Browsing by Subject "inflaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Pursiainen, Heikki (2000)
    Deskriptiivisen indeksiteorian lähtökohtana on perinteisesti ollut hintojen ja määrien ajallisten muutosten tai paikallisten erojen vertailu siten, että hinta- ja määrävertailut ovat keskenään sopusoinnussa. Tutkielman tarkoituksena on yleistää indeksiteorian kehikkoa tilanteeseen, jossa tarkasteltavana on kahden komponentin, esimerkiksi hinnan ja määrän lisäksi jokin kolmas tekijä. Näkökulma on aksiomaattinen. Tutkielmassa näytetään, että toisin kun optimistisesti on väitetty, aksiomaattisen lähestymistavan avulla tuskin pystytään rajaamaan kaikkia selvästi hyödyttömiä funktioita indeksikaavojen joukon ulkopuolelle. Aksiomatiikkaa olisikin syytä pitää käsitteellisenä apuvälineenä, joka, kuten sanottua, tekee ylipäänsä mahdolliseksi puhua indeksikaavoista selkeästi määriteltynä joukkona funktioita, ei niinkään välineenä huonojen ja hyvien indeksikaavojen erotteluun. Tämä erottelu on tehtävä jollakin muulla tavalla. Määritellään kolmen faktorin indeksiongelma ja osoitetaan, että aksiomaattinen indeksiteoria on mahdollista yleistää koskemaan tätä. Esitellään menetelmä, jonka avulla on mahdollista johtaa tavanomaisista indeksikaavoista uusia, kolmen faktorin indeksikaavoja, sekä tutkitaan mitkä näiden indeksikaavojen ominaisuuksista periytyvät johdetuille indekseille. Ajanvaihtotestin läpäiseminen periytyy alkuperäisiltä indeksikaavoilta johdetuille kolmen faktorin indeksikaavoille, toisin kuin faktorien vaihtotesti. Laspeyres- ja Paasche-indeksien vastakappaleominaisuus, joka on Fisher-indeksin hyvien ominaisuuksien perusta, ei periydy Laspeyres- ja Paasche-indekseistä johdetulle indekseille. Fisher-tyyppinen lähestymistapa on kuitenkin mahdollinen myös kolmen faktorin indeksikaavojen konstruoinnissa. Laspeyres- tai Paasche-indeksistä voidaan johtaa ajan- ja faktorien vaihtotestin läpäisevä indeksi, mutta indeksikaava, jota voidaan pitää kolmen faktorin Fisher-indeksinä ei ole yhtä yksinkertainen kuin alkuperäinen Fisher-indeksi. Se on geometrinen keskiarvo paitsi Laspeyres- ja Paasche-indeksistä, myös kahdesta muusta indeksikaavasta. Faktorien vaihtotesti ei siis yleisesti ottaen periydy kahden faktorin indeksikaavoista johdetuille indeksikaavoille. Määrätyntyyppisille log-muutokseen perustuville indekseille ominaisuus kuitenkin periytyy, esimerkiksi Törnqvist-indeksille, Sato-Vartia ja Montgomery-Vartia -indeksille. Aggregoitumista käsittelevässä luvussa näytetään, että Vartian konsistentin aggregoitumisen määritelmä on ristiriitainen. Esitetään uusi, korjattu määritelmä. Vastaavan määritelmän soveltaminen kaikille kolmen faktorin indeksikaavoille ei suoraan onnistu. Kahden faktorin kaavoista johdetuille kolmen faktorien indeksikaavoille määrittely onnistuu, ja johdettu indeksikaava on konsistentisti aggregoituva täsmälleen silloin kun alkuperäinen indeksikaava on konsistentisti aggregoituva. Vielä näytetään, minkätyyppisillä ehdoilla kolmen faktorin indeksikaavojen soveltaminen parantaa indeksilaskennan tarkkuutta. Keskeisimpinä lähteinä tutkielmassa ovat teokset Vartia (1976): Relative Changes and Index Numbers ja Stuvel (1989): The Index Number Problem and Its Solution.
  • Taro, Lauri (2002)
    Maastrichtin sopimuksen puitteissa EKP:n ensisijainen tavoite on ylläpitää hintavakautta niin, että euroalueen keskimääräinen kuluttajahintojen vuotuinen nousu pysyisi keskipitkällä aikavälillä enintään kahdessa prosentissa. EKP toimii siis ennalta ilmoitetun inflaatiotavoitteen määrittelemän rahapolitiikan regiimin mukaisesti. Vaikka EKP:n päätöksenteko on pyritty eristämään kansallisesta ja EU:n talouspolitiikasta, ei takeita pankin politisoimattomuudesta voida esittää. Jäsenmaiden saattaa olla mahdollista vaikuttaa EKP:n päätöksentekoon jäsenmaiden hallitusten tai EKP:n neuvostossa olevien jäsenten kautta. Tutkielmani käsittelee juuri politisoituneen EKP:n päätöksentekoa. Päälähteenä käytän Avinash Dixitin artikkelia "A Repeated Game Model of Monetary Union". Mallissa oletetaan, että euroalueen jäsenmaat voivat yrittää romuttaa EKP:n inflaatiotavoitteeseen sitoutuneen rahapolitiikan regiimin, mikäli ne kohtaavat riittävän voimakkaan tai muihin jäsenmaihin nähden epäsymmetrisen stokastisen sokin. Mallissa osoitetaan, kuinka EKP:n kannattaa ottaa käyttöönsä joustava rahapoliittinen regiimi, jossa se ottaa huomioon jäsenmaiden hallitusten kannustimet romuttaa EKP:n regiimi. Optimiregiimin mukaisesti rahapolitiikkaa joustetaan joka jaksolla niin paljon, ettei yhdenkään jäsenmaan hallituksen kannata yrittää romuttaa EKP:n inflaatiotavoitteeseen sitoutunutta regiimiä. Näin vältytään harkinnanvaraisen rahapolitiikan mukaiselta tilanteelta, jossa inflaatio olisi vieläkin korkeampi. Tutkielmassani olen laajentanut Dixitin kahden jäsenmaan mallin koskemaan kolmea maata. Kolmen maan ja kahden maan mallin vertailusta huomataan, miten uuden maan tuominen vaikuttaa EKP:n rahapolitiikkaan. Huomataan, että mikäli symmetrisessä tapauksessa rahaliittoon tuodaan uusi jäsenmaa, joka sijoittuu ideaali-inflaationsa suhteen alkuperäisten jäsenmaiden väliin, muuttuu EKP:n rahapolitiikka riippuen miten uuden jäsenmaan ideaali-inflaatio sijoittuu alkuperäisten jäsenmaiden ideaali-inflaatioihin nähden. Tuloksia voi soveltaa myös EU:n itälaajentumisen tilanteeseen. EU-hakijamailla on lähes poikkeuksetta korkeampi inflaatiotaso kuin EU:n nykyisillä jäsenmailla. Tutkielmassa saatujen tuloksien valossa voidaan sanoa, että uusien jäsenmaiden ottaminen EU:hun pakottaisi EKP:n todennäköisesti keventämään rahapolitiikkaansa, jolloin siirryttäisiin kohti harkinnanvaraisen tapauksen mukaista, aiempaa korkeampaa inflaatiotasoa. Samalla kuitenkin eniten sokista kärsineen maan kannustin petkuttaa eli romuttaa EKP:n regiimi pienenee. EKP:n optimiregiimi muistuttaa tällöin entistä useammin ennalta sitoutuneeseen inflaatiotavoitteeseen sitoutunutta rapoa eikä regiimin joustamiseen ole yhtä usein tarvetta. Tutkielmassani osoitetaan myös, miten alkuperäiset jäsenmaat suhtautuvat uuden jäsenmaan ottamiseen rahaliittoon. Huomataan että kahden maan mallissa rahapolitiikka muuttuu toisen alkuperäisjäsenen kannalta epäsuotuisaan suuntaan, mikäli rahaliittoon otetaan kolmas jäsenmaa jonka ideaali-inflaatio eroaa alkuperäismaiden ideaali-inflaatioiden keskiarvosta. Näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehtäessä on kuitenkin pidettävä mielessä, että malli on yksinkertainen eikä siinä oteta huomioon kaikkia EKP:n rahapolitiikkaan ja EU:n laajentumiseen vaikuttavia tekijöitä. Mallin tulos on kuitenkin selvä ja odotettukin.
  • Widgrén, Miska (Helsingin yliopisto, 2018)
    Internet search engines produce large amounts of data. This thesis shows how the data about internet searches can be used for inflation forecasting. The internet search data is constructed from searches performed on Google. The sample covers eurozone countries over the period from January 2004 to July 2017. The performance of the internet searches is evaluated relative to traditional inflation forecasting benchmark models. The usefulness of the Google searches is evaluated by Granger causality and out-of-sample performance. Furthermore, to study the robustness of the results, the out-of-sample forecasting accuracy has been evaluated in two separate sub-samples. In this study, a simple autoregressive model augmented with internet searches is found to outperform the traditional benchmark models in predicting the month-over-month inflation of the near future. Moreover, the improvement is statistically significant in one-month ahead forecasting accuracy. The Google model also outperforms the benchmark models in year-over-year inflation forecasting. However, the improvement in year-over-year forecasting accuracy is modest. In addition, this thesis shows that the seasonally adjusted internet search data can improve the performance of the Google model slightly. This thesis is related to fast-growing research on employing Google Trends data in economic forecasting. The findings in this thesis require further research in exploiting the internet search data in macroeconomic forecasting.
  • Korhonen, Markus (Helsingin yliopisto, 2019)
    Hintavakauden saavuttamisesta on tullut keskuspankkien tärkeimpiä tehtäviä kaikkialla maailmassa, ja useat keskuspankit pyrkivät tiettyyn, hyvin määriteltyyn inflaatiotavoitteeseen. Samoin Euroopan keskuspankki pyrkii rahapolitiikallaan pitämään inflaation kahden prosentin tuntumassa. Inflaatiotavoite kuitenkin vaatii sen, että inflaatiota voidaan ennustaa mahdollisimman tarkasti. Koneoppimismetodeihin kuuluvat neuroverkkomallit ovat osoittautuneet olemaan monilla aloilla hyviä ennustemalleja. Inflaation ennustamisessa neuroverkkomallien tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Aiempi tutkimus inflaation ennustamisesta on myös keskittynyt lähinnä Yhdysvaltojen ja muiden yksittäisten maiden inflaatioon. Tutkimusta ei ole myöskään tehty inflaation ennustamisesta eri suhdannetilanteissa neuroverkkomallien avulla. Tässä tutkielmassa tutkittiinkin neuroverkkomallin kykyä ennustaa inflaatiota koko euroalueella vuosien 2008-2009 taantuman aikana. Tutkielman aineistona käytettiin euroalueen harmonisoidusta kuluttajahintaindeksistä muodostettua inflaatioaikasarjaa vuosilta 1997-2010. Tutkielmassa epälineaarinen neuroverkko rakennettiin aiemmasta kirjallisuudesta vakiintuneella metodilla, jossa mallin valinta suoritettiin käyttämällä erillistä aineistoa. Valitulla mallilla simuloitiin aitoa ennustetilannetta käyttämällä euroalueen taantuman aikaista testiaineistoa. Ennusteet tehtiin myös taantuman jälkeiselle noususuhdanteelle, jotta eri suhdannetilanteita voitiin vertailla. Lisäksi samat ennusteet tehtiin ekonometriassa vakiintuneella lineaarisella mallilla, johon neuroverkkomallia verrattiin käyttämällä aiemmasta kirjallisuudesta tuttuja arviointikriteerejä ja tilastollisia testejä. Tutkielmassa selvisi, että neuroverkkomalli tuottaa hyvin tarkkoja ennusteita inflaatiolle kaikilla tutkielmassa käytetyillä ennusteväleillä. Neuroverkkomallin ennusteet ovat myös parempia, jos käytettävä aineisto on kausitasoitettu. Neuroverkkomalli tekee pienempiä ennustevirheitä noususuhdanteen aikana kuin taantumassa, mutta erot eri suhdannetilanteissa eivät ole kovin suuria. Neuroverkkomallin ennusteet eivät kuitenkaan poikkea yksinkertaisen lineaarisen mallin tekemistä ennusteista tilastollisesti merkitsevästi kummassakaan suhdannetilanteessa. Näin ollen neuroverkkomallin ei voida päätellä toimivan eri tavalla taloudellisessa taantumassa kuin muissa suhdannetilanteissa. Tutkielman tulosten perusteella neuroverkkomallia ei voida suositella keskuspankkien inflaatioennustemalliksi, koska mallin valinta ja testaaminen vievät yksinkertaista lineaarista mallia enemmän aikaa, mutta ennustetulokset eivät ole lineaarista mallia parempia. Tulokset antavatkin todisteita siitä, että inflaatio on euroalueella lineaarinen prosessi, jolloin epälineaariset mallit eivät tuota ennusteisiin lisähyötyä. Neuroverkkomallit voivat kuitenkin antaa hyvän työkalun keskuspankkien toiminnan arvioimiseen, koska niiden tuottamat ennusteet ovat tarkkoja pitemmillekin aikaväleille.
  • Rantala, Mark Tapio (2004)
    Pro gradu –tutkielman tarkoitus on selvittää teoreettisen mallin avulla työttömyyden, inflaation ja palkkojen määräytymistä rahaliitossa. Keskeisenä tarkastelun kohteena on ammattiliittojen ja rahaliiton keskuspankin strateginen vuorovaikutus järjestäytyneillä työmarkkinoilla. Mallissa ammattiliitot, keskuspankki ja yritykset tekevät kukin vuorollaan päätöksiä nimellispalkkatasosta, rahan määrästä taloudessa ja tuotteiden hinnoista. Tutkimuksessa esitelty teoreettinen malli ei suoraan kuvaa Euroopan talous- ja rahaliitto Emun tilannetta, vaan yleisemmin rahaliiton työttömyyden ja inflaation määräytymistä. Tutkielmassa esitellään yksinkertaistettu malli kahden maan muodostamasta rahaliitosta. Keskuspankin ja ammattiliittojen välinen strateginen vuorovaikutussuhde syntyy hyödyke- ja työmarkkinoiden välityksellä. Maiden taloudet ovat alttiita maakohtaisille kysyntä- ja tarjontapuolen häiriöille, joiden vaikutusta keskuspankki pyrkii hillitsemään rahapoliittisella välineistöllä. Mallissa tarkastellaan päätöksentekijöiden valintaongelmia takaperoisen induktion avulla ja määritellään työttömyysasteelle ja inflaatiolle tasapainotasot. Olennaista tutkimuksessa on, että nimellispalkkojen tasosta päättävät ammattiliitot ovat keskenänsä Nash-tasapainossa ja toisaalta ammattiliitot ovat Stackelberg-johtajia keskuspankkiin nähden valintoja tehtäessä. Rahaliiton keskuspankki ottaa rahapolitiikassa huomioon rahaliiton jäsenmaiden keskimääräisen taloudellisen tilan. Tästä seuraa ettei yhteinen rahapolitiikka ole aina kaikille jäsenmaille edullista vaan saattaa olla jopa haitaksi maan kehitykselle tilanteessa, jossa sen taloudellinen tila poikkeaa muiden jäsenmaiden talouskehityksestä. Valintaongelmien esittelyn lisäksi tutkimuksessa selvitetään mitkä tekijät vaikuttavat rahaliitossa työttömyysasteen ja inflaation tasapainoiseen tasoon. Kunkin tekijän esittelyn jälkeen on pohdittu Emun vaikutuksia näissä tekijöissä. Lopuksi tutkimuksessa on tehty vertailu keskeisimmistä muutoksista kansallisen ja rahaliiton rahapolitiikan välillä ja millaisilla toimilla esitellyn mallin valossa saavutettaisiin alhaisemmat työttömyyden ja inflaation tasot. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että rahaliiton rahapolitiikalla on reaalisia vaikutuksia työllisyyteen ja suhdannevakauteen. Näin ollen keskuspankin harjoittamaan rajapolitiikkaan tulee kiinnittää huomiota hintatasotavoitteiden lisäksi myös suotuisan työllisyyskehitykseen Keskeisiä lähteitä: CORICELLI, F. – CUKIERMAN, A. – DALMAZZO, A. (2001): Economic Performance and Stabilization Policy in a Monetary Union with Imperfect Labour and Goods Markets. Ilmestymässä: Sinn & Widgren (toim.): Issues of Monetary Integration in Europe. MIT Press. GRÜNER, H.P. & HEFEKER, C. (1999): How Will EMU Affect Inflation and Unemployment in Europe?. Scandinavian Journal of Economics, 101, 33-47. HOLDEN, S. (2001): Monetary Regimes and the Coordination of Wage Setting. CESifoWorking Paper No.429, Munich.
  • Nikolenko, Anton (Helsingin yliopisto, 2018)
    Since the collapse of the Soviet Union Russian economy has suffered from high and volatile inflation. In 2014 the Russian central bank announced that it will stop supporting the national currency through market operations and adopt an inflation targeting regime in the beginning of 2015. The announcement of the policy drew a widespread critique in public discussion stating that inflation in Russia has too many sources of non-monetary inflation for an inflation targeting policy to be effective. In this thesis I provide a literature review on the inflation targeting regimes and the non-monetary inflation sources. Further, I analyze non-monetary inflation sources in the context of Russia and present the data available on these sources. In the empirical part of this study I use data on budget deficit, the amount of newly passed laws and prices for housing and utility services in vector autoregression models to find out if these non-monetary inflation sources are statistically significant factors in explaining the changes in inflation expectations in Russia. My results indicate that the role of the non-monetary inflation sources in the effectiveness of the inflation targeting regime has been overstated in the critique voiced at the time of the regime change. While there is a persistent gap between the inflation expectations of consumers and central banks inflation target or the official consumer price index changes, the model that excludes the non-monetary sources is a best fit to explain the expectations.
  • Newby, Elisa (2001)
    Euroopassa työttömyys on tyypillisesti ollut pitkäkestoista rakenteellista työttömyyttä, joka ei alene taloudellisen tilanteen parannuttua. Rakennetyöttömyys on johtunut jäykistymästä (hysteris), jonka vaikutuksesta suhdannetyöttömyys on muuttunut rakennetyöttömyydeksi. Lisäksi mikrotaloustieteelliset tarkastelut tukevat näkemystä, että rakennetyöttömyyttä lisäävät työmarkkinainstituutiot kuten tehoton työn verotus tai korkeat työttömyyskorvaukset. Työmarkkinainstituutioiden rakenteellinen reformi on tehokkain keino alentaa rakenteellista työttömyyttä mutta niiden toteuttamista ovat estäneet reformien korkeat kustannukset. Tässä Pro gradu ?työssä tarkastellaan muodostaako Euroopan talous- ja rahaliitto EMU sellaisen instituution, joka kannustaa päättäjiä ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan reformeja. Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, miten rahapoliittisen yhteistyön tiivistäminen vaikuttaa reformeihin. Tutkielman ensimmäisessä osassa käsiteltävän Barron ja Gordonin (1983) malliin perustuvan tarkastelun mukaan rahaliiton kaltainen inflaatiota alentava instituutio vähentää kannustusta reformeihin. Taloudessa on työmarkkinoista johtuvia vääristymiä, joiden seurauksena toteutuva tuotanto tai työllisyys on sosiaalista tuotantoa ja työllisyyttä alhaisempi. Päättäjä voi tilapäisesti parantaa tuotantoa ja työllisyyttä inflaatiolla, jota yksityinen sektori ei voi ennustaa eli päättäjällä on inflaatioharhaa. Korkeasta inflaatiosta aiheutuva tehottomuus lisää reformeja, jotka pienentävät inflaatioharhaa vähentämällä työmarkkinoiden vääristymiä. Alentamalla inflaatiota ja inflaatioharhaa EMU ei kannusta päättäjiä reformeihin. Samasta syystä Maastrichtin sopimuksessa mainitut rahaliiton pääsyehdot, esimerkiksi inflaatioehto, eivät lisää reformeja. Vaihtoehtoinen malli tarkastella rahaliiton vaikutusta reformeihin on työn toisessa osassa käsiteltävä Lucasin kritiikki (Lucas Critique of Economic Models), jonka mukaan politiikkaregiimin muutos muuttaa talouden toimijoiden odotuksia ja käyttäytymistä. EMUssa Lucasin kritiikin mukainen käyttäytymisen muuttuminen näkyy esimerkiksi siten, että yksityinen sektori alentaa inflaatioennustettansa Euroopan keskuspankin (EKP) uskottavan rahapolitiikan myötä. Lisäksi taloudellisen integraation syventyminen lisää pääoman liikkuvuutta työvoimakustannusten suhteen, jolloin yritykset voivat siirtää tuotantoaan jäsenmaihin, joissa kustannukset ovat alhaisimpia. Kilpailun kiristyminen ja itsenäisen rahapolitiikan menettäminen EMUssa tekee reformit jäsenmaille houkuttelevimmiksi kuin rahapolitiikan ollessa itsenäistä Työn tulosten tulkinnan tekee mielenkiintoiseksi se, että EMUn vaikutus reformeihin riippuu EKP:n politiikasta. Jos keskuspankki ei noudata ensisijaista tavoitettaan hintatason vakautta ja tukee rahapolitiikalla talouskasvua, kannustus reformeihin vähentyy. Reformit toteuttavat kansalliset päättäjät valitsevat aina reformeja vähemmän kustannuksia aiheuttavan keinon alentaa työttömyyttä tai lisätä tuotantoa. Jos taas EKP pysyy tavoitteessaan, EMU kannustaa reformeihin. Reformeilla jäsenmaa varmistaa kilpailukykynsä ylläpitämisen ja parantaa talouden sopeutumista sokkeihin. Viime kädessä vastuu reformien toteuttamisesta on kuitenkin jäsenmaiden hallituksilla, eikä EMUlla ole kuin välillisiä vaikutuksia reformeihin.
  • Ritola, Jussi Matias (2008)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Tilastokeskuksen kuluttajabarometrissa julkaistuja suomalaisten kuluttajien inflaatiokäsityksiä ja näiden käsitysten eroja eri väestöryhmien välillä. Inflaatiokäsityksillä tarkoitetaan kuluttajien tekemiä inflaatio-odotuksia vuoden päähän sekä heidän menneen vuoden aikana havaitsemaansa inflaatiota. Tutkielmassa on pyritty ottamaan kantaa tehtyjen odotusten tarkkuuteen ja rationaalisuuteen sekä siihen, auttavatko nämä odotukset ennustamaan julkaistua inflaatiota. Havaitusta inflaatiota on tarkasteltu sen tasoa, sekä sitä kuinka ja miksi tämä taso eroaa julkaistusta inflaatiosta. Tutkielman teoreettisessa osassa tutustutaan pääasiassa rationaalisten odotusten teoriaan ja sen laajennuksiin. Empiirinen osa on jaettu kahteen osaan: poikkileikkaus- ja aikasarjatarkasteluihin. Poikkileikkaustarkasteluissa löydettiin inflaatio-odotusten kohdalla selkeitä eroja väestöryhmien odotuksissa ja näiden tarkkuudessa, kun tutkittiin Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin mikroaineistoa vuosilta 2000-2007. Keskeisimpinä tuloksina mainittakoon naisten selkeästi miehiä korkeammat inflaatio-odotukset ja opiskelijoiden ja varusmiesten tarkimmat odotukset. Myös tulot vaikuttivat odotusten tarkkuuteen niin, että korkeampien tulojen ryhmissä odotukset olivat tarkempia. Inflaatio-odotusvirheessä havaittu heterogeenisuus johtaa Soulelesin (2004) esittämän hypoteesin mukaan siihen, että inflaatio-odotusten rationaalisuus koko väestön tasolla voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Havaitun inflaation tapauksessa tulokset olivat hyvin samansuuntaisia. Naiset havaitsivat inflaation keskimäärin useamman kymmenyksen korkeammaksi, kuin miehet. Tarkimpia havaitun inflaation arvioissaan oli opiskelijoiden ja varusmiesten ryhmä. Selkeästi epätarkimmin mennyttä inflaatiota arvioi 15–19 -vuotiaiden ryhmä, ja havaintojen tarkkuus parani tasaisesti vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Syiksi edellä kuvattuihin inflaatio-käsitysten väestöryhmittäisiin eroihin on aiemmin esitetty mm. talousuutisten seuraamisen eroavaisuuksia eri väestöryhmissä (Carroll 2003a). Lisäksi on esitetty, että esimerkiksi naisten ja miesten välisiin inflaatiokäsitysten eroihin voisi olla syynä näiden väestöryhmien usein kuluttamien hyödykkeiden hintakehityksen erilaisuus (Lehtinen 2007). Tämän tutkielman aikasarjatarkasteluissa oli kaksi päämäärää. Ensinnäkin haluttiin tutkia väestöryhmittäisten inflaatio-odotusten rationaalisuutta. Kun inflaatio-odotusten rationaalisuus pystyttiin koko väestön tasolla hylkäämään, on Soulelesin (2004) esittämien tulosten mukaan mahdollista, että yksittäisten väestöryhmien odotukset olivat tästä huolimatta rationaalisia. Niinpä yhteisintegroituvuuteen vedoten saatiin selville, että useiden väestöryhmien odotukset olivat rationaalisia. Keskeisimpinä tuloksina voidaan esittää, että miesten inflaatio-odotukset vaikuttivat rationaalisilta, mutta naisten odotusten rationaalisuus hylättiin. Muista väestöryhmistä myös palkansaajat sekä äitiyslomalla olevat tai omaa kotiaan hoitavat kuluttajat olivat odotuksiltaan rationaalisia. Toinen aikasarjatarkastelujen päämäärä oli inflaatio-odotusten ja julkaistun inflaation välisen Granger-kausaalisuuden testaaminen. Tavoitteena oli tehdä päätelmiä siitä auttaisivatko inflaatio-odotukset koko väestön tasolla tai väestöryhmittäin ennustamaan julkaistua inflaatiota. Tuloksena saatiin yllättävästi, että useat niistä väestöryhmistä, joilla oli suuri absoluuttinen odotusvirhe poikkileikkaustarkasteluissa, olivat niitä ryhmiä joiden odotukset auttoivat ennustamaan julkaistua inflaatiota.
  • Markkanen, Ville (Helsingin yliopisto, 2019)
    Prices of different products are followed by statistical offices in order to produce price indices. The quality of products is constantly changing due to creative destruction. When a product leaves market, its price is computed with a method called imputation. Recent studies in United States and France have found that use of imputation may lead to upward bias in inflation. Since price indices are used as deflators when calculating economic growth, such a bias would mean that some of the growth is missed. The aim of this thesis is to study whether such a bias exists in Finland and how large it is. In addition, the channels of innovation induced growth are studied in order to determine from where the potentially missed growth originates. Creative destruction has been incorporated into economic growth models in the early 1990s. In its centre, are firms at the microlevel that innovate and create new products and improve existing ones. It has been shown that it is a key element when economic growth is concerned. New products and improving quality of old varieties is, however, widely recognised problem for price indices. Sources of bias for price statistics has been studied a lot and the changing quality of products is one of the greatest of them. This thesis contributes to this field by recognising a new possible source of bias and its magnitude in Finnish economy. The model used in this thesis is from 2017 paper by Aghion, Bergeaud, Boppart, Klenow and Li. The model is a new keynesian DSGE model with exogenous innovation and it provides an accounting framework which enables the quantification of missing growth. The missing growth is estimated using a so-called market share approach, where market shares of incumbent and entrant producers are exploited to quantify the share of growth that is missed yearly. Another method, namely indirect inference, relies on simulation of the economic growth model. It infers the arrival rates and step sizes of different types of innovations: incumbent of innovation, creative destruction and new product varieties. The simulation also enables for finding the contributions of those innovation types for the economic growth. The contributions provide information on from which type of innovation the majority of growth comes. Both methods use data provided by Statistics Finland. They use micro level data on private enterprises in Finland during the years 1989 – 2016. The market share approach requires establishment level data and information on the revenue and employment. The indirect inference method uses the same data aggregated on firm level for the years 1993 – 2013. In addition, the simulation requires total factor productivity growth rate for the given years. The results suggest that 0.489 percentage points of growth has been missed yearly in Finland during the years 1989 – 2016 when calculated with revenue data. The missed growth was estimated to be 0.532 percentage points per year with employment data. The results are comparable in magnitude with the results from the United States and France. The magnitude has remained stable over the years. The indirect inference method suggests that most of the growth comes from incumbent own innovation: 59.3% in 1993 – 2003 and 57.8% in 2003 – 2013. The rest is due to creative destruction and new product varieties either by incumbents or entrants. If 0.5 percentage points of growth is missed every year, it would have had significant effects on the economy. For example, many social benefits are tied to price indices and over estimation of them would mean that the benefits have not risen as much as they should have. Given the systematic nature of the bias, the central bank should consider increasing its inflation target. The statistical offices that produce the price statistics may be able to lower the bias if they manage to keep up to date with incumbent own innovations, since the majority of growth is originating from it. Also chain linked index helps lowering the bias by updating the sample and weights on a yearly basis. Additional research is needed in order to find solutions to overcome the bias caused by creative destruction and imputation of missing prices.
  • Piippo, Iida (Helsingin yliopisto, 2019)
    Housing prices in many countries have experienced large run-ups and downturns which indicates that the housing market is not working efficiently. Understanding the factors affecting the house price movement is important to be able to prevent radical price changes and maintain economic stability. One cause for the inefficiency in the housing market has been proposed to be the money illusion. Money illusionary agents make inflation adjustment errors by discounting the future real payoffs with nominal rather than real interest rate. This irrational behavior of agents has been shown to cause pricing errors especially at the times when inflation is exceptionally high or low. The money illusion hypothesis has widely been studied in the context of the financial and housing market. This thesis contributes to the existing literature by studying if there is evidence of the money illusion in the Finnish housing market. Many of the studies have focused on the major economic markets like the UK and the US, so there are not many studies from the perspective of a national market with different institutional setting and market features. The empirical framework is based on the decomposition of the price-rent ratio. The intention is to differentiate the fundamentals of the housing market to study how different unobservable factors affect housing. Housing is considered as a dividend paying asset as in the financial market approach. The study shows that there is a link between inflation and price-rent ratio. Inflation can affect prices through the rational component, risk premia or pricing errors. Money illusion suggests that inflation affect prices through the pricing error. In the model, the agents are allowed to have subjective expectations in order to be able to obtain the pricing error which is the difference between the rational agents objective expectations and irrational agents subjective expectations. The results from the Finnish housing market differ from other studies documenting strong evidence in favor of the money illusion. There is no strong evidence to the hypothesis that inflation and nominal interest rate would explain the movements in the pricing error. However, the rational component and the risk premia of the housing are highly correlated with inflation and nominal interest rates. The results of this study show more support for the rational channels than to the irrational channels for explaining the detected link between housing prices and inflation. The study also shows that part of the correlation between inflation and price-rent ratio can be explained by business cycle fluctuations. Thus, the study does not find strong evidence of money illusion having an effect on the Finnish housing market.
  • Paloviita, Maritta (2004)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kolmen Phillips-käyrän empiiristä soveltuvuutta euroalueelle. Taloudellisten päätöksentekijöiden inflaatio-odotuksia ei oleteta rationaaliksi, vaan niitä mitataan suoraan käyttämällä OECD:n ennusteita. Reaalisia rajakustannuksia mitataan kolmella eri tavalla. Tulosten mukaan suoraan mitattuja inflaatio-odotuksia käytettäessä uusklassinen Phillips-käyrä estimoituu tilastollisesti järkevästi. Lisäksi puhtaasti eteenpäin katsova uuskeynesiläinen Phillips-käyrä tuottaa järkeviä empiirisiä tuloksia, mutta nämä tulokset ovat selvästi huonompia kuin uusklassisen Phillips-käyrän ja uuskeynesiläisen Phillips-käyrän hybridimuodon empiiriset tulokset. Siten tulokset osoittavat, että euroalueen inflaatioprosessi ei ole puhtaasti eteenpäin katsova, minkä vuoksi inflaatio ei voi sopeutua välittömästi uuteen informaatioon. Lisäksi euroalueen inflaatiodynamiikkaa kuvattaessa viivästetty inflaatiotermi tarvitaan uuskeynesiläisessä Phillips-käyrässä odotusten mahdollisesta epärationaalisuudesta huolimatta. Inflaatioprosessi on muuttunut enemmän eteenpäin katsovaksi viime vuosina, jolloin inflaatio on ollut vaimea ja vakaa. Toisaalta uuskeynesiläisessä Phillips-käyrässä tuotantokuilu on ainakin yhtä hyvä reaalisten rajakustannusten empiirinen vastine kuin työtulojen BKT-osuus.
  • Nikula, Nuutti (2004)
    Työ käsittelee rahapolitiikan harjoittamista sellaisin keskuspankin keinoin, joilla vaikutetaan välittömästi talouteen eli lähinnä korkopolitiikkaa. Työssä ei käsitellä sellaisia institutionaalisia välineitä kuten liikepankeille määrättäviä kassareservejä. Työ aloittaa keskuspankin valintaongelman määrittelyn tuotannon ja inflaation väliltä selittämällä ajallisen epäjohdonmukaisuuden käsitettä. Tekstissä käydään läpi Kydlandin ja Prescottin klassinen artikkeli siitä, miten sidottu rahapolitiikka tuottaa talouteen suurempaa hyvinvointia kuin täysin harkinnanvarainen politiikka. Tekstissä myös perustellaan se, miten keskuspankki valitsee instrumenttinsa eli sitä milloin keskuspankki valitsee välineekseen rahamäärän lisäämisen ja milloin korkojen muutoksen. Työssä käsitellään laajasti keskuspankeille kehiteltyjä sääntöjä, joista erityisen suuren huomion saa keksijänsä John B Taylorin mukaan nimetty Taylorin sääntö. Työssä esitellään myös rahamäärä sääntö sekä inflaatiotavoitesääntö. Sääntöjen saamaa kritiikkiä käsitellään niin kuin on katsottu sopivaksi. Kritiikki auttaa ymmärtämään sääntöjä ja rahapolitiikkaa paremmin, sillä kritiikki koskee sääntöjen lisäksi koko makrotalouden ongelmaa. Eli sitä miten ekonomistien tietämys kaiken syy seuraus suhteesta on rajallinen mentäessä tarpeeksi suureen kokonaisuuteen. Työssä käsitellään malli, jolla arvioidaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat erityisesti korruptoituneessa yhteiskunnassa rahapolitiikan menestykselliseen toteuttamiseen. Mallista tehdään johtopäätöksiä sen suhteen miten paikalliset olot vaikuttavat menestyksellisen rahapolitiikan harjoittamiseen. Lopuksi Euroopan rahaliiton rahapolitiikkaa arvioidaan Taylorin säännöillä tehtävillä kokeilla ja selitetään näiden kokeiden tuloksia. Erilaisia testejä rahaliiton alueella on työssä suoritettu neljä. Estimoitavina muuttujina käytetään inflaatiota, tuotannon poikkeamista potentiaalisesta tasostaan, rahamäärää M3 sekä yhteisvaluutta euron ulkoista valuuttakurssia Yhdysvaltain dollaria vastaan. Kokeiden tuloksia läpikäydessä työ ottaa kantaa myös omaan otsikkoonsa, käsitellen niitä tekijöitä, jotka ovat vaadittavissa optimaaliselta rahapolitiikalta. Tehdyistä kokeista huonoiten käsiteltyä aineistoa kuvaa tyypillinen Taylorin sääntö, jossa arvioituja rahapolitiikan tekijöitä on vain kaksi eli inflaatio ja tuotantokuilu. Parhaiten aineistoa selittää koe, joka ottaa huomioon kaikki käsiteltävät muuttujat.
  • Puolanne, Risto (2001)
    Rahapolitiikan vaikutukset osakemarkkinoilla on ollut vuonna 2001 ajankohtaisesti seurattu aihe. Yhdysvallat on laskenut ohjauskorkoa useita kertoja, mutta osakemarkkinat ovat olleet tästä huolimatta varsin alavireiset. Tutkielman tarkoitus on selvittää talousteorian ja empiiristen tutkimusten valossa, miten rahapolitiikan muuttujat vaikuttavat osakemarkkinoilla. Käsittelen ensin Blanchardin (1981) IS-LM-mallista laajeenettua analyysia rahan tarjonnan eksogeenisten muutosten heijastumisesta osakemarkkinoille. Osakemarkkinat on sidottu arbitraasiehdolla osaksi rahoitusmarkkinoita, eli niiden lyhyen aikavälin tuotto-odotukset ovat samoja kuin korkomarkkinoilla. Mallin perusteella vain lyhyellä aikavälillä rahan tarjonnan sokki voi synnyttää reaalisia vaikutuksia, kun taas pitemmällä aikavälillä inflaatio poistaa rahailluusion. Seuraavaksi tulkitsen rahapolitiikan mahdollisia vaikutuksia osakkeisiin Copelandin, Kollerin ja Murrinin (2000) käsittelemän yrityksen arvonmääritysteorian näkökulmasta. Ohjauskorkotason säätely on nykyään merkittävin rahapolitiikan instrumentti, joka vaikuttaa vahvasti etenkin lyhyisiin korkoihin. Korkotason muutokset taas vaikuttavat markkinakorkojen välityksellä yrityksen pääomapainotettuun tuottovaatimukseen eli WACC-korkoon, ja velallisen yrityksen osakkeiden arvo saadaan purettua yrityksen kokonaisarvosta. Koron laskut vaikuttavat osakemarkkinoille diskonttauskoron muuttumisen lisäksi myös kassavirtojen kasvaessa, kun taloudellinen aktiviteetti lisääntyy. Kolmannessa luvussa käsittelen rahan kysyntäteoriasta johdettua kahta mallia reaalisten osaketuottojen ja inflaation välisestä relaatiosta. Boyle (1990) tutkii rahan hyötyfunktiomallin avulla ja Boyle ja Peterson (1995) käteismaksumallin perusteella rahatalouden ominaisuuksia, kun taloutta kuvataan edustavan sijoittajan hyötyfunktiolla. Reaalisen kulutuksen lisäksi valitaan transaktioiden suorittamiseen tarvittava reaalinen rahamäärä, ja osakkeet sisältyvät sijoitusvarallisuutena budjettirajoitteeseen. Rahan hyötyfunktiomallin perusteella havaitaan, että rahan määrän sokeilla ei ole vaikutusta osakkeiden reaalisiin hintoihin. Kuitenkin muutokset rahan odotetussa kasvuasteessa vaikututtavat reaalisiin osaketuottoihin. Inflaatio-odotusten ja reaalisten osaketuottojen välillä on lähtökohtaisesti negatiivinen korrelaatio. Vastaavaan lopputulokseen päädytään myös käteismaksumallissa, joka eroaa rahan hyötyfunktiomallista siinä, että joltakin periodilta saadut tulot ovat käytettävissä vasta seuraavalla periodilla. Mallin perusteella ainoastaan vahvasti myötäsyklisellä rahapolitiikalla inflaation ja reaalisten osaketuottojen välillä on positiivinen korrelaatio. Empiirisissä tutkimuksissa, joissa rahapolitiikka profiloituu rahan tarjontaan, tulokset vastaavat enimmäkseen teoreettista perustaa rahan neutraalisuudesta. Myöhemmissä tutkimuksissa rahapolitiikkaa tarkastellaan enemmän ohjauskoron suhteen, ja niissä rahapolitiikan kevennys johtaa systemaattisesti osakkeiden hintojen nousuun, johon Thorbecken (1997) tutkimukset tarjoavat monipuolisia tuloksia. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu myös rahapolitiikan uutisten vaikutuksista. Inflaation ja osakkeiden tuottojen välillä havaitaan myös empiirisissä tutkimuksissa pääasiassa negatiivinen korrelaatio.
  • Lehtonen, Pyry (Helsingin yliopisto, 2017)
    The aim of this thesis is to study how the exogenous oil supply shocks generate the U.S. inflation. Exogenous oil supply shocks are determined to be political and military crises that are non-market based and affect the level of the oil supply. According to the economic theory, crises in the oil production regions cause a shortfall in the oil supply. The declined supply will raise the price of oil and therefore boost the inflation. The analyses are based on the time period of 1973 – 2016. This thesis measures the magnitude of the exogenous oil supply shocks by two methods. The first method creates a counterfactual oil production path that estimates the production that would have occurred in the absence of the shock. Comparing the actual and counterfactual production path gives an estimate for the magnitude of the shock. The second method uses the structural vector autoregression model to estimate the magnitude of the shocks. The relationship between the exogenous oil supply shocks and inflation is studied by two different methods. The autoregressive distributed lag model is constructed to see how the inflation is affected by the lags of the oil supply shocks time series and inflation. The second model is based on the structural vector autoregression model where the oil supply shocks are conducted. The impulse responses are estimated by a regression model to understand how exogenous oil supply shocks generate inflation. Both models allow the construction of the structural brake analysis. The aim of the structural brake analysis is to understand how the relationship between inflation and oil supply shocks has evolved over time. The structural brake analysis implies that the models in general give misleading results. The time period must be separated to four different subperiods in order to get adequate models. The results imply that the relationship between the oil supply shocks and inflation has changed over time. In the first period from early 1970’s to early 1980’s, the exogenous oil supply shocks had statistically significant effect on inflation. In the second and third periods from 1980’s to 2000’s, models do not find significant effect. The models give contradictory results for the fourth period in the 2010’s. The autoregressive distributed lag model does not find statistically significant effect from the exogenous oil supply shocks at inflation where impulse response analysis does. The main contributions of this thesis to the preceding literature can be divided into two sections. Firstly, the structural brake analysis has not been constructed in this field. The results give a useful insight how the relationship has evaluated over time and helps to understand the intertemporal variation of the effects. Secondly, this thesis extends the analysis to the end of 2016.