Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää uusmedia-alan työntekijöiden sitoutumista, sen luonnetta ja suhdetta työssä jaksamiseen. Uusmedia-ala on ollut julkisuudessa esillä nimenomaan työn vaatiman sitoutumisen vuoksi ja työntekijät on kuvattu vahvasti sitoutuneiksi. Toisaalta ala on ollut esillä myös työssä jaksamisen ongelmista keskusteltaessa. Tutkimus on tapaustutkimus yhdestä uusmedia-alan yrityksestä. Tutkimusaineisto koostuu 15 työntekijän teemahaastatteluista. Haastateltavista 6 on naisia ja 9 miehiä, ja he ovat 25?44-vuotiaita, keski-iältään 30 vuotta. Tausta-aineistona on käytetty myös yrityksestä saatuja lehtiä ja kyselytutkimuksia sekä lehtiartikkeleita (n > 100), joissa käsitellään uusmedia-alaa, alan yrityksiä ja työkulttuuria. Tutkimuksen analysoinnissa on sovellettu grounded theoryn periaatteita. Tutkimus osoittaa uusmedia-alan työntekijöiden olevan hyvin sitoutuneita. Heidän sitoutumisensa on luonteeltaan hetkellistä, mikä on uutta verrattuna moniin aikaisempiin tutkimuksiin, joissa korostetaan sitoutumisen pitkäaikaisuutta. Hetkellisyydestään huolimatta sitoutuminen on erittäin vahvaa: työntekijät voivat omistautua työllensä täydellisesti. Työntekijät ovat sitoutuneet ennen kaikkea omaan työhönsä ja työtehtäviinsä, eivät niinkään siihen yritykseen, jossa he työskentelevät. Sitoutumisen logiikka poikkeaakin totutusta. Projektityö on oivallinen mekanismi, joilla yritykset pyrkivät vahvistamaan työntekijöidensä sitoutumista. Yritysten sitouttamiskeinot eivät kuitenkaan liiemmin vaikuta työntekijöiden sitoutumiseen. Sitoutuminen on pitkälti työntekijöiden oma valinta: he haluavat menestyä ja toteuttaa itseään ja voivat siksi uhrata työlleen suuren osan vapaa-ajastaan. Tutkimus osoittaa puheen uupuvista tietotyöläisistä osittain vääräksi. Ainoastaan yksi haastatelluista oli uupunut. Varmasti se, että työntekijät sitoutuvat työhönsä vapaaehtoisesti, selittää osan siitä, miksi uupuneita on vähän. Toisaalta riskit uupumukseen ovat suuret ja erilaisia oireita esiintyy. Sitoutumisella ei olekaan pelkästään positiivisia vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin. Sitoutuminen ei kuitenkaan yksin aiheuta jaksamisen ongelmia. "Liiallisen" sitoutumisen lisäksi työntekijöitä kuormittavat jatkuva muutos, alan epävarmuus sekä vakiintuneiden toimintatapojen ja rutiinien puute. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat Michel Maffesolin (1995) "Maailman mieli. Yhteisöllisen tyylin muodoista", Richard Sennettin (1998) "The Corrosion of Character. The Personal Consequences of Work in the New Capitalism" sekä Arlie Hochschildin (1997) "The Time Bind ? When Work Becomes Home and Home Becomes Work", joissa kaikissa pohditaan sitoutumisen luonnetta nyky-yhteiskunnassa. Analysoinnin loppuvaiheessa erityisesti sosiologian klassikon Max Weberin (1980) teos "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki" sekä Daniel Yankelovichin (1981) tutkimus "New Rules. Searching for Self-Fulfillment in a World Turned Upside Down" tulivat olennaisiksi.

Tutkielmassani selvitetään stressin ja sosiaalisten suhteiden vaikutusta yliopisto-opiskelijoiden alkoholinkäyttöön. Sosiaalisten suhteiden vaikutusta alkoholinkäyttöön tutkitaan huomioimalla sekä suorat että stressiin liittyvät yhdysvaikutukset. Lisäksi tarkastellaan, vaihteleeko stressin ja alkoholinkäytön välinen yhteys sukupuolen mukaan. Tavoitteenani on myös selvittää, minkälaiset tekijät ovat yhteydessä yliopisto-opiskelijoiden stressiin, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää stressin ja alkoholinkäytön välistä yhteyttä. Tutkimukseni teoreettisen taustana on terveyteen liittyvän sosiaalipsykologian keskeisiä teorioita psykososiaalisesta stressistä, sosiaalisista suhteista ja sosiaalisesta tuesta. Alkoholinkäytön tarkastelun viitekehyksenä on suomalaisten juomatavat. Nuorten alkoholin käyttöön ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvänä keskeisenä näkökulmana tuodaan esiin vertaispaineen vaikutus. Teoreettisissa tarkasteluissa huomioidaan yliopisto-opiskelijoille tyypillinen elämäntilanne- ja vaihe. Aiempien stressin ja alkoholinkäytön välistä suhdetta käsittelevien tutkimuksien taustalla on jännityksen vähennys -hypoteesi, jonka mukaan alkoholin mahdollinen rauhoittava vaikutus vahvistaa stressiin juomista. Sukupuoli ja sosiaaliset suhteet ovat nousseet joissakin tutkimuksissa esiin stressin ja alkoholin käytön välistä yhteyttä säätelevinä tekijöinä. Sosiaalisen paineen on todettu olevan yhteydessä opiskelijoiden lisääntyneeseen juomiseen. Opiskelijoiden stressiä tarkastelevat aiemmat tutkimukset ovat nostaneet esiin erilaiset opiskeluun, ihmissuhteisiin tai elämäntilanteeseen liittyvät tekijät keskeisinä stressin aiheuttajina. Tutkimuksessani käytetään Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2004 -kyselytutkimuksen aineistoa (Kunttu & Huttunen, 2005), johon vastasi 3153 opiskelijaa. Tutkimuksen päämenetelmä on hierarkkinen regressioanalyysi, jolla tarkastellaan eri selittävien tekijöiden yhteyttä alkoholinkäyttöön. Lisäksi tutkitaan stressin interaktiotermejä sukupuolen ja eräiden sosiaalisia suhteita ilmaisevien muuttujien suhteen. Stressiin yhteydessä olevia tekijöitä tutkitaan kuvailevalla tasolla korrelaatiotarkasteluin ja keskiarvotaulukoin. Eri luokkien välisiä eroja tarkasteltaessa käytetään yksisuuntaista ANOVA-testiä. Stressimittarina käytetään mielenterveysseulaa (Saari, 1979) ja alkoholinkäyttöä tarkastellaan AUDIT-mittarin (Saunders ym.,1993) avulla. Yliopisto-opiskelijoiden alkoholinkäyttöä selittäviksi keskeisiksi tekijöiksi osoittautui sukupuoli, ystävien tapaamistaajuus, sosiaalinen paine ja stressi. Stressi oli yhteydessä runsaampaan alkoholinkäyttöön. Tosin selitysosuus ei ollut kovin korkea. Ystävien tiheämpi tapaaminen ja sosiaalinen paine selittivät stressiäkin voimakkaammin runsaampaa alkoholinkäyttöä. Tutkimukseni mukaan miehet käyttävät runsaammin alkoholia kuin naiset, mutta alkoholinkäyttö lisääntyi molemmilla sukupuolilla samassa suhteessa stressin lisääntyessä. Ystävien tiheämpi tapaaminen ja vähäisempi yksinäisyyden kokemus vahvistivat hieman stressin yhteyttä alkoholinkäyttöön. Yksinäisyyden kokemus ja keskustelutuen puute olivat voimakkaimmin opiskelijoiden stressiin yhteydessä olevia tekijöitä. Stressin alkoholinkäyttöä lisäävä vaikutus on todennäköisesti ominaisista vain osalle opiskelijoista ja jatkotutkimuksissa olisikin hyödyllistä selvittää, minkälaiselle joukolle tämä on tyypillistä. Alkoholinkäyttö vaikuttaisi olevan luonteeltaan enemmänkin sosiaalista, jolloin juomista suosivat normit saattavat vaikuttaa alkoholinkäyttöä lisäävästi. Toisaalta alkoholinkäyttö sosiaalisissa tilanteissa saattaa tarjota joillekin opiskelijoille sosiaalista tukea stressin yhteydessä.

The aim of this study was to investigate the connection between teachers' burn-out and professional development. In addition, the study aimed at clarifying teachers' conceptions of the significance of in-service training on work-related well-being. The theoretical starting points of the study were based on a model of burn-out (Kalimo & Toppinen1997) and a model of teachers' professional development (Niemi 1989). Present study can be seen as an independent follow-up study for a working ability project called "Uudistumisen eväät" that was followed through in Kuopio. The study was carried out in two phases. First, the connection between teachers' burn-out and professional development was charted with the help of a quantitative survey study. 131 teachers participated in the survey. Some of them were from schools that participated in the working ability project and the remainder were from other schools in Kuopio. The questionnaire consisted of self-constructed instruments of burn-out and professional development. According to the results, burn-out and professional development were strongly correlated with each other. Burn-out was summed up in three factors: emotional exhaustion, feelings of depersonalization and low feelings of personal accomplishment. Professional development was summed up in four factors: personality and pedagogical skills, learning-orientation, social skills and confronting change. Personality and pedagogical skills and skills of confronting change were correlated strongest with burn-out and its symptoms. A teacher, who has not found his/her own personal way of acting as a teacher and who considers change as something negative, is more likely to become exhausted than a teacher, who has developed his/her own pedagogical identity and who regards change more positively. In the second phase of this study, teachers' conceptions of the significance of in-service training on well-being was investigated with the help of group interviews (n=12). According to the results, the importance of in-service training was significant on the well-being of teachers. It appeared that in-service training promotes well-being by providing teachers with motivation, professional development and the possibility of taking a break from teaching and cooperating with other teachers. It has to be based on teachers' own needs. It has to be offered to teachers frequently and early enough. If teachers are already exhausted, they will neither have enough resources to participate in training, nor will they have the strength to make good use of it in practice. Both professional development and well-being are becoming more and more essential now that society is changing rapidly and the demands set on teachers are growing. Professional development can promote well-being, but are teachers too exhausted to develop themselves? Professional development demands resources and teachers may regard it as a threat and an additional strain. When the demands are so high that teachers cannot cope with them, they are likely to suffer stress and see reduction of commitment to their work and its development as a means to survive. If teachers stop caring about their work and their own development, how can we expect them to promote pupils' learning and development? It should be considered in the planning and implementation of in-service training and in arranging teachers' working conditions, that teachers have enough time and resources to develop themselves.

Kela on järjestänyt harkinnanvaraisena kuntoutuksena kuntoutuskursseja omaishoitajille 1990-luvulta alkaen. Vuonna 2013 omaishoitajien kuntoutukseen lisättiin kursseja ja yksilökurssien lisäksi alettiin järjestää parikursseja omaishoitajalle ja hänen hoidettavalleen. Vuonna 2015 toteutetun Kelan kuntoutuskursseille osallistuneiden omaishoitajien kuntoutuksen arviointitutkimuksen mukaan omaishoitajien kuntoutuksen aikaistamista tulisi harkita ja omaishoitajien tukea olisi tehostettava. Kelan omaishoitajien kuntoutuskursseja ohjaava standardia muutettiin 1.1.2017 alkaen. Tällöin kuntoutuksen rakenne ja pituus muuttuivat ja aloitettiin erityisesti lasta tai nuorta hoitaville omaishoitajille suunnatut kuntoutuskurssit. Kuntoutussäätiö toteutti tammikuun 2017 ja maaliskuun 2019 välisenä aikana Kelan omaishoitajien kuntoutuskursseja koskevan tutkimuksen osana Kelan Muutos-hanketta. Omaishoitajien kuntoutuskursseja koskevan tutkimuksen tutkimustehtävänä oli selvittää, kuinka omaishoitajien uusimuotoiset kuntoutuskurssit toteutuvat ja onnistuvat tuottamaan kuntoutujien elämään odotettuja hyötyjä ja vaikutuksia. Tutkimuksen aineistoina olivat kuntoutujien ryhmähaastattelut, kuntoutujien yksilöhaastattelut, omaishoitajan tuen tarpeen kysely (COPE-indeksi) sekä kysely palveluntuottajien moniammatillisille työryhmille. Tutkimuksen moninäkökulmaisuus ja monimenetelmäisyys toteutettiin analyyttisenä integraationa. Tulokset osoittivat, että omaishoitajat hyötyivät kuntoutuksesta. Heidän psyykkiset voimavaransa lisääntyivät ja vertaistuki tuki kuntoutumista. Uudet toimintamallit jäivät osaksi arkea, mikä ilmeni etenkin liikunnan lisääntymisenä ja omasta jaksamisesta huolehtimisena. Kuntoutuksen palveluntuottajien havainnot tukivat näitä tuloksia. Omaishoitajien kuntoutus kaipaa kuitenkin vielä kehittämistä. Omaishoitajien kuntoutumista ja arjessa selviytymistä tukisivat yksilölliset ratkaisut kuntoutuskurssien aikana sekä konkreettisen tuen varmistaminen myös kotipaikkakunnan palveluissa. Molempia voidaan edistää aiempaa tiiviimmän verkostotyön avulla, esimerkiksi tekemällä kotikäyntejä ja järjestämällä verkostopalavereita yhteistyössä paikallisten palveluiden kanssa. Yksilökursseille toivottiin kolmatta jaksoa nykyisen kahden lisäksi. Kaikille kursseille toivottiin seurantajaksoa, minkä nähtiin edistävän kuntoutuksella saavutettujen hyötyjen vakiintumista osaksi arkea. Lisäksi kurssin aloitusjakson toivottiin olevan nykyistä kevyempi. Aikuista hoitavien kursseilla toivottiin lisää henkisiin voimavaroihin, palveluihin ja etuuksiin sekä omaishoidon päättymiseen liittyviä sisältöjä. Lasta tai nuorta hoitavien kursseilla puolestaan kaivattiin enemmän työelämäteemojen käsittelyä. Kuntoutukseen ohjaamista olisi tarpeen vahvistaa edelleen erityisesti omaishoitajille lakisääteisten hyvinvointi- ja terveystarkastusten kautta.

Sosiaalityössä ollaan tekemisissä ihmisten vaikeiden ongelmien kanssa, jotka herättävät tunteita myös työntekijässä. Sosiaalityöntekijöiden tunteita tarkasteleva tutkimus on ollut vähäistä. Motivaationi tutkia sosiaalityöntekijöiden työssä kokemia tunteita tuli omasta kokemuksestani sosiaalityöntekijänä. Sosiaalityöntekijänä toimiessani vuosina 2002–2005 koin, että sosiaalityö herätti tunteita, joita ei ollut aina mahdollisuutta käsitellä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen sosiaalityöntekijöiden tunnekokemuksia työssä tunnepäiväkirjojen avulla. Tutkin sitä, millaisia tunteita sosiaalityöntekijät kokevat ja miten he tunteita purkavat ja käsittelevät. Lisäksi tutkin sitä, millaisen merkityksen sosiaalityöntekijät antavat tunteille työssä, mikä on heistä työyhteisön tuen merkitys tunteiden osalta sekä millaiseksi he kokevat tunteiden ja työssä jaksamisen yhteyden. Tutkimusaineistona olivat tunnepäiväkirjat, joita osallistuneet sosiaalityöntekijät täyttivät työviikon ajan. Tutkin tunteita siis sellaisina kuin ne ilmenevät kirjoitetussa aineistossa. Tutkimusaineistoa analysoin framework-menetelmää soveltaen. Tämä mahdollisti yleisten teemojen löytämisen teksteistä. Taustana aineiston analyysissä on aiempi työssä koettujen tunteiden, tunnetyön ja työssä jaksamisen tutkimus erityisesti sosiaalialalla. Osallistuneet sosiaalityöntekijät löytyivät Talentia-lehdessä ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sisäisen julkaisun SinfoNetin ilmoituksen kautta. Aineiston keruu tapahtui vuosina 2004–2005. Tutkimukseen osallistui kuusi sosiaalityöntekijää, jotka olivat iältään 35 – 55-vuotiaita. He toimivat sosiaalityön eri tehtävissä ja heillä oli työkokemusta alalta kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Tutkimukseni mukaan sosiaalityö on tunnepitoista työtä. Tutkimani sosiaalityöntekijät kokivat työssä monenlaisia tunteita, joita he myös pitivät työn kannalta merkittävinä. Jaoin sosiaalityöntekijöiden kuvaamat tunteet työtä helpottaviin, työstämistä vaativiin ja neutraaleihin tunteisiin, koska koin tämän kuvaavan tunteita paremmin kuin jaottelun positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Sosiaalityöntekijät kuvasivat työstämistä vaativia tunteita useammin kuin työtä helpottavia tunteita. Neutraaleja tunteita kuvattiin vain harvoin. Työtä helpottavista tunteista hyvän mielen tai ilon tunteita esiintyi eniten. Työstettävistä tunteista aggression ja väsymyksen tunteet olivat päiväkirjoissa yleisimpiä. Tunteiden purkutavoista merkittävin oli tunteiden purku työkaverille. Myös tunteiden itsenäinen käsittely oli yleistä. Sosiaalityöntekijät kokivat, että tunteilla oli vaikutusta työssä jaksamiseen. Negatiiviset tai ristiriitaisen tunteet koettiin jaksamista vähentäviksi. Tunteiden ilmaisu ei ole tutkimukseni mukaan sosiaalityössä vapaata. Sosiaalityöntekijät tekevät toisinaan tunnetyötä tilanteeseen sopivan tunnetilan ilmaisemiseksi, koska kokevat että heiltä odotetaan tietynlaista tunneilmaisua.

Tutkimuksessa tarkastellaan erään puhelinpankin työntekijöiden jaksamista työelämässä. Tutkimus kohdistuu uupumisen ilmenemismuotoihin, uupumusta aiheuttaviin tekijöihin sekä uupumisen ehkäisyyn. Uupumista kokemuksena ja ilmiönä tutkitaan kokonaisuutena, johon vaikuttavat työn lisäksi yksilön vapaa-ajan tekijät kuten perhe, harrastukset ja ystävät. Työn teoreettisessa osassa paneudutaan työelämän muutoksiin, työkyky-käsitteeseen sekä elämänhallinnan problematiikkaan. Työelämän muutosten yhteydessä tarkastellaan mm. kuinka tietotekniikan kehitys on vaikuttanut työmarkkinoihin yleensä sekä pankkimaailman sisällä. Myös kolmannen sektorin käsitettä sivutaan. Työkykyyn paneudutaan sosiaalipoliittisella ilmiönä, sillä työssä käyvän väestön työkyky on yhteiskunnallisesti tärkeä seikka sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta katsottuna. Elämänhallinnan käsite tuo esille sisäisen ja ulkoisen elämänhallinnan. Tässä yhteydessä paneudutaan myös valintojen merkitykseen yksilön elämässä. Tutkimus on tehty kvalitatiivisin menetelmin. Empiirisen aineiston muodostaa 19 teemahaastattelua, jotka on tehty kolmessa eri puhelinpankin yksikössä. Yksiköt on nimetty pohjois-, keski- ja eteläsuomalaiseksi yksiköksi. tarkoitus oli kuitenkin tarkastella puhelinpankkia kokonaisuutena, joten yksiköiden väliset erot tuodaan esille tarvittaessa, mutta erojen löytäminen ei ollut tutkimuksen päätarkoitus. Haastatelluista 19 puhelinpankkilaisesta 3 toimi esimiestehtävissä. Sukupuolijakauma tutkimuksessa oli 4 miestä ja 15 naista. Haastateltavat olivat 30-53 -vuotiaita. Tutkielman mukaan puhelinpankkilaiset voivat melko hyvin työssään ja vapaa-ajallaan. Vakavia uupumistapauksia oli havaittavissa vain muutama. Puhelinpankin yksiköt olivat toistensa kaltaisia uupumisen suhteen eikä eroja juurikaan tullut esille. Useimmissa haastatteluissa tuli ilmi, että puhelinpankkilaisten uupuminen on selkeä uhka, mutta suureksi ongelmaksi sitä ei vielä koettu. Haastateltavien mukaan asiaan pitäisi kuitenkin puuttua ennen kuin tilanne pahenee. Tutkimuksen mukaan uupumus tulee esille puhelinpankissa uupumuskeskustelun kautta. Se ilmenee myös fyysisenä väsymyksenä, välinpitämättömyytenä sekä kehon ja mielen oireiden kautta. Puhelinpankkilaisten mukaan uupumusta aiheuttavista tekijöistä ongelmallisimpia ovat työn organisoinnin liittyvät tekijät. Uupumusta aiheuttavat myös riittämättömyyden tunne, kotiasiat sekä yksilölliset tekijät kuten oma asenne. Selviytymiskeinoina puhelinpankkilaiset mainitsivat työn ulkopuolisen elämän tuomia tekijöitä, kollegoiden tuen, asiakkaat sekä etäisyyden säilyttämisen työhön. Tulevaisuudessa toivottiin työnantajan paneutuvan työn organisoinnin ja avoimeen keskusteluun työpaikalla, jotta uupumiselta vältyttäisiin jatkossakin. Myös esimiesten tuki ja työn ulkopuolinen elämä koettiin tärkeiksi uupumusta ehkäiseviksi tekijöiksi tulevaisuudessa.

The aim of this study was to explore general upper secondary school students´ experiences of well-being – what it consists of and what kind of support is needed from school. Legislation of general upper secondary education has been reformed in the fall of 2019. Because of the reform, greater attention should be paid for students´ well-being and learning support, and special education in general upper secondary education is statutory. Students´ well-being has been widely in public discussion lately. In previous research school burnout has been central. In this study, the aim was to approach the topic from a welfare perspective. The focus is on the students' own experiences. This study is a qualitative master´s thesis, where the target group was 29 general upper secondary school students from three different general upper secondary school. The research material was collected through six focus group interviews and questionnaires. In the study, students were able to share their own experiences and ideas regarding educational support, well-being and coping. The research material was analyzed by content analysis. Result from the study showed that students´ well-being consist of three dimensions: life management, school conditions and social relationships. Every dimension is further divided into several parts. Life management consists of self-direction, lifestyle and health. School conditions are divided into studies, the possibility of self-realization and the physical conditions of school. Social relationships consist of students´ own support network and the general atmosphere of general upper secondary school. Every dimension needs to be balanced so that adolescent´s well-being can be achieved. The research results highlighted the students' own role, but support from the general upper secondary school is needed.