Browsing by Subject "itsereflektio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Jalo, Terhi (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämä laadullinen tutkimus tarkastelee Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -avioparityöntekijöiden mukana oloa avioparityössä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää motivaatioita avioparityöhön lähtemiseen ja työhön sitoutumiseen. Vapaaehtoisen avioparityön syvempi ymmärtäminen ilmiönä tukee vapaaehtoistyön kehittämistä niin Kansan Raamattuseurassa kuin muissakin vapaaehtoistyön konteksteissa. Vapaaehtoisen avioparityön taustan kartoittamisessa olen esitellyt Suomessa tehtävää avioparityötä. Olen tuonut esiin teologisia perusteluja kristilliselle avioliitolle sekä avioliiton tehtävät. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja dialogisuus sekä sosiaalisen pääoman muodot ja muodostuminen kuuluvat olennaisena osana ilmiön ymmärtämiseen. Käytän James W. Fowlerin uskon kehitysvaiheteoriaa apuna vapaaehtoisessa avioparityössä vahvasti mukana olevan hengellisen ulottuvuuden ymmärtämisessä. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluna kuudeltatoista vapaaehtoiselta Samassa Veneessä -avioparityöntekijältä. Aineiston olen analysoinut Atlas.ti -ohjelmistoa ja sisällönanalyysiä apuna käyttäen. Vastaukset olen ryhmitellyt viiteen eri teemaan. Teemoittelun pohjalta olen muodostanut kasvusäiemallin, jossa kuvataan avioparityön viisi kasvusäiettä. Tulosten esittämisessä ja kokonaisuuden hahmottamisessa käytin apuna narratiivista esitystapaa. Narratiivinen esitystapa on yksi laadullisen tutkimuksen tunnuspiirteistä. Tutkimustulokset osoittavat avioparityössä mukana olemisen syiden koostuvan useista erilaisista ja moniulotteisista tekijöistä. Avioparityön kasvusäiemalli kuvaa syiden ulottuvan pinnallisista asioista syvälle ihmisen sisäiseen kokemusmaailmaan. Säikeiden keskinäiset suhteet olivat merkittäviä, mikä korostaa vapaaehtoisen avioparityön moniulotteisuutta ja sitoutumiseen vaikuttavia moninaisia tekijöitä. Keskeisimmiksi tuloksiksi voidaan nostaa toiminnallisen ja itseohjautuvan oppimisen merkitys elämänlaadun parantamisessa. Tulosten mukaan itsereflektiokyky auttoi avioparityöntekijöitä löytämään tyydyttävämmän tavan olla vuorovaikutuksessa läheisissä ihmissuhteissa. Avioparityön positiiviset vaikutukset yksilöiden identiteettiin olivat merkittäviä. Dialogisuus vuorovaikutuksessa lisäsi osapuolten keskinäistä ymmärrystä ja hyväksyntää. Yhteisössä muodostunut sosiaalinen pääoma vahvisti avioparityöntekijöiden keskinäistä yhteyttä. Yhteisön tuki auttoi yksilöitä kasvamaan omaksi itsekseen ja tuki tervettä itsenäistymistä. Tulosten hyödynnettävyys Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -työssä on ilmeinen. Tutkimus auttaa avioparityön koordinaattoreita kehittämään vapaaehtoiskoulutusten sisältöä ja tukee työmuodon kestävää kehittämistä. Vaikkei laadullinen tutkimus sinänsä ole yleistettävissä, voi ilmiön syvemmästä ymmärtämisestä avautua uusia näköaloja, joita muutkin vapaaehtoistyön toimijat voivat hyödyntää. Kirkon, eri järjestöjen ja yhdistysten piirissä vapaaehtoisuuteen perustuva työ tulee jatkossa olemaan yhä tärkeämpi osa kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Nämä näkökulmat huomioon ottaen on tärkeää löytää syitä siihen, miksi ihmiset haluavat olla mukana tekemässä vapaaehtoistyötä. Näiden teemojen tarkastelu antaisi aihetta jatkotutkimukselle, jolle aiheen ajankohtaisuuden vuoksi on tarvetta.
  • Li, Mingwei (2018)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin kirjallisen itsereflektion käyttöä soiton harjoittelussa. Työssä tarkasteltiin kirjalliseen itsereflektioon liittyvää kirjallisuutta ja itsereflektion eri rooleja oppimisessa ja harjoittelussa. Kirjallisuuden perusteella kävi ilmi, että kirjallista itsereflektiota voi pitää osana itseohjautuvaa oppimista. Saatiin selville, että se voi parantaa välittömästi oppimista tai suoritusta, mutta tämä edellytti tietyn määrän edeltävää konkreettista toimintaa, kuten oppimisyrityksiä. Lisäksi tavoitteiden valinta ja asettaminen vaikuttivat suoraan sekä oppimiseen että sitä koskevan itsereflektion tekoon. Tutkimusosassa toteutettiin sähköinen kyselytutkimus. Kävi ilmi, että noin puolet vastanneista opiskelijoista (n=25) kirjoitti pääinstrumenttinsa harjoittelua koskevia pohdintoja, mutta muistiinpanojen kirjoittaminen oli yleisempää. Opastusta pohdintojen tekoon oli saanut yli puolet opiskelijoista. Kuitenkin näiden taitojen konkreettinen hyödyntäminen ja hyödyntämistapa näytti riippuvan opiskelijasta itsestään. Joillakin oli useita kirjallisia keinoja käytössä, kun taas toisilla vain pari. Lopuksi todettiin, että kirjalliset itsereflektion keinot olivat hitaita verrattuna muihin reflektion muotoihin, eikä niitä pystynyt käyttämään toiminnan aikana. Ne ovat kuitenkin järkeviä työkaluja soittamisen harjoittelun lomassa käytettäväksi.
  • Thibault, Maisa (Helsingfors universitet, 2015)
    Depression is an affective disorder that causes low mood and feelings of guilt and hopelessness. Rumination is a persistent, negative and self-focused form of thinking. Rumination has been found to predict higher levels of depressive symptoms, but also the onset of depressive episodes. The connection between rumination and depression should be studied more in order to develop better methods for intervention The purpose of this study was to examine the associations between rumination, self-reflection and depression. The participants were recruited from the University of Helsinki by sending online questionnaires to the student associations' mailing-lists. Rumination was measured with the self-rumination scale, self-reflection with self-reflection scale and depression with BDI. 588 students answered the questionnaire (512 women). The second questionnaire was sent 18 months later to those who gave their email in the first data collection. 296 students answered the second questionnaire (266 women). Participants ranged in age from 18 to 60 years, with a mean of 27 years. Rumination was a relatively stable trait in the study. Changes in rumination appeared to be closely linked to changes in depressive symptoms. Those who were depressed in the second data point and those who were depressed in the first data point but not in the second one, ruminated more than those who had never been depressed. Rumination also predicted depression in the 18-month longitudinal study. Self-reflection was only weakly linked to depression. Rumination had an independent role in maintaining and predicting depression. Tendency to ruminate was still high after recovery in previously depressed participants. Focused interventions could help people with ruminative tendencies to get over depression and prevent depression.
  • Palkkimäki, Susanna (Helsingfors universitet, 2015)
    This thesis analyzed interaction and learning in simulation debriefing. Simulation usage has increased in the social and health care during the last years, and the new technology has given more opportunities to use high-fidelity simulations more widely. Simulations enable a new way for students to learn different kinds of patient situations in the real life and in work-based environments that are still completely safe. The investments are expensive and create discussion in universities whether these simulations can create the learning they are supposed to create. The research focused on simulation debriefing is an essential phase in simulation learning. The research approach drew on adults learning theories as well as on simulation and debriefing research. The approach is based on socio-constructivist understanding on learning and on studentcentered teaching (Engeström 1982; Miettinen 1993), which represents criticism towards traditional classroom teaching and introduces the concept of learning activity. From these theoretical starting points emerged three key learning concepts, interaction, feedback and reflection. The research questions were: 1. How is the interaction of the debriefing constructed? 2. What kind of feedback by peer students and by the instructors and 3. what kind of reflection takes place during the debriefing? The data was collected from one simulation center's simulation day in the Southern Finland University of Applied Sciences. The data includes one simulation group's (9 students and 2 instructors) all five videotaped debriefing situations. The analysis was both data and learning theory driven, and both qualitative and quantitative research methods were applied. The results indicate that debriefings interaction was led by the instructors, and was based on a question–answer dynamics. The analysis found three different kinds of peer feedback types, four instructors' feedback types and five self-reflection types. Both the peer and instructor feedback were mostly positive encouragement. Students' self-reflection was mostly reflecting on the confusion caused by the simulation. . Clinical skills were emphasized in both feedback and self-reflection. It can be concluded that debriefing's script and the way it is used leads and restricts the interaction. The script should be developed to be more dialogical. Especially the form and meaning of peer feedback should be critically considered. The peer feedback remained quite superficial, whereas instructors' feedback has a clear impact on students' constructive self-reflection. The instructors' cultivation of constructive criticism would best enhance the students' learning.