Browsing by Subject "indikaattorit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Väätäinen, Senja (Helsingfors universitet, 2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan makrotason kehityksen ja hyvinvoinnin mittaamiseksi kehitettyjä mittareita, ja tuodaan yhteen niistä sekä 70-luvulla että nykypäivänä käytyä keskustelua. Erityisesti keskitytään neljän esimerkkimittarin avulla mittareiden ympäristömuuttujissa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tapahtuneeseen muutokseen. Tarkasteltu keskustelu pohjautuu talouskasvun arvostuksen ja kansantalouden tilinpidon keskeisten indikaattoreiden kuten bruttokansantuotteen (BKT) kritiikkiin. Aate- ja tieteenhistorialle ominaisin tavoin tutkin ympäristön käsitteelle annettuja merkityksiä mittareiden historiallisessa kontekstissa. Luokittelen esimerkkimittarit kahteen ryhmään: rahamääräisiin taloudellisen hyvinvoinnin mittareihin sekä sosiaalista ja ekologista hyvinvointia monipuolisesti yhdistäviin kokonaishyvinvointi-indekseihin. Esimerkkimittarit eli James Tobinin ja William Nordhausin kehittämä Measure of Economic Welfare (MEW), Redefining Progress -kansanlaisjärjestön Genuine Progress Indicator (GPI), Jan Drewnowskin Level of Living -indeksi (LLI) ja Robert Prescott-Allenin luoma Wellbeing-indeksi (WI) käsittelevät ympäristöä eri tavoin johtuen sekä mittareiden kehittämisen ajankohdasta ja aikakauden tavasta lähestyä ympäristökysymyksiä sekä siitä, millaisia metodologisia valintoja mittareiden kohdalla tehtiin. Sekä GPI että WI edustavat nykypäivän kehityksen mittaamisesta käytyä keskustelua ja pyrkivät korostamaan ympäristön tärkeyttä inhimilliselle hyvinvoinnille nyt ja tulevaisuudessa. Ne käsittelevät monipuolisesti erilaisia ympäristötekijöitä. Toisaalta 70-luvun alussa kehitettyjen MEW:n ja LLI:n huomioima lähiympäristön viihtyisyys ei saa GPI:ssä ja WI:ssä enää merkittävää sijaa. MEW ja LLI edustavatkin yleisen ympäristökeskustelun heräämisen aikaa ja antavat ympäristölle vielä melko vähäisen merkityksen hyvinvoinnin ja kehityksen tekijänä. Yleisesti on todettava, että hyvinvoinnin ja kehityksen mittaamiseen liittyy monia ongelmia. Samoja ongelmia, joita koettiin 70-luvulla pohditaan nytkin. Toisaalta mittarit voivat kriittisesti esiteltyinä ja tarkasteltuina tarjota hyvää materiaalia sosiaalisen ja ympäristön hyvinvoinnin ja niiden kehitysvaikutuksien määrittelyyn liittyvään arvokeskusteluun.
  • Harju, Paula; Ilvessalo-Lax, Hannele (Ympäristöministeriö, 2006)
    Ympäristöministeriön raportteja 9/2006
    Yhteiset ja vertailukelpoiset alueelliset ympäristöindikaattorit on kehitetty alueelliseen ympäristön tilan seurantaan. Indikaattorityötä on tehty ympäristöministeriön rahoituksella ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen koordinoimana. Alueelliset ympäristöindikaattorit päivitettiin vuonna 2009 ja samassa yhteydessä kehitettiin neljä uutta indikaattoria. Samalla tarkistettiin kaikkien indikaattorien laadintaohjeet, jolloin joidenkin indikaattorien osalta havaittiin tarve ohjeistuksen tarkistamiseen. Neljän uuden indikaattorin sekä tarkistettujen indikaattorien laadintaohjeet löytyvät alla olevasta alueellisten ympäristöindikaattorien päivityskäsikirjasta. Päivityskäsikirjan tarkoituksena on palvella alueellisten ympäristökeskusten ja muiden alueellisten toimijoiden asiantuntijoita indikaattorien päivitystyössä. Päivityskäsikirja sisältää yhteisesti sovittujen alueellisten ympäristöindikaattorien yksityiskohtaiset ja selkeät laadintaohjeet. Laadintaohjeissa kerrotaan esimerkiksi miksi indikaattori on valittu ja miten tarvittavat indikaattoritiedot löytyvät. Alueelliset ympäristöindikaattorit soveltuvat yhtenäisen alueellisen ympäristön tilan raportoinnin välineiksi ja ne luovat pohjaa Euroopan unionin ympäristötietodirektiivin mukaisiin alueellisen ympäristön tilan kertomuksiin. Ympäristöindikaattorit palvelevat myös maakunnan liittojen tarpeita seurata maakuntasuunnitelmien ja -ohjelmien toteutumista sekä ennakoida maakunnan tulevaa kehitystä ympäristönäkökulmasta.
  • Gonçalves, Paula; Vierikko, Kati; Elands, Birgit; Haase, Dagmar; Catarina Luz, Ana; Santos-Reis, Margarida (Elsevier BV, 2021)
    Environmental and Sustainability Indicators 11: 100131
    Cities face growing challenges and urban greenspaces (UGS) play a key role in improving cities liveability. UGS are complex socio-ecological systems and evidence-based and context-sensitive tools are needed to assist planning and manage environmentally sound and socially inclusive UGS. In this paper, we propose an innovative indicator-based tool to operationalize the biocultural diversity (BCD) framework in urban contexts, deriving from its three conceptual layers – materialized, lived and stewardship. Indicators proposed are bundled in themes representing essential components when assessing and analyzing urban BCD from a contextual and sensitizing perspective. The set of indicators highlight key features of socio-cultural and ecological systems, theirs links and interactions, both material and non-material, to capture the essence of biocultural diversity at site-level. By offering a uniform scoring system with the possibility to set site-specific benchmarks, these can be used in any type of greenspace of any city, while allowing different communities/neighborhoods/city councils to embrace different approaches to meet their objectives towards larger scale goals. Twelve urban parks in Lisbon were used as a test-bed for the indicator-based tool and proved its feasibility to gather an overall snapshot of all parks and to demonstrate the possibility to deepen the study to only two parks uncovering self-exclusion processes that otherwise would have remained hidden. The BCD tool brings together essential information scattered over several quality and good practices assessment tools and protocols and, by including indicators specifically addressing governance and stewardship, offers a policy-driven instrument able to capture trade-offs and/or synergies between ecological, social and political domains.
  • Auvinen, Ari-Pekka; Toivonen, Heikki (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 33/2006
    Vuosina 2004-2005 toteutetun Suomen biodiversiteettiohjelman arvioinnin yhteydessä maamme biodiversiteetin kehitystä tarkasteltiin 75 hanketta varten kehitetyn indikaattorin avulla. Arvioinnin tukena käytetyt indikaattorit oli jäsennetty niin sanotun DPSIR-viitekehyksen mukaan ja ne käsittelivät biodiversiteetin tilaa ja muutosta sekä muutoksen taustalla olevista tekijöitä. Indikaattorien laatimisen yhteydessä todettiin useita tiedollisia puutteita ja havaittiin muita kehittämistarpeita. Erityisesti maassa käynnissä olevien biodiversiteettiseurantojen tuloksia ei voitu hyödyntää täysimittaisesti. Tässä raportissa tarkastellaan eräissä Euroopan maissa käynnissä olevia biodiversiteettiseurantoja ja niiden tulosten raportointikäytäntöjä sekä kansainvälisiä biodiversiteettiin liittyviä indikaattorihankkeita edellä mainituista lähtökohdista. Tarkastelun tavoitteena on ollut löytää sellaisia käytäntöjä, joita voitaisiin hyödyntää myös Suomessa sekä varautua kansainvälisten velvoitteiden synnyttämiin tietotarpeisiin. Raportissa käsitellään lisäksi keskeisiä Suomessa käynnissä olevia biodiversiteetin yleisseurantoja ja aikaisemmin kehitettyjä biodiversiteetin tilaa kuvaavia indikaattoreita. Työssä ehdotetaan eräiden biodiversiteettiseurantojen kehittämistä sekä tarkastellaan, mitä biodiversiteetin tilasta kertovia uusia indikaattoreita voitaisiin käynnissä olevien seurantojen tuottamien tietojen perusteella kehittää. Raportin lopussa on alustava ehdotus kansalliseksi biodiversiteetti-indikaattorien kokoelmaksi. Tämä kokoelma tulisi päivittää säännöllisesti ja julkaista muun muassa Internetissä.
  • Taipalus, Katja (2005)
    Tässä lisensiaatintyössä kartoitetaan rationaalisten kuplien olemassaoloa niin USA:n kuin Suomenkin osakemarkkinoilla erilaisia yksikköjuuriperusteisia testejä hyödyntäen. Perinteisen osinko/hinta-suhteen logaritmin yksikköjuurta testaavan menettelyn lisäksi käytämme myös spektri-analyysiä kuplatilanteiden testaamiseksi, sillä jälkimmäinen menettely mahdollistaa ajallisesti lyhyempien periodien tarkastelun. Molempien testien tulokset ovat samat: Niiden mukaan rationaalisia kuplia on ollut sekä kotimaan, että USA:n osakemarkkinoilla. Edellisten testien lisäksi kehitämme vielä uuden, osinko/hinta -informaatioon perustuvan menetelmän, joka pystyy kuukausitasolla indikoimaan, ovatko markkina-arvostukset karkaamassa fundamenttien oikeuttamilta tasoiltaan. Ensimmäisten tulosten valossa tämän menetelmän tulokset vaikuttavat varsin lupaavilta.
  • Auvinen, Ari-Pekka; Kemppainen, Eija; Von Weissenberg, Marina (Ministry of the Environment, 2010)
    The Finnish Environment 3/2010
    The Fourth National Report on the Implementation of the Convention on Biological Diversity (CBD) in Finland, which was submitted to the secretariat of the CBD in June 24 2009, provides a wide-ranging overview on the state and development of biodiversity in Finland. It also analyses the results achieved by the policies that have been drafted and implemented to safeguard natural environments. The state, trends, threats and actions taken are all examined by means of indicators. Attention is also paid on the key means to mainstream biodiversity issues as well as on progress towards the goals of the CBD's strategic plan. According to this report, the loss of biodiversity in Finland has been not been halted on the whole although, for example, several bird and mammal species which declined previously are now recovering. There has been progress in terms of integrating biodiversity issues into national legislation and strengthening sectoral cooperation. However, even better consideration of biodiversity in the policies of different administrative sectors and more thorough implementation of the national Biodiversity Strategy and Action Plans is needed to reverse the present trends.
  • Rosenström, Ulla (University of Helsinki, 1995)
  • Söderman, Tarja; Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 25/2011
    Miten konkretisoida kestävän kaupunkiseudun tavoitteita maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, ja miten hyödyntää olemassa olevaa tietoa suunnittelussa? Näihin kysymyksiin on haettu vastauksia Seutukeke (Kestävä seudullinen maankäyttö ja liikenne) –hankkeessa, jossa on yhdistetty kaupunkiseutuja koskevaa ekologista, sosiaalista ja taloudellista tutkimustietoa, asiantuntijoiden näkemyksiä ja käytännön suunnittelijoiden kokemuksia. Kaupunkiseutujen kestävyydellä tarkoitetaan tässä hankkeessa sitä, että kehitys ei vaaranna pitkälläkään aikavälillä luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja (ekologinen ulottuvuus), ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta (sosiaalinen ulottuvuus) eikä taloudellisen menestymisen mahdollisuuksia (taloudellinen ulottuvuus). Seutukeke-hankkeessa on koottu erilaisia kestävän kehityksen strategisia, valtakunnan tason tavoitteita yhteen ja pyritty konkretisoimaan niitä hyvän tavoitteen sisältäviksi laadullisiksi kriteereiksi ja niitä konkretisoiviksi, pääosin määrällisiksi mittareiksi.  Työn keskeinen tavoite oli tarkastella kestävää kehitystä nimenomaan toiminnallisilla kaupunkiseuduilla hallinnollisen seuturajauksen sijaan. Tässä loppuraportissa esiteltävät kriteerit ja mittarit on suunniteltu erityisesti maankäytön ja liikenteen suunnittelun tarpeisiin keskisuurilla kaupunkiseuduilla (80 000 - 200 000 as.). Mahdollisimman moni mittari on suunniteltu niin, että niissä hyödynnetään vapaasti saatavilla olevia paikkatietoja ja saadaan tuloksena karttaesityksiä. Kriteerit ja mittarit ovat hyvä suunnittelun, vaikutusten arvioinnin ja seurannan apuväline pyrittäessä kestävän kehityksen mukaiseen maankäytön ja liikenteen suunnitteluun. Mittarivalikoima soveltuu sekä strategiseen että konkreettiseen yleiskaavatasoiseen suunnitteluun kaupunkiseutujen/kaupunkien alueella. Mittareita on sovellettu käytännössä jo Lahden yleiskaavatyössä ja tullaan soveltamaan Päijät-Hämeen maakunnan suunnittelutyössä. Julkaisun alkuosa käsittelee kaupunkiseutujen kestävyyttä yleisesti sekä esittelee Seutukeken lähestymistavan ja mittarivalikoiman kehitystyön. Pääosan julkaisusta muodostaa itse mittaristo, jossa esitellään kaikki 28 ekologista, 26 sosiaalista ja 31 taloudellista mittaria. Jokaisesta mittarista on tehty esimerkkianalyysi Seutukeken pilottialueilta Lahden ja Oulun kaupunkiseuduilta. Seutukeken mittareita voidaan hyödyntää joko keskittyen tiettyihin osa-alueisiin tai tarkastellen niitä kokonaisuutena huomioiden kuitenkin se, että mittareissa on päällekkäisyyksiä ja vaihtosuhteita.
  • Söderman, Tarja; Yli-Pelkonen, Vesa; Kopperoinen, Leena; Saarela, Sanna-Riikka; Väre, Seija; Shemeikka, Petri; Oinonen, Kari; Niemelä, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2012
  • Lyytimäki, Jari (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 24/2011
    Kaikilla yhteiskunnan sektoreilla on toteutettu kestävään kehitykseen eri tavoin liittyviä ohjelmia, suunnitelmia ja päätöksiä. Yhteiskunnallisen epävarmuuden lisääntyessä tarve päätösten vaikutusten etukäteisarviointiin kasvaa. Kestävään kehitykseen liittyvät laaja-alaiset ja kauaskantoiset näkökohdat jäävät kuitenkin usein vähälle huomiolle, koska käytännön päätöksenteossa päädytään herkästi ratkaisuihin, jotka näyttävät parhaiten tukevan oman hallinnonalan välittömiä tavoitteita, mutta jotka eivät välttämättä ole optimaalisia yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Tämän takia tarvitaan sektorirajat ylittävää vaikutusten arviointia, jossa pyritään ennakoimaan mahdollisia ristiriitoja ja tekemään näkyväksi pitkän aikavälin vaikutuksia. Tässä raportissa pohditaan kestävään kehitykseen liittyvän arvioinnin haasteita ja esitetään ehdotus kansalliseksi arvioinnin työvälineeksi. Parhaimmillaan tällainen työkalu auttaa päätöksentekijöitä tekemään valistuneempia päätöksiä, joissa tavoitteiden tai toimenpiteiden vaikutukset ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen voidaan huomioida kattavasti ja ennakoivasti.
  • Laitinen, Markku (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (3)
  • Mattila, Tuomas; Helin, Tuomas; Antikainen, Riina; Soimakallio, Sampo; Pingoud, Kim; Wessman, Helena (Finnish Environment Institute, 2011)
    The Finnish Environment 24/2011
    As human population is continuously increasing, productive land is becoming even more limited resource for biomass production. Land use and land use change cause various environmental impacts. At the moment the focus is on land use related greenhouse gas emissions, but changes in carbon cycles and storages, soil quality and soil net productivity, and loss of biodiversity are growing in importance. Additionally, changes in land use and land cover also affect water quality and availability. Currently, land use related terminology is diverse, and the methodologies to assess the impacts of land use and land use change are still partly under development. The aim of this study was to discuss how land use induced environmental impacts can be taken into consideration in the life cycle assessment (LCA).  This report summarises the results of the FINLCA project’s (Life Cycle Assessment Framework and Tools for Finnish Companies) two tasks (WP 2.1 land use and WP 5.2 biomaterials). The study was conducted in co-operation with the Finnish Environment Institute (SYKE) and VTT Technical Research Centre of Finland. As a result, we show that it is possible to make land use impact assessment with LCA. Indicators are available for climate impacts and for all the other identified land use impact categories (resource depletion, soil quality, and biodiversity). However, limited land use related data reduces the reliability of the results. Most widely used life cycle impact assessment (LCIA) methods (e.g. ReCiPe, CML or EI99) cover only one aspect of land use induced environmental impacts. Additionally, some of the land use indicator results are difficult to understand and communicate. From the company perspective, we considered that accounting of land occupation (m2a) and transformation (m2 from and to) is a good starting point together with the relatively simple ecological footprint indicator for productive land occupation (resource depletion). A more comprehensive and challenging approach to land use impact assessment in LCA is to include all three impact categories and add the SOC/SOM indicator for soil quality impacts and EDP or PDF indicator for biodiversity. In case no quantitative assessment can be done, we propose that companies would map their raw materials’ origins. Even a qualitative assessment related to products’ life cycles would help to identify if there are any potential land use or direct and indirect land use change risks.
  • Rantajärvi, Eija; Karjala, Leena (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 21/2015
    Meren Pärskäys 2015 tarjoaa valikoidun koosteen Itämeren ympäristötutkimuksen ajankohtaisista teemoista ja meren tilasta sekä selventää vesipuitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin (vesienhoitosuunnitelmat, merenhoitosuunnitelma) käsitteistöä ja toimeenpanoa Suomessa. Niiden ohella avataan myös uuden merialuesuunnitteludirektiivin periaatteita. Rehevöityminen ja haitalliset aineet ovat Itämeren pahimpia ongelmia. Julkaisussa tarkastellaan ainevirtojen alkuperän ohella muun muassa luonnonolojen vaikutusta kuormitukseen. Haitallisten aineiden osalta avataan myös vastetutkimuksia, joilla selvitetään aineiden vaikutuksia meren eliöstön terveyteen. Meren tilaa arvioidaan paitsi kasvi- ja eläinplanktonin, pohjaeläinyhteisöjen ja pohjien eliöyhteisöjen kautta, myös tarkastellen Itämeren ravintoverkon muutoksia kokonaisuutena. Lopussa valotetaan malleihin perustuvia ennusteita ilmastonmuutoksen vaikutuksista Itämeren ekosysteemiin. Julkaisu painottuu Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten (ELYt) aineistoihin, mutta mukana on myös Säteilyturvakeskuksen, Helsingin yliopiston, Geologian tutkimuskeskuksen sekä Ilmatieteen laitoksen tuottamaa aineistoa.
  • Kauppila, Pirkko (Finnish Environment Institute, 2007)
    Monographs of the Boreal Environment Research 31
    The tackling of coastal eutrophication requires water protection measures based on status assessments of water quality. The main purpose of this thesis was to evaluate whether it is possible both scientifically and within the terms of the European Union Water Framework Directive (WFD) to assess the status of coastal marine waters reliably by using phytoplankton biomass (ww) and chlorophyll a (Chl) as indicators of eutrophication in Finnish coastal waters. Empirical approaches were used to study whether the criteria, established for determining an indicator, are fulfilled.The first criterion (i) was that an indicator should respond to anthropogenic stresses in a predictable manner and has low variability in its response. Summertime Chl could be predicted accurately by nutrient concentrations, but not from the external annual loads alone, because of the rapid affect of primary production and sedimentation close to the loading sources in summer. The most accurate predictions were achieved in the Archipelago Sea, where total phosphorus (TP) and total nitrogen (TN) alone accounted for 87% and 78% of the variation in Chl, respectively. In river estuaries, the TP mass-balance regression model predicted Chl most accurate when nutrients originated from point-sources, whereas land-use regression models were most accurately in cases when nutrients originated mainly from diffuse sources. The inclusion of morphometry (e.g. mean depth) into nutrient models improved accuracy of the predictions.The second criterion (ii) was associated with the WFD. It requires that an indicator should have type-specific reference conditions, which are defined as “conditions where the values of the biological quality elements are at high ecological status”. In establishing reference conditions, the empirical approach could only be used in the outer coastal waters types, where historical observations of Secchi depth of the early 1900s are available. Most accurate prediction was achieved in the Quark. However, the average reference values in the outer coastal types are underestimated in sites near the zone of the inner coastal waters. In the inner coastal water types, reference Chl, estimated from present monitoring data, are imprecise - not only because of the less accurate estimation method - but also because the intrinsic characteristics, described for instance by morphometry, vary considerably inside these extensive inner coastal types. As for phytoplankton biomass, the reference values were less accurate than in the case of Chl, because it was possible to estimate reference conditions for biomass only by using the reconstructed Chl values, not the historical Secchi observations. An paleoecological approach was also applied to estimate reference conditions for Chl. In Laajalahti, an urban embayment off Helsinki, strongly loaded by municipal waste waters until 1986, reference conditions prevailed in the mid- and late 1800s. The recovery of the bay from pollution has delayed as a consequence of benthic release of nutrients. Laajalahti will probably not achieve the good quality objectives of the WFD on time.The third criterion (iii) was associated with coastal management including the resources it has available. Analyses of Chl are cheap and fast to carry out compared to the analyses of phytoplankton biomass and species composition; the fact which has an effect on number of samples to be taken and thereby on the reliability of assessments. However, analyses on phytoplankton biomass and species composition provide more metrics for ecological classification, the metrics which reveal various aspects of eutrophication contrary to what Chl alone does.
  • Nerg, Nea (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2008
  • Sohlberg, Tuija (University of Helsinki, 1986)
  • Väinämö, Ville (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 39/2006
    Tämä työ kertoo ekologisen jalanjäljen periaatteista ja laskentatavasta sekä analysoi kaavat, joiden avulla metsäjalanjälki muodostetaan. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kokonaisuutta, jossa ekologista jalanjälkeä käytetään. Tutkimus perustuu pääasiassa ekologisen jalanjäljen laskentataulukon 2001 menetelmiin, ja analyysi keskittyy metsäosioon. Myös hiilidioksidin sitoutumisen aiheuttamaa jalanjälkeä on selvitetty. Tutkimuksen tulokset paljastavat useita ongelmia laskentataulukon 2001 menetelmissä ja Suomen metsäjalanjäljen muodostamisessa. Raportissa esitetään ratkaisuja ilmenneisiin ongelmiin. Lopuksi pohditaan tutkimuksen tuloksia ja miten ne vaikuttavat ekologisen jalanjäljen hyödyntämiseen kestävän kehityksen indikaattorina.