Browsing by Subject "investoinnit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Omwami, Raymond K. (Suomen metsätieteellinen seura, 1988)
    A study aimed at applying concepts of economic theory relevant to the formulation of a long-term timber production model as a basis of forest policy. A vertically integrated forest sector production model is described, together with its application in a developing economy and the derivation of a dynamic silvicultural investment criterion (in a labour surplus economy).
  • Alhola, Katriina; Saramäki, Kaarina; Manninen, Kaisa; Lehtoranta, Suvi; Pursimo, Juho; Judl, Jachym; Linjama, Jarmo; Pietiläinen, Olli-Pekka; Huuhtanen, Juhani; Tainio, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2016
    Julkisilla hankinnoilla voidaan edistää ympäristön ja talouden kestävyystavoitteiden saavuttamista. Cleantech hankinnat tarkoittavat sellaisia teknologisia ratkaisuja, jotka merkittävästi vähentävät hankinnan elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia, edistävät uusiutuvan energian käyttöä ja materiaalitehokkuutta sekä hyödyntävät digitaalista tiedonhallintaa. Parhaimmillaan cleantech hankinta vastaa hankkijan tarpeisiin tarjoamalla laadukkaan, kustannustehokkaan ja ympäristönäkökulmasta selvästi paremman ratkaisun. Laajimmillaan kyse on innovatiivisten ratkaisujen ja uusien toimintatapojen synnyttämisestä, joilla on välillisesti myös myönteisiä alueellisia ja elinkeinopoliittisia vaikutuksia. Tässä raportissa tarkastellaan, mitä cleantech tarkoittaa julkisen hankkijan näkökulmasta ja mitä cleantech hankinnat ovat eri sektoreilla. Tutkimuksen mukaan julkiset investoinnit suuntautuvat lähitulevaisuudessa pääosin rakentamiseen ja peruskorjaukseen, vesihuollon ja teiden infrastruktuuriin, sekä energiantuotantoon ja jakeluun, joissa kaikissa avautuvat suuret mahdollisuudet cleantech hankinnoille. Myös palveluhankinnoissa cleantechilla on monia mahdollisuuksia. Onnistuneen cleantech hankinnan avaintekijöitä ovat avoin ja laaja markkinavuoropuhelu, verkostojen hyödyntäminen, huolellinen ja riittävän pitkä valmisteluaika, joustava rahoitusratkaisu sekä johdon strateginen tuki. Lisäksi tarvitaan ahkera ja määrätietoinen hankkija. Cleantech ratkaisujen edistäminen hankinnoissa voi käytännössä vaatia hankintakulttuurin muutosta, jotta näkökulma tulee osaksi kaikkien hankintojen suunnittelua. Tutkimushankkeen aikana vahvistui käsitys, että hankkijoiden tarve uusiin ideoihin, niiden käytännön toteuttamiskeinoihin ja muiden kokemuksiin cleantech hankinnoista on suuri. Hankkeessa käytiin läpi onnistuneita esimerkkejä toteutuneista cleantech hankinnoista, haastateltiin suomalaisia hankkijoita sekä edistettiin hankintoja käytännössä. Esimerkit ja haastattelut koottiin tämän raportin lisäksi avoimeen nettiportaaliin: Cleantech Hankintamappi (www.ymparisto.fi/hankintamappi) johon hankkijat voivat myös itse lisätä tekemiään hankintoja.
  • Pääkkönen, Jussi (1999)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan monopolistisesti kilpailullisen toimialan investoinnin volatiliteettia. Toimialan yritykset kohtaavat eksogeenisia shokkeja tuottavuus- ja kysyntäolosuhteissa. Kyseiset shokit aikaansaavat voittoaan maksimoivissa yrityksissä sopeutumisstrategioita investointisuunnitelmien muodossa sen mukaan, missä määrin kukin yritys olettaa havaitsemansa muutoksen ainoastaan itseään koskevaksi ja missä määrin koko toimialalle yhteiseksi kehitykseksi. Mikäli yritys tulkitsee havaitsemansa positiivisen shokin niin, että sen kannattavuus on paranemassa suhteessa kilpailijoihin, se pyrkii kasvamaan ja valtaamaan lisää markkinaosuutta. Tällöin on kuitenkin olemassa riski, että yritys tulee yli-investoineeksi, jolloin se on yliarvioinut oman todellisen kannattavuuden kehityksen ja samalla aliarvioinut koko toimialalle yhteisen muutoksen. Riski toimialan yli-investoinnista on tällöin todellinen. Tutkimus perustuu tältä osin teoriaan, jonka avulla on rakennettu mikrotaloudellisia perusteita uuskeynesiläiselle makrotalousteorialle. Keskeinen lähde, jolle tämä tutkimus rakentuu, on Nishimura (1992). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös monopolistisesti kilpailullista taloutta, jossa yritysten investointikäyttäytyminen on riippuvainen niiden keskuudessa vallitsevista tulevaisuudenodotuksista. Tutkimus rakentuu tältä osin eri mallille kuin toimialan investointia koskeva tarkastelu. Mikäli yritykset pessimismin vuoksi eivät investoi lainkaan nykyhetkellä, tulee tulevaisuuden tasapainotuotos olemaan matala alhaisen pääomakannan vuoksi. Mikäli yritykset optimismin vuoksi investoivat suhteellisen paljon nykyhetkellä, ja mikäli tuleva tasapainotuotos tulee olemaan korkea, on yritysten optimismi toteuttanut itsensä. Lisäksi mainitussa monopolistisesti kilpailullisessa taloudessa on olemassa moninkertaisen rationaalisten odotusten tasapainon mahdollisuus, kun tuotantotoiminnassa vallitsevat kasvavat skaalatuotot. Tutkimus rakentuu tältäkin osin teorialle, jonka avulla on rakennettu mikrotaloudellisia perusteita uuskeynesiläiselle makrotalousteorialle. Keskeinen lähde tutkimuksen tältä osalta on Kiyotaki (1988). Tässä tutkimuksessa todistetaan, että monopolistinen kilpailu toimialan rakenteellisella ominaisuutena saa aikaan riskin toimialan yli-investoinnista silloin, kun kyseisellä toimialalla vallitsee yritysten välinen epätäydellinen informaatio sekä kasvavat skaalatuotot, ja kun toimialan yritykset kohtaavat eksogeenisia shokkeja tuottavuus- ja kysyntäolosuhteissa. Lisäksi todistetaan, että toimialan sisäisen kilpailun voimistuminen kasvattaa toimialan investoinnin volatiliteettia, ja että toimialan investoinnin volatiliteettiongelma ei ole riippuvainen taloudellisten shokkien luonteesta. Analyysin laajennuksessa tarkastellaan myös eri skaalatuottojen ja vapaan markkinoilletulon vaikutusta toimialan investoinnin volatiliteettiin. Tutkimuksessa lisäksi todistetaan, että monopolistisesti kilpailullisessa taloudessa on olemassa moninkertaisen rationaalisten odotusten tasapainon mahdollisuus, kun taloutta kuvaavan mallin keskeisinä oletuksina ovat kasvavat skaalatuotot ja täysin joustava työvoiman tarjonta työvoiman määrän ylärajalle asti. Lisäksi oletetaan, että yritysten keskuudessa vallitsevat rationaaliset odotukset. Yritysten investointi sopeutuu aina kohti optimistista tai pessimististä tasapainoa.
  • Ovaskainen, Ville (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1992)
    The theoretical effects and relative efficiency were analysed of alternative forest taxes on short- and long-term timber supply, and management intensity, with particular reference to the situation in Finland. The different types of taxes were: lump-sum (site productivity), realized income (yield) and ad valorem property taxes.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2006)
    Reports of the Ministery of the Environment 7en/2006
    Finland’s co-operation in the Baltic Sea region began during the major political realignment of the early 1990s. Environmental protection rapidly became a central theme of the co-operation programme. Finland began its co-operation in Central and Eastern Europe in 1990 by studying sites in northwest Russia and Estonia where urgent action was needed to improve the state of the environment. Co-operation also began later with Latvia and Lithuania. A co-operation programme known as ecoconversion began with Poland in 1991. As a result of co-operation in Central and Eastern Europe, international financing promoted water protection and other environmental projects seeking to reduce pollution in Russia, Estonia, Latvia, Lithuania and Poland. Over the last 15 years Finland has invested a total of EUR 106.5 million in grant aid for environmental protection projects in these countries and provided technical assistance to the value of EUR 44.1 million. The European Union has now enlarged to encompass most of northern Europe, effectively transforming the Baltic Sea into an inland sea of the Community. At the same time more than a decade of close bilateral project co-operation with the Baltic States and Poland came to an end when these countries became members of the European Union. Work to protect the Baltic Sea is nevertheless continuing. Such matters as increased oil transportation and discharges of harmful substances and agricultural effluent to the Baltic Sea will continue to require systematic measures and international co-operation. The role of co-operation in Central and Eastern Europe is changing in the direction of equitable partnership. For example, the Northern Dimension Environmental Partnership Support Fund (NDEP) brings together a wide range of financiers to assist local authority environmental protection investments in northwest Russia. One major challenge for Finland is to limit greenhouse gas emissions to the level imposed by the Kyoto Protocol to the United Nations Framework government has decided that Finland will purchase emission reduction units corresponding to ten million tonnes of carbon dioxide under the Kyoto mechanisms over the period from 2008 to 2012. As part of this process, Finland launched its new Finnder procurement programme in 2006. Russia and other transition economy countries will be important host countries for implementing these mechanisms.
  • Korkeamäki, Timo; Koskinen, Yrjö (Svenska handelshögskolan, 2009)
    Research Reports
    Pörssiyhtiöihin liitetään julkisessa keskustelussa usein väitteitä, että pörssiyhtiöt palvelevat osakkeenomistajien lyhytaikaisia etuja muiden sidosryhmien ja myös pitkän aikavälin tuottavuuden kustannuksella. Keskitymme tässä selonteossa tutkimaan onko pörssiyhtiöiden julkisuudessa osalleen saama kritiikki ansaittua. Erityisesti tarkastelemme pörssiyhtiöiden roolia työnantajina ja investoijina 2000- luvulla verrattuna noteeraamattomien yritysten rooliin. Selvitämme myös listattujen ja listaamattomien yritysten eroja sijoituskohteina sekä tutkimme, onko pörssissä ololla vaikutusta yrityksen rahoitusrakenteeseen. Olemme jättäneet vertailun ulkopuolelle nopeasti kasvaneet ja kannattavat tietotekniikka-alan yritykset, joille ei ole olemassa noteeraamattomia vertailukohteita. Lisäksi vertailustamme olemme jättäneet pois yritykset, jotka eivät ole olleet listattuina koko tarkasteluperiodimme aikana. Pois jättämämme kasvuyritykset todennäköisesti parantaisivat pörssiyhtiöiden suhteellista asemaa ainakin kasvu- ja tulosnäkökulmista. Osakkeenomistajien edun lyhytnäköisen valvonnan tulisi johtaa työntekijöiden hyväksikäyttöön ja pitkäaikaisinvestointien karttamiseen. Tuloksemme kuitenkin kertovat päinvastaista. Pörssiyhtiöiden työntekijäkohtaiset henkilökulut ovat selvästi samoilla aloilla toimivia noteeraamattomia yrityksiä korkeammat. Erot ovat huomattavat: pörssiyhtiöiden vuosittaiset henkilökulut ovat noin 3000–4000 euroa suuremmat per henkilö. Lisäksi pörssiyhtiöt ovat kasvattaneet työntekijämääräänsä huomattavasti, toisin kuin noteeraamattomat vertailuyritykset. Otantamme pörssiyhtiöiden kokonaistyöllisyys on 2000-luvulla kasvanut keskimäärin noin 3 % vuodessa. Pörssiyhtiöt työllistivät vuonna 2007 lähes 87.000 työntekijää enemmän kuin vuonna 2001, kun taas yksityisen vertailuryhmän osalta työpaikat olivat samaan aikaan vähentyneet noin 2 500:lla. Pörssiyhtiöiden investoinnit ovat useina vuosina olleet listaamattomia yrityksiä suuremmat, joskin erot kahden ryhmän välillä eivät tyypillisesti ole tilastollisesti merkittäviä. Sidosryhmien hyväksikäytölle tai lyhytjänteisyydelle ei siis tältä osin löydy minkäänlaisia todisteita. Investointituotoissa ei ole järjestelmällisiä eroja kahden ryhmän välillä, lukuunottamatta aivan viime vuosia, jolloin pörssiyhtiöiden oman pääoman tuotto on ollut selvästi korkeampi kuin noteeraamattomien yritysten. Pörssiyhtiöillä ja noteeraamattomilla vertailuyrityksillä on merkittäviä eroja osingonmaksussa. Pörssiyhtiöt maksavat selvästi korkeampia osinkoja kuin vertailuryhmään kuuluvat yritykset. Pörssiyhtiöt maksavat omistajilleen noin puolet nettotuloksistaan osinkoina, kun taas noteeraamattomat yritykset maksavat ainoastaan 20–30 %. Erot pörssiyhtiöiden hyväksi ovat vielä suurempia, kun mittarina käytetään osinkojen suhdetta liikevaihtoon. Tulostemme mukaan pörssiyhtiöt käyttävät velkarahoitusta vastaavia noteeraamattomia yrityksiä enemmän. Tämä voi johtua kahdesta syystä. Ensinnäkin, koska osakkeen julkinen kauppa mahdollistaa omistuspohjan laajenemisen ja alkuperäisyrittäjien sijoitusten paremman hajauttamisen, pörssiyrityksellä on suurempi halukkuus riskinottoon lisäämällä velkarahoitusta. Toisaalta pörssilistaus voi toimia signaalina yrityksen laadusta siten, että rahoittajat tarjoavat velkarahoitusta auliimmin ja paremmilla ehdoilla. Pörssiyhtiöiden suurempi velkaisuus ei ole ollenkaan negatiivinen asia, koska velkarahoitus on verohyötyineen tyypillisesti huomattavasti osakerahoitusta edullisempaa. Tämä taas mahdollistaa lisäinvestointeja, joita ei rahoituksen puutteessa muuten tehtäisi. Yleisemmin rahoitusrakenteiden eroja tarkastellessamme huomaamme viitteitä siitä, että koska pörssiyhtiöillä on mahdollisuus saada osakepääomaa helpommin kuin listaamattomien yhtiöiden, ne pystyvät reagoimaan sekä tuote-, että rahoitusmarkkinoiden 3 mahdollisuuksiin. Listaamattomien yritysten rahoitusrakenne ja myös investoinnit sen sijaan näyttäisivät olevan pitkälle sidonnaisia tulorahoituksen tarjoamiin kassavirtoihin. Pörssiyhtiöt investoivat vähintään yhtä paljon kuin vastaavat noteeraamattomat yritykset ja investointien tuottavuus on vähintään yhtä hyvä. Pörssiyhtiöt ovat parempia palkanmaksajia ja työllistäjiä kuin vastaavat yksityiset yritykset. Pörssiyhtiöt pystyvät maksaamaan selkeästi parempia osinkoja investointien ja muun toiminnan siitä kärsimättä, koska velkarahoituksen parempi saatavuus tai pörssiyhtiöiden suurempi halukkuus käyttää velkarahoitusta tuovat rahoitusrakenteeseen tarvittavaa joustavuutta. Tulostemme valossa arvostelu osakkeenomistajien lyhytaikaisten etujen suosimisesta muiden sidosryhmien tai pitkän aikavälin tuottavuuden kustannuksella ei ole perusteltavissa.
  • Lindholm, Jonas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Ekonomin i många finländska kommuner är pressad. Under 2000-talet har en mängd kommunsammanslagningar genomförts med motiveringen att de ökar kommunernas livskraft. Kommunsammanslagningar förknippas också med ekonomiska risker, såsom överdimensionerade investeringar och harmonisering av de kommunalt anställdas löner. Det finns dock ont om forskning kring sammanslagningsavtalets och särskilt investeringarnas inverkan på kommunens ekonomi. Syftet med denna studie är att undersöka hur kommunsammanslagningar påverkar den nya kommunens handlingsutrymme, och vad som kan förklara variationer mellan kommuner. Analysramen i studien tar avstamp i strukturell kontingensteori. I den empiriska undersökningen studeras kommunsammanslagningar som anpassning av kommunen till omgivningen i relation till kontingensfaktorerna ekonomisk ställning och storlek. Sammanslagningsavtalet utgör anpassningsmekanismen. Graden av detaljstyrning i avtalen, särskilt kring investeringar, betecknar organiseringsformen. Antagandet är att en överensstämmelse mellan kontingensfaktorerna och graden av detaljstyrning i avtalet ökar den nya kommunens handlingsutrymme tack vare en positiv ekonomisk utveckling. Även sambanden mellan kontingenserna, avtalet och handlingsutrymmet undersöks. Materialet i studien består av sammanslagningsavtalen och ekonomiska nyckeltal samt intervjuer med ledande tjänstemän i sammanslagningskommunerna. Resultaten visar att graden av detaljstyrning i sammanslagningsavtalen varierar. Detaljstyrningen är starkast i de sammanslagningar som leder till små kommuner vars ekonomiska ställning inför sammanslagningen är svagt. Samtidigt är den ekonomiska utvecklingen efter sammanslagningen bättre i de små och ekonomiskt svagaste än i övriga kommuner. Ju större kommun, desto sämre är den ekonomiska utvecklingen i förhållande till övriga kommuner. Slutsatsen är att handlingsutrymmet ökar särskilt i små och ekonomiskt svaga kommuner efter kommunsammanslagningar. Ökade investeringar begränsar inte handlingsutrymmet på det sätt som har befarats. Däremot stöder studien inte uppfattningen om att kommunsammanslagningar automatiskt skulle leda till ekonomiskt starkare kommuner. Handlingsutrymmet i de största sammanslagningskommunerna verkar ha utvecklats negativt efter sammanslagningen.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2006)
    Ympäristöministeriön raportteja 7/2006
    Suomen lähialueyhteistyö Itämeren alueella alkoi 1990-luvun alun poliittisessa murroksessa. Ympäristönsuojelusta tuli nopeasti yhteistyön keskeinen toiminta-alue. Suomi aloitti lähialueyhteistyön vuonna 1990 selvittämällä ympäristön tilan parantamisen kannalta kiireellisiä toimia edellyttävät kohteet Luoteis-Venäjällä ja Virossa. Yhteistyö alkoi myöhemmin myös Latvian ja Liettuan kanssa. Puolan nk. ekokonversioyhteistyö alkoi 1991. Lähialueyhteistyön tuloksena on kansainvälisellä rahoituksella edistetty kuormituksen vähentämiseen tähtääviä vesiensuojelu- ja muita ympäristöhankkeita Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Suomi on avustanut kuluneiden 15 vuoden aikana näiden maiden ympäristönsuojelun investointeja yhteensä 106,5 milj. eurolla ja antanut teknistä apua 44,1 milj. eurolla. Euroopan unionin laajennuttua Suomen välittömillä lähialueilla Itämerestä tuli lähes EU:n sisämeri. Samalla runsaan vuosikymmenen jatkunut tiivis kahdenvälinen hankeyhteistyö Baltian maiden ja Puolan kanssa päättyi, kun maat liittyivät unionin jäseniksi. Työ Itämeren hyväksi jatkuu vielä tästä eteenpäin: muun muassa lisääntyneet öljykuljetukset sekä haitallisten aineiden ja maatalouden päästöt Itämereen vaativat jatkossakin määrätietoisia toimenpiteitä ja kansainvälistä yhteistyötä. Lähialueyhteistyön rooli on muuttumassa tasavertaiseen kumppanuuteen perustuvaksi. Esimerkiksi Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuusrahasto kokoaa useat eri rahoittajat yhteen rahoittamaan kunnallisia ympäristönsuojelua edistäviä investointeja Luoteis-Venäjällä. Suuren haasteen Suomelle asettaa kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen ilmastosopimuksen Kioton pöytäkirjan edellyttämälle tasolle. Valtioneuvosto on tehnyt päätöksen, jonka mukaan Suomi hankkii nk. Kioton mekanismeilla 10 miljoonan hiilidioksiditonnin edestä päästövähennysyksiköitä vuosina 2008-2012. Suomi käynnisti vuonna 2006 Kioton mekanismien Finnder osto-ohjelman. Tärkeitä kohdemaita mekanismien toimeenpanossa ovat Venäjä ja muut siirtymätalousmaat.
  • Lehto, Danuta (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämänhetkisessä yleisessä pankkitilanteessa pankkien myöntäessä luottoa maatalousyrittäjäasiakkailleen on heidän kiinnitettävä yhä enemmän huomiota vakuuksien ohella myös maatalousyrittäjien lainojen takaisinmaksukykyyn ja tilan vakavaraisuuteen. Jotta pankin omaa vakavaraisuutta ei riskeerattaisi, tulisi luotonantajan luottoa myöntäessään tietää verotustietoa yksityiskohtaisempaa tietoa maatalousyrityksen kannattavuudesta, tuloksesta sekä taseesta. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, mihin asioihin pankin olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota myöntäessään luottoa maatalousyrittäjäasiakkailleen. Maatalouden luototusprosessin laajemman hahmottamisen tueksi tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa maatalouden tulevaisuuden suuntia erityisesti Satakunnan alueella, sekä tulevan cap-uudistuksen vaikutuksia tilojen investointipäätöksiin. Yhtenä tutkimuksen tavoitteista on selvittää haastateltavien maatalousyritysten tämän hetkinen taloudellinen tilanne sekä taloudelliset tavoitteet tulevaisuudelle. Tutkimuksessa esitellään aluksi tutkimuksen kohteena oleva alue, Satakunta. Teoriaosio koostuu tutkimuksen keskeisistä käsitteistä sekä maatalousyrityksen ja -yrittäjän määritelmästä, joka on sovellettu yrityksen teoriasta. Lisäksi teoriaosassa käydään läpi maatalouden luototukseen liittyviä asioita jo olemassa olevan tiedon pohjalta. Tutkimus on tehty pankkisektorin näkökulmasta ja sen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimusote. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä asiantuntijaa ja kymmentä maatalousyrittäjää Satakunnan alueelta. Teemahaastattelujen teemat laadittiin etukäteen tutkimuksen viitekehyksen perusteella. Tutkimustulosten perusteella yleinen luotonannon supistaminen ei ole vaikuttanut merkitsevästi maatalousyritysten luotonsaantiin. Tutkimushaastattelujen perusteella pankkien sääntelyiden kiristymisellä ja uudella pankkiverolla näyttäisi olevan enemmän vaikutusta maatalousyritysten luotonsaantiin kuin taloudellisella tilanteella. Tutkimustuloksista nousi esille sekä asiantuntijoiden että maatalousyrittäjien tietämättömyys CAP2020-tukiuudistuksesta. Tukipolitiikka näyttelee maataloustuotannossa suurta roolia ja tulevaisuudessa toivotaankin, että maatalousyrittäjä tarkastelisi tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia omaan liiketoimintaansa yhä paremmin. Tutkimustulosten perusteella rakennettiin arviointityökalu auttamaan pankkeja ja rahoituslaitoksia maatalousyrityksen luototusprosessin paremmin ymmärtämiseksi.
  • Kalmari, J. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2006)
    Selvityksiä
  • Rinta-Piirto, Jenni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää maitotilojen kannattavuus suuren investoinnin jälkeen. Tutkimus on OP-Ryhmän toimeksianto. Maatalouden rakennemuutos vaikuttaa voimakkaasti tilakokoon ja tilamäärään. Pienet tilat lopettavat ja tuotantoa jatkavat tilat ovat suurempia kuin aikaisemmin. Tuotannon laajentaminen tarkoittaa suuria investointeja rakennuksiin, eläimiin, viljelyalaan sekä koneisiin ja laitteisiin. Investoinnit vaikuttavat tilojen talouteen. Tilat tarvitsevat paljon vierasta pääomaa investointien rahoittamiseen. Rahoittajien täytyy analysoida tarkasti tiloja niistä kerätyn taloudellisen information avulla, jotta voidaan varmistua investointien rahoittamiskelpoisuudesta. Rahoittaja seuraa tarkasti tilan talouden kehittymistä myös investoinnin toteuttamisen jälkeen, jotta mahdolliset ongelmat havaitaan ajoissa. Tutkimusaineisto koostuu 127 maitotilasta, jotka ovat investoineet vuosina 2010 – 2014. Tiloista on kerätty oikaistut tuloslaskelmat, jotka ulottuvat enintään kolmen vuoden päähän ennen investointia sekä enintään kolme vuotta investointivuoden jälkeen. Taloudellista tilaa analysoitiin kannattavuuden sekä rahoittajan tunnuslukujen avulla. Tilat jaettiin kannattavuuden mukaan kolmeen ryhmään. Hyvän käyttökatteen omaavien tilojen tilanne oli hyvällä tasolla jo ennen investointia. Käyttökate jopa hieman parani investointivuoden jälkeen. Tuotot riittivät menojen kattamiseen, mutta liiketulos oli negatiivinen. Eli rahoituskulut sekä verot olivat suuria. Myös tyydyttävillä tiloilla käyttökate oli riittävällä tasolla, mutta liiketulos laski parhaiden tilojen ryhmää enemmän. Nettotulosprosentti nousi investointivuoden jälkeen. Heikosti kannattaneiden tilojen käyttökate heikkeni investointivuonna, mutta nousi parhaiten kannattaneiden tilojen tasolle kolmantena investoinnin jälkeisenä vuonna. Tässä ryhmässä liiketulosprosentti laski eniten ja nettotulos oli negatiivinen lähes jakson alusta saakka. Jaottelussa tuli esiin selkeitä eroja. Kaikilla tiloilla käyttökateprosentti oli hyvällä tasolla, eli tuloilla saatiin katettua tuotantotoiminnasta aiheutuneet menot. Osa tiloista ei saanut katettua rahoituskuluja sekä veroja. Tutkimuksessa erottautui selkeästi hyvin kannattaneet tilat, joiden talous oli kunnossa jo ennen investointia. Investointi ei vaikuttanut negatiivisesti tilojen talouteen. Heikosti kannattavien maitotilojen talous oli heikolla tasolla jo ennen investointia. Suuri investointi ei parantanut tilojen taloutta, vaan heikensi sitä entisestään.
  • Niskanen, Olli (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of this study was to examine the economic development of Finnish bookkeeping dairy farms from the point of view of investment impacts. The study was made in co-operation with the Central Union of Agricultural Producers and Forest Owners (MTK) Standard Cow House-project. The milk production environment and the reasons for investment needs were described as a back-ground of the study. This study also described the most essential determinants currently involved to investments, such as the current agricultural policies, investment and production control, the cost of investing and the uncertainty for incomes in the future. The country quota for milk production has been increased in recent years and the quota system will be completely abolished in April 2015. Literature survey showed that maintaining current produc-tion level in Finland will require a large number of investments in the near future, but the increasing investment costs, product- and input price volatility and uncertainty about future agriculture policy responses makes it challenging for farmers to develop their production. Empirical data included accounting, production and labor information of years 2000-2010 from 151 dairy farms. In the first part of the empirical study farms were divided into groups based on the in-vestment ratio. Economical development was surveyed with financial indicators and groups were compared with Kruskal-Wallis one-way ANOVA test. In the second part of the study, farms which had invested more than 300 000 € to a cattle building during years 2005-2007 were studied more closely. The study found that a higher rate of investment had some positive effects on economic success in the long run. Higher investment rate had a positive effect on livestock-work productivity and the return on capital. A closer look to cattle-building investments revealed that financing the investment makes liquidity tight, but solvency is maintained at a healthy level. A sharp increase in the number of working hours were found as well as loss in the average milk yield during the investment process and even after it. These factors caused adjustment costs and it took 2-3 year period before the real- and monetary process recovered to the level before the investment.
  • Piha, Antero (Suomen metsätieteellinen seura, 1957)
  • Halme, Juho (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena oli kehittää maatilojen sukupolvenvaihdosneuvontaa ja siihen läheisesti liittyvää Likwi- laskelmaa ProAgria Hämeen alueella. Myös alueen sukupolvenvaihdostilojen ominaispiirteistä ja niiden investoinneista oltiin kiinnostuneita. Tutkielman teoriaosiossa tarkasteltiin ensiksi maatilan sukupolvenvaihdoksiin liittyviä lakeja, säädöksiä, avustuksia sekä toteuttamistapoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin sukupolvenvaihdosta investointina, erityisesti sukupolvenvaihdoskauppaa. Lisäksi lueteltiin lyhyesti investointeihin liittyvät riskit. Lopuksi teoriaosiossa käsiteltiin neuvonnan roolia ja sen tarjoamia palveluita sukupolvenvaihdoksen tukena. Tutkimusaineistona käytettiin viljelijöille kesäkuussa 2011 lähetettyjä kyselylomakkeita. Lomake lähetettiin kaikille ProAgria Hämeen toimialueella nuoren viljelijän aloitustukea vuosien 2003 – 2007 välisenä aikana hakeneille viljelijöille. Aloitustukea hakeneita tiloja oli ajanjaksolla yhteensä 436, joista kyselyyn vastasi yhteensä 77. Vastausprosentti oli siten 17,6 %. Todellisuudessa vastausprosentti on korkeampi, koska kaikki tilat eivät olleet tehneet sukupolvenvaihdosta. Todellinen vastausprosentti vaihtelee luultavasti 20 – 40 %:n välillä. Tutkimustulosten mukaan sukupolvenvaihdosneuvonta oli asiantuntevaa ja vastasi asiakkaiden tarpeita ProAgria Hämeen alueella. Neuvoja valittiin yleisimmin, koska hänet tunnettiin entuudestaan ja tiedettiin luotettavaksi. Parasta neuvonnassa viljelijöiden mielestä oli neuvojan ammattitaito ja suurimpana heikkoutena liika kaavamaisuus. Likwi- laskelma oli viljelijöiden mielestä kohtalaisen hyvä apuväline päätöksiä tehtäessä. Sen käyttö kuitenkin väheni sitä mukaa kun sukupolven-vaihdoksesta kuluu aikaa. Viljelijät kokivat laskelman vain välttämättömäksi tarvittavien tukien ja avustusten saamiseksi. Eniten kehittämistä viljelijöiden mielestä laskelmassa oli luotettavuudessa, käyttökelpoisuudessa ja päivitettävyydessä. Sukupolvenvaihdoskaupoissa tilojen keskimääräinen kauppahinta oli ProAgria Hämeen alueella 178 000 €. Yleisin tapa toteuttaa kauppa oli yhdellä kertaa yhdelle jatkajalle lahjanluontoisella kaupalla. Lähes kaikki nuoret viljelijät myös investoivat tiloillaan sukupolvenvaihdoksen jälkeisinä vuosina. Merkittävimmät investointikohteet olivat koneet ja kalusto sekä tuotantorakennukset. Uusi traktori oli yleisin yksittäinen investointikohde tiloilla. Investointihalukkuus säilyi sukupolven-vaihdoksen jälkeen, koska lähes kaikki aloittaneet viljelijät suunnittelevat tekevänsä lisää investointeja lähivuosien aikana. Myös lähes 50 % sukupolvenvaihdoksen tehneistä oli kiinnostunut itsensä kouluttamisesta jatkossa.
  • Brunila, Viivi (2007)
    Tämä tutkielma tarkastelee poikkikansallisten investointien sääntelyä koskevia kauppaneuvotteluita Maailman kauppajärjestössä. Tutkimusongelma keskittyy WTO:n jäsenvaltioiden pyrkimykseen neuvotella poikkikansallisia investointeja sääntelevä sopimus Cancúnin ministerikokouksessa Meksikossa vuonna 2003. Tarkastelun kohteena on poliittinen prosessi, jonka keskeisenä kiistakysymyksenä on ulkomaisia investointeja koskevan sääntelyn yhdenmukaistaminen monenkeskisen sopimuksen muodossa. Tarkastelen poliittisen kiistan luonnetta kahden samankaltaisen tapauksen avulla, joissa molemmissa on pyritty yhdenmukaistamaan poikkikansallisten investointien sääntelyä monenkeskisen sopimuksen avulla. Ensimmäinen yritys neuvotella monenkeskinen investointisopimus oli OECD:n vuonna 1998 kariutunut investointisopimusluonnos MAI (Multilateral Agreement on Investment). Toinen tapaus on samojen asiakysymysten käsittely WTO:ssa ja niiden aiheuttaman poliittisen kamppailun kärjistyminen Cancúnin ministerikokouksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitkä toimijat ovat olleet aktiivisia investointisopimuksen laajentamisen eteenpäinviemisessä. Kysyn työssäni myös, mitä jäsenvaltioiden investointisopimuksen laajennukseen tähtäävä kiista paljastaa kansainvälisen kauppajärjestelmän valtarakenteista ja valtarakenteiden muutoksesta sekä kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden suhteesta WTO:ssa. Tutkielman näkökulma on kvalitatiivinen. Tarkastelen tutkimusongelmaani dialektisen metodin avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän ensisijaisesti John Braithwaiten ja Peter Drahosin Global Business Regulation -tutkimusta. Käytän Braithwaiten ja Drahosin käsitettä foorumin vaihdosta (forum shifting) selittämään investointikysymyksen siirtymistä OECD:stä Maailman kauppajärjestöön. Täydennän analyysiä Robert Coxin ja kriittisen kansainvälisen politiikan teorian selityksillä kansainvälisen talousjärjestelmän luonteesta ja valtarakenteista. Tutkimuksessa käytetty aineisto sisältää WTO:n sopimusluonnoksia ja lausuntoja sekä investointien ja kaupan suhdetta selvittävän komitean parissa tuotettuja jäsenmaiden kannanottoja. Aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus sekä asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen tuottama materiaali muodostavat tärkeän osan tutkimusaineistoa. Kiista investointisopimuksen neuvottelemisesta kärjistyi WTO:n viidennessä ministerikokouksessa Cancúnissa. Kehitysmaat onnistuivat tehokkaalla koalitiopolitiikalla vastustamaan uuden sopimuksen neuvottelemista, jonka seurauksena rikkaiden maiden ajama sopimusluonnos ei mennyt läpi. Neuvotteluita uusista aiheista ei aloitettu ja ne poistettiin kokonaan Dohan kierroksen neuvotteluagendalta. OECD-maat ovat olleet investointisopimuksen ajamisessa aktiivinen osapuoli sekä jäsenmaiden koalitiona, että yksittäisten maiden taholta. Varsinkin EU ja Yhdysvallat ovat aktiivisesti ajaneet liberaalimman ja kattavamman monenkeskisen investointisopimuksen neuvottelemista WTO:ssa. Molempien aktiivisten toimijoiden voidaan katsoa heijastavan maiden yksityisen sektorin intressejä. Investointisopimuksen vastustajat estivät WTO:n käytön foorumina, jossa uusi entistä liberaalimpi investointisopimus olisi neuvoteltu. Foorumin käytön estäminen investointisopimuskiistassa antoi kehitysmaiden koalitiolle uuden roolin entistä vahvempana toimijana kauppajärjestössä. Vaikka OECD-maiden vahva rooli WTO:ssa ei todennäköisesti muutu, kehitysmaiden uusi painoarvo kauppajärjestössä tarkoittaa sitä, että niiden intressit täytyy ottaa huomioon, jos uusia asioita tai sopimuksia halutaan saada kauppajärjestössä menestyksekkäästi neuvoteltua.
  • Pääomat 
    Kangaspuro, Markku (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2004)
    Idäntutkimus
  • Ahvenniemi, Rasmus (2005)
    This thesis considers an investment game, in which two firms invest in R&D in order to obtain an innovation. It is assumed that a permissive patent system is in use, which allows the fragmentation of immaterial property rights among several innovators in cases of simultaneous discovery. The objective is to shed light into the firms' investment behavior using a game-theoretical model. It is assumed that initially there is an inter-firm difference in product quality, observable by the utility-maximizing consumers. The game consists of two stages: In the first stage, each firm decides on the sum that it is going to invest in R&D. Investment may result in a product quality-improving discovery. In the second stage, the firms engage in either Bertrand or Cournot competition, which are examined as separate cases. By examining the Nash equilibrium of the firms' investments it is determined, under which parameter configurations each firm invests a positive sum in R&D. There are three parameters in the model: (i) the initial inter-firm difference in product quality, (ii) the quality-improvement resulting from an innovation and (iii) a parameter reflecting the relationship between the sum invested and the probability of making a discovery, thereby reflecting the cost of innovation. Because the mathematical expressions arrived at are complex, numerical computations done on a computer are applied in order to obtain useful results. Based on the numerical results, conclusions are drawn regarding the three parameters' influence on the firms' investment decisions. The following results are arrived at: (i) Both firms are more likely to invest in cases of inexpensive and/or highly significant discoveries. (ii) The firm producing the higher-quality product is more likely to invest. (iii) In the case of the firm producing the lower-quality product, a large initial inter-firm difference in product quality reduces the firm's willingness to invest under Cournot competition, but increases it under Bertrand competition. (iv) Both firms are more likely to invest under Cournot competition than under Bertrand competition. (v) Under Bertrand competition, the firm selling the lower-quality product is less likely to invest if obtaining an innovation might make the products similar in quality.
  • Pohjolainen, Katriina (2007)
    Yksityiset luottomarkkinat kouluttautumisen rahoittamiseksi usein puuttuvat reaalielämässä. Näin ollen tehokasta koulutusinvestointien tasoa on vaikea saavuttaa. Tässä työssä tutkitaan, millä ehdoilla optimaalinen koulutuksen taso voidaan saavuttaa, kun kukin sukupolvi vuorollaan päättää koulutusinvestoinneista. Keskeiseksi tulokseksi nousee koulutuksen ja eläkkeiden välinen suhde. Ilman samaan aikaan tapahtuvaa tulonsiirtoa eläkeläisille, tehokas koulutusinvestointien taso on saavuttamattomissa. Tutkimuksessa tarkastellaan ensin eläkkeiden merkitystä ylläpitää tehokasta koulutusinvestointien tasoa taloudessa, jossa ei ole tuotantoa. Jotta eläkejärjestelmää pidettäisiin yllä, on sen muodostettava tarpeeksi suuri ylijäämä taloudenpitäjille. Tämä ylijäämä kannustaa investoimaan nuorempien sukupolvien koulutukseen ja siten optimaalinen taso on saavutettavissa. Taustalla vaikuttavat strategiat: kunkin sukupolven päätöksiin eläkkeiden ja koulutuksen suhteen vaikuttavat edellisen ja tulevan sukupolven päätökset. Jos koulutukseen ei investoida, voi tuleva sukupolvi rangaista päättäjiä siten, että ei kustanna päättävän sukupolven eläkkeitä. Koulutuksen ja eläkkeiden välistä suhdetta tarkastellaan myös kahdessa mallin sovelluksessa eli valtiossa ja perheessä. Näissä kahdessa taloudellisessa yksikössä sukupolvien välisiä tulonsiirtoja tapahtuu. Perheessä vaihdanta on helpommin havaittavissa: vanhemmat huolehtivat lastensa hyvinvoinnista ja aikuiset lapset turvaavat vanhempiensa eläkepäivät. Valtiossa eläkkeiden ja koulutuksen välinen suhde on vaikeammin havaittavissa. Tilannetta havainnollistetaan tutkimalla äänestyskäyttäytymistä. Toisessa pääluvussa tarkastellaan julkisen sektorin keinoja saavuttaa tehokas koulutusinvestointien taso taloudessa, jossa on tuotantoa. Tulokseksi saadaan sama kuin edelläkin: tehokkuus voidaan saavuttaa rahoittamalla koulutuksen kanssa samaan aikaan eläkkeet. Julkisen sektorin rahoituskeinoista koulutuksen suhteen tehokkaiksi keinoiksi nousevat könttäsummaverotus, valtion obligaatiot ja yllättäen lineaarinen verotus (ei kuitenkaan lineaarinen tuloverotus). Tutkielman tärkeimmät lähteet ovat Rangelin (2003) kirjoittama artikkeli ”Why is Social Security Good for the Environment?” sekä Boldrinin & Montesin (2005) artikkeli ”The Intergenerational State Education and Pensions”.
  • Välilä, Angelica (2016)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on analysoida kuinka maahan virtaavat suorat ulkomaaninvestoinnit ovat vaikuttaneet Venäjän taloudelliseen kehitykseen. Suorien ulkomaaninvestointien vaikutuksesta kohdemaan taloudelliseen kehitykseen on olemassa paljon kirjallisuutta. Tutkimuksia Venäjään kohdistuvien investointien vaikutuksesta talouskasvuun on tehty hyvin vähän. Tutkimukset, joita aiheesta on tehty, rajoittuvat aikaan jolloin maahan tehtiin vielä kovin vähän ulkomaisia investointeja. Muista maista tehdyt tutkimukset osoittavat, että suorien ulkomaaninvestointien tietovuodoilla on positiivinen vaikutus kohdemaan taloudelliseen kehitykseen kokonaistuottavuuden kasvun kautta. Positiiviset vaikutukset edellyttävät kuitenkin hyvää omaksumiskykyä kohdemaalta, johon vaikuttavat esimerkiksi kohdemaan inhimillinen pääoma, instituutiot ja rahoitusmarkkinoiden kehittyneisyys. Venäjän tapauksessa omaksumiskyky nähdään suurimpana esteenä suorista ulkomaaninvestoinneista hyötymiseen. Venäjällä on kuitenkin viime vuosina aktiivisesti ryhdytty parantamaan investointi-ilmapiiriä. Tutkimuksessa analysoidaan suorien ulkomaaninvestointien vaikutusta kohdemaan talouskasvuun kasvuteorioiden ja -mallien avulla. Lisäksi aineistona käytetään Venäjän ja Suomen keskuspankin, Venäjän tilastokeskuksen Rosstatin, Maailmanpankin sekä UNCTAD:n tilas-toja ja julkaisuja. Tutkimusongelman kannalta tärkeä informaatio esitetään kuvien ja taulukoiden avulla. Tarkasteltava ajankohta rajoittuu vuosiin 2003–2014. Lisäksi suorien ulkomaaninvestointien ja talouskasvun riippuvuutta vuosina 2004–2011 on tarkasteltu empiirisessä osiossa. Empiirisen analyysin perusteella suorilla ulkomaaninvestoinneilla ei ole ollut suoraa tilastollisesti merkitsevää vaikutusta Venäjän talouskasvuun vuosina 2004–2011. Teorioiden valossa niillä uskotaan kuitenkin olevan vaikutusta, mikäli ne linkittyvät teknologiseen kehitykseen tietovuotojen kautta.
  • Kurronen, Sanna (2006)
    Tutkielma käsittelee sähkösektorin liberalisointia, joka alkoi useassa maassa 1990-luvun alkupuolella. Aluksi tarkastellaan uudistusprosessia, sen etenemistä ja vaikutuksia, pääosin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen esimerkkitapaukseksi nostetaan Venäjä, joka on parhaillaan vapauttamassa sähkömarkkinoitaan. Venäjän tärkeys energiakysymyksissä johtuu sen suurista öljy- ja maakaasuvaroista sekä maan roolista energian viejänä. Länsimaita haastavampaa Venäjän sähköuudistuksessa on se, että Venäjä on kehittyvä talous, jossa näkyy yhä vahvasti Neuvostoliiton perintö. Tutkielmassa paneudutaan koko sähkösektorin toimintaan, eli niin tuotantoon ja sähkönsiirtoon kuin jälleenmyyntiinkin ja korostetaan kilpailullisuuden lisäksi myös institutionaalisen rakenteen merkitystä markkinoilla. Myös säätelyn ja poliittisen ympäristön vaikutus sähkömarkkinoiden toimintaan huomioidaan. Newberyn (1999) laaja, erityisesti Ison-Britannian sähköuudistukseen keskittyvä tarkastelu ja Borensteinin (2002) artikkeli Kalifornian sähkömarkkinoista luovat tärkeimmän kehikon kansainvälisen kokemuksen läpikäymiseen. Borensteinin ja Bushnellin (1999) Cournot-malli on puolestaan tärkein tukkumarkkinoiden kilpailua kuvaava malli. Markkinoiden kilpailullisuutta tarkastellaan Herfindahl-Hirschman indeksin avulla. Olennaisin yksittäinen lähde Venäjän sähköuudistuksesta on IEA:n (2005) tekemä selvitys Venäjän sähkömarkkinoista. Tuoreempaa tietoa on kuitenkin kerätty lukuisista venäläisistä viranomaislähteistä sekä IEA:n tilastoista. Myös Venäjän sähkömonopoliyhtiön RAO UES:n internetsivuilla oleva kronikka sähköuudistuksen etenemisestä on tutkielmassa tärkeä ajankohtaisen tiedon lähde. Sähköuudistusten tulokset maailmalla ovat ristiriitaisia, mutta suunnitelmien mukaan toteutettuna Venäjän sähkösektorin liberalisointi voisi luoda hyvinkin kilpailulliset markkinat. Uudistusten suurimpia haasteita on toimivan siirtoverkon kehittäminen, joka mahdollistaisi koko maan laajuisen kilpailun. Poliittiset riskit Venäjällä ovat merkittäviä ja uudistusten jatkuvuus sekä aikatauluissa pysyminen aiheuttavat epävarmuutta. Sekä korjaus- että uusinvestointien houkuttelu sektorille on välttämätöntä, sillä Neuvostoliiton aikana rakennettu infrastruktuuri rapistuu nopeasti ja kasvava talous kuluttaa yhä enemmän sähköä. Jo uhkaavalta sähköpulalta voidaan kuitenkin parhaiten välttyä tehostamalla koko sähkösektorin toimintaa ja parantamalla tehokkuutta myös kulutuksessa.