Browsing by Subject "innovaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Karvo, Marko (2005)
    Tutkimuksessa selvitetään, millainen asema digitaalisella televisiolla on tulevaisuudessa sähköisen kaupankäynnin välineenä. Useiden ennusteiden mukaan teknologioiden yhdentymisen (televisio, tietokone, puhelin) uskotaan tekevän sähköisen kaupankäynnin riittävän helpoksi ja edulliseksi suurille kuluttajaryhmille sekä käynnistävän sähköisen kaupankäynnin todellisen läpimurron. Tutkimuksen teoreettisena taustana on Everett M. Rogersin innovaation diffuusion teoria, jota sovellettiin digitaalisen television -tapaukseen. Tutkimuksessa arvioidaan myös Donna L. Hoffmanin ja Thomas P. Novakin markkinointiviestinnän mallin soveltuvuutta, kun innovaationa on digitaalinen televisio. Hoffmanin ja Novakin malli kuvaa viestintää tietokonevälitteisessä hypermediaympäristössä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin vuoden 2000 kesällä postikyselyn sekä Internetissä olleen kysymyslomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistui 413 henkilöä. Empiirisen aineiston tilastollisessa analysoinnissa käytettiin varianssianalyysia, parametrittomia testejä ja faktorianalyysia. Tutkimuskysymysten avulla kartoitettiin vastaajien asenteita ja mielipiteitä televisio- ja Internet-mainontaa sekä digitaalista televisiota kohtaan. Tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko vastaajien demografisilla tekijöillä sekä mielikuva- ja asennetekijöillä selittää suhtautumista digitaalista televisiota kohtaan. Aikaisemmat tutkimukset digitaalisesta televisiosta osoittavat, että varsinkin kuluttajien iällä ja sukupuolella on suuri vaikutus kuluttajien mielikuviin. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1) Miten mediaan liitettävät ominaisuudet vaikuttavat siinä esiintyvän mainonnan kokemiseen? 2) Mikä on vuorovaikutteisuuden merkitys ostosten tekemisen sosiaalisessa ulottuvuudessa?3) Mitä mahdollisuuksia, rajoituksia ja ongelmia kuluttajat kokisivat digitaalisen television kautta tapahtuvassa ostamisessa? 4) Mitkä tekijät vaikuttavat kiinnostukseen tehdä ostoksia tulevaisuudessa digitaalisen television välityksellä? 5) Mitkä tekijät vaikuttavat halukkuuteen hankkia digitaalinen televisio? Tutkimustulosten mukaan väitettä, jonka mukaan mediaan liitettävät ominaisuudet vaikuttavat siinä esiintyvään mainontaakin, ei voida tämän tutkimuksen tuloksilla osoittaa varmasti oikeaksi, mutta ei toisaalta vääräksikään. Henkilökohtainen palvelu koettiin tärkeäksi tekijäksi, kun ostoksia tehdään fyysisestä kaupasta. Tuotteiden edulliset hinnat ja mahdollisuus vertailla niitä olivat vastaajien mielestä tärkeimmät yksittäiset kuluttajille koituvat edut ostettaessa digitaalisen television välityksellä. Ostoksia rajoittavimmaksi tekijäksi vastaajat kokivat tuotteen vaihtamisen tai palauttamisen hankalaksi käytännössä. Kiinnostusta tehdä ostoksia digitaalisen television välityksellä selittää tässä tutkimuksessa hyvin ajan säästäminen, vastaajien ikä sekä aikaisempi ostokokemus Internetistä. Miehet olivat selvästi kiinnostuneempia hankkimaan digitaalisen television kuin naiset. Vastaajien ikä selittää myös hyvin halukkuutta hankkia digitaalinen televisio eli tutkimukseen osallistuneet nuorimmat vastaajat olivat selvästi kiinnostuneimpia hankkimaan digitaalisen television kuin vanhimmat ikäryhmät.
  • Piippanen, Helena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Länsimainen elintarvikejärjestelmä kohtaa toiminnassaan nyt ja tulevaisuudessa monia haasteita, jotka liittyvät ruokaturvan toteuttamiseen kestävästi. Ruoan kysynnän on ennustettu kasvavan vuoteen 2050 mennessä niin, että elintarvikejärjestelmän tulisi pystyä tuottamaan nykyiseen verraten kaksinkertainen määrä ruokaa, jotta kaikille ihmisille riittäisi ravintoa. Tuotantomäärien lisääntyessä myös tuotantoketjun ympäristö- ja ilmastovaikutukset kasvavat, joten tehokkaampia ja ekologisempia tuotantotapoja on kehiteltävä. Viime vuosina hyönteisruoka on herättänyt kiinnostusta länsimaissa kuten myös Suomessa erinomaisen ravintosisältönsä ja tuotannon ympäristöystävällisyyden takia. Suomessa muutettiin uuselintarvikeasetuksen tulkintaa vuoden 2017 syksyllä niin, että hyönteisten myynti ja markkinointi elintarvikkeina mahdollistui ensimmäistä kertaa. Tässä tutkimuksessa hyönteisruokaa lähestyttiin innovaationa, koska se on Suomessa uutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli esitellä sanomalehtimedian keskustelujen näkökulmia hyönteisruokainnovaatioon. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää, millaista kuvaa sanomalehtimedia tekstien kautta rakentaa hyönteisruoasta ja mitä merkityksiä muodostuu. Tutkimuksen tavoitteena oli vastata kysymyksiin siitä, miten hyönteisruokaan liittyvä keskustelu on kehittynyt vuosien 2017-2019 aikana ja millaisia diskursseja hyönteisruokaan liittyvän sanomalehtikeskustelun pohjalta rakentuu. Tutkimusaineistona oli Helsingin Sanomissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa vuosina 2016-2019 ilmestyneet hyönteisruokaa koskevat artikkelit. Helsingin Sanomista aineisto koottiin sanomalehden omien internetsivujen hakukoneella käyttämällä hakusanoja hyönteisruo, hyönteisrav ja hyönteissyö. Maaseudun Tulevaisuudesta artikkelien haku tehtiin internetsivujen hakukoneella käyttämällä hakusanoja hyönteisruoka, hyönteisravinto ja hyönteissyönti. Analyysimenetelmänä aineiston käsittelyssä käytettiin diskurssianalyysia. Tutkimuksen tuloksiksi aineistosta nousi kuusi diskurssia: ravitsemus, kestävyys, maku, elinkeino, vientivaltti ja korkean hinnan diskurssi. Diskurssit jakautuivat tulosten yhteenvetona edelleen kahteen pääteemaan, joita ovat tulevaisuuden ruoka sekä raha ja talous. Tulevaisuuden ruoka -teeman ydin on siinä, että hyönteiset voisivat turvata ruoan riittävyyden tulevaisuudessa nykyisten ruoantuotantotapojen ollessa tehottomia ja kestämättömiä. Rahan ja talouden teemaan liittyvät keskeisesti hyönteisruokainnovaation taloudelliset mahdollisuudet sekä hyönteisruoan hinnan korkeus.
  • Tanayama, Tanja (2001)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten teknologiselta luonteeltaan erityyppisten innovaatioiden kehittämisprosessit poikkeavat toisistaan. Innovaation teknologista luonnetta kuvattiin kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin innovaatiot jaettiin niiden uutusarvon mukaan radikaaleihin ja inkrementaalisiin innovaatioi-hin. Tämän lisäksi innovaatiot eroteltiin niiden kompleksisuuden mukaan monimutkaisiin ja yksinkertaisiin innovaatioihin. Probit-malleja soveltamalla tutkittiin, minkälaisia systemaattisia eroja on radikaalien innovaatioiden kehittämisprosessissa verrattuna inkrementaalisten innovaatioiden kehittämiseen sekä monimutkaisten innovaatioiden kehittämisprosessissa verrattuna yksinkertaisten innovaatioiden kehittämiseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli eri innovaatioteorioita käsittelevä kirjallisuus. Tutkimuksessa tarkastellut kehitysprosessiin liittyvät tekijät voidaan jakaa innovaatiokohtaisiin- ja yritys- tai sektorikohtaisiin tekijöihin. Innovaatiokohtaiset tekijät liittyvät siihen, mistä innovaatioidea on alunperin lähtöisin, minkälainen yhteistyö on ollut tärkeää innovaation kehittämiselle sekä minkälainen rooli julkisella rahoituksella on ollut innovaation kehittämisessä. Yritys- ja sektorikohtaiset tekijät puolestaan liittyvät innovaation kehittäneen yrityksen osaamispohjaan, kokoon sekä yrityksen toimintaympäristöön. Tutkimus perustui VTT Teknologian tutkimuksen ryhmän keräämään innovaatioaineistoon. Innovaatio-aineisto sisältää perustiedot noin 1600 Suomessa kehitetystä innovaatiosta, jotka on kaupallistettu pääosin 1980- ja 90-luvuilla. Tätä perustietokantaa on täydennetty noin 800 innovaatiota käsittävällä kyselyaineistolla, joka sisältää yksityiskohtaista tietoa kunkin innovaation kehitysprosessista. Tutkimuksessa käytettiin 768 innovaation joukkoa tästä kyselyaineistosta, johon yhdistettiin yrityskohtaisia tietoja. Tuloksissa nousi esille tiede- ja teknologiayhteisön merkitys, kun kehitetään radikaaleja tai monimutkaisia innovaatioita. Tieteellisten ja teknologisten läpimurtojen merkitys sekä yhteistyö yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa korostuivat sekä radikaalien että monimutkaisten innovaatioiden kehittämisessä. Sen sijaan pääosin kilpailullisista paineista syntyneet innovaatiot olivat todennäköisemmin inkrementaalisia. Radikaalien ja monimutkaisten innovaatioiden taustalta erottuivat myös julkiset tuotekehitystuet. Toimintaympäristö, jossa innovaatio on kehitetty näyttäisi omalta osaltaan vaikuttavan innovaation teknologiseen luonteeseen. Teknologisissa mahdollisuuksissa on sektorikohtaisia eroja, jotka heijastuvat innovaatiotoiminnan luonteeseen - erityisesti innovaatioiden kompleksisuuteen. Sektorin suotuisa taloudellinen kehitys puolestaan näyttäisi edesauttavan monimutkaisten innovaatioiden kehittämistä ja tarjoavan laajemman tuotedifferentiaation kautta tilaa inkrementaalisille innovaatioille.
  • Ampuja, Marko (2021)
    Artikkelissa tarkastellaan kriittisesti innovaatioita koskevia valtavirtanäkemyksiä nyky­kapitalismille ominaisina ajatusmuotoina. Esitys nojautuu ns. Projekt Ideologie-Theo­rien (PIT) kehittelemään ideologiateoreettiseen näkökulmaan ja käsitteistöön. Ideologia­teoreettisesta perspektiivistä innovaatiota voi luonnehtia ”ideologiseksi arvoksi”, johon eri ideologiset mahdit vetoavat pyrkiessään organisoimaan hegemoniaansa. Artikkelissa käydään aluksi läpi hallitsevia tapoja ymmärtää innovaatioita. Tarkastelen yhtäältä suo­malaisen innovaatiopolitiikan kehitystä ja toisaalta taloustieteellisesti suuntautuneen in­novaatiotutkimuksen päälinjoja. Tätä seuraa kuvaus siitä, miten teknologisen innovoin­nin asemaa kapitalismissa on lähestytty marxilaisessa tutkimusperinteessä, minkä jälkeen analysoin innovaatiopuhetta kapitalismin uusliberaalille suhdanteelle ominaisena ilmiönä. Artikkelini keskeisenä väitteenä on, että valtavirtaisella innovaatiopuheella on poliittisesti ja ideologisesti merkittävää populaaria vetovoimaa, joka perustuu sen loihtimille mieliku­ville luovuudesta, yrittäjyydestä, kilpailukyvystä ja talouskasvusta. Ne muodostavat posi­tiivisen markkinaliberaalin vastinparin uusliberalismin autoritaarisille ja kurinalaistaville piirteille. Artikkelin lopussa pohdin sitä, uhkaako uusliberalismin nykyinen ”orgaaninen kriisi” hallitsevien markkinavetoisten innovaationäkemysten asemaa sekä tarkastelen sitä, minkälaisia vaihtoehtoja niille on esitetty.
  • Lähde, Sami (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli syventää ymmärrystä Suomessa ruoaksi myytävän hyönteislajin, kotisirkan (Acheta domesticus), mahdollisuuksista toimia osana kuluttajien aiempaa kestävämpiä ruokavalioita. Kotisirkkoja on markkinoitu kuluttajille osana ilmastonmuutoksen hillitsemisen ratkaisua ja Suomessa kotisirkkojen ravintokäyttö on saanut paljon näkyvyyttä 2010-luvun loppupuolella. Aiemmat tutkimukset muissa länsimaissa ovat osoittaneet, että hyönteisten ruokakäyttöä kohtaan koetun kiinnostuksen ja niiden varsinaisen ruokakäytön välillä on kuitenkin kuilu aiheesta kiinnostuneidenkin keskuudessa. Tutkimusongelmana oli luoda selitys sille, miksi suomalainen kotisirkkojen varhainen omaksuja ryhtyy kokeilemaan kotisirkkoja ruoakseen ja miten hän kokee niiden käytön muiden eläinperäisten raaka-aineiden korvikkeena. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin laadullista tutkimusotetta käyttäen. Aineisto kerättiin yksilöllisin teemahaastatteluin kymmeneltä suomalaiselta hyönteisruoan varhaiselta omaksujalta kesällä 2017 aikana, jolloin hyönteisten myynti elintarvikekäyttöön oli Suomessa vielä elintarvikelain vastaista. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti käyttäen koodausta, joka oli johdettu tutkimuskysymyksistä. Haastateltavat kotisirkkojen varhaiset omaksujat olivat ryhtyneet kokeilemaan kotisirkkoja ruoakseen kokeilunhalusta. Kokeilua oli helppo perustella, sillä kotisirkat sopivat haastateltavien arvomaailmaan ympäristöystävällisenä ja terveellisenä ruokana ja medioiden välittämä kuva kotisirkoista ruokana oli puhutellut tarinana. Kokemuksena kotisirkkojen käyttö ruokana oli ollut positiivinen ja kokeilu oli kasvattanut ymmärrystä ja vähentänyt pelkoja hyönteisten ravintokäyttöä kohtaan. Kotisirkat eivät olleet tuottaneet käyttäjälleen hedonistista mielihyvää, mutta usko niiden ympäristöystävällisyydestä kompensoi tätä puutetta. Kotisirkkoja oli ostettu ruoaksi uudestaan ensikokeilun jälkeen samoista syistä kuin mistä niiden ensikokeilukin oli saanut alkunsa. Perinteisten lihavaihtoehtojen korvikkeiksi kotisirkat eivät olleet tulleet eivätkä haastateltavat niitä sellaisena halunneet käyttää. Tutkimuksen mukaan kotisirkkojen tuottamat hyödyt käyttäjälleen pohjautuvat alkuvaiheessa pääosin uutuudenviehätykseen.
  • Puumalainen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten kuluttajia voidaan osallistaa ravintola-alan tuotekehitysprosessiin uusien innovaatioiden syntymiseksi. Tämän tutkimuksen case-yrityksenä toimii Food Lab -ravintola, joka osallistaa suomalaisia kuluttajia uudella tavalla tuotekehitystoimintaansa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelujen avulla haluttiin saada selville millaisilla menetelmillä kuluttajia voidaan osallistaa ravintolan tuotekehitykseen ja millaisen roolin kuluttajat saavat tuotekehitysprosessin eri vaiheissa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin millaisia hyötyjä ja haasteita kuluttajien osallistamisessa tuotekehitykseen ilmenee. Tutkimukseen haastateltiin kahtatoista ravintola-alan tuotekehityksen asiantuntijaa. Neljä haastateltavista olivat perinteisen ravintola-alan tuotekehityksen asiantuntijoita ja kahdeksalla oli myös kokemusta kuluttajia osallistavasta tuotekehityksestä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui tuotekehitysteorian ja innovaation syntymisen pohjalle, jota syvennettiin kuluttajien osallistumisella tuotekehitykseen. Erityisesti tarkasteltiin osallistamisen menetelmiä ja kuluttajan roolia tuotekehitysprosessissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kuluttajien osallistaminen ravintola-alan tuotekehitykseen vaatii joustavan ja muuntautumiskykyisen tuotekehityprosessin luomista. Erilaisia osallistamisen menetelmiä hyödyntämällä kuluttajille voidaan tarjota useita eri rooleja tuotekehitysprosessin aikana. Kuluttajien osallistaminen tuotekehitykseen voi tarjota yritykselle uudenlaista näkökulmaa ja kehittää mielikuvituksellisempia ja rohkeampia tuotteita kuin oman tuotekhitystiimin kesken olisi kehitetty. Erityisesti kuluttajia osallistavasta tuotekehityksestä on hyötyä silloin, kun halutaan tietoa erikoisruokavalioista. Osallistettavat kuluttajat ovat erikoisruokavalionsa asiantuntijoita ja pystyvät tarjoamaan yrityksen käyttöön tietonsa, joita yritykseltä ei löydy. Osallistava tuotekehitys toteutettuna living lab -menetelmällä tarjoaa myös pop-up-ravintolamaisen testipaikan kokeilla erilaisten konseptien ja tuotteiden kysyntää. Konseptia ja tuotteita ei tarvitse tarjota kuluttajille viimeisteltyinä, vaan niissä saa olla muokkausvaraa.
  • Huikari, Hanna (Helsingfors universitet, 1999)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Finfood - Suomen Ruokatieto ry:n alullepanemassa kummimaatilatoiminnassa mukana olleiden opettajien ja maatilojen käsityksiä ja kokemuksia toiminnasta sekä tarkastella kummimaatilatoimintaa innovaationa. Kummimaatilatoiminta liittyy Finfoodin internetissä julkaisemaan oppimateriaaliin suomalaisen ruoan tiestä. Kummimaatilatoiminnan tavoitteena on, että mahdollisimman monella peruskoululuokalla olisi oma kummimaatila, missä luokka voisi vierailla vuosittain, joka säilyisi luokalla mahdollisimman pitkään ja jonka kanssa luokka suunnittelee oman yhteistyönsä. Kummimaatilatoiminnan avulla pyritään omakohtaisten kokemusten ja elämysten kautta lisäämään nuorten tietoa maaseudun elämästä. Tutkimuksen tausta -osassa tarkastellaan koulun ja yhteiskunnan muiden tahojen yhteistyötä, esitellään tutkimuksia koulun ja teollisuusyritysten yhteistyöstä sekä koulun ja maatalouden yhteistyöhön liittyvää materiaalia. Lisäksi tarkastellaan innovaatiota ja innovaation diffuusiota. Koska kummimaatilatoiminta on uusi toimintamuoto, jossa toisena osapuolena on koulu, tutkimuksessa käsitellään myös kasvatuksen muutoksia (educational change). Tutkimusta käsitellään tapaus- ja toimintatutkimuksena. Tutkimusaineistona ovat kummimaatilatoiminnan alkuvaiheessa syksyllä 1997 mukaan lähteneiden seitsemän opettajan ja kuuden maatilan teemahaastattelut. Tutkimuksessa on haastateltu myös Finfoodin edustajaa. Aineisto kerättiin kevään ja syksyn 1998 aikana. Innovaatiotarkastelun pohjana ovat lisäksi tutkijan omat kokemukset toiminnasta sekä erilaiset kokoukset ja keskustelut. Opettajien ja maatilojen kokemuksista selvitettiin heidän toiminnan aloittamiseen johtaneita motiivejaan, toiminnalle asettamiaan tavoitteita, toiminnassa havaitsemiaan ongelmia sekä käsityksiä toiminnan onnistumisen avaintekijöistä ja toiminnan kehittämisestä. Suuria näkemyseroja ei opettajien ja maatilojen kokemusten välillä ollut. Osapuolet pitivät maaseutua tärkeänä ja halusivat tarjota lapsille kokemuksia elämästä siellä. Yhteisenä tavoitteena opettajilla ja maatiloilla oli, että toiminta olisi mahdollisimman laajaa, ei pelkkiä retkipäiviä maalle. Opettajat korostivat myös vierailujen toiminnallisuutta. Maatilat toivoivat voivansa lisätä toiminnalla myös omaa tietämystään ja ammattitaitoaan. Käytännön asiat kuten matkat olivat eniten ongelmia aiheuttaneita asioita. Muina mahdollisina ongelmina mainittiin asenteet ja tiedotus. Toiminnan avaintekijöinä pidettiin suunnittelua, molempien osapuolten motivoituneisuutta ja aktiivisuutta, vierailujen toiminnallisuutta, tiedottamista ja toiminnan laajentamista. Kehittämisideat liittyivät toiminnan laajentamiseen ja monipuolistamiseen. Tämän tutkimuksen perusteella kummimaatilatoimintaa on ryhdytty kehittämään niin, että koko koululla yksittäisen luokan sijaan on yhteinen kummimaatila. Innovaatiotarkastelu osoitti, että kummimaatilatoiminnan kehittäminen ja levittäminen on pitkä prosessi, jossa koordinaattorin rooli on tärkeä. Osallistujien sitoutuminen toimintaan, osallistujien tukeminen sekä heidän kokemustensa hyödyntäminen on myös tärkeää. Tärkeimmät lähteet tutkimuksen taustateorian kannalta olivat Rogersin, Fullanin ja Hargreavesin teokset.
  • Hämäläinen, Tuija ja Kantola, Helka (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan digitelevision varhaiskäyttäjien näkemyksiä ja kokemuksia digitelevision innovatiivisesta luonteesta. Erityisesti tutkimuksessa tarkastellaan television innovaatioasteen muutosta siirryttäessä analogisesta televisiosta digitaaliseen ja tulevaisuudessa paluukanavaiseen, vuorovaikutteiseen televisioon. Toisena päätutkimuskohteena on katselutottumusten muutos tässä muutosketjussa. Kolmantena päätavoitteena on selvittää digitelevision varhaiskäyttäjien jakautumista innovaation omaksujaluokkiin. Tutkimuksemme keskeisiä kysymyksiä ovat: ovatko kuluttajien television käyttökokemukset ja katselutottumukset muuttuneet digitalisoitumisen myötä? Miltä digitelevision tulevaisuus näyttää? Mihin innovaation omaksujatyyppeihin digitelevision varhaiskäyttäjät voidaan luokitella? Tutkielmamme teoreettinen tausta pohjautuu tv-katselutottumusten osalta James Lullin ja Davin Morleyn; David Gauntlettin ja Annette Hillin sekä Juha Kytömäen ja Annikka Suonisen tutkimuksiin. Digitelevision innovaatioluonteen osalta tutkimuksemme teoreettisen taustan muodostavat muun muassa Everett M. Rogersin ja Thomas S. Robertsonin sekä Risto Höltän ja Sanna Leppäsen ja Mikko Marttilan näkemykset. Varhaiskäyttäjien innovaation omaksujatyypityksen kohdalla olemme käyttäneet Kari ja Timo Lampikosken sekä Everett M. Rogersin luokituksia. Tutkielmamme empiirinen aineisto koostuu 13 digitelevision ensimmäisen kuuden kuukauden aikana hankkineen kotitalouden haastatteluista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina vuoden 2002 maalis-kesäkuussa. Teemoina haastatteluissa olivat haastateltavien ennakko-odotukset, käyttökokemukset ja tulevaisuuden odotukset. Tutkimusaineistomme valossa digitelevisio näyttäytyy tällä hetkellä dynaamisesti jatkuvana innovaationa. Digitelevisiota seuranneesta suuresta kohusta huolimatta katselutottumuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Interaktiivisen paluukanavan ja sen mukanaan tuomien uusien lisäarvopalvelujen myötä passiivinen katsoja muuttuu aktiiviseksi käyttäjäksi, jolloin digitelevision innovaatioaste muuttuu dynaamisesti jatkuvasta epäjatkuvaksi innovaatioksi. Tutkimuksemme perusteella digitelevision varhaiskäyttäjistä miehet sijoittuvat innovaation omaksujaluokituksessa pääosin innovaattoreihin ja naiset myöhäiseen enemmistöön.
  • Markkanen, Ville (Helsingin yliopisto, 2019)
    Prices of different products are followed by statistical offices in order to produce price indices. The quality of products is constantly changing due to creative destruction. When a product leaves market, its price is computed with a method called imputation. Recent studies in United States and France have found that use of imputation may lead to upward bias in inflation. Since price indices are used as deflators when calculating economic growth, such a bias would mean that some of the growth is missed. The aim of this thesis is to study whether such a bias exists in Finland and how large it is. In addition, the channels of innovation induced growth are studied in order to determine from where the potentially missed growth originates. Creative destruction has been incorporated into economic growth models in the early 1990s. In its centre, are firms at the microlevel that innovate and create new products and improve existing ones. It has been shown that it is a key element when economic growth is concerned. New products and improving quality of old varieties is, however, widely recognised problem for price indices. Sources of bias for price statistics has been studied a lot and the changing quality of products is one of the greatest of them. This thesis contributes to this field by recognising a new possible source of bias and its magnitude in Finnish economy. The model used in this thesis is from 2017 paper by Aghion, Bergeaud, Boppart, Klenow and Li. The model is a new keynesian DSGE model with exogenous innovation and it provides an accounting framework which enables the quantification of missing growth. The missing growth is estimated using a so-called market share approach, where market shares of incumbent and entrant producers are exploited to quantify the share of growth that is missed yearly. Another method, namely indirect inference, relies on simulation of the economic growth model. It infers the arrival rates and step sizes of different types of innovations: incumbent of innovation, creative destruction and new product varieties. The simulation also enables for finding the contributions of those innovation types for the economic growth. The contributions provide information on from which type of innovation the majority of growth comes. Both methods use data provided by Statistics Finland. They use micro level data on private enterprises in Finland during the years 1989 – 2016. The market share approach requires establishment level data and information on the revenue and employment. The indirect inference method uses the same data aggregated on firm level for the years 1993 – 2013. In addition, the simulation requires total factor productivity growth rate for the given years. The results suggest that 0.489 percentage points of growth has been missed yearly in Finland during the years 1989 – 2016 when calculated with revenue data. The missed growth was estimated to be 0.532 percentage points per year with employment data. The results are comparable in magnitude with the results from the United States and France. The magnitude has remained stable over the years. The indirect inference method suggests that most of the growth comes from incumbent own innovation: 59.3% in 1993 – 2003 and 57.8% in 2003 – 2013. The rest is due to creative destruction and new product varieties either by incumbents or entrants. If 0.5 percentage points of growth is missed every year, it would have had significant effects on the economy. For example, many social benefits are tied to price indices and over estimation of them would mean that the benefits have not risen as much as they should have. Given the systematic nature of the bias, the central bank should consider increasing its inflation target. The statistical offices that produce the price statistics may be able to lower the bias if they manage to keep up to date with incumbent own innovations, since the majority of growth is originating from it. Also chain linked index helps lowering the bias by updating the sample and weights on a yearly basis. Additional research is needed in order to find solutions to overcome the bias caused by creative destruction and imputation of missing prices.
  • Engeström, Jyri (2002)
    Center for Activity Theory and Developmental Work Research Technical Reports series
    The focus of this study is on the effects of innovation on organizational structure. It addresses the question: How do innovations produce organization? Applying concepts from activity theory, coorientation theory, and structuration theory, the study demonstrates how social ties - the links, bridges and bonds between individuals - play a key role in the development of new inventions. A qualitative method is developed for analyzing interaction data in email and face to face conversations. Based on this method, an analysis of one product innovation at an Internet design and consulting company is presented. The key findings are synthesized in the form of a double cycle model of innovation in organizations.
  • Hanttu, Ora (2005)
    Puhelinlaitoksilla on ollut tärkeä historiallinen rooli Suomen elinkeinoelämän ja yhtenäisyyden kehittämisessä. Tässä tutkielmassa arvioidaan institutionaalisen viitekehyksen avulla valtion puhelimen ja toimilupalaitosten vuorovaikutuksen suhdetta 1900-luvun alusta vuoteen 1940. Pääasiallinen painotus tarkasteluvälillä keskittyy vuosiin 1923-1930. Tutkielman tarkoituksena on selvittää Suomen puhelinolojen kehittymistä Lance E. Davisin ja Douglass C. Northin luoman institutionaalisen muutosteorian avulla. Erityisesti tutkimuksessa on tarkoitus kuvata keinoja, millä toimiala voi vaikuttaa yhteiskunnan päätöksiin omasta aloitteestaan. Tutkimuksessa käsitellään toimialan toimijoita, rakenteita, haasteita ja intressiryhmiä. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan valtion ja hallintoviranomaisten keinoja vaikuttaa puhelinjärjestelyjen kehittämiseen. Tutkimuksen tuloksena on saatu kuvattua syitä, miksi suuruuden ekonomia ei toteutunut Suomen puhelintoiminnassa 1920-luvulla.
  • Salminen, Antero (Helsingin yliopisto, 2020)
    Innovaatioiden katsotaan tuottavan taloudellista hyötyä ja näitä kohtaan on suuria intressejä. Innovaatioita pyritään edistämään tiede- ja innovaatiopolitiikan toimilla, minkä tarkoituksena on tukea kansantaloutta ja valtion kilpailukykyä. Yliopistoilta odotetaan koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi myös entistä enemmän kaupallisten innovaatioiden tuottamista. Tutkielma kytkeytyy osaksi tätä tiede- ja innovaatiopoliittista keskustelua ja hyödyntää yrittäjämäisen yliopiston tai yrittäjyysyliopiston käsitettä tarkastellessaan kahden tapauksen avulla, miten yliopistot vastaavat odotuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan kahden tiedepohjaisen Helsinki Challenge -ideakilpailuun (2014-2015 ja 2016-2017) osallistuneiden tiimien esityksiä retorisen sosiaalipsykologian lähestymistavan kautta. Lähestymistapa on laadullinen ja tulkinnallinen ja tarkastelee puhetta toimintana ja painottaen sen strategista luonnetta. Tutkielman aineisto koostuu kahden ideakilpailun järjestämistä pitch-tilaisuuksista, joissa kilpailutiimit esittelivät ratkaisujaan yleisölle. Tutkielman tutkimuskysymyksiä on, minkälaisia argumentteja ja retorisia keinoja tiimit käyttävät Helsinki Challenge -ideakilpailussa. Lisäksi tutkielma kysyy, miten tutkimusta kaupallistetaan retorisesti Helsinki Challenge -ideakilpailussa. Tutkielma tunnistaa esityksien keskeisen rakenteen, joka koostui tiimin esiintyjän tai esiintyjien esittäytymisestä, haasteesta, ratkaisusta ja sen vaikutuksista. Lisäksi esitysten rakenteeseen kuului tiimin jäsenten esittely ja yhteistyökumppanien esittely sekä avoin kutsu osallistua tukemaan tiimiä. Lisäksi tutkielma esittelee kilpailutiimien pääväitteet tiimien haasteista ja niiden ratkaisuista. Esityksistä tarkastellaan tiimien argumentteja, joita tiimien esiintyjät käyttävät esityksissään argumentoidessaan, miksi haaste on merkittävä ja miksi tiimin ratkaisu on hyvä. Tiimien haasteen merkittävyyttä argumentoitiin haasteen vakavuudella tai nykytilan tai -ratkaisujen puutteilla. Tiimien ratkaisuja argumentoitiin esimerkiksi myönteisten ominaisuuksien, kuten toimivuuden tai innovatiivisuuden kautta. Lisäksi tiimit argumentoivat ratkaisuja sekä niiden välittömillä myönteisillä vaikutuksilla ja hyödyillä että laajemmilla vaikutuksilla muun muassa talouteen, inhimilliseen pääomaan ja kestävään kehitykseen. Tutkielma erittelee myös tiimien retorisia keinoja logos, ethos ja pathos -kolmijaon kautta. Miten esiintyjät rakentavat argumenttiaan, esiintyjän uskottavuutta ja asiantuntijuutta sekä pyrkivät herättämään yleisön tunteita. Tutkielmassa tulkitaan, että ratkaisut esitellään erilaisina kaupallisina ja sosiaalisina innovaatioina. Helsinki Challenge ideakilpailun esityksissä tutkimusta kaupallistetaan retorisesti palvelu-, tuote- ja teollisuusinnovaatioina. Kilpailun esityksien pohjalta ideakilpailu hahmottaa hyvin yrittäjämäisen yliopiston tai yrittäjyysyliopiston konseptia ruohonjuuritasolta. Kilpailu tarjoaa verkostoja ja mahdollisuuden ulkoiseen rahoitukseen tiimeille, jotka tuottavat innovaatiota, patentteja, palveluita, tuotteita ja yritystoimintaa. Taas kilpailun järjestäjälle se tarjoaa näkyvyyttä, poikkitieteellistä yhteistyötä sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Tutkielmassa esitellään yhtenä mahdollisena jatkotutkimuksena retorisen tarkastelun soveltamista myös muihin suomalaisiin innovaatio- ja haastekilpailuihin sekä tunnistetaan tarve näitä kilpailuja kokoavalle tarkastelulle.
  • Piesala, Essi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maidontuotannon tulee olla pitkällä aikavälillä kannattavaa ja tuottajan on pyrittävä reagoimaan ennakoivasti toimintaympäristön jatkuvaan muutokseen. Strategisessa johtamisessa tuottajan on tärkeä tunnistaa toimintaympäristöstä tulevat muutostarpeet, muokata strategiaa uutta toimintaympäristöä vastaavaksi ja tunnistaa uusien innovaatioiden hyödyntämismahdollisuudet. Innovaatioiden merkitys korostuu etenkin nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa toiminnan laajentaminen ja mittakaavaetujen tavoittelu ei enää riitä takamaan kilpailukykyä. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, kuinka luomumaidontuottajat ovat omaksuneet luomuinnovaation ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tuottajien päätökseen siirtyä luomumaidontuotantoon. Päätöksentekoprosessissa keskityttiin tarkastelemaan innovaation eri ominaisuuksien vaikutuksia siirtymispäätökseen. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat: Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tuottajan päätökseen siirtyä luomumaidontuotantoon ja onko innovaation käyttöönotto tuonut tavoiteltua hyötyä. Tutkimuksen teoriana on innovaatioiden leviämisen teoria ja näkökulmana on maitotilan strateginen johtaminen. Tuloksien perusteella strategian vaihtaminen on tuonut haastateltaville tiloille tavoiteltua hyötyä luomuinnovaation käyttöönoton myötä. Vastauksista nousi esiin, että taloudelliset tekijät ovat olleet merkittävin syy siirtymiselle, mutta eläinten hyvinvointi, kestävä viljely sekä kuluttajamarkkinoiden seuraaminen ovat olleet myös päätökseen vaikuttaneita tekijöitä. Luomuinnovaation omaksumista heikentävinä tekijöinä ilmenivät luomutuotannon byrokratia ja yhteensopivuus yhteiskunnan normien kanssa.
  • Miettinen, Paavo (2002)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen tekijöitä, jotka vaikuttavat yritysten kannustimiin investoida tutkimukseen ja kehitykseen, sekä kuluttajien halua siirtyä käyttämään uutta teknologiaa. Tarkastelen teoreettisten mallien avulla, poikkeaako optimaalinen R&D-määrä sosiaalisesti optimaalisesta R&D:n määrästä, miten verkkovaikutus vaikuttaa yritysten uuden tuotteen innovaatiokannustimiin ja miten uuden teknologian yhteensopimattomuus vanhan teknologian kanssa vaikuttaa kuluttajien päätökseen siirtyä tai olla siirtymättä uuteen teknologiaan? Ensimmäinen malli perustuu Amirin ja Woodersin (1999) artikkeliin, jossa tutkitaan yritysten optimaalisia R&D-investointeja tuotantoprosessiin, kun on mahdollista, että innovaatiosta saatava tieto vuotaa yrityksen kilpailijoille. Mallissa oletetaan, että tieto vuotaa vain yhteen suuntaan: enemmän tutkimukseen investoineelta vähemmän investoineelle. Malli vertailee yritysten R&D-kilpailua ja yhteistyötä R&D:ssä. Tutkimusyhteistyö on mallin ehtojen vallitessa kaikkien kannalta hyödyllistä. Glazerin, Kanniaisen ja Mustosen (2002) mallissa tutkitaan yritysten R&D-investointikannustimia, kun tavoitteena on uuden tuotteen kehittäminen. Tuotteilla on tässä mallissa verkkovaikutus. Tulokseksi saadaan, että yritysten tekemä R&D-määrä jää pienemmäksi kuin sosiaalisesti optimaalinen määrä, jos R&D on kallista. Tällöin innovaation tehneen yrityksen kilpailija pyrkii vapaamatkustamaan innovoineen yrityksen keksinnön verkkovaikutuksella. Tutkielmassani vertailen prosessi- ja tuoteinnovaatiomalleja ja pohdin minkälaisille toimialoille näiden mallien tuloksia voisi soveltaa. Kolmas tämän tutkielman malli tarkastelee kuluttajien valintatilannetta, jossa tarjolla on vanha analoginen ja uusi digitaalinen televisiotekniikka. Sovellan tilanteeseen Farrellin ja Salonerin (1985) mallia. Mallissa kuluttajien tulee valita uuteen teknologiaan siirtymisen ja vanhassa pysymisen välillä, kun heillä on epätäydellinen informaatio toistensa preferensseistä. Kummankin teknologian käyttämisestä seuraa kuluttajille verkkovaikutus. Uusi ja vanha teknologia eivät ole yhteensopivia. Siirtyminen uuteen teknologiaan on vaikeaa, vaikka uusi teknologia olisi vanhaa parempi. Osoittautuu, että kuluttajat voivat joutua tilanteeseen, jossa siirtyminen uuteen teknologiaan olisi hyödyllistä, mutta siirtymistä ei tapahdu. Toisaalta tilanne, jossa siirtyminen uuteen teknologiaan tapahtuu, mutta kuluttajien yhteenlaskettu hyöty uudesta teknologiasta on pienempi kuin vanhasta, on myös mahdollinen.
  • Laaksonen, Heli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee Suomen julkishallinnon, erityisesti valtionhallinnon muutosta ja julkisjohtamista verkostoitumiskehityksen näkökulmasta. Verkostojen lisäksi julkishallinnon ja julkisjohtamisen tutkimuksessa on viimeisen vuosikymmenen aikana nostettu esille innovaatioihin, arvon tuottamiseen ja ekosysteemeihin liittyviä näkökulmia. Kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että julkisjohtamisessa ollaan astumassa uuden paradigman aikakaudelle, joka perustuu em. näkökulmiin. Olen tässä työssäni halunnut selvittää, millainen Suomen valtionhallinon valmius on toimia edellä kuvattujen näkökulmien valossa. Erityisesti innovaatioverkostotutkimuksen ja metajohtamisen näkökulmista olen analysoinut Maanmittauslaitoksen paikkatietotuotannon verkostotoimintaa. Analyysiä varten olen luonut kehystyökalun, jolla olen analysoinut erilaisia ajureita ja esteitä em. verkostotoiminnalle sekä metajohtamisen merkitystä verkostotoiminnan edellytysten luomisessa. Työssä on läpikäyty julkishallinnon ja julkisjohtamisen paradigmoja viimeisen sadan vuoden ajalta. Tämä kehitys on luonut pohjan verkosto-, innovaatio- ja ekosysteemien näkökulmille alan tutkimuksessa. Työssä on lisäksi kirjallisuuden pohjalta kuvattu verkosto-, ja innovaatioverkostotutkimusta sekä arvon tuottamisen ja ekosysteemien näkökulman esiin nostavia tuoreempia tutkimuksia. Analyysin perusteella, Suomen valtionhallinnon valmius toimia sekä poliittisella että organisaatiotasolla mahdollisen uuden paradigman mukaisesti, vaikuttaa lupaavalta. Analyysin perusteella Maanmittauslaitoksen verkostotoiminta vaikuttaa onnistuneelta. Työssä on esitetty johtopäätöksiä siitä, millaisia muutoksia johtamisessa ja organisaatiokulttuureissa tulisi valtiohallinnossa tehdä, jotta verkostotoimintaa yllä mainittujen näkökulmien valossa voidaan edistää. Maanmittauslaitoksen verkostojen toimintaan on esitetty ehdotuksia toimintamalleista, joita tutkielmassa läpi käydyn kirjallisuuden perusteella kannattaisi tukea verkostojen tavoitteiden saavuttamiseksi.
  • Westerlund, Jenni (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tapauskohtaisesti suomalaisen pienyrityksen kansainvälistymismahdollisuuksia ja kartoittaa potentiaalisia viennin muotoja kansainvälistymisen aloittamiseksi. Kansainvälistymisen teoriakenttä on laaja ja paljon tutkittu. Kansainvälistymismalleina esitellään kolme tunnetuinta mallia: vaihe-, Born Global- ja Born-again Global-mallit. Yritykset kansainvälistyvät monista eri syistä; hakeakseen lisää kasvua tai pakon edessä pysyäkseen kilpailussa mukana. Vientitoimintaan ryhdyttäessä yritys tarvitsee tuotteeseen, talouteen ja osaamiseen liittyviä edellytyksiä, jotta viennin aloittaminen olisi mahdollista. Kansainvälistymistapoja on useita vientitoiminnasta oman toimipisteen perustamiseen ulkomailla. Ennen ulkomaille menoa yrityksen on tärkeää pohtia tavoitteitaan ja sisäisiä strategioitaan sekä toteuttaa markkinatutkimuksia kohdemaista. Tutkimuksissa tärkeää on tunnistaa alueiden todellinen potentiaali kohderyhmien suhteen ja mahdolliset markkinoille pääsyn esteet ja haasteet. Tutkielman aineisto on kerätty kvalitaviisesti teemahaastatteluilla. Tutkimustulosten mukaan kohdeyrityksellä on potentiaalia laajentaa ulkomaille ja onnistua kasvattamaan toimintaansa ja lisäämään myyntiään. Suomen markkinat eivät tarjoa riittävää kasvualustaa yrityksen tuotteen erikoislaatuisuuden takia, jonka vientimahdollisuuksien kartoittamiseen tämä tutkimus perustuu. Kansainvälistymisessä tärkeiksi seikoiksi nousivat oikeisiin segmentteihin keskittyminen maakohtaisesti ja oikeiden kontaktien löytyminen. Yhteistyö-kumppaneiden ja brändäämisen avulla kasvua voidaan saavuttaa suuremmilla volyyymeilla.
  • Nahi, Emmi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kaupunkien toimijuuden rooleja alueellisten vihreää siirtymää tukevien innovaatioekosysteemien rakentamisessa ja vahvistamisessa. Perinteisesti innovaatioekosysteemien on nähty rakentuvan suuryritysten ympärille. Innovaatioiden systeeminen näkökulma on kuitenkin tuonut tarkasteluun paitsi alueelliset julkishallinnon toimijat, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset, myös kansalaisyhteiskunnan ja kulttuurin. Vihreä siirtymä eli yhteiskunnan rakenteellinen murros kohti hiilineutraalia kiertotaloutta on keskeinen elementti nykyisessä hallitusohjelmassa ja keskeisissä kansallisissa strategioissa. Samalla Suomi pyrkii nostamaan TKI-politiikan intensiteettiä merkittävänä osana vihreän siirtymän toteuttamista. Kaupunkien ja muiden alueellisten toimijoiden rooli tässä murroksessa on tunnistettu ja ne omaksuvat yhä suurempaa vastuuta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tutkimus toteutetaan kolmen tapauksen laadullisena tapaustutkimuksena. Analyysi perustuu kaupunkien strategioihin, niitä tukeviin keskeisimpiin toimintasuunnitelmiin tai hankekokonaisuuksiin sekä innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimuksiin. Teoreettinen viitekehys rakentuu Henry Etzkowitzin ja Loet Leydesdorffin kehittämän kolmoiskierremallin ja siitä Patrizia Lombardin ym. jalostaman laajennetun kolmikierremallin sekä Elias Carayannisin ja David Campbellin edelleen kehittämän nelikierremallin pohjalta. Kolmois- ja nelikierremallit auttavat tulkitsemaan paitsi ekosysteemin toimijoiden välisiä suhteita, myös alueellista innovaatiokulttuuria. Lisäksi viitekehystä rakennetaan kestävyyskeskustelun siirtymisestä kohti markkinaehtoisempaa käsitteistöä, jota rakennetaan nykyisin vihreän siirtymän ja kestävän kasvun termein. Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin, Lahden ja Oulun kaupunkien toimijuutta. Tutkimuksen perusteella kaupungit ovat kyllä omaksuneet aktiivisen roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä kestävän kehityksen perusperiaatteet ja integroineet ne strategiatasolle saakka, mutta vihreän siirtymän ja sitä toteuttavien innovaatioekosysteemien sisällyttäminen toimintaa ohjaaviin aineistoihin vaihtelee selvästi. Ekosysteemiajattelu ohjaa kaupunkien strategista toimintaa hyvin eri tavoin. Kaikista tapauksista oli kuitenkin mahdollista tunnistaa useita innovaatioekosysteemejä vahvistavia rooleja, joista selkeimpiä olivat ekosysteemien käytännön mahdollistaja ja innovaatiomyönteisen kulttuurin rakentaja. Lisäksi kaupungit näyttäytyivät innokkaina ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaikka konkretian taso strategioissa vaihtelikin. Kaupunkien aktiivinen rooli paitsi ilmastotoimissa myös kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa tunnistetaan yhä laajemmin ja niiden itsenäisen toimijuuden rooli on selvästi omaksuttu tutkittujen kaupunkien strategioihin. Ilmastotoimet ja erityisesti innovaatioekosysteemitoiminta on kuitenkin yhä sidottu pitkälti erilaisiin hankkeisiin. Avoimen innovaation ja ekosysteemien merkitys tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa, kun globaaleihin haasteisiin tarvitaan uusia ratkaisuja. Samalla kaupungeilta ja muilta alueellisilta toimijoilta vaaditaan yhä ketterämpää toimijuutta.
  • Westerholm, Jarno (2003)
    Tutkimus käsittelee WAP-innovaation diffuusiota, joka tarkoittaa uutuustuotteen leviämistä sosiaalisessa yhteisössä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, niitä tekijöitä, jotka estivät WAPin haltuunoton odotetulla tavalla. WAP on ensimmäinen laajan julkisuuden saanut mobiilipalvelu, jonka uskotiin rikastuttavan matkapuhelimien käyttömahdollisuuksia aivan kuin tekstiviestit olivat rikastuttaneet muutamaa vuotta aiemmin.Tutkimuksessa jaetaan WAP, teknologisena tuotteena, teknisiin osiin ja tarkastellaan jokaista osuutta erillään muista. Edellä mainittuja osia ovat esimerkiksi WAP-puhelimen näyttö, näppäimistö, WAP-palvelimet ja palvelut, samoin kuin standardoiminen. Aluksi tarkastellaan WAPia osana matkapuhelin innovaatiota ja pohditaan sen merkitystä tuleville mobiilipalveluille. Näistä lähtökohdista rakennetaan innovaation diffuusioteorian pohjalta ei-diffusioitumisen tarkasteluun soveltuva viitekehys. Tutkimuksen empiirisessä osassa viitekehyksen mukaista tutkimusasetelmaa sovelletaan WAPin diffusioitumiseen. Aikaisempi teknologioiden leviämisen tutkimus on perustunut paljolti yksisuuntaiselle innovaation leviämismallille. Tätä mallia ryhdyttiin kuitenkin arvostelemaan 1980-luvulla ja sen rinnalle on noussut vuorovaikutukseen perustuva innovaatiomalli. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on, että innovaatioiden leviämisessä on kysymys vuorovaikutuksesta yhteiskunnan teknologisten ja sosioinstitutionaalisten alajärjestelmien välillä. Tätä suhdetta on kuvattu mahdollisen uutuuden omaksujan näkökulmasta niin, että WAPin tarjoamaa etua aikaisempaan on tarkasteltu mielipidejohtajien, eli innovaation ensimmäisinä omaksuneiden, ja lehdistön antamien mielipiteiden valossa.Empiirisessä osassa on käytetty kahta aineistoa. Toinen aineisto on muodostettu Tietoviikossa ja Talouselämässä vuosina 1999 – 2001 olleista WAP-artikkeleista ja aineiston toinen osa koostuu keväällä 2001 kerätyistä neljästätoista haastatelusta. Artikkeliaineistot luovat pohjan WAPin diffuusion ajalliselle tarkastelulle samalla, kun sen avulla esitellään diffuusion edetessä vaikuttaneita mielipiteitä. Haastatteluaineistolla luodaan kuvaa siitä miten WAPin käyttöönsä ottaneet henkilöt ovat suhtautuneet innovaatioon sen käyttöönoton jälkeen ja minkälaista kuvaa he antavat uutuudesta heidän jälkeensä innovaation omaksuville. Ensimmäiset käyttöönottajat ja lehtiartikkelit ovat näin muuttaneet odotettua leviämisnopeutta. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet koostuvat matkapuhelinalan viimeisimmistä tutkimuksista ja WAP-keskusteluista. Innovaation diffuusiomallin tärkeimmät ainekset ovat antaneet Everett M. Rogersin kirja Diffusion of Innovations sekä Everett M. Rogersin ja F. Floyd Shoemakerin teos Communication of Innovations.