Browsing by Subject "indikaattorit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 45
  • Väätäinen, Senja (Helsingfors universitet, 2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan makrotason kehityksen ja hyvinvoinnin mittaamiseksi kehitettyjä mittareita, ja tuodaan yhteen niistä sekä 70-luvulla että nykypäivänä käytyä keskustelua. Erityisesti keskitytään neljän esimerkkimittarin avulla mittareiden ympäristömuuttujissa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tapahtuneeseen muutokseen. Tarkasteltu keskustelu pohjautuu talouskasvun arvostuksen ja kansantalouden tilinpidon keskeisten indikaattoreiden kuten bruttokansantuotteen (BKT) kritiikkiin. Aate- ja tieteenhistorialle ominaisin tavoin tutkin ympäristön käsitteelle annettuja merkityksiä mittareiden historiallisessa kontekstissa. Luokittelen esimerkkimittarit kahteen ryhmään: rahamääräisiin taloudellisen hyvinvoinnin mittareihin sekä sosiaalista ja ekologista hyvinvointia monipuolisesti yhdistäviin kokonaishyvinvointi-indekseihin. Esimerkkimittarit eli James Tobinin ja William Nordhausin kehittämä Measure of Economic Welfare (MEW), Redefining Progress -kansanlaisjärjestön Genuine Progress Indicator (GPI), Jan Drewnowskin Level of Living -indeksi (LLI) ja Robert Prescott-Allenin luoma Wellbeing-indeksi (WI) käsittelevät ympäristöä eri tavoin johtuen sekä mittareiden kehittämisen ajankohdasta ja aikakauden tavasta lähestyä ympäristökysymyksiä sekä siitä, millaisia metodologisia valintoja mittareiden kohdalla tehtiin. Sekä GPI että WI edustavat nykypäivän kehityksen mittaamisesta käytyä keskustelua ja pyrkivät korostamaan ympäristön tärkeyttä inhimilliselle hyvinvoinnille nyt ja tulevaisuudessa. Ne käsittelevät monipuolisesti erilaisia ympäristötekijöitä. Toisaalta 70-luvun alussa kehitettyjen MEW:n ja LLI:n huomioima lähiympäristön viihtyisyys ei saa GPI:ssä ja WI:ssä enää merkittävää sijaa. MEW ja LLI edustavatkin yleisen ympäristökeskustelun heräämisen aikaa ja antavat ympäristölle vielä melko vähäisen merkityksen hyvinvoinnin ja kehityksen tekijänä. Yleisesti on todettava, että hyvinvoinnin ja kehityksen mittaamiseen liittyy monia ongelmia. Samoja ongelmia, joita koettiin 70-luvulla pohditaan nytkin. Toisaalta mittarit voivat kriittisesti esiteltyinä ja tarkasteltuina tarjota hyvää materiaalia sosiaalisen ja ympäristön hyvinvoinnin ja niiden kehitysvaikutuksien määrittelyyn liittyvään arvokeskusteluun.
  • Jernberg, Susanna; Nygård, Henrik; Aunins, Ainars; Lappalainen, Antti; Heiskanen, Anna-Stiina; Olsson, Jens; Kauppila, Pirkko; Korpinen, Samuli; Kostamo, Kirsi; Uusitalo, Laura (International Environmental Modelling and Software Society, 2019)
    Socio-Environmental Systems Modelling, 1, 16128
    Oceans around the world are threatened by human pressures. Ecological indicators are useful tools in understanding complex systems and their changes caused by human pressures, and the information they offer is also needed for ecosystem-based management. Integrated assessments combine information produced by several indicators at different spatial scales and thus offer a more holistic view of the status of the ecosystem. In this study, we evaluate the integration of biodiversity indicators at different spatial scales in two study areas in the Baltic Sea: Gulf of Finland and Bothnian Sea. By producing time series of the indicators and integrated assessments, we study the historical changes in the overall marine biodiversity status, and the impact of data availability, indicator selection, and choice of spatial assessment units on the status assessment. The integrated assessments are produced using the Biodiversity Assessment Tool (BEAT 3.0) and following the procedure of the HELCOM integrated assessment of biodiversity. The analysis shows that the results of the integrated assessment depend strongly on which indicators are available for the assessment, and on the chosen spatial assessment units. While the integrated assessments are a strong communication tool, their interpretation needs to be accompanied by information of indicators to avoid misleading conclusions about the marine ecosystem status.
  • Harju, Paula; Ilvessalo-Lax, Hannele (Ympäristöministeriö, 2006)
    Ympäristöministeriön raportteja 9/2006
    Yhteiset ja vertailukelpoiset alueelliset ympäristöindikaattorit on kehitetty alueelliseen ympäristön tilan seurantaan. Indikaattorityötä on tehty ympäristöministeriön rahoituksella ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen koordinoimana. Alueelliset ympäristöindikaattorit päivitettiin vuonna 2009 ja samassa yhteydessä kehitettiin neljä uutta indikaattoria. Samalla tarkistettiin kaikkien indikaattorien laadintaohjeet, jolloin joidenkin indikaattorien osalta havaittiin tarve ohjeistuksen tarkistamiseen. Neljän uuden indikaattorin sekä tarkistettujen indikaattorien laadintaohjeet löytyvät alla olevasta alueellisten ympäristöindikaattorien päivityskäsikirjasta. Päivityskäsikirjan tarkoituksena on palvella alueellisten ympäristökeskusten ja muiden alueellisten toimijoiden asiantuntijoita indikaattorien päivitystyössä. Päivityskäsikirja sisältää yhteisesti sovittujen alueellisten ympäristöindikaattorien yksityiskohtaiset ja selkeät laadintaohjeet. Laadintaohjeissa kerrotaan esimerkiksi miksi indikaattori on valittu ja miten tarvittavat indikaattoritiedot löytyvät. Alueelliset ympäristöindikaattorit soveltuvat yhtenäisen alueellisen ympäristön tilan raportoinnin välineiksi ja ne luovat pohjaa Euroopan unionin ympäristötietodirektiivin mukaisiin alueellisen ympäristön tilan kertomuksiin. Ympäristöindikaattorit palvelevat myös maakunnan liittojen tarpeita seurata maakuntasuunnitelmien ja -ohjelmien toteutumista sekä ennakoida maakunnan tulevaa kehitystä ympäristönäkökulmasta.
  • Gonçalves, Paula; Vierikko, Kati; Elands, Birgit; Haase, Dagmar; Catarina Luz, Ana; Santos-Reis, Margarida (Elsevier BV, 2021)
    Environmental and Sustainability Indicators 11: 100131
    Cities face growing challenges and urban greenspaces (UGS) play a key role in improving cities liveability. UGS are complex socio-ecological systems and evidence-based and context-sensitive tools are needed to assist planning and manage environmentally sound and socially inclusive UGS. In this paper, we propose an innovative indicator-based tool to operationalize the biocultural diversity (BCD) framework in urban contexts, deriving from its three conceptual layers – materialized, lived and stewardship. Indicators proposed are bundled in themes representing essential components when assessing and analyzing urban BCD from a contextual and sensitizing perspective. The set of indicators highlight key features of socio-cultural and ecological systems, theirs links and interactions, both material and non-material, to capture the essence of biocultural diversity at site-level. By offering a uniform scoring system with the possibility to set site-specific benchmarks, these can be used in any type of greenspace of any city, while allowing different communities/neighborhoods/city councils to embrace different approaches to meet their objectives towards larger scale goals. Twelve urban parks in Lisbon were used as a test-bed for the indicator-based tool and proved its feasibility to gather an overall snapshot of all parks and to demonstrate the possibility to deepen the study to only two parks uncovering self-exclusion processes that otherwise would have remained hidden. The BCD tool brings together essential information scattered over several quality and good practices assessment tools and protocols and, by including indicators specifically addressing governance and stewardship, offers a policy-driven instrument able to capture trade-offs and/or synergies between ecological, social and political domains.
  • Auvinen, Ari-Pekka; Toivonen, Heikki (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 33/2006
    Vuosina 2004-2005 toteutetun Suomen biodiversiteettiohjelman arvioinnin yhteydessä maamme biodiversiteetin kehitystä tarkasteltiin 75 hanketta varten kehitetyn indikaattorin avulla. Arvioinnin tukena käytetyt indikaattorit oli jäsennetty niin sanotun DPSIR-viitekehyksen mukaan ja ne käsittelivät biodiversiteetin tilaa ja muutosta sekä muutoksen taustalla olevista tekijöitä. Indikaattorien laatimisen yhteydessä todettiin useita tiedollisia puutteita ja havaittiin muita kehittämistarpeita. Erityisesti maassa käynnissä olevien biodiversiteettiseurantojen tuloksia ei voitu hyödyntää täysimittaisesti. Tässä raportissa tarkastellaan eräissä Euroopan maissa käynnissä olevia biodiversiteettiseurantoja ja niiden tulosten raportointikäytäntöjä sekä kansainvälisiä biodiversiteettiin liittyviä indikaattorihankkeita edellä mainituista lähtökohdista. Tarkastelun tavoitteena on ollut löytää sellaisia käytäntöjä, joita voitaisiin hyödyntää myös Suomessa sekä varautua kansainvälisten velvoitteiden synnyttämiin tietotarpeisiin. Raportissa käsitellään lisäksi keskeisiä Suomessa käynnissä olevia biodiversiteetin yleisseurantoja ja aikaisemmin kehitettyjä biodiversiteetin tilaa kuvaavia indikaattoreita. Työssä ehdotetaan eräiden biodiversiteettiseurantojen kehittämistä sekä tarkastellaan, mitä biodiversiteetin tilasta kertovia uusia indikaattoreita voitaisiin käynnissä olevien seurantojen tuottamien tietojen perusteella kehittää. Raportin lopussa on alustava ehdotus kansalliseksi biodiversiteetti-indikaattorien kokoelmaksi. Tämä kokoelma tulisi päivittää säännöllisesti ja julkaista muun muassa Internetissä.
  • Rousi, Heta; Korpinen, Samuli; Bonsdorff, Erik (Frontiers Media, 2019)
    Frontiers in Marine Science
    We studied the spatio-temporal impacts of physical and chemical environmental variables (depth, sediment type, salinity, temperature, oxygen, total phosphorus, and total nitrogen) on soft-sediment zoobenthos in the open coastal Gulf of Finland during 2001–2015. The study included 55 sampling-stations covering the east-west gradient of the Finnish coastal zone. The chosen environmental variables significantly influenced the distribution of the species in space and over time. Some zoobenthic taxa formed assemblages with each other, occurring in similar environmental conditions, while Gammarus spp. and Chironomidae clearly differed from other taxa in regards to ecological requirements. We showed the critical influence of oxygen (normoxia, hypoxia, anoxia) on individual species, some better adapted to low oxygen conditions (e.g., Chironomidae) than others (e.g., Monoporeia affinis). The nutrient concentrations in the surface sediment also significantly affected the benthic assemblage patterns. The number of species in space and time increased with increasing oxygen concentrations. This study clearly shows that in order to maintain healthy marine communities, it is essential to counteract excess nutrient inputs and their indirect effects on sufficient O2 conditions for the benthic habitats.
  • Taipalus, Katja (2005)
    Tässä lisensiaatintyössä kartoitetaan rationaalisten kuplien olemassaoloa niin USA:n kuin Suomenkin osakemarkkinoilla erilaisia yksikköjuuriperusteisia testejä hyödyntäen. Perinteisen osinko/hinta-suhteen logaritmin yksikköjuurta testaavan menettelyn lisäksi käytämme myös spektri-analyysiä kuplatilanteiden testaamiseksi, sillä jälkimmäinen menettely mahdollistaa ajallisesti lyhyempien periodien tarkastelun. Molempien testien tulokset ovat samat: Niiden mukaan rationaalisia kuplia on ollut sekä kotimaan, että USA:n osakemarkkinoilla. Edellisten testien lisäksi kehitämme vielä uuden, osinko/hinta -informaatioon perustuvan menetelmän, joka pystyy kuukausitasolla indikoimaan, ovatko markkina-arvostukset karkaamassa fundamenttien oikeuttamilta tasoiltaan. Ensimmäisten tulosten valossa tämän menetelmän tulokset vaikuttavat varsin lupaavilta.
  • Kupiainen, Kaarle Juhana; Aamaas, Borgar; Savolahti, Mikko; Karvosenoja, Niko; Paunu, Ville-Veikko (European Geosciences Union, 2019)
    Atmospheric Chemistry and Physics 19, 7743–7757
    We present a case study where emission metric values from different studies are applied to estimate global and Arctic temperature impacts of emissions from a northern European country. This study assesses the climate impact of Finnish air pollutants and greenhouse gas emissions from 2000 to 2010, as well as future emissions until 2030. We consider both emission pulses and emission scenarios. The pollutants included are SO2, NOx, NH3, non-methane volatile organic compound (NMVOC), black carbon (BC), organic carbon (OC), CO, CO2, CH4 and N2O, and our study is the first one for Finland to include all of them in one coherent dataset. These pollutants have different atmospheric lifetimes and influence the climate differently; hence, we look at different climate metrics and time horizons. The study uses the global warming potential (GWP and GWP*), the global temperature change potential (GTP) and the regional temperature change potential (RTP) with different timescales for estimating the climate impacts by species and sectors globally and in the Arctic. We compare the climate impacts of emissions occurring in winter and summer. This assessment is an example of how the climate impact of emissions from small countries and sources can be estimated, as it is challenging to use climate models to study the climate effect of national policies in a multi-pollutant situation. Our methods are applicable to other countries and regions and present a practical tool to analyze the climate impacts in multiple dimensions, such as assessing different sectors and mitigation measures. While our study focuses on short-lived climate forcers, we found that the CO2 emissions have the most significant climate impact, and the significance increases over longer time horizons. In the short term, emissions of especially CH4 and BC played an important role as well. The warming impact of BC emissions is enhanced during winter. Many metric choices are available, but our findings hold for most choices.
  • Lyytimäki, Jari (Inderscience, 2014)
    Latin American Journal of Management for Sustainable Development 1(2/3): 137-145
    Sustainability is simultaneously the fundamental and a secondary challenge for societies. It is a fundamental challenge defining the operating space for humanity, but as a long-term, wide-spanning, and holistic issue, it is often overlooked by actors focusing on narrowly defined and short-term economic or social concerns. The main aim of sustainability communication is to create bridges between these co-existing realms of long-term and immediate challenges. This paper discusses the use of sustainability strategies and indicators as tools to encourage a wide variety of actors, including private enterprises, to take concrete actions that produce systemic changes towards sustainability. Experiences from the ongoing national-level sustainable development commitment process of Finland are presented, and lessons for Latin America are identified. A key lesson is the importance of transparency in sustainability communication.
  • Lyytimäki, Jari; Antikainen, Riina; Hokkanen, Joonas; Koskela, Sirkka; Kurppa, Sirpa; Känkänen, Riina; Seppälä, Jyri (Wiley & Sons, 2018)
    Sustainable Development 26(1): 51-64
    Greening the economy has been widely discussed as a new strategy for simultaneously reducing environmental pressures, promoting economic growth and enhancing social well-being. Indicators are one tool that can be used to describe the development of green growth. This paper presents and evaluates the process of attempting to build a set of policy-relevant key indicators of green growth for Finland. The challenges of developing a cross-scale indicator set integrating different sectors and levels of society are identified and discussed. It is argued that both the experts preparing the indicators and the potential users will benefit from a collaborative process that aims not only to build a shared awareness of the key issues of green growth but also to foster a realistic understanding of the strengths and weaknesses of the indicator approach. Key challenges include data availability, right balance between different indicator selection criteria, systemic understanding of the relationships between indicators, and the variable usage contexts of the indicators.
  • Lyytimäki, Jari (John Wiley & Sons, 2012)
    Natural Resources Forum, 36(2): 101-108
    Indicators are commonly used as tools to identify and highlight socio-economic and ecological trends and to assess progress towards sustainability. Different quality criteria can be considered for indicators. This paper focuses on the timeliness of indicators used in the evaluation of sustainable development strategies. The analysis is based on indicators included in four assessment reports of the sustainable development strategy of the European Union and three assessment reports of the national strategy of Finland. Furthermore, a web-based national level indicator portal is analysed. The results show that the timeliness of indicators has generally not improved during the past decade and that indicators used in strategy evaluations have a time lag of approximately two years. It is suggested that more attention should be given to efforts to improve the timeliness of indicators in order to increase the effectiveness of the evaluations. More generally, it is suggested that greater emphasis should be put on the empirical research on actual use of indicators.
  • Myllymaa, Tuuli; Pitkänen, Kati; Karppinen, Tiina K. M.; Savolahti, Hanna; Dahlbo, Helena; Judl, Jáchym; Neuvonen, Jouni; Ahponen, Hannele; Lepistö, Katja; Savolainen, Hannu; Ukkonen, Aino; Rehunen, Antti; Nurmio, Kimmo; Karhinen, Santtu; Alhola, Katriina; Kautto, Petrus; Salmenperä, Hanna; Haavisto, Teija; Holma, Anne; Mönkkönen, Ida; Antikainen, Riina; Kaminen, Kaarina; Turunen, Sara; Alt, Sami; Sederholm, Camilla (Finnish Environment Institute, 2021)
    Reports of the Finnish Environment Institute 19/2021
    A Europe-wide circular economy policy was launched in 2014 when the European Commission published the first strategic policy programme for circular economy. It was compiled to provide very comprehensive impacts and dimensions of sustainable development: sustainable growth and a climate neutral, resource efficient and competitive economy. The targets of a circular economy are that the value of products, materials and resources is maintained in the economy for as long as possible, economic growth is decoupled from resource use, generation of waste and environmental loads are minimised, and pressure on the Earth’s resources and biodiversity is minimised. The European Union is supporting the sustainability transition with research and development funding. In Finland, Circwaste – Towards Circular Economy is one of the biggest development projects accelerating the transition to a circular economy. During the period 2016–2020, the project has produced monitoring data on the development of circular economy and the sustainability of waste management, highlighted the circular economy concept, promoted stakeholder collaboration, supported strategic national processes, strengthened know-how and mainstreamed and concretised circular economy thinking. This interim report presents all the relevant results so far. It is crucial that data is produced from different angles on implementing the circular economy. More information is needed both to support decision making and on connections between and reflections on different factors. The key figures for Finland show quite clear coupling of the use of natural resources, waste amounts and economic growth. The circular material use rate is ca. 7%, which can be considered quite modest. Quantitative national targets for decreasing the use of natural resources are needed. Instead of country comparisons, the focus should be on trends in order to learn from the past and to identify the policy instruments needed to achieve the level aspired to. One of the key findings is the need for regional indicators and data for decisionmaking. The work done within Circwaste is the first effort towards a systematic monitoring scheme for monitoring circular economy regionally. The study showed that the production of regional waste data is challenging, that the estimated recycling rates have not increased adequately to reach the EU targets and that there could therefore be a need for municipallevel recycling targets. The transition to a circular economy also causes fundamental social changes in society. In the project, new indicators were developed for measuring social impacts: circular economy employment, education and employment for vulnerable groups, publicly shared resources, accessibility of recycling services and sustainable vehicle fuels. The first baseline data show advances towards the circular economy: the accessibility of waste management services has improved, the Finnish educational system has been able to respond quickly to the need for circular economy education, circular economy activities have potential for the employment of vulnerable groups and economic activities related to recycling, repair and reuse have grown. The regions and municipalities emerge as key actors in facilitating a socially just transition towards a circular economy. The study on innovative material processing technologies gathered data on technologies for elemental recycling, especially for plastic waste but also for making new fibres from textiles waste. Financial issues are key to the survival of these technologies and there is a need for governmental financial support. Public procurers can be considered key players in the circular economy, creating demand for more sustainable products and services. Implementing circular economy in municipalities requires commitment, financial planning, interaction with regional actors and inclusion of circular economy in financial rules. The construction sector is a major consumer of natural resources, but the municipalities can make construction more sustainable through public procurements and planning. As buyers, they can require the use of recycled raw materials and soils in construction projects. Obligations for ecological compensation and goals of no net loss of biodiversity would decrease the pressure on natural resources. To support municipalities in their work, a national organisation for providing municipal auditing, development, education and business support services could be established. Employing circular economy experts in each municipality to work as crossadministrative coordinators could enhance the transition. The project has created a lot of political, theoretical and practical content on the concept and field of circular economy. The next steps are to further develop and widen, as well as deepen, the results and to provide national support in searching for answers and solutions for decreasing the use of natural resources, achieving the MSW recycling targets and creating a more sustainable society.
  • Auvinen, Ari-Pekka; Kemppainen, Eija; Von Weissenberg, Marina (Ministry of the Environment, 2010)
    The Finnish Environment 3/2010
    The Fourth National Report on the Implementation of the Convention on Biological Diversity (CBD) in Finland, which was submitted to the secretariat of the CBD in June 24 2009, provides a wide-ranging overview on the state and development of biodiversity in Finland. It also analyses the results achieved by the policies that have been drafted and implemented to safeguard natural environments. The state, trends, threats and actions taken are all examined by means of indicators. Attention is also paid on the key means to mainstream biodiversity issues as well as on progress towards the goals of the CBD's strategic plan. According to this report, the loss of biodiversity in Finland has been not been halted on the whole although, for example, several bird and mammal species which declined previously are now recovering. There has been progress in terms of integrating biodiversity issues into national legislation and strengthening sectoral cooperation. However, even better consideration of biodiversity in the policies of different administrative sectors and more thorough implementation of the national Biodiversity Strategy and Action Plans is needed to reverse the present trends.
  • Reinikainen, Tapio; Merenheimo, Tiia; Tenhunen, Jyrki; Savolahti, Hanna; Rauta, Okariina (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2022
    Kunnat ovat keskeisessä asemassa oman alueensa toiminnan ohjaamisessa kohti kestävän kehityksen mukaisia tavoitteita. Indikaattoreita tarvitaan tavoitteiden saavuttamisen seurannassa. FISU (Finnish Sustainable Communities) -kunnat tavoitellevat kestävää kehitystä ja resurssiviisautta, joka on määritelty pyrkimyksenä hiilineutraalisuuteen, jätteettömyyteen ja globaalisti kestävään kulutukseen. Resurssiviisaustoimenpiteiden vaikuttavuuden mittaaminen kestävien kaupunkien johtamisen tukena (REMI) -hanke käynnistyi FISU-verkoston kuntien tarpeesta luoda resurssiviisautta edistävien toimien vaikuttavuutta mittaavia indikaattoreita, joilla tuetaan kaupunkien kestävyyttä edistävien tiekarttojen toimeenpanoa ja johtamista. Työn tavoitteena on myös palvella mahdollisimman hyvin kuntien laajempaa Agenda 2030 -työn seurantaa ja toteutusta. Työn lopputuloksen on tarkoitus hyödyttää kaikkia niitä suomalaisia kuntia, jotka haluavat edistää omalla alueellaan ilmastotavoitteita, kiertotaloutta ja kestävää kehitystä. Tässä raportissa esitetään 94 indikaattoria, jotka soveltuvat kestävän kehityksen mukaisten tavoitteiden mittaamiseen kunnissa. Indikaattorit on ryhmitelty seitsemään kaistaan, jotka ovat energia, liikkuminen ja yhdyskuntarakenne, kulutus ja materiaalit, vedenkäyttö ja luonnonvedet, luonnon monimuotoisuus, ruoantuotanto- ja kulutus sekä elinympäristö (viihtyvyys ja terveellisyys). Indikaattoreiden valintaprosessi toteutettiin kahdessa työpajassa, jossa oli kuntien edustajien lisäksi osallistujia ministeriöistä, Suomen ympäristökeskuksesta sekä Motivasta. Indikaattoreiden valinnassa käytettiin systeemianalyysiin perustuvia menetelmiä. Valintakriteereiksi nousivat indikaattorien edustavuus, mitattavuus ja tavoitteellisuus, relevanttius, vaikutusmahdollisuus ja vertailtavuus. Valitut indikaattorit ryhmiteltiin koko kuntaa koskeviin ja pelkästään kuntaorganisaatiota koskeviin indikaattoreihin. Tärkeimmiksi analysoidut indikaattorit nimettiin avainindikaattoreiksi ja vähemmän painoa saaneet täydentäviksi indikaattoreiksi. REMI-hankkeessa myös selvitettiin, miten FISU-kunnissa on tähän asti hyödynnetty ympäristöindikaattoritietoa. Työpajoissa käytyjen keskustelujen perusteella tärkeimmät selkeyttämistä kaipaavat asiat indikaattorien hyödyntämisessä olivat: miten indikaattoritieto koostetaan osaksi päätöksenteon asiakirjoja, miten seuranta vaikuttaa arjen johtamiseen, ja miten resurssiviisaustavoitteiden sitovuus ilmenee ja ohjaa toimintaa. Oleellinen osa indikaattorityötä on indikaattoreiden liittäminen osaksi kunnan päätöksentekoa. Yksi tärkeä johtopäätös on, että kunnan päätöksenteon vuosikalenteriin eri vaiheissa valmisteltaviin päätösasiakirjoihin tarvitaan erilaisia indikaattoreita ja kunnan eri päätöksentekoelimissä on erilaiset tarpeet indikaattoritiedolle. Kussakin kunnassa tulee harkita ja soveltaa kunnan omien tarpeiden mukaan indikaattorien jaottelu strategisen johtamisjärjestelmän eri tasoille sekä seurantavastuiden ja -syklin määrittely. REMI-hanke on ympäristöministeriön rahoittama ja osa ympäristöministeriön koordinoimaa Kestävä kaupunki -ohjelmaa. Hanke kytkeytyy erityisesti ohjelman kestävyyden johtamisen osioon, jossa kehitetään laaja-alaisten kestävyyshaasteiden parempaa haltuunottoa ja kestävän kehityksen johtamista kaupungeissa ja kunnissa. Loppuraportin lisäksi hankkeessa tuotettiin kunnille suunnattu tiivistelmäkalvosarja hankkeen tuloksista.
  • Rosenström, Ulla (University of Helsinki, 1995)
  • Rehunen, Antti; Ristimäki, Mika; Strandell, Anna; Tiitu, Maija; Helminen, Ville (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2018
    Tämän katsauksen tavoitteena on kuvata tiiviisti ja kattavasti yhdyskuntarakenteessa tapahtuneita muutoksia. Katsaukseen on koottu indikaattoreita, jotka kertovat yhdyskuntarakenteen kehityksen pitkän aikavälin kaarista ja viime vuosien suunnasta. Katsaus tarkastelee yhdyskuntarakennetta koko maassa ja erikokoisissa yhdyskunnissa sekä kaupunkiseuduilla että maaseuduilla. Tulosten yhteydessä esitetään tulkinta tapahtuneiden muutosten merkityksestä ja arvioidaan myös tulevaa kehitystä. Katsaukseen koottuja indikaattoreita päivitetään säännöllisesti, joten niiden kautta on saatavilla ajantasainen tieto yhdyskuntarakenteen kehityksestä. Katsauksessa yhdyskuntarakennetta kuvataan kahdeksan teeman kautta: väestönkehitys erilaisissa yhdyskunnissa, taajama-alueiden ja -asutuksen kehitys, yhdyskuntien tiiviys ja infrastruktuuri, palvelujen saavutettavuus, keskustojen asema yhdyskuntarakenteessa, liikkumismahdollisuuksien monipuolisuus ja kestävyys, arkiliikkumisen sujuvuus sekä taajamien viherrakenne ja virkistykseen sopivien alueiden saavutettavuus. Teemojen sisällä yhdyskuntien kehitystä on kuvattu useamman indikaattorin avulla. Katsaus kertoo käänteestä kohti tiivistyvää kehitystä. Yhdyskuntien pitkään jatkunut hajautumiskehitys on tulosten perusteella taittumassa. Taajamien fyysinen rakenne on tiivistynyt täydennysrakentamisen ansiosta ja taajamien asukastiheys on kääntymässä kasvuun erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla. Kaupunkiseutujen kehitys on ollut aiempaa suunnitelmallisempaa. Yhä suurempi osuus uusista asunnoista on viime vuosina sijoittunut asemakaavoitetulle alueelle. Tästä huolimatta asemakaava-alueen ulkopuolisen harvan lievetaajaman ja haja-asutuksen pinta-ala on laajentunut nopeasti. Eri toimintojen väliset etäisyydet, kuten matkat kotoa työpaikalle, ovat kasvaneet edelleen, mutta hitaammin kuin aiemmin. Lähipalvelujen saavutettavuus on säilynyt kaupunkiseuduilla melko vakaana, mutta heikentynyt maaseudulla. Keskusta-alueet ja alakeskukset ovat saaneet uusia asukkaita, mutta palvelutyöpaikkojen osalta keskustat ovat menettäneet suhteellista merkitystään. Työ- ja asiointimatkojen autoriippuvuus on lisääntynyt, mikä heikentää arjen sujuvuutta erityisesti autottomien asuntokuntien keskuudessa. Mahdollisuudet kulkea työmatkat jalkaisin, pyörällä tai joukkoliikenteellä ovat heikentyneet 2000-luvulla jokaisella kaupunkiseuduilla. Kaupunkiseudut ja maaseututaajamat ovat keskenään hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen, miten ne pystyvät vaikuttamaan yhdyskuntarakenteen kehitykseen. Valintoja on mahdollista tehdä erityisesti suurimmilla kasvavilla seuduilla, joille asuntorakentaminen yhä enemmän keskittyy tulevaisuudessa. Myös hitaan kasvun tai supistumisen seuduilla voidaan johdonmukaisella suunnittelulla vaikuttaa ajan mittaan yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen.
  • Söderman, Tarja; Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 25/2011
    Miten konkretisoida kestävän kaupunkiseudun tavoitteita maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, ja miten hyödyntää olemassa olevaa tietoa suunnittelussa? Näihin kysymyksiin on haettu vastauksia Seutukeke (Kestävä seudullinen maankäyttö ja liikenne) –hankkeessa, jossa on yhdistetty kaupunkiseutuja koskevaa ekologista, sosiaalista ja taloudellista tutkimustietoa, asiantuntijoiden näkemyksiä ja käytännön suunnittelijoiden kokemuksia. Kaupunkiseutujen kestävyydellä tarkoitetaan tässä hankkeessa sitä, että kehitys ei vaaranna pitkälläkään aikavälillä luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja (ekologinen ulottuvuus), ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta (sosiaalinen ulottuvuus) eikä taloudellisen menestymisen mahdollisuuksia (taloudellinen ulottuvuus). Seutukeke-hankkeessa on koottu erilaisia kestävän kehityksen strategisia, valtakunnan tason tavoitteita yhteen ja pyritty konkretisoimaan niitä hyvän tavoitteen sisältäviksi laadullisiksi kriteereiksi ja niitä konkretisoiviksi, pääosin määrällisiksi mittareiksi.  Työn keskeinen tavoite oli tarkastella kestävää kehitystä nimenomaan toiminnallisilla kaupunkiseuduilla hallinnollisen seuturajauksen sijaan. Tässä loppuraportissa esiteltävät kriteerit ja mittarit on suunniteltu erityisesti maankäytön ja liikenteen suunnittelun tarpeisiin keskisuurilla kaupunkiseuduilla (80 000 - 200 000 as.). Mahdollisimman moni mittari on suunniteltu niin, että niissä hyödynnetään vapaasti saatavilla olevia paikkatietoja ja saadaan tuloksena karttaesityksiä. Kriteerit ja mittarit ovat hyvä suunnittelun, vaikutusten arvioinnin ja seurannan apuväline pyrittäessä kestävän kehityksen mukaiseen maankäytön ja liikenteen suunnitteluun. Mittarivalikoima soveltuu sekä strategiseen että konkreettiseen yleiskaavatasoiseen suunnitteluun kaupunkiseutujen/kaupunkien alueella. Mittareita on sovellettu käytännössä jo Lahden yleiskaavatyössä ja tullaan soveltamaan Päijät-Hämeen maakunnan suunnittelutyössä. Julkaisun alkuosa käsittelee kaupunkiseutujen kestävyyttä yleisesti sekä esittelee Seutukeken lähestymistavan ja mittarivalikoiman kehitystyön. Pääosan julkaisusta muodostaa itse mittaristo, jossa esitellään kaikki 28 ekologista, 26 sosiaalista ja 31 taloudellista mittaria. Jokaisesta mittarista on tehty esimerkkianalyysi Seutukeken pilottialueilta Lahden ja Oulun kaupunkiseuduilta. Seutukeken mittareita voidaan hyödyntää joko keskittyen tiettyihin osa-alueisiin tai tarkastellen niitä kokonaisuutena huomioiden kuitenkin se, että mittareissa on päällekkäisyyksiä ja vaihtosuhteita.
  • Söderman, Tarja; Yli-Pelkonen, Vesa; Kopperoinen, Leena; Saarela, Sanna-Riikka; Väre, Seija; Shemeikka, Petri; Oinonen, Kari; Niemelä, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2012