Browsing by Subject "improvisaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Kallioinen, Ossi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -työn tutkimuskohteena on Heikki Aaltoilan (1905–1992) säveltämä Akselin ja Elinan häävalssi Väinö Linnan romaanitrilogiaan perustuvissa Täällä Pohjantähden alla -elokuvissa (ohj. Edvin Laine 1968; ohj. Timo Koivusalo 2009/2010). Tutkimus rajautuu elokuvakohtauksiin, joissa Akselin ja Elinan häävalssi tai sen katkelmat soivat. Kuuntelemalla elokuvissa esitettyjä häävalssin katkelmia ja vertaamalla niitä saatavilla olevaan nuotti- ja äänitemateriaaliin muodostuu pro gradun tutkimuskysymys: mikä on Akselin ja Elinan häävalssin funktio ja millaisia semioottisia koodeja valssiin liittyy Täällä Pohjantähden alla -elokuvaversioissa? Tutkimuksen metodi on kvalitatiivinen, ja se kuuluu elokuvamusiikintutkimuksen alueelle. Keskeisimpinä taustateoreetikkoina ovat muun muassa Philip Tagg, Zofia Lissa, Michel Chion ja Claudia Gorbman. Kotimaisista tutkijoista Anu Juva on kehitellyt elokuvamusiikin funktioanalyysin edellä mainittujen tutkijoiden innoittamana. Tässä tutkimuksessa avataan Akselin ja Elinan häävalssin elokuvakerronalliset funktiot audiovisuaalisen analyysin ja taustahaastattelujen keinoin. Edvin Laineen ohjamassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Akselin ja Elinan häävalssi kuuluu vain elokuvakohtauksissa, jotka sivuavat Akselin ja Elinan elämää. Sävelmä noudattaa elokuvassa selkeästi johtoaiheideaa. Häävalssin sävelet liittävät Akselin ja Elinan yhteen syventäen heidän yhteenkuuluvuuttaan. Jokainen katkelma on tempoltaan erilainen. Tempo luo tunnelmaa, antaa jokaiselle kohtaukselle ajallisen keston ja rytmittää kerrontaa. Timo Koivusalon ohjaamassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Akselin ja Elinan häävalssi kuullaan Jaakko Kuusiston sovittamana versiona. Sävelmä on sovitettu isolle orkesterille vivahteikkaiden soinnutus- ja soitinnusvariaatioiden keinoin. Häävalssi kuullaan Akselin ja Elinan häätilaisuudesta alkaen, erilaisina variaatioina ja keskeytyksettä, esikoisen kastetilaisuuteen asti. Sen jälkeen sitä ei kuulla enää koko elokuvassa. Sävelmä on toteuttanut funktionsa elokuvan kerronnassa. Akselin ja Elinan häävalssin merkitys on kasvutarinassa: nimihenkilöiden kasvutarina elokuvan tarinasisällössä on liitetty sävelmään. Sävelmän saama vastaanotto vuosikymmenten aikana puolestaan kertoo sen oman kasvu- tai menestystarinan. Kenties siitä syystä sävellys omaa semiotiikan kolme keskeistä merkkifunktiota: Akselin ja Elinan häävalssista on tullut kulttuurissamme ikoni, indeksi ja symboli.
  • Pousi, Saara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objectives. Improvisation has so far been studied mainly from the perspective of the musicians and less is known about how improvisation affects the audience. The main objective of the present study is to find out how using an improvisatory approach in classical music performance affects 1) the subjective ratings for the music given by the audience, and 2) neural frontal theta activity of the audience, this activity being previously linked to attention, processing of surprising stimuli, and pleasant and strong emotional processes. We are also interested in how expertise in music affects the above mentioned reactions. Methods. Twelve participants, all of whom had received a considerable amount of musical training, took part in the study. A professional chamber music trio performed two versions of the same baroque music piece: once in a standard way without improvisation, and once with an improvisatory approach. The audience was familiar with the original piece in advance. The audience rated the pieces by their musical features (improvisatory, innovative, emotional, musical, brave and interesting). The participants’ EEG activation was measured during music, and theta band power was analyzed from the frontal midline electrodes of each participant. Results and conclusions. In line with hypothesis, the improvisatory piece was rated as more improvisatory and innovative, compared to the standard piece. In contrast, the standard piece was rated as more musical, this finding approaching statistical significance. Supporting the original hypothesis, the frontal theta power was stronger during the improvisatory piece almost statistically significantly across all members of the audience and significantly among the musicians (N=8). Stronger frontal theta power may reflect more focused attention as well as stronger and more pleasant emotional reactions among the listeners during improvisation. According to the present study, using an improvisatory approach in classical music performance seems to have a somewhat unique effect on the live audience, compared to a score-based performance. It seems that professional musicians may react to improvisatory music even more sensitively than the regular audience.
  • Pursi, Annukka (Helsingin yliopisto, 2015)
    The study examines teacher-child interaction in the early childhood classroom using improvisation as an analytic tool to locate pedagogical moments of spontaneous play and sustained shared thinking. The goal was to contribute to the understanding of the interactional mechanisms that occur when creativity is distributed throughout the group. Research of play interaction is fundamental in the context of early childhood education. More precise theoretical formulations of what happens during the play-based interaction between an adult and children are yet rare. One of the reasons is that play as a research phenomenon is complex and hard to operationalize in a systematic way. This study explains, by the means of in-depth case study findings, how the theoretical concept of improvisation can produce more careful descriptions about the early childhood teaching and the intricacies of teacher-child interaction in play based activity. Data for the narrative case study was collected through observations and video recordings of naturally occurring activities and encounters in a toddler play-based classroom. Data was enriched through video-elicited interviews (stimulated recall) of a single teacher. Research material was transcribed and analysed by the means of critical narrative analysis (CNA). Video recordings were also analysed through observing the involvement of the children (LIS-YC) and the engagement of the adult (AES). Focusing on early childhood education and play from the perspective of adult-child relational interaction, this research puts forward and presents evidence for two claims. First, in the context of early childhood education play should be understood as a professional skill of an adult and as a life-long qualitative dimension of interaction. Second, study findings suggests that improvisation, pedagogical sensitivity and introspective self reflection together could provide a new, more holistic interpretation to educational activities such as play in the viewpoint of adult's pedagogical practise. The results indicate that there is similarities between the logic of improvisation and the characteristics of pedagogical sensitivity. Study findings are consistent with theoretical perspectives that emphasize the active role of the adult in the development of the children's play competence.
  • Turjama, Toni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Goals. My master's thesis' goal is trough interviews to clarify young amateur musicians' views on inspiring pupils towards music and encouraging music hobby in elementary school music education. The focus is on reflecting interviewees' own experiences on elementary school music education and music as a hobby, and through these reflections to find thoughts and ideas that could be applied in elementary school music education. Another goal is to clarify interviewees' own experiences on learning, composing and improvising music, and how these experiences could be applied to music education. Methods. I did an interview study by interviewing four young adult amateur musicians. My interviewing method was qualitative semi-structured theme interview. Interviews themes were connected to my theoretic framework. Interviewees narrated their experiences, views and ideas based on three themes. From transcribed interviews I analysed the substantive contents and connected them to the theoretic framework. Results and conclusions. The interviews showed that rich and versatile music-making is important in inspiring pupils towards music and encouraging music as a hobby. It is also important to know pupils' skills. Activities outside classroom were seen important as well by the interviewees, especially band practicing. According to interviewees, learning music tracks by listening is challenging but possible. In their mind, dividing class into groups, thorough preparing to activities and instruments as well as simplifying the tasks are important factors in learning music by listening. Also goals in learning should be suitably challenging. Interviewees' thoughts on composing and improvisation in music education were similar with learning by listening. Interviewees also thought that composing and improvisation are closely connected to each other. According to interviewees, learning by listening, composing and improvisation in music education makes learning more meaningful to pupils, and inspires them towards music and encourages music as a hobby.
  • Haavisto, Panu (Helsingfors universitet, 2015)
    Jazzia määriteltäessä pidetään musiikin improvisatorista luonnetta usein yhtenä tärkeimmistä edellytyksistä. Määritelmien lähtökohtana on yleensä ollut pienyhtyejazz. Big band on jazzmusiikkikulttuurin suuri orkesterikokoonpano, joka poikkeaa monin tavoin pienyhtyejazzista. Suuremman orkesterin selkeän yhteissoiton ja -soinnin saavuttamiseksi on perinteisesti turvauduttu tarkempiin sovituksiin, jolloin säveltäjän, sovittajan ja orkesterinjohtajan roolit ovat korostuneet soittajia enemmän. Siksi big bandin on väitetty rajoittavan jazzissa olennaisinta, improvisaatiota ja spontaaniutta. Kuitenkin myös Hassisen Tangentissa improvisaatio on merkittävässä osassa: sooloja on noin puolet teoksen kokonaiskestosta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan improvisaatio-osuuksien merkitystä Tangentissa sekä rakenteellisesti että jazzmusiikkikulttuurin kuulumisen näkökulmasta. Tangentti on valikoitunut tutkimuskohteeksi, koska se sijaitsee monien musiikkikulttuurien rajapinnalla: big band instrumenttina sitoo sävellyksen jazzkulttuurin, sointi muistuttaa paikoitellen euroklassista nykymusiikkia, ja myös tangovaikutteet lisäävät oman sävynsä. Muita tärkeitä kriteereitä ovat suomalaisuus, uutuus ja se, että sävellykseen sisältyy improvisaatiota. Musiikkianalyysin teoreettisena lähtökohtana käytetään Ingrid Monsonin esittämää musiikillisen intensiteetin kasvua (musical intensification). Monson kritisoi jazzmusiikin akateemisen tutkimuksen perustumista euroklassiseen estetiikkaan. Siksi hän korostaa haastatteluiden merkitystä jazzin estetiikan afroamerikkalaisten piirteiden havaitsemiseksi. Mikko Hassisen Tangentin merkitykset muovautuvat Yhdysvalloissa syntyneen jazzkulttuurin taustaa vasten, mutta Suomessa sävelletyn ja suomalaisten muusikoiden esittämässä musiikissa ja sitä ympäröivässä musiikkikulttuurissa on myös omat sävynsä. Näiden erityispiirteiden selvittämiseksi tehtiin teemahaastattelut Tangentin säveltäjän Hassisen sekä Traveller-levytyksessä soolon soittavien muusikoiden saksofonisti Järvelän ja pasunisti Sarikosken kanssa. Haastatteluiden tulkinnan ote on aineistolähtöinen. Haastatteluista edetään musiikkianalyysiin, jossa tukena käytetään Monsonin mallin mukaisesti haastatteluaineistoa. Analyysi kohdistuu Hassisen (2008) UMO:n kanssa tekemän Traveller-albumin versioon Tangentista. Analyysin apuna käytetään sooloista tehtyjä transkriptioita ja sävellyksen partituuria.
  • Vogt, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimus tarkastelee suomalaista improvisaatioteatterin taidemaailmaa 2010–2020-lukujen taitteessa. Se on kaksiosainen ja vahvasti empiirinen. Ensimmäinen osa selvittää, millainen improvisaatioteatterin taidemaailma Suomessa tällä hetkellä on, minkälaisia toimijoita siinä toimii ja mitä erityispiirteitä siinä on nähtävissä. Toinen osa selvittää kyselytutkimuksella, minkälaisia improvisaatioryhmiä tällä hetkellä Suomessa on, miten ne toimivat ja minkälaista toimintaa järjestävät. Tutkimusmetodeina on käytetty havainnoivaa osallistuvaa tutkimusta sekä survey-tyyppistä kyselytutkimusta. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa Howard S. Beckerin käsitykseen taidemaailmasta sekä Hans van Maanenin jäsennykseen taiteen tutkimuksesta. Tutkimuksen tuloksena improvisaatioteatterin toiminnasta on nostettu esiin kolme keskeistä osa-aluetta: esitystoiminta, koulutustoiminta sekä verkostoitumistoiminta. Näitä toiminteita ylläpitävät Suomessa ryhmämuotoiset improvisaatioteatterit sekä improvisaatioteatterikoulut. Tutkimuksessa tehdyn selvityksen mukaan Suomessa toimii tällä hetkellä yli sata aktiivista improvisaatioteatteria ja ryhmää. Osa ryhmistä on ammattimaisia, osa puoliammattimaisia ja osa harrastusryhmiä. Tarkastelu osoittaa, että ryhmät järjestävät toimintansa eri tavoilla ja toimintamuodoilla sekä tekevät runsaasti eri improvisaatioteatterin tyylilajeja. Tutkimuksessa esiin nousseiden teemojen nojalla voidaan sanoa, että suomalainen improvisaatioteatteri ei vielä ole laajasti tunnettua. Sillä on kuitenkin oma vankka ja aktiivinen kannattajakuntansa, joka löytää omia tapojaan lajin kehittämiseksi. On todennäköistä, että improvisaatioteatterin vakiintuminen osaksi suomalaista teatterikenttää jatkuu.
  • Turunen, Mikko (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielma pyrkii musiikkianalyysin keinoin selvittämään ihmisen ja tietokoneen välistä vuorovaikutusta ns. interaktiivisissa järjestelmissä. Tutkielma keskittyy kahden hierarkiattoman interaktiivisen järjestelmän analyysiin. Nämä järjestelmät ovat George Lewisin Voyager ja Jeffrey Albertin Interactive Musical Partner. Tutkimusmateriaalina toimii konserttitilanteista tehdyt äänitteet. Tutkimusmetodeina sovelletaan yleisiä improvisaation ja vuorovaikutuksen analysointimetodeja musiikissa. Metodologian pohjalta on mahdollista havaita ns. vuorovaikutustapahtumia, jotka määrittelevät musiikillisen vuorovaikutuksen toteutumista. Tutkielmassa hahmotellaan musiikillisen vuorovaikuttamisen malli, jota sovelletaan tietokoneimprovisaatioon. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan interaktiivisten järjestelmien monimuotoisuutta ja tutkimuskenttää. Tutkielman kannalta on oleellista selvittää pätevätkö improvisoitua musiikkia muokkaavat vuorovaikutustekijät myös silloin, kun esiintyvässä kokoonpanossa on mukana improvisoiva tietokonealgoritmi? Oletuksena on se, että improvisoidun esityksen narratiivinen luonne on avoin ja jokainen esitys muotoutuu uudeksi ja erilaiseksi esiintyvän kokoonpanon yhteistyön ja vuorovaikutuksen perusteella. Tarkemman analyysin kohteena olevat tietokonealgoritmit ovat luonteeltaan autonomisia, eli ne kykenevät tuottamaan omaa musiikkia ilman sisään ajettavaa musiikkidataa. Algoritmit kykenevät myös kuuntelemaan ja analysoimaan niiden kanssa soittavien muusikoiden tuottamaa materiaalia ja tämän analyysin perusteella muokkaamaan omaa ulosantiaan. Vuorovaikutuksen kaksisuuntaisen toteutumisen kannalta on tärkeää, että molemmat improvisoivan kokoonpanon jäsenistä voivat vaikuttaa toistensa musiikilliseen ilmaisuun. Tällöin kyseessä on ohjauksen (control) ja palautteen (feedback) muodostama vuorovaikutussilmukka. Tutkimukseni perusteella on mahdollista todeta, että tietyt improvisaation periaatteet toteutuvat myös interaktiivisten järjestelmien kohdalla. Äänitteissä oli havaittavissa vuorovaikutus-tapahtumia, joilla oli vaikutusta esitysten muotoon ja rakenteeseen. Esitysten lopullinen musiikillinen ulosanti muokkantui esityksen kuluessa perustuen kaksisuuntaiseen vuorovaikutussilmukkaan. Algoritmeihin ei vaikutettu esiintymistilanteessa minkään ulkoisen kontrollointijärjestelmän avulla, joten esitysten kuultavat lopputulokset olivat esiintymistilanteessa luotujen vuorovaikutuksellisten toimintojen summa. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että oikeanlaisella ohjelmoinnilla on mahdollista simuloida inhimillisten muusikoiden toimintaa improvisaatiossa.