Browsing by Subject "ilmansuojelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Kleemola, Sirpa; Forsius, Martin (Finnish Environment Institute, 2021)
    Reports of the Finnish Environment Institute 37/2021
    The Integrated Monitoring Programme (ICP IM) is part of the effect-oriented activities under the 1979 Convention on Long-range Transboundary Air Pollution, which covers the region of the United Nations Economic Commission for Europe (UNECE). The main aim of ICP IM is to provide a framework to observe and understand the complex changes occurring in natural/semi natural ecosystems. This report summarizes the work carried out by the ICP IM Programme Centre and several collaborating institutes. The emphasis of the report is in the work done during the programme year 2020/2021 including: a short summary of previous data assessments, a status report of the ICP IM activities, content of the IM database, and geographical coverage of the monitoring network, a report on the recovery of epiphytic lichen communities in Sweden over 20 years of rapid air pollution decline, a report on long-term impacts of air pollution and climate change at Finnish ICP IM sites, National Reports on ICP IM activities are presented as annexes.
  • Syri, Sanna (Finnish Environment Institute, 2001)
    Monographs of the Boreal Environment Research 19
    This study presents the development and applications of regional and local scale models for use in integrated assessment of air pollution effects in conjunction with large-scale models. A regional deposition model called DAIQUIRI (Deposition, AIr QUality and Integrated Regional Information) for integrated assessment purposes in Finland was constructed, and regional matrices for nitrogen oxides and ammonia were developed from the results of the regional air quality model of the FMI. DAIQUIRI produced similar estimates of deposition from Finnish sources as the original model, and long-term trends and the average level of deposition estimated with DAIQUIRI were found comparable with the monitored deposition levels and trends. For the mid-nineties situation, the regional nitrogen modeling resulted in 9% to 19% (depending on the region compared) larger estimates of areas with acidity critical load exceedances than when using European scale nitrogen deposition modeling.In this work, also a method for estimating the impacts of local NOx emissions on urban and sub-urban ozone levels was developed and tested. The study concentrated on representing the destruction of ozone by fresh NO emissions in urban areas for future use in integrated assessment modeling of ozone control strategies. Correlation coefficients between measured daytime ozone values in the study area were found to improve from 0.64 (correlation between urban and surrounding rural measurements) to 0.85, on the average. The average correlation between daytime large-scale model estimates and urban site measurements was found to improve from 0.37 to 0.58.In the study, also integrated assessment model applications were carried out at European, national and local levels. The synergies between control strategies for CO2 and acidification and ozone formation in the case of the UN/FCCC Kyoto protocol and the air quality targets of the EU were assessed with the help of coupled models. With two alternative energy scenarios reflecting the Kyoto targets for CO2, reductions of sulfur and NOx emissions between 12% and 22% and 8% to 12%, respectively, were estimated by 2010 in the EU-15 with the present emission control legislation. Due to the lower activity levels generating less emissions and the cleaner energy forms used, 35-43% cost savings in further technical emission controls required for achieving the EU air quality targets would be achieved with the scenarios studied. Case studies for Finland indicated that there has been a decrease of 60% in the area at risk of acidification from 1990 to 1995, and that the declining trend is expected to continue due to the recent international emission reduction agreements within the UN/ECE and the EU. Implementation of the Kyoto protocol in Finland and in the whole of EU-15 (with the present emission legislation) could bring up to 8% more reduction of ecosystems at risk of acidification in Finland by 2010 than the recent UN/ECE protocol.An uncertainty analysis of acidification integrated assessment modeling in Finland indicated that critical loads dominate the uncertainty. Estimates are becoming more robust, as the general level of deposition is decreasing. In Finland, further efforts to reduce the overall uncertainty should be mainly directed to more accurate description of critical thresholds. In areas affected by major nearby emission sources, also uncertainties in emissions and deposition are significant. The models and their applications presented in this study contributed to identifying the problem characteristics and have supported environmental policy development at international, national and regional levels.
  • Grönroos, Juha; Hietala-Koivu, Reija; Kuussaari, Mikko; Laitinen, Pirkko; Lankoski, Jussi; Lemola, Riitta; Miettinen, Antti; Perälä, Paula; Puustinen, Markku; Schulman, Anna; Salo, Tapio; Siimes, Katri; Turtola, Eila (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 19/2007
    Hankkeessa pyrittiin tuottamaan arvio Suomessa v. 2000 - 2006 käytössä olleen ympäristötukijärjestelmän vaikuttavuudesta ympäristöön. Työssä arvioitiin yksittäisiä toimenpiteitä sekä järjestelmää kokonaisuutena. Järjestelmän toimivuutta peilattiin sille asetettuja tavoitteita vastaan ja etsittiin parannusmahdollisuuksia. Toimenpiteiden vesiensuojelullisen kustannustehokkuuden lisäksi tarkasteltiin monimuotoisuuskustannustehokkuutta ja kehitettiin siihen liittyvää arviointimenetelmää. Hankkeessa myös kehitettiin menetelmää toimenpiteiden ympäristövaikutusten yhdennettyyn arviointiin. Vesiensuojelullisen tehon lisäämiseksi lannoitukseen ja kasvipeitteisyyteen liittyviä toimenpiteitä tulee edelleen tehostaa ja kohdentaa. Varsinkin lannan käyttöä tulee tehostaa. Väkilannoitteiden pintalannoituksesta tulisi pystyä luopumaan ja lannan levityksessä nopea multaus on tärkeää. Kasvipeitteisyyden lisääminen maan etelä- ja länsiosissa ja varsinkin jyrkillä rantapelloilla on eroosion torjunnan kannalta tärkeää. Korkeita maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuksia on alennettava. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta olisi oleellista kehittää perustukeen kuuluva laajasti toteutettava ja vaikuttava toimenpide. Pientareet ja suojakaistat –toimenpiteen merkitys monimuotoisuuden edistämisessä paranisi, jos se sisältäisi vesistöjen reunojen lisäksi myös muita reuna-alueita. Taantuneen ja uhanalaisen maatalousalueiden lajiston säilyttämiseksi perinnebiotooppien erityistuki on periaatteiltaan hyvin toimiva tukimuoto. Hoidettavien perinnebiotooppien määrää tulee edelleen lisätä koko maassa.
  • Forsius, Martin; Posch, Maximilian; Holmberg, Maria; Vuorenmaa, Jussi; Kleemola, Sirpa; Augustaitis, Algirdas; Beudert, Burkhard; Bochenek, Witold; Clarke, Nicholas; de Wit, Heleen A.; Dirnböck, Thomas; Frey, Jane; Grandin, Ulf; Hakola, Hannele; Kobler, Johannes; Krám, Pavel; Lindroos, Antti-Jussi; Löfgren, Stefan; Pecka, Tomasz; Rönnback, Pernilla; Skotak, Krzysztof; Szpikowski, Józef; Ukonmaanaho, Liisa; Valinia, Salar; Váňa, Milan (Elsevier, 2021)
    Science of The Total Environment 753 (2021), 141791
    Anthropogenic emissions of nitrogen (N) and sulphur (S) compounds and their long-range transport have caused widespread negative impacts on different ecosystems. Critical loads (CLs) are deposition thresholds used to describe the sensitivity of ecosystems to atmospheric deposition. The CL methodology has been a key science-based tool for assessing the environmental consequences of air pollution. We computed CLs for eutrophication and acidification using a European long-term dataset of intensively studied forested ecosystem sites (n = 17) in northern and central Europe. The sites belong to the ICP IM and eLTER networks. The link between the site-specific calculations and time-series of CL exceedances and measured site data was evaluated using long-term measurements (1990–2017) for bulk deposition, throughfall and runoff water chemistry. Novel techniques for presenting exceedances of CLs and their temporal development were also developed. Concentrations and fluxes of sulphate, total inorganic nitrogen (TIN) and acidity in deposition substantially decreased at the sites. Decreases in S deposition resulted in statistically significant decreased concentrations and fluxes of sulphate in runoff and decreasing trends of TIN in runoff were more common than increasing trends. The temporal developments of the exceedance of the CLs indicated the more effective reductions of S deposition compared to N at the sites. There was a relation between calculated exceedance of the CLs and measured runoff water concentrations and fluxes, and most sites with higher CL exceedances showed larger decreases in both TIN and H+ concentrations and fluxes. Sites with higher cumulative exceedance of eutrophication CLs (averaged over 3 and 30 years) generally showed higher TIN concentrations in runoff. The results provided evidence on the link between CL exceedances and empirical impacts, increasing confidence in the methodology used for the European-scale CL calculations. The results also confirm that emission abatement actions are having their intended effects on CL exceedances and ecosystem impacts.
  • Böttcher, Kristin; Paunu, Ville-Veikko; Kupiainen, Kaarle; Zhizhin, Mikhail; Matveev, Alexey; Savolahti, Mikko; Savolahti, Mikko; Klimont, Zbigniew; Väätäinen, Sampsa; Lamberg, Heikki; Karvosenoja, Niko (Elsevier, 2021)
    Atmospheric Environment 254 (2021), 118390
    Gas flaring in the oil and gas industry has been identified as an important source of anthropogenic black carbon (BC) affecting the climate, particularly in the Arctic. Our study provides spatially-explicit estimates of BC emissions from flaring in Russia utilising state-of-the-art methodology for determining the emission factors. We utilised satellite time series of the flared gas volume from Visible Infrared Imaging Radiometer Suite (VIIRS) for the period 2012 to 2017, supplemented with information on the gas and oil field type. BC emissions at flaring locations were calculated based on field type-specific emission factors, taking into account different gas compositions in each field type. We estimate that the average annual BC emissions from flaring in Russia were 68.3 Gg/year, with the largest proportion stemming from oil fields (82%). We observed a decrease in the yearly emissions during the period 2012 to 2017 with regional differences in the trend. Our results highlight the importance of detailed information on gas composition and the stage of oil and gas separation of the flared gas to reduce uncertainties in the BC emission estimates.
  • Karvosenoja, Niko (Finnish Environment Institute, 2008)
    Monographs of the Boreal Environment Research 32
    Air pollution emissions are produced in a wide variety of sources. They often result in detrimental impacts on both environments and human populations. To assess the emissions and impacts of air pollution, mathematical models have been developed. This study presents results from the application of an air pollution emission model, the Finnish Regional Emission Scenario (FRES) model, that covers the emissions of sulfur dioxide (SO2), nitrogen oxides (NOx), ammonia (NH3), non-methane volatile organic compounds (NMVOCs) and primary particulate matter (TSP, PM10, PM2.5 and PM1) in high 1 ´ 1 km2 spatial resolution over the area of Finland. The aims of the study were to identify key emission sources in Finland at present and in the future, to assess the effects of climate policies on air pollution, and to estimate emission reduction potentials and costs. Uncertainties in emission estimates were analyzed. Finally, emission model characteristics for use in different air pollution impact applications were discussed.The main emission sources in Finland are large industrial and energy production plants for SO2 (64% of 76 Gg a-1 total in the year 2000). Traffic vehicles are the main contributors for NOx (58% of 206 Gg a-1), NMVOCs (54% of 152 Gg a-1) and primary PM2.5 (26% of 31 Gg a-1) emissions. Agriculture is the key source for NH3 (97% of 33 Gg a-1). Other important sources are domestic wood combustion for primary PM2.5 (25%) and NMVOCs (12%), and fugitive dust emissions from traffic and other activities for primary PM10 (30% of 46 Gg a-1).In the future, the emissions of traffic vehicle exhaust will decrease considerably, by 76% (NMVOCs), 74% (primary PM2.5) and 60% (NOx), from 2000 to 2020, because of tightening emission legislations. Rather smaller decrease is anticipated in the emissions of large combustion plants, depending on future primary energy choices. Sources that are not subject to tight emission standards, e.g. domestic combustion and traffic-induced fugitive dust (i.e. non-exhaust), pose a risk for increasing emissions.The majority of measures to abate climate change, e.g. energy saving and non-combustion based energy production, lead to co-benefits as reduced air pollution emissions, especially of SO2 (20% to 28% reduction). However, promotion of domestic wood combustion poses a risk for increase in PM2.5 and NMVOCs emissions. Further emission reductions with feasible control costs are possible mainly for PM2.5 in small energy production plants and domestic combustion sources. Highest emission uncertainties were estimated for primary PM emission factors of domestic wood combustion, traffic non-exhaust sources and small energy production plants.The most important characteristics of emission models are correct location information of flue gas stacks of large plants for the assessment of acidification, and description of small polluters with high spatial resolution when assessing impacts on populations. Especially primary PM2.5 emissions originate to a considerable degree from small low-altitude sources in urban areas, and therefore it is important to be able to assess the impacts that take place near the emission sources. Detailed descriptions of large plants and 1 ´ 1 km2 spatial resolution for small emission sources applied in the FRES model enable its use in the assessment of various national environmental impacts and their reduction possibilities.The main contribution of this work was the development of a unique modeling framework to assess emission scenarios of multiple air pollutants in high sectoral and spatial resolution in Finland. The developed FRES model provides support for Finnish air pollution polices and a tool to assess the co-benefits and trade-offs of climate change strategies on air pollution.
  • Karvosenoja, Niko; Klimont, Zbigniew; Tohka, Antti; Johansson, Matti (Finnish Environment Institute, 2006)
    The Finnish Environment 46/2006
    Fine particulate matter (PM2.5) in the atmosphere have been associated with severe human health effects. This report explores future emissions of primary PM2.5, their reduction potential and related reduction costs in Finland. One activity pathway of 2020 of the Finnish Climate Strategy was studied with two different PM emission control utilization scenarios: (1) "Baseline" which involves PM control technology utilization complying with current legislation, and (2) "Reduction" which assumes the use of maximum technically and economically feasible emission reduction measures. The studied sectors included stationary combustion and industrial activities. The work was performed using the Finnish Regional Emission Scenario (FRES) model of Finnish environment institute (SYKE). Total emission reduction potential below "Baseline" was estimated at 6.7 Gg(PM2.5) a-1, or 22% of the total emissions. The biggest relatively cost-efficient reductions (marginal cost below 5000 € Mg-1) can be achieved by the use of small electrostatic precipitators (ESPs) in domestic wood log boilers, 2.0 Gg a-1. In large-scale combustion installations in power plants and industry the reduction of 1.2 Gg a-1 is possible by fabric filter installations instead of ESPs. A comparable reduction with slightly higher costs can be achieved in small (below 5 MWth) industrial boilers by the introduction of ESPs. For industrial processes potential occurs in few individual plants. The uncertainties in emission reduction and cost estimates are biggest for domestic combustion and industrial processes. This report presents cost-efficiency estimates of future emission reductions per mass of PM2.5 reduced. However, the magnitude of health benefits gained from emission reductions are different for different emission sources, depending on e.g. the altitude of emission release, the emission location in relation to the location of population etc. The results of this study are used in the integrated assessment modeling framework developed in the KOPRA project in order to link the information of emission reductions and costs, atmospheric dispersion and induced health impacts.
  • Bergström, Irina; Mäkelä, Katariina; Starr, Michael (Ministry of the Environment, 1995)
    Ministry of the Environment, Environmental Policy Department; Report 1/1995
  • Unknown author (Suomen ympäristökeskus, 21.8)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2008
    Tässä julkaisussa käsitellään kaatopaikkojen käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarpeita, lainsäädäntöä ja toimenpiteitä. Lainsäädännön asettamat vaatimukset kaatopaikoille muuttuivat vuonna 1997, ja kaatopaikan pohjarakenteita koskeva kymmenen vuoden siirtymäaika täyttyi lokakuussa 2007. Tämän jälkeen kaatopaikkoja jäi runsaasti pois käytöstä. Niiden jälkihoito jatkuu laajamittaisena vielä lähivuosikymmenet. Kaatopaikkojen asianmukaisella jälkihoidolla pyritään siihen, ettei kaatopaikoista niiden käytöstä poistamisen jälkeen synny haitallisia päästöjä ympäristön maaperään, pinta- ja pohjavesiin eikä ilmaan. Kaatopaikan sijainnin ja tilan selvitysten perusteella käytöstä poistetulle kaatopaikalle suunnitellaan tarvittavat kunnostus- ja jälkihoitotoimenpiteet. Niitä voivat olla esimerkiksi kaatopaikan eristäminen ja kaatopaikalla syntyvien vesien sekä kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely. Kaatopaikan pintarakenteiden rakentamisessa on otettava huomioon mm. kaatopaikan erityispiirteet, tuleva maankäyttö, sääolosuhteet sekä käytettyjen materiaalien ja rakenteiden laadunvarmistus. Kunnostustoimenpiteiden toimivuutta tarkkaillaan kaatopaikan jälkiseurannan avulla. 1. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 52 poistetaan virheellinen lause: ”Maton sydämen paksuuden tulee olla vähintään 2 cm ja maton molemmin puolin tulee olla suodatinkankaat tukkeutumisen estämiseksi.” Se korvataan lauseella: ”Salaojamatto on mitoitettava samalla periaatteella kuin kiviaineksesta rakennettava kuivatuskerros.” 2. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 21 poistetaan virheellinen lause: "Sama koskee myös kuntien omistamaa jätehuoltoyhtiötä, jonka puolesta sitoumuksen voivat antaa jätehuoltoyhtiön toimivaltaiset elimet." Katso Ympäristöministeriön ohje YM2/401/2003 Vakuuden asettaminen jätteen hyödyntämis- ja käsittelytoiminnassa.
  • Ritola, Roosa; Kulovuori, Sami; Stojiljkovic, Ana; Karvosenoja, Niko (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2021
    Katupölyn syntyyn vaikuttavat monet tekijät, ja sen on tutkimusten mukaan osoitettu olevan pääosin mineraaliperäistä karkean kokoluokan pölyä. Ongelmaksi katupöly muodostuu silloin, kun hiukkaset päätyvät hengitysilmaan ja aiheuttavat sitä kautta viihtyvyys- ja terveyshaittoja, erityisesti kaupunkien asukkaille. Tutkimushankkeen ”Katupölyn lähteet, päästövähennyskeinot ja ilmanlaatuvaikutukset” (KALPA) tavoitteena oli selvittää katupölypitoisuuksiin vaikuttavia tekijöitä ja eri lähteiden osuuksia erilaisissa katukohteissa sekä tunnistaa lupaavampia päästövähennysmahdollisuuksia ja edesauttaa niiden käyttöönottoa. Tämä raportti käsittelee KALPA-hankkeen kolmannessa vaiheessa (KALPA3), vuosina 2019–2020, tehtyjä tutkimuksia. KALPA-hankkeen neljän ensimmäisen vuoden tulokset on aiemmin (2019) raportoitu HSY:n julkaisusarjassa. KALPA-hanke on jatkoa aiemmille REDUST- ja KAPU- katupölyhankkeille. Hankkeen toteuttajat olivat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hankkeessa käytettiin erilaisia metodeja katupölypäästöjen tarkasteluun. Metropolia Ammattikorkeakoulun Nuuskija-autolla mitattiin katupölypäästöjä (PM10 ja PM2,5, eli halkaisijaltaan alle 10 tai alle 2,5 mikrometrin hiukkaset) kaupunkien katuverkoilla, työmaakohteissa ja korkean nopeuden pääväyläkohteissa sekä testattiin erilaisten pesulaitteiden ja -menetelmien tehoa pölynpoistossa. Mittauksia täydennettiin toisella mittausajoneuvolla (TRAKER-menetelmään perustuva Vectra) ja Wet Dust Samplerilla (WDS) suoritetuilla mittauksilla. WDS-mittalaitteella saadaan tietoa tienpinnassa olevasta pölyvarastosta, ja sitä hyödynnettiin mm. pesulaitetestien yhteydessä. KALPA-hankkeessa aikaisemmin tehtyjen nastarengasmittausten tuloksia verrattiin yliajotestillä saatuihin renkaiden kulumatuloksiin. Lisäksi hankkeessa käytettiin NORTRIP-katupölymallia hiekoituksen ilmanlaatuvaikutuksen tarkasteluun ja katupölyn lähteiden arvioimiseen sekä havainnollistettiin nastarengasosuuden laskemisen vaikutusta ilmanlaatuun hengitettävien hiukkasten osalta. NORTRIP-mallilla laskettuja päästökertoimia käytettiin lisäksi kansallisessa FRES-mallissa, jonka avulla arvioitiin katupölyn merkittävyyttä koko Suomen tasolla. FRES-mallilla toteutetun arvion mukaan katupölypäästöt muodostivat 34 % PM10-kokonaispäästöistä ja 5,5 % PM2,5- kokonaispäästöistä Suomessa vuonna 2015.
  • Ahonen, Hanna-Mari (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 20/2006
    Tämän julkaisun tavoitteena on esitellä Kioton pöytäkirjan hankemekanismit eli yhteistoteutus (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) niiltä osin kuin ne kytkeytyvät jätehuoltoratkaisuihin. Hankemekanismit tarjoavat mahdollisuuksia kestävän kehityksen edistämiseen ja kasvihuonekaasujen kustannustehokkaaseen vähentämiseen. Nämä mekanismit parantavat ilmastonmuutosta hillitsevien teknologioiden ja toimenpiteiden kilpailukykyä sallimalla niitä koskevien hankkeiden tuottamien päästövähennysten myynnin. Näitä päästövähennyksiä voidaan hyödyntää sekä Kioton pöytäkirjan kansallisten velvoitteiden täyttämisessä että EU:n päästökaupan puitteissa. Hankemekanismit tarjoavat myös jätesektorin toimijoille merkittäviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. JI- ja CDM-hankkeiden valmistelu ja toteutus edellyttävät perehtyneisyyttä hankemekanismien sääntöihin ja menettelytapoihin, joiden keskeiset piirteet ja periaatteet esitellään tässä raportissa jätesektorin esimerkkien valossa. Toinen luku esittelee hankemekanismien osallistumisehdot sekä hankesyklien pääkohdat. Kolmas luku perehtyy CDM:n erikoispiirteisiin ja neljäs puolestaan JI:hin. Nämä luvut tarkastelevat myös jätesektorin hankkeita. Lopuksi esitellään kaatopaikkatoimia, jätteen biofraktion käsittelyä ja jätteiden energiakäyttöä koskevat case-tarkastelut.
  • Lappalainen, Hanna K.; Petäjä, Tuukka; Vihma, Timo; Räisänen, Jouni; Baklanov, Alexander; Chalov, Sergey; Esau, Igor; Ezhova, Ekaterina; Leppäranta, Matti; Pozdnyakov, Dmitry; Pumpanen, Jukka; Andreae, Meinrat O.; Arshinov, Mikhail; Asmi, Eija; Bai, Jianhui; Bashmachnikov, Igor; Belan, Boris; Bianchi, Federico; Biskaborn, Boris; Boy, Michael; Bäck, Jaana; Cheng, Bin; Chubarova, Natalia; Duplissy, Jonathan; Dyukarev, Egor; Eleftheriadis, Konstantinos; Forsius, Martin; Heimann, Martin; Juhola, Sirkku; Konovalov, Vladimir; Konovalov, Igor; Konstantinov, Pavel; Köster, Kajar; Lapshina, Elena; Lintunen, Anna; Mahura, Alexander; Makkonen, Risto; Malkhazova, Svetlana; Mammarella, Ivan; Mammola, Stefano; Buenrostro Mazon, Stephany; Meinander, Outi; Mikhailov, Eugene; Miles, Victoria; Myslenkov, Stanislav; Orlov, Dmitry; Paris, Jean-Daniel; Pirazzini, Roberta; Popovicheva, Olga; Pulliainen, Jouni; Rautiainen, Kimmo; Sachs, Torsten; Shevchenko, Vladimir; Skorokhod, Andrey; Stohl, Andreas; Suhonen, Elli; Thomson, Erik S.; Tsidilina, Marina; Tynkkynen, Veli-Pekka; Uotila, Petteri; Virkkula, Aki; Voropay, Nadezhda; Wolf, Tobias; Yasunaka, Sayaka; Zhang, Jiahua; Qiu, Yubao; Ding, Aijun; Guo, Huadong; Bondur, Valery; Kasimov, Nikolay; Zilitinkevich, Sergej; Kerminen, Veli-Matti; Kulmala, Markku (Copernicus GmbH, 2022)
    Atmospheric Chemistry and Physics
    The Pan-Eurasian Experiment (PEEX) Science Plan, released in 2015, addressed a need for a holistic system understanding and outlined the most urgent research needs for the rapidly changing Arctic-boreal region. Air quality in China, together with the long-range transport of atmospheric pollutants, was also indicated as one of the most crucial topics of the research agenda. These two geographical regions, the northern Eurasian Arctic-boreal region and China, especially the megacities in China, were identified as a “PEEX region”. It is also important to recognize that the PEEX geographical region is an area where science-based policy actions would have significant impacts on the global climate. This paper summarizes results obtained during the last 5 years in the northern Eurasian region, together with recent observations of the air quality in the urban environments in China, in the context of the PEEX programme. The main regions of interest are the Russian Arctic, northern Eurasian boreal forests (Siberia) and peatlands, and the megacities in China. We frame our analysis against research themes introduced in the PEEX Science Plan in 2015. We summarize recent progress towards an enhanced holistic understanding of the land–atmosphere–ocean systems feedbacks. We conclude that although the scientific knowledge in these regions has increased, the new results are in many cases insufficient, and there are still gaps in our understanding of large-scale climate–Earth surface interactions and feedbacks. This arises from limitations in research infrastructures, especially the lack of coordinated, continuous and comprehensive in situ observations of the study region as well as integrative data analyses, hindering a comprehensive system analysis. The fast-changing environment and ecosystem changes driven by climate change, socio-economic activities like the China Silk Road Initiative, and the global trends like urbanization further complicate such analyses. We recognize new topics with an increasing importance in the near future, especially “the enhancing biological sequestration capacity of greenhouse gases into forests and soils to mitigate climate change” and the “socio-economic development to tackle air quality issues”.
  • Tampio, Elina (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2009)
    PIRra 6/2009
    Tämän raportin tavoitteena oli kartoittaa ilmanlaadun tilaa Pirkanmaalla 2000 -luvulla, selvittää sen seurannan tarvetta ja esittää erilaisia kehitysehdotuksia ilmanlaadun parantamiseksi alueella. Päästötietoja tutkittiin niin liikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden kuin maataloudenkin osalta. Liikenteen päästötiedot saatiin VTT:n Lipasto -järjestelmästä, energiantuotannon ja teollisuuden tiedot ympäristöhallinnon Vahti -järjestelmästä ja maatalouden päästötiedot taas ympäristöhallinnon Hertta -järjestelmästä. Ilmanlaadun seurannan tarvetta ja kuntien merkittävimpiä päästölähteitä kartoitettiin Pirkanmaan kuntiin lähetetyn kyselyn avulla. Liikenteen päästöjen havaittiin laskeneen huolimatta ajoneuvokannan sekä polttoaineenkulutuksen kasvusta. Myös teollisuuden ja energiantuotannon päästömäärien havaittiin laskeneen entisestään 2000 -luvulla huolimatta puutteista ja ongelmista päästötiedoissa. Maatalouden osalta päästöjen lasku ei ole ollut yhtä selkeää, vaan päästömäärät vaihtelivat vuosittain. Ilmanlaadun seurannan osalta tarvetta laajemmille tutkimuksille esimerkiksi bioindikaattoreille ilmeni ympäri Pirkanmaata, kun taas ilmanlaadun mittausten jatkumista toivoivat lähinnä sitä jo harjoittavat kunnat. Merkittävimmiksi päästölähteiksi kohosivat energiantuotanto ja liikenne. Ilmanlaadun kehittämisen osalta ongelmakohdiksi raportissa nousivat liikenne, pienpoltto, maatalous, turvetuotanto, teollisuus ja energiantuotanto sekä mittausten ja tutkimusten vähäinen määrä. Kehitysehdotuksiin taas kuuluivat oleellisena osana alueidenkäyttö sekä kaavoitus, uudet päästöjen ja katupölyn puhdistustekniikat, polttoaineiden ja -laitteiden valinta, joukkoliikenteen lisäys sekä tiedotus. Mittausten ja tutkimusten osalta uudet tutkimukset ja mittausten yhtenäistäminen sekä teollisuus- ja energiantuotantolaitosten velvoitemittausten toteutus kuuluivat myös raportin esittämiin kehitysehdotuksiin.
  • Suoheimo, Pirke; Grönroos, Juha; Karvosenoja, Niko; Petäjä, Jouko; Saarinen, Kristina; Savolahti, Mikko; Silvo, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2015
    Euroopan komissio antoi ehdotuksensa päästökattodirektiivin (NEC-direktiivi, 2001/81/EY) muuttamiseksi sekä direktiiviehdotuksen keskisuurten (1-50 MW) polttolaitosten päästöjen rajoittamiseksi osana ns. EU:n ilmansuojelupakettia. Säädösehdotusten tavoitteena on vähentää ilmaan joutuvia päästöjä siten, etteivät ne aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Päästökattodirektiiviehdotuksella säädettäisiin rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yh-disteiden, ammoniakin ja pienhiukkasten sekä metaanin maakohtaisista päästökatoista, päästöjen rapor-toinnista ja päästöjen vaikutusten seurannasta. Keskisuuria polttolaitoksia koskevalla direktiiviehdotuksella säädettäisiin energiantuotantoyksiköiden rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöistä. Selvityksessä tarkastellaan Suomelle esitettyjen päästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamista, tar-vittavia lisätoimenpiteitä ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi tarkastellaan direktiiviehdotusten ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden vaikutuksia ympäristöön, terveyteen, innovaati-oihin sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan. Suomelle kaavailtu rikkidioksidin vähennystavoite näyttäisi toteutuvan tarkastelluissa vaihtoehtoisissa kehitysskenaarioissa. Muiden päästöjen osalta tilanne on haasteellisempi. Lisätoimia tarvittaisiin erityisesti maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi. Pienhiukkasten osalta tavoitteisiin pääsemiseen vaikuttavat olennaisesti turpeen käytön ja puun pienpolton kehitys. Keskisuurille energiantuotantoyksiköille ehdotettujen uusien päästömääräysten vuoksi savukaasupuh-distimien lisäinvestointeja tarvittaisiin alustavan arvion mukaan erityisesti pienissä kiinteitä polttoaineita käyttävissä polttolaitoksissa. Terveysvaikutusten vähentämisessä puun pienpoltosta ja liikenteestä aiheutuvat pienhiukkaspäästöt ovat keskeisessä asemassa Suomessa. Päästökattodirektiiviehdotus edellyttäisi kansallisen ilmansuojeluohjelman laatimista ja sen säännöllistä päivittämistä. Lisäksi sekä päästötietojen raportointiin että päästöjen vaikutusten seurantaan liittyvät velvoitteet lisääntyisivät nykytilanteeseen verrattuna.
  • Wahlström, Johanna; Karvosenoja, Niko; Porvari, Petri (Finnish Environment Institute, 2006)
    Reports of the Finnish Environment Institute 8/2006
  • Carter, Timothy R. (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 1/2007 (The Finnish Environment 1/2007)
    FINADAPT (Suomalaisen ympäristön ja yhteiskunnan kyky sopeutua ilmastonmuutokseen) konsortioon kuului 14 osahanketta. FINADAPT oli osa Ympäristöklusterin tutkimusohjelmaa, jota koordinoi ympäristöministeriö. FINADAPTin tavoitteena oli tuottaa tutkimusraportti Suomen haavoittuvuudesta ja sopeutumiskyvystä ilmastonmuutokseen. Tutkimus perustui kirjallisuusselvityksiin, avainryhmien osallistumiseen, seminaareihin sekä sektorikohtaiseen tutkimukseen. Konsortiota koordinoi Suomen ympäristökeskus ja siihen kuului 11 tutkimuslaitosta. FINADAPT käsitti seuraavat aihealueet: ilmastotieto ja skenaariot, luonnon monimuotoisuus, metsätalous, maatalous, vesivarat, terveys, liikenne, rakennettu ympäristö, energiainfrastruktuuri, matkailu ja luonnon virkistyskäyttö, sosio-ekonominen selvitys, yhdyskuntasuunnittelu ja kysely avainryhmille. FINADAPTin pääviestit ovat: 1. Suomen ilmasto muuttuu 2. Muutokset Suomen ilmastossa jatkuvat ja ne voivat tulevaisuudessa kiihtyä 3. Päästöjen vähentäminen voi hidastaa ilmastonmuutosta, mutta sopeutumista tarvitaan 4. FINADAPT on tutkinut suomalaisen ympäristön ja yhteiskunnan sopeutumiskykyä 5. Suomelle on kehitetty sosio-ekonomiset ja ympäristöskenaariot suurille ja pienille päästöille 6. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo 7. Viimeaikaiset äärevät sääilmiöt ovat yhdenmukaisia ilmastonmuutosarvioiden kanssa 8. Ilmastonmuutoksen arvioidaan sekä heikentävän että vahvistavan ekosysteemipalveluja 9. Ilmastonmuutos merkitsee sekä riskejä että mahdollisuuksia infrastruktuurille ja ihmisen hyvinvoinnille 10. Ilmastonmuutoksen vaikutuksien ja sopeutumistoimien kustannuksista on vain epävarmoja arvioita 11. Tunnetut ja käytössä olevat keinot sopeutua ilmaston vaihteluun voivat olla riittämättömiä 12. Lisääntyvän ilmastoriskin kustannustehokkaaksi hallitsemiseksi tarvitaan nopeita poliittisia päätöksiä 13. Tiettyjen toimintastrategioiden avulla voidaan samanaikaisesti hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua muutoksiin 14. Yleinen tietoisuus on sopeutumisen kannalta tärkeää 15. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta Suomelle voitaisiin laatia sopivimmat sopeutumisstrategiat.
  • Myllyviita, Tanja; Soimakallio, Sampo; Judl, Jáchym; Seppälä, Jyri (Springer, 2021)
    Forest Ecosystems 8: 1
    Background: Replacing non-renewable materials and energy with wood offers a potential strategy to mitigate climate change if the net emissions of ecosystem and technosystem are reduced in a considered time period. Displacement factors (DFs) describe an emission reduction for a wood-based product or fuel which is used in place of a non-wood alternative. The aims of this review were to map and assess DFs from scientific literature and to provide findings on how to harmonise practices behind them and to support coherent application. Results: Most of the reviewed DFs were positive, implying decreasing fossil GHG emissions in the technosystem. The vast majority of the reviewed DFs describe avoided fossil emissions either both in processing and use of wood or only in the latter when wood processing emissions were considered separately. Some of the reviewed DFs included emissions avoided in post-use of harvested wood products (HWPs). Changes in forest and product carbon stocks were not included in DFs except in a few single cases. However, in most of the reviewed studies they were considered separately in a consistent way along with DFs. DFs for wood energy, construction and material substitution were widely available, whereas DFs for packaging products, chemicals and textiles were scarce. More than half of DFs were calculated by the authors of the reviewed articles while the rest of them were adopted from other articles. Conclusions: Most of the reviewed DFs describe the avoided fossil GHG emissions. These DFs may provide insights on the wood-based products with a potential to replace emissions intensive alternatives but they do not reveal the actual climate change mitigation effects of wood use. The way DFs should be applied and interpreted depends on what has been included in them. If the aim of DFs is to describe the overall climate effects of wood use, DFs should include all the relevant GHG flows, including changes in forest and HWP carbon stock and post-use of HWPs, however, based on this literature review this is not a common practice. DFs including only fossil emissions should be applied together with a coherent assessment of changes in forest and HWP carbon stocks, as was the case in most of the reviewed studies. To increase robustness and transparency and to decrease misuse, we recommend that system boundaries and other assumptions behind DFs should be clearly documented.