Browsing by Subject "individualismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Laurila, Tatu (2001)
    Tämän pro gradu -tutkielman aihe on alkava yrittäjyys Helsingin Arabianrannan alueella, Arabuksen yrityshautomossa. Tutkimuksessa yhdistetään kehittävän työntutkimuksen käsitteistöä sosiaalipsykologisen yrittäjyystutkimuksen menetelmiin. Kehittävän työntutkimuksen teoreettiset käsitteet osoittautuivat hyödylliseksi välineeksi tutkimuskontekstin haltuunotossa: Arabianranta on useiden keskenään kilpailevien toimintajärjestelmien sekamelska. Empiirisen aineiston analyyseissä diskursiivis-retorisen sosiaalipsykologian menetelmät puolestaan osoittautuivat toimiviksi. Haastattelututkimukseen osallistui kymmenen vuonna 1997 yrityshautomoon tullutta yritystä, joiden kokemuksiin valtaosa tuloksista perustuu. Yritykset toimivat median, muotoilun ja kulttuurintuotannon aloilla. Vastapainona yrittäjähaastatteluille tehtiin kaksi yrityshautomon vetäjän haastattelua. Tutkimuksen ensimmäisen osassa suoritettu yrittäjien taloudelliseen tavoitteluun vaikuttavien sosiaalisten sidosten tarkastelu paljasti, miten riippuvainen alkava yrittäjä on sosiaalisista sidoksista. Yrittäminen tapahtuu suurelta osin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kanssa. Sosiaalisilla sidoksilla on suuri merkitys sekä taloudellisen tavoittelun tulokselle että yrittäjän identiteetille. Sosiaalisten sidosten luokittelu ja niiden merkityksen tulkitseminen osoittautui toimivaksi välineeksi myös kahden toimintajärjestelmän vertailussa. Tutkimuksen toisessa osassa syvennytään yrityshautomon ja hautomoyrittäjien toimintajärjestelmien väliseen suhteeseen. Löytyneiden jännitteiden syyksi jäljitetään toiminnan välineet ja kohteet. Lyhyesti sanottuna yrittäjien individualismi ja yrityshautomon kollektivismi ovat vaikeasti sovitettavissa yhteen. Hautomon toiminnan kohteet ovat myös liian etäällä yrittäjien taloudellisesta tavoittelusta, jotta hautomotoiminnan yrittäjälähtöinen kehittäminen olisi luontevaa. Loppuosan toimintatyylien tarkastelu vahvistaa aikaisemman tutkimuksen muokkaamaa käsitystä individualistisista yrittäjistä. Individualismi kuitenkin useimmiten kehystetään relationismilla: se saa merkityksen suhteessa toisiin ihmisiin, osana sosiaalista vuorovaikutusta. Yrityshautomon toiminnan havaittiin puolestaan olevan symbolisilta välineiltään enemmän kollektivistista, yhteistä etua korostavaa. Tutkimus piirtää myös kuvaa Arabianrannasta alkavan yrittäjyyden alueena. Yrittäjien kertomukset Arabianrannan lukuisten toimintajärjestelmien välisistä jännitteistä ja konflikteista selittävät osaltaan alueen verraten hidasta kehitystä innovatiivista yrittäjyyttä tukevaksi ympäristöksi. Arabianrannan eri toimijoiden väliltä puuttui yhteinen tahtotila, joka ohjaisi kehityksen suuntaa. Yrittäjien mielipiteet ja toiveet tulisi kanavoida tehokkaammin mukaan päätöksentekoon, jos innovatiivinen yrittäjyys todella halutaan juurruttaa Arabianrantaan.
  • Montonen, Mia (2006)
    Forskningen handlar om mödrarnas upplevelse av att bli mor. Fokuset är på det krävande moderskapet i dagens samhälle. Forskningen tar fasta på hur det individualistiska samhället påverkar och avspeglas på moderns upplevelse och utveckling till mor. Som utgångspunkt är Ulrich Becks, Elisabeth Beck-Gernsheims, Anthony Giddens och Frank Furedis teorier om det individualistiska samhället och framförallt teorierna om självidentitet, expertsystem och det paranoida föräldraskapet. Tidigare forskning kring föräldraskap medför viktig information och bidrar till den teoretiska referensramens utformning. Framförallt finska forskares verk har en stor betydelse eftersom de bidrar till att bygga upp teorin kring moderskapet i Finland. Betydande källor är bland annat Riitta Jallinojas, Eeva Jokinens och Jaana Lammi-Taskulas forskningar. Moderskapet behandlas utgående från det svåra beslutet att skaffa barn, den krävande omvårdnaden och uppfostran samt i förhållandet till arbetslivet och moderns karriär. Forskningens material består av tre skönlitterära böcker. I analysen har använts Greimas aktantpositionsmodell och det narrativa schemat. Analysen fördjupas ytterligare genom att studera närmare några teman. De viktigaste resultaten har att göra med moderskapets och samhällets, moderns och hennes omgivnings förhållande. Det visar sig att omgivningen och samhället har på många sätt en stor betydelse för modern, både i form av stöd av olika slag, men också som något negativt. Det visar sig att modern själv har den största betydelsen för hur hennes moderskap utformas och hur hon upplever moderskapet. Till skillnad från en del andra forskningar hade arbetet och karriären inte en så stor betydelse, som man kunde ha väntat.
  • Soirala, Sanna (2001)
    Pro gradu -työssäni tutkin 1960-luvulla syntyneiden naisten elämäkertoja. Tutkimuksessani keskityn tarkastelemaan naisten kuvauksia opinnoista, työstä, parisuhteesta ja äitiydestä. Aihepiirien analysoinnissa keskityn tarkastelemaan sitä, miten naiset kuvaavat elämässään tekemiään valintoja. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää sitä, missä määrin naisten puhetapa on modernia, individualistista. Lisäksi pyrin tarkemmin selvittämään sitä, miten individualistinen puhe tulee kirjatuksi näihin elämäkertoihin, missä sen sijaan korostuu ei-individualistinen puhe, jossa valintoja kuvataan ennemminkin oman kontrollin ulkopuolelta määräytyvinä. Tutkimusaineistonani on kymmenen elämäkertaa, jotka olen valinnut elämäkertakirjoituskilpailuun Satasärmäinen nainen (1990) osallistuneiden joukosta. Kiinnostuksen kohteenani ovat elämäkerroissa kuvatut valinta- ja ratkaisutilanteet. Tutkimukseni keskittyy naisten puheessa siihen, millä tavalla naiset kuvaavat päätymistään tiettyyn koulutukseen ja ammattiin, tai miten he kuvaavat parisuhdettaan ja äidiksi tuloaan. Ovatko he nykyisessä elämäntilanteessaan ikään kuin sattuman kautta, vai onko heidän nykyinen tilanteensa ennemminkin suunnitelman tulosta? Modernin elämän ja yksilön luonnehdinnoissa korostuvat yksilön valintojen mahdollisuuksien runsaus ja vapaus tehdä omia valintoja. Siten tapa, jolla valinnoista elämäkerroissa kerrotaan toimii kriteerinä luokitellessani puhetta niin individualistiseksi kuin ei-individualistiksi puheeksi. Työssäni on kyse kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Modernia aikaa ja elämää käsittelevästä sosiologisesta kirjallisuudesta haen kriteerit sille, mitä individualistisella puheella tarkoitetaan. Aineistoa analysoin diskurssianalyysin keinoin. Aineistossa valintatilanteisiin liittyvässä kerronnassa esiintyi sekä individualistista että ei-individualistista puhetta. Modernin elämän luonnehdinnoissa korostetaan yksilön individualistisuutta, vapautta tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset. Yllättävän usein elämäkerroissa valintatilanteet kuvattiin kuitenkin sellaisina, etteivät ne olleet seurausta kirjoittajan itsensä tietoisesta valinnasta, vaan johtuivat pikemminkin muista syistä. Sekä moderni että ei-moderni näkyvät omassa aineistossani; modernisuus lähinnä suunnitelmallisuutta sekä itsensätoteuttamista koskevassa puheessa. Ei-moderni sen sijaan erityisesti viittauksissa kohtalon, tunteen tai auktoriteetin vaikutuksiin valintoja tehdessä. Oma tutkimukseni vahvistaa siten sosiologien esittämää tulkintaa modernin ja ei-modernin samanaikaisuudesta ja yhteenkietoutumisesta. Kumpikin - sekä moderni että ei-moderni - saavat aineistossa merkittävän sijan. Huolimatta siitä, että individualistisuudesta kertovan puheen asema aineistossa on hyvin vahva, monista valintatilanteista kerrotaan kuitenkin ikään kuin ne olisivat oman kontrollin ulkopuolisia. Siten tarinoista välittyy kuva elämästä, joka usein on sekä omissa että muissa käsissä.
  • Ikonen, Terhi (2000)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin horisontaalista ja vertikaalista individualismia ja kollektivismia kolmella maantieteellis - kulttuurisella alueella Kamerunissa. Tutkimuksessa kysyttiin, miten kolme maantieteellis - kulttuurista tutkimusaluetta eroavat horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin ulottuvuuksilla. Lisäksi kysyttiin, onko nähtävissä sukupuolten välisiä eroja. Kolme tutkimusaluetta valittiin niiden ekologisten ja kulttuuristen piirteiden nojalla, joiden on individualismin ja kollektivismin teoriassa sekä aiemmissa tutkimuksissa ehdotettu ennakoivan kulttuurin horisontaalista ja vertikaalista individualismia ja kollektivismia. Tutkimuksessa kysyttiin myös, eroavatko sukupuolet toisistaan horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin suhteen. Aiempien tutkimusten tuloksiin perustuen oletettiin, että naiset ovat kollektivistisempia kuin miehet. Tässä tutkimuksessa käytettyä horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin ulottuvuuksia mittaavaa mittaria on aiemmissa tutkimuksissa käytetty lähinnä aasialaisessa ja länsimaisessa kontekstissa. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli mittarin soveltuvuuden testaaminen tutkimuksellisesti uudessa kulttuurisessa kontekstissa, Kamerunissa. Aineisto kerättiin kvantitatiivisella kysymyslomakkeella 14 kamerunilaisessa oppilaitoksessa. Vastaajina oli 427 koululaista ja opiskelijaa. Tutkimuksessa horisontaalista ja vertikaalista individualismia ja kollektivismia mitattiin 32 väittämällä, joihin vastattiin asteikolla 1-9. Tutkimuksessa käytetty mittari soveltui rajoituksin uuteen kontekstiin. Tutkimusalueet erosivat hypoteesiin mukaisesti vertikaalisen kollektivismin suhteen. Oletusten mukaisesti kamerunilaiset olivat kollektivistisia. Edeltävien tutkimusten tulosta naisten miehiä suuremmasta kollektivistisuudesta ei toistettu. Naiset korostivat enemmän horisontaalista individualismia kuin miehet. Keskeisinä lähteinä olivat Singelis ym. (1995) ja Triandis & Gelfand (1998) horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin tutkimukset sekä Berry ym. (1992) ja Berry ym. (1997) kulttuurienvälisen psykologian teoriaa ja menetelmiä käsittelevät teokset.Viitekehyksenä oli vertaileva kulttuurienvälinen psykologia. Keskeisenä menetelmänä oli Singelis ym. (1995) kehittämä horisontaalisen ja vertikaalisen individualismin ja kollektivismin mittari.
  • Seppälä, Anna-Greta (2003)
    Väestorakenteen vanhentuessa yhteiskuntamme tulee kokemaan suuria muutoksia. Ikääntyvä väestö tuo tullessaan useita haasteita sosiaalitieteiden, gerontologian, ja muiden tieteiden tutkimusaloille. Väestön ikääntyminen ja ikääntyneiden lukumääräinen kasvu on johtanut vanhusten tutkimiseen ja siihen kuinka vanhukset näkevät oman vanhenemisensa. Tämä opinnäytetyö on jaettu kahteen selvästi erilaiseen osioon. Ensimmäisessä osassa määritellään sosiaaliset, biologiset ja psykologiset ikääntymiseen liittyvät prosessit, elämänkaari ja kehittyminen aikuisiässä ja minkälaisia vaikutuksia niillä on myöhäiseen aikuisikään yksilön kannalta. Eriksonin, Levinsonin ja Jungin elämänkaariteoriat luovat pohjan tutkimuksen teoriaosalle ja kuvaavat niitä haasteita joihin yksilö joutuu elämänsä eri vaiheissa. Nämä teoriat nähdään perustana selvitettäessä ikääntymisprosesseihin liittyviä tekijöitä. Erilaisiin haasteisiin vastaaminen eri elämänkaaren vaiheissa sekä niistä haasteista selviytymiseen kiinnitetään myös huomiota. Opinnäytetyön toinen osa on empiirinen tutkimus, jolla pyritään havainnollistamaan Schwartzin (1992) arvoteoriasta nousseita eroja suomalaisten ja amerikkalaisten yli 60 vuotiaiden sykemittarikäyttäjien välillä. Kaikki arvot tulee nähdä kulttuurisen ympäristön vaikutuspiirissä vaikuttaviksi. Sosiaalinen ympäristömme vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka erilaiset kokemukset koetaan ja kuinka arvojen ja kulttuurin välillä saavutetaan järkevä vuorovaikutus. Koska molemmat kulttuurit ovat enemmän individualistisia kuin kollektivistisia (Hofstede, 1991), myös yhteneväisyyksiä arvomaailmoissa esiintyy. Kyselylomake lähetettiin suomalaisille ja amerikkalaisille niille sykemittarin käyttäjille, jotka olivat käyttäneet mittaria harjoittelussaan viimeisen 6-12 kk:n aikana. Vastausprosentti molemmissa kulttuureissa oli yli 50 %, jolloin vastanneiden kokonaismäärä n=634 (amerikkalaisia n=539; suomalaisia n=95). Tutkimuksen tulosten mukaan eri kulttuurien välillä esiintyi sekä eroja että yhteneväisyyksiä harjoittelutavoissa ja individuaalis-kollektiivisissa arvoissa. Odotetusti sekä amerikkalaiset että suomalaiset vastaajat osoittivat enimmäkseen individualistisia ominaisuuksia.
  • Jurvakainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani tarkastelee älylaitteissa toimivia meditaatioapplikaatioita kulutustuotteina. Uskontotieteen kentällä meditaatioapplikaatiot ovat uusi alue, josta voidaan tutkia uskonnollisten tai henkisten piirteiden ilmentymistä. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa tarkastelen meditaatioapplikaatioiden kuvauksia ja mainoslauseita. Pohdin kuvauksissa ja mainoslauseissa esiintyvää kieltä diskurssinanalyysin keinoin hyödyntäen myös retorista analyysiä sekä kuva-analyysiä. Tutkimuskysymyksiäni ovat 1) Miten meditaatioapplikaatiot kertovat meditaatiosta? ja 2) Miten uskonto ilmenee meditaatioapplikaatioissa? Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani toimii sekularisaatioteoria. Käsittelen maallistumista ja henkisyyteen siirtymistä meditaatioapplikaatioiden kautta, jotka toimivat länsimaissa stressiä lievittävinä kulutustuotteina. Aineistona tutkielmassani toimii Headspace-, Calm- ja Breethe-applikaatioiden mainoslauseet, kuvaukset ja kuvakaappaukset kyseisistä meditaatioapplikaatioista. Aineiston valinta ja rajaus perustuu kyseisten meditaatioapplikaatioiden suosioon, maksullisuuteen ja kansainvälisyyteen. Lisäksi olen huomioinut applikaatioille annetut käyttäjäarviot. Tutkielmani tulokset osoittavat, että meditaatioapplikaatioiden kuvauksissa tai mainoslauseissa ei tuoda ainakaan suoraan esiin meditaation uskonnollista perinnettä. Paikoin tulkinnanvaraisia viitteitä uskonnolliseen perinteeseen on löydettävissä. Headspace-applikaation kuvauksessa mainitaan kuitenkin, että entinen buddhalainen munkki toimii yhtenä applikaation perustajana sekä meditaatioharjoitusten ohjaajana. Kyseinen mainoslause toimii tutkielmassani ainoana sanallisena viitteenä jonkinlaiseen uskonnollisuuteen tai yhteytenä buddhalaiseen perinteeseen. Yhdestä viittauksesta huolimatta, meditaatioapplikaatiot näyttävät toimivan hyvin irrallisena osana meditaation uskonnollisesta perinteestä. Meditaatioapplikaatioiden kieltä ohjaa länsimaita leimaava kaupallisuus, kulutus, individualismi sekä stressinlievitys.
  • Julin, Meri (2001)
    The study analyzes different contents and meanings that can be given to the concept of qualification or professional skill. In this purpose, 24 Finnish editors in chief were asked how they define 'a qualified journalist'. The answers are studied in relation to three phenomenographic 'ideal types' called taylorism, professionalism and individualism. The typology is derived from the tradition of the qualification research and the professional history of journalism. The framework is based on the action theoretical categories of psychology: behaviour (task-orientation), consciousness (identification) and personality (motivation and values), as well as three levels of action: organizational operations, journalistic manners and socially motivated activity. Quotations from the interviews are used to verify and enrich the theoretical typology. The tayloristic type conceives the journalism mainly as 'a job', the professionalistic type as 'a profession', and the individualistic type as 'a lifestyle'. In addition, the public debate and the social scientific discussion on qualification-related phenomena (such as unemployment and education) are examined in order to find out how the argumentation reflects the above typology.
  • Ketola, Salla Karoliina (2005)
    Pro gradu-työssä tutkittiin tilastollisin menetelmin 32-41-vuotiaiden naisten valikoitumista yksin asuviin naimattomiin naisiin. Mielenkiinto kohdistui erityisesti siihen, millaisia yhteyksiä koulutuksella ja asuinseudun urbaanisuusasteella oli naisten yksin elämiseen. Tutkielman toinen ulottuvuus oli muutoksen tutkiminen. Tarkasteltavaksi valittiin vuodet 1990 ja 2000. Analyysissa tarkasteltiin yksineläjyyden osuuden muutosta sekä sitä, miten koulutuksen ja asuinseudun urbaanisuuden yhteys yksineläjyyteen erosi tarkasteluvuosien välillä. Tutkielman aineistona oli 11 prosentin otos Tilastokeskuksen EKSY01-rekisteriaineistosta. Otoksesta poimittiin tutkielmaa varten osa-aineisto, johon valittiin naiset, jotka olivat joko vuonna 1990 tai 2000 32-41-vuotiaita. Yksin elävien naisten osuus 32-41-vuotiaista naisista kasvoi tutkimusväestössä vuodesta 1990 vuoteen 2000 noin 2,2 prosenttiyksikköä. Vuonna 1990 koulutus oli yhteydessä naisten yksin elämiseen siten, että korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa yksineläjien osuus oli selkeästi suurin, ja perusasteen käyneiden keskuudessa pienin. Vuonna 2000 koulutuksen ja yksineläjyyden välinen yhteys oli heikompi, sillä yksineläjyys oli yleistynyt perus- ja keskiasteen koulutusryhmissä, mutta pysynyt samalla tasolla korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa. Asuinseutukunnan urbaanisuuden ja yksineläjyyden välillä oli selkeä yhteys: kumpanakin vuonna pääkaupunkiseudulla oli suurempi osuus yksineläjiä kuin muissa urbaanisuusmuuttujan luokissa. Yksineläjien osuus kasvoi hieman enemmän pääkaupunkiseudulla kuin muissa asuinseutukunnan urbaanisuusasteen luokissa. Koulutuksen ja asuinseutukunnan urbaanisuuden yhteyttä naisten yksin elämiseen tarkennettiin vakioimalla logistisella regressiomallilla ikä, sosioekonominen asema, toimiala, synnyinseutukunnan urbaanisuusaste, tulot ja teollisuusaste. Naisten yksin elämisen ja koulutuksen sekä asuinseutukunnan väliset yhteydet säilyivät vakioinneista huolimatta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös useita selittävien muuttujien interaktioita yksineläjyyden suhteen. Yksin elävien naisten osuuden kasvua pohdittiin individualismin, yksilöllistymisen ja toisen demografisen transition käsitteiden avulla. Naisten yksin elämisen ja koulutuksen yhteys oli yhtäpitävä aikaisemman tutkimuksen kanssa erityisesti vuonna 1990. Koulutuksen ja naisten yksin elämisen yhteyden muutosta tulkittiin diffuusion, valikoitumisen ja syrjäytymisen käsitteiden avulla. Asuinseudun urbaanisuuden ja yksin elämisen yhteyden todettiin vahvistavan aikaisemmasta tutkimuksesta saatua käsitystä yksineläjien keskittymisestä kaupunkeihin. Tulosten perusteella yksineläjien osuuden kasvu suurissa kaupungeissa ei ollut pysähtynyt vuoteen 2000 mennessä. Lähdekirjallisuutena käytettiin aikalaisdiagnostista sosiologista kirjallisuutta, väestötieteellisiä teorioita ja tutkimuksia sekä yksin elämistä koskevia empiirisiä tutkimuksia.
  • Kaila, Eero (2007)
    This study examines the content of the term 'neoliberalism' and the possible ways to utilize it as a concept in the context of political philosophy. Neoliberalism is primarily an economic and a political doctrine, which is here presumed to represent the return of the ideas from the classical liberal period. Since the revival of political philosophy in the 1970's, neoliberalism can be seen to have developed philosophical content. However, any specific structure or a discipline, to which any writer would declare to belong to, has not formed yet. This has lead several commentators, such as Eerik Lagerspetz and Anna-Maria Blomgren, to recommend against using the concept as the field of study is still too fragmented. The process of study will advance following the structure of systematic analysis. Additionally some influences are taken from the hermeneutic tradition. The hermeneutic circle will provide an opportunity to examine a large subject matter with a relatively small amount of preliminary research. On a chapter-to-chapter basis the study will concentrate on an accurate systematic analysis of the concept. After an initial sketch of the concept is made, some philosophically inclined writers who are considered neoliberal are examined. In this case Friedrich August von Hayek, Robert Nozick and James M. Buchanan are presented. Essential concepts are selected from the most important political-philosophical texts of these writers. These concepts are then compared with each other in the systematic section. The following concepts are discussed here: the individual, liberty, rights, social justice and the state. The analysis at the end of this study will compile, on the grounds of the examined concepts and their relations with each other, two dominant varieties (deontological and consequentialist) of neoliberalism. The internal problems of these varieties and the similarity with the term 'libertarianism', which is already recognized in the discourse of political philosophy, lead to a concurring recommendation with the previous commentaries: the application of the concept 'neoliberalism' is not recommended due to poor quality of the theories within the field of study. The possibility to use 'neoliberalism' as an intermediatory category between liberalism and libertarianism is, however, not overruled. The prerequisite for this is that new forms of contemporary, extreme liberalism would be created, with preferably more argumentative force than the ones examined here. In the end, the philosophical examination of neoliberalism is deemed fruitful in the sense that the concept is located between the disciplines of economics and political philosophy. This implies the possible result of discovering new tools for the analysis of philosophical foundations of economic theory.
  • Viljanen-Siekkinen, Vesa (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimuksen tarkoituksena Ulrich Beckin ja Elisabeth Beck-Gernsheimin innoittamana tutkia individualisaatiota. Yleensä tämä ilmiö liitetään liian usein pelkästään Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Tässä tutkimuksessa kohdemaa on kuitenkin Venäjä. Vuonna 1991 eli varsin lyhyen aikaa sitten Neuvostoliitto hajosi, ja Venäjä siirtyi markkinatalouteen. Kuitenkin ensimmäinen World Values Survey –kyselytutkimus, mitä tässä tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivisena aineistona, tehtiin Neuvostoliiton olemassaolon toiseksi viimeisenä vuotena 1990. Tuon ajankohdan tiedot kuvaavat neuvostoliittolaista arvomaailmaa, eikä kovin montaa muuta kvantitatiivista aineistoa ole neuvostoajalta edes saatavilla. Nuoret ovat Ulrich Beckin mukaan sisäistäneet yksilöllistymisen mukana tulevan vapauden ja juuri tästä syystä nuorimmat aikuiset venäläiset ikäluokat ovat tutkimuksen kohteena.Beck ja Beck-Gernsheimin mukaan individualisaatio edellyttää hyvinvointivaltiota. Monet Venäjän tutkijat pitivät Neuvostoliittoa hyvinvointivaltiona, kun taas taloudellisen romahduksen myötä nyky-Venäjän asemasta hyvinvointivaltiona voidaan olla hyvinkin eri mieltä, Kaikki muut neljä surveyajankohtaa (1995, 1999, 2006 ja 2008) kuvaavat nyky-Venäjän nuorten aikuisten arvomaailmaa, joten eri surveyajankohdat mahdollistavat pitkittäisvertailun ajankohtien välillä. Tässä tutkimuksessa käydään aluksi läpi individualisaatio –käsitteen taustalla olevia aikaisempia teorioita ja tutkimuksia sekä hieman myös käsitteen saamaa kritiikkiä. Tutkimuksessa ei oteta mitään ehdotonta kantaa individualisaation puolesta tai vastaan, vaan käsitellään kysymystä lähinnä näkökulmana. Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään World Values Surveyn johtohahmon Ronald Inglehartin teoriaa postmodernisaatiosta ja postmaterialismista liittyen Venäjään. Sitten tarkastellaan ensin nuorisotutkimusta ja tämän jälkeen erityisesti Venäjää käsittelevää nuorisotutkimusta. Vaikka tutkimuksen menetelmät ovat kvantitatiivisia, antaa kvalitatiivinen tutkimus usein enemmän 'käsin kosketeltavan' kuvan siitä, mitä individualisaatio Venäjällä todellisuudessa merkitsee nuorille aikuisille. Tähän tutkimukseen liittyen A.A. Shirokanovan tutkimus Neuvostoajan jälkeisten nuorten individualisaatiosta moraalin alalla käyttää myös World Values Survey –aineistoa, mutta määrittelee individualisaation lyhyesti sanottuna maksimaalisena heterogeenisyytenä normatiivisissa orientaatioissa. Tässä tutkimuksessa käsitellään kuitenkin laajemmin individualisaatiota pohjautuen Neil Nevitten ja Christopher Cochranen käsitteen operationalisointiin Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan osalta. Nevitten ja Cochranen kysymykset ovat lähtökohta tutkimuksen faktorianalyysille. Faktorianalyysin avulla saadaan selville venäläisten nuorten aikuisten arvomaailman rakentuminen. Faktorianalyysin jälkeen tarkastellaan summamuuttujien avulla venäläisnuorten suhtautumisen muutosta individualisaatioon liittyviin kysymyksiin 18 vuoden ajalla. Yksilöllistymisen eri osa-alueet tuottavat ristiriitaisiakin tuloksia venäläisten nuorten aikuisten osalta. Viimeisenä menetelmäratkaisuna tutkitaan lineaarisen regressioanalyysin avulla sosiodemografisten taustatekijöiden vaikutusta Moraalinen suvaitsevaisuus -summamuuttujan kysymyksiin.
  • Ruohonen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma on uskontososiologiaan paikantuva diskurssianalyysi Alankomaalaisesta pro-eutanasia liikkeestä ja sen parissa toimivista ihmisistä ja järjestöistä. Tutkielma analysoi Nederlandse Vereniging voor een Vrigwillig Levenseide-järjestön, NVVE:n, työntekijöiden ja vapaaehtoisten, sekä eri järjestöjen asiantuntijoiden haastatteluja. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia diskursseja haastateltavat luovat puhuessaan eutanasiasta: Nostavatko nämä diskurssit esille uskonnon käsitteen, mihin auktoriteetin rooli sijoitetaan, sekä kuinka nämä elementit heijastavat teoriaa kuoleman kulttuurin elpymisestä (tai sen uudesta tulemisesta). Diskurssianalyysi muodostaa työn teoreettisen taustaoletuksen puheen tavoitteellisesta luonteesta ja analyysin metodina toimii Tony Walterin teoria kuoleman kulttuurin siirtymästä modernista neo-moderniin järjestykseen. Durkheimin näkemys uskonnosta yhteisön vaalimien arvojen ja normien kokonaisuutena, yhteisöllisyyden kokemuksena, tarjoaa kehyksen pro-eutanasia yhteisön tarkastelemiselle. Taustaluvuissa tutkielma paneutuu eutanasiaa koskevien sääntöjen muotoutumiseen osana kärsimyksen roolin tulkintaa oikeusjärjestelmän ennakkotapausten kautta: Yhteiskunta joutuu ottamaan kantaa sairaan ruumiin ja mielen, sekä eksistentiaalisen kärsimyksen, asemaan eutanasia-pyynnöissä. Diagnosoidusta sairaudesta tai tilasta johtuva, kestämätön kärsimys ilman realistista mahdollisuutta toipumiselle, muotoutuu yhdeksi ehdoksi eutanasialle, poissulkien eksistentiaalisen kärsimyksen riittävänä perusteena. Alankomaiden dekriminalisoitua eutanasian, keskustelu itsevalitun kuoleman ympärillä suuntasi huomionsa lääkärin rooliin, kyseenalaistaen tämän auktoriteetin elämän ja kuoleman tuomarina. Järjestönä NVVE pyrkii mahdollistamaan eutanasialla tarkoitetun, lääkärin aiheuttaman kuoleman lisäksi kaksi tästä erillistä väylää toteuttaa itsevalittu kuolema: Avustettu ja autonominen kuolema. Nykyisen järjestelmän salliessa ainoastaan lääkäreiden avustaa kuolemassa, itsen-auktoriteetin kannattajat vierastavat tätä lääkärin kaikkivoipana nähtyä roolia ja kannattavat mahdollisuutta päättää yksilön omasta kuolemasta ilman lääketieteen ammattilaista: Varmojen ja helppojen keinojen ollessa saatavilla, henkilö aiheuttaa kuolemansa joko itse, tai valitsemansa tahon avustamana. Tutkielman analyysi muodostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen näistä käsittelee haastateltavien esiin tuomia myötätunnon diskursseja, jotka painottavat kärsimyksen, armon ja empatian käsitteitä, ajatuksen kärsimyksen tarpeettomuudesta vaikuttaessa taustalla. Analyysin toinen osa keskittyy itsen diskurssiin: Tämä muodostuu autonomian ja vapauden; feminismin; kontrollin ja individualismin, diskursseista. Itsen-diskurssi esittää yksilön aseman paikoitellen sakraalina. Diskurssi nostaa myös esille eutanasian taustalla vaikuttavan vaatimuksen korkeasta elintasosta, sekä yksin toteutetun eutanasian, itsen-eutanasian (eng. self-euthanasia), vaihtoehtona itsemurhalle. Analyysin kolmas osa tarkastelee vastareaktioita vallitseville diskursseille. Nämä vastareaktion ilmenevät joko individualismin kyseenalaistamisena sekä eutanasian ja hollantilaisen kulttuurin uhkien käsittelemisenä. Analyysi osoittaa, että myötätunnon diskurssit kumpuavat nimensä mukaisesti tunteesta ja käsittelevät aihetta usein suhteessa ruumiin ja lääketieteen diskursseihin, heijastaen näin kuoleman kulttuurin modernia puolta ja lääketieteen auktoriteettiasemaa. Itsen-diskurssit ilmenevät usein periaatteesta kumpuavia näkemyksiä, joissa keskustelu eutanasian rajanvedosta nähdään itseä rajoittavana ja näin myös epäolennaisena. Näin ollen tunteen ohjatessa mielipidettä, auktoriteetti eutanasian soveltamisesta annettaan luultavammin lääketieteelle. Taustaluvut ja analyysi muodostavat kuvan yksilöiden vaihtelevasta suhteesta ympäröivään yhteiskuntaan ja ajanjaksoon. Yksilön rooli oman elämän ja kuoleman määrittäjänä on viety äärimmilleen, muistuttaen paikoitellen kuluttajan asemaa kehittyneessä yhteiskunnassa. Käsitys uskonnosta orientoitumisjärjestelmänä esittää pro-eutanasiayhteisöt autonomiaa, itsemääräämisoikeutta ja individualismia vaalivana viitekehyksenä, joka torjumalla yliluonnollisuuteen nojaavan uskonnon muodostuu itsessään sekulaariksi uskonnoksi. Samaan aikaan eri diskurssit osoittavat modernin ja neo-modernin yhteiskunnan elementtien osittaisen päällekkäisyyden tukittavassa yhteisössä.
  • Närvi, Johanna (2008)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen avoliiton paikkaa 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen kohteena ovat sellaiset vakituisessa (heteroseksuaalisessa) avoliitossa elävät, joilla ei ole aikomusta avioitua. Etsin vastausta kysymykseen, onko avoliitosta yleistyttyään tullut vain yksi avioliiton muoto vai onko avioliitossa yhä jotakin erityistä, joka erottaa sen muista parisuhteista. Tutkimus perustuu vuonna 2006 tehtyyn kymmeneen avoliitossa elävän ihmisen tai avoparin teemahaastatteluun. Haastateltuja on yhteensä kolmetoista ja he ovat eri ikäisiä, eri pituisissa liitoissa eläviä, sekä lapsellisia että lapsettomia, miehiä (3) ja naisia (10). Haastattelujen analyysi paikantuu diskurssianalyyttiseen perinteeseen; tarkastelen haastattelupuhetta diskursseina, jotka kytkevät pohdinnat avo- ja avioliitosta yleisempiin nykyajan parisuhteita kuvaaviin puhetapoihin ja sosiokulttuurisiin merkityksiin. Diskurssien tulkinnassa hyödyntämäni sosiologiset käsitteet löytyvät kahdelta suunnalta. Keskeisellä sijalla ovat yhteiskunnan individualisoitumista ja perinteiden murtumista kuvaavat jälkimodernismin teoriat. Avoliittolaisten näkemykset kytkeytyvät sellaisiin valintoja ja reflektiota korostaviin käsitteisiin kuin Anthony Giddensin puhdas suhde ja elämäntyylit tai Elisabeth Beck-Gernsheimin ’tee-se-itse-elämäkerrat’. Toisaalta nykyajan parisuhdepuhe ottaa osaa varovaisempiin näkemyksiin, jotka korostavat jälkimodernien ja traditionaalisten elementtien limittyneisyyttä ja etsivät nyky-yhteiskunnista merkkejä perinteiden sitkeydestä. Tätä näkökulmaa edustavat Neil Grossin käsitteellinen jako säänteleviin ja merkityksiä rakentaviin perinteisiin sekä Mary Douglasin pyhää käsittelevä teoria. Tutkimuksen tulokset kiteytyvät erilaisiin mutta yhteen kietoutuviin diskursseihin, joiden myötä hahmotan pyhän paikkaa parisuhteiden maailmassa. Yhtäältä avoliitossa elävien puheesta hahmottuu avo- ja avioliiton välisen eron liudentumista korostava diskurssi. Avoliitto mielletään arkielämän tasolla avioliiton kaltaiseksi parisuhteen muodoksi, ja avoliittoon jäämistä kuvastaa ajautuminen. Toisaalta avoliitossa näkyy jälkiä 1970-lukulaisesta kapinoinnista tiettyjä avioliiton perustana olevia instituutioita vastaan. Merkityksellisempää myöhäismodernissa yhteiskunnassa tuntuu olevan kuitenkin reflektiivisiä valintoja korostava diskurssi, jossa avoliitto näyttäytyy elämäntyylivalintana. Individualistiset ja familistiset diskurssit yhdistyvät avoliitossa elävien näkemyksissä sitoutumisesta. Heidän ihanteenaan on pitkä, vakituinen parisuhde, joka kuitenkin perustuu jatkuvaan valintaan sekä itsenäisen identiteetin säilyttämiseen. Puheessa parisuhteista limittyvät siis perinteisiä ja myöhäismoderneja elementtejä yhdistelevät diskurssit, joiden myötä hahmottuu kuva pyhästä muutoksessa olevana kategoriana. Vaikka avioliitto ensi silmäyksellä saattaa vaikuttaa kadottaneen erityisen merkityksensä, siihen liittyy yhä pyhän piirteitä. Pyhä saattaa kuitenkin avioliiton ohella olla laajenemassa kohti muunkinlaisia vakituisia, sitoutuneita parisuhteita.
  • Sell, Anna Viktorina (2005)
    Tämä on tutkimus helsinkiläisistä työttömäksi jättäytyneistä ja työttömyyden valinneista nuorista aikuisista. Tutkimuksessani tarkastelen sitä, millaisia valintoja nuoret ja nuoret helsinkiläiset aikuiset tekevät pätkätyö-työttömyys-(työ)-putken aikana 2000-luvun Suomessa. Monet nuorten työelämään liittyvistä motivaatioista ja orientaatioista ovat viimeaikaisten tutkimusten mukaan suoria seurauksia työmarkkinoiden muutoksista. Toisaalta on esitetty, että nuorten orientaatiotavat ja asennoituminen työhön liittyisivät osaksi laajempaa työn merkityksen kyseenalaistamisen tendenssiä Uudeksi työmarkkinoiden ilmiöksi voi lukea sen, että paitsi työn, myös työttömyyden muotojen variaatio on lisääntynyt. Vaikka nuoret siirtyvät työmarkkinoille vanhempiaan koulutetumpina, liittyy monien työmarkkina-asemaan aiempaa enemmän riskejä ja epävarmuutta. Koska työllisyystilanteet vaihtuivat nopeasti, identifioituivat haastateltavani johonkin työn ja työttömän välimaastoon, sekä työntekijöiksi että työttömiksi. Kun pätkä- ja osa-aikaiset työt lisääntyvät, on myös omia asenteita ja arvoja tarkennettava. Haastattelemani nuoret määrittelivät identiteettinsä osittain myös kuluttajuuden ja kulutusyhteiskuntaan liittyvien käsitteiden kautta: kapitalismi-kriittisinä ja kulutuksen minimoijina. Haastattelujen pohjalta nousseet havaintoni, valintoihin ladattu vapaus ja valintojen sijoittuminen elämäntyyliksi ovat toimineet työtäni suuntaavina lähtökohtina. Elämäntyyli-käsitettä käyttämällä saatoin teoreettisesti konkretisoida ajatustani siitä, millä tavoin haastateltavani hakevat "mieltä" toimintansa pohjaksi. Havaitsin ajankäytön ja elämäntyylin välillä loogisen jatkumon. Tutkimukseni täsmentyikin nuorten ajankäyttötapojen hahmottamisen kautta kulttuuritutkimukselliseksi kysymykseksi siitä, millaisia merkityksiä nuoret antavat omalle elämälleen. Elämäntyyli, käsitteenä jäsentää tutkimustani ja ohjaa huomioni erityisesti valinnan materiaalisiin ehtoihin ja näiden ehtojen toteuttamiseen. Tämä seikka puolestaan kiteyttää, tutkimukseni mukaan, paljolti tämän päivän valitsemisen ydintä ja mahdollistaa elämäntavan käsitteen tarkentamista teoreettisesti etenkin työn tekemisen välttämättömyyksiin, varsinkin itsensä toteuttamisen, kykyjen ja osaamisen muodossa. Tutkimukseni keskeisimpinä päätuloksina voidaan pitää sitä, että haastateltavani olivat löytäneet monia tekemisen tasoja, joissa saattoi toteuttaa omaa orientaatiota, työttömänäkin. Näistä orientaatiotavoista olen keskeisimmiksi nostanut projektit, boheemisen elämäntyylin ja vihreän kuluttamisen. Olen esittänyt tutkimuksessani, että jotkut elämäntyylin orientaatiot esittäytyvät haastatelluillani keskeisimpinä ja pysyvämpinä kuin toiset. Samoin esitän, että tiettyjen elämäntyylien toteuttamiselle miljöö ja paikka toimivat keskeisinä elementteinä: tärkeäksi tekijäksi osoittautuu se, missä toiminta tapahtuu. Tarkemmin, paikasta (materiasta) tulee lähtökohtaisesti keskeinen tekijä oman elämäntyylin rakentamisessa.
  • Piippo, Marianna (2006)
    Tutkielman aihe käsittelee suomalaisten naisten sopeutumista italialaisen perhekulttuuriin heidän omasta kokemusmaailmasta käsin. Onko suomalaisella taustalla merkitystä naisten elämässä ja jos on, miten se näkyy heidän perhe-elämässään Italiassa? Tutkielma valottaa Etelä- ja Pohjois-Euroopan maiden nais- ja perhekulttuureihin kuuluvia erityspiirteitä ja eroja tuomalla esiin pohjoismaalaisten naisten sopeutumiskokemuksia eteläeurooppalaiseen kulttuuriin. Aineistona käytän 12 Italiassa pysyvästi asuvan suomalaisnaisen teemahaastattelua sekä yhden Suomeen muuttaneen italialais-suomalaisen naisen teemahaastattelua. Kaikilla suomalaisilla naisilla oli italialainen puoliso ja lapsi tai lapsia. Haastatteluaineisto on koodattu teemoittain ottaen huomioon haastattelurungossa olleet, mutta myös uudet, aineistosta esiin nousseet teemat. Teoreettisena taustana tutkielmassa on käytetty sosiologista kirjallisuutta kulttuurista. Hahmotin haastattelupuheesta suomalaisen kulttuurin merkitysjärjestelmää, jonka varassa naiset luokittelivat italialaista ja suomalaista nais- ja perhekulttuuria. Selvitin, miten he näihin luokituksiin suhtautuvat ja millaista nais- ja perhekulttuuria he vaalivat Italiassa. Naisten sopeutumiskokemusta on selitetty sukupuolijärjestyksen käsitteen avulla. Tutkielmassa on esitelty suomalaisten ja italialaisten naisten elämän yhteiskunnallisia puitteita, jotka muodostavat maiden sukupuolijärjestyksen. Lähtökohtana on, että suomalaisten naisten sopeutuminen italialaiseen perhekulttuuriin on suomalaisen sukupuolijärjestyksen dialogia italialaisen sukupuolijärjestelmän kanssa. Aineistosta ilmeni, suomalaiset kokivat olevansa avo- ja aviovaimoina erilaisia kuin paikalliset naiset, mikä ilmeni heidän paikallisiin, perheellisiin naisiin verrattuna erilaisina toimintatapoina. Suomalaisten naisten toimintatavoiksi luokittuivat kotitöiden jakaminen puolison kanssa sekä ajanvietto kodin ulkopuolella ilman perhettä. Vaikka ne eivät kuuluneet italialaisten naisten toimintamalleihin, halusivat suomalaiset naiset pitää niistä kiinni myös Italiassa. Toimintatapoina ne symboloivat suomalaisen tasa-arvon ylläpitoa niin julkisella kuin myös yksityisellä elämänalueella. Odottamaton tutkimustulos oli naisten sosiaalisten verkostojen samankaltaisuus. Haastateltavat suosivat Italiassa sellaisten henkilöiden seuraa, joiden kanssa suomalaisen naisihanteen mukainen elämä oli mahdollista. Kotitöiden jakaminen oli mahdollista epätyypillisen italialaisen puolison kanssa ja ajanvietto kodin ulkopuolella oli puolestaan mahdollista toisten suomalaisten naisten kanssa. Naisten suhtautuminen italialaiseen perheyhteisöön oli sen sijaan ambivalenttia. Toisaalta perheyhteisön kollektiivisuutta ihailtiin, toisaalta yhteisöllisyyden siteestä haluttiin pysyä vapaana. Haastateltavien tärkein tavoite lastenkasvatuksessa oli lasten itsenäisyys. Yksilöllinen riippumattomuuden tavoittelu perheyhteisön keskellä on tulkittavissa suomalaiseen perhekulttuurin kuuluvaksi individualismiksi. Suomalaisten naisten sopeutumisessa italialaiseen perhekulttuuriin on siis jäljitettävissä suomalaisesta perhekulttuurista peräisin olevat tasa-arvon ja individualistisen riippumattomuuden arvot. Näihin arvoihin kasvamisella näyttää siis tämän aineiston perusteella olevan muuttumatonta vaikutusta suomalaisten naisten elämään.
  • Ekola, Juha (2019)
    Tämä tiivistelmä jonka maisterin kirjalliseen opinnäytteeseeni liittyen kirjoitan, on samalla myös kypsyyskoe – mikä salatarkoitus on lukijan mielestäni hyvä tietää. Pyrin kaikkia osaamiani keinoja käyttäen siis osoittamaan että olen aivan kypsä. Pehmeä, punainen ja valmiina putoamaan tosimaailman kosteaan heinikkoon oravain evääksi. Itse työstä: kahden erillisen harhaanjohdannon jälkeen koetan tässä kirjoituskokoelmassa päästä selville siitä, miksi elämäni on ollut niin helppoa, että olen pystynyt seuraamaan intohimojani ja kiinnostuksieni kohteita aina taideopintoihin saakka. Tähän pyrin muun muassa tutkimalla sukuni historiaa muutaman polven ylöspäin, pääasiassa isälinjaa pitkin, saadakseni selville mistä on peräisin sen aineellinen turva – ja sitä kautta myös oma turvani, jonka varassa olen uskaltanut huikennella. Sen jälkeen pohdin ja hieman myös tuskailen sen asian parissa, että miten ja missä ja millaista teatteria sitä oikein kehtaa tehdä, jos haluaisi sen tekemisen putoavan enemmän hyvän vaakakuppiin kuin pahan. Mietin millä tavalla vähempivaltaiset ihmiset hyötyvät siitä, että heidän kohtalojaan teatterissa muut esittävät – ja mitä vaihtoehtoja meillä on. Sitten käsittelen omaa suhdettani tekopyhyyteen ja kokemuksiani siitä, sekä vaatimustani: jokaisen taiteentekijän tulisi omaa tekopyhyyttänsä tutkia ja käyttää materiaalina. Materiaalina käyttämisellä tarkoitan sitä, että koska teatterintekijä (miellän itseni teatterintekijäksi enemmän kuin näyttelijäksi) ei – kuten teatterikaan – ole maailmasta irrallinen, voivat hänen jääviytensä ja sidoksensa käsittelemiinsä asioihin olla aivan yhtä tärkeä osa totuuden tavoittelua kuin häntä itseään vahvempien pahojen tai itseään heikompien hyvien ruotiminen. Adhd:n vaikutusta harjoitteluun ja esiintymiseen sekä yleisesti elämänhallintaan käsittelen luvussa neljä sekä omien kokemusteni että tutkimustiedon pohjalta. Viides luku taas on omistettu rajatun mittaisille ajatelmille, pienille tönäisyille, joiden kaltaiset kirjalliset ohjeet ovat minulle itselleni olleet menneinä vuosina merkittävä eteenpäin ajava voima. Tämän lukemiston viimeinen luku on Riihimäen autogrillille ja sen lähiympäristöön sijoittuva näytelmäkohtaus.
  • Fager, Henna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Uupumuksesta puhuminen on yleistynyt, mutta aiheeseen liittyy edelleen hiljaisia kohtia. Uupumisen yleisyys jää edelleen arvailujen varaan. Yleisyydestä ei ole tutkimusta ja lukuja on vaikea saada diagnoosien perusteella, sillä uupumus ei itsessään ole sairaus vaan ”terveydentilaan vaikuttava tekijä”, joka voi olla liitoksissa esimerkiksi masennukseen. Uupumuksesta puhuminen ja sen esittäminen tuottavat tietynlaista kuvaa uupumuksesta ja sen muotojen ilmenemisestä. Diagnostiikan kautta olisi mahdollista luoda legitiimi määritelmä uupumukselle, jolloin yhteiskunnallisesti todettaisiin uupumuksen olemassaolo. Arkikielessä ja mediassa muodostetaan tietynlaista narratiivia ja puhetapaa uupumuksesta. Puhetavoilla ja sanoilla luodaan suhtautumistapoja, hyväksyttäviä ilmaisumuotoja, ja niiden vakiintuminen määrittää, miten uupumuksesta puhutaan ja mitä siitä voi puhua. Kulttuurin asettamat määritelmät voivatkin muodostaa erilaiset mielenterveyden kokemukset hyvinkin raskaiksi. Uupumuksen kokemukset koetaan epäsovinnaisiksi ja yksilön epäonnistumisiksi. Haastateltavat kuvasivatkin sitä ihannetta, joiden mukaan kokivat toimivansa, sekä sitä, mikä tätä kuvaa tuottaa. Ihanneyksilön kuva ja toimintatavat opitaan mm. kasvatuksen, julkisen keskustelun ja erilaisten kuvien kautta. Tämä ei tapahdu pelkästään yksilön mielessä, vaan myös kollektiivisten merkityksien luomisessa ja toisintamisessa. Uupumuksen oireet ovat lomittaisia ja mystisiä. Kaikkia ei osata selittää tai liitetä alkuun uupumuksen oireiksi. Uupumus vaikuttaa näkökulmiin kehosta ja mielestä. Keho ja mieli onkin mahdollista nähdä monella eri tavalla ja tasolla kulttuurillisen kontekstin mukaan. Uupumuksen tuntemukset ovat pitkälti myös aistikokemuksia, ja erilaiset tavat hahmottaa maailma ja luokitella tuntemuksia vaikuttavat siihen, kuinka yksilö kokee ympäristönsä, kehonsa ja mielensä.
  • Berglind, Anna (2004)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaiset normit määrittävät perheen ja työn yhteensovittamiseen liittyviä ratkaisuja. Tutkimusta viitoittaa naisnäkökulma. Tutkin sitä, millaisia vaatimuksia naiseen kohdistetaan toisaalta naissukupuolen edustajana ja toisaalta äitinä. Kiinnitän huomioni ensisijaisesti perheeseen ja siihen, miten perheen sisäinen dynamiikka ja siihen kohdistuvat normit vaikuttavat naisen ansiotyöhön. Tällöin sukupuoliroolit ja niiden muotoutuminen ovat tärkeässä asemassa. Tutkimusta taustoittaa kysymys familismin ja individualismin merkityksestä perheeseen ja työhön liittyvien valintojen taustalla. Näistä ideologioista on johdettavissa kaksi toisilleen vastakkaista perhemallia, familistinen ja individualistinen perhemalli. Ne ovat muodostuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja kullekin ajalle tyypillisten aatteiden ja ihanteiden kautta kehittyneistä perhekäsityksistä. Tutkimuksen perusta rakentuu normatiivisuudelle ja sen tulkinnoille erilaisissa yhteiskunnissa ja eri aikakausina. Tarkastelen normatiivisuutta jakaen sen klassiseen ja jälkimoderniin normatiivisuuteen. Normia ei voida määritellä universaalisti, mutta nämä kaksi näkökulmaa normatiivisuuteen hahmottavat sen erilaisia tulkintatapoja. Tutkimusta sävyttää ajatus, että jokaisella yhteiskunnalla ja ajanjaksolla on ollut tietty tyypillinen normikäsitys, joka on osaltaan vaikuttanut normatiivisuuden tulkintoihin ja normin käsitteen muotoutumiseen edelleen. Oleellista normin käsitteen määrittelyssä on tutkimuksen kannalta se, että sen ymmärretään liittyvän roolin käsitteeseen. Tällöin ajatuksena on, että normit tuottavat rooleja yhteisössä. Pääasiallinen tutkimusaineisto koostuu kymmenestä haastattelusta. Haastattelut perustuivat kolmeen kirjoittamaani fiktiiviseen stereotypisoituun tarinaan. Tarinat kuvaavat perheen ja työelämän yhdistämistä kolmen erilaisen naisen näkökulmasta. Haastateltavat tarkastelivat tarinoiden päähenkilöiden elämäntilanteita ja vastasivat niihin liittyviin kysymyksiin. Haastattelujen lisäksi käytin lisäaineistona perheen ja työn yhteensovittamista käsitteleviä lehtiartikkeleita, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa vuosina 2002–2004. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat Riitta Jallinojan perhesosiologiset teokset sekä Peter Bergerin ja Thomas Luckmannin ja Ulrich Beckin ja Elisabeth Beck-Gernsheimin postmodernia yhteiskuntaa käsittelevät teokset. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että äitiyteen liittyvissä perhe- ja työelämän yhdistämisen ratkaisuissa sekoittuvat familistiset ja individualistiset arvot. Individualismi ohjaa työmarkkinoilla itsenäistä sinkkua. Perheen tullessa ajankohtaiseksi yksilön on määriteltävä uudelleen suhteensa individualistisiin arvoihin. Perhe-elämän ja lapsen syntymän jälkeen uuden äitiyden normiin kuuluu, että arvojen on muututtava. Tällöin päällimmäisiksi tulevat familismin muotoilemat perhelähtöiset arvot. Perheen yhteinen aika luokitellaan uudessa äitiyden normissa ajanviettotavoista tärkeimmäksi. Kotiäitiys, jossa kotona vietetty aika on huipussaan, nousee näin äitiyden ihanteeksi. Ihanneäidin normin luonteeseen kuuluu tietty tulkinta lapsen edusta eli lapsen parhaasta. Lapsen parhaan huomioonottamisella näyttää olevan äitiyteen liittyvissä normeissa hyvin tärkeä merkitys.
  • Pajamäki-Alasara, Tatjana Maaria (2004)
    Tämän opinnäytetyön tarkastelun keskiössä ovat Mannerheimin lastensuojeluliiton Lapsiperhe- projektissa toimivat vapaaehtoistyöntekijät. Tutkittavina ovat kahteen hyvin erilaiseen vapaaehtoistoiminnan muotoon osallistuvat; Vanhempainpuhelimessa puhelinauttamistyötä tekevät, sekä vertaisryhmissä vapaaehtoisina toimivat. Edellisen on nähty edustavan perinteiseksi miellettyä vapaaehtoistoimintaa, jossa auttajan ja autettavan välinen suhde on selkeä. Jälkimmäinen, vertaisryhmissä tehtävä vapaaehtoistyö taas edustaa modernimmaksi miellettyä toimintaa, jota tehdään tasapainotellen omien ja toisten tarpeiden välillä. Tarkoituksena on teemahaastattelun keinoin selvittää, minkälaista on luonteeltaan näissä kahdessa ryhmässä tehtävä vapaaehtoistyö, ja mitä yksilöllisiä merkityksiä vapaaehtoiset toiminnalleen antavat. Viitekehys, jota vasten haastateltavien kokemuksia vapaaehtoistyön luonteesta sekä sen tekemisen merkityksistä peilataan, on individualismin ideologia. Postmodernisoituneessa yhteiskunnassa individualististen arvojen uskotaankin korostuneen ja vaikuttaneen myös vapaaehtoistyön muotoihin sekä sen tekemisen yksilöllisiin merkityksiin. Pyrinkin omassa työssäni selvittämään, mikä individualismin ideologiassa ja toisaalta postmodernin teorioissa on käyttökelpoista ja sovellettavaa Lapsiperhe-projektin vapaaehtoistyötä tarkasteltaessa. Individualismi tuli Vanhempainpuhelimessa toimivilla vapaaehtoistyöntekijöillä esiin riippumattomuuden ja itsenäisyyden korostamisena suhteessa autettaviin sekä työhön sitoutumisessa. Myös individualismin ideologiaan kuuluvaa yksityisyyttä oli mahdollista varjella auttajien ja autettavien pysyessä toisilleen tuntemattomina. Vertaisryhmissä tehtävä vapaaehtoistyö taas näyttäytyi individualististen ja kollektiivisten ominaisuuksien sekoituksena. Ryhmät muistuttivat postmoderneja yhteenliittymiä, joissa yksilöt kollektiivisesta kontekstistaan huolimatta toimivat yksilöinä, ilman selkeitä sääntöjä ja normeja. Myös sitoutuminen toimintaan muodostui kollektiivisten ja individualististen arvojen välimaastossa. Yksityisyys oli myös mahdollista säilyttää ryhmissä, joissa ongelmat eivät henkilöityneet keneenkään tai kenellekään, vaan ne kevennettiin yhteisiksi. Väliaikaisuus ja tilapäisyys värittivät kumpaakin vapaaehtoistyönmuotoa. Selkeimmin individualismi näkyi kuitenkin vapaaehtoistyön tekemisen yksilöllisissä merkityksissä, jotka usein kytkettiin omaan itseen, omaan elämäntilanteeseen. Vapaaehtoistyö toimi yksilölle joko tilapäisenä elämän osa-alueiden täydentäjänä, elämän lisänä, mutta joillekin myös luonnollisena elämän osana, eräänlaisena elämäntapana. Merkitykset olivat yhtäällä individualistia ja toisaalta kollektiivisia, liittyivät usein yksilöiden elämäntilanteeseen, mutta saattoivat myös olla siitä riippumattomia. Tämän yksilöllisten merkitysten moninaisuuden, jossa erilaiset, toisilleen vastakkaisetkin arvot sekoittuivat ja kytkeytyivät osaksi yksilön elämänkontekstia, tulkittiin edustavan myös moniarvoiselle ja ambivalentille postmodernille tyypillisiä piirteitä. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Triandis, H.C. Individualism and collectivism. Kotakari, U.- Nylund, M.- Matthies, A-L. (toim.): Välittävät verkostot.
  • Teckenberg, Tia (2001)
    Tutkimuksen lähtökohtana on tehdä ymmärrettäväksi sitä, miksi ja millä tavalla matka tai ulkomailla oleskelu on merkittävä ja tärkeä kokemus. Miksi ulkomaille hakeudutaan opiskelemaan, töihin, vapaaehtoistöihin tai itsenäisesti matkustelemaan? Mitä tämän tapaiset matkat matkaajalle itselleen merkitsevät? Matkakokemuksia lähestytään individualismin käsitteen kautta. Tarkastellaan, minkälaisia merkitystulkintoja matkaajat itse antavat omille matkakokemuksilleen ja jäsentääkö individualismi näitä tulkintoja. Lähtökohtana on Harry Triandisin tarkastelu individualismista ja kollektivismista, jossa matkakokemusten nähdään vahvistavan individualismia eli vähentävän yksilön sosiaalista sidonnaisuutta. Vertaan tätä Triandisin oletusta matkaa kasvun tai oppimisen näkökulmasta tarkasteleviin tutkimuksiin sekä individualismista käytyyn keskusteluun. Rakennan oman lähestymistapani tältä pohjalta. Omassa tutkimuksessani hyödynnän kahta erilaista individualismin muotoilua: individualismia itsenäisyytenä sekä individualismia sisäisenä vahvuutena. Lisäksi nostan esiin kansainvälisen tiedostamisen ja kulttuurista oppimisen käsitteet. Tutkimuksen aineistona ovat seitsemän 21-26-vuotiaan nuoren naisen selonteot matkakokemuksistaan. Haastateltavat matkasivat vapaaehtoistöihin Afrikkaan, Tansaniaan ja Sambiaan, 3-6 kuukaudeksi. Aineisto tuotettiin teemahaastatteluilla ennen matkaa, matkalta paluun jälkeen ja kun matkasta oli kulunut muutama kuukausi. Ennen matkaa esiin nousi kaksi matkan taustalla olevaa orientaatiota – kansainvälisten kokemusten ja itsenäisen elämän orientaatio – sekä kuusi tulevaan matkaan liittyvää odotusta: eksoottisuus, seikkailu, oppiminen, sisäinen kasvu, yhdessä oleminen sekä antaminen. Matkalta paluun jälkeen esiin tuli kuusi matkakokemusten ulottuvuutta: haasteet, erilaisen ymmärtäminen, peilaaminen ja punnitseminen, yhdessäolo ja ystävyys, etäisyys kotoa sekä elämykset. Kun matkasta oli kulunut muutama kuukausi, matka näyttäytyi uuden opettajana, suunnan näyttäjänä, itsen vahvistajana sekä yhdistäjänä ja erottajana suhteessa muihin ihmisiin. Matkasta muodostui jatkumo tai prosessi, jossa samankaltaiset merkitykset toistuivat mutta myös muuntuivat matkan eri vaiheissa. Individualismi sekä itsenäisyytenä että sisäisen vahvuutena jäsensi merkitystulkintoja kaikissa matkan vaiheissa. Matkassa merkittävää oli itsenäisten valintojen ja itseohjautuvuuden sekä omien arvojen, tarpeiden ja itsevarmuuden prosessoiminen. Myös kollektivismilla oli sijansa, kun yhteenkuuluvuus muiden kanssa oli tärkeää. Itsen ja muiden välisen suhteen pohtiminen nousi matkassa keskeiseksi. Olennaista oli myös matkan kohdekulttuurista oppiminen, erilaisen elämäntavan ymmärtäminen ja arvostaminen. Matka näyttäytyi merkittävänä kasvamisen ja oppimisen kokemuksena matkaajien elämässä antaessaan erityisen mahdollisuuden ja kontekstin näille kokemuksille. Tärkeimmät lähteet: Triandis (1995) Individualism & Collectivism; Bellah ym. (1985) Habits of the Heart; Vesala (2001) Hiljaisuuteen asettuminen (julkaisematon käsikirjoitus); Hansel ja Grove (1985) Learning by Doing.
  • Hakkarainen, Paula (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan pienten lasten äitien kokemuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Sen tavoitteena on selvittää minkälaisia odotuksia ja paineita tavalliset työssäkäyvät äidit arjessaan kohtaavat, minkälaisia haasteita työn ja perheen yhteensovittaminen synnyttää sekä sitä, minkälaista tukea äidit ovat saaneet vanhemmuutensa avuksi. Tutkielma lähestyy työn ja perheen yhteensovittamisen teemaa sosiologi Ulrich Beckin (1995) yksilöllistymisteoriaa apuna käyttäen. Naisten elämässä on tapahtunut perustavanlaisia muutoksia suhteessa perheeseen, koulutukseen, työhön ja julkiseen elämänpiiriin. Individualismin myötä isät ovat kiinnittyneet koteihin yhä enemmän. Beckin mukaan nais- ja mieselämäkerrat ovat lähentyneet toisiaan. Yksilöitymiskehitys muodostaa tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja taustateorian, jota vasten naisten ansiotyön ja perheen yhteensovittamisen kysymyksiä peilataan. Yksilöitymiskehitys on modernisaation keskeisin prosessi, joka on vaikuttanut vahvasti työelämän ja perhekulttuurin muutoksiin. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksän pääkaupunkiseudulla asuvan äidin haastatteluista. Jokainen äiti oli haastatteluhetkellä mukana työelämässä ja jokaisen perheessä on alle kouluikäisiä lapsia. Aineisto on kerätty teemahaastattelun menetelmällä ja se on analysoitu temaattisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman keskeisten tulosten perusteella työelämän ote elämän kokonaisuuteen on vahvasti läsnä äitien arjessa ja perheelle jäävä aika on sen vuoksi vähäistä. Äidit kokivat arjessa vallitsevan aikapulan haasteellisena ja paineita luovana tekijänä. Pääasiassa äitien kokemat haasteet ja paineet olivat itse asetettuja ja ne liittyivät äitinä toimimiseen ja olemiseen. Haastattelujen kautta ilmeni tarvetta vanhemmuuden tukemiselle. Ystävien ja lähipiirin lisäksi tukea kaivataan julkisten palvelujärjestelmien muodossa. Erityisen suurta tarvetta vanhemmuuden tukemiselle kokivat äidit, jotka elämäntilanteidensa vuoksi vastasivat yksin arjesta. Näiden esimerkkien myötä korostui myös puolison ja jaetun vanhemmuuden merkitys arjen sujumisen kannalta. Työn organisoinnilla ja työpaikalla vallitsevalla kulttuurilla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka työn ja perheen yhteensovittaminen arjessa onnistuu. Nais- ja miesvaltaisilla aloilla on eroja siinä, miten perheelliset työntekijät huomioidaan. Työmatkat, työhön liittyvät iltamenot, tiukat aikataulut sekä lasten sairastelut aiheuttivat työn ja perheen yhteentörmäyksiä. Arjen aikatauluttaminen, suunnittelu ja järkeily nousivat keskeisiksi selviytymiskeinoiksi arjen rutiinien keskellä. Työn ja perheen ristipaineessa perheelle jäävä aika hupenee. Osa äideista oli ratkaissut ongelman käyttämällä ostopalveluita.