Raportissa osoitetaan myös kaikki poikkeamat, mitä esiintyi sallituista kriteereistä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että yksi vertailtava analysaattori, DustTrak 8535, ei täyttänyt vaadittavia kriteerejä sekä PM2.5- että PM10-mittauksille. Osiris täytti vaatimukset PM10-mittauksille, mutta ei PM2.5-mittauksille. Sen sijaan kaikki muut testatut hiukkasanalysaattorit, FH 62 I-R, Grimm 180, MP101 CPM, SHARP 5030, TEOM 1405 ja BAM 1020 täyttivät vertailumenetelmälle asetetut vaatimukset sekä PM2.5- että PM10-mittauksille.
  • Salmi, Jatta; Saari, Helena; Latikka, Jenni; Komppula, Birgitta; Vestenius, Mika; Wemberg, Antti; Laukkanen, Emmi (2019)
    Raportteja - Rapporter - Reports 2019:4
    Tässä työssä on selvitetty ilmanlaadun mittausasemien edustavuuden arvioinnin nykytilaa. Tällä hetkellä mittausasemien edustavuuden arvioinnille ei anneta ohjeita EU-lainsäädännössä eikä Suomen kansallisessa ilmanlaatulainsäädännössä. Kun ilmanlaadun mittaustuloksia raportoidaan EU:lle, tulee kiinteiltä mittausasemilta raportoida myös edustavan alueen alueellinen laajuus ja edustavuuden arviointi. Näiden tietojen raportointi on pakollista, mutta määritellyn referenssimenetelmän puuttuessa on toistaiseksi ollut sallittua jättää tieto raportoimatta. Eri EU-mailla on olemassa laaja kirjo erilaisia menetelmiä, joilla ne arvioivat mittausasemiensa edustavuutta. FAIRMODE järjesti vuonna 2016 mittausasemien edustavuuden arvioinnista käytännön harjoituksen, johon Suomikin osallistui. Harjoituksen tarkoituksena oli vertailla käytössä olevien erilaisten lähestymistapojen vahvuuksia ja heikkouksia. Harjoituksessa ei saatu aikaan yhtenäistä linjausta mittausaseman edustavuuden arvioimiseksi johtuen eri maiden menetelmien suurista eroavaisuuksista. Harjoituksen loppuraportissa suositeltiin jatkotoimenpiteiksi mittausaseman edustavuuden määritelmän ja kriteerien tarkentamista ja vasta tämän jälkeen yhtenäisen menetelmän kehittämistä keskipitkällä aikavälillä. Edustavuuden arviointia tullaan käsittelemään edelleen AQUILA:n ja FAIRMODE:n yhteistyön puitteissa. Tässä työssä esitetyllä menetelmällä pyritään kannustamaan mittausverkkoja arvioimaan mittausasemien edustavuusalueita. Menetelmässä on kuvattu täsmällisemmin Suomen FAIRMODE:n harjoituksessa käyttämää asiantuntija-arviota, joka perustuu olemassa olevaan monipuoliseen tietoaineistoon. Edustavuuden arviointimenetelmä jakaantuu kahteen vaiheeseen: ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan pitoisuuksia ja toisessa vaiheessa pitoisuuksia aiheuttavia samankaltaisia syitä. Edustavuutta voivat arvioida ilmanlaadun arviointeihin hyvin perehtyneet henkilöt, joilla on ymmärtämystä ilman epäpuhtauksien päästöistä ja niihin vaikuttavista seikoista, eri päästölähteiden aiheuttamista pitoisuuksista sekä paikallisista olosuhteista. Mieluiten edustavuuden arviointi tehdään useamman asiantuntijan ryhmätyönä, mikä vähentää yksittäisen asiantuntijan näkemyksen liiallista korostumista.
  • Savolahti, Mikko; Karvosenoja, Niko; Kupiainen, Kaarle; Paunu, Ville-Veikko; Sippola, Olli; Jokiniemi, Jorma (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2009
  • Komppula, Birgitta; Waldén, Jari; Lusa, Kaisa; Kyllönen, Katriina; Saari, Helena; Vestenius, Mika; Salmi, Jatta; Latikka, Jenni (Finnish Meteorological Institute, 2017)
    Raportteja - Rapporter - Reports 2017:6
    Suomen ilmanlaadun seurantaa säätelevät suurelta osin EU:n ilmanlaatua koskevat direktiivit. Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia säädellään sitovien raja-arvojen ja tavoitearvojen avulla. Myös kansalliset ohjearvot ovat edelleen voimassa ja niitä käytetään suunnittelun tukena, mutta niiden merkitys on vähenemässä. Raja-arvoja valvoviksi asemiksi kutsutaan niitä ilmanlaadun mittausasemia, jotka täyttävät ilmanlaatudirektiivien kriteerit ja joiden pitoisuustiedot toimitetaan EU:lle. Rajaarvopitoisuuksia valvovien mittausasemien lisäksi ilmanlaatua seurataan mittausverkoissa laajalti erilaisista paikallisista tarpeista, mikä on ollut aikanaan lähtökohta useimpien ilmanlaatumittausten aloittamiselle. Ilmanlaatua seurataan ensisijaisesti hyvän ilmanlaadun turvaamiseksi paikallisille asukkaille ja ympäristölle. Ilmanlaatua mitataan lisäksi muun muassa yksittäisten päästölähteiden vaikutusten arvioimiseksi, asukkaiden valitusten vuoksi, ympäristölupaehtojen täyttämiseksi sekä jatkuvan ilmanlaadun seurannan tarvetta arvioitaessa. Tämä ohje koskee ilmanlaadun mittaamista osana ilmanlaadun seurantaa. Ohjeessa käsitellään ilmanlaatulainsäädäntöä, mittaustarpeen arviointia, mittausten suunnittelua, tekemistä ja laadunvarmennustoimenpiteitä, laatujärjestelmän sisältöä, raportointia sekä tiedottamista. Ohjeen tarkoituksena on kehittää mittausten laatua, luotettavuutta, edustavuutta ja vertailtavuutta sekä luoda edellytyksiä ilmanlaadun mittaustulosten monipuoliselle hyödyntämiselle. Ilmatieteen laitos päivitti ilmanlaadun mittausohjetta edellisen kerran vuonna 2004 ja nyt mittausohjetta on edelleen laajennettu ja päivitetty ajan tasalle.
  • Airola, Hannu; Koskentalo, Tarja (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 4/2008
    Tässä julkaisussa esitetään ilmanlaadun seurantaohjelma Uudenmaan ympäristökeskuksen (alue nro 1) ja pääkaupunkiseudun (alue nro 14) seuranta-alueille vuosiksi 2009-2013. Painopiste on Uudenmaan ympäristökeskuksen alueessa ja pääkaupunkiseutua käsitellään vain lyhyesti. Seurannan vaatimukset ja puitteet määritellään EU:n direktiiveissä, joiden säännökset on sisällytetty ympäristönsuojelukiin ja- asetukseen sekä ilmanlaatuasetukseen. Alueen 1 kunnat aloittivat Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa yhteisen seurannan vuonna 2004. Seuranta Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella muodostuu seuraavista vuosittain tehtävistä osista: • Jatkuva hengitettävien huikkasten ja typenoksidien mittaus Lohjalla. • Jakuva hengitettävien huikkasten ja typenoksidien mittaus Tuusulassa, Keravalla, Järvenpäässä, Porvoossa ja Hyvinkäällä vuoden jakso kussakin kaudella 2009-2013. • Typpidioksidipitoisuuksien määritys passiivikeräimillä valtateiden läheltä yhdeksässä suurimmassa kunnassa noin kolmessa pisteessä kussakin. • Päätökartoitus kussakin kunnassa (tieliikenteen päästöt teittäin, pistepäästöt). • Raportti tuloksista koko alueelta ja kunnittain. Lisäksi mäntyjen päällysjäkälien kunto kartoitetaan vuonna 2009 ja pienpolton päästöjen vaikutusta arvioidaan vaiheittain usean vuoden aikana. YTV on huolehtinut pääkaupunkiseudun kuntien ilmanlaadun mittauksista pitkään. Tästä on tehty erikseen yksityiskohtainen ohjelma. Raportointivaiheessa kummankin seurannan tuloksia käytetään ristiin toistensa tukena ja lisätietona. Jäkäläkartoitus on molemmille seuranta-alueille yhteinen. Seurannan 1 toteutuksesta huolehtii kuntien, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja maakunnan littojen edustajista muodostettu yhteistyöryhmä. Kirjallisen vuosiraportin lisäksi tuloksista tiedotetaan osakkaiden ja YTV:n verkkosivuilla.
  • Komppula, Birgitta; Karppinen, Tomi; Virta, Henrik; Sundström, Anu-Maija; Ialongo, Iolanda; Korpi, Kaisa; Anttila, Pia; Salmi, Jatta; Tamminen, Johanna; Lovén, Katja (Ilmatieteen laitos - Finnish Meteorological Institute, 2021)
    Raportteja - Rapporter - Reports 2021:6
    Ilmanlaatuselvityksessä on arvioitu Suomen ilmanlaadun nykytilaa ilmanlaadun mittausten sekä satelliitti-havaintojen avulla. Pitoisuuksien arvioinnissa olivat mukana seuraavat ilman epäpuhtaudet: typpidioksidi, typen oksidit, hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset, rikkidioksidi, hiilimonoksidi, otsoni, bentso(a)pyreeni, bentseeni, lyijy, arseeni, kadmium ja nikkeli. Näille ilman epäpuhtauksille on annettu ilmanlaadun arviointi-kynnykset ilmanlaatulainsäädännössä (79/2017, 113/2017). Ilmanlaatua on arvioitu ilmanlaadun seuranta-alueittain. Arvioinnissa käytettiin aineistona Suomen ilmanlaatumittausten pitoisuustuloksia vuosilta 2015–2019. Satelliittihavaintoja hyödynnettiin objektiivisen arvioinnin työkaluna typpidioksidi- ja hiilimonoksidipitoisuuksien alueellista vaihtelun arvioinnissa. Ilmanlaadun mittausten mukaan ilmanlaatu on monin osin parantanut Suomessa. Ilmanlaadun seurantatarve jatkuvin ilmanlaadun mittauksin on vähentynyt erityisesti NO2 ja PM10 osalta. Bentso(a)pyreenin mittauksia tulisi lisätä kaupunkialueilla seurantatarpeen tarkennuttua. Otsonipitoisuuksien alentamispyrkimyksissä tarvitaan kansainvälisen yhteisön toimia. Rikkidioksidin, hiilimonoksidin, bentseenin ja raskasmetallien matalia pitoisuustasoja voidaan monin paikoin teollisuusalueiden ulkopuolella arvioida muilla menetelmillä kuin jatkuvin mittauksin ja jatkuvatoimisia mittauksia onkin jo vähennetty. Satelliittihavaintojen avulla typpidioksidin (NO2) ja hiilimonoksidin (CO) pitoisuuksia ja alueellista jakaumaa on Suomessa analysoitu käyttäen pääasiassa TROPOspheric Monitoring Instrument (TROPOMI) satelliitti-instrumentin havaintoja. Hiilimonoksidin osalta satelliittihavaintoihin pohjautuva analyysi tehtiin ensimmäistä kertaa Suomeen. Tuloksista nähdään, että CO:n pitoisuus on Suomessa vuositasolla yleisesti matala ja alueelliset erot ovat pieniä. Myös typpidioksidipitoisuus on Suomessa yleisesti verrattain matala, mutta alueelliset erot ovat hieman selvemmin nähtävissä. Korkeimmat NO2-arvot havaitaan suurimmissa kaupungeissa. Käyttäen maanpintamittausten ja satelliittihavaintojen välistä riippuvuutta, satelliittihavaintojen koko ilmapilarin pitoisuuksista arvioitiin NO2:n ja CO:n maanpintapitoisuudet seuranta-alueille. Satelliittimittauksista arvioitu NO2:n vuosikeskiarvo pääkaupunkiseudulle on 28 μg/m3 ja muualla pääasiassa 10‒15μg/m3. Vastaavasti, CO:n vuosikeskiarvot Suomessa vaihtelevat pääasiassa välillä 160‒164μg/m3 eli olivat noin 0,16 mg/m3.
  • Kousa, Anu; Aarnio, Päivi; Koskentalo, Tarja (Uudenmaan ympäristökeskus, 2006)
    UUDra 4/2006
    Vuonna 2005 ilmanlaatua seurattiin ja arvioitiin Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueella vuonna 2003 laaditun seurantaohjelman mukaisesti. Hengitettävien hiukkasten ja typen oksidien pitoisuuksia mitattiin jatkuva-toimisesti Keravalla ja Lohjalla. Lisäksi typpidioksidipitoisuuksia mitattiin passiivikeräimillä alueen yhdeksässä kunnassa. Seurannan tavoitteena on arvioida jokaisen kunnan ilmanlaatua ja sen pohjaksi tehtiin liikenteen ja merkittävimpien päästölähteiden kartoitus. Vuonna 2005 seuranta-alueen kokonaispäästöt laskivat jonkin verran vuoteen 2004 verrattuna. Alueen merkittä-vin ilmanlaatua heikentävä päästölähde on autoliikenne. Myös kotitalouksien tulisijojen ja öljylämmityskattiloiden tuottamat päästöt ovat merkittäviä suuntaa-antavien arvioiden mukaan. Autoliikenteen päästöt purkautuvat suoraan hengityskorkeudelle, ja siten niillä on päästöosuuttaan suurempi vaikutus ilmanlaatuun. Vaikka autoliikenteen suorien hiukkaspäästöjen osuus on pieni kokonaispäästöistä, niin se aiheuttaa epäsuorasti huomattavia hiukkaspäästöjä nostattamalla pölyä ilmaan kaduilta ja teiltä. Päästöt ja siten myös pitoisuudet ovat suurimmat vilkasliikenteisten valtaväylien läheisyydessä. Pienpolton vaikutushengitysilman laatuun vuorostaan korostuu, koska päästöt purkautuvat matalista piipuista asuinalueilla. Alueella on yksi erittäin suuri teollisuusalue Kilpilahdessa Porvoossa. Muita merkittäviä yksittäisiä päästölähteitä alueella ovat voimalaitokset Inkoossa ja Lohjalla, terästehdas Hangossa sekä Hyvinkäällä sijaitse valasivillatehdas. Inkoon voimalaitoksen käyttöaste ja siten myös päästöt vaihtelevat huomattavasti vuodesta toiseen. Laitoksen käyttö oli vähäistä vuonna 2005. Lisäksi alueella on muutamia teollisuuslaitoksia, joilla on suurehkot hiukkaspäästöt ja matala päästökorkeus. Siten ne voivat aiheuttaa paikallisesti kohonneita pitoisuuksia. Suurinosa alueen energiantuotantolaitoksista on pieniä lämpö- ja voimalaitoksia. Niiden päästöt ovat kohtalaisen pieniä ja ne pur-kautuvat kymmeniä metrejä korkeista piipuista eivätkä yleensä aiheuta korkeita pitoisuuksia joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Lukuisat, eri syistä aiheutuneet korkeiden pitoisuuksien episoditilanteet olivat leimaa-antavia vuoden 2005 ilman-laadulle: Kevät oli poikkeuksellisen kuiva ja heikkotuulinen, joten kevään pölykausi oli pitkä. Vuoden aikana havaittiin myös useita pienhiukkasten kaukokulkeumaepisodeja. Marraskuun lopun inversio oli ilmanlaadun kannalta pahin kymmeneen vuoteen. YTV:n tekemän selvityksen perusteella Uudenmaan ympäristökeskuksen seuranta-alueen ilmanlaatu on enimmäkseen melko hyvä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet kohoavat ajoittain korkeiksi suurimmissa taajamissa. Katujen keväinen pölyäminen aiheuttaa korkeat hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ja niihin voidaan vaikuttaa katujen kunnossapitoa tehostamalla. Myös typpidioksidin pitoisuudet saattavat nousta ajoittain korkeiksi vilkasliikenteisissä ympäristöissä heikkotuulisissa tilanteissa keväisin. Erityisesti puun pienpoltolla on vaikutuksia ilmanlaatuun pientaloalueilla, mutta näitä vaikutuksia on toistaiseksi riittämättömästi tutkittu. Otsonipitoisuudet ovat ajoittainkorkeita erityisesti taajamien ulkopuolella.
  • Kousa, Anu; Koskentalo, Tarja; Aarnio, Päivi; Niemi, Jarkko; Haaparanta, Suvi (Uudenmaan ympäristökeskus, 2007)
    UUDra 8/2007
    Vuonna 2006 Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien ilmanlaatua seurattiin ja arvioitiin vuonna 2003 laaditun seurantaohjelman mukaisesti. Hengitettävien hiukkasten ja typen oksidien pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisesti Järvenpäässä ja Lohjalla. Lisäksi typpidioksidipitoisuuksia mitattiin passiivikeräimillä alueen yhdeksässä kunnassa. Seurannan tavoitteena on arvioida jokaisen kunnan ilmanlaatua ja sen pohjaksi tehtiin liikenteen ja muiden merkittävien päästölähteiden kartoitus. Vuonna 2006 seuranta-alueen typenoksidipäästöt nousivat noin neljänneksen ja rikkidioksidipäästöt noin kolmanneksen vuoteen 2005 verrattuna. Muiden epäpuhtauksien päästöt puolestaan laskivat hieman. Alueen merkittävin ilmanlaatua heikentävä päästölähde on autoliikenne. Myös kotitalouksien tulisijojen ja öljylämmityskattiloiden tuottamat päästöt ovat merkittäviä suuntaa-antavien arvioiden mukaan. Autoliikenteen päästöt purkautuvat suoraan hengityskorkeudelle, ja siten niillä on päästöosuuttaan suurempi vaikutus ilmanlaatuun. Vaikka autoliikenteen suorien hiukkaspäästöjen osuus on pieni kokonaispäästöistä, niin se aiheuttaa epäsuorasti huomattavia hiukkaspäästöjä nostattamalla pölyä ilmaan kaduilta ja teiltä. Päästöt ja siten myös pitoisuudet ovat suurimmat vilkasliikenteisten valtaväylien läheisyydessä. Pienpolton vaikutus hengitysilman laatuun on merkittävä, koska päästöt purkautuvat matalista piipuista asuinalueilla. Alueella on yksi erittäin suuri teollisuusalue Kilpilahdessa Porvoossa. Muita merkittäviä yksittäisiä päästölähteitä alueella ovat voimalaitokset Inkoossa ja Lohjalla, terästehdas Hangossa sekä Hyvinkäällä sijaitseva lasivillatehdas. Inkoon voimalaitoksen käyttöaste ja siten myös päästöt vaihtelevat huomattavasti vuodesta toiseen. Lisäksi alueella on muutamia teollisuuslaitoksia, joilla on suurehkot hiukkaspäästöt ja matala päästökorkeus. Siten ne voivat aiheuttaa paikallisesti kohonneita pitoisuuksia. Suurin osa alueen energiantuotantolaitoksista on pieniä lämpö- ja voimalaitoksia. Niiden päästöt ovat kohtalaisen pieniä ja ne purkautuvat kymmeniä metrejä korkeista piipuista eivätkä yleensä aiheuta korkeita pitoisuuksia joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Vuoden 2006 keväällä pölykausi jäi edellisvuosia lyhyemmäksi, mutta hiukkaspitoisuudet kohosivat aika ajoin hyvinkin korkeiksi. Uudenmaan alueen ilmanlaatua heikensivät myös useaan otteeseen voimakkaat kaukokulkeumat. Erityisen merkittävästi kaukokulkeutuneet pienhiukkaset näkyivät ilmanlaadussa huhti-toukokuun vaihteessa sekä elokuussa. Keväinen kaukokulkeuma toi mukanaan myös otsonia, jota oli muodostunut maastopalojen ja kulotusten päästöistä. Myös keskimääräiset otsonipitoisuudet olivat korkeampia kuin aikaisempina vuosina Etelä-Suomen alueella. YTV:n tekemän selvityksen perusteella Uudenmaan ympäristökeskuksen seuranta-alueen ilmanlaatu on enimmäkseen melko hyvä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet kohoavat ajoittain korkeiksi suurimmissa taajamissa. Katujen keväinen pölyäminen aiheuttaa korkeat hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ja niihin voidaan vaikuttaa katujen kunnossapitoa tehostamalla. Myös typpidioksidin pitoisuudet saattavat nousta ajoittain korkeiksi vilkasliikenteisissä ympäristöissä kevään heikkotuulisissa tilanteissa. Puun pienpoltolla on vaikutuksia ilmanlaatuun pientaloalueilla, mutta näitä vaikutuksia on toistaiseksi riittämättömästi tutkittu. Otsonipitoisuudet ovat keväisin korkeita erityisesti taajamien ulkopuolella.
  • Kousa, Anu; Väkevä, Outi; Koskentalo, Tarja; Weckström, Mervi (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 16/2008
    Vuonna 2007 Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien ilmanlaatua seurattiin ja arvioitiin vuonna 2003 laaditun seurantaohjelman mukaisesti. Hengitettävien hiukkasten ja typen oksidien pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisesti Porvoossa ja Lohjalla. Lisäksi typpidioksidipitoisuuksia mitattiin passiivikeräimillä alueen yhdeksässä kunnassa. Seurannan tavoitteena on arvioida jokaisen kunnan ilmanlaatua. Seurannan pohjaksi tehtiin liikenteen ja muiden merkittävien päästölähteiden kartoitus. Vuonna 2007 seuranta-alueen typenoksidipäästöt pienenivät noin kymmenesosalla vuoteen 2006 verrattuna, mutta hiukkas- ja VOC- päästöt nousivat 4–5 %. Rikkidioksidipäästöt pysyivät edellisvuoden tasolla. Alueen merkittävin ilmanlaatua heikentävä päästölähde on autoliikenne. Suuntaa-antavien arvioiden mukaan myös kotitalouksien tulisijojen ja öljylämmityskattiloiden tuottamat päästöt ovat merkittäviä. Autoliikenteen päästöt purkautuvat suoraan hengityskorkeudelle, ja siten niillä on päästöosuuttaan suurempi vaikutus ilmanlaatuun. Vaikka autoliikenteen suorien hiukkaspäästöjen osuus on pieni kokonaispäästöistä, liikenne aiheuttaa epäsuorasti huomattavia hiukkaspäästöjä nostattamalla pölyä ilmaan kaduilta ja teiltä. Päästöt ja siten myös pitoisuudet ovat suurimmat vilkasliikenteisten valtaväylien läheisyydessä. Pienpolton vaikutus hengitysilman laatuun on merkittävä, koska päästöt purkautuvat matalista piipuista asuinalueilla. Alueella on yksi erittäin suuri teollisuusalue Kilpilahdessa Porvoossa. Muita merkittäviä yksittäisiä päästölähteitä ovat voimalaitokset Inkoossa ja Lohjalla, terästehdas Hangossa sekä Hyvinkäällä sijaitseva lasivillatehdas. Lisäksi alueella on muutamia teollisuuslaitoksia, joilla on suurehkot hiukkaspäästöt ja matala päästökorkeus. Siten ne voivat aiheuttaa paikallisesti kohonneita pitoisuuksia. Suurin osa alueen energiantuotantolaitoksista on pieniä lämpö- ja voimalaitoksia. Niiden päästöt ovat kohtalaisen pieniä, ja ne purkautuvat kymmeniä metrejä korkeista piipuista eivätkä yleensä aiheuta korkeita pitoisuuksia joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Vuoden 2007 keväällä pölykausi jäi edellisvuosia lyhyemmäksi leudon ja vähälumisen talven sekä varhaisen kevään vuoksi. Hiukkaspitoisuudet kohosivat kuitenkin aika ajoin hyvinkin korkeiksi. Typpidioksidin pitoisuudet olivat hieman alhaisemmat kuin edellisvuosina. Kaukokulkeutuneet pienhiukkaset heikensivät Uudenmaan ja Itä- Uudenmaan ilmanlaatua poikkeuksellisen vähän vuonna 2007. Myös pääasiassa kaukokulkeumana tulevan otsonin pitoisuudet olivat selvästi edellisvuosia alhaisempia. YTV:n tekemän selvityksen perusteella Uudenmaan ympäristökeskuksen seuranta-alueen ilmanlaatu on enimmäkseen melko hyvä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet kohoavat ajoittain korkeiksi suurimmissa taajamissa. Katujen keväinen pölyäminen aiheuttaa korkeat hengitettävien hiukkasten pitoisuudet, ja niihin voidaan vaikuttaa katujen kunnossapitoa tehostamalla. Myös typpidioksidin pitoisuudet saattavat nousta ajoittain korkeiksi vilkasliikenteisissä ympäristöissä kevään heikkotuulisissa tilanteissa. Puun pienpoltolla on vaikutuksia ilmanlaatuun pientaloalueilla, mutta näitä vaikutuksia on toistaiseksi riittämättömästi tutkittu. Otsonipitoisuudet ovat keväisin korkeita erityisesti taajamien ulkopuolella.
  • Aarnio, Päivi; Lounasheimo, Johannes; Koskentalo, Tarja (Uudenmaan ympäristökeskus, 2009)
    UUDra 13/2009
    Uudenmaan ympäristökeskuksen seuranta-alueen ilmanlaatu oli vuosina 2004–2008 enimmäkseen hyvä tai tyydyttävä. Ilmanlaatu heikkeni kuitenkin ajoittain huonoksi tai erittäin huonoksi, kun hengitettävien hiukkasten pitoisuudet kohosivat hyvin korkeiksi suurimmissa taajamissa. Katujen keväinen pölyäminen oli suurin syy korkeisiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin. Vuosina 2004–2008 tehdyissä mittauksissa ei kuitenkaan havaittu hengitettävien hiukkasten raja-arvojen ylityksiä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksille annettu vuorokausiohjearvo sen sijaan ylittyi ajoittain. Pääkaupunkiseudulla ja Lohjalla tehtyjen mittausten perusteella voidaan arvioida, että pienhiukkasten pitoisuudet olivat vuosipitoisuudelle annetun tavoite- ja raja-arvon alapuolella. Typpidioksidin ja typenoksidien pitoisuudet eivät ylittäneet vuosina 2004–2008 raja- tai ohjearvoja Uudenmaan seuranta-alueen mittausasemilla. Myös passiivikeräinmenetelmällä yhdeksän kunnan alueella määritetyt typpidioksidin pitoisuudet olivat selvästi vuosiraja-arvon alapuolella. Pääkaupunkiseudulla, Porvoon Kilpilahden teollisuusalueen ympäristössä la tehtyjen mittausten perusteella voidaan arvioida, että otsonipitoisuudet ylittivät Uudenmaan seuranta-alueella sekä terveys- että kasvillisuusperusteiset pitkän ajan tavoitteet. Kuitenkaan vuodelle 2010 annetut tavoitearvot eivät ylittyneet. Pääkaupunkiseudulla tehtyjen mittausten ja päästökartoitusten perusteella rikkidioksidipitoisuudet olivat seurantaalueella pääosin alhaisia eivätkä ylittäneet raja-arvoja. Samoin voidaan olettaa, että hiilimonoksidin, bentseenin ja lyijyn pitoisuudet olivat raja-arvojen alapuolella ja arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet vastaavasti tavoitearvoja alhaisempia. Polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista on riittämättömästi tietoja toistaiseksi. On kuitenkin mahdollista, että bentso(a)pyreenin tavoitearvo ylittyi tiiviillä pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta tulisijoissa. Uudenmaan seuranta-alueella merkittävin ilmanlaatua heikentävä päästölähde on autoliikenne. Vuosina 2004–2007 liikennesuorite kasvoi Uudenmaan seuranta-alueella ja kääntyi lievään laskuun vuonna 2008 taloudellisen taantuman seurauksena. Liikenteen päästöt ovat seurantajaksolla vähentyneet 15–25 %. Myös alueen pienpolton päästöt ovat merkittäviä ja matalan päästökorkeuden takia niiden haitat voivat olla huomattavia asuinalueilla. Energiantuotannon päästöt vaihtelevat suuresti vuosittain teollisuuden energiantarpeesta, vesivoiman saatavuudesta ja sähköntuonnista riippuen. Teollisuuden hiukkaspäästöt laskivat ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt kasvoivat jonkin verran vuosina 2004–2008. Teollisuuden typenoksidien päästöt pysyivät likimain ennallaan. Vuosina 2004–2005 toteutetussa bioindikaattoriseurannassa ilman epäpuhtauksien vaikutukset näkyivät mäntyjen runkojäkälissä sekä neulasten rikki- ja typpipitoisuuksissa. Muutokset olivat selvimpiä alueilla, joilla myös ilman epäpuhtauksien kuormitus oli suurin. Aiempiin seurantoihin verrattuna liikenteen typenoksidipäästöjen vaikutusalue oli laajentunut liikennemäärien kasvun ja asutuksen levittäytymisen seurauksena.
  • Salmi, Jatta; Laukkanen, Emmi; Latikka, Jenni (Finnish Meteorological Institute, 2017)
    Raportteja - Rapporter - Reports 2017:7
    Tämän työn tavoitteena oli määrittää yksinkertainen menetelmä, jolla voidaan mitoittaa pienille energiantuotantoyksiköille ilmanlaadun kannalta riittävä piipunkorkeus. Työssä arvioitiin päästöjen leviämismallilaskelmien avulla polttoaineteholtaan 1–5 MW kokoisten uusien energiantuotantoyksiköiden ilmanlaatuvaikutuksia ja selvitettiin niille sopivaa piipunkorkeutta. Leviämismallitarkastelut tehtiin erikseen seitsemän eri polttoaineen rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöille. Polttoaineet olivat turve, puupelletit, kokopuuhake, bioöljy, raskas polttoöljy, kevyt polttoöljy ja maakaasu. Raskaasta polttoöljystä tarkasteltiin erikseen öljyä, joka sisältää 0,1 paino-% rikkiä ja öljyä, joka sisältää 0,2 paino-% rikkiä. Laskelmissa tarkasteltiin erikseen polttoaineteholtaan 1, 3 ja 5 MW kokoisten energiantuotantoyksiköiden päästöjen aiheuttamia ulkoilman pitoisuuksia laitosten ympäristössä. Laskelmissa käytettiin lähtötietoja, jotka parhaiten kuvaavat keskimääräisiä olosuhteita tyypillisissä tämän kokoisissa energiantuotantoyksiköissä. Päästöjen leviämislaskelmat tehtiin Ilmatieteen laitoksella kehitetyllä leviämismallilla UDM-FMI. Tarkastelujen avulla muodostettiin polttoainekohtaiset mitoituskäyrät polttoaineteholtaan 1–5 MW:n uusien energiantuotantoyksiköiden piipunkorkeuksille tasaisessa maastossa. Lisäksi tarkasteltiin erikseen läheisen maastoesteen tai lähirakennuksen vaikutusta syntyviin pitoisuuksiin ja määritettiin esteen vaikutuksesta piipunkorkeuteen tarvittava lisäkorkeus.
  • Kilpeläinen, Mikko; Hekkanen, Martti; Seppälä, Pekka; Riippa, Tommi (Ympäristöministeriö, 2006)
    Ympäristöopas
    Pientalon rakennuttaja, joka usein on hämmennyksissä lukuisten määräysten, ohjeiden, neuvojen ja sidosryhmien kanssa oman hankkeensa keskellä, tarvitsee asiantuntevaa opastusta  oman rakennushankkeensa ohjaukseen ja hallintaan. Tämän julkaisun avulla ympäristöministeriö haluaa tarjota pientalon rakennuttajille ja heidän suunnittelijoille ja muille yhteistyökumppaneille konkreettisen apuvälineen pientalohankkeen teknisen laadun hallintaan. Lukijaa ei rasiteta liiallisilla teknillisillä ja taloudellisilla neuvoilla. Oppaassa esitetään joukko yksinkertaisia ja helppoja valintakysymyksiä, joihin vastaamalla kyllä tai ei pientalorakennuttaja itse voi ohjata hankkeensa kosteudenkestävyyden, sisäilmaston laadun, energiankulutuksen ja ympäristövaikutukset haluamalleen tasolle. Kumppaneikseen hän tarvitsee osaavat ja vastuulliset suunnittelijat ja rakentajat. Jokaisen kestävästä, pitkäikäisestä ja laadukkaasta omakotitalosta haaveilevan tai sellaista suunnittelevan perheen kannatta tutustua tähän julkaisuun ja käyttää sitä hyväkseen.   
  • Tampio, Elina (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2009)
    PIRra 6/2009
    Tämän raportin tavoitteena oli kartoittaa ilmanlaadun tilaa Pirkanmaalla 2000 -luvulla, selvittää sen seurannan tarvetta ja esittää erilaisia kehitysehdotuksia ilmanlaadun parantamiseksi alueella. Päästötietoja tutkittiin niin liikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden kuin maataloudenkin osalta. Liikenteen päästötiedot saatiin VTT:n Lipasto -järjestelmästä, energiantuotannon ja teollisuuden tiedot ympäristöhallinnon Vahti -järjestelmästä ja maatalouden päästötiedot taas ympäristöhallinnon Hertta -järjestelmästä. Ilmanlaadun seurannan tarvetta ja kuntien merkittävimpiä päästölähteitä kartoitettiin Pirkanmaan kuntiin lähetetyn kyselyn avulla. Liikenteen päästöjen havaittiin laskeneen huolimatta ajoneuvokannan sekä polttoaineenkulutuksen kasvusta. Myös teollisuuden ja energiantuotannon päästömäärien havaittiin laskeneen entisestään 2000 -luvulla huolimatta puutteista ja ongelmista päästötiedoissa. Maatalouden osalta päästöjen lasku ei ole ollut yhtä selkeää, vaan päästömäärät vaihtelivat vuosittain. Ilmanlaadun seurannan osalta tarvetta laajemmille tutkimuksille esimerkiksi bioindikaattoreille ilmeni ympäri Pirkanmaata, kun taas ilmanlaadun mittausten jatkumista toivoivat lähinnä sitä jo harjoittavat kunnat. Merkittävimmiksi päästölähteiksi kohosivat energiantuotanto ja liikenne. Ilmanlaadun kehittämisen osalta ongelmakohdiksi raportissa nousivat liikenne, pienpoltto, maatalous, turvetuotanto, teollisuus ja energiantuotanto sekä mittausten ja tutkimusten vähäinen määrä. Kehitysehdotuksiin taas kuuluivat oleellisena osana alueidenkäyttö sekä kaavoitus, uudet päästöjen ja katupölyn puhdistustekniikat, polttoaineiden ja -laitteiden valinta, joukkoliikenteen lisäys sekä tiedotus. Mittausten ja tutkimusten osalta uudet tutkimukset ja mittausten yhtenäistäminen sekä teollisuus- ja energiantuotantolaitosten velvoitemittausten toteutus kuuluivat myös raportin esittämiin kehitysehdotuksiin.
  • Kupiainen, Kaarle (Finnish Environment Institute, 2007)
    Monographs of the Boreal Environment Research 26
    Vehicles affect the concentrations of ambient airborne particles through exhaust emissions, but particles are also formed in the mechanical processes in the tire-road interface, brakes, and engine. Particles deposited on or in the vicinity of the road may be re-entrained, or resuspended, into air through vehicle-induced turbulence and shearing stress of the tires. A commonly used term for these particles is ?road dust?. The processes affecting road dust emissions are complex and currently not well known.Road dust has been acknowledged as a dominant source of PM10 especially during spring in the sub-arctic urban areas, e.g. in Scandinavia, Finland, North America and Japan. The high proportion of road dust in sub-arctic regions of the world has been linked to the snowy winter conditions that make it necessary to use traction control methods. Traction control methods include dispersion of traction sand, melting of ice with brine solutions, and equipping the tires with either metal studs (studded winter tires), snow chains, or special tire design (friction tires). Several of these methods enhance the formation of mineral particles from pavement wear and/or from traction sand that accumulate in the road environment during winter. When snow and ice melt and surfaces dry out, traffic-induced turbulence makes some of the particles airborne.A general aim of this study was to study processes and factors underlying and affecting the formation and emissions of road dust from paved road surfaces. Special emphasis was placed on studying particle formation and sources during tire road interaction, especially when different applications of traction control, namely traction sanding and/or winter tires were in use. Respirable particles with aerodynamic diameter below 10 micrometers (PM10) have been the main concern, but other size ranges and particle size distributions were also studied. The following specific research questions were addressed: i) How do traction sanding and physical properties of the traction sand aggregate affect formation of road dust? ii) How do studded tires affect the formation of road dust when compared with friction tires? iii) What are the composition and sources of airborne road dust in a road simulator and during a springtime road dust episode in Finland? iv) What is the size distribution of abrasion particles from tire-road interaction? The studies were conducted both in a road simulator and in field conditions.The test results from the road simulator showed that traction sanding increased road dust emissions, and that the effect became more dominant with increasing sand load. A high percentage of fine-grained anti-skid aggregate of overall grading increased the PM10 concentrations. Anti-skid aggregate with poor resistance to fragmentation resulted in higher PM levels compared with the other aggregates, and the effect became more significant with higher aggregate loads. Glaciofluvial aggregates tended to cause higher particle concentrations than crushed rocks with good fragmentation resistance. Comparison of tire types showed that studded tires result in higher formation of PM emissions compared with friction tires. The same trend between the tires was present in the tests with and without anti-skid aggregate. This finding applies to test conditions of the road simulator with negligible resuspension.Source and composition analysis showed that the particles in the road simulator were mainly minerals and originated from both traction sand and pavement aggregates. A clear contribution of particles from anti-skid aggregate to ambient PM and dust deposition was also observed in urban conditions. The road simulator results showed that the interaction between tires, anti-skid aggregate and road surface is important in dust production and the relative contributions of these sources depend on their properties. Traction sand grains are fragmented into smaller particles under the tires, but they also wear the pavement aggregate. Therefore particles from both aggregates are observed. The mass size distribution of traction sand and pavement wear particles was mainly coarse, but fine and submicron particles were also present.
  • Sundström, Anu-Maija; Virta, Henrik; Ialongo, Iolanda; Tamminen, Johanna (2020)
    Raportteja – Rapporter – Reports 2020:1
    Tässä selvityksessä kartoitetaan ensimmäistä kertaa satelliittimittausten hyödyntämistä ilmanlaadun seurannassa Suomessa. Satelliittien ehdottomana vahvuutena on ilmanlaatumuuttujien alueellisen jakauman kuvaaminen sekä ilmansaasteiden kulkeutumisen seuranta, joita tässä työssä on demonstroitu käyttämällä alailmakehän typpidioksidi (NO2}-havaintoja TROPOspheric Monitoring Instrument (TROPOMI) ja Ozone Monitoring Instrument (OMI) satelliitti-instrumenteista. TROPOMI laukaistiin EU:n Copernicus-ohjelman rahoittamassa Sentinel-5P satelliitissa vuonna 2017, ja se on tällä hetkellä paikalliselta erotuskyvyltään tarkin ilmanlaadun kannalta oleellisia kaasuja havainnoiva satelliittimittalaite. Suomalais-hollantilainen OMI-instrumentti NASAn Aura-satelliitissa on puolestaan tuottanut maailmanlaajuisia havaintoja jo lähes 15 vuoden ajan. Tämän työn tulokset näyttävät, että satelliittien avulla voidaan tarkastella typpidioksidin alueellista jakaumaa Suomessa sekä lähialueilla aina kaupunkitasolle asti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun keskimääräisissä pitoisuuksissa voidaan erottaa alueellisia vaihteluita ja nähdä selvä ero viikonpäivien ja viikonloppujen välillä. OMI-instrumentin havainnoista puolestaan nähdään, että alailmakehän NO2-pitoisuudet ovat keskimäärin laskeneet koko maassa vuodesta 2005 vuoteen 2018. Keskeisimpiä kysymyksiä satelliittidatan hyödyntämisessä ilmanlaadun seurannassa on se, kuinka hyvin satelliittihavainnot vastaavat in situ -mittauksista nähtyjä vaihteluita. Vertailu TROPOMI-havaintojen ja pintamittausten välillä näyttää, että vaikka kaupungin sisällä yksittäisten asemien kohdalla yhteensopivuus voi vaihdella asemittain, korrelaatio on hyvä kun vastaavuutta tarkastellaan yhdistämällä kunkin kaupungin keskustan pintahavainnot. Tulos on samansuuntainen sekä Suomessa että myös muualla Euroopassa.
  • Rotko, Tuulia (2004)
    Tässä tutkimuksessa on selvitetty ilmansaasteille altistumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä sosioekonomisia ja väestöllisiä eroja. Altistumisen lisäksi tarkastellaan myös ilmansaasteiden epäsuoria vaikutuksia, kuten koettua häiritsevyyttä ja ilmansaasteista huolestuneisuutta. Toinen keskeinen tavoite on vertailla väestöryhmien mitattuja altistuksia koettuun häiritsevyyteen ja ilmansaasteista huolestuneisuuteen. Pääaineistona käytetään pääkaupunkiseudun aikuisväestöltä vuosina 1996-1997 kerätyn EXPOLIS-tutkimuksen henkilökohtaisia altistusmittauksia sekä ilmansaasteiden (pienhiukkasten ja typpidioksidin) pitoisuuksia lähiympäristöissä. Tutkittavilta kysyttiin myös altistukseen vaikuttavista tekijöistä sekä heidän kokemaansa ilmansaasteiden häiritsevyyttä. Huolestuneisuutta ilmansaasteista selvitettiin lisäksi postikyselyllä. Koska julkisista tiedotusvälineistä välittyvä tieto ilmansaasteista vaikuttaa ilmansaasteista huolestuneisuuteen, kerättiin aineisto myös Helsingin Sanomien aihetta käsittelevistä artikkeleista vuosina 1996-2000. Aineistoa on analysoitu tilastollisin menetelmin. Ilmansaasteille altistumisessa esiintyi suuriakin eroja eri väestöryhmien välillä riippuen tarkasteltavasta ilmansaasteesta. Pääkaupunkiseudulla työntekijät altistuivat lähes kaksinkertaisille pienhiukkaspitoisuuksille toimihenkilöihin verrattuna. Pienhiukkasaltistuksen eroihin vaikuttivat keskeisimmin pitoisuudet työpaikoilla. Tupakointi ja tupakan savulle altistuminen korosti väestöryhmien välisiä eroja, mutta ei ollut niiden ainoa syy. Nuoret aikuiset altistuivat vanhempia ikäryhmiä enemmän pienhiukkasille todennäköisesti ajankäyttöerojen takia. Sensijaan suurimmaksi osaksi liikenteen päästöistä peräisin olevan typpidioksidin altistuserot näkyivät kodin sisäpitoisuuksissa ja asumiseen liittyvät tekijät selittivät osittain altistuseroja. Kuitenkin vähän koulutetut altistuivat muita enemmän typpidioksidille, vaikka tupakalle altistuminen ja asuinolot otettiin huomioon. Huolestuneisuus ilmansaasteista ja niiden terveysvaikutuksista lisäsi ilmansaasteiden kokemista häiritsevänä. Osittain eri väestöryhmät altistuivat korkeille pitoisuuksille ja kokivat ilmansaasteet häiritsevänä tai olivat niistä huolestuneita. Kun miehet ja nuoret altistuivat keskimääräistä enemmän ilmansaasteille (pienhiukkaset ja typpidioksidi), naiset ja vanhemmat ikäryhmät kokivat puolestaan ilmansaasteet häiritsevämpinä ja olivat huolestuneempia ilmansaasteiden vaikutuksista. Kuitenkin vain vähän koulutetut sekä altistuivat näille ilmansaasteille keskimääräistä enemmän että kokivat ne hyvin häiritsevinä. Ilmansaasteiden haitallisia terveysvaikutuksia voidaan ehkäistä vain tuntemalla ilmansaasteille altistumiseen, koettuun häiritsevyyteen ja huolestuneisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä sosioväestöllisiä eroja. Ilmansaasteiden epäsuorat terveysvaikutukset tunnetaan kuitenkin huonosti. Kokonaisvaltainen käsitys ilmansaasteiden vaikutuksista (koettu riski, altistus) on välttämätön, jotta voitaisiin vähentää väestöryhmien välisiä eroja ilmansaasteiden aiheuttamissa haitoissa.
  • Vestenius, Mika (Ilmatieteen laitos - Finnish Meteorological Institute, 2021)
    Finnish Meteorological Institute Contributions 178
    Air pollution is an important environmental risk to human health and ecosystems around the world. Particulate matter (PM), especially fine particulate matter, is an important part of this air pollution problem. Particle composition varies greatly and depends on the emission source. In addition to inorganic components, organic particulate fraction can contain several hundred organic compounds from anthropogenic and natural sources. The health risk of particulate is related to the particle size and the compounds inside or on the surface of the aerosol particles. The overall aim of this thesis was to study the selected chemical substances of atmospheric aerosol from both anthropogenic and natural sources. Concentrations of polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) and biogenic organic acids in aerosol were measured, and their effect on the local air quality was estimated. The sources of PAHs, trace elements, biogenic volatile organic compounds (BVOCs), and persistent organic compounds (POPs) in air were studied using positive matrix factorization (PMF), which was used as the main source apportionment tool in three of five papers and for the unpublished data in this thesis. Particles from burning emissions, e.g., diesel particles and particles from biomass burning, are the most toxic in our daily environment. Because of intensive wood use for heating and in sauna stoves, residential biomass burning is the major PAH air pollution source in Finland. Sources of atmospheric PAH pollution and its influence on local air quality were estimated at Virolahti background air quality station and in the Helsinki Metropolitan Area (HMA). The main source of PAHs at Virolahti were found to be combustion- and traffic-related source from the direction of St. Petersburg. Instead, local traffic appeared to have a very small influence on PAH levels in HMA, as local residential wood burning was found to be the main b(a)p source in Helsinki Metropolitan Area. Biogenic VOCs like monoterpenes and sesquiterpenes are highly reactive and oxidize rapidly in the atmosphere, producing secondary organic aerosol (SOA). We showed that positive matrix factorization (PMF) is a useful tool in estimating separate sources in a quasistationary dynamic system like ambient VOC concentrations in the boreal forest. Selected biogenic organic acids were measured from fine particles in the boreal forest in order to estimate their influence on aerosol production. Results indicated that sesquiterpene emissions from boreal forest are probably underestimated and their oxidation products probably have more important role in the SOA production that previously estimated. The Kola Peninsula area was found to be the major source of heavy metal pollution at Pallas. However, as Norilsk Nickel has now partly shut down its metallurgical operations, the trace element and SO2 emissions from the Kola Peninsula should be declining in the future. The ambient concentrations of POP compounds are globally declining but, in the Arctic, for some compounds this is not the case. In the source apportionment study for Pallas 1996–2018 POPs data, relatively big portion of measured POPs at Pallas came within the marine source from clean areas from the north. These long-lived compounds, which have migrated into the Arctic from the southern areas along the air and sea currents for many decades, are now released back into the atmosphere from the melting Arctic ice cover due to global warming. For these compounds, the Arctic has turned from the sink to the source.
  • Stebel, Kerstin; Christiansen, Guttorm; Derome, John; Grekelä, Ilona (Lapland Regional Environment Centre, 2007)
    The Finnish Environment 6/2007
    The main threat to aquatic and terrestrial environments in the joint Norwegian, Finnish and Russian border area is the neighbouring Pechenganikel industrial complex, located on the Kola Peninsula in NW Russia. Emissions from the complex comprise extremely high levels of sulphur dioxide, and particulate material containing a wide range of toxic heavy metals, primarily copper and nickel. The aim of the report is to give an overall view of the current state of the environment, and on changes that have taken place in recent years, in the border area, primarily in the Paz River basin. This publication includes summarized information about air quality and deposition, water quality and the state of aquatic ecosystems in the Inari-Paz watercourse and a number of small lakes, as well as the state of terrestrial ecosystems. In addition, the report presents specific recommendations for future monitoring activities in the Norwegian, Finnish and Russian border area. The results of the studies carried out in this project, as well as the results of earlier national monitoring and scientific research projects, were used to develop a joint monitoring programme for the three countries. There are signs of a slight recovery in the condition of aquatic and terrestrial ecosystems in some parts of the area due to the reduction of sulphur dioxide emissions from the smelters during the past two decades. However, the sulphur dioxide and heavy metal emissions are still excessive and are continuing to have major effects on the environment. The impact of sulphur deposition was clearly evident up to tens of kilometres from the smelters. Even though heavy metal concentrations in many of the plant and aquatic components of the ecosystems decrease relatively sharply with increasing distance from the smelters, the accumulation of pollutants in the ecosystems is continuing. The effects of emissions from the Pechenganikel are most clearly evident in the Paz watercourse, which receives pollutants through the direct discharge of wastewater from the mines and smelter complex as well as via atmospheric deposition. A future joint trilateral monitoring programme is based on the most sensitive indicators highlighted in the present studies in order to be able to follow future changes in the environment under variable pollution levels.