Browsing by Subject "ilmapiiri"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Metsola, Eveliina (2008)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää henkilöstön sitoutumisen voimakkuutta ja kohdetta. Sitoutumisen käsitettä lähestyttiin kahdesta, organisaatioon sitoutumisen ja työtehtäviin sitoutumisen, näkökulmasta. Organisaatioon sitoutuminen ja työtehtäviin sitoutuminen ovat läheisiä käsitteitä, jotka eroavat toisistaan kohteensa puolesta. Organisaatioon sitoutuminen (organizational commitment) liittyy organisaatioon, jossa työ tehdään, kun taas työtehtäviin sitoutuminen (job involvement) kohdistuu yksilön tekemiin työtehtäviin. Organisaatioon sitoutumisella tarkoitetaan laajasti samastumista ja osallistumista organisaation toimintaan, laskelmointia organisaatiossa työskentelemisen eduista ja haitoista sekä velvollisuutta ja moraalista tunnetta organisaatiossa pysymisestä. Työtehtäviin sitoutumisella viitataan puolestaan yksilön psykologiseen identifikaatioon työhönsä ja tekemiinsä työtehtäviinsä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Neste Oilissa. Analyysimenetelmät olivat kvantitatiivisia ja suoritettiin SPSS-ohjelman avulla. Menetelminä käytettiin korrelaatioanalyysiä, ristiintaulukointia ja faktorianalyysiä. Kohteena tutkimuksessa olivat kaikki Suomessa työskentelevät toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt. Perusjoukosta ei otettu otosta, vaan kaikki edellä mainittuihin henkilöstöryhmiin kuuluvat osallistuivat tutkielmaan. Aineisto kerättiin sähköpostitse kyselylomakkeella, ja vastausprosentiksi tuli 60. Lopullinen vastaajajoukko koostui yli 1200 toimihenkilöstä ja ylemmästä toimihenkilöstä. Sitoutumista selvitettiin yksilön taustaan ja asemaan liittyvien muuttujien, sekä organisaation toimintaan liittyvien piirteiden avulla. Organisaation toiminnalla tarkoitetaan tässä organisaation ja esimiehen päätöksenteon koettua oikeudenmukaisuutta, palkan ja arvostuksen koettua oikeudenmukaisuutta sekä tiimin ilmapiiriä. Tutkielma osoitti, että yksilön tausta ja asema vaikuttavat sitoutumisen kohteeseen ja vahvuuteen. Selvästi enemmän vaikuttavat kuitenkin organisaation toimintaan liittyvät piirteet. Kun henkilöstö saa osallistua organisaation päätöksentekoon, ja kun päätöksistä tiedotetaan henkilöstölle, sitoutuminen vahvistuu. Myös esimiehen käytöksellä on vaikutusta: Kun esimies kuuntelee ja kunnioittaa alaisiaan, sitoutuminen vahvistuu. Tiimin sisällä yhdessä toimiminen, tiedon ja ideoiden jakaminen sekä tavoitteiden ymmärtäminen vahvistavat myös sekä organisaatioon että työtehtäviin sitoutumista.
  • Saukkonen, Petra; Viinikainen, Sari; Roos, Mervi; Helminen, Mika; Asikainen, Paula; Green, Philip; Suominen, Tarja (2019)
    Organisaatiokulttuuri ja -ilmapiiri ovat yhteydessä palvelun laatuun, työntekijöiden tyytyväisyyteen ja organisaation menestymiseen. Aikaisemman tutkimuksen perusteella johtajien ja eturivin työntekijöiden välillä ei ole ollut jaettua käsitystä vallitsevasta organisaatiokulttuurista ja -ilmapiiristä. Hoitotyön kontekstissa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty. Yhteinen kulttuuri- ja ilmapiirikäsitys esimiesten ja työntekijöiden välillä voi edistää organisaation kehitystä. Tutkimuksen tarkoituksena on verrata julkisen terveydenhuollon hoitohenkilökunnan sekä heidän lähiesimiestensä organisaatiokulttuuri- ja -ilmapiirinäkemyksiä. Tutkimukseen osallistui julkisen terveydenhuollon hoitohenkilökuntaa (n=266) sekä heidän lähiesimiehiään (n=246) 11 sairaanhoitopiiristä. Kohdeorganisaatioiden kulttuuria ja -ilmapiiriä tutkittiin Organisaation sosiaalinen konteksti -mittarilla. Aineistoa kuvailtiin standardoitujen T-arvojen keski- ja hajontaluvuilla, analysoinnissa hyödynnettiin lineaarista regressioanalyysiä sekä sekamallinnusta. Lähiesimiehet arvioivat organisaatiokulttuurin kokonaisuudessaan sekä organisaatioilmapiirin osallisuuden ja funktionaalisuuden hoitohenkilökuntaa positiivisemmin. Operatiivisella ja konservatiivisella toimialueella lähiesimiehet kokivat vähemmän organisaatiokulttuurin joustamattomuutta. Lisäksi konservatiivisen toimialueen lähiesimiehet kokivat vähemmän organisaatioilmapiirin stressiä sekä enemmän osallisuutta ja funktionaalisuutta. Operatiivisen sekä psykiatrisen toimialueen lähiesimiehet arvioivat organisaatiokulttuurin hoitohenkilökuntaansa pätevämmäksi. Sairaanhoitopiireittäin tarkasteltuna hoitohenkilökunnan ja lähiesimiesten näkemykset erosivat organisaatiokulttuurin joustamattomuuden sekä organisaatioilmapiirin stressin ja funktionaalisuuden osalta. Eri sairaanhoitopiireissä ryhmän vaikutus korostui organisaatiokulttuurin joustamattomuuden ja vastarinnan kokemisessa. Ilmenneet lähiesimiesten ja hoitohenkilökunnan näkemyserot osoittavat tarpeen organisaatiokulttuurin ja -ilmapiirin kehittämiselle yhteisen näkemyksen saavuttamiseksi organisaation sosiaalisesta kontekstista. Organisaatiomuutoksissa on tarpeen ottaa huomioon työyhteisöjen erilaiset näkemykset ympäröivästä kulttuurista ja ilmapiiristä sekä työntekijöiden rooli ja asema organisaatiossa.
  • Leinonen, Nina Lovisa (2007)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan ABB Oy:n Toiminnot ja palvelut -yksikön HR Centerin ja IT Centerin työntekijöiden asennoitumista työhyvinvointiin organisaatiomuutoksessa. Työhyvinvointia tarkastellaan kolmen ulottuvuuden; esimiestyön, työn hallinnan ja työyhteisön näkökulmasta (mukailtu Valtionkonttorin Kaiku-työhyvinvointipalveluista, http://www.statskontoret.fi/Public/default.aspx?nodeid=16602). Kyseiset kolme ulottuvuutta valittiin olettamuksesta, että esimiestyön merkitys korostuu organisaatiomuutoksessa sekä työn hallinta ja työyhteisön ilmapiiri ovat vaarassa kärsiä muutoksen aikana. Aiheelliseksi tutkimuksen teki "One simple ABB" organisaatiomuutos, jonka myötä monen HR Centerin ja IT Centerin työntekijä koki työssään valtavan muutoksen. Työntekijöiden kokemuksia ja tulkintoja työhyvinvoinnista selvitetään asenneteoreettisesta näkökulmasta. Kari Vesalan ja Teemu Rantasen kehittelemä laadullinen asennetutkimus (Vesala 1996, Vesala & Rantanen 1999) on metodinen lähestymistapa, jossa käytetään argumentaatiota ihmisten sosiaalisen kokemisen, kommunikaation, toiminnan ja vuorovaikutuksen tutkimisessa (Vesala & Rantanen 2007, 16). Tutkimusnäyte on kerätty laadulliselle tutkimukselle ominaiseen tapaan haastatteluilla, joihin osallistui 8 HR Centerin työntekijää ja 8 IT Centerin työntekijää. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää miten haastatellut arvottavat puheessaan työhyvinvointia organisaatiomuutoksessa. Aineiston analyysin perusteella HR Centerin ja IT Centerin työntekijöiden suhtautuminen työhyvinvointiin organisaatiomuutoksessa muodostuu työn hallinnan, epävarmuuden tunteen ja johtajuuden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Nämä kolme keskeistä johtopäätöstä sitoo yhteen sosiaalinen ulottuvuus, joka näyttäytyy aineistohavainnoissani varsin merkittävältä. Työyhteisön merkitys organisaatiomuutoksessa ilmenee kahdesta eri suunnasta, toisaalta työyhteisön ilmapiiri kärsii muutoksessa, toisaalta työnyhteisön ilmapiiri vaikuttaa positiivisesti yksilön selviytymiseen ja muutokseen sopeutumiseen. Aineistohavaintojeni perusteella on myös huomioitavaa kuinka organisaatioidentiteetin muutos näyttäytyy tutkitussa organisaatiossa varsin oleelliselta työhyvinvoinnin kannalta.
  • Tikkanen, Juhani (Helsingfors universitet, 2016)
    Objectives. The aim of this case study is to find out whether negative climate appears in primary school drama lessons. Previous research has shown that climate has a huge impact on schooling. A positive climate in school gives pupils a better opportunity to learn and provides pupils with more opportunities to be creative. Drama and creativity are strongly linked together because in drama, pupils work in creative way. A negative climate in turn reduces pupils' chances to learn and to be creative. Therefore, studying negative climate in drama lessons is of importance. In this study, I compared negative climate in drama lessons given by graduated classroom teachers' with those given by student teachers. I measured negative climate with The Classroom Assessment Scoring System™ (CLASS). During the study I also evaluated how the CLASS-scoring system worked in measuring the negative climate of the drama lessons. Methods. My study was a qualitative case study and the method was video analysis. I analyzed eight drama lessons with another student, Pauliina Kivi. The lessons were videotaped during the autumn of 2013 and the spring of 2014. Kivi used the same videotapes as material for her study. The level of the pupils in the videos varied from pre-school to third-grade. Four of the teachers in the videos were graduated classroom teachers who all had some kind of qualification for teaching drama. Other four were student teachers who had studied drama education as their minor subject. The videos were analyzed by using the CLASS-scoring system. A negative climate score was given to every exercise of every lesson. Results and conclusions. The results showed that negative climate took place in the observed lessons but the scores were low. One exception aside, the lessons of the teacher students received higher scores in negative climate than the lessons of the graduated teachers. However, none of the scores reached even the middle of the CLASS scale of negative climate. Therefore, according to this study, drama lessons do not have a negative climate in general. CLASS-scoring system turned out to be suitable for observing the negative climate in drama lessons. CLASS-scoring system can also be applied to evaluate how teacher or students create negative climate.
  • Rainio, Hanna (2001)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia tunteita teknologiayrityksen kahden osaston työntekijät tuntevat ja ilmaisevat. Lisäksi tavoitteena oli luoda käsitys siitä, minkälainen tunneilmapiiri kummassakin osastossa vallitsee tarkastelemalla työyhteisöjen tunne- ja ilmaisusäännöstöä sekä tunnetyötä. Tutkimusta varten haastateltiin osasto A:n ja B:n jäsenet, joita oli yhteensä 31. Puolistrukturoidussa haastattelussa käytettiin apuna myös lomaketta, jossa oli 25 tunnekuvausta. Haastatteluaineiston perusteella nämä tunnekuvaukset luokiteltiin kolmeen luokkaan niiden funktioiden mukaan. Luokiksi muodostuivat 1) työnteon, aikaansaamisen funktio 2) valtasuhteiden, arvovallan funktio ja 3) yhteisöllisyyden, yhteenkuuluvuuden funktio. Aineistoa tarkasteltiin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksestä käsin. Tästä näkökulmasta oli luontevaa tarkastella tunne- ja ilmaisusääntöjen lisäksi sosiaalisten suhteiden, yrityskulttuurin, valtasuhteiden, kontekstin sekä sukupuolen vaikutusta tunteisiin. Tunteiden huomioiminen organisaatiotutkimusten taholta on ollut toistaiseksi hyvin vähäistä ja usein syyksi on esitetty rationaalisuuden vahvaa arvostusta. Tutkimuksessa pyrittiinkin tarkastelemaan myös sitä, pitivätkö haastateltavat tunteita rationaalisuuden vastakohtana ja organisaation tehokasta toimintaa haittaavana tekijänä. Tulokset osoittivat, että osastot A ja B olivat melko pitkälle yhteneväisiä tunneilmapiirin suhteen. Molemmissa pyrittiin hillitsemään ja tukahduttamaan negatiivisia tunteita ja niiden ilmaisuja. Tunneilmapiiri oli melko neutraali, eikä positiivisiakaan tunteita ilmaistu voimakkaasti. Tunteita kontrolloitiin mm. asettumalla toisen asemaan ja attribuoimalla käyttäytymisen syyt tilannetekijöistä johtuviksi. Esiin tuli myös käsitys tunteista tavoitehakuista toimintaa haittaavana tekijänä. Osastot erosivat toisistaan mm. siinä, miten vakavasti negatiivisiin tunneilmaisuihin suhtauduttiin, miten paljon jäsenet tunsivat epävarmuutta ja miten paljon kohdattiin ylimielisyyttä ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Tarkasteltaessa sukupuolen vaikutusta tunteisiin, kävi ilmi, että naiset pyrkivät tuomaan esiin sukupuolensa vahvuuden ja hyökkäävyyden. Yleisesti ottaen naisten negatiiviset tunteet nähtiin helposti stereotypian mukaisesti eli tunteellisesta luonteesta eikä tilanteesta johtuvaksi. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa olivat Hoschschild, A. (1983) The Managed Heart; Commercialization of Human Feeling sekä Lupton, D. (1988) The Emotional Self: a Sociocultural Exploration.
  • Filatoff-Rajaniemi, Sanna Mari (2008)
    Suurimmalla osalla pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalla ihmisellä on jokin dementoiva sairaus. Väestön ikääntymisen vuoksi on odotettavissa, että dementoivan sairauden vuoksi laitoshoitoa tarvitsevien määrä kasvaa tulevaisuudessa. Eliniän pidentymisen myötä asukkaan laitoshoidossa viettämä aika saattaa muodostua hyvinkin pitkäksi. Dementoituneen ihmisen tarpeiden ja erityispiirteiden huomioon ottaminen asettaa asuinympäristölle erityisiä vaatimuksia. Asukkaan elämänlaadun merkityksen korostaminen on johtanut siihen, että hoito- ja asuinympäristöjä on alettu tarkastelemaan entistä kriittisemmin. Tavoitteeksi on muodostunut kodin ja laitosmaisen asumisen välisen kuilun kaventaminen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää onko dementiakotiin mahdollista kiinnittyä, luoda kodin tuntua ja jatkuvuutta. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut ajatus dementiakodista kotina. Tutkimuksen aineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin menetelmällä yksityisessä dementiakodissa. Havainnointi rajoittui dementiakodin yhteiseen tilaan eli ruokailu- ja oleskelutilaan ja siellä tapahtuviin toimintoihin. Tutkimusaineisto muodostuu tukimuspäiväkirjasta ja valokuvamateriaalista. Tutkimusaineisto analysoitiin lajittelemalla ja luokittelemalla. Tutkimustulokset osoittavat, että dementiakodin tilaratkaisut tuottivat tunnetta kodista. Tilojen suunnittelussa ja toteutuksessa oli huomioitu dementoituneen ihmisen tarpeiden asuinympäristölle asettamat vaatimukset, mutta myös pyrkimys tuottaa asukkailla kodinomainen asuinympäristö. Tilojen toteutuksessa oli kiinnitetty huomiota sosiaalisen kanssakäymisen ja toiminnan mahdollistamiseen. Toisaalta tilat myös ohjasivat ja rajasivat asukkaiden käyttäytymistä. Avokeittiöllä oli dementiakodissa niin tilaratkaisullisesti kuin toiminnan ja tunnelman tasolla suuri merkitys. Keittiössä tapahtuvat arkiset askareet äänineen ja tuoksuineen tulivat lähelle asukasta ja loivat dementiakotiin kodikkuutta ja viihtyisyyttä. Keittiön merkitys toiminnallisena keskuksena kyseenalaistui, koska asukkaiden mahdollisuuksia osallistua keittiössä toimimiseen oli rajoitettu. Muita selkeitä tilaa koskevia rajoituksia olivat naamioidut ja lukitut ovet. Tilaratkaisujakin tärkeämpiä kodin tunnetta tuottavia tekijöitä olivat kodin ihmisten välinen sosiaalinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus sekä näistä syntyvä ilmapiiri. Hoitajien läsnäolo lisäsi turvallisuudentunnetta, joka oli tärkeä kodin tunnetta tuottava tekijä. Lisäksi hoitajien rooli yhteenkuuluvaisuudentunteen luojana ja tukijana oli merkittävä. Dementiakodin ilmapiiri ei syntynyt itsestään, vaan se oli jossakin määrin tuotettu ja riippuvainen hoitajien panostuksesta. Tutkimuksesta käy ilmi, että tarkasteltu dementiakoti näyttäytyi sangen onnistuneena kodin tunnetta tuottavana asuin- ja hoitoympäristönä, vaikka sen arkipäivän toiminnassa oli löydettävissä myös laitosasumiselle ominaisia piirteitä. Tutkimustulokset tukevat sitä ajatusta, että laitosmaisen asumisen yhteydessä on sekä mahdollista tavoitella kodin tuntua ja jatkuvuutta että puhua kodista ja kodin tunnusta myönteisin painotuksin.