Browsing by Subject "jakamistalous"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Nurkkala, Helmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Alustataloudella tarkoitetaan uutta talouden alaa, jossa alustayhtiöt tarjoavat käyttäjilleen alustan, jolla käyttäjät voivat myydä tarjoamiaan tuotteita ja palveluita. Esimerkkejä tällaisista alustoista ovat Airbnb, Wolt, Foodora ja Uber. Alustatalous on tuonut mukanaan useita verotuksellisia haasteita, jotka liittyvät erityisesti tiedonkulkuun alustojen ja veroviranomaisten välillä. Verohallinnolla ei ole nykyisen lainsäädännön puitteissa väylää vaatia ja vastaanottaa tietoja alustalla taloudellista toimintaa harjoittavien käyttäjien tuloista yksilöityjä jälkikäteisiä tietopyyntöjä lukuunottamatta. Tällä hetkellä vastuu tulojen ilmoittamisesta on siis täysin verovelvollisilla. Heistä moni ei tuloja ilmoita joko tietämättömyydestään tai siksi, että tietää, että kiinnijäämisen riski on tämänhetkisessä tilanteessa pieni. Ilmiöön liittyy vahvasti siis myös harmaan talouden lisääntyminen. Tässä tutkielmassa keskitytään näihin haasteisiin ja niiden ratkaisemiseen pääosin henkilö- ja arvonlisäverotuksessa. Varsinainen tutkimuskysymys kuuluu seuraavasti: millaisia vero-oikeudellisia haasteita alustatalous on tuonut Suomelle, ja miten näitä voitaisiin tulevaisuudessa ratkaista. Tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen, mutta myös oikeusvertailevaa näkökulmaa hyödynnetään mahdollisten ratkaisujen löytämisessä muista Pohjoismaista. Oikeuskäytäntöä ei tuoreesta aiheesta ole vielä ehtinyt Suomessa syntyä, joten varsinaisia ohjeita verolainsäädännön käytännön soveltamiselle alustatalouden kohdalla ei ole vielä päässyt syntymään. Soveltaminen ja työssäkin käytetyt esimerkit perustuvat siis pitkälti lainsäädännön lisäksi Verohallinnon luomiin ohjeisiin. Nykyinen lainsäädäntö ei ole selvästikään riittänyt alustoilla ansaittujen tulojen jäljittämiseen ja tehokkaaseen verottamiseen. Myös OECD ja Euroopan unioni ovat huomioineet haasteet, joten nämä kansainväliset tahot voivat osaltaan auttaa Suomea eteenpäin tilanteen ratkomisessa. Todennäköisintä on, että asia korjataan erityisesti veromenettelylain 15 §:n sivullisen yleistä tiedonantovelvollisuutta laajentamalla. Toinen tutkielmassa esitelty ratkaisu tiedonantovelvollisuuden laajentamisen rinnalla olisi pienimuotoisen toiminnan verovapaus. Muut Pohjoismaat näyttävät tässä esimerkkiä.
  • Martin, Michael; Lazarevic, David; Gullström, Charlie (MDPI, 2019)
    Sustainability 2019, 11, 190
    Collaborative consumption—through sharing services—has been promoted as an important step in transforming current consumption patterns toward more sustainable practices. Whilst there are high expectations for sharing services, there are few studies on the potential environmental benefits and impacts of sharing services. This study aims to analyze the potential environmental impacts of a peer-to-peer (P2P) product sharing platform and potential integration with a package drop-off/pick-up service in the urban district of Hammarby Sjöstad, Stockholm, Sweden. A life cycle approach is adopted, taking into account product lifetime and use, the potential replacement of conventional products and services, impacts from digital infrastructure and their impacts on the environment. The results indicate that there is significant potential for these sharing services to reduce environmental impacts associated with production and consumption; primarily through avoiding production and reducing the production impacts of new product purchases. The results also illustrate potential synergies to integrate with the package drop-off/pick up service; where the impacts from shared products are further reduced by reducing transportation impacts through improved logistics. However, the results are dependent upon, and sensitive to, a number of methodological choices and assumptions; highlighting the need for greater knowledge on the use environmental assessments of sharing services.
  • Tuominen, Anu; Rehunen, Antti; Peltomaa, Juha; Mäkinen, Kirsi (Elsevier, 2019)
    Transportation Research Interdisciplinary Perspectives 2 (2019), 100055
    The paper contributes to two research gaps: (1) The need for knowledge on key urban form characteristics promoting the scale-up of car sharing services in a sustainable way, (2) The need for practical approaches in the dialogue between key private and public actors introducing or expanding car sharing in local contexts. These requirements are addressed through a Finnish case study in two locations. By combining car sharing use data, monitoring data on urban form and mobility patterns, and stakeholder interviews, we present a novel approach to promote sustainable car sharing. The approach widens present knowledge on the sustainability potential, role and business potential of shared mobility in future urban transport systems. It also provides a tool for cooperation among urban and transport planners and car sharing providers. Our analysis shows that well-designed car sharing services can provide a sustainable and agile opportunity for the mobility demand of urban residents. However, achieving sustainability demands requires systematic and integrated user profile, daily mobility, and urban form analysis enforced equally by the city or municipality and private service providers.
  • Tähti, Annina (Helsingfors universitet, 2017)
    Jakamistalous on monimuotoinen ilmiö, joka on tullut tutuksi muun muassa majoituspalvelu Airbnb:n ja kyytienjakopalvelu Uberin myötä. Jakamistalouden odotetaan lisäävän talouskasvua, työpaikkoja ja kilpailukykyä. Jakamistalouden odotetaan luovan uudenlaisia tilaisuuksia sekä yrittäjille että kuluttajille. Jakamistalouden avulla yksittäiset kansalaiset voivat toimia digitaalisten alustojen kautta sekä palveluntuottajana että palveluiden ostajana. Tämä tuo mukanaan uudenlaisia haasteita nykyisille markkinatoimijoille ja aiheuttaa haasteita nykyisten säädösten soveltamiselle. Tutkielman tavoitteena on eritellä jakamistalouden ilmiön mahdollisuuksia, haasteita ja vaikutuksia suomalaisten viranomaisten näkökulmasta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja metodin muodostaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen diskurssiteoriaan perustuva ideologia- ja diskurssianalyysi. Ideologia- ja diskurssianalyysi antaa käsitteelliset työkalut aineiston analyysille ja jakamistalouden ilmiön merkitysten tulkinnalle. Tutkielman aineisto koostuu suomalaisista viranomaisteksteistä, jotka käsittelevät jakamistaloutta. Viranomaistekstejä on valittu Työ- ja elinkeinoministeriöltä, Valtiovarainministeriöltä, Sitralta ja Verohallinnolta. Työ- ja elinkeinoministeriö on tutkinut jakamistaloutta suomalaisista viranomaisista ehdottomasti eniten ja se näyttäytyy keskeisimpänä viranomaistoimijana jakamistalouden näkökulmasta. Tutkielmaan on siten valikoitunut useampi tekstiaineisto Työ- ja elinkeinoministeriöltä. Jakamistalouden käsitteeseen liitetään tutkielman perusteella lukuisia erilaisia merkityksiä. Suomalaisten viranomaisten artikulointi jakamistalouden sisällöstä on kuitenkin varsin ristiriitaista. Viranomaisten merkityksenannot voidaan jakaa mahdollisuuksien, haasteiden ja vaikutusten diskurssiin. Diskurssiteorian näkökulmasta jakamistalous näyttäytyy sekä tyhjänä että kelluvana merkitsijänä. Kun jakamistaloutta tarkastellaan tyhjänä merkitsijänä, siihen liitetään useita keskenään ristiriitaisia merkityksiä ja odotuksia. Jakamistaloutta voidaan tarkastella myös kelluvana merkitsijänä, jolloin mahdollisuuksien, haasteiden ja vaikutusten diskurssit kamppailevat keskenään. Jakamistaloudelle artikuloidaan aineistossa myös voimakas tulevaisuuden talouskasvun myytti. Viranomaisten näkökulma jakamistalouteen on varsin ristiriitainen. Viranomaisaineiston mukaan jakamistalous luo mahdollisuuden talouskasvulle, uusille joustaville työpaikoille ja resurssitehokkuudelle, mutta se tuo mukanaan myös haasteen sääntelylle, verotukselle ja tasapuoliselle kilpailulle. Verotus ja sääntely nähdään jopa jakamistalouden potentiaalin esteenä. Viranomaisten arvion mukaan jakamistaloudella on siten vaikutuksia muun muassa työelämään, sääntelyyn, verotukseen ja resurssitehokkuuteen. Tutkielman aineistosta voidaan tulkita, että tämänhetkinen lainsäädäntö ja ohjeistus eivät sovellu jakamistalouden uudenlaisiin toimintamalleihin. Ratkaisuksi esitetään sääntelyn purkamista ja lainsäädännön kehittämistä, jotta jakamistalouden mahdollisuuksia voitaisi hyödyntää paremmin.
  • Hannikainen, Terhi (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this study is to use design research to present clothing libraries and discuss the possibilities of fulfilling consumers' needs by preferring sharing clothes rather than buying new ones. The theoretical part of this study examines how clothing libraries fit in the context of sharing economy, circular economy and Product-service systems (PSS). Clothing libraries can be seen as a great example of the sharing economy. Sharing and renting clothes illustrates a way of consuming clothes in a sustainable and communal way. In this study the first cycle of development research is conducted. Based on the results of the cycle, suggestions for improving the range and services of the clothing libraries are given. Design research was used as the method of this study. The data consists of interviews from entrepreneurs and e-surveys from members of the Vaatepuu and Vaaterekki brands. 20 members answered the survey. The entrepreneurs (N=3) were interviewed about the clothing library concept. In addition information was collected about their approach to customer satisfaction as well as technical and functional quality of service. The data from members was collected using an e-form survey to ask how and in which context they use the products. They were also asked which elements influence their purchasing decisions. Customer satisfaction was evaluated by asking members for their opinions about the range of selection and the features of the products. The customers' satisfaction with the service was evaluated in relation to the functional quality of the service: its availability and its operational principles. Opinions were asked utilizing the five-step Likert-scale. Both sets of material were analysed qualitatively, with the help of theory based content analysis. Opinions measuring the variables were analysed using mean and standard deviation. According to the results, the members are satisfied with the concept based selection. However, they wish it would change more often. Members feel that the quality of service is good. Members are satisfied with the length of renting time and the prices of the memberships. According to the findings the selection could vary according to season. The service could be improved by extending opening hours, making an online catalogue, offering a possibility of returning clothes out of hours and offering new membership options.
  • Lehtinen, Eeropekka Viljami (Helsingin yliopisto, 2021)
    Ihmisten liikkuminen on aina vaikuttanut kaupunkien kehitykseen ja muovautumiseen nykyiseen muotoonsa. Uusille liikkumismuodoille on aina pitänyt löytää tilaa, toisaalta henkilöautot ja joukkoliikenne ovat mahdollistaneet kaupunkien kasvun yhä laajemmalle alueelle. Ihmisten tarve liikkua kaupungeissa ei ole vähentynyt teknologian kehityksen myötä. Kasvava väestö luo jatkuvasti enemmän painetta kaupunkien liikennejärjestelmien toimivuudelle. Henkilöautojen määrä ei voi kasvaa loputtomasti, sillä niiden viemä tilantarve sekä negatiiviset ulkoisvaikutukset saattavat aiheuttaa kestämättömän tilanteen. Henkilöauto tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden liikkua nopeasti suuriakin maantieteellisiä etäisyyksiä. Tämä on osaltaan myös mahdollistanut kaupunkien kasvun yhä laajemmalle alueelle, mikä ilmenee etäisyyksien kasvuna. Tässä tutkielmassa paneudutaan kirjallisuuden avulla autoiluun ja sen rooliin yhteiskunnassa sekä tekijöihin, jotka vaikuttavat auton käyttöön. Jakamistalouden yleistyminen on alkanut näkyä myös liikenteessä erilaisina yhteiskäyttöisinä tai yhteistä alustaa käyttävinä palveluina. Jakamistalous on moninainen ja laaja kokonaisuus, mutta se voidaan tiivistää käyttöoikeuden hankintaan omistuksen sijaan. Tällä periaatteella toimivat myös yhteiskäyttöautot. Tässä tutkielmassa selvitetään Drive Now –yhteiskäyttöautopalvelun käyttöä Suomen pääkaupunkiseudulla kymmenen kuukauden ajanjaksolla vuosien 2017 ja 2018 aikana. Drive Now aloitti toimintansa vuonna 2011 Saksassa ja Suomeen se saapui vuonna 2017. Tutkielmassa käytetyssä matka-aineistossa yhteiskäyttöautojen ajalliset käyttörakenteet eroavat arkipäivien ja viikonloppujen välillä. Arkisin käyttörakenteesta on tunnistettavissa selvät käyttöpiikit aamujen ja iltapäivien ruuhkatunteina, kun viikonloppuisin käytössä ei ole tunnistettavissa selkeitä käyttöpiikkejä. Tämä rakenne vastaa kansainvälisen tutkimuksen tuloksia, jota on kuitenkin tehty toistaiseksi vielä vähän. Alueellisesti tarkasteltuna yhteiskäyttöautojen käytössä on tunnistettavissa spatio-temporaalisia trendejä. Tämä ilmenee alueina, joista on ajettu tiettyyn kellonaikaan suhteellisesti enemmän pois kuin sinne ajettu. Vastaavasti jotkin alueet korostuvat päinvastaisesti eli niille ajetaan enemmän pois tiettyyn kellonaikaan. Aktiivisinta käyttö on ollut kymmenen kuukauden aikana Helsingin keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä, mutta esimerkiksi yksittäiset pisteet, kuten Leppävaara ja Helsinki-Vantaan lentoasema korostuvat korkean käytön alueina. Yhteiskäyttöautopalvelut mahdollistavat henkilöauton käytön ilman auton omistamista ja ne lisäävät mahdollisesti autojen käyttöastetta. Yhteiskäyttöautojen käyttö voi helpottaa kaupungeissa esimerkiksi parkkipaikkojen tarvetta ja se voi vähentää autojen määrää.