Oceans around the world are threatened by human pressures. Ecological indicators are useful tools in understanding complex systems and their changes caused by human pressures, and the information they offer is also needed for ecosystem-based management. Integrated assessments combine information produced by several indicators at different spatial scales and thus offer a more holistic view of the status of the ecosystem. In this study, we evaluate the integration of biodiversity indicators at different spatial scales in two study areas in the Baltic Sea: Gulf of Finland and Bothnian Sea. By producing time series of the indicators and integrated assessments, we study the historical changes in the overall marine biodiversity status, and the impact of data availability, indicator selection, and choice of spatial assessment units on the status assessment. The integrated assessments are produced using the Biodiversity Assessment Tool (BEAT 3.0) and following the procedure of the HELCOM integrated assessment of biodiversity. The analysis shows that the results of the integrated assessment depend strongly on which indicators are available for the assessment, and on the chosen spatial assessment units. While the integrated assessments are a strong communication tool, their interpretation needs to be accompanied by information of indicators to avoid misleading conclusions about the marine ecosystem status.

Yhteiset ja vertailukelpoiset alueelliset ympäristöindikaattorit on kehitetty alueelliseen ympäristön tilan seurantaan. Indikaattorityötä on tehty ympäristöministeriön rahoituksella ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen koordinoimana. Alueelliset ympäristöindikaattorit päivitettiin vuonna 2009 ja samassa yhteydessä kehitettiin neljä uutta indikaattoria. Samalla tarkistettiin kaikkien indikaattorien laadintaohjeet, jolloin joidenkin indikaattorien osalta havaittiin tarve ohjeistuksen tarkistamiseen. Neljän uuden indikaattorin sekä tarkistettujen indikaattorien laadintaohjeet löytyvät alla olevasta alueellisten ympäristöindikaattorien päivityskäsikirjasta. Päivityskäsikirjan tarkoituksena on palvella alueellisten ympäristökeskusten ja muiden alueellisten toimijoiden asiantuntijoita indikaattorien päivitystyössä. Päivityskäsikirja sisältää yhteisesti sovittujen alueellisten ympäristöindikaattorien yksityiskohtaiset ja selkeät laadintaohjeet. Laadintaohjeissa kerrotaan esimerkiksi miksi indikaattori on valittu ja miten tarvittavat indikaattoritiedot löytyvät. Alueelliset ympäristöindikaattorit soveltuvat yhtenäisen alueellisen ympäristön tilan raportoinnin välineiksi ja ne luovat pohjaa Euroopan unionin ympäristötietodirektiivin mukaisiin alueellisen ympäristön tilan kertomuksiin. Ympäristöindikaattorit palvelevat myös maakunnan liittojen tarpeita seurata maakuntasuunnitelmien ja -ohjelmien toteutumista sekä ennakoida maakunnan tulevaa kehitystä ympäristönäkökulmasta.

Vuosina 2004-2005 toteutetun Suomen biodiversiteettiohjelman arvioinnin yhteydessä maamme biodiversiteetin kehitystä tarkasteltiin 75 hanketta varten kehitetyn indikaattorin avulla. Arvioinnin tukena käytetyt indikaattorit oli jäsennetty niin sanotun DPSIR-viitekehyksen mukaan ja ne käsittelivät biodiversiteetin tilaa ja muutosta sekä muutoksen taustalla olevista tekijöitä. Indikaattorien laatimisen yhteydessä todettiin useita tiedollisia puutteita ja havaittiin muita kehittämistarpeita. Erityisesti maassa käynnissä olevien biodiversiteettiseurantojen tuloksia ei voitu hyödyntää täysimittaisesti. Tässä raportissa tarkastellaan eräissä Euroopan maissa käynnissä olevia biodiversiteettiseurantoja ja niiden tulosten raportointikäytäntöjä sekä kansainvälisiä biodiversiteettiin liittyviä indikaattorihankkeita edellä mainituista lähtökohdista. Tarkastelun tavoitteena on ollut löytää sellaisia käytäntöjä, joita voitaisiin hyödyntää myös Suomessa sekä varautua kansainvälisten velvoitteiden synnyttämiin tietotarpeisiin. Raportissa käsitellään lisäksi keskeisiä Suomessa käynnissä olevia biodiversiteetin yleisseurantoja ja aikaisemmin kehitettyjä biodiversiteetin tilaa kuvaavia indikaattoreita. Työssä ehdotetaan eräiden biodiversiteettiseurantojen kehittämistä sekä tarkastellaan, mitä biodiversiteetin tilasta kertovia uusia indikaattoreita voitaisiin käynnissä olevien seurantojen tuottamien tietojen perusteella kehittää. Raportin lopussa on alustava ehdotus kansalliseksi biodiversiteetti-indikaattorien kokoelmaksi. Tämä kokoelma tulisi päivittää säännöllisesti ja julkaista muun muassa Internetissä.

Tässä lisensiaatintyössä kartoitetaan rationaalisten kuplien olemassaoloa niin USA:n kuin Suomenkin osakemarkkinoilla erilaisia yksikköjuuriperusteisia testejä hyödyntäen. Perinteisen osinko/hinta-suhteen logaritmin yksikköjuurta testaavan menettelyn lisäksi käytämme myös spektri-analyysiä kuplatilanteiden testaamiseksi, sillä jälkimmäinen menettely mahdollistaa ajallisesti lyhyempien periodien tarkastelun. Molempien testien tulokset ovat samat: Niiden mukaan rationaalisia kuplia on ollut sekä kotimaan, että USA:n osakemarkkinoilla. Edellisten testien lisäksi kehitämme vielä uuden, osinko/hinta -informaatioon perustuvan menetelmän, joka pystyy kuukausitasolla indikoimaan, ovatko markkina-arvostukset karkaamassa fundamenttien oikeuttamilta tasoiltaan. Ensimmäisten tulosten valossa tämän menetelmän tulokset vaikuttavat varsin lupaavilta.

Sustainability is simultaneously the fundamental and a secondary challenge for societies. It is a fundamental challenge defining the operating space for humanity, but as a long-term, wide-spanning, and holistic issue, it is often overlooked by actors focusing on narrowly defined and short-term economic or social concerns. The main aim of sustainability communication is to create bridges between these co-existing realms of long-term and immediate challenges. This paper discusses the use of sustainability strategies and indicators as tools to encourage a wide variety of actors, including private enterprises, to take concrete actions that produce systemic changes towards sustainability. Experiences from the ongoing national-level sustainable development commitment process of Finland are presented, and lessons for Latin America are identified. A key lesson is the importance of transparency in sustainability communication.

A Europe-wide circular economy policy was launched in 2014 when the European Commission published the first strategic policy programme for circular economy. It was compiled to provide very comprehensive impacts and dimensions of sustainable development: sustainable growth and a climate neutral, resource efficient and competitive economy. The targets of a circular economy are that the value of products, materials and resources is maintained in the economy for as long as possible, economic growth is decoupled from resource use, generation of waste and environmental loads are minimised, and pressure on the Earth’s resources and biodiversity is minimised. The European Union is supporting the sustainability transition with research and development funding. In Finland, Circwaste – Towards Circular Economy is one of the biggest development projects accelerating the transition to a circular economy. During the period 2016–2020, the project has produced monitoring data on the development of circular economy and the sustainability of waste management, highlighted the circular economy concept, promoted stakeholder collaboration, supported strategic national processes, strengthened know-how and mainstreamed and concretised circular economy thinking. This interim report presents all the relevant results so far. It is crucial that data is produced from different angles on implementing the circular economy. More information is needed both to support decision making and on connections between and reflections on different factors. The key figures for Finland show quite clear coupling of the use of natural resources, waste amounts and economic growth. The circular material use rate is ca. 7%, which can be considered quite modest. Quantitative national targets for decreasing the use of natural resources are needed. Instead of country comparisons, the focus should be on trends in order to learn from the past and to identify the policy instruments needed to achieve the level aspired to. One of the key findings is the need for regional indicators and data for decisionmaking. The work done within Circwaste is the first effort towards a systematic monitoring scheme for monitoring circular economy regionally. The study showed that the production of regional waste data is challenging, that the estimated recycling rates have not increased adequately to reach the EU targets and that there could therefore be a need for municipallevel recycling targets. The transition to a circular economy also causes fundamental social changes in society. In the project, new indicators were developed for measuring social impacts: circular economy employment, education and employment for vulnerable groups, publicly shared resources, accessibility of recycling services and sustainable vehicle fuels. The first baseline data show advances towards the circular economy: the accessibility of waste management services has improved, the Finnish educational system has been able to respond quickly to the need for circular economy education, circular economy activities have potential for the employment of vulnerable groups and economic activities related to recycling, repair and reuse have grown. The regions and municipalities emerge as key actors in facilitating a socially just transition towards a circular economy. The study on innovative material processing technologies gathered data on technologies for elemental recycling, especially for plastic waste but also for making new fibres from textiles waste. Financial issues are key to the survival of these technologies and there is a need for governmental financial support. Public procurers can be considered key players in the circular economy, creating demand for more sustainable products and services. Implementing circular economy in municipalities requires commitment, financial planning, interaction with regional actors and inclusion of circular economy in financial rules. The construction sector is a major consumer of natural resources, but the municipalities can make construction more sustainable through public procurements and planning. As buyers, they can require the use of recycled raw materials and soils in construction projects. Obligations for ecological compensation and goals of no net loss of biodiversity would decrease the pressure on natural resources. To support municipalities in their work, a national organisation for providing municipal auditing, development, education and business support services could be established. Employing circular economy experts in each municipality to work as crossadministrative coordinators could enhance the transition. The project has created a lot of political, theoretical and practical content on the concept and field of circular economy. The next steps are to further develop and widen, as well as deepen, the results and to provide national support in searching for answers and solutions for decreasing the use of natural resources, achieving the MSW recycling targets and creating a more sustainable society.

The Fourth National Report on the Implementation of the Convention on Biological Diversity (CBD) in Finland, which was submitted to the secretariat of the CBD in June 24 2009, provides a wide-ranging overview on the state and development of biodiversity in Finland. It also analyses the results achieved by the policies that have been drafted and implemented to safeguard natural environments. The state, trends, threats and actions taken are all examined by means of indicators. Attention is also paid on the key means to mainstream biodiversity issues as well as on progress towards the goals of the CBD's strategic plan. According to this report, the loss of biodiversity in Finland has been not been halted on the whole although, for example, several bird and mammal species which declined previously are now recovering. There has been progress in terms of integrating biodiversity issues into national legislation and strengthening sectoral cooperation. However, even better consideration of biodiversity in the policies of different administrative sectors and more thorough implementation of the national Biodiversity Strategy and Action Plans is needed to reverse the present trends.

Miten konkretisoida kestävän kaupunkiseudun tavoitteita maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, ja miten hyödyntää olemassa olevaa tietoa suunnittelussa? Näihin kysymyksiin on haettu vastauksia Seutukeke (Kestävä seudullinen maankäyttö ja liikenne) –hankkeessa, jossa on yhdistetty kaupunkiseutuja koskevaa ekologista, sosiaalista ja taloudellista tutkimustietoa, asiantuntijoiden näkemyksiä ja käytännön suunnittelijoiden kokemuksia. Kaupunkiseutujen kestävyydellä tarkoitetaan tässä hankkeessa sitä, että kehitys ei vaaranna pitkälläkään aikavälillä luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja (ekologinen ulottuvuus), ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta (sosiaalinen ulottuvuus) eikä taloudellisen menestymisen mahdollisuuksia (taloudellinen ulottuvuus). Seutukeke-hankkeessa on koottu erilaisia kestävän kehityksen strategisia, valtakunnan tason tavoitteita yhteen ja pyritty konkretisoimaan niitä hyvän tavoitteen sisältäviksi laadullisiksi kriteereiksi ja niitä konkretisoiviksi, pääosin määrällisiksi mittareiksi.  Työn keskeinen tavoite oli tarkastella kestävää kehitystä nimenomaan toiminnallisilla kaupunkiseuduilla hallinnollisen seuturajauksen sijaan. Tässä loppuraportissa esiteltävät kriteerit ja mittarit on suunniteltu erityisesti maankäytön ja liikenteen suunnittelun tarpeisiin keskisuurilla kaupunkiseuduilla (80 000 - 200 000 as.). Mahdollisimman moni mittari on suunniteltu niin, että niissä hyödynnetään vapaasti saatavilla olevia paikkatietoja ja saadaan tuloksena karttaesityksiä. Kriteerit ja mittarit ovat hyvä suunnittelun, vaikutusten arvioinnin ja seurannan apuväline pyrittäessä kestävän kehityksen mukaiseen maankäytön ja liikenteen suunnitteluun. Mittarivalikoima soveltuu sekä strategiseen että konkreettiseen yleiskaavatasoiseen suunnitteluun kaupunkiseutujen/kaupunkien alueella. Mittareita on sovellettu käytännössä jo Lahden yleiskaavatyössä ja tullaan soveltamaan Päijät-Hämeen maakunnan suunnittelutyössä. Julkaisun alkuosa käsittelee kaupunkiseutujen kestävyyttä yleisesti sekä esittelee Seutukeken lähestymistavan ja mittarivalikoiman kehitystyön. Pääosan julkaisusta muodostaa itse mittaristo, jossa esitellään kaikki 28 ekologista, 26 sosiaalista ja 31 taloudellista mittaria. Jokaisesta mittarista on tehty esimerkkianalyysi Seutukeken pilottialueilta Lahden ja Oulun kaupunkiseuduilta. Seutukeken mittareita voidaan hyödyntää joko keskittyen tiettyihin osa-alueisiin tai tarkastellen niitä kokonaisuutena huomioiden kuitenkin se, että mittareissa on päällekkäisyyksiä ja vaihtosuhteita.