Browsing by Subject "imago"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 24
  • Turunen, Helmi (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan Brasilian vuonna 2010 valitun presidentin ja Luis Ignacio da Silvaa – Lulan – menestyksekkään poliittisen linjan jatkajana tunnetun Dilma Rousseffin representaatioita ja merkityksiä Brasilian poliittisen kulttuurin ja lähihistorian valossa – demokratiakehityksessä, menneisyyden muistamisessa ja maan ensimmäisenä naispresidenttinä. Lähtökohtana tutkimukselle on kansainväliseen mediaan suodattunut Rousseffin poliittinen profiili, jota leimaavat toiminta Brasilian sotilasdiktatuuria (1964–85) vastaan taistelleessa vastarintaliikkeessä sekä vankeustuomio kidutuksineen. Koska Rousseffin edeltäjää Lulaa on pidetty avainhenkilönä maan demokratisoitumisprosessissa sekä taloudellissosiaalisen menestystarinan rakentamisessa, on seuraajaehdokas Rousseffin imago ollut haasteiden edessä vuoden 2010 vaalikamppailun yhteydessä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia merkityksiä Rousseffin julkisuuskuva, tulenarka menneisyys, persoona ja sukupuoli saavat brasilialaisessa eliittivetoisessa poliittisessa kulttuurissa sekä mediassa. Samalla arvioidaan, mitä nämä imagon ainekset edustavat ja symboloivat 2010-luvun Brasiliassa, jossa muun muassa lähihistorian käsittely on vasta alkamassa. Tutkimuskehykseksi on piirtynyt Dilma Rousseff ja hänen poliittisesti latautunut muotokuvansa Brasilian menneisyyden ja tulevaisuuden välissä. Oletuksena on, että Rousseffin tarkastelu kertoo jotain olennaista brasilialaisen nyky-yhteiskunnan solmukohdista ja maan menneisyyteen liittyvistä kipupisteistä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä yhdistellään muistin politiikan, mediatutkimuksen ja imagologian sekä sukupuolentutkimuksen näkökulmia. Tutkielmassa analysoidaan Dilma Rousseffia nykypolitiikan tarpeisiin rakennettuna konstruktiona: miten sekä sukupuoli että menneisyys liitetään sekä vaalistrategiaan että presidentin viralliseen tarinaan – ja miten niitä käsitellään brasilialaisessa mediassa. Rousseffin representaatioita tarkastellaan diskurssianalyyttisin menetelmin, mutta ennen kaikkea menneisyyden hallintaa pohtivalla otteella. Tutkielman diskurssianalyyttisissä osioissa tarkastellaan Rousseffin imagon rakentumista niin ehdokasaikana että presidenttinä. Lisäksi tarkastelun kohteena on presidentinvaaleja ja Rousseffin representaatiot Brasilian vaikutusvaltaisimmassa viikkolehdessä Vejassa vuosina 2009 ja 2010. Huomattava osa tutkimustehtävän tuloksista liittyy kontekstiin, jossa Dilman Rousseffin merkitykset nousevat esiin. Rousseffin imagon rakennuksessa ehdokkaan sukupuoli ja menneisyys saavat symboliset merkitykset, joiden avulla Rousseffin elämä kiinnitetään osaksi Brasilian kansallista menestystarinaa. Vaikka Rousseffin representaatioiden todetaan olleen Vejassa oletettua hillitympiä, lehti kuitenkin asemoi itsensä lulistisen politiikan vastustajaksi elitististen lähtökohtiensa mukaisesti suhtautumalla Rousseffiin monin tavoin negatiivisesti. Rousseffin kiistelty tausta näyttäytyy sekä stigmana että voimavarana riippuen siitä, millainen nykypolitiikan intressi siihen kietoutuu. Rousseffin voi ajatella ilmentävän brasilialaista muistin politiikkaa ja menneisyyden käsittelyä tavalla, jota kasvava suurvalta nykyisen sosiaalisdemokratiansa osoittamiseksi tarvitsee.
  • Kupari, Karoliina (Helsingfors universitet, 2017)
    Maine on yrityksen yksi tärkeimmistä voimavaroista, mutta hyvän maineen kriteerit vaihtelevat niin ajassa kuin paikassa. Digitaalisen aikakauden mukanaan tuoma sosiaalinen ulottuvuus lisää yritysten painetta hyvän maineen tavoittelussa, sillä maineen arviointi on siirtynyt instituutioilta ja organisaatioilta meidän kaikkien ulottuville. Lisäksi yrityksen vuorovaikutuksesta sidosryhmiensä kanssa on tullut entistäkin tärkeämpää. Organisaatioilta odotetaan kiinnostavia sisältöjä ja aitoa kiinnostusta ympäristöstään. Jos organisaatio ei kommunikoi ulospäin, siihen ei luoteta, varsinkaan jos organisaatio ei ole autenttinen. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten työnantajamainetta luodaan ja ylläpidetään viestinnän keinoin modernissa ja alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin sellaisten teemojen ympärillä kuin työnantajamaine, vuorovaikutus, yritysidentiteetti, arvot ja autenttisuus. Teoriataustana tutkielmassa on sekä kotimaisia että kansainvälisiä maine- ja viestintäteorieetikoita sekä sosiaalipsykologeja. Näihin lukeutuvat muun muassa sellaiset nimet kuten Aula (esim 2011), Grunig (1992), Fombrun (1996), Luoma-Aho (2015), Tajfel & Turner (1979), Åberg (esim. 2006), Juholin (2010) ja Cornelissen (2011). Aineisto tähän työhön on kerätty organisaatiomaineesta ja viestinnästä aktiivisesti keskustelevien asiantuntijoiden teemahaastatteluilla. Kaikki kuusi haastateltavaa työskentelevät yritysviestinnän tai mainekysymysten parissa ja ovat ottaneet julkisesti kantaa nykyviestinnän ja yrityskulttuurin haasteisiin. He ovat tuoneet esille viestinnän yhteiskunnallisen perspektiivin ja autenttisuuden merkityksen yritysbrändien rakentamisessa. Haastateltavat valittin tutkielmaani eliittiotannalla. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä teemoittelun keinoin. Tutkimustulokset ovat jaoteltu teoriasta nousseiden teemojen alle. Näihin lukeutuvat yrityskulttuuri, arvot, autenttisuus ja organisaation suhteet. Näiden alla alateemoiksi muodostuvat puolestaan haastateltavien puheesta nousseet teemat, jotka liittyvät kattoteemoihin. Tutkimustulokset osoittavat, että viestinnän on oltava teeskentelemätöntä, rohkeaa ja reaktioita synnyttävää, jotta se vaikuttaa maineeseen. Lisäksi kaiken viestinnän on perustuttava organisaation sisäiseen todellisuuteen. Arvoilla on kasvava ja elintärkeä merkitys organisaation identiteetin ja yrityskulttuurin muodostumisessa. Niiden tulee ohjata kaikkea tekemistä. Myös kriisiviestinnällä on tärkeä rooli hyvän maineen ylläpitämisessä. 2000-luvulla alkanut osallistavan johtamisen trendi saavuttaa yhä enemmän organisaatioita ja työnhakijat ovat entistä mainetietoisempia. Pro gradu työni antaa välineen tarkastella modernin organisaatioviestinnän kriteereitä ja sen vaikutusta maineeseen. Teoria ja aineisto nivoutuvat tutkielmassani yhteen muodostaen käsityksen siitä, millainen organisaatioviestintä synnyttää työnantajamaineen ja millaisin keinoin tuota mainetta voidaan pyrkiä ylläpitämään.
  • Taipale, Eveliina (2006)
    Valtioneuvosto on vuonna 2001 antanut periaatepäätöksen valtion henkilöstöpolitiikan linjasta, jossa valtion toimintayksiköiden yhteiseksi tavoitteeksi nimettiin työnantajakuvasta huolehtiminen. Tavoite liittyy Suomen työmarkkinoiden tulevaan muutokseen, kun suuret ikäluokat siirtyvät työelämästä eläkkeelle. Samaan aikaan työmarkkinoille tulevat sukupolvet ovat entistä pienempiä, minkä ennakoidaan aiheuttavan kiristyvää kilpailua työntekijöistä. Periaatepäätöksen tavoitteen mukaan valtion toimintayksiköiden tulisi huolehtia työnantajakuvastaan, jotta nämä houkuttelisivat tulevaisuudessa osaavaa työvoimaa ja kykenisivät pitämään jo olemassa olevan henkilöstönsä. Huolimatta työnantajakuvan parantamisen tärkeydestä, on huomiota kiinnitetty yllättävän vähän niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat julkisen organisaation työnantajakuvaan. Aiemman tutkimuksen puutteen vuoksi tässä työssä on luotu malli, joka määrittää julkisorganisaation sisäiseen ja ulkoiseen työnantajakuvaan vaikuttavat elementit. Sisäisellä työnantajakuvalla tarkoitetaan henkilöstön näkemystä työnantajastaan ja ulkoisella potentiaalisten työnhakijoiden mielikuvaa organisaatiosta työnantajana. Julkisorganisaation työnantajakuvan malli on esitelty nelikentän muodossa, jossa sisäiset ja ulkoiset elementit on jaoteltu sen perusteella, pystyykö organisaation johto vaikuttamaan elementteihin vai ei. Sisäisiin elementteihin, joihin johto voi vaikuttaa, on määritelty johtamiskäytännöt, työntekijän vaikutusmahdollisuudet, työn joustavuus, organisaation arvot, henkilöstön kehittymismahdollisuudet sekä työviihtyvyys ja työssä jaksaminen. Sisäiseen työnantajakuvaan vaikuttavat lisäksi palvelussuhteen ehdot, työpaikan sijainti, palkkaus ja organisaation tehtävät, joskin näiden osalta johdon vaikutusmahdollisuudet ovat julkisella sektorilla rajatut. Ulkoiseen työnantajakuvaan vaikuttavia elementtejä ovat erottautuminen muista työnantajista, sidosryhmien kokemukset organisaatiosta ja viestintä ulospäin sekä johdon vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevat valtion yleinen maine, mielikuvien hidas muuttuminen, yhteiskunnan taloudellinen tilanne ja yksilöt organisaation ulkopuolella. Tutkimuksessa luotua mallia on sovellettu käytäntöön tullilaitoksessa. Tutkimusta varten tullissa haastateltiin seitsemää henkilöä. Tullin johto on huomioinut monilta osin esimerkillisesti sisäisen työnantajakuvan elementit. Erityistä kiitosta saa henkilöstön mukaan ottaminen, koulutusmahdollisuudet, työhyvinvointiin panostaminen ja ylipäätänsä kehitystoiminta organisaatiossa. Parantamista sisäisen työnantajakuvan osalta tullilla on esimiesten toimintatapojen yhtenäistämisessä ja eri organisaation osa-alueiden paremmassa integroimisessa. Lisäksi huomautettavaa on sisäisessä viestinnässä ja henkilöstön työsuorituksista palkitsemisessa. Tullissa on ymmärretty ulkoisen työnantajakuvan kehittämisen lähtevän sisältä päin. Lisäksi asiakkaiden ja muiden viranomaisten kanssa käytävään yhteistoimintaan ja kokemuksiin on panostettu. Tullista ollaan yhteydessä myös päättäjiin ja joukkoviestimiin. Vaikka suurta yleisöä lähestytäänkin erilaisen tiedotustoiminnan muodossa, on kansalaisten kuva tullista hyvin yksipuolinen. Tämä on tiedostettu tullissa, mutta siihen ei ole panostettu riittävästi eikä sitä koeta edes varsinaiseksi ongelmaksi. Tullin ulkoisen työnantajakuvan kirkastaminen suurelle yleisölle olisi kuitenkin hyödyksi myös organisaatiolle itselleen, jotta sen palvelukseen hakeutuisi tulevaisuudessakin sellaista työvoimaa, jota tulli tarvitsee.
  • Kinnari, Susanna (2001)
    Tutkimus käsittelee julkisyhteisön imagoa (mainetta). Tässä tutkimuksessa yhteisön imagoksi käsitetään se yhteisökuvien kokonaisuus, joka yhteisön sidosryhmillä siitä on. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään mistä julkisyhteisön imago muodostuu ja miten julkisyhteisö voi omalla sidosryhmäviestinnällään rakentaa imagoansa. Tapaustutkimuksena on valtiovarainministeriö (VM), ja tutkitut sidosryhmät olivat: ministeriöt ja kansanedustajat, yritykset ja valtion laitokset, järjestöt ja yhteisöt, media sekä maakuntien kunnan/kaupunginjohto, maakuntaliitot ja -lehdet. Tutkimuksessa on sovellettu Charles Fombrunin, Naomi Gardbergin ja Joy Severin reputation Quotient -mallia, jonka mukaan yrityksen maine koostuu kuudesta eri ulottuvuudesta. Nämä ovat: emotionaalinen vetovoima, tuotteet ja palvelut, taloudellinen suorituskyky, visiot ja johtaminen, työympäristö sekä sosiaalinen vastuu. Ministeriön omat visiot ja profiilitavoitteet ryhmiteltiin em. ulottuvuuksien mukaisesti. Koska kysymyksessä oli julkisyhteisö (voittoa tavoittelematon yhteisö) jätettiin ominaisuuksista taloudellinen suorituskyky pois. Ministeriö oli myös tekemässä omaa erillistä tutkimusta työntekijöidensä keskuudessa, joten myös työympäristö -ominaisuus jätettiin tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Näin valtiovarainministeriön keskeisiksi imagoalueiksi tuli: sosiaalinen vastuu (VM kansalaisten ja valtakunnan etujen ajajana), visiot ja johtaminen (VM asiantuntijaorganisaationa), emotionaalinen vetovoima (VM yhteistyökumppanina) sekä tuotteet ja palvelut (VM viestijänä). Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidulla haastattelulomakkeella puhelinhaastatteluina. Vastauksia analysoitiin kvalitatiivisella sisällön erittelyllä ja kvantitatiivisesti (sidosryhmävertailuja keskiarvo- ja ristiintaulukoilla). Analyysin avulla haluttiin selvittää millainen imago valtiovarainministeriöllä on eri sidosryhmissään, mistä se on muodostunut ja mitä mieltä sidosryhmät ovat VM:n viestinnästä. Tutkimus tehtiin VM:n uuden viestintästrategian pohjaksi. Vastausten perusteella sidosryhmät on luokiteltu Leif Åbergin tieto-asenne -matriisin mukaisesti, jotta pystyttiin määrittelemään kuinka paljon viestinnällä (tiedon määrällä) voidaan vaikuttaa eri sidosryhmien mielikuviin. Analyysi osoitti, että kokonaisuudessaan VM:n imago oli varsin hyvä, vaikkakin eri sidosryhmien mielikuvat poikkesivat osittain toisistaan. Sidosryhmistä positiivisimmat mielikuvat oli medialla, ja negatiivisimmat muilla ministeriöillä ja kansanedustajilla. Valtiovarainministeriön imagotavoitteet toteutuivat sosiaalisen vastuun osalta. VM:ää pidetään ammattitaitoisena talous- ja finanssipolitiikan asiantuntijana. Myös visioiden ja johtamisen osalta tavoiteimago toteutui melko hyvin. VM:n katsottiin mm. seuraavan hyvin toimintaympäristöään ja reagoivan muuutoksiin nopeasti. Tuotteiden ja palveluiden osalta sidosryhmät olivat myös suhteellisen tyytyväisiä. Viestintä koettiin asiantuntevaksi ja monesti riittäväksikin. Mutta emotionaalisen vetovoiman osalta VM:n tavoiteimago totetui heikoiten. Sidosryhmät eivät kokeneet itseään tasavertaisiksi yhteistyökumppaneiksi, vaan VM koettiin sanelevaksi tahoksi, joka ajaa asioita vain omasta, talouspoliittisesta näkökulmastaan. VM:ltä kaivattiin enemmän vuoropuhelua ja avoimuutta. Ongelma ei niinkään ole viestinnässä vaan tavassa toimia.
  • Jussila, Anu (Sibelius-Akatemia, 2011)
    Jälkiteollisessa yhteiskunnassamme on virinnyt viime vuosina enenevästi keskustelua luovan ja osaavan työvoiman, luovan talouden sekä kulttuurisektorin merkityksestä alueiden ja kaupunkien kilpailukyvylle. Tämän keskustelun sekä Oulun kaupungin Oulu 15 -hankkeen Oulun seudun kulttuurisen vetovoimaisuuden edistämiseen liittyvien tavoitteiden pohjalta syntyi tarve tutkia Oulun kaupungin kulttuurista vetovoimaisuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin Oulun kulttuurista vetovoimaisuutta kaupungin kulttuuripääoman, kulttuuriin liittyvien imagoresurssien sekä kulttuurisen kaupunkimaineen näkökulmista käsin. Näkökulmia sovellettiin tutkimusaineistoon, joka koottiin kahdelta eri taholta: Ensimmäiseksi tarkasteltiin kaupunkiorganisaation kulttuurista imagoviestintää sen julkaisemista Tietoa Oulusta 2010 - 2011- ja Look at Oulu 2010 -esitteistä käsin. Sille asetettiin vastapariksi imagoviestin vastaanottajan mielikuvat. Mielikuvia kerättiin kahdeltakymmeneltäyhdeltä opintojensa loppuvaiheessa olevilta, 21 - 43-vuotiailta eri alojen yliopisto-opiskelijoilta Oulusta ja Tampereelta. Heille tehtiin yhteensä kuusi laadullista puolistrukturoitua teemahaastattelua, joista neljä oli yksilö- ja kaksi fokusryhmähaastattelua. Tutkimusote oli kautta tutkimuksen kriittisen realistinen ja pääosin kvalitatiivinen. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää. Tulokset kertovat, että esitteissä kulttuuri nähdään vetovoimatekijänä lähinnä palveluiden, nähtävyyksien ja matkailun osa-alueilla, eikä niinkään merkittävänä ja johtavana kaupungin kilpailukyvyn edistäjänä. Esitteiden oululaista vetovoimaista kulttuuria koskeva puhe vastasi osin opiskelijoiden kertomaa, vahvimmin oululaisten opiskelijoiden kohdalla. Oululaiset opiskelijat ovatkin tällä hetkellä pitkälti tyytyväisiä kaupunkinsa kulttuuritarjontaan ja pitävät sitä monilta osin vetovoimaisena. Sen sijaan tamperelaiset opiskelijat kokevat Oulun kulttuurisen vetovoimaisuuden pääosin heikkona, eivätkä pitäisi Oulun mahdollista kulttuurikaupungin imagoa uskottavana. Oulun tulee siis kiteyttää ja terävöittää kulttuuristrategista viestiään, mikäli se haluaa vahvistaa kulttuurista vetovoimaisuuttaan ja kilpailukykyään valtakunnallisesti. Tämä voidaan tehdä tutkimuksessa ilmenneiden kärkiteemojen pohjalta. Tutkimuksessa selvisi niin ikään, että sekä kulttuuripääoman että kulttuurisen kaupunkimaineen osa-alueet ammentavat ja luovat sisältöä paitsi toisilleen, myös kaupungin imagoresursseihin. Käsitteiden päällekkäisyydestä johtuen niistä olisi syytä muotoilla jatkossa kulttuuristen imagoresurssien yhteinen käsite.
  • Leinonen, Hanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen kohteena on pseudonyymikirjailija Tuomas Vimma (s. 1979). Tutkin Vimman kirjailijabrändin rakentumista, tekijyyttä ja tuotantoa. Tähänastinen romaanituotanto käsittää teokset Helsinki 12 (2004), Toinen (2005), Gourmet (2008), Raksa (2011), Ruutukymppi (2013) ja Firman mies (2014). Teoreettisena lähtökohtana tutkimukselle on tekijyys- ja bränditutkimus. Tekijyystutkimuksen osalta keskityn postmoderniin tekijyyteen ja ajatukseen tekijän merkityksellisyydestä suhteessa tekstiinsä. Postmodernin tekijän läsnäolo on normi ja tekijästä tulee osa tarinaa – kuin yksi henkilöhahmoista. Vimma ja varsinkin hänen kaksi ensimmäistä teostaan ovat malliesimerkkejä postmodernista tekijyydestä. Teokset ovat autofiktioita. Vimman pseudonyymi-identiteetti ja teosten Tuomas Vimma -minäkertoja-henkilöhahmo nivoutuvat yhteen tekijyysleikiksi. Tämä tekijyysleikki on olennainen osa Vimman kirjailijabrändiä. Kirjailijabrändi on erikoislaatuinen henkilöbrändi, mutta sen rakennuksessa on sama idea kuin minkä tahansa brändin rakennuksessa. Nykyaikaisen kirjailijabrändikäsitteen taustalla vaikuttavat kirjallisen kulttuurin medioituminen ja muuttuneiden kirjamarkkinoiden vaatimukset. Vimma on medianatiivi kirjailija, joka on ollut uransa alusta lähtien julkisuudessa ja suhtautunut kirjailijuuteen myös bisneksenä. Kuten monet muut nykykirjailijat, Vimma tekee muitakin töitä kuin kirjailijan töitä. Systemaattisesti hän on hakenut brändinsä tunnettuuden avulla muita kirjallisia töitä ja tuloista kirjamyynti on vain murto-osa. Tutkimus antaa kokonaiskuvan Tuomas Vimman kirjailijabrändin synnystä ja tähänastisesta kehityksestä sekä hänen tähänastisesta tuotannostaan. Tutkimuksella todennetaan, miten nykyaikaista, medianatiivia kirjailijabrändiä rakennetaan ja mikä on romaanituotannon rooli brändin rakennuksessa. Brändi ja tuotanto ovat vuoropuhelussa ja kehittävät toisiaan. Tutkimus osoittaa, että Tuomas Vimman kaltainen tekijä ja hänen tuotantonsa ovat symbioosissa, jolloin tekijällä on merkitystä. Sekä kirjailijaidentiteetti että tuotanto taas rakentavat osaltaan brändiä.
  • Koskela, Lasse (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (7)
  • Villenheimo, Lauri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä eri tekijät vaikuttavat kuluttajan ostopäätökseen, kun ostetaan maitoa kaupasta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöhaastattelua. Haastatteluiden avulla haluttiin selvittää, että mitä eri tekijöitä kuluttajat pitivät tärkeinä maidon ostopäätökseen liittyen. Tutkimuksessa haastateltiin kahtakymmentä eri-ikäistä ja eri sosiaalisen aseman omaavaa henkilöä. Rajauksena tutkimuksessa oli ainoastaan, että haastateltavan henkilön oli ostettava säännöllisesti maitoa kaupasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin kirjallisuuskatsauksen ja aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkielmassa keskityttiin seuraaviin tärkeisiin tekijöihin: brändi ja imago, hinta, kotimaisuus ja ostopäätösprosessi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että maidon brändillä ja imagolla oli suuri merkitys kuluttajan ostopäätösprosessiin. Myös maidon kotimaisuus oli tärkeä tekijä kuluttajille. Haastatteluissa selvisi myös muita tekijöitä, jotka vaikuttivat maidon ostopäätösprosessiin, kuten maidon hinta tai maitopurkin koko. Nykyään kuluttajat keskittyvät paljon ruoan tuotantotapojen eettisyyteen, mistä seurauksena monet yritykset tuovat tulevaisuudessa markkinoille yhä enemmän luomutuotteita ja lähiruokaa. Tulevaisuudessa kuluttajat suosivat kestävän kehityksen mukaan tuotettuja elintarvikkeita ja yritysten on pystyttävä vastaamaan tuotevalikoimalla tähän trendiin.
  • Manninen, Tero (2001)
    Tutkielmassa on tarkasteltu metsäteollisuuden imagoa nuorten keskuudessa. Metsäteollisuudelle sen imago nuorten keskuudessa on tärkeä, sillä viimeaikaisessa keskustelussa on tullut esille nuorten osoittama kiinnostuksen vähäisyys metsäteollisuutta ja sen tarjoamia töitä kohtaan. Keskeisinä kysymyksinä ovat olleet imagon lisäksi viestintäkanavien vaikutus imagoon sekä imagon vaikutus kiinnostukseen metsäteollisuuden töitä kohtaan. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostaa 785 nuorta, joiden mielikuvia metsäteollisuudesta kyseltiin survey-lomakkeella. Aineisto kerättiin tammi-maaliskuussa 2001. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Analyyseissä pyrittiin selvittämään metsäteollisuuden profiiliväittämien vaikutusta nuorten asenteeseen metsäteollisuutta kohtaan sekä mielikuvien vaikutuksia metsäteollisuuden töiden kiinnostavuudelle. Tutkimuksen teoreettinen osuus perustuu yhteisöviestinnän teorioille imagon muodostumisesta ja imagon viestimisestä sekä sosiaalipsykologisille näkemyksille skeemasta ja asenteesta. Mielikuva määritettiin skeeman kaltaiseksi eli tietorakenteeksi, joka ohjaa vastaanottajan havainnointia tarkateltavasta kohteesta. Keskeisenä esiintyi myös viestintäkanavien vaikutus imagoa määrittävänä tekijänä. Teoreettinen viitekehys perustui edellä mainituille teorioille. Tuloksena todetaan, että nuoret näkevät metsäteollisuuden pääosin profiilin mukaisena eli kansainvälisenä ja korkeaa teknologiaa käyttävänä teollisuuden alana. Ympäristöasioissa mielikuvat vastasivat profiilia heikommin ja työtä koskevat mielikuvat olivat heikkoja. Lisäksi profiilin mukaiset mielikuvat eivät määritä metsäteollisuuden imagoa kokonaisuudessaan. Yksittäisillä viestintäkanavilla ei näyttänyt olevan kovinkaan suurta roolia imagon muodostumisessa. Imagolla havaittiin olevan vaikutusta siihen, miten metsäteollisuuteen asennoiduttiin ja miten kiinnostavana metsäteollisuuden tarjoamat työt nähtiin. Metsäteollisuuden imagoa keskeisempänä työn kiinnostavuuden määrittäjänä olivat kuitenkin työstä muodostetut mielikuvat. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat Cutlip, Scott M., Center, Allen H. ja Broom Glen M. (2000) Effective Public Relations ja Karvonen, Erkki (1997) Imagologia: Imagon teorioiden esittelyä, analyysiä, kritikkiä
  • Virolainen, Ursula (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradussa tutkitaan Vantaan Myyrmäen kaupunginosan julkisuuskuvaa. Julkisuuskuvaa analysoidaan erityisesti lehtiuutisoinnin ja sen tuottamien mielikuvien pohjalta. Tutkimuksessa selvitetään, miten ja millaisin diskurssein Myyrmäki konstruoidaan Helsingin Sanomien lehtiteksteissä. Teoriaosassa nojauduttaan Charles Taylorin ajatuksiin sosiaalisesta mielikuvituksesta. Lisäksi teoriaosassa korostuvat kaupunkimainetta ja mielikuvia koskevat teoriat. Niiden ohella tutkimuksessa hyödynnetään teorioita yhteisöllisyydestä sekä kaupunkitutkimuksellisia näkökulmia. Tekstien analyysimenetelmänä on sisällön teemoittelun pohjalta tapahtuva diskurssianalyysi. Tutkimuksen laajempana viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi. Tutkimusaineistona empiriaosassa ovat Helsingin Sanomien digilehden Myyrmäkeä ja myyrmäkeläisiä koskevat lehtitekstit vuosilta 2004-2008 sekä 2014-2018. Tekstejä on vuosilta 2004-2008 yhteensä 62 kappaletta ja vuosilta 2014-2018 kaikkiaan 84 kappaletta. Tutkimuksessa aineistosta erottautuu viisi eri teemaa, joiden kautta lehtiartikkeleita ja uutisia Myyrmäestä tuotetaan. Teemat ovat: politiikka ja talous, kulttuuri, turvallisuus, palvelut ja rakentaminen sekä uusi Myyrmäki. Eniten kasvanut teema vuosiryppäiden välillä on kulttuuri, jossa kasvua on 27 prosenttiyksikköä. Eniten laskenut teema on palvelut ja rakentaminen, jossa vähennystä on 30 prosenttiyksikköä. Teemojen pohjalta pystytään hahmottamaan päädiskursseiksi ongelmalähiö ja uusi Myyrmäki. Näiden lisäksi markkinavetoinen kaupunkisuunnittelullinen täydennysrakentamisen diskurssi on vahva. Etenkin varhaisemmassa aineistossa uutta Myyrmäkeä tuottava kaupunkisuunnittelu näyttäytyy hallitsevana ja asiantuntijalähtöisenä. Ongelmadiskurssissa turvallisuuteen (rikokset, onnettomuudet ja järjestyshäiriöt) liittyvien teemojen todettaan korostuvan. Vastaavasti uusi Myyrmäki–diskurssia luonnehtii yhteisöllisyyteen sekä kaupunkikulttuuriin ja innovatiiviseen rakennusten uusiokäyttöön liittyvät lähestymistavat. Uusi Myyrmäki–diskurssille ominaista on kaupunkilaisten äänen näkyminen myös mediajulkisuudessa. Kaipuu yhteisöllisyyteen näyttäytyi ylipäätään vahvistuvana diskurssina ja turvattomuuden vastavoimana. Myyrmäkeä tuotetaan lehtijulkisuudessa sekä aineellisia että imaginäärisiä resursseja korostavien mielikuvien kautta. Mediavälitteinen kuvitteellinen yhteisö tuottaa myös yhteistä todellisuutta. Etenkin Myyrmäki-liikkeen järjestämien tapahtumien ja urbaanin kaupunkikulttuurin todettiin tuottavan uutta imagoa ja yhteisöllisyyttä myös identiteettiin vetoavilla mielikuvilla.
  • Harmaja, Reetta (2002)
    Tutkielman aihepiirinä on organisaation kohdistuvat mielikuvat. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mistä organisaation maine ja identiteetti muodostuu. Toisena tavoitteena on maineen ja identiteetin ymmärtäminen organisaation arvojen avulla. Organisaation maine on ulkoisten ja identiteetti sisäisten sidosryhmien yhdessä jakama ja mielikuviin perustuva arvio organisaation toiminnan ominaispiirteistä. Arvo on pysyvä uskomus siitä, että tietty käyttäytymisen muoto tai olemassaolon tavoitetila on henkilökohtaisesti tai sosiaalisesti suotavampi kuin sen vastakohta. Tutkimus etenee organisaatioon kohdistuvista mielikuvista eli kulttuurin näkyvämmästä osasta kohti arvoja ja kulttuurin syvätasoa. Tapaustutkimuksen kohteena on voittoa tavoittelematon organisaatio Suomen Kuntourheiluliitto ry. Maine ja identiteetti saadaan selville tutkimalla organisaatiota koskevia arvioita eli arvottavia lausumia. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tapausorganisaation mainetta ja identiteettiä tutkitaan pyytämällä sekä sisäisiä että ulkoisia sidosryhmiä arvioimaan liiton toimintaa. Tiedonkeruussa käytetään internetlomaketta ja tulosten analyysissa teemoittelua. Ensimmäisen vaiheen tuloksena on tapausorganisaatiota kuvaavia arvottavia lausumia. Toisessa vaiheessa näistä lausumista johdetaan ns. arvoketjuanalyysin avulla ryhmätöissä tapausorganisaation arvot. Tutkimuksen perusteella organisaation identiteetti ja maine muodostuvat organisaatiota kuvaavista keskeisistä ja pysyvistä piirteistä, jotka jakautuvat melko tarkasti teemoittain myönteisiin ja kielteisiin. Esille tulleet maineen ja identiteetin osa-alueet saavat tukea aiemmista tutkimuksista. Voittoa tavoittelemattomille organisaatioille yhteiskunnallinen arvostus ja luotettavuus ovat tärkeitä. Tapausorganisaation arvot jakautuvat nykyisiin arvoihin ja tavoitearvoihin. Tulosten perusteella arvottavat lausumat liittyvät arvoihin kahdella tavalla. Ensinnäkin myönteiset arviot kuvaavat organisaation nykyisiä arvoja ja käyttöarvoja. Toiseksi kielteiset arviot pohjautuvat itseisarvoihin, joita voidaan myös pitää organisaation tavoitearvoina. Keskeisimpiä lähteitä maineesta ja identiteetistä ovat Erkki Karvosen, Pekka Aulan, Charles Fombrunin, Mary Jo Hatchin sekä Majken Shcultzin teokset ja artikkelit. Arvojen osalta päälähteenä on Reijo Junnolan ja Pauli Juutin teos (1997) Arvot ja johtaminen.
  • Veijalainen, Pauliina (Helsingfors universitet, 2010)
    Having to do with residential areas, geographical image research in Finland has concentrated mainly on those areas with a relatively negative image, such as eastern parts of Helsinki. However, Kumpula and Toukola are former working class residential areas whose image nowadays is mainly positive. This research aims at understanding the process through which their image has gradually come to be that way. Theoretical background of the research relies on human geography and it s viewpoints on places, spaces and areas. Areas, in this research, are understood to be founded on discursive processes that form meanings in societies. This approach is useful because it provides a way to research newspapers and to see how they affect the society. In addition I lean on Sirpa Tani’s research on place images to study image and it s formation process. Her point of view covers especially well the effect of media on images and their formation. Articles published in Helsingin Sanomat and Ilta-Sanomat between the years 1963 and 1999 form the data of the research. Methodologically I proceeded by using content analysis to see what kind of topics have been dominating the news feed from Kumpula and Toukola. Content analysis was followed by discourse analysis, which allowed me to focus on the ways of speaking about and representing Kumpula and Toukola. Discourse analysis also reveals whose viewpoint is being represented in media when it comes to publishing news from these parts of the city. It is clearly visible from the results of this research that the image of Kumpula and Toukola has gone through a significant change between 1963 and 1999. In the 1960s discussion in newspapers was dominated by the need for more effective city planning. This meant that Kumpula and Toukola were under a demolition threat in order for the city to built more effectively on those areas. At the same time there was discussion about wooden houses that were built in Kumpula and Toukola right after the second World War. Those houses were in a poor condition, it was even said in the newspapers that people were living in slum-like conditions in them. By the 1980s the image of Kumpula and Toukola gradually started to change. At this time gentrification process was affecting the areas and well-educated working force moved to Kumpula and Toukola. Already in the beginning of 1990s the image of the areas was highly positive. Throughout this decade newspapers published news on Kumpula and Toukola that commented favorably on the atmosphere and the feeling of togetherness among the residents. In addition Kumpula village carnivals, that were first held in 1991, brought a lot of positive publicity to the areas. This research has revelead that especially the active participationg of the residents to promote joint causes has positively affected the image of Kumpula and Toukola. Since the 1960s fighting for the preservation of the areas has provided a reason for a stronger feeling of communality and identifying in the community. This feeling of togetherness in a community has carried all the way to the 1990s, when the areas, having been affected by gentrification, could make good use of the positive image in order to promote joint causes.
  • Forsström, Milena (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    The objective of this thesis is to portray and analyze how storytelling is used by the band as a tool of building its concept and identity. This is qualitative empirical case study aiming to discover multiple uses of storytelling by music artist. Who is responsible for building the brand? Artist, the content presented or interpretation of audience? - thesis touches upon a dialogue between brand identity and brand image. How brand identity and brand image evolves as a dialogue between the artist and audience? While looking at the creative process and stories presented by the artist more questions arise therefore study explores also what is the role of audience -in this case fans of heavy metal band? Another issue raised is to explore the dialogue between an audience and the artist, how storytelling influence stylistic content of the song and does the subject unity stimulate fans involvement in creating the stories. Storytelling is a tool to create artist identity and through presented stories clearly highlight the concept and brand. Storytelling is one of the most important elements in development of human culture and communication. Nowadays it is present in almost all areas of business. Storytelling is crucial in "identity making" for a product or a brand. Study starts with theoretical framework and referring to existing research on storytelling with greater attention paid to branding and the storytelling used in historiography. Exploring the base for a good story as a part of theoretical framework lead to most recent phenomena of storytelling used in branding and identity making.
  • Kupiainen, Anni (Helsingfors universitet, 2013)
    Ulkoasiainhallinnossa on pohdittu säännöllisesti Suomi-kuvaa ja sen kirkastamista aina Suomen itsenäistymisestä saakka. Vuonna 2008 silloinen ulkoministeri Alexander Stubb asetti maabrändityöryhmän päivittämään Suomi-kuvaa. Samaan aikaan kiihtyi vuonna 2002 aloitettu kampanjointi, jonka tavoitteena oli Suomen vaihtuva jäsenyys Yhdistyneiden kansakuntien (YK) tärkeimmässä elimessä, turvallisuusneuvostossa, vuosina 2013—2014. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen turvallisuusneuvostokampanjan vilkkaimpia vuosia 2008–2012. Työssä selvitetään, miten kampanjassa rakennettiin Suomi-kuvaa: millaisia käytännön välineitä kampanjassa käytettiin, mitä teemoja siihen valittiin ja millaisia tavoitteita jäsenyyspyrkimyksellä oli? Näitä kampanjan elementtejä myös peilataan Suomen kahteen menneeseen turvallisuusneuvostojäsenyyteen ja Suomi-kuvan luonnin perinteeseen. Kampanjan välineitä olivat esitteet, media ja puheet, joiden kautta kampanjan toimijat, pääasiassa presidentit ja ulkoministerit, kertoivat teemoista ja tavoitteista sekä kotimaassa että ulkomailla. Diplomaattien välinen kampanjointi oli luottamuksellista eikä siihen liittyvä aineisto ollut tutkielman tekohetkellä käytettävissä. Pääaineistona olivatkin toimijoiden julkiset puheet ja kirjoitukset sekä kampanjan paperiesite. Metodina aineiston käsittelyssä oli teemoittelu: aineistosta etsittiin yhteneväisyyksiä ja teemoja, jotka toistuivat säännöllisesti. Teemat koottiin teemakortistoon, jonka avulla selvitettiin kampanjan sisältöä ja tavoitteita sekä muun muassa vertailtiin eri toimijoiden näkemyksiä. Kampanja ja sen Suomi-kuvan rakennuksen elementit osoittautuivat melko perinteisiksi: sanomalehdet, esitteet ja puheet ovat olleet käytössä Suomi-kuvan rakennuksen alkuvuosista asti, jopa 1800-luvun kansallisen projektin aikana. Kampanjassa Suomesta piirtyy kuva YK:n toimintaan aktiivisesti ja tunnollisesti sitoutuneena maana, joka tarjoaa muiden käyttöön muun muassa osaamistaan rauhanturvaamisessa ja -välittämisessä. Valitut, melko yleiset ja paikoin historiaan nojaavat teemat korostavat YK:n ja sen peruskirjan edustamien arvojen ensisijaisuutta Suomen ulkopolitiikassa. Vastaavanlaisia teemavalintoja tehtiin myös menneiden turvallisuusneuvostojäsenyyksien aikana, ja jäsenyyksien avulla teemoja voitiin näyttää toteen, mikä yhä vankisti Suomi-kuvaa. Tutkielmassa tarkasteltu kampanja jäi Suomi-kuvan rakennuksen kannalta ikään kuin vajaaksi, kun jäsenyyttä ei turvallisuusneuvostovaalissa saavutettu. Kampanjan kokonaisuudella tavoiteltiin Suomen vaikutusvallan ja kansainvälisen aseman parantamista. Oman edun tavoittelu tunnustettiin, mutta se liitettiin kansainväliseen vastuunkantoon: kampanjassa korostettiin Suomen halua kantaa vastuuta, koska se on Suomenkin etu globaalissa maailmassa, jossa kriiseillä on kauaskantoiset vaikutukset. Tutkielman olennaisimpia havaintoja on, että julkinen kampanja näkyi pääosin Suomessa ja sen tarkoituksena oli pitkälti kotimaisen hyväksynnän hankkiminen turvallisuusneuvostopyrkimykselle. Jos kampanja oli kaksiosainen, niin oli myös siinä rakennettu Suomi-kuva: tärkeäksi käsitteeksi nousee kansallinen identiteetti, joka on maakuvan pohja. Kampanjaan olikin valittu, tarkoituksella tai ei, suomalaiseen identiteettiin käyviä elementtejä, joita sitten heijastettiin ulospäin. Esimerkiksi kampanjan paperiesitteen Suomea esittävät kuvat ovat tuttuja jo 1800-luvulla rakentuneista kansalliskuvastoista. Identiteettiin vetoamisen lisäksi kampanjan toimijoiden oma imagonluonti ja tapa näkyä kampanjan yhteydessä saattoivat luoda hyväksyntää harjoitettua politiikkaa kohtaan. Puhumalla kampanjasta, sen teemoista ja tavoitteista sekä Suomi-kuvasta ylipäätään rakennettiin haluttua Suomi-kuvaa identiteetin kautta – pyrittiin siis olemaan sellaisia kuin miltä haluttiin näyttää. Kysymykseksi kuitenkin jää, oliko kampanjassa heijastettu identiteetti ajan tasalla, tunsivatko kansalaiset kampanjan omakseen ja pystyivätkö he vaikuttamaan siinä luotuun identiteettiin ja Suomi-kuvaan.
  • Ikonen, Inka (2002)
    Tutkielmassa on tarkasteltu voittoa tavoittelemattoman sektorin luonnetta ja markkinointiviestinnän tarjoamia haasteita ja hyötyä tälle kentälle. Työn kohdeorganisaationa ja esimerkkinä voittoa tavoittelemattomasta organisaatiosta on ympäristöjärjestö WWF. Työssä todetaan, että markkinointiviestintä on monelle kolmannen sektorin organisaatiolle jo arkipäivää. Tutkielmassa pohditaan miten yhteiskunnallisiin liikkeisiin lukeutuvan järjestön, kuten esimerkkiorganisaation, kannattaisi lähestyä tukijoita ja potentiaalisia tukijoita saadakseen lisää kannatusta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu imagoa ja motivaatiota tutkivien teorioiden ympärille. Työ kuitenkin sijoittuu markkinointiviestinnän kenttään, joka tuo työhön käytännöllisempää näkökulmaa. Työn tarkoituksena on selvittää tukijoiden erilaisia lahjoittamismotivaatioita ja imagon merkitystä voittoa tavoittelemattomalle organisaatiolle. Tukijoiden ja potentiaalisten tukijoiden profiilien määrittäminen kuuluu myös tutkimusongelmiin. Tutkimuksen empiirinen osuus pohjautuu laajempaan markkinointitutkimukseen. Aineisto on kerätty survey-tutkimuksena ja käsitelty tilastollisella tietojenkäsittelyohjelmalla. Tuloksissa todetaan, että profiilit ja imago vastasivat hyvin oletuksia. Kohdeorganisaation imago on lähellä haluttua tavoitekuvaa ja järjestöön suhtaudutaan myönteisesti. Tuloksissa ilmenee ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen ja motivaatioon vaikuttavien tekijöiden monimuotoisuus ja -selitteisyys. Lopuksi työssä annetaan markkinointiviestinnällisiä kehitys- ja toimenpide-ehdotuksia kohdeorganisaatiolle. Tutkielmassa käytetty lähdeaineisto käsittää muun muassa markkinointiviestinnän, imagon, motivaation ja voittoa tavoittelemattoman sektorin aihepiirien teoksia. Työn tärkeimmät lähteet ovat Greenfield (toim.)(2001): The Nonprofit Handbook. Fundraising, Kotler & Andreasen (1988): Strategic Marketing for Nonprofit Organizations, Antonides & van Raaij (1998): Consumer Behaviour, Moisander & Uusitalo (2001): Motivation and Social Contingency of Environmental Consumer Choices, Karvonen (1999): Elämää mielikuvayhteiskunnassa ja Bernstein (1986): Yrityksen imago ja todellisuus.
  • Vääräniemi, Kaisa (Helsingfors universitet, 2008)
    Tutkielmassa käsitellään brändin rakentamista, brändiin liittyviä hyötyjä, imagon ja mielikuvien muodostumista sekä Marimekon brändin kehittymistä. Brändin rakentaminen on erityisen haastavaa vaatetusteollisuudessa, koska trendit ja kuluttajien mieltymykset vaihtuvat usein. Empiirisessä osuudessa selvitetään Marimekon imagoa ja siihen liittyviä mielikuvia. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään brändin hyötyjä, strategista johtamista, brändipääoman osa-alueita, imagoa ja mielleyhtymiä. Brändeistä on hyötyä sekä yrityksille että asiakkaille. Brändipääomaan kuuluu asiakkaan brändiuskollisuus, brändin tunnettuus, brändiin liitettävät mielleyhtymät sekä koettu laatu. Brändin imagolla tarkoitetaan kuluttajien brändiin liittämiä mielikuvia ja sitä, millaisen käsityksen he brändistä saavat. Tutkielmassa käsitellään myös Suomen vaatetusteollisuudelle tyypillisiä piirteitä ja vaatetusteollisuuden nykytilannetta sekä Marimekon kehittymistä eri vuosikymmenillä. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli saada selville kuinka nuoret aikuiset kokevat Marimekon brändin ja tuotteet sekä millaisia mielikuvia Marimekkoon liitetään. Tavoitteena oli selvittää myös kuinka hyvin vastaajat sopivat Marimekon kohderyhmään. Kyselyyn vastasi 73 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijaa. Tavoitteena oli rakentaa teorian ja empiirisen tutkimuksen pohjalta käsitys millainen Marimekon imago on tällä hetkellä nuorten aikuisten mielestä. Tutkimustulosten perusteella nuoret aikuiset eivät kuulu vahvasti Marimekon kohderyhmään etenkään vaatteiden osalta, erityisesti miehet kokevat merkin itselleen vieraaksi. Marimekon vaatteita pidetään liian kalliina, mallit eivät istu hyvin päällä ja niitä ei pidetä tarpeeksi nuorekkaina. Marimekon sisustustuotteita sen sijaan pidetään hyvinä ja laadukkaina. Vastaajat toivovat Marimekon lanseeraavan nuorille soveltuvan vaatemalliston, joka olisi nykyisiä mallistoja halvempi ja nuorekkaampi.
  • Karvinen, Taru (Helsingin yliopisto, 2020)
    New York Cityssä sijaitsevassa Brooklyn Museum -taidemuseossa oli vuonna 2017 esillä Georgia O’Keeffe: Living Modern -näyttely. Kyseinen näyttely esitteli laajasti yhden Yhdysvaltojen tunnetuimman naistaiteilijan, Georgia O’Keeffen (1887-1986) elämää taiteilijan vaatteiden, asusteiden, öljyvärimaalausten ja hänestä otettujen valokuvien avulla. Living Modern -näyttelyn päätyttyä Brooklynissä, kiersi näyttely lähes samanlaisena Yhdysvaltojen kuudessa eri osavaltiossa joko samalla nimellä tai nimellä Georgia O’Keeffe: Art, Image, Style. Näyttelyt poikivat useita kirjoituksia eri julkaisuissa. Tutkielmassani selvitän mitä ja miten Georgia O’Keeffen tyy-listä ja elämästä kirjoitetaan näyttelyyn liittyvissä artikkeleleissa. Pohdin lisäksi millainen taiteili-jan elämäntarina näyttelyn vaatteista, valokuvista ja teoksista muodostuu valitsemieni artikkelien perusteella. O’Keeffen elämä ja ura olivat pitkiä ja menestyksekkäitä. Kiinnostus häntä kohtaan on ollut jat-kuvaa, ja hänestä kirjoitetun aineiston määrä monipuolista. Tästä huolimatta häneen liittyy edelleen tietynlaista mystiikkaa ja tuntemattomattomuuden tunnetta. Tutkielmani lähestyy myös tätä osaa taiteilijan elämästä Living Modern -näyttelyssä esillä olleen esineistön kautta. Tutkielmani aineistona käyttämäni artikkelit, joissa viisi eri kirjoittajaa lähestyvät näyttelyä ja sen sisältöä eri lähtökohdista, auttavat minua löytämään vastaukset tutkimuskysymyksiini. Keskeistä tutkielmassani on selvittää mitä näyttelyaineisto, tässä tapauksessa vaatteet ja asusteet, voivat parhaimmillaan kertoa taiteilijasta ja tämän elämästä näyttelyvierailijalle sekä millä tavalla taiteilijasta kirjoitettu aineisto voivat vaikuttaa taiteilijasta syntyvään imagoon. Käy ilmi, että taidenäyttely on parhaimmillaan paljon enemmän kuin esineistönsä. Taiteilijan tarina rakentuu lopulta kokonaisuudeksi, jonka osat koostuvat kaikesta koetusta, nähdystä ja luetusta. Ja ehkä erityisesti O’Keeffen kohdalla myös kuvitellusta.
  • Puustinen, Petteri Jouni Mikael (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten eturivin poliitikkojen blogiviestintää imagonrakennuksen näkökulmasta. Tarkoitus on selvittää, millä tavalla poliitikot käyttävät blogejaan osana imagonrakennusprosessia. Tutkimuskysymyksen taustalla on ajatus yhteiskunnan viestinnällistymisestä, 'medialisoitumisesta'. Mediavälineiden ja -sisältöjen kyllästämässä mielikuvayhteiskunnassa jokainen joutuu pitämään huolta siitä, millainen imago hänelle muiden mielissä muodostuu. Mielikuvayhteiskunnassa imagot kilpailevat toisiaan vastaan ideologioiden sijaan, ja poliitikot pyrkivät erottumaan toisistaan ja kauppaamaan itseään äänestäjille mielikuvien avulla. Koska poliitikot taustaryhmineen voivat kommunikoida yleisöille blogien avulla ilman perinteisten tiedotusvälineiden väliintuloa, blogien merkitys imagoiden rakentamisessa, muokkaamisessa ja ylläpitämisessä on huomionarvoinen. Tutkielma sijoittuu poliittisen viestinnän tutkimuksen kenttään ja siinä hyödynnetään myös retoriikan tutkimuksen perusteita. David Nimmon teoria jakaa imagoviestinnän kolmeen aspektiin: ajatteluun ja tulkintaan liittyvään kognitiiviseen puoleen, tunteisiin vetoavaan affektiiviseen osaan sekä konatiiviseen, eli toimintaan kehottavaan elementtiin. Ferdinand de Saussuren linjaamien semiotiikan käytäntöjen mukaan viestintä puolestaan koostuu semioottisista valinnoista. Blogeissa käytettyjen semioottisen valintojen perusteella imagoviestinnän eri aspektit korostuvat halutuilla tavoilla. Tutkielmassa tarkastellaan imagonrakennuksen näkökulmasta niitä retorisia keinoja ja valintoja, joita blogikirjoituksissa esiintyy. Tutkielman alkuperäislähteinä ovat 24:n näkyvässä asemassa olevan suomalaisen poliitikon blogit tai vastaavat verkkosivut syksyltä 2009 ja keväältä 2010. Mukaan valittiin kaikki sellaiset eduskuntapuolueiden sekä valiokuntien puheenjohtajat, jotka päivittivät sisältöä blogeihinsa säännöllisesti. Tutkielman tärkeimpiä kirjallisuuslähteitä ovat muiden muassa Erkki Karvosen, David Nimmon, Risto Uimosen sekä Pekka Isotaluksen teokset. Tutkielman metodologisena apuvälineenä on sovellettu laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä kuten palautesilmukkaa. Palautesilmukan induktiivisessa vaiheessa aineiston pohjalta on ensin toistuvien lukukertojen myötä muodostettu kategoriat, joihin varsinaiset sisällöt on sitten deduktiivisessa vaiheessa lajiteltu lopullista analyysia varten. Näin on saatu esiin erilaisia imagotyyppejä, joihin poliitikot itsensä blogeissaan asemoivat sekä imagonrakennuskeinoja, joita he blogiviestinnässään käyttävät. Tutkimus osoittaa, että useimmat suomalaiset poliitikot pyrkivät rakentamaan imagojaan asiapitoisista lähtökohdista, riskittömästi ja hillitysti. Imagoviestit sisällytetään tiiviisti asia-aiheiden yhteyteen eikä imagotekijöitä tyrkytetä sisältöjen kustannuksella. Kognitiiviset elementit korostuvat affektiivisten kustannuksella. Vaikka provokatiivisia intohimopoliitikkojakin joukosta löytyy, suurin osa pyrkii profiloitumaan imagoltaan viileiksi ja osaaviksi asiantuntijoiksi.
  • Pöyhönen, Anne (2000)
    Tutkimus käsittelee yrityksen www-sivuja osana yrityksen tavoiteltua mainetta. Tutkimuksessa haluttiin selvittää kuinka yritys voi hallita mielikuvien syntyprosessia www-sivuillaan toivottuun suuntaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten yrityksen www-sivut saadaan tukemaan yrityksen mainetta pitkällä tähtäimellä, ja mitkä seikat www-sivuilla vaikuttavat mielikuvien syntyyn. Tutkimus oli osa Stockmann Oy Abp:n tiedotusosaston internetprojektia, jonka tarkoituksena oli uudistaa Stockmann-yhtiöiden www-sivut sekä sisällöllisesti, että rakenteellisesti. Tutkimus toteutettiin pääasiassa teemahaastatteluin, mutta internet-tutkimuksen erityisen luonteen takia tutkimuksessa käytettiin paikoin hyväksi myös määrällistä kyselylomaketta ja sisällönanalyysia.Tutkimus jakautui kolmeen eri vaiheeseen, joista ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin Stockmannin henkilökuntaa, toisessa vaiheessa tarkasteltiin valmiita sivuja sisällönanalyysin avulla, ja kolmannessa vaiheessa kyseltiin Stockmannin kanta-asiakkailta näiden mielipiteitä uusista sivuista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui Åbergin profilointiteorian,Karvosen ja Fombrunin maineteorioiden ja yleisten markkinoitiviestintää käsittelevien teorioiden yhdistämisestä tähän tutkimukseen parhaaksi katsotulla tavalla. Tutkimus käsitteli www-sivuja niiden rakenteen, sisällön ja ilmeen kautta. Tutkimusaineiston analysoinnin perusteella tärkeimmiksi tutkimustuloksiksi nousivat seuraavat: Jos www-sivut pystyvät vastaamaan asiakkaan odotuksia, vaikutus sivuilta heijastuvaan yrityksen imagoon on neutraali, mutta sivut eivät herätä mielenkiintoa ja niillä ei ole imagollista lisäarvoa. Jos odotukset pystytään ylittämään, sivut saavuttavat imagollista lisäarvoa. Muodostuva imago on myös riippuvainen Internetin teknologisista ominaisuuksista,joiden avulla sivuille voidaan luoda erityisiä sisältö- ,rakenne- ,ja ilmemuutoksia. Muutoksien tulee ilmetä yrityksen brandin sallimissa rajoissa. Imagoon vaikuttavia tekijöitä www-sivuilla ovat: liike, persoonallisuus, kansainvälisyys, puhuttelevuus, palvelutarjonta ja rakenteen tuoreus.Kiinnittämällä huomiota edellä mainittuihin seikkoihin yritys voi pyrkiä hallitsemaan mainettaan www-sivujen kautta.