Browsing by Subject "innovaatiopolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Pihlajamaa, Matti (Helsingfors universitet, 2012)
    The competitiveness in global competition is increasingly more dependent on the ability to create unique products and services. This is achieved through innovation. Innovation is a highly knowledge intensive activity, which requires combining different types of knowledge. Firms require many types of specialized knowledge that they cannot produce themselves. Moreover, knowledge often has a tacit element, which reduces its supply in the market. This calls for collaborative links among firms and between firms and institutions. Knowledge is exchanged, transferred and shared through non-market based knowledge networks. Those organizations which exploit networks as a source of knowledge gain competitive advantage over those which do not. Organizations often underinvest in forming and sustaining network relations. This justifies the public support of networking as part of innovation policy. The current study examines the microstructure of knowledge diffusion and innovation processes and aims to find guidelines for innovation policy design from this perspective. Its goals are to find out (1) what role do knowledge sharing networks play in innovation, (2) how does the micro-level structure of knowledge transfer interactions affect the overall performance of an economic system and (3) what are the implications of the analysis of knowledge sharing networks on innovation policy design? The current study is a theoretical examination on these subjects. Knowledge networks are found to function as extensions to the innovation resources and capabilities of economic agents. The availability of knowledge positively influences innovation in all stages: invention, innovation and diffusion. The benefits from networks include e.g. overcoming path dependency in the direction of technological development, learning about market needs and influencing customer preferences. Agent-based models of the diffusion of knowledge in networks suggest that the structure of a knowledge sharing network and the capabilities of economic agents have an effect on the performance of the network. The best performance is achieved in 'small-world' networks which consist of tightly interrelated groups of agents which have some contacts with other groups. Limitations on the learning capabilities of the agents may prevent knowledge sharing. If the agents require a shared knowledge base to be able to communicate with each other, providing all agents with some basic level of knowledge will ease communication and facilitate the diffusion of knowledge. Innovation policy based on the knowledge network analysis can be divided into promoting the creation of small-world networks and removing barriers to communication between agents. Small-world networks can be understood as local networks such as business clusters or non-local networks such as research networks or professional networks. Barriers to communication can be removed by improving the learning abilities of agents (means to learn) and promoting investments in collaboration (incentives to learn). The policy measures associated with the issues are various. Much attention is paid to providing a suitable institutional set-up which eases networking and knowledge transfer. Many of the relevant policy measures are complementary and should be adopted as packages. Changing one policy variable might have no effect if other variables are not changed at the same time. Furthermore, the knowledge networks are often technology or industry specific and technology neutral policies may overlook their needs. Thus the technology neutral policy measures should be supplemented by technology-specific measures. The identification of bottlenecks in technology-specific networks is needed in order to choose the best policy measure(s). According to a technological innovation system framework, technology fields should be evaluated on functionality: how a technological innovation system fulfils certain common criteria that are considered necessary for the development of innovations in a field. This evaluation helps choose which policy measures should be implemented.
  • Harju-Autti, Pekka; Tiira, Mikko; Hänninen, Pekka; Lemola, Tarmo (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 11/2010
    Euroopan ympäristöhankkeiden rahoitusväline Life rahoittaa erityisesti tutkimustiedon käytännön hyödyntämiseen tähtääviä laajoja hankkeita. Suomeen maksettava Life+ -rahoitus on suuruusluokaltaan noin 6–10 miljoonaa euroa/vuosi. Tämä ei kuitenkaan tule meille automaattisesti vaan riippuu täysin suomalaishankkeiden määrästä ja laadusta. Tässä julkaisussa identifioidaan tekijöitä, joita potentiaaliset hakijat kokevat ongelmallisiksi ja toisaalta myönteisiksi Life+ -ohjelmassa ja esitetään suosituksia rahoitusvälineen käytön kehittämiseksi maassamme.
  • Harju-Autti, Pekka; Röpelinen, Elisa; Hänninen, Pekka; Alaranta, Joonas; Parviainen, Milka; Strandberg-Panelius, Camilla (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 22/2014
    EU:n ympäristöalan rahoitusväline Life on toiminut Suomessa vuodesta 1995 rahoittaen suurimpia kansallisia ympäristönsuojeluhankkeita.Tässä raportissa tarkastellaan Life-rahoituksen toimintaa Suomessa arvioimalla sen hankkeiden toteutumista ja pohtimalla seuraavan seitsenvuotisen rahoituskauden 2014–20 asettamia tulevaisuuden haasteita. Raportin ensimmäinen osa tarkastelee, kuinka hyvin maassamme vuosina 1995-2010 toteutuneet Life-hankkeet ovat onnistuneet. Tarkoitus on ymmärtää Life-hankkeiden laajempi merkitys kansallisesti, erityisesti 1) selvittää, minkälaisia konkreettisia ympäristövaikutuksia hankkeiden ansiosta on saatu aikaan; 2) vertailla, kuinka hankkeiden onnistuneisuus ja vaikuttavuus on vaihdellut eri Life osaohjelmien (Ympäristö/Luonto) sekä ohjelmakausien (Life/Life+) välillä; 3) tutkia, minkälainen vaikutus hankkeilla on ollut poliittiselle/ yhteiskunnalliselle kentälle ja kohderyhmänsä ympäristötietoisuuteen; 4) laatia tulevan asetuskauden perinteisiä hankkeita varten rahoitusvälineen toiminnalle parannusehdotuksia. Uudella asetuskaudella 2014–20 Life -rahoitusvälineen budjetti kasvaa merkittävästi ja samalla asetukseen sisällytetään perinteisten hankkeiden rinnalle aivan uusi hankemuoto – integroidut, eli yhdistetyt, hankkeet. Ne ovat laaja-alaisia hankkeita, jotka tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden saada suomalaiset rahoittajatahot toimimaan aiempaa voimallisemmin yhteistyössä. Raportin toinen osa sisältää tarkastelua perinteisten Life-hankkeiden saralla tapahtuvista muutoksista ja perinpohjaisen katsauksen 2014–2020 Life -rahoituskauteen liittyviin integroituihin hankkeisiin. Tässä osiossa on haastattelujen avulla selvitetty integroitujen LIFE -hankkeiden mahdollisten osarahoittajien näkemyksiä sekä mahdollisten hanketoteuttajien pohdintoja hankemuotoon liittyvistä haasteista. Lisäksi selvitettiin näkemyksiä integroituihin hankkeisiin muista EU-maista. Tämän työn keskeisintä antia ovat ehdotukset integroitujen hankkeiden suunnittelun organisointiin Suomessa sekä selvityksen aikana esille tulleet ehdotukset integroiduiksi hankkeiksi.
  • Pulkka, Lauri (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten ekologisesta kestävyydestä puhutaan työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiopolitiikassa. Tutkimusaihe on ajankohtainen, koska ilmastonmuutoksen ja talouskriisin puristuksissa nimenomaan innovaatioita on yhä pontevammin ehdotettu tavaksi ratkaista samanaikaisesti yhteiskunnan taloudelliset ja ympäristölliset huolet. Ympäristöllisten ja taloudellisten tavoitteiden yhteensovittamista käsitellään useissa tutkimuksissa teknisenä innovaatioiden tuottamisen ongelmana. Tässä tutkielmassa aihepiiriä kuitenkin lähestytään näkökulmasta, joka on herkempi tavoitteiden yhteensovittamiseen mahdollisesti sisältyville ristiriidoille. Työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiopolitiikkaa tutkitaan derridalaisesta dekonstruktiosta johdettua menetelmää hyödyntäen. Dekonstruoitava teksti on työ- ja elinkeinoministeriön innovaatio-osaston työntekijän pitämän innovaatiopolitiikan painotuksia käsittelevän seminaariesitelmän PowerPoint-diat. Dioista esiin nousseiden teemojen tarkastelua syvennettiin muilla niitä käsittelevillä asiakirjoilla ja julkaisuilla, joihin viittaamista on perusteltu aina tapauskohtaisesti. Tutkielman päätulos on, että ekologinen kestävyys on huomioitu innovaatiopolitiikassa osana laajempaa kestävän kehityksen käsitettä, mutta kestävän kehityksen ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus eivät esiinny innovaatiopolitiikassa tasapainossa. Kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus on kolmesta ulottuvuudesta ainoa, jonka merkitys on innovaatiopolitiikassa kiinnitetty konkreettiseen ja mitattavaan käsitteeseen, talouskasvuun. Vaikka ekologinen kestävyys on huomioitu innovaatiopolitiikassa, sen merkitys on jätetty avoimeksi. Tutkielman analyysiosassa osoitetaan, ettei kestävyys käsitteenä ole yksitulkintainen, ja että kestävyyden käyttäminen talouskasvun edistämistavan laadullisena määreenä ei riitä ohjaamaan käytännön toimia ihmiskunnan aiheuttaman absoluuttisen ympäristönkuormituksen keventämiseksi. Pikemminkin se ohjaa ainoastaan ympäristön kuormituksen suhteelliseen keventämiseen. Kestävä kehitys on käsitteenä ilmaantunut suomalaiseen innovaatiopolitiikkaan 2000-luvun ensi vuosikymmenen loppupuolella kestävän innovoinnin käsitteen myötä. Tutkielman tulos tukee aikaisempia havaintoja innovaatiopolitiikasta siinä, että innovaation käsitteen laajentumisesta huolimatta innovaatiopolitiikassa näyttäisi edelleen vaikuttavan vahvasti sen teknis-taloudellinen ydin. Kriittisyydestä huolimatta tutkielmasta käy ilmi, että kestävä kehitys huomioidaan innovaatiopolitiikassa laajalti, jopa laajemmin kuin aikaisemman tutkimuksen perusteella voisi olettaa. Se ei ole itsestäänselvyys, koska ekologisen kestävyyden edistäminen ei ole innovaatiopolitiikan tai työ- ja elinkeinoministeriön olemassaolon ensisijainen tarkoitus. Vaikka analyysin perusteella voi sanoa talouskriisin aiheuttaman kiireellisyyden yhä menevän työ- ja elinkeinoministeriön prioriteettilistalla ilmastonmuutoksen aiheuttaman kiireellisyyden edelle, tutkielman perusteella ekologisen kestävyyden edistäminen on vakiinnuttamassa yhä tukevampaa jalansijaa suomalaisessa innovaatiopolitiikassa.
  • Salminen, Antero (Helsingin yliopisto, 2020)
    Innovaatioiden katsotaan tuottavan taloudellista hyötyä ja näitä kohtaan on suuria intressejä. Innovaatioita pyritään edistämään tiede- ja innovaatiopolitiikan toimilla, minkä tarkoituksena on tukea kansantaloutta ja valtion kilpailukykyä. Yliopistoilta odotetaan koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi myös entistä enemmän kaupallisten innovaatioiden tuottamista. Tutkielma kytkeytyy osaksi tätä tiede- ja innovaatiopoliittista keskustelua ja hyödyntää yrittäjämäisen yliopiston tai yrittäjyysyliopiston käsitettä tarkastellessaan kahden tapauksen avulla, miten yliopistot vastaavat odotuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan kahden tiedepohjaisen Helsinki Challenge -ideakilpailuun (2014-2015 ja 2016-2017) osallistuneiden tiimien esityksiä retorisen sosiaalipsykologian lähestymistavan kautta. Lähestymistapa on laadullinen ja tulkinnallinen ja tarkastelee puhetta toimintana ja painottaen sen strategista luonnetta. Tutkielman aineisto koostuu kahden ideakilpailun järjestämistä pitch-tilaisuuksista, joissa kilpailutiimit esittelivät ratkaisujaan yleisölle. Tutkielman tutkimuskysymyksiä on, minkälaisia argumentteja ja retorisia keinoja tiimit käyttävät Helsinki Challenge -ideakilpailussa. Lisäksi tutkielma kysyy, miten tutkimusta kaupallistetaan retorisesti Helsinki Challenge -ideakilpailussa. Tutkielma tunnistaa esityksien keskeisen rakenteen, joka koostui tiimin esiintyjän tai esiintyjien esittäytymisestä, haasteesta, ratkaisusta ja sen vaikutuksista. Lisäksi esitysten rakenteeseen kuului tiimin jäsenten esittely ja yhteistyökumppanien esittely sekä avoin kutsu osallistua tukemaan tiimiä. Lisäksi tutkielma esittelee kilpailutiimien pääväitteet tiimien haasteista ja niiden ratkaisuista. Esityksistä tarkastellaan tiimien argumentteja, joita tiimien esiintyjät käyttävät esityksissään argumentoidessaan, miksi haaste on merkittävä ja miksi tiimin ratkaisu on hyvä. Tiimien haasteen merkittävyyttä argumentoitiin haasteen vakavuudella tai nykytilan tai -ratkaisujen puutteilla. Tiimien ratkaisuja argumentoitiin esimerkiksi myönteisten ominaisuuksien, kuten toimivuuden tai innovatiivisuuden kautta. Lisäksi tiimit argumentoivat ratkaisuja sekä niiden välittömillä myönteisillä vaikutuksilla ja hyödyillä että laajemmilla vaikutuksilla muun muassa talouteen, inhimilliseen pääomaan ja kestävään kehitykseen. Tutkielma erittelee myös tiimien retorisia keinoja logos, ethos ja pathos -kolmijaon kautta. Miten esiintyjät rakentavat argumenttiaan, esiintyjän uskottavuutta ja asiantuntijuutta sekä pyrkivät herättämään yleisön tunteita. Tutkielmassa tulkitaan, että ratkaisut esitellään erilaisina kaupallisina ja sosiaalisina innovaatioina. Helsinki Challenge ideakilpailun esityksissä tutkimusta kaupallistetaan retorisesti palvelu-, tuote- ja teollisuusinnovaatioina. Kilpailun esityksien pohjalta ideakilpailu hahmottaa hyvin yrittäjämäisen yliopiston tai yrittäjyysyliopiston konseptia ruohonjuuritasolta. Kilpailu tarjoaa verkostoja ja mahdollisuuden ulkoiseen rahoitukseen tiimeille, jotka tuottavat innovaatiota, patentteja, palveluita, tuotteita ja yritystoimintaa. Taas kilpailun järjestäjälle se tarjoaa näkyvyyttä, poikkitieteellistä yhteistyötä sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Tutkielmassa esitellään yhtenä mahdollisena jatkotutkimuksena retorisen tarkastelun soveltamista myös muihin suomalaisiin innovaatio- ja haastekilpailuihin sekä tunnistetaan tarve näitä kilpailuja kokoavalle tarkastelulle.
  • Ghosh, Bipashyee; Kivimaa, Paula; Ramirez, Matias; Schot, Johan; Torrens, Jonas (Oxford University Press, 2021)
    Science and Public Policy, 48, 5, October 2021, 739–756
    The impending climate emergency, the Paris agreement and Sustainable Development Goals demand significant transformations in economies and societies. Science funders, innovation agencies, and scholars have explored new rationales and processes for policymaking, such as transformative innovation policy (TIP). Here, we address the question of how to orient the efforts of science, technology, and innovation policy actors to enable transformations. We build on sustainability transitions research and a 4-year co-creation journey of the TIP Consortium to present twelve transformative outcomes that can guide public policy agencies in evaluating and reformulating their projects, programmes, and policies. We illustrate the transformative outcomes in two empirical cases: transitions towards mobility-as-a-service in the Finnish transport system and the emergence of speciality coffee in Colombia. We argue that the twelve transformative outcomes can guide public policy agents to fundamentally transform their ways of thinking and operation in advancing transformative change.
  • Perttula, Paavo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Finnish economy performed remarkably well for decades after the war. Finland achieved an enviable standard of living with a combination of free-market capitalism and extensive welfare state. The long period of growth, which was temporarily disrupted by the 1990s depression, culminated in the spectacular rise of Nokia that pushed the entire country forward. Eventually the period of growth ended in global financial crisis of 2007-2008. While Finland’s neighbors were able to bounce back in few years, it took a decade for Finland to recover, and the effects of the prolonged recovery are felt yet today. This dissertation focusses on identifying the underlying reasons to Finland’s poor performance in recent years. The research question in this dissertation is broad: to identify significant trends and phenomena that cross sector boundaries and cannot be described by a single model and a narrow approach. The approach is to systematically review well established theories, sector by sector, and then present cross-country evidence to shed light on Finland’s economy. A lot of emphasize is on Schumpeterian endogenous growth theory, which explains why firms invest in research and development. Schumpeterian theory is tested with a panel data regression, using sector-level Product Market Competition data and data on triadic patent presentations. Data used in this dissertation is collected from public sources, including Statistics Finland, Eurostat, OECD, UN, ILO, WIPO and The World Bank. A Statistically significant and positive relationship between PMC and rate of innovation was found to exist using Finnish data for 2013 and 2017. As PMC has declined in key industries in Finland, it means that firms’ incentives to innovate have decreased. This coincides with austerity measures that have impacted public sector R&D spending. These factors, among with others, have contributed to Total Factor Productivity decline, which is worrisome. Other notable findings include Finland’s post-crisis growth in private demand, that substantially contributed to Finland’s recovery. However, much of that growth comes from spending on housing, water, electricity, gas and other fuels, that is related to steep increase in electricity transmission tariffs. In other words, increased spending reduced welfare. As overall conclusion, Finland needs a more strategic approach to economic policy. Finland would benefit from focusing on policies that spur innovation and generate growth, namely, stronger focus on market economy and R&D. Deregulation, supporting the market economy, and lowering the obstacles that stand in the way of immigration of skilled workers, are examples of those policies.
  • Lemola, Tarmo; Hukkinen, Janne; Kuisma, Mika; Viljamaa, Kimmo; Lahtinen, Henri (Ympäristöministeriö, 2010)
    Ympäristöministeriön raportteja 8/2010
    Vuodesta 1997 vuoteen 2009 kestäneen ympäristöklusterin tutkimusohjelman tavoitteena oli etsiä uusia keinoja säästää ympäristöä, luoda innovaatioita ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi sekä tehostaa tutkijoiden, elinkeinoelämän, viranomaisten ja rahoittajien yhteistyötä. Tärkeänä tavoitteena oli myös tuottaa tietoa ympäristöhallinnolle politiikkatoimenpiteiden suunnittelua ja päätöksentekoa varten. Tässä julkaisussa esitellään ympäristöklusterin tutkimusohjelman tuloksia ja vaikuttavuutta vuosina 2003–2009. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota ohjelmalle asetettujen tavoitteiden toteutumiseen, ohjelman vaikutuksiin sekä sen asemaan suhteessa toiminta- ja tutkimusympäristöön. Lopuksi esitetään suosituksia ympäristöalan tutkimustoiminnan kehittämisestä ja tutkimusrahoituksesta tulevina vuosina.
  • Kononen, Sampsa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee aluepolitiikan ja yrittäjyyden suhdetta Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnan kautta vuosina 1971–1987. Kehitysaluerahasto Oy oli valtion omistama osakeyhtiö, joka rahoitti kehitysalueiden elinkeinoelämää lainoilla, takauksilla ja avustuksilla. Aluksi sen tavoitteena oli kehitysalueiden teollistaminen ja työpaikkojen luominen, mutta myöhemmin keskeiseksi tavoitteeksi muodostui työllisyyden lisääminen uusien yritysten perustamiseen rohkaisemalla. Sen perustaminen kytkeytyi 1970-luvun alun poliittiseen tilanteeseen, jossa kehitysaluepolitiikkaa haluttiin tehostaa. Kehitysaluerahasto Oy:ta on käsitelty aiemmassa aluepolitiikan tutkimuksessa jonkin verran, minkä lisäksi siitä on tehty kaksi yrityshistoriikkia. Tästä huolimatta sen toimintaa ei ole tutkittu kovin syvällisesti ainakaan laadullisin menetelmin. Myös aluepolitiikan ja yrittäjyyden suhde on jäänyt aiemmassa tutkimuksessa hyvin vähälle huomiolle. Tämän tutkielman tarkoitus on paikata tätä tutkimuksellista aukkoa ja arvioida Kehitysaluerahasto Oy:n toimintaa ja aluepolitiikkaa uudesta näkökulmasta. Tutkimuskysymykset keskittyvät Kehitysaluerahaston johtajien perusteluihin aluepolitiikan tarpeellisuudelle ja heidän näkemyksiinsä yrittäjyydestä. Tutkielmassa hyödynnetään myös kehitysvaltion ja yrittäjähenkisen valtion käsitteitä, ja pohditaan niiden soveltuvuutta Kehitysaluerahasto Oy:n historialliseen kontekstiin. Tätä kautta pohditaan myös valtion ja yritysten suhdetta innovaatiopolitiikassa, josta on käyty runsaasti tieteellistä vuoropuhelua. Aineistona tutkielmassa käytetään Kehitysaluerahasto Oy:n kolmen ensimmäisen toimitusjohtajan sekä heidän kanssaan samaan aikaan koko tutkimusajankohdan toimineen varatoimitusjohtajan tekstimuodossa olevia julkisia puheita, esitelmiä ja kirjoituksia sekä vähäisessä määrin myös muita asiakirjoja. Aineisto on kerätty Kehitysaluerahasto Oy:n seuraajaorganisaatio Finnvera Oy:n arkistosta. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Aineiston luonteen vuoksi tutkielman johtopäätökset jäävät melko yleiselle tasolle, sillä puheita ja julkisia esiintymisiä ei voida pitää objektiivisina kuvauksina. Niistä voidaan kuitenkin päätellä aatemaailmoja, tavoitteita ja päämääriä. Tulokset siis kuvastavat Kehitysaluerahasto Oy:n johtajien puheissa ilmenevää todellisuutta, joka täytyy ottaa huomioon niitä arvioitaessa. Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnassa aluepolitiikka ja yrittäjyyden edistäminen kytkeytyvät toisiinsa sekä yhteisenä että erillisinä tavoitteina. Keskeisiä tuloksia tutkielmassa ovat Kehitysaluerahasto Oy:n innovaatiopoliittisen toiminnan ja kehitysalueiden yrittäjyysmyönteisen ilmapiirin edistämisen aiempia käsityksiä suurempi merkitys. Molemmat näistä havainnoista on huomioitu aiemmissa tutkimuksissa, mutta tämän tutkielman analyysin perusteella niillä saattaa olla aiemmin luultua suurempi painoarvo. Koska molempia näistä on varsin vaikea mitata, täytyy tämän tutkielman aineiston analyysin perusteellakin tyytyä vain arvioiden esittämiseen. Kolmas keskeinen havainto on 1970-luvun loppupuolen hahmottaminen yhteiskunnallisena käännekohtana. Aiemmin korostetut alueellisen tasa-arvon ja työllisyyden lisäämisen tavoitteet alkoivat menettää merkitystään noin vuodesta 1978 lähtien, ja kilpailukyvyn parantamisen ja innovaatioiden edistämisen tavoitteet korvasivat ne Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnan keskeisinä päämäärinä. Samalla aluepolitiikka jäi 1980-luvun aikana taustalle, kun yrittäjyyden merkitys korostui Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnassa entistä enemmän. Valtiomuutos suunnitteluvaltiosta kilpailukyky-yhteiskuntaan 1980-luvulta lähtien välittyy aineistosta joiltakin osin, mutta esimerkiksi uusliberalistiset vaikutteet jäivät melko vähäisiksi Kehitysaluerahasto Oy:n johtajien puheissa.