Browsing by Subject "infektio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Eriksson, Jasmin (Helsingin yliopisto, 2019)
    Synnytyksen käynnistyksen yleisimmät syyt Suomessa ovat yliaikaisuus ja lapsivedenmeno, jotka ovat miltei tasavertaiset yleisyydessään. Vuonna 2017 Suomessa synnytyksistä käynnistettiin 28,9 % ja tällöin lapsivedenmeno oli toiseksi yleisin syy käynnistykseen HYKS:ssä. HYKS:ssä synnytys käynnistetään 12 tunnin kuluessa lapsivedenmenosta GBS-positiivisilla synnyttäjillä ja 24 tunnin kuluttua GBS-negatiivisilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lapsivedenmenon vaikutusta synnytyksen kulkuun ja lopputuloksiin niillä synnyttäjillä, joiden synnytys on käynnistetty lapsivedenmenon takia. Tutkimus on retrospektiivinen ja aineisto koostuu HYKS synnytyssairaaloiden synnyttäjistä vuodelta 2017. Synnyttäjien esitiedot, tiedot synnytysten käynnistyksestä ja etenemisestä sekä synnytysten päätetapahtumat ja syntyneiden lasten tiedot on kerätty sairaskertomuksista Obstetrix- ja Miranda-potilastietojärjestelmistä. Tiedot on analysoitu SPSS-taulukkolaskentaohjelman avulla. Tutkimuksessa todettiin ensisynnyttäjyyden, synnyttäjän lyhyen pituuden, ylipainon, aiemman keisarileikkauksen ja epäkypsän kohdunkaulan käynnistyksen alussa liittyvän lisääntyneeseen keisarileikkauksen riskiin, kuten aiemmissakin tutkimuksissa. Infektioita todettiin enemmän ensisynnyttäjillä ja keisarileikkaukseen päätyneillä. Synnytyksissä, jotka olivat keskimääräiseltä kestoltaan pidempiä lapsivedenmenosta ja/tai synnytyksen käynnistyksen alusta syntymään, ilmeni enemmän synnytyksen aikaisia tai jälkeisiä infektioita. GBS-positiivisille synnyttäjille annetaan HYKS:n hoitokäytännön mukaisesti ennaltaehkäisevä antibioottihoito lapsiveden mentyä ja heidän lapsillaan oli vähemmän infektioita kuin GBS-negatiivisten synnyttäjien lapsilla. Lapsivedenmenon ajankohdalla ei ollut vaikutusta lasten infektioiden esiintymiseen. Lapsivedenmenon vuoksi käynnistetyissä synnytyksissä äitien ja lasten infektioiden esiintyvyys ei poikennut muista HYKS:ssä vuonna 2017 käynnistetyistä synnytyksistä.
  • Pihlajasaari, Annika; Leinonen, Elina; Markkula, Annukka; Miettinen, Ilkka (THL); Rimhanen-Finne, Ruska (THL); Summa, Maija; Zacheus, Outi (THL) (Ruokavirasto, 2021)
    Ruokaviraston julkaisuja 7/2021
    Vuosina 2017–2019 Ruokaviraston ylläpitämään elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden rekisteriin luokiteltiin tehtyjen epidemiaselvitysten perusteella yhteensä 169 elintarvike- tai talousvesivälitteistä epidemiaa, joista 96 % oli elintarvikevälitteisiä. Talousvesivälitteisiä epidemioita raportoitiin samana ajanjaksona 7. Elintarvikkeiden välityksellä ilmoitettiin sairastuneen yhteensä 2 900 henkilöä ja talousveden välityksellä 567 henkilöä. Kuten aikaisemminkin 2000-luvulla, norovirus oli vuosina 2017–2019 yleisin raportoitu elintarvikevälitteisten epidemioiden aiheuttaja. Norovirus aiheutti 57 (35 %) elintarvikevälitteistä epidemiaa. Suurimmat elintarvikevälitteiset epidemiat aiheutti norovirus hoitolaitosruokailun välityksellä vuonna 2018 (292 ja 110 sairastunutta). Yleisimmät raportoidut välittäjäelintarvikkeet olivat kala ja kalavalmisteet sisältäen äyriäiset ja simpukat. Ne aiheuttivat 14 (9 %) epidemiaa. Toiseksi yleisin välittäjä oli liha ja lihavalmisteet sekä kasvikset ja niistä valmistetut tuotteet (kumpikin 12 epidemiaa; 7 %). Yli 70 %:ssa epidemioista välittäjäelintarvike jäi tuntemattomaksi tai välittäjäksi epäiltiin useita ruokia. Saastuneen raaka-aineen käytöllä oli selvä yhteys 33 (20 %) epidemian syntyyn. Raportoiduista epidemioista 22 %:n taustalla oli lämpötilaan ja säilytysaikaan liittyviä puutteita ja virheitä. Infektoituneen keittiötyöntekijän osallistuminen ruoanvalmistukseen ja puutteellinen käsihygienia oli syynä 19 %:iin elintarvikevälitteisistä epidemioista ja näissä melkein kaikissa tapauksissa aiheuttajana oli norovirus. Elintarvikevälitteisten epidemioiden tapahtumapaikaksi raportoitiin useimmiten ravintola, kahvila tai hotelli (90 kpl; 56 %) ja toiseksi yleisimmin koti (12 kpl; 7 %). Norovirukset aiheuttivat suurimman osan (3 kpl) tunnistetuista talousvesiepidemioista. Yhdessä epidemiassa epäiltiin sapovirusta aiheuttajaksi. Suurin talousvesivälitteinen epidemia havaittiin Nousiaisissa vuonna 2018. Sairastuneita raportoitiin 463. Taudinaiheuttajiksi epäiltiin mm. sapoviruksia. Vuosien 2017–2019 aikana taudinaiheuttaja jäi tuntemattomaksi 67 (41 %) elintarvikevälitteisessä ja kolmessa talousvesiepidemiassa. Uimavesivälitteisten epidemioiden raportointi alkoi vuonna 2012. Suomessa raportoitiin vuosina 2017– 2019 neljä uimavesivälitteistä epidemiaa, joissa sairastui noin 200 henkilöä. Kolme epidemioista aiheutui noroviruksen ja yksi kampylobakteerin saastuttamasta uimavedestä tai uimarantaympäristöstä. Ulostevahingon saastuttamalla allasvedellä oli mahdollinen yhteys kylpyläympäristön epidemiaan. Jätevedellä saastunut luonnonvesi aiheutti yhden epidemian. Kahdessa uimarantaympäristöön liittyneessä epidemiassa uimaveden saastumisen syytä ei saatu selville.
  • Vainio, Sanna (Helsingfors universitet, 2019)
    Despite the long history of skin grafting, there is no standardized treatment for split-thickness skin graft donor sites. These sites cause a notable amount of pain and discomfort to the patients and open wounds also introduce a risk for infection. There is an extensive need for treatment options promoting the fastest and least painful healing possible while also being infection-free. The treatment of split-thickness skin graft donor sites is constantly studied and there is plenty of scientific literature available about this topic. In the theory section of this Master’s thesis, the structure of skin, the process of wound healing, skin grafting surgery and wound care products for split-thickness skin graft donor sites are briefly introduced. Additionally, the method of systematic review is described. In the empirical section, a systematic review is performed to compare animal- and non-animal-based wound care products in the treatment of split skin graft donor sites. The methodological quality of the included studies is reviewed. In the literature search, 3552 references were found. In this systematic review a total of 23 articles were included comprising of 21 comparative clinical studies and two previous literature reviews. Of the original studies, 20 reviewed healing, 14 infection and 17 pain of the split-thickness skin graft donor sites. Based on the results of the systematic review, animal-based wound care products might promote healing and reduce pain experienced by patients in the treatment of split-thickness skin graft donor sites when compared with non-animal-based wound care products. The results concerning infection were inconsistent. Generally, the reporting of the clinical original studies was not comprehensive enough for proper evaluation of methodological quality. Some defects, mostly in the blinding of the patients, study personnel and the assessors of outcomes, were also found. Moreover, the studies were heterogeneous in their definitions and measuring of the reported outcomes. Therefore, there is substantial uncertainty in the results of this systematic review. The systematic and transparent way of conducting the literature search, the review of the methodological quality and the reporting of the outcomes can be considered as a strength of this thesis. The main weakness is, that only one person performed the critical steps of this study, which might increase the risk of bias and reduce the repeatability of the study.
  • Färkkilä, Esa (Helsingfors universitet, 2016)
    Ihmisten eliniän odotus on lisääntynyt laajasti ympäri maapalloa. Samaan aikaan on suun terveyden yhteyden merkitys yleisterveyteen lisääntynyt. Myös hammaslääketieteelliset hoidot ovat kehittyneet ja useampi hammas saadaan säästettyä johtaen siihen, että yksilöiden omien hampaiden lukumäärät ovat lisääntyneet. Nämä hampaat voivat kuitenkin toimia mahdollisina infektion lähteinä. Usein hammasinfektiot ovat luonteeltaan kroonisia sekä myös vähäoireisia. Nämä infektiot voivat aiheuttaa yleisinfektion, kuten sydänläppätulehduksen tai aivopaiseen. Suussa infektion voi muodostaa limakalvon (mukosiitti, ientulehdus) sekä hampaan kiinnityskudoksen tulehdukset (juuren kärjen tulehdus, luutulehdus, kystat sekä osittain puhjenneet viisauden hampaat. Karies ja parodontiitti ovat yleisimmät suun infektiofokukset. Parodontiitin pääriskitekijöiksi tiedetään huono suuhygienia, diabetes ja miessukupuoli kun taas karieksen riskitekijöksi tiedetään elämäntavat, kuten runsas sokerin syönti, runsas alkoholin nauttiminen sekä myös huono suuhygienia. Myös tupakka tiedetään liittyvän riskitekijänä parodontiittiin ja kariekseen, tosin karieksen suhteen on myös päinvastaista tutkimustietoa. Tutkimuksessa selvitettiin yhden vuoden kaikki HYKS:n suu ja leukasairauksien klinikkaan suun infektiofokusselvitykseen lähetetyt potilaat. Sisäänottakriteerinä oli vähintään 18 vuoden ikä ja epäily tai poissulku suun infektiofokuksesta. Potilaista kerättiin kaikki suun löydökset. Suun infektiofokus määriteltiin olevan parodontiitti, syvä karies tai jäännösjuuri, juurenkärjentulehdus, osittain puhjennut viisaudenhammas, osteomyeliitti, alveolaarinen osteiitti, mukosiitti, kysta tai traumaattinen löydös. Potilasta kerättiin kliiniset tiedot mukaan lukien käyttäytymistiedot kuten tupakointi, alkoholin käyttö sekä hammashoitohistoria. Vuoden aikana potilaita lähetettiin 2807 joista 408 suun infektiofokusselvityksiin. Näistä muodostui varsinainen tutkimusaineisto. 314 (77%) potilaalla todettiin suun infektiofokus. Suurimman ryhmän muodostivat syöpähoitoihin tulevat potilaat, ja toiseksi suurimman ryhmän immuunipuutteiset, syöpää sairastamattomat potilaat. Kolmanneksi suurimman ryhmän muodostivat bakteriellia etäinfektiota (endokardiitti, sepsis) tai autoimmuunisairautta sairastavat potilaat. Keski-ikä oli 58 vuotta ja suurin osa (69%) oli miehiä. Tupakointi, epäsäännöllinen hammaslääkärissä käynti, miessukupuoli sekä runsas alkoholin käyttö lisäsivät merkittävästi suun infektiofokusten esiintymistä. Monimuuttajamallissa tupakka lisäsi itsenäisenä riskitekijänä suun infektiofokusten esiintymistä. Tupakoitsijoilla oli myös merkitsevästi enemmän erilaisia suun infektiofokuksia, verrattuna tupakoimattomiin. Tilastollisesti merkitsevästi tupakoitsijoilla oli enemmän kariesta ja parodontiitia.
  • Uutela, Venla-Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Leikkaushaavainfektio on yksi yleisimmistä ähkyleikkauksiin liittyvistä komplikaatioista, johon sairastuu noin 10-37 % ähkyleikatuista potilaista. Se voi paitsi hidastaa potilaan paranemista, myös aiheuttaa omistajalle lisäkuluja sekä altistaa hevosen pitkittyneille ja vaihtuville mikrobilääkekuureille, jotka taas edistävät moniresistenttien mikrobikantojen syntymistä. Tämä tutkimus on ajankohtainen paitsi siksi, että vuosina 2013-2020 ei ole tehty vastaavaa tutkimusta leikkaushaavainfektioista Helsingin yliopistollisessa hevossairaalassa, mutta myös koska tälle välille sijoittuu sekä vuoden 2013 ESBL-epidemia että vuoden 2019 MRSA-epidemia. Tavoitteena oli kartoittaa laajasti leikkaushaavainfektiolle altistavia riskitekijöitä ja tutkia niiden vaikutusta leikkaushaavainfektioiden muodostumiseen. Helsingin yliopistollisessa hevossairaalassa leikattiin vuoden 2013 ja syksyn 2020 välillä 297 ähkypotilasta, joista 225 täytti tutkimuksen valintakriteerit. Tutkimuksessa tarkasteltiin pre-, intra- ja postoperatiivisia tekijöitä, joiden on havaittu kirjallisuudessa yhdistyvän ähkyleikkaushaavainfektioihin ja muihin ähkyleikkauksen komplikaatioihin kuten preoperatiivisia antibiootteja, leikkaushaavan sulkuun käytettyjä ommelaineita, stentin ja vastavyön käyttöä, postoperatiivisen kuumeen ja komplikaatioiden kestoa. Aineisto koostettiin Yliopistollisen hevossairaalan potilastietokannasta sekä anestesiakaavakkeista ja leikkauskirjanpidosta. Hevospotilaista 21,8 % (49/225) sai leikkaushaavainfektion postoperatiivisena komplikaationa. Muita postoperatiivisia komplikaatioita sairaalassaoloaikana ilmeni 64,4 %:lla leikatuista. Tutkimuksen tuloksena havaittiin pidentyneen vatsavyön käytön (p=0,010, OR:1,10, CI95%: 1,022-1,179) ja sairaalassa havaittujen komplikaatioiden (p=0,021, OR:1,12, CI95%: 1,017-1,227) pitkän keston olevan riskitekijä leikkaushaavainfektioille. Lisäksi leikkaushaavainfektioon yhdistyi korkea postoperatiivinen fibrinogeeniarvo (p<0,001, OR:2,49, CI95%: 1,728-3,588) ja pidentynyt kuume (p=0,001, OR:1,16, CI95%: 1,060-1,271), jotka ovat yleisiä tulehduksen indikaattoreita. Mikrobiologisten viljelyiden tuloksena saatiin laaja kirjo taudinaiheuttajia, joista Staphylococcus-, Streptococcus-, Enterobacter-sukujen lajit sekä Escherichia coli olivat yleisimpien joukossa. Mikrobilääkeresistenssi oli hyvin yleistä näillä taudinaiheuttajilla ja infektoituneilta hevosilta eristettiin usein sekä haavanäytteistä, että seulontanäytteistä sekä ESBL että MRSA. Preoperatiivisista antibiooteista useimmin käytetty yhdistelmä oli Ruokaviraston mikrobilääkesuosituksen mukaisesti bentsyylipenisilliini ja gentamisiini, joita käytettiin 83,6 % tapauksista. Lopuissa tapauksissa käytettiin erilaisia yhdistelmiä, joihin lukeutui muun muassa trimetopriimi-sulfa, metronidatsoli, enrofloksasiini ja marbofloksasiini. Leikkaushaavainfektioihin riskitekijäksi tunnistettiin trimetopriimi-sulfan ja gentamisiinin yhdistelmä (p=0,048, OR:3,667, CI95%: 1,010-13,309), mikä saattaisi johtua niiden tehottomuudesta anaerobisia suolistobakteereja vastaan. Tuloksista voidaan päätellä, että leikkaushaavainfektioiden ilmenemisessä on tapahtunut lievää positiivista kehitystä ja epidemioista huolimatta infektioiden esiintyvyys on aiempien tutkimusten tulosten perusteella vaihtelun keskivaiheilla. Lisäksi tunnistetut riskitekijät olivat pääsääntöisesti kirjallisuuden kanssa yhteneviä. Kerättyä aineistoa voitaisiin käyttää jatkossa esimerkiksi mikrobilääkkeiden vaikutusten tarkempaan tutkimiseen. Käytännössä tuloksia voidaan käyttää paitsi tukemassa leikkaushaavainfektioiden diagnostiikkaa, myös edesauttamassa mahdollisten riskipotilaiden tunnistamista. On myös hyvä arvioida kriittisesti trimetopriimi-sulfan ja gentamisiinin yhteiskäytön hyödyllisyyttä preoperatiivisena antibioottina.
  • Tiihonen, Senni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Zoonoottiset eli eläinten ja ihmisten välillä siirtyvät taudinaiheuttajat ovat työterveysriski eläinten kanssa työskenteleville henkilöille, kuten eläinlääkäreille. Zoonoottisiin viruksiin kuuluu muun muassa jyrsijä- ja hyönteissyöjävälitteisiä rainbo- (rodent-and-insectivore-borne) viruksiksikin kutsuttuja viruksia, joita kantavat nimensä mukaisesti useat jyrsijät (Rodentia) sekä hyönteisiä syövät piennisäkäslajit (ent. Insectivora). Suomessakin esiintyviä rainboviruksia ovat ortopoxviruksiin kuuluva lehmärokkovirus, ortohantaviruksiin kuuluva puumalavirus, nisäkkäiden arenaviruksiin (Mammarenavirus) kuuluva lymfosyyttinen koriomeningiittimammarenavirus (LCMV) sekä nisäkkäiden ortobornavirukset. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsaukseen on koottu tietoa eläinlääkäreiden zoonoosiriskeistä Suomessa sekä edellä mainittujen piennisäkäsvälitteisten zoonoottisten virusinfektioiden epidemiologiasta ja diagnostiikasta. Tutkielman tutkimusosuudessa selvitettiin tilastollisen analyysin avulla eri tekijöiden yhteyttä ortopox-, puumala-, LCM- ja bornavirusvasta-aineiden esiintymiseen Suomessa laillistetuilla eläinlääkäreillä verrattuna kontrolliryhmään. Aineistona käytettiin aiemmissa yhteyksissä kerättyjä esitietoja ja vasta-ainetuloksia eläinlääkäreiltä sekä kontrolliryhmältä. Pääkohderyhmän eli eläinlääkärien esitiedot ja seeruminäytteet oli kerätty vuonna 2009 Eläinlääkäripäivillä ja kontrolliryhmässä oli eläinlääkäripäivien osallistujia sekä HUSLAB:ille vuosina 2009 ja 2013 seeruminäytteet antaneita henkilöitä. Kaikki seeruminäytteet oli tutkittu käyttäen epäsuoraa immunofluoresenssivärjäystä (IFA). Hypoteesina oli, että riski altistua tarkastelluille patogeeneille olisi suurempi eläinlääkäreillä. Ortopox-, puumala-, LCM- ja bornavirusvasta-aineiden esiintyvyydet koko aineistossa olivat 28,9 %, 7,5 %, 1,8 % ja 0,6 %. Eläinlääkäreillä vastaavat esiintyvyydet olivat 38,6 %, 9,5 %, 1,9 % ja 1,0 %. Ortopoxvirusvasta-aineita löytyi todennäköisemmin Suomessa laillistetuilta eläinlääkäreiltä, miehiltä sekä vuonna 1979 tai aiemmin syntyneiltä. Suomessa laillistettu eläinlääkäri oli muita todennäköisemmin ortopoxseropositiivinen riippumatta iästä tai sukupuolesta. Sen sijaan puumala-, LCM- ja bornavirusten vasta-ainepositiivisuudelle ei löydetty tilastollisesti merkitseviä riskitekijöitä. Hypoteesi, että eläinlääkäreillä on suurempi riski olla ortopoxvirusseropositiivisia toteutui, mutta puumala-, LCM- ja bornavirusten vasta-aineiden löytymisen ja ammatin välillä ei havaittu yhteyttä. LCM- ja bornavirusten tuloksiin vaikutti todennäköisesti niiden alhaiset seroprevalenssit tutkitussa aineistossa. Ortopoxvirusvasta-aineita löytyi selvästi useammalta ennen vuotta 1980 syntyneeltä osallistujalta kuin tätä nuoremmilta. Tämä on todennäköisesti seurausta isorokkorokotusten aikaansaamista ristireagoivista vasta-aineista, mikä oli ennustettavissa. Aineistossa on kuitenkin myös rokotusten lopettamisen jälkeen syntyneitä seropositiivisia henkilöitä (seroprevalenssi 2,0 %). Nämä tartunnat selittyvät altistumisella itse taudinaiheuttajalle. Ortopoxvirukset voivat aiheuttaa kliinistä sairautta myös ihmisillä. Koska tämän tutkimuksen tulosten perusteella Suomessa laillistetut eläinlääkärit altistuivat ortopoxviruksille todennäköisemmin kuin muut osallistujat, vaikuttaa siltä, että ortopoxvirukset ovat työterveysriski Suomessa laillistetuille eläinlääkäreille. Mahdollinen saatu rokotus tulee kuitenkin huomioida ja mahdollisesti suurempi riski koskeekin nimenomaan isorokkoa vastaan rokottamattomia Suomessa laillistettuja eläinlääkäreitä.
  • Mikola, Peitsa (Suomen metsätieteellinen seura, 1965)
  • Rautalahti, Liisa (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimus on kirjallisuuskatsaus suuinfektioiden ja raskaudenkulun välisiä yhteyksiä käsittelevistä lääketieteen ja hammaslääketieteen julkaisuista. Lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä artikkeleita aiheesta on kerätty PubMed-palvelusta, ja tässä katsauksessa on käytetty artikkeleita, joista ensimmäinen on julkaistu vuonna 1996, jolloin suuinfektioiden yhteys raskauskomplikaatioihin osoitettiin ensimmäisen kerran. Käytettyjä hakusanoja ovat oral infections, periodontitis, pregnancy ja pregnancy complications. Tutkimuksessa esitellään erilaisia tutkimusmenetelmiä käyttäneitä julkaisuja. Suurin osa tätä aihetta käsittelevistä tutkimuksista osoittavat, että suuinfektioilla ja raskauden kululla on merkittävä yhteys. Suuinfektioista nimenomaan parodontiitti voi aiheuttaa lapsen ennenaikaista syntymää ja liian matalaa syntymäpainoa, josta kirjallisuus käyttää lyhennettä PLBW (Preterm Low Birth Weight). Yhteys on kuitenkin epäselvä, ja vastakkaisia tutkimustuloksia esiintyy kirjallisuudessa. Aihe on erittäin merkittävä väestön kokonaisterveyden kannalta. Jos suun infektioilla ja raskauskomplikaatioilla on korrelaatio, niin terveydenhuollolla on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa syntyvien lasten hyvinvointiin. Preventiivisen lisäksi myös kuratiivisen hammaslääketieteen mahdollisuudet ehkäistä raskauskomplikaatioita ovat parhaimmillaan ennen raskauden alkamista, joten asia kannattaa tuoda esiin fertiliteetti-ikäisten naisten terveystarkastuksissa, jotka yleensä ajoittuvat raskautta edeltävään elämänvaiheeseen.
  • Salonen, Johan (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää altistavia yleisterveydellisiä tekijöitä suuperäisen yleisinfektion taustalla. Tutkimuksen aineistoa varten valittiin retrospektiivisesti vuosina 2012-2017 erikoissairaanhoidon suun infektiofokustutkimukseen lähetettyjä potilaita, joiden epäiltiin tai tiedettiin sairastaneen suuperäinen yleisinfektio. Edellä mainituilla kriteereillä potilaita löytyi yhteensä 133. Jokaisen tutkimukseen valikoituneen potilaan yleisterveydellinen tilanne ja yleisinfektion hoitoon liittyvät tiedot kartoitettiin erikoissairaanhoidon tietojärjestelmään tallennettujen potilaskertomusten perusteella kuten ne suun infektiofokustutkimushetkellä olivat. Aineiston potilaat jaettiin edelleen kahteen ryhmään veriviljelytulosten perusteella – todennäköisiin suuperäisiin tapauksiin (Ryhmä B) ja muihin tapauksiin (Ryhmä A). Näitä ryhmiä vertailtiin keskenään Pearsonin korrelaatiotestillä ja khiin neliö -testillä. Tutkimusaineiston potilaista 73,7% oli miehiä, ja ryhmässä B miesten osuus oli jopa 82,7%. Potilaiden ikä oli keskimäärin 56 vuotta. Ryhmän B potilailla oli vähemmän autoimmuunisairauksia ja suun alueen oireita kuin ryhmän A potilailla (p < 0,05), kun taas läppävikoja ryhmän B potilailla oli enemmän kuin ryhmän A potilailla (p < 0,05). Molempien ryhmien potilailla oli runsaasti poistokuntoisia hampaita – keskimäärin 2,8 hammasta poistettiin potilasta kohden. Tutkimustulosten perusteella voidaan odotetusti todeta infektiivisen endokardiitin liittyvän läheisesti suuperäisiin yleisinfektioihin. Yksiselitteisiä riskitekijöitä erityisesti suuperäiselle yleisinfektiolle ei tässä tutkimuksessa löydetty. Potilailla esiintyi kohtuullisen paljon infektioherkkyyttä lisääviä perussairauksia ja merkkejä runsaasta hoidon tarpeesta suun alueella. Näiden yhdistelmä on lisäksi aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty suuperäisiin yleisinfektioihin. Suun- ja yleisterveyden edistäminen riskipotilailla olisikin ensiarvoisen tärkeää, jotta heidän riskinsä sairastua vakaviin infektioihin pystyttäisiin minimoimaan.
  • Nieminen, Ville (Helsingin yliopisto, 2020)
    Mediastiniitti on avosydänkirurgiassa harvinainen mutta vakava komplikaatio. Siihen liittyy korkea kuolleisuus, huomattavat terveydenhuollon kustannukset ja tavallista pidempi sairaalassaoloaika. Tämän tutkimuksen materiaali kerättiin takaantuvasti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) potilastietojärjestelmistä, mukaan otettiin kaikki avosydänleikkauksen jälkeen mediastiniittiin sairastuneet yli 16-vuotiaat potilaat HUS:n alueella vuosina 1990-2014 (170 potilasta). Statistiseen analyysiin käytettiin SPSS-ohjelmaa (versio 24), tilastollisen merkittävyyden rajana käytettiin p-arvoa alle 0,05. Vuosittainen mediastiniitin ilmaantuvuus vaihteli 0-1,5% välillä, laskien tutkimuksen loppua kohden. Vuosina 2004-2014 potilaat olivat vanhempia, tupakoivat useammin ja heillä oli useammin diabetes tai munuaisen vajaatoiminta kuin vuosina 1990-1999. Merkittävää eroa ei havaittu sairaalahoidon pituudessa, antibioottiprofylaktian tai antibioottihoidon käytössä, myös tehohoito ja kuolleisuus pysyivät samanlaisina vuosien 1990-1999 ja 2004-2014 välillä. Ohitusleikkaus tehtiin harvemmin ja läppäleikkaus tai hybridileikkaus useammin vuosina 2004-2014 kuin 1990-1999. Staphylococcus aureus oli useammin aiheuttajamikrobi vuosina 2004-2014 kuin 1990-1999, toisaalta koagulaasinegatiiviset stafykokit ja gram-negatiiviset bakteerit olivat harvemmin mediastiniitin aiheuttajia. Mediastiniitin kirurginen hoito pysyi pitkälti samana, uutena hoitokeinona mukaan tuli alipaineimuhoito (VAC). Tutkimuksen aikana sydänoperaatioista on tullut entistä monimutkaisempia ja mediastiniittiin sairastuvista potilaista vanhempia ja heillä on entistä useampia perussairauksia. Tästä huolimatta mediastiniitin vuosittainen ilmaantuvuus on laskenut näiden 25 vuoden aikana. 30 päivän ja yhden vuoden kuolleisuuksissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta.
  • Mikola, Peitsa; Laiho, Olavi; Eerikäinen, Jorma; Kuvaja, Kari (Suomen metsätieteellinen seura, 1964)