Browsing by Subject "interferenssi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Tarnanen, Niilo (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Kartoitan huojuntaa sävellettäessä huomioitavia tekijöitä. Määrittelen huojunnan sellaiseksi havaitun äänenvoimakkuuden tai -värin jaksolliseksi vaihteluksi, joka selittyy taajuudeltaan hieman toisistaan poikkeavien äänesten interferenssillä. Sävellystyössäni hyödynnän huojuntaa yhtenä monista keinoista sävyttää sointikuvaa, kun taas länsimaisen taidemusiikin traditiossa huojuntaa on yleensä käytetty viritysteknisenä apukeinona tai dissonanssi-ilmiötä selittävänä tekijänä. Säveltäjän mahdollisuudet kontrolloida huojunnan havaittavuutta, esitettävyyttä ja notatoitavuutta voidaan jäsentää säveltasoon, sävytekijöihin ja ajankäyttöön liittyviksi kokonaisuuksiksi. Psykoakustisen tiedon perusteella keskityn tarkastelemaan sellaista interferenssiä, jossa komponenttiäänesten taajuusero on alle 15 Hz sivuuttaakseni karheutena havaittavat tapaukset. Lukuun ottamatta matalinta rekisteriä tällaiset taajuuserot edellyttävät joko mikrotonaalisuutta tai tasavireisestä poikkeavaa intonaatiota. Jotta interferenssi havaittaisiin huojuntana, on komponenttien amplitudin, verhokäyrän, spektrin ja aaltomuodon muistutettava toisiaan. Käytännössä instrumentaation on mahdollistettava äänenvärin ja -voimakkuuden yhteensovittaminen. Huojuvaksi tarkoitetun tilanteen kestossa on huomioitava havainnon syntymiseen vaadittava aika sekä aika, joka esittäjiltä mahdollisesti kuluu äänen parametrien säätämiseen optimaaliseksi. Tekemisperusteinen tutkimusprosessini jakautui kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäisessä lähestyin huojuntaa sävellystyön kautta. Toisessa vaiheessa syvensin käsitystäni huojunnan psykoakustisesta selitysmallista ratkaistakseni sävellystyössä ilmi tulleita ongelmia. Kolmannessa vaiheessa arvioin retrospektiivisesti teosteni Schwebe (2013) ja Kään (2014) huojuntakatkelmia akustisen ja psykoakustisen tiedon valossa. Näiden ensimmäisessä vaiheessa säveltämieni edustavimpiin kuuluvien teosten kantaesitysten tallenteet mahdollistivat reflektion paitsi nuottikuvan, myös soivan lopputuloksen osalta. Apuaineistona toimi päiväkirjamainen muistio sävellystyön aikaisista tavoitteista ja tulosten ensiarvioista. Schwebe on kuudentoista muusikon ensembleteos, jonka huojunnoista toimivimmat perustuvat intonaation liukuvaan säätämiseen senza misura -tilanteissa. Arvioin niistä yksityiskohtaisesti kahta rytmis-tiheydelliseen vaikutelmaan tähtäävää katkelmaa, joista ensimmäinen sijoittuu yksiviivaiseen ja toinen kontraoktaavialaan. Kään on elektroakustinen teos bassoklarinetille, harpulle, pianolle ja nauhalle. Sen huojuntakokeiluille oli tyypillistä mahdollisimman monen parametrin vakiointi soittotapahtuman ennakoitavuuden parantamiseksi. Arvioin yksityiskohtaisesti pianon jälkikaikuja elektronisesti kerrostavaa sekä harpun mikrotonaaliseen scordaturaan perustuvaa nopeasti vaimenevan huojunnan katkelmaa. Tarkastelujeni perusteella vaikuttaa siltä, että fundamenttien taajuuseron säätäminen haluttua huojuntataajuutta vastaavaksi ja äänenvoimakkuuden ja -värin yhteensopivuuden kuulonvarainen arviointi eivät takaa ennakoitavaa lopputulosta, vaan lisäksi on arvioitava spektrin ja erityisesti formanttialueiden vaikutus kokonaishuojunnan luonteeseen. Spektriominaisuuksien merkitys korostuu matalassa rekisterissä, jonka sävelillä todennäköisimmin on fundamenttia voimakkaampia ylä-ääneksiä. Analyysissani en huomioi instrumenteille ominaisia aaltomuotoja ja säteilykuvioita enkä erilaisia peittoilmiöitä. Näiden vaikutus huojuntaan olisi mainio jatkotutkimuskohde. Notaatiota ja ajankäyttöä koskeviin kysymyksiin työ ei tarjoa oleellisesti uusia ratkaisuja.
  • Oulasvirta, Antti (Helsingfors universitet, 2001)
    Keskeytyksellä tarkoitetaan tehtävän (päätehtävä) kognitiivisen suorituksen katkeamista jonkin ulkopuolisen tekijän aiheuttamana. Päätehtävään palataan keskeytystehtävän jälkeen. Tutkielmassa tarkastellaan keskeytyksen vaikutusta päätehtävää koskeviin muistisisältöihin. Tutkielmassa tehdään katsaus empiiriseen keskeytystutkimukseen. Keskeytykset vaikuttavat mm. päätehtävän suoritusaikaan, -tarkkuuteen sekä -virheisiin. Haitallisuuteen vaikuttavat mm. muistikuormitus keskeytyksen hetkellä ja päätehtävää koskevan representaation uudelleen aktivoimiseksi annetut palautusvihjeet, keskeytyksen kompleksisuus, sen pituus, esiintymisfrekvenssi ja samankaltaisuus päätehtävän kanssa, tehtävien käyttämät modaliteetit sekä henkilön harjaantuneisuus. Tutkielmassa argumentoidaan muistitoimintojen keskeisyyden puolesta keskeytysten kognitiivisessa selittämisessä. Keskeytystutkimusten tuloksille konstruoidaan pitkäkestoisen työmuistin teorian pohjalta selitysmalli, jossa interferenssillä on keskeinen rooli. Pitkäkestoisen työmuistin tehtävänä on tallettaa suoritettavan päätehtävän kannalta olennaista tietoa sellaiseen tilaan, josta se on nopeasti aktivoitavissa lyhytkestoisen työmuistin käyttöön. Asiantuntijat pystyvät tallettamaan tiedon nopeasti pitkäkestoiseen työmuistiin ns. palautusrakenteisiin. Erilaisten muistikoodaus- ja palautusstrategioiden avulla asiantuntija pystyy tehokkaasti tekemään erottelun muistisisältöjen kesken, välttäen näin interferenssin. Tutkielmassa tehdään lisäksi katsaus muisti-illuusioiden tutkimukseen. Useimmat muisti-illuusioista ovat lähtöisin ongelmista muistisisältöjen lähteen monitoroinnissa. Katsauksesta käy ilmi kuinka tietyt muistivirheet liittyvät tiettyihin muistitoimintoihin. Koesarjassa toisaalta testataan selitysmallia, toisaalta sovelletaan muisti-illuusiotutkimuksen käsitteitä. Tarkoituksena on saada lisätietoa keskeytysten muistivaikutuksista. Mikäli keskeytykset tuottaisivat tietynlaisia muistivirheitä, olisi tähän tietoon perustuen mahdollista rajata tarkemmin vastaavat muistitoiminnot. Ensimmäisessä kokeessa koehenkilöt (n=12) varjostivat tietokoneelta auditiivisesti (puhe) ja visuaalisesti (puhujan videokuva) esitettyä tekstiä (pääteksti). Minuutin kuluttua puhe katkesi ja sitä seurasi välittömästi puolen minuutin tauko tai video toisesta tekstistä (keskeytysteksti). Koehenkilöt tekivät vapaan palautuksen päätekstistä. Toisessa kokeessa päätekstejä oli neljä siten, että kunkin jälkeen oli joko tauko tai keskeytysteksti. Koehenkilöt (n=16) palauttivat yhden pääteksteistä. Kolmannessa kokeessa (n=12) varioitiin päätekstin ja keskeytystekstin semanttista läheisyyttä kolmessa käsittelyssä. Muilta osin kokeet olivat kuten ensimmäinen koe. Jokaisessa kokeessa palautuksia analysoitiin vertaamalla niitä vastaaviin pääteksteihin. Palautuksista eriteltiin niiden tarkkuus, virheelliset väittämät (sekaannukset) sekä sarjapositiot. Lisäksi laadullisessa analyysissa sekaannukset luokiteltiin muistivirhetyypeittäin. Erot käsittelyiden välillä palautusten tarkkuudessa olivat tilastollisesti merkitseviä tai lähes merkitseviä kaikissa kokeissa. Toisessa kokeessa havaittiin keskeytyksen aiheuttavan sarjaposition äskeisyyskomponentin heikkenemisen. Ensimmäisessä ja kolmannessa kokeessa sekaannuksien määrässä oli merkitsevä tai lähes merkitsevä ero käsittelyiden välillä. Kolmannessa kokeessa sekoitettiin semanttisesti päätekstin kanssa samankaltaisten keskeytystekstien sisältöjä pääteksteihin. Koesarjan tulokset tukevat annettua selitysmallia. Tarkastelu osoittaa, että interferenssi selittää suurimman osan kokeissa havaituista eroista käsittelyiden välillä. Tulosten pohjalta selitysmallia tarkennetaan huomioimalla erilaisten keskeytystilanteiden rajoittava vaikutus palautusstrategioiden käyttöön. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota myös pitkä- ja lyhytkestoisten muistien rooliin keskeytyksessä. Keskeytyksen aiheuttama tiedon syrjäyttäminen näkyy sarjapositioissa, mutta syrjäyttämisen heikentävä vaikutus palautuksen tarkkuuteen on pieni. Lopuksi selitysmallia arvioidaan ja sitä tarkastellaan muistivirhetutkimuksen sekä käytännön sovellusten kannalta.
  • Vestvik, Milla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Dividing attention between two tasks can be challenging due to interference between the concurrent tasks. This dual-task interference is proposed to stem from working memory load, and thus dual-task paradigm is a widely used framework in working memory research. The present thesis aimed to investigate the suitability of figural fluency task as part of a dual-task. It was hypothesized that performance would decline when figural fluency task was performed together with another task. In addition, the convergent validity of figural and action (verb) fluency and prospective time estimation were examined through their connections with other cognitive measures. It was hypothesized that the tasks would correlate moderately with these measures. The sample consisted of 29 Finnish-speaking university students who volunteered to complete a series of cognitive tasks including two dual-tasks: figural fluency with action fluency and with time estimation, separately. In addition, tasks measuring verbal fluency, processing speed, verbal working memory, attention and the fluency of executive functions were administered. As was hypothesized, dual-task interference could be observed in both dual-tasks and in each dual-task subtask. Dual-task decrement in figural fluency was largest when performed together with action fluency. In addition, dual-task decrement was found to be more pronounced in figural fluency than in action fluency when performed together. Action fluency was the only test directly associated with measures of verbal fluency, verbal working memory and processing speed. According to the results, figural fluency as a dual-task subtask can be seen as a useful method in demonstrating dual-task interference and working memory load.
  • Vahosalmi, Henriikka (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä tutkielma käsittelee ranskan kielen kolmea yleisintä prepositiota, à, de ja en, suomea äidinkielenään puhuvien nuorten A-ranskan oppijoiden näkökulmasta. Tutkielman yhtenä tarkoituksena on selvittää, miten oppijan äidinkieli (L1) ja/tai ensimmäinen vieras kieli (L2) mahdollisesti vaikuttavat toisen vieraan kielen (L3) prepositioiden oppimiseen. Oletuksena on, että jokaisen tutkimukseen osallistuneen oppijan L1 on suomi, L2 englanti ja L3 ranska, vaikka heistä suurin osa on opiskellut myös muita kieliä. Teoriaosiossa paneudutaan kielten välisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin. Ranskan kielen prepositiorakenteita vertaillaan ensin suomen ja englannin vastaaviin rakenteisiin, jotta saataisiin selville, minkälaisissa rakenteissa muiden kielten vaikutuksia mahdollisesti ilmenee. Tutkimuskyselytilanteessa joka toiselle vastaajalle annetaan suomenkieliset ja joka toiselle englanninkieliset käännökset, joiden perusteella he valitsevat kuhunkin lauseeseen sopivimman preposition tai vaihtoehdon 0 (ei prepositiota). Näiden kahden ryhmän suoritusten välisten erojen avulla voidaan selvittää äidinkielen ja englannin kielen mahdollisia vaikutuksia vastauksiin. Tutkimukseen osallistuneista ranskan oppijoista 30 on lukuvuonna 2016–2017 peruskoulun kahdeksannella luokalla ja 17 lukiossa. Tutkielman toisena tavoitteena onkin tarkastella eroja yläkoululaisten ja lukiolaisten suoritusten välillä. Lisäksi selvitetään, miten hyvin ja mistä syistä nämä eri-ikäiset oppijat hallitsevat valittujen prepositioiden käytön erilaisissa syntaktisissa funktioissa. Syitä saaduille tuloksille haetaan muun muassa ranskan kielen alkeistason oppikirjoista Sur le vif Textes 1 (1994) ja Voilà ! 1 Textes (2004), joista molemmat ovat käytössä tutkittavien ranskan oppijoiden koulussa ja joiden tavoissa kääntää ja selittää prepositioita on paljon yhtäläisyyksiä. Oppikirjojen yksityiskohtainen tarkastelu kuitenkin osoittaa, että vuosikymmenen aikana on tapahtunut muutos siihen suuntaan, että prepositioiden eksplisiittinen selittäminen on vähentynyt. Tämä saattaa olla yhteydessä Eurooppalaisen viitekehyksen ja suomalaisten opetussuunnitelmien asettamiin kommunikatiivisiin tavoitteisiin, jotka eivät korosta yksityiskohtaista kielioppiopetusta. Lisäksi on mahdollista, että ranskaa opiskelemaan hakeutuvien lasten ja nuorten määrän huvetessa oppikirjojen tekijät haluavat keskittyä mahdollisesti mielekkäämpään asiasisältöön kirjoissaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat lukiolaisten hallitsevan huomattavasti yläkoulun kahdeksasluokkalaisia paremmin ranskan kielen prepositioiden erilaiset käytöt. Yleisesti voidaan myös todeta, että sekä yläkoululaiset että lukiolaiset osaavat jokseenkin hyvin konkreettiset, suomen genetiiviä tai paikallissijoja vastaavat rakenteet, kun taas abstraktimmat käytöt tuottavat heille hankaluuksia. Oppikirjojen sisällön ja ranskan oppijoiden vastausten välillä näyttäisi odotusten mukaisesti olevan selviäkin yhteyksiä. Sen sijaan englannin kielen vaikutus näyttää jäävän suomen kielen varjoon, vaikka olettamuksena oli, että oppijat tukeutuisivat kyselyyn vastatessaan englannin kieleen ranskan ja englannin yhtäläisyyksien ja suomen ja ranskan eroavaisuuksien vuoksi. Lisäksi suomenkieliset käännökset saaneet oppijat menestyvät tutkimuksessa paremmin kuin englanninkieliset käännökset saaneet. Näin pienen tutkimuksen tuloksista ei voida tehdä yleistäviä päätelmiä, mutta vaikuttaa siltä, että oppijat tukeutuvat ranskan kielen prepositioita opiskellessaan enemmän äidinkieleensä kuin englannin kieleen.
  • Tuure, Lotta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee lukijan suoraa puhuttelua suomenkielisissä tietosuojaselosteissa. Tutkimuksen aineistona on kuusi englannista suomeen käännettyä tietosuojaselostetta ja yhdeksän alun perin suomeksi kirjoitettua tietosuojaselostetta eli rinnakkaistekstiä. Tietosuojaselosteella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tekstiä, jossa tietoja keräävä taho eli rekisterinpitäjä kuvaa kerättyjen tietojen kohteelle eli rekisteröidylle tämän oikeudet ja sen, mitä tietoja kerätään ja mihin tarkoitukseen. Tietosuojaselosteen sisällöstä säädetään Euroopan unionin yleisessä tietosuoja-asetuksessa, joka tuli voimaan 25.5.2018. Tutkimuksessa tarkastellaan suoraa puhuttelua eli tapoja kohdistaa teksti suoraan lukijalle, ja tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon suoraa puhuttelua käännöksissä ja rinnakkaisteksteissä esiintyy ja millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä näiden tekstiryhmien välillä on puhuttelun osalta. Puhuttelukäytännöt ja keinot ilmaista puhuttelua ovat eri kielissä erilaisia, mikä voi heijastua käännettyihin teksteihin interferenssinä eli lähtökielen vaikutuksena kohdekieleen. Aiemmassa tutkimuksessa (kuten Mauranen & Tiittula 2005) on tehty havaintoja esimerkiksi siitä, että englannista suomeen käännetyissä teksteissä erityisesti persoonapronomineja käytetään runsaammin kuin alun perin suomeksi kirjoitetuissa teksteissä, ja tähän perustuu myös tutkimuksen hypoteesi, että aineiston käännöksissä suoraa puhuttelua esiintyy enemmän kuin rinnakkaisteksteissä. Suomen kielessä suoraa puhuttelua voidaan ilmaista persoonapronomineilla sinä ja te, verbinmuodoilla tai possessiivisuffiksilla, minkä lisäksi suomen kielelle on ominaista suorien persoonaviittausten välttäminen. Englannissa suoraan puhutteluun on käytössä ainoastaan yksi pronomini, you, minkä lisäksi puhuttelua voidaan osoittaa imperatiivilla. Tutkimusasetelma on vertaileva, ja aineistoa analysoidaan lähinnä määrällisestä, mutta myös laadullisesta näkökulmasta. Analyysin pohjana käytetään hieman muokattua versiota Eveliina Tolvasen (2016) puhuttelumuotoluokittelusta, jonka perusteella aineistosta poimitut puhuttelumuodot on jaettu neljään luokkaan: (1) toisen persoonan verbinmuodot, (2) sinä-pronomini, (3) possessiivisuffiksit ja (4) imperatiivi. Puhuttelumuotojen poimimisen ja luokittelun jälkeen laskettiin puhuttelumuotojen määrät ja prosenttiosuudet sekä käännös- ja rinnakkaistekstiaineistoissa että yksittäisissä teksteissä. Kummastakin aineistosta laskettiin myös kolme yleisintä sanaa, johon kunkin puhuttelumuotoluokan edustajat liittyvät. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että suora puhuttelu oli käännöksissä huomattavasti yleisempää kuin rinnakkaisteksteissä. Käännöksissä puhuttelua oli keskimäärin 12 esiintymää sataa sanaa kohti ja rinnakkaisteksteissä kolme. Puhuttelun määrän lisäksi käännösten ja rinnakkaistekstien välillä oli jonkin verran eroa myös siinä, mitä muotoja käytettiin. Tutkimus antaa osviittaa siitä, miten lukijaa puhutellaan käännöksissä verrattuna rinnakkaisteksteihin, mutta yleistysten tekemiseksi jatkotutkimuksessa tulisi tarkastella laajempaa, muitakin tekstilajeja kattavaa aineistoa. Tutkimustulokset kuitenkin tukevat aiempaa tutkimusta siinä, että persoonaviittauksia esiintyy käännöksissä rinnakkaistekstejä enemmän. Jatkotutkimuksessa voisi tutkia esimerkiksi puhuttelumuotojen kollokaatteja eli sitä, mitkä sanat esiintyvät useimmiten puhuttelumuotojen läheisyydessä.
  • Kaidesoja, Milla (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman tavoitteena on kategorisoida ja analysoida suomea äidinkielenään puhuvien englannin kielen ajanilmauksissa tekemiä prepositiovirheitä. Ajanilmauksissa esiintyvien prepositiovirheiden yksityiskohtaisen tarkastelun lisäksi kategorisoin kaikki tutkimassani aineistossa esiintyvät prepositiovirheet luokkiin paikanilmaukset, ajanilmaukset ja muut ilmaukset. Tämän lisäksi jaan kunkin kategorian prepositiovirheet sen mukaan ovatko ne substituutiovirheitä, additiovirheitä vai omissiovirheitä. Substituutiovirheet viittaavat virheisiin, jossa käytetään kontekstiin nähden väärää prepositiota. Additiovirheet viittaavat virheisiin, joissa on lisätty prepositio kontekstiin, johon se ei kuulu. Omissiovirheet taas viittaavat virheisiin, joissa prepositio on virheellisesti jätetty pois. Ajanilmauksissa esiintyviä prepositiovirheitä tarkastelen lähemmin erittelemällä niissä useaan otteeseen esiintyvät virhetyypit sekä analysoimalla mahdollisia syitä virheiden esiintymisen taustalla. Tutkittavana materiaalina on 90 YKI-korpuksesta poimittua esseetä, jotka ovat vaikeustasoltaan keskitasoa (asteikolla aloittelija-keskitasoinen-edistynyt). Jyväskylän yliopiston ylläpitämä YKI-korpus koostuu englannin Yleisen kielitutkinnon vuosina 2010–2015 suorittaneiden kokelaiden koesuorituksista. Tutkielma on soveltavaa kielentutkimusta ja osa vieraan kielen oppimista tutkivaa tieteenalaa (Second Language Acquisition). Metodologiani nojaa virheanalyysin (Error Analysis) metodologiaan eli tutkielmani vaiheet ovat virheiden tunnistaminen esseistä, virheiden luokittelu ja virheiden mahdollisen syyn analysoiminen. Toista kieltä äidinkielenään puhuvan verrokkiryhmän puuttuessa kokelaiden äidinkielen vaikutuksesta virheisiin ei voi tehdä varmoja päätelmiä, mutta perustuen tiettyihin suomen sijapäätteiden ja englannin prepositioiden välisiin vastaavuuksiin teen tutkielmassani päätelmiä siitä, mitkä virheet mahdollisesti ovat näitä nk. interferenssivirheitä. Tuloksien mukaan substituutiovirheet ovat yleisin virhetyyppi tarkasteltaessa kaikkia prepositiovirheitä sekä tarkasteltaessa paikanilmauksissa esiintyviä prepositiovirheitä. Tämä tulos oli odotettavissa aiemman tutkimuksen perusteella. Yllättävää oli kuitenkin huomata, että ajanilmausten kohdalla substituutiovirheet, additiovirheet ja omissiovirheet olivat suurin piirtein yhtä yleisiä. Ajanilmauksista löytyi muutamia toistuvia virhetyyppejä, kuten preposition lisääminen temporaalisen substantiivilausekkeen eteen (kuten *on next week) sekä preposition poisjättäminen ilmaistaessa päivämäärää. Joidenkin virhetyyppien mahdollista yhteyttä kokelaiden äidinkieleen ei voinut määritellä, minkä johdosta interferenssivirheiden määrä jäi hieman epäselväksi. Riippuen määrittelytavasta interferenssivirheitä löytyy ajanilmauksista joko 19 % tai 55 %. Näistä kahdesta tulos 55 % on lähellä aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia.
  • Laine, Janna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Pietarin suomalaisen koulun kaksikieliset oppilaat hallitsevat venäjän ja suomen kieltä. Tutkimuksen kohteena ovat kaksikieliset oppilaat, joiden äidinkielinä ovat suomi ja venäjä, jotka asuvat Pietarissa ja käyvät Pietarin suomalaista koulua luokilla 1–9. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen. Tutkielma on toteutettu empiirisin menetelmin käyttämällä kyselykaavakkeita ja testaamalla oppilaiden kielitaitoa koetilanteessa annettujen tehtävien ja kysymysten avulla. Tutkimusaineisto on kerätty kahden päivän aikana Pietarin suomalaisessa koulussa. Ennen varsinaista tutkimusaineiston keräämistä kaksikielisten oppilaiden vanhemmat täyttivät taustatietolomakkeen internetissä. Ensimmäisenä päivänä myös oppilaat täyttivät taustatietolomakkeen. Taustatietolomakkeiden tarkoitus on antaa kattava kuva oppilaan taustoista sekä siitä, milloin oppilaat ovat alkaneet käyttää äidinkieliään. Tutkielmassa vertaillaan lapsen ja hänen vanhempiensa vastauksia, jotka koskevat esimerkiksi sitä, miten lapsi ja vanhemmat näkevät ja tulkitsevat lapsen äidinkielen. Taustatietolomakkeen täyttämisen jälkeen oppilaat katsoivat katkelman Pingu-animaatiosarjasta, kirjoittivat näkemästään lyhyen kertomuksen venäjän kielellä ja vastasivat konkreettisiin kysymyksiin koskien animaatiota. Seuraavana päivänä oppilaille näytettiin eri katkelma Pingusta, minkä jälkeen he kirjoittivat sen pohjalta kertomuksen ja vastasivat kysymyksiin suomen kielellä. Oppilailta saadut kirjalliset tuotokset on analysoitu kahdella eri tavalla: sanaston rikkautta on tutkittu sanastoanalyysin avulla ja kirjoitelmien poikkeamia kirjakielen normeista virheanalyysin avulla. Sanastoanalyysin merkittävimpänä tuloksena voi pitää sitä, että oppilaiden tekstien pituus ja sanastollinen rikkaus on lähes yhtä suuri venäjän ja suomen kielessä. Luokkien 1–4 oppilaiden kirjoitelmat ovat suhteellisen lyhyitä verrattuna 5. ja 6. luokan oppilaiden selvästi pitempiin kirjoitelmiin. Yläluokkien oppilaat kirjoittivat lyhyempiä tekstejä kuin 5.–6. luokkien oppilaat, mutta sanaston rikkaus TTT-asteikolla mitattuna on lähes yhtä laaja. Virheanalyysissä korostuu venäjän kielen interferenssi suomenkielisissä kertomuksissa. Myös rektioon liittyvät puutteet oli yksi esille nousseista virhetyypeistä. Suomenkielisissä kertomuksissa näkyy laajalti myös puhekielisiä ilmauksia. Venäjänkielisissä kertomuksissa rektio on niin ikään yksi keskeisimmistä virhetyypeistä, mutta suurin virheryhmä on painottomien vokaalien oikeinkirjoitus. Suomenkielisistä kertomuksista poiketen venäjänkielisissä kertomuksissa ei ole havaittavissa paljoakaan puhekielisiä ilmauksia. Analyysiosion lopuksi on koottu yhteenveto sanasto- ja virheanalyysistä, jonka tehtävänä on selvittää, miten kirjoitelmien pituus ja niissä esiintyvät virheet korreloivat keskenään. Voidaan todeta, että virheiden suhteellinen määrä on oppilailla jokseenkin sama. Toisin sanoen vaikka osa oppilaista on kirjoittanut pidempiä kirjoitelmia, ei virheiden määrä suhteutettuna tekstin pituuteen juurikaan kasva. Tutkimuksen tulokset siis osoittavat, että Pietarin suomalaisen koulun kaksikielisten oppilaiden venäjän ja suomen kielen hallinnassa ei ole suurtakaan eroa virheiden määrässä tai sanaston rikkaudessa vaan oppilaat hallitsevat ikäänsä nähden hyvin sekä suomen että venäjän kielen.