Browsing by Subject "intonaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Freihoff, Roland (1963)
  • Aho, Eija; Toivola, Minnaleena; Karlsson, Fred; Lennes, Mietta (2016)
    Tässä raportissa selvitetään, millaisia suomen kielen ääntämisvaikeuksia esiintyy seitsemää eri lähtökieltä edustavilla aikuisilla maahanmuuttajilla. Tiedosta on apua suomen ääntämisopetuksessa. Puhujien äidinkielet ovat arabia, kiina, somali, tagalog, thai, venäjä ja vietnam. Raportissa mukana olevat lähtökielet ovat osa Proof-korpusta, jota varten äänitettiin 72:n pääkaupunkiseudulla asuvan 10:tä eri äidinkieltä puhuvan maahanmuuttajan lukupuhuntaa ja keskusteluja. Vastaavat puhenäytteet kerättiin myös kontrolliryhmältä, johon kuului 23 syntyperäistä suomenkielistä. Tässä alustavassa tutkimuksessa kolme tutkijaa kuunteli ääninäytteitä ja teki havaintoja ensin itsenäisesti, lopuksi yhdessä. Puhujien lähtökielten todettiin monin tavoin heijastuvan suomen ääntämiseen, vaikka yksilöllisiä eroja oli runsaasti. Yleisesti ottaen suomen konsonantit olivat helppoja lukuunottamatta /ŋ/:ää ja /h/:n allofoneja. Harvinaisimmat vokaalit ja diftongit olivat monille vaikeita. Lähtökielestä riippumatta äänteiden kestojen tuottaminen oli monelle vaikeaa, mutta ongelmien luonne vaihteli kielten ja puhujien välillä. Erityisesti /pitkät/ konsonantit lyhenivät. Myös äänteiden fonologisen pituuden ja painotuksen riippumattomuus tuotti ongelmia. Erityisesti painottomien tavujen /pitkät/ vokaalit sekä sananalkuiset painolliset /lyhyet/ vokaalit olivat vaikeita. Poikkeamat eivät aina liity selkeästi yksittäisiin äänteisiin tai tavuihin, vaan ääntämisen kokonaisvaltaisempiin piirteisiin. Esimerkiksi monille aasialaisille puhujille oli tyypillistä kauttaaltaan kireä äänenlaatu.
  • Nurmi, Erkki (Sibelius-Akatemia, 2006)
    Tutkimuksessa pyrittiin kehittämään ja testaamaan diskreettiin Fourier-muunnokseen perustuvaa menetelmää amatöörikuoron puhtauden mittausta varten. Kehitettyä menetelmää testattiin moniäänisellä signaaleilla. Ensisijainen tutkimustehtävä oli tutkia, mitä mittausten perusteella voidaan sanoa mittarista; miten hyvin mittari siis toimi puhtauden mittauksessa. Toinen tutkimustehtävä oli tutkia, mitä voidaan sanoa kuoron yleisestä puhtaudesta mittausten perusteella. Menetelmän testimateriaaliksi äänitettiin Wiipurilaisen Osakunnan Laulajien harjoituksia ja konsertteja. Näistä valitut näytteet kuuntelutettiin Tuuli Lindebergillä, joka haastattelussa kommentoi näytteiden puhtautta. Tuulin kommenttien perusteella valittiin näytteistä katkelmat, joihin mittausmetodia sovellettiin. Fourier-muunnokseen perustuva menetelmä osoittautui melko lailla rajoittuneeksi puhtauden mittauksessa. Menetelmä oli myös liian kehittymätön, mikä teki mittaamisesta hyvin hidasta. Eniten mittaustulosten tulkintaa haittasi kuoron stemmojen sisäinen hajaannus. Kuoron puhtaudesta havaittiin, että stemmojen sisäinen hajaannus näytti olevan vallitseva olotila, enemmän sääntö kuin poikkeus. Muista puhtauteen liittyvistä asioista ei voitu vetää yleisiä johtopäätöksiä.
  • Wiklund, Mari; Ihaksinen, Kia; Vainio, Martti (2021)
    Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, jota luonnehtivat mm. sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, aistiyliherkkyydet sekä rajoittuneet kiinnostuksen kohteet (APA, 2013). Autismikirjon henkilöillä puheen prosodiaan liittyy usein epätyypillisiä piirteitä. Tässä artikkelissa tarkastellaan autismikirjon poikien puheen lausumanloppuista nousevaa intonaatiota ja sen käyttöä kysymys- ja kerrontavuoroissa spontaanissa vuorovaikutuksessa. Aihe on tärkeä, koska vaikka autismikirjoon liittyviä prosodisia piirteitä onkin jo tutkittu aiemmin melko paljon, spontaania puheaineistoa, joka mahdollistaisi autismikirjon henkilöiden intonaation käytön havainnoimisen, ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Tutkimuksen aineistona käytetään autenttisia ryhmäkuntoutuskeskusteluja, joissa 11–13-vuotiaat autismikirjon pojat (n = 7) keskustelevat kuntouttajiensa kanssa. Tutkimuksessa käytetään fonetiikan ja keskustelunanalyysin menetelmiä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että autismikirjon pojat osaavat käyttää nousevaa loppuintonaatiota vuorovaikutuskeinona sekä tuottaa että tulkita oikein päättyvyyttä ilmaisevia prosodisia piirteitä spontaanissa vuorovaikutuksessa. He osaavat myös käyttää prosodisia piirteitä korostuskeinoina, kutsua intonaation loppunousun avulla reaktioita muilta osallistujilta sekä ilmaista vastaanottajan huomioonottamista. Autismikirjon pojat vaikuttaisivat siis pystyvän käyttämään hyväkseen intonaatiota vuorovaikutuksellisena resurssina, vaikka vastavuoroinen vuorovaikutus on yleisesti ottaen autismikirjon henkilöille vaikeaa (APA, 2013).
  • Tarnanen, Niilo (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Kartoitan huojuntaa sävellettäessä huomioitavia tekijöitä. Määrittelen huojunnan sellaiseksi havaitun äänenvoimakkuuden tai -värin jaksolliseksi vaihteluksi, joka selittyy taajuudeltaan hieman toisistaan poikkeavien äänesten interferenssillä. Sävellystyössäni hyödynnän huojuntaa yhtenä monista keinoista sävyttää sointikuvaa, kun taas länsimaisen taidemusiikin traditiossa huojuntaa on yleensä käytetty viritysteknisenä apukeinona tai dissonanssi-ilmiötä selittävänä tekijänä. Säveltäjän mahdollisuudet kontrolloida huojunnan havaittavuutta, esitettävyyttä ja notatoitavuutta voidaan jäsentää säveltasoon, sävytekijöihin ja ajankäyttöön liittyviksi kokonaisuuksiksi. Psykoakustisen tiedon perusteella keskityn tarkastelemaan sellaista interferenssiä, jossa komponenttiäänesten taajuusero on alle 15 Hz sivuuttaakseni karheutena havaittavat tapaukset. Lukuun ottamatta matalinta rekisteriä tällaiset taajuuserot edellyttävät joko mikrotonaalisuutta tai tasavireisestä poikkeavaa intonaatiota. Jotta interferenssi havaittaisiin huojuntana, on komponenttien amplitudin, verhokäyrän, spektrin ja aaltomuodon muistutettava toisiaan. Käytännössä instrumentaation on mahdollistettava äänenvärin ja -voimakkuuden yhteensovittaminen. Huojuvaksi tarkoitetun tilanteen kestossa on huomioitava havainnon syntymiseen vaadittava aika sekä aika, joka esittäjiltä mahdollisesti kuluu äänen parametrien säätämiseen optimaaliseksi. Tekemisperusteinen tutkimusprosessini jakautui kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäisessä lähestyin huojuntaa sävellystyön kautta. Toisessa vaiheessa syvensin käsitystäni huojunnan psykoakustisesta selitysmallista ratkaistakseni sävellystyössä ilmi tulleita ongelmia. Kolmannessa vaiheessa arvioin retrospektiivisesti teosteni Schwebe (2013) ja Kään (2014) huojuntakatkelmia akustisen ja psykoakustisen tiedon valossa. Näiden ensimmäisessä vaiheessa säveltämieni edustavimpiin kuuluvien teosten kantaesitysten tallenteet mahdollistivat reflektion paitsi nuottikuvan, myös soivan lopputuloksen osalta. Apuaineistona toimi päiväkirjamainen muistio sävellystyön aikaisista tavoitteista ja tulosten ensiarvioista. Schwebe on kuudentoista muusikon ensembleteos, jonka huojunnoista toimivimmat perustuvat intonaation liukuvaan säätämiseen senza misura -tilanteissa. Arvioin niistä yksityiskohtaisesti kahta rytmis-tiheydelliseen vaikutelmaan tähtäävää katkelmaa, joista ensimmäinen sijoittuu yksiviivaiseen ja toinen kontraoktaavialaan. Kään on elektroakustinen teos bassoklarinetille, harpulle, pianolle ja nauhalle. Sen huojuntakokeiluille oli tyypillistä mahdollisimman monen parametrin vakiointi soittotapahtuman ennakoitavuuden parantamiseksi. Arvioin yksityiskohtaisesti pianon jälkikaikuja elektronisesti kerrostavaa sekä harpun mikrotonaaliseen scordaturaan perustuvaa nopeasti vaimenevan huojunnan katkelmaa. Tarkastelujeni perusteella vaikuttaa siltä, että fundamenttien taajuuseron säätäminen haluttua huojuntataajuutta vastaavaksi ja äänenvoimakkuuden ja -värin yhteensopivuuden kuulonvarainen arviointi eivät takaa ennakoitavaa lopputulosta, vaan lisäksi on arvioitava spektrin ja erityisesti formanttialueiden vaikutus kokonaishuojunnan luonteeseen. Spektriominaisuuksien merkitys korostuu matalassa rekisterissä, jonka sävelillä todennäköisimmin on fundamenttia voimakkaampia ylä-ääneksiä. Analyysissani en huomioi instrumenteille ominaisia aaltomuotoja ja säteilykuvioita enkä erilaisia peittoilmiöitä. Näiden vaikutus huojuntaan olisi mainio jatkotutkimuskohde. Notaatiota ja ajankäyttöä koskeviin kysymyksiin työ ei tarjoa oleellisesti uusia ratkaisuja.
  • Ihaksinen, Kia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Intonaation tutkiminen on ollut vähäistä suomen kielessä varsinkin spontaanin puheen kohdalla, joten tutkimukseni halusi tarjota uuden näkökulman intonaation tutkimukseen Suomessa autismin kirjoon kuuluvien henkilöiden kohdalla. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia autismin kirjoon kuuluvien henkilöiden intonaation käyttöä spontaanissa puheessa sekä tarkastella nousevan intonaation käyttöä vuoronvaihdon vihjeenä. Tutkimuksen avulla pyritään saamaan lisää tietoa lievästi autismin kirjoon kuuluvien varhaisnuorten intonaation käytöstä spontaanissa puheessa verrattuna neurotyypillisiin varhaisnuoriin. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet tutkimaan intonaatiota lukupuheessa, mutta osoittaneet silti sävelkorkeuden sekä intensiteetin olevan yksiä vihjeitä puheenvuoron vaihtuessa toiselle keskustelussa. Tutkimuksessa käytettiin valmiiksi kerättyä aineistoa seitsemältä lievästi autistiselta varhaisnuorelta heidän kuntoutuskeskusteluistaan vuosilta 2009 ja 2010 sekä verrokkiaineistona kuuden neurotyypillisen varhaisnuoren keskustelua, joka oli kerätty vuonna 2016. Kaikki keskusteluun osallistujat olivat poikia, heidän äidinkielensä oli suomi ja he olivat peruskouluikäisiä. Keskusteluihin osallistuneiden poikien puheenvuorojen keskimääräiset sävelkorkeudet analysoitiin neljästä erilaisesta puheenvuorosta, kahdesta kysymyspuheenvuorosta, joista toinen sisälsi nousevaa intonaatiota ja toinen ei, sekä kerrontapuheenvuorosta, josta toinen sisälsi nousevaa intonaatiota ja toinen ei. Lievästi autististen poikien keskimääräinen sävelkorkeus ja intensiteetti olivat jokaisen puheenvuorotyypin kohdalla matalampia kuin neurotyypillisten poikien. Tämä johtui mahdollisesti autismin kirjoon kuuluvien poikien epävarmemmasta puheesta sekä vuorovaikutuksen haasteista.
  • Wiklund, Mari; Kurhila, Salla (2021)
    Koodinvaihdolla tarkoitetaan kielen tai kielimuodon vaihtumista toiseksi samassa puhetilanteessa tai tekstissä. Koodinvaihtoja on tutkittu paljon, mutta niiden prosodisten piirteiden käsittely on jäänyt lähinnä maininnan tasolle. Tämä artikkeli tarkastelee lähemmin koodinvaihtojen prosodiaa. Tavoitteena on koodinvaihtoja sisältävää keskusteluaineistoa analysoimalla valottaa prosodian osuutta koodinvaihtojen merkitysten tulkinnassa. Tutkimuksen aineistona on puolen tunnin puhelinkeskustelu, jossa Suomessa syntynyt mutta pitkään Kanadassa asunut rouva keskustelee Suomessa asuvan siskonpoikansa kanssa. Aineistossa on yhteensä 73 koodinvaihtoesiintymää, joissa keskustelun kieli vaihtuu hetkellisesti suomesta englantiin. Menetelmällisesti tutkimus nojautuu keskustelunanalyysiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että useimmiten koodinvaihtoihin liittyy sävelkorkeuden ja intensiteetin nousu. Tyypillisiä koodinvaihtotapauksia, joissa sävelkorkeus ja intensiteetti nousevat, ovat lainasanat ja referointi. Lainasanojen tapauksessa nousun avulla ohjataan vastaanottajan huomiota ja haetaan hänen reaktiotaan sanoihin, jotka ovat olennaisia vuoron sisällön tai kertomuksen kannalta, mutta joiden tunnistamisessa saattaisi olla ongelmia. Referoinnissa sen sijaan prosodiset muutokset auttavat luomaan “toisen äänen”. Tällöin sävelkorkeuden ja intensiteetin nousemiseen voi liittyä myös värittynyt äänenlaatu. Molemmissa tapauksissa prosodinen kohosteisuus koodinvaihdon kohdalla kutsuu vastaanottajaa terästämään huomiotaan kyseisten sanojen tai ilmausten kohdalla. Nousevan sävelkorkeuden lisäksi aineistossa esiintyi myös vähäisemmässä määrin koodinvaihtoilmausten lausumista ympäristöä matalammalta sävelkorkeudelta ja hiljaisemmalla äänellä. Tällöin koodinvaihdot ovat tyypillisesti vuorovaikutusta jäsentäviä ilmauksia pikemminkin kuin kertomuksen kannalta olennaisia sisältösanoja, ja lisäksi enemmän puhujalle itselle kuin vastaanottajalle suunnattua puhetta. Prosodian vaihtelulla voidaan siis säädellä tarvittavaa vastaanottajuuden astetta ja merkitä käytössä olevien kielten suhdetta toisiinsa.
  • Pellinen, Riikka (2019)
    Laulaminen kodeissa ja kouluissa on vähentynyt viime vuosina. Ilmiö näkyy useiden musiikkialalla pitkään toimineiden pedagogien mukaan musiikkiharrastukseen hakeutuvien lasten selkeästi heikentyneenä laulutaitona. Useiden tutkimusten mukaan laulutaidottomuus ei ole perinnöllinen tai pysyvä ominaisuus, vaan osaavassa ohjauksessa laulutaitoa voidaan kehittää. Tämä tutkimus selvitti miten lisääntyneet puhtaasti laulamisen ongelmat näkyvät suomalaisten lapsikuorojen arjessa, ja millaisia ratkaisuja kuoronjohtajat ovat asiaan kehittäneet. Tutkimus on kaksiosainen: ensimmäinen osa toteutettiin sähköpostihaastatteluna, joka lähetettiin laajalle joukolle suomalaisia lapsikuoronjohtajia niin seurakunnissa, musiikkiopistoissa kuin yhdistyspohjaisesti toimivissa kuoroissa. Sähköpostihaastattelu kartoitti pääsykokeiden ja valmennuskuorotoiminnan yleisyyttä lapsikuoroissa sekä kuoronjohtajien kokemuksia lauluongelmaisten lasten ohjaamisesta. Tutkimuksen toisessa osassa perehdyttiin kolmen erilaisen valmennuskuoron toimintaan ja niiden erilaisiin vahvuuksiin syvähaastattelujen kautta. Sekä sähköpostihaastattelujen että syvähaastattelujen vastauksia peilattiin sekä keskenään että suhteessa tutkielma käytössä olevaan laulamaan oppimista käsittelevään tutkimustietoon. Vastanneista kuoroista 17,1% piti pääsykokeita; jonkilaista valmennuskuorotoimintaa järjesti 43,8% vastaajista. Sekä pääsykokeet että valmennuskuorotoiminta olivat harvinaisimpia seurakuntien lapsikuoroissa ja yleisimpiä yhdistyspohjaisissa kuoroissa. Tutkimuksen oletus kuoroissa aloittavien lasten heikentyneestä laulutaidosta sai tukea haastatteluun vastanneilta. Kaikki vastaajat kokivat myös että epäpuhtaasti laulavat lapset edistyivät päästyään mukaan kuorotoimintaan. Niissä kuoroissa joissa ei ollut valmennustoimintaa, edistyminen ja toimintaan sitoutuminen oli heikompaa. Nämä kuorot joutuivat useimmiten pitäytymään yksiäänisessä laulamisessa. Valmennuskuorotoiminta puolestaan vaikutti toimivan parhaiten silloin kun se oli kiinteässä yhteydessä pääkuoroon. Lauluongelmaisten ohjaamista koskevissa vastauksissa painottuivat etenkin kanttoreilla lähinnä laulutekniset asiat. Musiikkiopistojen sekä yhdistyspohjaisten kuorojen vastauksissa nousivat esiin myös musiikilliseen hahmottamiseen liittyvät kysymykset sekä laulujen sopiva vaikeustaso.
  • Wiklund, Mari (Uusfilologinen yhdistys, 2013)
    Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki
  • Dannenberg, Anna (Helsingfors universitet, 2004)
    Puhutun kielen segmentointiin ei ole olemassa kaikkiin tarkoituksiin sopivaa, yleisesti hyväksyttyä ja toimivaa menetelmää - kirjoitettu kieli segmentoituu lauseiksi ja virkkeiksi, mutta puhetta segmentoidaan monin eri tavoin tilanteesta ja tarkoituksesta riippuen. Tähän on vaikuttanut kirjoitetun kielen keskeinen asema kielitieteellisessä tutkimuksessa: kirjoitusta on tutkittu enemmän ja kauemmin kuin puhetta, ja lisäksi kirjoitettu kieli vaikuttaa ihmisten kielikäsityksiin myös tiedostamattomalla tasolla, joten puhetta on vasta viime aikoina alettu tarkastella sen omista lähtökohdista käsin. Pro gradu -tutkielmassani vertaan keskenään kolmea puhutun kielen segmentointitapaa, jotka perustuvat erilaisiin teorioihin puheen luonteesta. Ensimmäinen on pohjoismaiseen Talsyntax-projektiin perustuva puhtaasti syntaktinen analyysimalli, jonka mukaiset segmentit ovat syntaktisesti itsenäisiä makrosyntagmoja. Toinen on Wallace Chafen ajattelua mukaileva kognitiivisperustainen segmentointitapa, jossa puheen katsotaan koostuvan ihmisen kognition toimintaa heijastavista ajatusyksiköistä. Kolmas malli perustuu David Brazilin teoriaan, jossa intonaatio ja kommunikaatio liittyvät olennaisesti toisiinsa, ja tämän mallin mukaan puhe segmentoituu kommunikaation kannalta merkityksellisiksi intonaatiojaksoiksi. Mallien vertailupohjana toimii erilaisista puhetilanteista koostuva 15 minuutin puhekorpus, jonka olen segmentoinut kaikkien kolmen mallin mukaisesti ja verrannut segmentointituloksia toisiinsa. Tutkimukseni osoittaa, että intonaatioon, kognitioon ja syntaksiin pohjautuvat segmentointitavat tuottavat hyvin samantapaisia tuloksia: segmenttien rajakohdista suurin osa on kaikkien kolmen segmentointitavan mukaisia. Erityisesti intonaatioon ja syntaksiin perustuvien analyysien tulokset ovat hyvin samankaltaisia, kun taas kognitiivispohjaisen segmentointitavan mukaiset tulokset eroavat muista enemmän ja se on myös tulkinnanvaraisempi. Kun puhuttu teksti segmentoidaan sekä intonaatiojaksoiksi että makrosyntagmoiksi, syntyvistä segmenteistä on molempien segmentointitapojen suhteen yhteneviä noin 85 % ja niihin kuuluu kaikista tekstin sanoista lähes 60 %. Eri segmentointitapojen suhteen yhteneviä segmenttejä ovat tyypillisesti minimipalautteet ja muut lyhyet puheenvuorot, ja lisäksi yhtenevyys on tyypillistä kysymyksille sekä puhujan ja puheenaiheen vaihtumiskohdille. Epäyhtenevyyttä puolestaan esiintyy lähinnä tilanteissa, joissa sama henkilö on pitkään yhtäjaksoisesti äänessä: mitä pidempi yhtenäinen puhejakso, sitä vaikeampi puhujan on hahmottaa sitä kokonaisuutena, joten sellaisiin muodostuu helpommin intonationaalisia tai syntaktisia epäjohdonmukaisuuksia. Tuloksista voidaan päätellä, että intonaatio ja syntaksi sekä jossain määrin myös kognitio liittyvät olennaisesti toisiinsa puhutussa kielessä. Jos tarkoituksena on löytää yleisesti hyväksyttävä ja toimiva puhutun kielen segmentointitapa, intonationaalis-syntaktinen segmentointi vaikuttaisi olevan hyvä lähtökohta.
  • Li, Zhenqi (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    This thesis discusses some of the ensemble techniques necessary for string players to be able to practice more effectively and to perform string quartet repertoire more convincingly: what to prepare for the rehearsal; how important it is to train harmonic intonation; how to perform dotted and syncopated rhythms more accurately; how to improve bowing and vibrato techniques; how to achieve good sound balance and benefit from reading from full scores as opposed to individual parts. This study also presents a phrase rhythm analysis of the first movement of Haydn’s String Quartet in D minor, Op. 42. The study is intended for undergraduate students who major in string instrument performance and specialize in string quartet chamber music. Some of the techniques discussed here also apply to repertoire from other style periods such as Romantic and contemporary string-quartet literature. The purpose of this study is to help string-performance majors not only to enhance their ensemble skills but also to prepare them for a career in music performance.
  • Voilmy, Dimitri; Wiklund, Mari (2013)
    This paper examines one aspect of turn-taking organization in institutional interactions: the use of first names and their prosodic marking for next-speaker selection. Institutional interaction is characterized by asymmetrical rights to talk and pre-allocation of action. This involves the restriction of one party to asking questions and the other to responding to them. The analysis focuses on two of these multiparty formal situations: co-present classroom participants and live interactive television broadcast with remote participants. In each context, turn allocation is determined by one party: the teacher or TV host. After asking a question as a sequence-initiating action, the teacher or host designates the next speaker by name. The use of first names is situatedly examined in terms of turn-taking organization and prosodic characteristics. The study examines how the prosodic marking is context-sensitive: do the participants have visual access to each other’s actions and how is a name used to attract attention? This paper analyses the formation and maintaining of a mutual orientation towards a single conversational action: selecting and giving the floor to a co-participant of the conversation in an institutional framework. These detailed descriptions of the sequential order are based on ethnomethodologically-informed conversation analysis. The objective is to compare four “single cases”, preserving the specificities and “whatness” of each excerpt.
  • Anttila, Hanna (Helsingfors universitet, 2008)
    Goals This study aims to map the effect of interrogative function on the intonation of spontaneous and read Finnish. Earlier research shows that the most prominent feature in Finnish question intonation is an appeal to the listener. Question word questions typically start with a high peak which is followed by falling intonation. In yes/no questions, F0 remains on a high level until the word carrying sentence stress and then falls. Final rises are mainly found in intonation clichés such as "Ai mitä?" ("What?") These earlier results are based on read speech and enacted dialogues. In this study, questions and statements found in spontaneous dialogues were compared. These utterances were also compared with read versions of the same utterances. Fundamental frequency values were compared using a mixed model. Contours were also grouped using auditory and visual inspection. Thus it was possible to compare frequencies of contour types according to utterance type and speech style. The position of questions in the F0 distribution of the whole material was also investigated in this study. Method he material consisted of four spontaneous dialogues and their read versions. The speakers were young adults from the Helsinki metropolitan area, four females and four males. The whole material was first divided into broad dialogue function categories arising from the material and F0 curves were calculated for each category. After this, 277 questions and 244 statements were selected for closer inspection. Values reflecting F0 distribution and contour shape were measured from the F0 contours of these utterances. A mixed model was used to analyse the differences. Utterance type, question type, speech style and speaker gender were used as fixed effects. The frequencies of F0 contour types were compared using a Chi square test. Additional material in this study came from eight young female speakers in central Finland. Results and conclusions In the mixed model analysis, significant differences were found both between questions and statements and between spontaneous and read speech. Generally, utterance type affected the variables reflecting contour type while speech style affected the variables reflecting F0 distribution. The effect of question type was not clearly visible. In read speech the contours resembled earlier results more closely. Speakers had different strategies in differentiating between questions and statements. In the whole material, F0 was slightly higher in questions than in statements. The effect of dialectal background could be seen in the contour types. The results show that interrogative function affects intonation in both spontaneous and read Finnish.
  • Wiklund, Mari (2014)
    Speakers use intonation in order to group spoken sentences together into larger units. One such grouping is often referred to as “paragraph intonation.” One of its principal characteristics is that the beginning of a new speech paragraph is marked with a high pitch level at the beginning of the first spoken sentence. This phenomenon is called “pitch reset.” The present article discusses the role of the pitch reset in Finnish data coming from two situations where conference-like monologous presentations are being interpreted by professional print interpreters. “Print interpreting” is a mode of communication where the speech is being simultaneously transferred into written form so that deaf and hard-of-hearing people can have access to it. The study shows, on the one hand, that the pitch reset phenomenon can be found also in Finnish data. On the other hand, the results show that the pitch reset constitutes a prosodic sign that almost always leads to a paragraph division in the written target text. This implies that the print interpreters treat speech paragraphs as topical units, and that the pitch reset plays an important role in the structuring of discourse. The study is mainly based on Wichmann’s (2000) approach, which constitutes an interface between discourse analysis and intonation studies.