Browsing by Subject "johtajuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 52
  • Kivilehto, Anna (2008)
    Tutkimuksen päämääränä oli kartoittaa julkisen hallinnon johtavien virka-asemien eriytymistä sukupuolen mukaan sekä johtavien naispuolisten virkamiesten käsityksiä omasta urastaan sekä tasa-arvon toteutumisesta valtionhallinnossa. Tutkimuksessa on myös käsitelty valtionhallinnon reformien (erityisesti New Public Management) vaikutusta naisjohtajien työelämään sekä heidän omia käsityksiään kyseisistä hallinnon ja johtajuuden muutoksista. Tutkimus oli rajattu koskemaan valtionhallinnon ministeriöitä. Tutkimuksen empiirinen osa koostui kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta materiaalista. Tutkimusaineiston kvantitatiivinen osuus nojaa Suomen valtion henkilörekisterissä (VHR) julkaistuun numeraaliseen tietoon, joka löytyy internetraportoinnin (Netra) kautta. Kvantitatiivinen osuus pyrki kartoittamaan sitä ympäristöä, jossa kvalitatiivisen tutkimusosion haastateltavat toimivat. Sen lisäksi kvantitatiivisessa osuudessa on tarkisteltu sitä, miten horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio ilmenee julkisessa hallinnossa ministeriöiden osalta. Segregaatiota kuvattaessa on käytetty Sirkka Sinkkosen ja Eva Hänninen-Salmelinin jakoa uusintamiseen liittyviin ministeriöihin (perinteisesti naisvaltainen hallinnonala) ja tuotannon ohjaukseen sekä taloudellisten voimavarojen mobilisointiin liittyviin ministeriöihin (perinteisesti miesvaltainen hallinnonala). Kvalitatiivinen materiaali koostui valtionhallinnon naispuolisten johtajien haastatteluista. Haastattelutapa oli henkilökohtainen teemahaastattelu, jonka avulla pyritty selvittämään johtavien naisvirkamiesten kokemuksia urasta, tasa-arvosta, segregaatiosta, syrjinnästä sekä julkisen hallinnon muutoksista. Aineiston analyysissa on käytetty sisällön analyysia. Uusintamisen hallinnonalan ministeriöiden nais- ja miesjohtajien lukumäärällinen ero oli pienempi kuin vastaavasti tuotannon ohjauksen ja voimavarojen mobilisointiin liittyvillä hallinnonaloilla. Naisjohtajien lukumäärä oli kuitenkin pienempi myös uusintamiseen kohdistuvien hallinnonalojen ministeriöissä. Tuotannon ohjauksen ja taloudellisten voimavarojen mobilisoinnin hallinnonaloilla toimivien ministeriöiden nais- ja miesjohtajien lukumäärällinen ero oli suurempi. Horisontaalisen ja vertikaalisen segregaation suhteesta voi siis tilastojen avulla päätellä perinteisesti naisvaltaisten hallinnon alojen ministeriöiden kohdalla sen, että naisten näyttäisi olevan helpompi edetä urallaan johtaja-asemiin kuin miesvaltaisilla hallinnon sektoreilla. Urakehitystään haastateltavat analysoivat eräänlaisena harkittuna sattumana. Naisten mukaan urakehitystä on määrittänyt kova työ ja valtionhallinnon tuntemus sekä hakeutuminen vastuullisiin tehtäviin, mutta kuitenkin he kokivat olleensa ennen kaikkea sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toisaalta haastateltavat saattoivat analysoida kuitenkin valtionhallinnon luonteen ja yhteiskunnan rakenteiden tuovan esteitä naisten urakehitykselle. Esimerkiksi verkostoituminen ja verkostot nähtiin vielä hyvin miehisinä linnakkeina. Sukupuolen ei mielellään nähty vaikuttavan työelämässä, vaikka naisjohtajat osoittivat joutuvansa hallitsemaan sukupuolta työelämässään. Yleisesti tasa-arvon tila julkisessa hallinnossa nähtiin olevan hyvä, vaikka ongelmia ja esimerkiksi syrjinnän eri muotoja olivat haastateltavat jossain uransa vaiheessa todistaneet. Haastatteluissa saatettiin kuitenkin viitata julkisen hallinnon edistyksellisyyteen verrattuna yksityiseen sektoriin. Haastattelututkimukset osoittivat, että tasa-arvon tilan ”kirkas gloria” saattaa osaltaan johtua myös julkisen hallinnon luonteesta, jolloin tasa-arvoa pidetään helposti sisäänrakennettuna sen arvoihin. Tämä linkittyy myös yhteiskunnassa yleisesti vallalla olevaan sukupuolineutraalisuuden lumeeseen. Julkisen hallinnon viimeaikaista muutosta ja erityisesti julkisjohtajuudessa tapahtunutta muutosta pidettiin merkityksellisenä, eikä vähiten juuri naisille. Haastateltavien puheessa johtajuuden uudemmat ”feminiiniset” määreet näyttävät osaltaan korvaavan perinteisesti ”maskuliiniset” johtajuuden määreet. Haastateltavien mukaan viime vuosien julkisen hallinnon muutoksilla voitiin myös yleisesti nähdä olevan positiivinen vaikutus naisten uralla etenemiseen. Muutosten nähtiin lisäksi tuoneen mukanaan muun muassa avoimemman hallintokulttuurin ja eettisemmän johtajuuden, mutta toisaalta myös kasvavia työmääriä ja kiivasta työtahtia.
  • Alanen, Antti (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee kodin ja perheen tematiikkaa seurakunnallisessa kontekstissa. Tutkimuskohteena on Seinäjoella toimiva Houm Church -seurakunta ja tutkimuskysymys on: miten kodinomaisuus ja perheen tuntu ilmenevät Houm Churchin toiminnassa. Tutkimus liittyy osaksi myöhäismodernien uuskarismaattisten seurakuntien tutkimusta ja pyrkii kodin ja perheen tematiikan kautta kuvaamaan nuoria aikuisia tavoittavan seurakunnan toimintaa. Tutkimuksen aineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin keinoin ja aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavasti. Analyysiä ohjaavana teoriana toimi Karl Inge Tangenin temaattinen jaottelu tavoista, joilla ihmiset identifioituvat myöhäismoderneihin seurakuntiin. Analyysin myötä aineistosta nousi neljä keskeistä temaattista kokonaisuutta, jotka kuvaavat miten kodinomaisuus ja perheen tuntu ilmenevät Houm Churchissa. Nämä neljä kokonaisuutta ovat (1) Roolimallit ja esikuvalliset äiti- ja isähahmot seurakunnassa, (2) Sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyyden korostaminen, (3) Rakkaudellinen ilmapiiri sekä (4) Samastuttavuus. Kunkin teeman alle muodostui omiksi kategorioikseen aineistosta nousseita keskeisiä ja toistuvia havaintoja, kuten (1) johtajat ystävinä tai helposti lähestyttävinä persoonina, (2) puhe rakkaudesta, (3) modernius ja nuorekkuus sekä (4) tutustumiseen ja sosialisoitumiseen kannustaminen. Tutkimuksessa tulee esille, että kodinomaisuus ja perheen tuntu ilmenevät Houm Churchissa erityisesti ihmissuhteiden, yhteisöllisyyden ja ajan henkeä mukailevien käytäntöjen kautta.
  • Tuominen, Pinja (Helsingin yliopisto, 2021)
    The aim of this study was to examine how the Early Childhood Education and Care (ECEC) directors describe the pedagogy of children under the age of three and what significances the ECEC directors can give to the pedagogy of said children. The study focuses on analyzing how the pedagogy of under the age of three is discursively constructed by the ECEC direc-tors. Previous studies have shown that the shortcomings in the pedagogy are emphasized especially on the children under the age of three, although it is known that the early childhood phase is very intensive in the development of children. Thus, the pedagogy and discourse of the ECEC directors is very important, as it guides the whole pedagogic work culture. The methodology of this research was based on social constructionism and discourse analy-sis. The data for this master’s thesis was gathered by interviewing five municipal ECEC di-rectors from two municipalities of the southern Finland area. The interviews were conducted in 2020. A qualitative research method which utilized half-structured thematic interviews was used. The interviews were recorded and transcribed and the data was analyzed by discourse analysis. Four different discourses were formulated from the data of the first research problem, how ECEC directors describe the pedagogy of children under the age of three. The following dis-courses occurred in the research material: the whole day pedagogy, research-based, profes-sionalism and pedagogical leadership. Four different discourses were formulated from the da-ta of the second research problem occurred following four discourses: the basis of life, rights of children, sensitive interaction in the middle of the pedagogy and participation of the child. The ECEC directors described pedagogy of the children under the age of three as a unity of education and care. Furthermore, the importance of pedagogy, research basis, professional skills and pedagogic leadership was emphasized in the discussion. The sensitive interaction and participation of the children was the baseline of a good quality pedagogics. The pedagog-ics of the early childhood education was described as an important foundation of life and a privilege of the child.
  • Kallinen, Timo (2004)
    This is a study of how political hierarchy is constructed among the Asante. It explores the principles that legitimate chieftaincy and hierarchies among chiefly offices. Furthermore, it shows how the institution of chieftaincy is connected to certain aspects of social structure and belief system and how it is precisely because of this connectedness that chieftaincy continues to be viable despite major changes in Asante (or Ghanaian) society. The study is based on one-year fieldwork in Ghana (2000-2001). In addition to that, some archival materials have been used. The Asante people belong to a large ethnic and language group called the Akan. The Akan people live in the coastal and forest areas of Ghana and Côte d'Ivoire. The social and political organisation of all Akan groups is more or less uniform. It is often said that the Akan political order provides a classic example of a chiefdom or segmentary state. The best known of the Akan polities is the kingdom of Asante (Ashanti), which is a union of a number of autonomous chiefdoms under one king. Every Asante chiefdom is a distinct territorial unit centred on the chief's capital town or village. Today the Asante kingdom coexists with the Republic of Ghana. In terms of modern anthropology, the classical definition of Asante social and political structure is by Meyer Fortes. His theory on Asante as a hierarchical, centralized polity, which coexists with a segmentary lineage system, is the starting point of this study. The study begins by discussing the Asante kinship and marriage systems in Chapter 2, and particularly how the ideas of hierarchy and political relations relate to them. This discussion is linked to Fortes' view of the matrilineal descent group as the primary political unit among the Asante. Fortes' idea of the hierarchy of offices in the Asante kingdom and its component chiefdoms approximated the idea of graduated authority or a chain of command, and hence he saw the structure of the kingdom as similar to that of a modern nation state. In the disseratation, a different kind of concept of hierarchy is introduced. In addition to the chain of command, the chiefs are also connected through the segmentary lineage system, bilateral kinship, friendship, and spatial cohabitation. These relations are also hierarchical, but they are based on the concept of seniority and not authority. These matters are discussed in Chapter 4. Since these relations are also a matter of political competition, they also become subject to complicated processes of reordering. These processes, which also involve a reconnection of the present time to the founding past through genealogies and historical narratives, are discussed in detail in Chapter 5. Chapter 6 shows how both relations of authority and seniority are thought and discussed by reference to kinship terminology. Chapter 7 discusses how in the Asante thought power in seen to transcend human agency. Chiefs are considered to obtain power from the supernatural through sacrifice, but this requires recognition of deities, ancestors, subordinate officeholders, and subjects as exchange partners. Supernatural agencies receive sacrifices for power and subordinates are given jural rights for providing victims for sacrifice. These ritual exchanges shape the relations between the offices of chiefs as well as between the chiefs and the people. Chapter 8 shows how authority is shared and exercised in ritual and the commonplace Western notion that authority is always vested in formal office-centered structures is questioned. Chapter 9 discusses the position of the institution of chieftaincy in Asante (and Ghana) today and how it has endured the challenges of colonial and post-colonial times. It is concluded that Asante chieftaincy is a specific type of non-western political institution deep-rooted in the Asante society and culture, and thus it has not been replaced by the colonial or later post-colonial governments.
  • Silvennoinen, Anu (2016)
    Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni käsittelee ryhmälähtöistä työskentelytapaa flamencon viitekehyksessä. Tutkin ryhmälähtöisyyttä koreografisen prosessin ja teoksen valmistamisen muotona. Prosessissani tutkin ominta taiteenalaani flamencoa, sen kliseitä, toimintakulttuuria ja siitä kumpuavia assosiaatioita ja teemoja. Käsittelen aihetta henkilökohtaisuuden kautta, oman toimintani ja omien kokemusteni valossa. Teoksen tekoprosessi ja teos itsessään toimivat johdattelijoina teemoihin, joita käsittelen. Avaan tekoprosessia ja teoriaa lomittain. Kirjallisen osioni pohjalla on Dear F –teoksen valmistusprosessi. Työ jakautuu kahteen isompaan kokonaisuuteen: teemoihin, joita Dear F –teoksen tekoprosessissa ja itse teoksessa käsittelimme sekä ryhmälähtöiseen työskentelytapaan. Ensimmäinen osa käsittelee itse prosessia ja sen pohjana olleita tai siitä nousseita teemoja sekä flamencoa. Henkilökohtaisuuden ja flamencon tutkimisen teemat olivat mukana jo tekoprosessin alkusykäyksestä lähtien. Autenttisuus ja toiseus kumpusivat tekoprosessin aikana. Käsittelen myös kevyesti flamencon historiaa ja niitä historiallisia viitteitä, jotka jollain lailla olivat vaikuttimina omalle työlleni. Käsittelen myös tradition ja prosessin suhdetta sekä kulttuurista anastamista flamencokontekstissa. Flamenco on se kieli, jota olen lähtenyt purkamaan teemojen valossa ja erilaisia työtapoja käyttäen. Tästä johtuen avaan myös teoksen tekoprosessia ja esityksellisiä valintoja. Ryhmälähtöisyys on se kantava johtoajatus, jonka kautta olen alkanut teosta rakentaa. Kirjallisen työni toinen osa käsittelee ryhmälähtöisyyttä Dear F –teoksen tekoprosessissa. Osio jakautuu alaotsikkoihin, joissa esittelen ryhmälähtöistä työtapaa ja devising-työskentelyä sekä käsittelen ryhmätyöskentelystä nousseita teemoja ja haasteita. Oma roolini työryhmän vetäjänä ja tasavertainen työryhmä olivat isoja kysymyksiäni jo prosessin alkuvaiheessa. Prosessin aikana nousi työtavasta johtuen myös uusia kysymyksiä, kuten tekijyyden kysymys. Opinnäytteessäni keskustelukumppaneinani toimivat työryhmäni jäsenet omine harjoitusprosessin aikana synnyttäminen teksteineen, omat tekstini ja päiväkirjamerkintäni, keskustelut mielenkiintoisten ihmisten kanssa sekä lähdekirjallisuus.
  • Gävert, Titi (Helsingfors universitet, 2009)
    Tutkielman aiheena on kuvata ja analysoida seurakunnan työalajohtajuutta työhyvinvoinnin näkökulmasta. Aineistona on kahdentoista diakonian työalajohtajan teemahaastattelut. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1. Millaisilla edellytyksillä työalajohtaja voi toimia seurakunnassa? 2. Mistä työhyvinvointi diakoniatyössä haastateltavien kokemuksen mukaan muodostuu? 3. Millaisilla toimenpiteillä työalajohtajat edistävät tiimiläistensä työhyvinvointia? Sisällönanalyysilla saatujen tulosten mukaan työalajohtajuus onnistuu, kun kirkkoherra on työalajohtajuuden tukena ja vallan ja vastuun delegointi on selkeää ja riittävän laajaa. Ilman ylemmän johdon tukea työalajohtajan tehtävässä toimiminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Työalajohtajan toimivalta ja vastuu tuli määritellä selkeästi. Kirkkoherralla oli merkittävä rooli myös työyhteisön suhtautumisen muokkaajana. Huomattavan monessa seurakunnassa varsinkin papeilla oli ollut vaikeuksia suhtautua johtajuuteen aseman sijasta tehtävänä. Haastatellut työalajohtajat painottivat johtajuutta ammattina, johon voi ja pitää kouluttautua sekä toisaalta prosessina, jossa ei tule valmiiksi. Työalajohtajan tuli haastateltavien mukaan olla työalansa substanssiosaaja. Diakoniatyössä monet työn piirteet toimivat sekä työhyvinvointia edistävinä että sitä haastavina. Työn haasteellisuus ja monipuolisuus tuottivat työniloa, mutta tuntuivat myös raskailta. Työn rajaamisen ongelmat olivat ajankohtaisia kaikissa haastatteluseurakunnissa. Työajattomuus koettiin pääsääntöisesti voimavaraksi ja mahdollisuudeksi. Verkostoyhteistyö vei voimavaroja, mutta antoi myös tunteen yhdessä tehtävästä laajemmasta työstä. Merkittävä vaikutus työhyvinvointiin oli työntekijän suhtautumistavalla työhönsä. Työalajohtajat edistivät tiimiläistensä työhyvinvointia luomalla rakenteita ja toimintaedellytyksiä työn kehittämiselle ja työn tekemiselle. Yhteisöllisyyttä vahvistavat toimenpiteet liittivät sooloilevat työntekijät osaksi tiimiä. Hoitamalla hallintoon liittyvät tehtävät työalajohtajat vapauttivat tiimiläisten työpanosta varsinaisen diakoniatyön tekemiseen. Työalajohtajat toimivat diakonian äänenä välittämällä tietoa tiimin ja hallinnon välillä molempiin suuntiin sekä tuomalla esiin diakonian näkökulmaa seurakunnassa ja toiminta-alueella. Työalajohtajat edistivät tiimin keskusteluyhteyttä ja huolehtivat tiimin työskentelyilmapiiristä. Keskustelujen avulla he loivat yhteisiä toimintatapoja ja linjanvetoja sekä vahvistivat maltillista suhtautumista työhön. Diakonian työalajohtajista löytyi neljä työalajohtajtyyppiä suhteessa työhyvinvoinnin edistämiseen: Koordinoija, Pelinrakentaja, Majakka ja Opas. Koordinoijat korostivat toimivien rakenteiden merkitystä. Pelinrakentajat painottivat tiimin yhteistä suunnittelua, jakamista ja arviointia. Majakka-työalajohtajat toimivat vakaina yhteisöllisyyden ja optimismin vahvistajina. Oppaat loivat levollista ja laadukasta työskentelyilmapiiriä. Diakonian työalajohtajat pyrkivät omalla johtamistoiminnallaan luomaan tiimiläisilleen mahdollisimman hyvät puitteet tehdä työtä hyvällä mielellä.
  • Helenius, Timo (Helsingin yliopisto, 2020)
    The philosophical problem explored in this thesis concerns the metaethical demand of impartiality as a condition for ethics. The thesis holds its focus on impartiality while approaching it through an ethico-political set-up concerning the ethics of nationality and its demands. In order to provide a framing for the exploration, the thesis adopts a restricted view to the issue by way of studying leadership that could be called ethical. Moreover, a case study pertaining to the current U.S. Presidential Administration binds the questions together and provides material for conclusions regarding the issue of impartiality as a metaethical demand. In sum, the thesis adopts multiple levels of exploration albeit in the final analysis remaining to be focused in the philosophical question pertaining to the conditions of ethics itself. The thesis is executed in four stages. Chapter one studies some relevant theories of nationality, the relating demands of impartiality, and pins these questions on ethical leadership. The argument is that David Miller’s claim about the plausibility of the ethics of nationality can be challenged due to a tension that remains in stances espousing universalist particularism. This results in the challenge for ethically concerned (national) leaders to not adopt a mistaken cognitive stance in moral reasoning regarding the justified scope of moral worth as theorized by Terry L. Price. On this basis, chapter two outlines a case study in order to concretize the particular challenges that can be met in terms of the reviewed theories. Drawing from Walter Fluker, environmental concern should be an integral aspect of any conception of ethical leadership that itself, however, appears in the same analysis more as a quest rather than a readily executable stance of moral reasoning. Counter to Fluker’s insight, the current U.S. Presidential Administration has wilfully executed policies that aggravate the environmental impacts of climate change. This observation results in the need to clarify the administration’s stance. By way of attempting to comprehend the undercurrents of the case study, chapter three probes into the potential moral and intellectual justifications that would grant some legitimation for the hard-line nationalistic policy-stances as exposed by the case study. The theories by Thomas Malthus and Samuel Huntington as well as the matching applicative ideologization by Steve Bannon provides a framing that would justify the current U.S. Presidential Administration’s nationalistic “America First” program that also covers the field of environmental policymaking. Finally, chapter four ties the analyses together by re-examining un/ethical leadership, the aporia of im/partiality, and the viability of nationalist universalism. As a result, the thesis observes that David Miller’s and Yael Tamir’s respective attempts at defending nationalism fail as in the end they are not able to overcome the evident tension regarding the scope of moral obligations pertaining to im/partiality. Such failures point out an inherent difficulty for any ethical thought in that insofar as there seems not to be an uncontestable justification for defining a restricted scope of moral demands, then all models of normative ethics but pure universalism have been left without proper legitimatization.
  • Martesuo, Linda (Helsingfors universitet, 2013)
    Avhandlingen syftar till att utreda gruppens betydelse för ledarskap och makt inom organisationer. Eftersom ledarskapsforskningen lagt mera tyngd på gruppmedlemskapets betydelse för ledning och makt, är det motiverat att inom organisationsvärlden forska i fenomenet och via bättre förståelse av grupper sträva till utveckling inom organisationsväsendet. Ledarskap och makt som uppfattats som liknande fenomen sitter i fokus i denna avhandling. Syftet är att forska inom ingrupp-prototypiska ledarskapet och acceptansen av användning av en viss form av makt. En gruppmedlem som är ingrupp-prototypisk förkroppsligar de värden, mål och uppfattningar gruppmedlemmarna har om gruppen. Den ingrupp-prototypiske ledaren motsvarar alltså i medelvärde mest gruppen. Tidigare forskning har visat att ingrupp-prototypiska ledare har mer frihet att handla på mindre rättvisa sätt än en ledare som inte är ingrupp-prototypisk. Speciellt om gruppmedlemmarna identifierar sig med gruppen. Inom maktforskningen finns det olika typer av makt som utövas av ledare. Dessa maktformer är uppdelade i hårda och mjuka, varav de hårda anses vara mindre iakttagande av andra och de mjuka mer människovänliga. Eftersom makt har dessa olika dimensioner är det motiverat att utforska i maktmetoders användning och dess relation till ingrupp-prototypiskhet, makt som är en central del av ledning och grupper. I denna forskning undersöks hurdan form av makt är mer acceptabelt för ingrupp-prototypiska ledare att använda. Forskningens material samlades in från organisationer där största delen av respondenterna arbetar som experter. Frågeformuläret skickades via e-post i elektronisk form. Frågeformuläret bestod av fyra mätare samt bakgrundsfrågor. I mätaren för makt svarade respondenterna på påståenden angående sin närförman dennes användning av makt. Den andra mätaren mätte närförmannens ingrupp-prototypiskhet. Identifikationsmätaren mätte respondentens grad av identifikation till sin organisation och den sista mätaren för legitimitet mätte hur acceptabel eller legitim närförmannen ansågs vara. I analysen kom man fram till att identifikation är centralt för accepteringen av ledarens maktbeteende. Resultaten visade också att ju mer accepterande en person är av närförmannens användning av hård makt, desto mindre legitim anses närförmannen vara. Resultaten kom också fram till att närförmannens ingrupp-prototypikalitet och accepteringen av användning av mjuka maktformer förklarar tillsammans närförmannens legitimitet. Alltså ju mer ingrupp-prototypisk närförmannen är och ju mer acceperande man är av närförmannens användning av mjuk makt, desto mer legitim anser man att närförmannen är. Utav denna forskning kan man komma till den slutsatsen att en ingrupp-prototypisk närförman accepteras använda makt på sina medarbetare. Betydelsen av identifikationen med ingruppen blev förstärkt i denna analys och närförmannens legitimitet fick också en starkare betydelse. Gruppmedlemmarnas roller inom organisationer och skillnader inom organisationskulturer i Finland kan ha varit betydande för dessa resultat, och är därför motiverade framtida forskningsområden.
  • Fonsén, Elina; Varpanen, Jan; Strehmel, Petra; Masayo, Kawakita; Inoue, Chika; Marchant, Shaireen; Modise, Matshediso; Szecsi, Tunde; Halpern, Clarisse (Verlag Barbara Budrich, 2019)
    Tässä artikkelissa tarkastellaan varhaiskasvatuksen johtajuustutkimusta Suomessa, Saksassa, Japanissa, Singaporessa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa. Artikkelin aluksi kuvataan lyhyesti kunkin maan varhaiskasvatusta, jonka jälkeen esitetään tiivistelmä kyseisen maan varhaiskasvatuksen johtajuustutkimuksesta. Lopuksi vertaillaan johtajuustutkimuksia ja tarkastellaan niiden metodologisia valintoja ja yhteiskunnallisia ja koulutusjärjestelmään liittyviä taustatekijöitä sekä tutkimuksen antia varhaiskasvatuksen johtajuuden kehittämiseen. Yhteistä tutkimukseen osallistuvissa maissa näyttää olevan varhaiskasvatukseen suuntautuvan kiinnostuksen kasvu ja sen vaikutuksen tunnustaminen. Suomessa ja Yhdysvalloissa on varhaiskasvatuksen johtajuustutkimusta tehty runsaasti, mutta Saksassa, Singaporessa, Etelä-Afrikassa ja Japanissa aihealueen tutkimus on vasta hiljattain noussut esille. Vaikka tutkimusmetodologiassa ja johtamisen lähtökohdissa esiintyy maiden välillä eroja, laadukas varhaiskasvatus nähdään aina johtamisen päätavoitteena.
  • Lindfors, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    The object of this study was to examine perceptions about collective creativity in working life by leaders who are in development positions. Our rapidly changing working life increasingly requires solving complex problems - that is, developing (entirely) new. According to previous studies, creativity is not just an individual trait but a joint process that is built collectively. Therefore, the object of this study is to examine how collective creativity can be led in the modern working life. Theoretical framework of this thesis is based on studies about collective creativity and leadership of creativity. This study relies on that notion, as well as assumes that creativity as a process can be led with different leadership methods and supported by organisational structures. This study aimed at analysing leaders’ perceptions of creativity itself, organisational structures that support creativity and their experiences in leading creativity. The data was collected from ten leaders working in development positions between July and October 2018. Interviewees represented organisations of different sizes from both public and private sectors. Theme interview was used as a method of collecting data. Interviews were recorded, their duration varying from 50 to 70 minutes. Data was analysed using theoretically driven content analysis which means that themes stemming from previous research were guiding the analysis. The results show that leaders have quite a diverse notion of creativity. They associated creativi-ty with innovating work done by teams, teams’ ability to cooperate and motivation. On a struc-tural level, leaders see that creativity can be supported by instrumental and social factors of the organisation as well as with a networked organisation structure. The results suggest that leading creativity is a complex process that can’t be wrapped up into a simple method or formula. Leadership has to be both situational and contextual. Different methods can be used when leading creativity, but a readiness to adapt the methods intuitively to the extent the situation needs is important.
  • Fonsén, Elina; Varpanen, Jan; Kupila, Päivi; Liinamaa, Tarja (2021)
    Suomalaista varhaiskasvatusta ovat viime vuosina muokanneet monet yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset. Hallinnonalan muutos opetus- ja kulttuuriministeriöön ja uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) sekä uudet velvoittavat ohjausasiakirjat ovat määritelleet varhaiskasvatuksen vahvasti osaksi kasvatuksen ja opetuksen toimialaa aiemman päivähoidon sosiaalipalvelupainotuksen sijaan. Samaan aikaan organisaatiorakenteet ovat olleet muutosprosessissa. Kuntien taloudelliset haasteet ovat laajentaneet johtajien vastuualueita ja uudenlaiset jaetun johtajuuden rakenteet ovat tulleet kehittämisen kohteeksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan päiväkodin johtajien ja varhaiskasvatuksen opettajien johtajuuspuhetta ja erityisesti siihen liittyvää valtaa kuvaavia diskursseja fokusryhmäkeskusteluissa kolmessa suomalaisessa kaupungissa vuonna 2018. Tulokset osoittavat, että johtajuuden nähdään olevan muutoksessa. Johtajuuteen liittyy ristiriitaisia odotuksia toisaalta läsnäolon ja toisaalta taustalla olon osalta. Samoin johtajuus nähdään toiminnan mahdollistajana mutta samalla toiminnan suuntaajana lain viitoittamaan suuntaan. Johtajuuteen liittyvä valta ja vastuu ovat osittain vakiintumattomia ja kaipaavat selkiyttämistä. Puhe varhaiskasvatuksen perustehtävästä määrittää työtä ja sen artikulointi on osa vallan ilmenemistä varhaiskasvatuksen organisaatioissa.
  • Hovio, Eerika (Helsingin yliopisto, 2021)
    The purpose of this study was to research how the leadership of kindergarten leaders is correlated to the quality of early childhood education. The correlation between leadership and early childhood education quality was studied from the perspective of personnel and parents. In addition this paper studied how parents and personnel experience the quality of early childhood education. In addition, the correlation between personnel’s as well as parents’ views about leadership and to their understanding of early childhood education quality was studied. It is important to study the correlation between early childhood education leadership and quality because leadership styles affects early childhood education quality (Vlasov ym., 2018, 46). The aim of this study is to find out what leadership factors are correlated to early childhood education. Once you have found the leadership factors, you are able to develop these forward. Research data was collected in 2019 from one early childhood education area in Helsinki. The data was collected by electronic questionnaire from early childhood education personnel (N = 14) and parents (N = 36). The questionnaire had allegations about early childhood education quality and leadership. Personnel’s and parents’ views of the early childhood education quality were studied by descriptive analysis. The correlations between personnel’s and parents’ assessments on leadership and their understanding of the early childhood education quality were investigated by non-parametric Kendall´s tau-b correlation test. For the analysis, sums of variables were created from the claim categories of the questionnaire. There were eight sums of variables on both personnel’s and parents’ questionnaires. Seven of the sums of variables included early childhood education quality claims and one sum of variables included the leadership claims. The personnel´s and parents’ answers implied that the quality of early childhood is positive. The respondent group gave especially high points to the claims that child’s early childhood education curriculum was being fulfilled and that personnel and parents had discussed child’s growth, teaching and care. Kindergarten’s leader’s leadership correlated with early childhood education´s functionality of the premises, versatility, safety and with the premises enabling time to be alone as well as group to operate. In addition, when leadership was seen as high-quality, personnel were more professionally skilled and engaged to work. By taking the findings into account, kindergarten leaders should acknowledge that by their own leadership abilities they might affect the quality of early childhood education.
  • Koivisto, Timo (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmani aiheena on kansainvälisen kotiseurakuntaliikkeen piirissä ilmenevät johtajuuskäsitykset myöhäismodernissa kontekstissa länsimaissa, joissa uskonnollinen monimuotoisuus on lisääntynyt. Tutkimuskysymys on millainen johtajuuskäsitys kotiseurakuntaliikkeen piirissä on sen johtavien ajattelijoiden tuottamien tekstien valossa. Tästä seuraavia täsmentäviä alakysymyksiä ovat, millaisia johtajuustyyppejä liikkeen piirissä esiintyy ja millaisia erityispiirteitä johtajuudella on. Tutkielmani ei käsittele johtajuuden ilmenemistä käytännön tasolla, muuten kuin aineistoni rajoissa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat uskontososiologiset ja sosiaalipsykologiset johtajuusteoriat. Tutkielmani on laadullinen ja teoriaohjaava tutkimus, jossa aineistona on kuuden kirjoittajan yhdeksän eri kirjallista lähdettä. Kvalitatiivisena tutkimuksena kyse on teorialähtöisestä sisällönanalyysistä, jossa kotiseurakuntaliikkeen johtajuuskäsitystä tarkastellaan johtajuusteorioiden ja aineistolähtöisen analyysin valossa. Päättelyn logiikka on abduktiivinen. Lisäksi käytän tutkimukseni sisältämän narratiivisen aineiston tutkimisessa semioottisen sosiologian aktanttimallia, jota voidaan pitää narratiivisen kieliopin peruskaavana. Tutkimustulokset voidaan tiivistää kahteen pääluokkaan. Ensimmäisen pääluokan muodostavat johtajuustyypit, jotka ovat palveleva johtajuus, vanhemmuus johtajuutena ja menestyvä johtajuus. Toisen pääluokan muodostavat johtajuuden erityispiirteet, jotka ovat johtajuuden ”kääntymystarinat”, johtajan luonne ja lahjat ja uusien johtajien kouluttaminen. Tulosten yhteenvetona totean kansainvälisen kotiseurakuntaliikkeen johtajuuskäsityksessä olevan piirteitä uskontososiologisista profeetallisesta ja karismaattisesta johtajatyypistä sekä sosiaalipsykologian alalta eri johtajatyypeistä, kuten transformaalisesta johtajasta. Johtajuusnäkemys ilmentää toisaalta yleisiä uskonnollisen johtajuuden piirteitä, mutta integroituu myöhäismoderniin aikaan ja sen johtajuuskäsityksiin. Aineistostani nousee esille myös näkemyksiä, jotka eroavat yleisistä käsityksistä menestyksestä ja uusien johtajien kouluttamisesta. Kuvaan aineistostani esille tulevaa johtajuuskäsitystä nelikenttämallilla, joka muodostuu kahdesta keskenään jännitteisestä janasta: yhteisöllisyys-muutosjohtajuus ja pappi-profeetta. Sijoitan johtajuustyypit ja johtajuuden erityispiirteet tähän nelikenttään. Tutkimustulosteni perusteella kotiseurakuntaliikkeen johtajuusnäkemys länsimaissa on muutosjohtajuutta, joka edustaa toisaalta ihannetta paluusta alkuseurakunnalliseksi miellettyyn seurakuntamalliin ja toisaalta missionaalista asennetta kristinuskosta vieraantuneiden ihmisten tavoittamisessa.
  • Juurikkala, Oskari (2010)
    Kirja-arvio Alexandre Havardin teoksesta "Hyvejohtajuus" (Providentia, 2010).
  • Jokinen, Marja (2008)
    Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja luoda ymmärrystä johtajuudesta vuorovaikutussuhteessa syntyvänä ilmiönä. Varsinainen tutkimuskohde on sellainen asiantuntijaorganisaation kontekstissa toteutuva kahden ihmisen välinen vuorovaikutussuhde, jossa toinen henkilöistä pitää toista leaderinä. Sanoilla leadership ja leader viitataan henkilöön, joka näyttää suuntaa, innostaa tai luo ymmärryksen siitä, mikä on tärkeää. Leader auttaa muita ymmärtämään, minne ollaan menossa ja miksi. Leadership liittyy enemmän henkilökohtaisiin taitoihin ja ominaisuuksiin kuin muodolliseen asemaan. Tutkimuksessa leadershipin ei siis ajatella perustuvan johtajapositioon vaan se ymmärretään vuorovaikutuksessa syntyvänä ja muuttuvana identiteettinä. Johtajuutta luodaan ja ylläpidetään ja sitä voidaan myös murentaa vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty erään asiantuntijapalveluiden alalla toimivan yrityksen henkilökunnalle tehdyn kyselyn ja teemahaastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistuneet saivat itse nimetä organisaatiosta henkilöitä, joilla heidän mielestään on leadershipiä. Haastattelujen avulla kerättiin sekä nimeäjiltä että johtajiksi tunnistetuilta näkemyksiä ja kokemuksia johtajuudesta. Aineiston analyysissä käytettiin kehyksenä relationaalisen dialektiikan teoriaa, jonka ydinajatus on, että suhteet syntyvät, niitä ylläpidetään ja ne muuttuvat viestinnässä ilmenevien ja siinä syntyvien vastakkaisten voimien dynaamisessa vuorovaikutuksessa. Suhteet eivät siis ole pysyviä eikä niiden voi olettaa kehittyvän kohti tiettyä päämäärää tai tiettyyn suuntaan. Suhteeseen kuuluu sen olennaisena osana erilaisia jännitteitä, joita voi kuvata verbaalis-ideologisten voimien tai diskurssien jatkuvana vuoropuheluna. Jännitteisiin liittyy kilpailevia näkökulmia, orientaatiota, arvoja ja tehtäviä. Tutkimuksessa esitetään johtajuussuhteen jännitteiksi riippuvaisuuden ja autonomisuuden, samanarvoisuuden ja ylemmyyden, yksilön ja tiimin korostamisen, välittämisen ja instrumentaalisuuden, etuoikeuttamisen ja yhdenmukaisuuden sekä arvioimisen ja hyväksymisen väliset jännitteet. Toimivassa suhteessa osapuolet pystyvät tyydyttämään jännitteiden molempien voimien asettamia, vastakkaisia vaatimuksia. Kyselyyn vastanneet ja haastatellut olivat kaikki yksimielisiä siitä, että henkilön tavalla viestiä ja olla vuorovaikutuksessa on merkitystä leadershipin vaikutelman syntymiseen. Leadereiden viestintäosaamisen tarkasteluissa tärkeiksi taidoiksi nousevat kyky avoimeen, ymmärrystä lisäävään ja innostavaan viestintään.
  • Saarinen, Markus (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa käsitellään Suomen Keskusta r.p.:n puoluejohdon sisäisiä jännitteitä ja ristiriitoja keskusteltaessa Suomen valtion harjoittamasta integraatiopolitiikasta 1990-luvun alkupuoliskolla. Keskustan toimiessa tuolloin pääministeripuolueena, sillä oli keskeinen asema Suomen valtion tekemissä päätöksissä koskien muun muassa Suomen EY-/EU-jäsenyyttä. Mikäli puolue ei olisi asettunut tukemaan jäsenyyttä, Suomi ei välttämättä olisi liittynyt Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995. Tutkielmassa esitellään Keskustan puolueorganisaatiota, keskeisimpiä toimijoita ja tilaisuuksia, joissa puolueen keskeisimmät päätökset tehtiin. Puolueen eri organisaatioiden pöytäkirjoja ja muita dokumentteja sekä keskustataustaisia sanomalehtiä läpikäyden saadaan selville ne keskustalaiset, joilla oli eniten vaikutusvaltaa puolueen sisäisessä päätöksenteossa integraatiopolitiikasta keskusteltaessa. Keskustan puheenjohtaja Esko Ahon rooli ja vallankäyttö integraatiokeskusteluissa ja tehdyissä päätöksissä otetaan tarkasteluun. Erilaisten tutkimusten ja gallupien mukaan Keskustan jäsenien ja kannattajien enemmistö vastusti lähes koko 1990-luvun alkupuolen ajan Suomen liittymistä Euroopan unioniin, ja vastustus kasvoi jäsenyysprosessin edetessä. Tämä näkyi etenkin maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla. Vastustavalla kannalla oli myös Keskustaa lähellä oleva maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestö MTK. Vastaavasti Keskustan puoluejohdon enemmistö, mukaan lukien puolueen puheenjohtaja ja Suomen pääministeri Aho, suhtautui varovaisen myönteisesti ensin jäsenyyshakemuksen jättämiseen vuonna 1992, ja myöhemmin jäsenyyteen vuonna 1994. Ulkoista painetta jäsenyyden kannattamiselle tuli muilta puolueilta, sillä eduskunnan enemmistö oli jäsenyyden kannalla. Mikäli Keskusta olisi ryhtynyt avoimesti vastustamaan jäsenyyttä, se olisi voinut kaataa Ahon hallituksen. Presidentti Mauno Koivisto tuki taustalla Ahon hallitusta ja suhtautui maltillisesti EU-jäsenyyteen. Ulkopoliittisesta näkökulmasta Neuvostoliiton hajoaminen mahdollisti Suomen syvemmän integraation Länsi-Eurooppaan, ja muun muassa naapurimaa Ruotsin valtiojohto suhtautui myönteisesti EU-jäsenyyden hakemiseen. Osassa aiempia tutkimuksia on kritisoitu Keskustan puoluejohdon ja puheenjohtaja Ahon toimintatapoja EU-jäsenyysprosessin aikana. Syinä kritiikille on esitetty puoluejohdon toimintaa puolueen kenttäväen tahdon vastaisesti, sekä puheenjohtaja Ahon käyttämiä keinoja saavuttaakseen haluamansa tavoitteet. Puoluejohdon tavoitteena oli pitää puolue yhtenäisenä sisäisistä ristiriidoista huolimatta. Se ei onnistunut kaikissa tapauksissa kovin hyvin, sillä puolueen sisällä oli paljon jäsenyyttä vastustavia voimia etenkin EU-jäsenyyysprosessin loppuvaiheessa, muun muassa entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen. Puolue ei ottanut virallisesti voimakasta kantaa EU-jäsenyyden puolesta, jotta se ei ärsyttäisi liikaa kannattajiaan. Puolue ja sen johto kävivät ennen jäsenyyshakemuksen jättämistä paljon keskustelua jäsenistön kanssa, mutta jäsenyysneuvotteluiden aikana vuorovaikutteinen keskustelu haluttiin puoluejohdon näkökulmasta minimoida. Samalla puoluejohdon sisällä keskinäistä jännitettä haluttiin laannuttaa, vaikka johto teki päätöksiä EU-jäsenyyttä edesauttavasti. Huolimatta Keskustan jäsenten ja kannattajien enemmistön EU-jäsenyyden vastustuksesta, Keskusta päätti ensin tukea Suomen EU-jäsenyyshakemusta ja myöhemmin kannattaa Suomen jäsenyyttä EU:ssa. Puheenjohtaja Aho käytti päätöksenteon hetkinä saavutettua asemaansa ja valtaansa tehokkaasti saavuttaakseen tavoitteensa.
  • Perho, Amanda (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of the study is to find out how quality improvement is reflected in the leadership work of early childhood education and basic education. The study will also examine the key challenges for quality improvement in early childhood education and basic education. There were two research questions: (1) How do leaders describe quality improvement of early childhood education and basic education in their work? (2) What challenges are faced by leaders in quality improvement in early childhood education and basic education? The aim of the study is to produce information on how leadership in the field of education should be developed. The aim is also to produce information on how to develop high-quality early childhood education and basic education. Previous studies show that leadership can be used to support high-quality early childhood education and basic education. Previous studies also show that leaders in the field of education experience challenges in their work, which is why it is important to support leadership. The research material has been produced in the EduLeaders project, which aims to develop leadership studies in the field of education. The material of the study consisted of group interviews with the heads of day care centres and the principals, and there were a total of nine group interviews. The study extract was based on a phenomenological-hermeneutical approach and the material was analysed through data-based content analysis and theming. The results of the study showed that quality improvement was similar in the leadership work of early childhood education and basic education. According to the experiences of early childhood education and basic education managers, the challenges for quality development were also similar, although there were also differences in the challenges. The research resulted in the meaning structures describing the quality improvement and the challenges of quality improvement. The results of the research showed that quality development is a joint process of the organisation's experts. Quality improvement is carried out in cooperation with different parties, but more effective cooperation models should be developed. According to the study, management studies in the field of education should be developed and more effective management structures should be built for early childhood education. In addition, more systematic evaluation should be developed in both early childhood education and basic education.
  • Räsänen, Annika (Helsingfors universitet, 2012)
    Tämä laadullisia tutkimusmenetelmiä soveltava pro gradu -tutkielma käsittelee naisjohtajien hyvään johtajuuteen ja naisjohtajuuteen liittämiä mielikuvia ja merkityksenantoja. Tutkielmassa naisjohtajuus hahmotetaan sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksestä käsin, jossa keskeistä on näkemys johtajuuden rakentumisesta prosesseissa ja diskursseissa (esim. Hosking, 2006; Uhl-Bien, 2006). Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sovellettu sosiaaliskonstruktionistisen johtajuusnäkemyksen lisäksi Moscovicin (1961/1973) ajattelusta kehittynyttä sosiaalisten representaatioiden teoriaa ja sen eräitä keskeisiä työkaluja; objektivointeja, ankkurointeja ja kantateemoja. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Tutkimukseen valikoitui harkinnanvaraisen otoksen perusteella kuusi suomalaista naisjohtajaa, jotka ovat iältään 44–53-vuotiaita. Aineiston analyysimenetelmänä on sovellettu aineistolähtöistä teema-analyysiä ja sosiaalisten representaatioiden teoreettisen viitekehyksen ohjaamaa analyysiä, jossa keskeiseksi muodostui aineistossa esiintyvien merkitysten ja mielikuvien eli ankkurointien ja objektivointien liittäminen naisjohtajuuteen ja hyvään johtajuuteen. Lisäksi analyysiä ohjasi aineistosta havaittavat kantateemat eli yhteisesti jaetut arvo- ja normijärjestelmät, joista käsin sosiaalisia representaatioita tuotetaan. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät haastatteluissa tuotettuihin kolmeen sosiaalisten representaatioiden kantateemaan, joita ovat yksilö–yhteiskunta, feminiininen johtajuus–maskuliininen johtajuus ja tasa-arvo–epätasa-arvo. Lisäksi haastateltavat tuottivat sosiaalisia representaatioita liittyen hyvään ja huonoon johtajuuteen. Haastatteluista muodostettu hyvän johtajan prototyyppi sisältää sekä maskuliiniseksi miellettyjä piirteitä, kuten tuloskeskeisyyttä, jämäkkyyttä ja isähahmomaista tyyneyttä ja rauhallisuutta, että myös feminiiniseksi miellettyjä piirteitä, kuten keskustelevuutta ja empaattisuutta. Naisjohtajuuden yhtenä keskeisenä ankkurina voidaan pitää äitiyttä. Lisäksi keskeisiä, naisjohtajuutta kuvaavia ankkureita ovat ainokaisuus, miesjohtajuus ja naisjohtajan ruumiillistaminen. Naisjohtajat tuottivat myös tasa-arvon kantateemasta käsin niin kutsuttua tasa-arvon puheenlajia (ks. Marková, 2000), jossa korostuu sukupuolineutraali lähestymistapa johtamiseen. Toisaalta naisjohtajuuden irrottaminen omasta identiteetistä tuotti myös kielteisiä naisjohtajuuden representaatioita, kuten naisjohtajien ruumiillistamista median toimesta. Sukupuolineutraalin puheen ja toisaalta naisjohtajuuteen liitettyjen kielteisten piirteiden esille tuominen viittaa niin kutsuttuun, Jovchelovitchin (2007; 2008) esittämään kognitiivisen monimuotoisuuden käsitteeseen, jonka mukaan ihmisajattelulle on luonnollista, että puheessa tuotetaan keskenään ristiriitaisiakin näkökulmia ja tietorakenteita. Tutkielman tulokset viittaavat naisjohtajuuden ilmiön ristiriitaiseen luonteeseen. Toisaalta naisjohtajuus näyttäytyy luonnollisena ilmiönä, toisaalta sitä myös problematisoidaan. Naisjohtajuuteen ja hyvään johtajuuteen liitettiin monipuolisesti sekä kielteisiä että myönteisiä sosiaalisia representaatioita. Toisaalta naisjohtajuutta voi tämän tutkielman pohjalta tarkastella asteittain yhteiskunnassamme luonnollistuvana ilmiönä, toisaalta siihen liitetään edelleen joitakin hyvin stereotyyppisiä merkityksenantoja, kuten äitiyden myönteinen vaikutus naisjohtajuuteen ja toisaalta naisjohtajiin liitettävä tuplastandardin vaatimus, joka koskee sekä naisjohtajan pätevyyttä että myös hänen ulkonäköään.
  • Hiekkala, Anna-Riikka (Helsingfors universitet, 2015)
    This is a qualitative study researching the current state of early childhood education. The purpose of the study was to find out what kinds of things kindergarten teachers are hoping to change regarding the distribution of work between kindergarten teachers and kindergarten's nursemaids in day-care centers, and how kindergarten teachers wish the director would act regarding these issues. This study was part of the research project "Transition from the education to the profession and staying at work in the kindergarten teacher career" conducted by the teacher training college of the University of Helsinki. The data was collected using an electronic questionnaire and the study involved 490 kindergarten teachers from five counties in the metropolitan Helsinki area. This study focuses specifically on two open questions and total of the answers was 399. The data is analyzed through a content analysis. The theoretical background of the study is focused on the organisation of the distribution of work and leadership in day-care centers. Previous studies have shown that unclarity on the key tasks of the director in the field of early childhood education has affected confusion and excessive liberties in defining both the directors' and the kindergarten teachers' work descriptions. (Hujala 2005; Halttunen 2000; Nivala 1999) In addition, previous studies have shown that the growing work distribution trend in the day-care centers where everyone does everything has negatively affected the pedagogical level of staff, and kindergarten teachers have lost their position in the field of early childhood education. (Hujala 1998; Kinos 2008; Onnismaa & Kalliala 2010). The results showed that kindergarten teachers wish for a clearer definition of their tasks. They also hope better organization of work and usage of working time. Kindergarten teachers wish that directors would be involved in the distribution of work in the day-care centers. They also wish that the expertise of different professional groups would be recognized in the process. The results showed that many kindergarten teachers need the director to support the formation of a clear division of labor and its implementation in day-care centers. The results provide information on what issues the kindergarten teachers think should be payed attention to in day-care center leadership, and how they would want to change the distribution of work in day-care centers.