Browsing by Subject "jatkuvuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Tiihonen, Leena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma käsittelee algebran peruslausetta historiallisesta näkökulmasta. Työssä todistetaan algebran peruslause Lindelöfin oppikirjassa esitettyyn todistukseen tukeutuen. Lindelöfin esittämä algebran peruslauseen todistus perustuu Argandin todistuksen ideaan. Teoriapohjaksi tarvitaan tietoa kompleksianalyysista. Algebran peruslauseen paikkansapitävyys osoitetaan kompleksilukujen joukossa. Algebran peruslauseen todistuksessa todistaan neljä lausetta. Polynomifunktion modulin jatkuvuus osoitetaan ensin. Toisessa lauseessa osoitetaan, että polynomifunktion moduli saa sopivasti valitun ympyrän sisäpuolella ainakin yhdessä pisteessä pienemmän arvon kuin ympyrän ulkopuolella tai sen kehällä. Kolmannessa lauseessa osoitetaan, että ympyrän sisäpuolella on sellainen piste, jossa polynomifunktion moduli saa arvojensa infimumin. Lauseen todistuksessa osoitetaan polynomifunktion modulin saamien arvojen infimum rajatulle alueelle. Polynomifunktion infimumin sijaintia haarukoidaan jakamalla rajattu alue äärellisen moneen osajoukkoon, joista ainakin yhteen modulin saamien arvojen infimum voidaan paikallistaa. Sen osajoukon kohdalla jakoa toistamalla saadaan haluttu modulin infimum paikallistetuksi yhä pienemmälle alueelle. Neljännen lauseen avulla saadaan polynomifunktion modulin infimumille tarkka arvo. Todistuksessa käytetään napakoordinaattiesitystä. Polynomifunktion moduli saa infimumin ainakin yhdessä ympyrän sisäpuolella olevassa pisteessä ja siinä pisteessä infimumin arvo on nolla.
  • Ylitalo, Reetta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Käsittelen tutkimuksessani Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintyttären (1981) päähenkilöä eli Ronjaa. Tutkimukseni kohteena on alkukielinen versio, mutta hyödynnän tutkimuksessani suomennoksessa käytettyjä nimiä. Johdannossa esittelen keskeiset tutkimuskysymykset. Luvussa 2 tarkastelen Ronjaa mahdollisen maailmaan kuuluvana hypoteettisena henkilönä. Lindgrenin romaanissa hyödynnetään useita henkilöhahmon viittaustekniikoita. Näitä ovat Ronjan nimi, tarkka määritelmä ”ryövärintyttäreksi”, persoonapronominit sekä Ilon Wiklandin kuvitus. Tämän jälkeen hyödynnän Marie-Laure Ryanin teoriaa tarinamaailman modaalisesta rakenteesta ja tarkastelen päähenkilön olemassaolon luonnetta teoksessa kielen tasolla erottuvissa maailmoissa. Ronja toimii tarinamaailman todellisuudessa, ja lukija suhtautuu tarinamaailman todellisuuteen autonomisena alueena. Fiktiivisen autonomisen todellisuuden lisäksi Ronjan episteeminen maailma, mallimaailmat sekä vaihtoehtoiset universumit ovat olennainen osa romaania. Tarinamaailman modaalisen rakenteen jälkeen tutkin Ronjan yksilöllisyyttä. Erittelen hahmon keskeisiä piirteitä Uri Margolinin määrittelemien henkilöhahmon ulottuvuuksien mukaisesti. Ronjan ulkonäön keskeisiä piirteitä ovat tummasilmäisyys ja mustat hiukset. Muita hahmon piirteitä ovat muiden muassa päättäväisyys, terveys, ketteryys sekä rohkeus. Ronjan erotettavuus on tarinassa selkeä, sillä hän on teoksen alussa ainoa lapsihenkilöhahmo. Birkin tullessa mukaan tarinaan sukupuoli on ensimmäinen seikka, joka erottaa heidät toisistaan. Ronja kasvaa ja kehittyy fyysisesti ja psyykkisesti teoksen tarinan aikana. Ronja ajattelee itseään samana, jatkuvana yksilönä. Tämän todistaa Ronjan näkemä uni, jossa hän identifioi itsensä unensa pikkutytöksi. Toisinaan jatkuvuuden ja samuuden auktoriteettina toimii kaikkitietävä kertoja. Luvussa 3 tutkin päähenkilön kompleksisuutta ja kehittymistä Uri Margolinin määrittelemien ulottuvuuksien sekä Maria Nikolajevan tutkimusta apuna käyttäen. Lähestyn Ronjaa pyöreänä ja dynaamisena henkilöhahmona. Luonnolla on suuri rooli Ronjan yksilöllisen identiteetin kehittymisessä. Metsä on paikka, jossa hän ottaa ensimmäiset itsenäistymien askeleet. Henkilöhahmon hahmottamistapa ja kognitiivinen ulottuvuus kehittyvät merkittävästi ensimmäisen metsäretken aikana. Useat Ronjan kohtaamat konkreettiset haasteet liittyvät luonnossa selviytymiseen. Ronjalla on vahva suhde luontoon koko tarinan ajan. Ronjan sukupuolta ja seksuaalisuutta tutkittaessa Birkillä on merkittävä rooli. Ronjan käytös ja puhetapa muuttuu Birkin ystävyyden vakiinnuttua. Ronja alkaa toisinaan jäljitellä Loviisan tekoja ja puhetapaa. Ronjan ja Birkin tarinaa voi tarkastella ystävyytenä tai rakkaustarinana. Ronjan moraali muuttuu teoksen aikana. Hänen mielipiteensä eivät aina perustu tarinan alkupuolella hänen omiin kokemuksiinsa, vaan ovat sidoksissa Matiaksen yhteisön mielipiteisiin. Birkin kanssa ystävystyttyään Ronja alkaa kyseenalaistaa vihanpidon Borkaryöväreiden kanssa. Kyseenalaistaminen johtaa Helvetinkuilun hyppyyn, joka on Ronjan itsenäisyyden julistus. Hahmo omaa oman moraalikäsityksensä ja on itsenäinen subjekti, ei ainoastaan ryöväriyhteisön jäsen. Ronja ja Birk perustavat oman, rauhanomaisen yhteisön metsään. Polariteetit yhdistyvät, kun Matias hyväksyy Ronjan ja Birkin ystävyyden ja käy kaksintaistelun Borkan kanssa. Vaikka Ronja, ryövärintyttärestä on tehty useita tutkimuksia, mahdollisten maailmojen teoriaan liittyvää tutkimusta ei teoksesta löydy. Tämä luo mahdollisuuden uudelle jatkotutkimukselle. Myös henkilöhahmoihin keskittyvää tutkimusta on yllättävän vähän, vaikka jokainen aiempi tutkimus tekeekin tavalla tai toisella huomioita henkilöhahmoista.
  • Alenius, Anna Maria (2008)
    Minoritetsregeringar uppfattas ofta vara ostabila och ineffektiva eftersom de saknar majoritetssröd i den lagstiftande församlingen. Statsvetare har överlag visat mer intresse för forskning kring koalitionsregeringar än för enparti- eller minoritetsregeringar. Syftet med denna uppsats är att lyfta fram ett i parlamentariska demokratier ofta förekommande fenomen som även är viktigt att undersöka.Infallsvinkeln i denna avhandling pro gradu ligger i regeringarnas varaktighet i Norden. Uppsatsen granskar i vilken mån regeringar suttit i tjänst hela perioden ut. Centrala verk som fungerat som inspiration och influens för uppsatsen är bland annat Kaare Strøms Minority Government and Majority Rule (1990) och Erik Damgaards Parlamentarisk forandring i Norden (1990). Strøm kom i sin undersökning fram till att minoritetsregeringar förekommer relativt ofta och framförde att regeringsformen inte kan åsidosättas. Denna uppsats frågeställning baserar sig på detta resultat och ställer frågan i fall det finns ett samband mellan regeringars varaktighet och vilken form av regering det är frågan om. Uppsatsen har avgränsats till tidsperioden 1945-2007 och länderna som ingår i analysen är Danmark, Finland, Norge och Danmark. Resultaten av analysen visar både likheter och skillnader i regeringarnas varaktighet i de fyra länderna. Danmark och Finland skiljer sig mest från varandra medan det i Norge och Sverige går att finna många likheter. Regeringarna i Danmark bildas i regel i minoritetssituation. Koalitionsmajoriteterna har varit få med varaktigare än enpartiregeringar och majoritetsregeringar i minoritetssituation. Finland har haft klart flest regeringar vilket korrelerar negativt med regeringsvaraktigheten. Majoritetsregeringar är den mest förekommande regeringsformen i Finland. Sverige och Norge har haft ungefär lika många regeringar. Regeringarna har till sin natur varit varaktiga. I bägge länder har minoritetsregeringar förekommit oftare än majoritetsregeringar.
  • Sarremejane, Romain; Truchy, Amélie; McKie, Brendan G.; Mykrä, Heikki; Johnson, Richard K.; Huusko, Ari; Sponseller, Ryan A.; Muotka, Timo (John Wiley & Sons, 2021)
    Journal of Animal Ecology 90 (4), 886-898
    1. Community responses to and recovery from disturbances depend on local (e.g. presence of refuges) and regional (connectivity to recolonization sources) factors. Droughts are becoming more frequent in boreal regions, and are likely to constitute a severe disturbance for boreal stream communities where organisms largely lack adaptations to such hydrological extremes. 2. We conducted an experiment in 24 semi-natural stream flumes to assess the effects of local and regional factors on the responses of benthic invertebrate communities to a short-term drought. We manipulated flow (drought vs. constant-flow), spatial arrangement of leaf litter patches (aggregated vs. evenly distributed) and colonization from regional species pool (enhanced vs. ambient connectivity) to test the combined effects of disturbance, resource arrangement and connectivity on the structural and functional responses of benthic invertebrate communities. 3. We found that a drought as short as 1 week reduced invertebrate taxonomic richness and abundance, mainly through stochastic extinctions. Such changes in richness were not reflected in functional diversity. This suggests that communities were characterized by a high degree of functional redundancy, which allowed maintenance of functional diversity despite species losses. Feeding groups responded differently to drought, with organic matter decomposers responding more than scrapers and predators. 4. Three weeks were insufficient for complete invertebrate community recovery from drought. However, recovery was greater in channels subjected to enhanced connectivity, which increased taxonomic diversity and abundance of certain taxa. Spatial configuration of resources explained the least variation in our response variables, having a significant effect only on invertebrate abundance and evenness (both sampling occasions) and taxonomic richness (end of recovery period). 5. Even a short drought, if occurring late in the season, may not allow communities to recover before the onset of winter, thus having a potentially long-lasting effect on stream communities. For boreal headwaters, extreme dewatering poses a novel disturbance regime that may trigger substantial and potentially irreversible changes. An improved understanding of such changes is needed to underpin adaptive management strategies in these increasingly fragmented and disturbed ecosystems.
  • Kulmala, Minna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielman aiheena on uskonnollinen kääntymys 1990-luvulla syntyneeseen venäläisperäiseen uususkonnollinen liikkeeseen, Viimeisen testamentin kirkkoon (Tšerkov poslednego zaveta). Kirkon sanoma on apokalyptinen ja tiivistyy ajatukseen käsillä olevasta kriittisestä ajanjaksosta, jonka kuluessa sekä ihmiskunnan että maapallon tulevaisuus ratkeaa. Kääntyneet pitävät kirkon perustajaa, Vissarionia (Sergei Torop) uudestisyntyneenä Jeesuksena, joka on palannut maan päälle opettaakseen ihmisille uudenlaisen, harmonisen tavan elää. Kirkon oppi ja siihen liittyvät käytänteet konkretisoituvat selkeimmin Krasnojarskin alueella sijaitsevassa Siperian-yhteisössä, niin kutsutulla Luvatulla maalla. Paikallisuuden keskeisestä roolista johtuen tutkimus keskittyy tarkastelemaan erityisesti yhteisössä asuvien Vissarionin seuraajien kääntymystä. Keskeisenä tavoitteena on selvittää kääntymyksen eri ulottuvuuksia tilassa ja ajassa. Työ pohtii kääntymyksen kontekstisidonnaisuuksia ja jatkuvuutta suhteessa kääntyjien menneisyyteen ja ajatuksiin tulevaisuudesta. Ennen kaikkea kysytään, miten kääntymys vaikuttaa elämään tässä ja nyt, ja miten suhde ympäröivään maailmaan ja itseen rakentuu kääntymyksen kautta. Analyysissa Vissarionin seuraajien omat narratiivit kulkevat rinnatusten teoreettisten näkökohtien kanssa. Tutkimuskysymyksensä ja näkökulmansa puolesta työ osallistuu kahteen ajankohtaiseen diskurssiin: yhtäältä uskonnollisesta kääntymyksestä käytävään antropologiseen, ja toisaalta uususkonnollisuudesta käytävään yleiseen keskusteluun. Tutkimuksessa käytetty pääasiallinen metodi on vajaan kolmen kuukauden (kesä-elokuu 2011) mittainen kenttätyö Viimeisen testamentin kirkon Siperian-yhteisössä. Aineistoa on kerätty enimmäkseen kahdessa kylässä: yhteisön kulttuurisessa keskuksessa, Petropavlovkassa, sekä sen hengellisessä keskuksessa, Aurinkokaupungissa. Aineisto koostuu pääosin osallistuvan havainnoinnin tuloksista, nauhoitetuista ja kirjallisesti muistiin merkityistä haastatteluista sekä epämuodollisista keskusteluista. Tutkimukseen on haastateltu kirkon virallisten edustajien lisäksi yhteisössä asuvia Vissarionin seuraajia sekä muutamia yhteisön ulkopuolella asuvia uskovia. Aineistona on käytetty myös Viimeisen testamentin kirkon tuottamaa painettua ja audiovisuaalista materiaalia, kirkosta julkaistuja tieteellisiä ja journalistisia artikkeleita sekä kirkon entisten jäsenten kirjoituksia. Aineistoa tarkastellaan vasten laajaa teoreettista kirjallisuutta. Viimeisen testamentin kirkon syntyyn ja apokalyptisen sanoman muodostumiseen ovat vaikuttaneet niin historiaan liittyvät pettymykset kuin tulevaisuuteen liittyvät toiveetkin. Perestroika laukaisi murenevassa Neuvostoliitossa ennennäkemättömän hengellisen etsinnän aallon, jonka vaikutukset näkyvät laajasti Vissarionin seuraajien kääntymyksen taustalla. Yhteiskunnallinen epävarmuus ja toisaalta vapautuminen loivat areenan, josta käsin ihmiset etsivät uutta tapaa rakentaa elämää ja tulevaisuutta. Menneisyys ei kuitenkaan riitä selittämään kääntymyksen jatkuvuutta. Kääntymyksen ylläpitäminen näyttäytyy monisyisenä prosessina. Ajan myötä motivaatioita liikkeeseen sitoutumiseen muotoillaan uudestaan, usein teologisista näkökulmista käsin. Vissarionin seuraajien tapauksessa käytännön elämään liittyvien valintatilanteiden ja paikallisuuden merkitys sitoutumisen ja kääntyjäidentiteetin määrittelijänä korostuu. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kääntymys on yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja henkilökohtaiseen kontekstiinsa vahvasti sidoksissa oleva prosessi. Kääntymys suhteutuu alati muovautuvaan itseymmärrykseen ja käsitykseen todellisuuden luonteesta. Kääntymyksessä on kyse muutoksesta. Pikemminkin kuin alun, keskikohdan ja lopun käsittävänä tapahtumana sitä tulisi tarkastella kehityskulkuna, jolla on taustat, suuntaa luova kulminaatiopiste ja jatkuvuus.
  • Waltari, Helena (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan muutosta ja jatkuvuutta Suomen hallituksen Natoa koskevissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa 2000-luvulla. Tutkielma keskittyy ajallisesti Matti Vanhasen ensimmäisen sekä toisen hallituksen toimikausiin, jolloin pyritään selvittämään myös hallituspohjan vaihtumisen vaikutusta harjoitettuun Nato-politiikkaan. Oletusarvona on, että kokoomuksen noustua keväällä 2007 hallitukseen sosialidemokraattien tilalle ja hallituksen ideologisen orientaation siirryttyä näin enemmän vasemmalta oikealle, syntyisi ainakin teoreettisesti paine Nato-politiikan muuttamiseksi aktiivisempaan suuntaan. Tutkielma pyrkii selvittämään, onko tästä muutospaineesta seurannut varsinaista muutosta hallituksen Nato-politiikkaan. Tutkimuksen tutkimusongelma muodostuu Suomen Nato-politiikan ja hallituspohjan välisestä suhteesta. Tutkielman analyysissä keskeisimmäksi nousee muutoksen tai vakauden selittäminen Suomen Nato-politiikassa. Tutkimusongelmaa lähestytään vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: Millaisia muutoksia hallituspohjan vaihtuminen on aiheuttanut Suomen Natoa koskevalle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle? Kuinka muutosherkkää tai jatkuvaa Suomen Nato-politiikka on ollut 2000-luvulla? Miten muutosta ja vakautta Suomen hallituksen Nato-politiikassa voidaan selittää? Tavoitteena on antaa lisävalaistusta siihen, miksi Suomi on tehnyt niin tiivistä yhteistyötä Naton kanssa, muttei kuitenkaan ole hakenut sen jäsenyyttä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, johon sisältyy vertaileva aspekti. Sen aineisto koostuu valtion virallisista asiakirjoista ja kannanotoista, ulkoasiainministerien puheista ja haastatteluista, sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista sekä asenne- ja arvotutkimuksista. Metodina on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa Kjell Goldmannin malliin ulkopoliittisesta muutoksesta ja vakaudesta. Goldmannin teoreettisen mallin avulla on analysoitu kansainvälisiä, kognitiivisia, poliittisia sekä hallinnollisia tekijöitä, jotka vaikuttavat Suomen harjoittaman Nato-politiikan muutosherkkyyteen ja vakauteen. Goldmannin teoriaa on täydennetty David A. Welchin hypoteeseilla ulkopoliittisesta muutoksesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomen yhteistyösuhde Naton kanssa on tiivistynyt Vanhasen toisen hallituksen toimesta, ja Nato-kysymystä on pyritty pitämään esillä mahdollisimman myönteiseen sävyyn erityisesti kokoomuksen ministerien puheissa. Kuitenkin tässä on kyse enemmän jatkuvuudesta kuin muutoksesta, tai lähinnä sävyeroista hallitusten välillä. Suurta laadullista muutosta, eli päätöstä Natoon liittymisestä ei ole tehty, eikä mikään viittaa siihen, että näin tulisi lähitulevaisuudessa tapahtumaan. Tulosten perusteella voidaan havaita, että hallituksen Nato-politiikka on ollut melko jatkuvaa. Kylmän sodan jälkeen muodostuneesta sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikasta ei ole haluttu luopua, vaikka yhteistyö Naton kanssa on tiivistynyt entisestään ja uusia yhteistyömuotoja on kehitetty. Parhaiten hallituksen Nato-politiikkaan liittyvää jatkuvuutta selittävät kognitiiviset ja poliittiset tekijät. Kansainvälisistä ja hallinnollisista tekijöistä löytyy yhtä lailla muutosta sekä vakautta puoltavia voimia. Mikään kategoria ei täysin puolla jatkuvuutta, mutta kokonaisuutena jatkuvuutta tukevia tekijöitä löytyy enemmän. Täysin vakaaksi Suomen Nato-politiikkaa ei voi kutsua. Mikäli yhä useampi Nato-politiikkaan vaikuttava tekijä alkaisi puoltaa muutosta, voisi Suomen Nato-jäsenyys olla tulevaisuudessa poliittisesti toteuttamiskelpoinen vaihtoehto.
  • Luotola, Jarkko (Helsingin yliopisto, 2021)
    Yliopiston matematiikan opintojen alussa syvennetään opiskelijoille tuttuja differentiaalilaskennan käsitteitä. Suomalainen lukion opetussuunnitelma korostaa differentiaalilaskennan havainnollista esittämistapaa. Sen sijaan yliopisto-opintoihin kuuluvat käsitteiden täsmälliset määritelmät ja todistaminen, jolloin korostuu matematiikan ymmärtäminen abstraktilla tasolla. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käydään monipuolisesti läpi, miten matematiikan ymmärtämistä on tutkittu ja ajattelun kehittymisen teorioita esitetty. Tässä tutkielmassa korostuu kielentämisen näkökulma. Matematiikan kielentäminen on ajattelun esittämistä luonnollisella kielellä, symbolein ja kuvin, joista jokainen on omalla tavallaan tarpeellinen. Tutkielmassa keskitytään luonnollisen – eli puhutun ja kirjoitetun – kielen positiiviseen vaikutukseen matematiikan oppimisessa. Tutkimuksessa on tarkoitus havainnoida sekä lukion opetussuunnitelman tavoitteiden täyttymistä että yliopistotasoisten tietojen muodostumista osaksi opiskelijoiden käyttökelpoista tietotaitoa. Opiskelijoilta kysyttiin siksi pelkästään sellaisia matemaattisia kysymyksiä, joihin on mahdollista antaa mielekäs vastaus myös lukiossa annettavan tiedon perusteella, mutta vastauksista saattoi nähdä, kuinka paljon he olivat oppineet yliopistomatematiikalle ominaista tietoa. Tämä oli mahdollista, koska kysymyksiin vastattiin pääasiassa luonnollista kieltä käyttäen. Opiskelijoiden kirjoittamien perusteluiden ja päätelmien perusteella voitiin selvittää yleisiä virhekäsityksiä ja hyvän käsitteellisen ymmärtämisen piirteitä. Tutkimuksen matemaattinen testi toteutettiin Helsingin yliopiston Differentiaalilaskenta-kurssin luentotauolla syksyllä 2019. Vastaajiksi saatiin 71 kurssin opiskelijaa, joiden vastauksista kerättiin laadullisen aineiston lisäksi tietoa opiskelijoiden opintotaustasta ja mielipiteistä. Opiskelijoiden antamia tietoja käytettiin vertailuun testin yhteispisteiden kanssa. Havaittiin muun muassa, että ylioppilastutkinnon matematiikan arvosanan ja käsitteiden ymmärtämistä mittaavan kielentämistestin välillä oli vahva korrelaatio. Tulosten perusteella kyky kielentää matemaattista ajattelua ilmentää opiskelijassa kokonaisvaltaista osaamista, joten matematiikan kielentämiseen tulisi tukea ja ohjata opinnoissa kaikilla opintojen asteilla. Vahvempien teorioiden ja onnistuneen opetuksen tueksi on toivottavaa tuottaa lisätutkimuksia kielentämisestä erilaisissa matematiikan konteksteissa.