Browsing by Subject "immunohistokemia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Huupponen, Anna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Krooninen hepatiitti on yleisin maksasairaus koiralla. Sen aiheuttaja jää usein tuntemattomaksi. Tautiin voi sairastua minkä tahansa rotuinen koira, mutta tietyillä roduilla sairautta tavataan useammin. Krooninen hepatiitti on etenevä sairaus eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Taudin etenemistä pystytään hidastamaan, jos se todetaan aikaisessa vaiheessa. Taudin diagnoosiin tarvitaan aina maksabiopsian histopatologinen tutkimus. Kroonisesta hepatiitista poiketen reaktiivinen hepatiitti on maksan vaste muualla kehossa tapahtuville patologisille tiloille, joista yleisimpiä ovat ruuansulatuskanavan ja virtsa- ja sukupuolielinten alueen tulehdukset. Reaktiivinen hepatiitti pystytään usein parantamaan hoitamalla taustasyy. Kroonisen ja reaktiivisen hepatiitin oireet ovat epäspesifejä. Lisäksi kroonisen hepatiitin ja reaktiivisen hepatiitin histopatologinen kuva on osittain päällekkäinen, joten erityisesti taudin alkuvaiheessa niiden erottaminen toisistaan on haastavaa. Tämän työn kirjallisuuskatsaus taustoittaa tutkimusosuuden ja kuvaa tutkimusosuuteen valitut menetelmät. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään lukijalle maksan histologista rakennetta, tehdään lyhyt katsaus solukuoleman mekanismeihin ja esitellään koiran kroonista ja reaktiivista hepatiittia tauteina. Tutkimusosuudessa tutkittiin, onko maksabiopsioiden erikoisvärjäysten avulla mahdollista erottaa lievää kroonista hepatiittia ja lievää reaktiivista hepatiittia sairastavat potilaat toisistaan. Tutkimuksen hypoteesina oli, että kaspaasi 3 -immunohistokemiallisella värjäyksellä osoitettavien apoptoottisten hepatosyyttien tai cresyl violet -värjäyksellä tunnistettavien nekroottisten (onkoottisten) hepatosyyttien määrä eroaa kroonisessa ja reaktiivisessa hepatiitissa. Tutkimuksessa vertailtiin kroonista hepatiittia (n=6) ja reaktiivista hepatiittia (n=6) sairastavien potilaiden sekä kontrolliryhmän (n=6) maksanäytteissä esiintyviä apoptoosin ja nekroosin määriä. Potilaiden jako kroonista hepatiittia sairastavaan ja reaktiivista hepatiittia sairastavaan ryhmään tehtiin potilaiden alaniiniaminotransferaasiarvojen perusteella. Kroonisen ja reaktiivisen hepatiitin ryhmien materiaaleina käytettiin vuosina 2015-2019 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologian ja parasitologian oppiaineelle lähetettyjä koirien maksabiopsioita. Kontrolliryhmän materiaali koostui vuonna 2018 patologian ja parasitologian oppiaineella kerätyistä koirien ruumiinavausnäytteistä. Näytteet värjättiin sekä kaspaasi 3 -immunohistokemiallisella värjäyksellä (Cell Signaling, Cleaved Caspase-3 (Asp175) (5A1E) Rabbit mAb) että cresyl violet -värjäyksellä. Kaspaasi 3 -värjäyksen näytteet analysoitiin digitaalisista kuvista, jotka oli digitoitu 3D Histec Pannoramic MIDI skannerilla (BioSiteHisto Oy). Cresyl violet -värjäykset mikroskopoitiin käyttäen Olympus BX51-mikroskooppia ja Moticam 1080 -kameraa. Näytteiden tilastolliseen analysointiin käytettiin www.socscistatistics.com -sivuston laskentaohjelmia. Tässä tutkimuksessa osoittautui, ettei tutkituilla värjäysmenetelmillä voida erottaa koiran lievää kroonista ja lievää reaktiivista hepatiittia toisistaan. Kaspaasi 3 -värjäyksessä tilastollisesti merkitsevä ero (p<0.05) havaittiin kontrolliryhmän ja kroonista hepatiittia sairastavan ryhmän välillä. Cresyl violet -värjäyksessä tilastollista merkitsevyyttä ei löydetty minkään ryhmän kesken. Cresyl violet -värjäyksen sivulöydöksenä nähtiin kuitenkin punaisella värjäytyviä, granuloita sisältäviä, tunnistamattomaksi jääneitä soluja kaikkien ryhmien näytteissä.
  • Korhonen, Sirpa (University of Helsinki, 1995)
  • Hannula, Mirva (Helsingfors universitet, 2010)
    Prolyl oligopeptidase (POP, prolyl endopeptidase, EC 3.4.21.26) is a serine-type peptidase (family S9 of clan SC) hydrolyzing peptides shorter than 30 amino acids. POP has been found in various mammalian and bacterial sources and it is widely distributed throughout different organisms. In human and rat, POP enzyme activity has been detected in most tissues, with the highest activity found mostly in the brain. POP has gained scientific interest as being involved in the hydrolyzis of many bioactive peptides connected with learning and memory functions, and also with neurodegenerative disorders. In drug or lesion induced amnesia models and in aged rodents, POP inhibitors have been able to revert memory loss. POP may have a fuction in IP3 signaling and it may be a possible target of mood stabilizing substances. POP may also have a role in protein trafficking, sorting and secretion. The role of POP during ontogeny has not yet been resolved. POP enzyme activity and expression have shown fluctuation during development. Specially high enzyme activities have been measured in the brain during early development. Reduced neuronal proliferation and differentation in presence of POP inhibitor have been reported. Nuclear POP has been observed in proliferating peripheral tissues and in cell cultures at the early stage of development. Also, POP coding mRNA is abundantly expressed during brain ontogeny and the highest levels of expression are associated with proliferative germinal matrices. This observation indicates a special role for POP in the regulation of neurogenesis during development. For the experimental part, the study was undertaken to investigate the expression and distribution of POP protein and enzymatic activity of POP in developing rat brain (from embryonic day 14 to post natal day 7) using immunohistochemistry, POP enzyme activity measurements and western blot-analysis. The aim was also to find in vivo confirmation of the nuclear colocalization of POP during early brain ontogeny. For immunohistochemistry, cryosections from the brains of the fetuses/rats were made and stained using specific antibody for POP and fluorescent markers for POP and nuclei. The enzyme activity assay was based on the fluorescence of 7- amino-4-methylcoumarin (AMC) generated from the fluorogenic substrate succinyl-glycyl-prolyl-7-amino-4-methylcoumarin (Suc-Gly-Pro-AMC) by POP. The amounts of POP protein and the specifity of POP antibody in rat embryos was confirmed by western blot analysis. We observed that enzymatic activity of POP is highest at embryonic day 18 while the protein amounts reach their peak at birth. POP was widely present throughout the developmental stages from embryonic day 14 to parturition day, although the POP-immunoreactivity varied abundantly. At embryonic days 14 and 18 notably amounts of POP was distributed at proliferative germinal zones. Furthermore, POP was located in the nucleus early in the development but is transferred to cytosol before birth. At P0 and P7 the POP-immunoreactivity was also widely observed, but the amount of POP was notably reduced at P7. POP was present in cytosol and in intercellular space, but no nuclear POP was observed. These findings support the idea of POP being involved in specific brain functions, such as neuronal proliferation and differentation. Our results in vivo confirm the previous cell culture results supporting the role of POP in neurogenesis. Moreover, an inconsistency of POP protein amounts and enzymatic activity late in the development suggests a strong regulation of POP activity and a possible non-hydrolytic role at that stage.
  • Ahlström, Fredrik; Mätlik, Kert; Blomqvist, Kim; Liu, Xiaonan; Lilius, Tuomas; Sidorova, Yulia; Kalso, Eija; Rauhala, Pekka; Viisanen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Neuropatisk smärta (NS) är vanligare hos kvinnor. Fastän nyligen utförd forskning tyder på att patofysiologin är olik hos könen, har primärt handjur studerats tidigare. För att bättre förstå könsskillnader vid NS undersökte vi hon- och hanråttors smärtbeteende efter en perifer nerv-skada samt analyserade vävnader med systembiologiska metoder. En perifer nervskada orsakades hos hon- och hanråttor, sham-operationer utfördes på kontroll-grupperna. Mekanisk och köldallodyni mättes med von Frey filament, respektive acetontest före operationerna, efter sju och 21 dagar. Ryggmärgsprovers och dorsalrotsganglioners genexpress-ion analyserades sju dagar efter operationerna. L4-L5 ryggmärgssegment (IBA1 och GFAP) och dorsalrotsganglionerna (CGRP och IB-4) samlades för immunohistokemi och cerebrospinal-vätska för proteomik efter 21 dagar. En kraftigare mekanisk allodyni uppstod hos honråttorna. Bägge könen utvecklade en tidig kraf-tig köldallodyni. De immunohistokemiska markörerna påvisade en liknande nervskada i dorsal-rotganglierna och liknande mikroglia- och astrocytaktivitet i ryggmärgen hos könen. Cerebrospi-nalvätskans proteiner påverkades inte. Många gener i dorsalrotsganglierna visade könsspecifik genexpression efter nervskadan, exempelvis cd28, cd274, ctla4, dpp4, hrh3, il1b och thbs4; i ryggmärgen uppvisade bland annat generna atf3, ccl2, och pdyn könsspecifika förändringar. Hondjuren uppvisade kraftigare smärtbeteende, och vi identifierade många gener som kunde förklara den observerade skillnaden. T-lymfocytresponsen och flera andra till NS kopplade mekanismer verkar vara olika i de två könen. Generna är kandidater för vidare forskning och våra resultat understryker betydelsen av att könen undersöks skilt i smärtstudier. (219 ord)
  • Terna, Emma (Helsingin yliopisto, 2019)
    Krooninen rinosinuiitti on yleinen vaiva, jonka prevalenssi on 7-11 %. Astmaan liittyy erillinen alatyyppi ”Aspirin-exacerbated respiratory disease” (AERD), jossa potilas kärsii astman lisäksi kroonisesta nenän sivuonteloiden tulehduksesta, nenäpolyypeista sekä aspiriini- tai NSAID-yliherkkyydestä. AERD liittyy yleensä vaikeampaan kroonisen rinosinuiitin taudinkuvaan, ja usein nämä potilaat vaativat toistuvia nenään tai poskionteloon liittyviä leikkauksia. AERD-potilailla on havaittu madaltuneet prostaglandiini E sekä c-Myc-pitoisuudet. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää c-Myc-modulaattori CIP2A:n osuutta näiden sairauksien synnyssä. Retrospektiivisessä tutkimuksessa pyrimme myös selvittämään tekijöitä, jotka vaikuttavat uusintakirurgian tarpeeseen kroonisen rinosinuiitin hoidossa. Tutkimme vasta-ainevälitteistä immuniteettia kroonista nenän sivuontelon tulehdusta sairastavien potilaiden ja terveiden verrokkien välillä. Nenäpolyyppinäyte kerättiin 80:ltä kroonista rinosinuiittia sairastavalta potilaalta, joista 21 sairasti lisäksi AERD-tyyppistä astmaa. Verrokkinäytteeksi kerättiin nenäpolyyppinäyte kymmeneltä potilaalta, joilta oli todettu benignejä antrokoanaalipolyyppejä. Lisäksi nenän limakalvolta kerättiin harjanäyte 19:ta terveeltä verrokilta. Näytteet värjättiin polyklonaalisella anti-CIP2A vasta-aineella. CIP2A:n immunohistologista värjäytymisvoimakkuutta ja kudoksen eosinofiilien määrää arvioi kaksi toisistaan riippumatonta tutkijaa valomikroskoopin avulla. Tutkimukseen osallistujat täyttivät kyselylomakkeen ja heistä kerättiin tietoja potilasasiakirjoista. Seurantatutkimustietoa oli saatavilla 84 potilaasta ja 16 kontrollista. Epiteliaalinen CIP2A ilmeni sekä terveiden verrokkien nenän limakalvonäytteessä että kroonista rinosinuiittia sairastavien potilaiden nenäpolyyppinäytteessä. Esiintyvyys oli merkitsevästi matalampi AERD-potilaiden ryhmässä (p<0,01). Kroonista rinosinuiittia sairastavillla potilailla oli tilastollisesti merkittävästi korkeampi eosinofiilipitoisuus (p<0,01). Eosinofilia tai CIP2A:n esiintyminen eivät ennustaneet uusintakirurgian tarvetta. Aiemmat kirurgiset toimenpiteet, allerginen nuha, sekä kortikosteroidien käyttö olivat yhteydessä uusintakirurgian tarpeeseen.
  • Yli-Rantala, Anni (Helsingfors universitet, 2014)
    Zebrafish (Danio rerio) is a vertebrate model organism. It is suited for many phases of drug development process like toxicological studies. The major advantage of using zebrafish is the possibility to conduct high-throughput screens on a whole vertebrate animal. However, there is not as much knowledge about zebrafish as there is about other model organisms. Therefore there might be differences between zebrafish and humans that affect the use of zebrafish as a model in the drug development process. The purpose of this thesis was to characterize the structure of the zebrafish oxytocin system and assess the role of oxytocin on zebrafish behaviour. In humans defects in the oxytocin system have been linked to many psychiatric disorders like autism. If the mammalian and zebrafish oxytocin systems resembled each other functionally and structurally, it would enable the use of zebrafish as a model when studying the role of oxytocin in pathophysiology of diseases and also in oxytocin system related drug development. The structure and development of zebrafish oxytocin system was studied by staining adult zebrafish brain cryosections and larval brains with antibodies made against mammalian oxytocin. The specificity of the antibodies to recognize zebrafish oxytocin was determined by absorption and cross-reactivity controls. The role of oxytocin on zebrafish locomotion was studied by inhibiting the splicing of oxytocin messenger RNA with morpholino oligonucleotides (MOs). The MOs were used to address the relevance of the model in pharmacology, since the zebrafish oxytocin receptors have not been expressed and pharmacologically characterized. In zebrafish oxytocin was produced in the cells of the preoptic nucleus. There were thick oxytocin fibers towards the pituitary and also thinner fibers into areas in the telencephalon, diencephalon, mesencephalon and rhombencephalon. One of the MOs was able to inhibit the production of oxytocin with a dose that did not cause morphological abnormalities. The MO reduced the locomotor activity of the fish, but the specificity of the MO has to be determined. The structure of the zebrafish oxytocin system resembles mammalian oxytocin system in terms of the location of oxytocin cells and fiber projections. Therefore zebrafish seems a suitable model organism for oxytocin research. However, the structure of the zebrafish oxytocin receptor system and the effect of oxytocin on other behavioural aspects have to be determined in order to further evaluate the applicability of zebrafish for oxytocin research.