Browsing by Subject "julkinen hallinto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 33
  • Reijonen, Suvi (2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan strategia- ja muutosviestinnän rooleja ja käytäntöjä Uudenmaan verovirastossa. Organisaatiossa tapahtuvat muutokset ovat luonteeltaan toimintatapoihin, johtamiseen ja organisaatiorakenteisiin liittyviä, ja niillä tulee olemaan laaja-alaisia vaikutuksia organisaation toimintaan. Muutoksiin liittyen organisaatiolle on laadittu uusi strategia. Tutkimuksessa viestinnälle asetettuna tavoitteena on, että jokainen organisaation jäsen ymmärtäisi strategian merkityksen organisaatiolle ja oman merkityksen siinä, ja että viestintä helpottaisi ihmisten sopeutumista muutokseen. Tutkimuksessa pyritään löytämään keinot tavoitteeseen pääsemiseksi sovittamalla yhteen eri henkilöstöryhmien, eli ylimmän johdon, esimiesten, asiantuntijoiden ja perushenkilöstön odotuksia strategia- ja muutosviestinnälle. Tutkimuskysymyksinä tarkastellaan, mitä nämä eri ryhmien edustajat odottavat viestinnältä ja miten he määrittelevät oman viestintätehtävänsä sekä millaiset viestintäkäytännöt ovat toimivimpia muutos- ja strategiaviestinnässä eri ryhmien mielestä. Tutkimus on tilaustyö Uudenmaan verovirastolle. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa pääosin strategiaviestinnän teoreettinen tutkimusperinne (mm. Ikävalko 2005, Maula 2004, Mintzberg 2003, Åberg 1997, 2006) sekä strategiaviestinnän käytäntöjä selventävä kirjallisuus (mm. Hämäläinen ja Maula 2004 sekä Mantere, Aaltonen, Ikävalko, Hämäläinen, Suominen & Teikari 2006). Strategiaviestinnän teoriapohja rakentuu pitkälti Teknillisen korkeakoulun tutkimus- ja kehitysohjelma Stradan tuloksiin sekä ohjelmaan osallistuneiden tutkijoiden omiin tutkimuksiin. Julkishallinnon kehitystä kartoitetaan mm. Virtasen & Wennbergin (2005) teoksen pohjalta ja julkishallinnon strategista johtamista Joycen (1999) teoksen kautta. Tutkimusaineistona on kymmenen teemahaastattelua, joista viisi on yksilö-ja viisi ryhmähaastattelua. Haastateltuja on 40, joista 35 on haastateltu ryhmähaastattelussa ja viisi yksilöhaastatteluissa. Haastatellut ovat organisaatiossa johtajan, ryhmäesimiehen, asiantuntijan tai perushenkilöstön asemassa. Tutkimusote on laadullinen ja se perustuu aineiston teemoitteluun, jossa aineistosta pyritään löytämään ja erottelemaan tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet. Tutkimuksessa keskeisiä teemoja ovat eri roolien edustajien viestintään kohdistuvat odotukset sekä johtajien ja esimiesten rooli viestijöinä, strategialle annettu merkitys ja siihen sitoutuminen sekä strategia- ja muutosviestinnän toimivat käytännöt. Tutkimuksen tuloksina kootaan yhteen tekijät, joista rakentuu tutkimusorganisaatiossa laadukas strateginen ja muutosviestintä. Nämä tekijät ovat viestinnän avoimuus ja keskustelevuus, sisäisen viestinnän jaetut käytännöt, viestinnän yhteisöllisyys, viestinnän ymmärrettävyys eli strategian avaaminen arkikielelle sekä viestinnän taustoittavuus. Eri roolien edustajista johto odottaa erityistä aktiivisuutta esimiehiltä, jotka taas kokevat oman roolinsa viestinnässä operatiiviseksi. Asiantuntijat toivovat erityisesti keskustelua ja debatointia päätöksistä sekä vuorovaikutteisuutta viestintään, kun taas perushenkilöstössä viestinnältä toivotaan motivointia, jotta muutoksiin ja strategian ohjaaman tulevaisuuteen olisi helpompi sopeutua.
  • Lumme, Eero (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan lainvalmistelussa esitettyjä näkemyksiä julkisen hallinnon automaattisen päätöksenteon sääntelytarpeesta. Automaattinen päätöksenteko on dataan ja algoritmeihin perustuvaa teknologiaa, joka kykenee tekemään päätöksiä täysin itsenäisesti tai yhdessä ihmistoimijan kanssa. Päätösautomaatiota hyödynnetään jo laajasti julkishallinnossa Suomessa. Kriittinen data- ja algoritmitutkimus on kuvannut useita teknologioiden käyttöön liittyviä haittoja. Teknologiaan liitettyjen riskien lisäksi aikaisemmassa tutkimuksessa on pohdittu myös miten teknologiaa ja sen riskejä tulisi hallita esimerkiksi lainsäädännön keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys on tieteen- ja teknologiantutkimuksen perinteeseen kuuluva ja odotusten sosiologiaan pohjautuva sosiotekninen kuvitelma. Sillä tarkoitetaan kollektiivista, institutionaalisesti vakiintunutta ja julkisesti esitettyä visiota tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Sosioteknisen kuvitelman ajatellaan sekä muodostuvan että muodostavan sosioteknistä muutosta molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa teknologian ja yhteiskunnan kanssa. Tarkasteltu lainvalmistelu avaa ikkunan automaattista päätöksentekoa koskevan sosioteknisen kuvitelman muodostumisprosessiin. Perustuslakivaliokunta on antanut useita lausuntoja, joissa automaattista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö on todettu puutteelliseksi. Oikeusministeriö käynnisti vuoden 2020 alkupuolella teknologiaa koskevan lainvalmistelun. Esiselvityksen jälkeen Oikeusministeriö julkaisi arviomuistion, joka lähetettiin sidosryhmille lausuntokierrokselle. Lausuntoja Oikeusministeriö vastaanotti yhteensä 65 kappaletta. Arviomuistio ja lausunnot muodostavat tutkielman aineiston, jota analysoitiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Asiakirjojen, menetelmän ja teorian yhdistelmästä muodostettiin temaattinen analyysi, jonka avulla koottiin kuva automaattista päätöksentekoa koskevan sosioteknisen kuvitelman elementeistä. Keskeisiä teemoja määriteltiin kolme: teknologian yhteiskunnallinen rooli, näkemykset teknologian sääntelystä sekä valtion ja muun yhteiskunnan relaatio. Teknologian rooliksi miellettiin yleistä hyvää ja Suomen kilpailukykyä luovana työkaluna oleminen. Mahdollistavan ja teknologianeutraalin lain nähtiin tuottavan laadukasta ja tehokasta hallintoa. Toisaalta teknologiaan liitettyihin riskeihin perustuen sen tiukkaa sääntelyä lailla tuettiin myös laajalti. Harkinnanvaraisuuden, oppivan tekoälyn sekä ihmisen ja koneen toimijuuden käsitteiden täsmällisen määrittelyn vaikeus hankaloitti riskien ja etujen vertailua aineistossa. Lainvalmistelu miellettiin valtion ja kansalaisyhteiskunnan väliseksi osallistavaksi dialogiksi. Kansalaisten rooli nähtiin enemmän demokraattisen oikeusvaltion jäsenyytenä kuin palveluja valikoivana kuluttajakansalaisuutena. Lainvalmistelun kautta saatu kuva automaattisen päätöksenteon sosioteknisestä kuvitelmasta ei ole vielä täysin vakiintunut ja kollektiivisesti jaettu, vaan se jatkaa muodostumistaan lainsäädäntöprosessin edetessä.
  • Parkkinen, Anna (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan julkiseen johtamiseen liittyvää johtamispuhetta useiden näkökulmien organisaatioteoreettisessa viitekehyksessä, johtamispuheen käsitteen kautta. Organisaatioteoreettinen viitekehys olettaa viimeaikaisimman yhteiskunnallisen kehityksen modernista postmoderniksi näkyvän myös organisaatioiden tasolla, organisaatioteoreettisena käänteenä modernista postmoderniin. Tutkielman teemana ja kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen konstruktivismin ja organisaatioteoreettinen näkökulman sovittaminen julkisen johtamisen kehitykseen. Johtamisen kehittämisen ymmärtämiseksi pyritään ymmärtämään julkisen johtamisen kehittämiseen liittyvää johtamispuhetta ja johtamista tekstuaalisena konstruktiona. Tutkimuskysymyksenä esitetään kysymys siitä, minkälaisena johtamispuhe näyttäytyy organisaatioteoreettisessa viitekehyksessä julkisessa kontekstissa ja minkälaisia ristiriitoja tai ongelmia erilaiset teoreettiset juonteet puheen taustalla tuottavat. Miten vahvoja ovat suomalaisen julkisjohtamispuheen pyrkimykset pois modernin byrokratian johtamispuheesta, tai onko sellaiseen pyrkimystä? Aineistona tutkielmassa käytetään 2000-luvulla tuotettuja julkisia dokumentteja ja asiakirjoja julkisen johtamisen kehittämisestä. Aineiston lähtökohtana ovat uudelle vuosituhannelle asetetut kehittämistavoitteet ja politiikkavisiot. Näistä dokumenteista voidaan erotella ja analysoida johtamispuhetta ja kehitysdiskursseja, joilla luodaan suuntaa suomalaisen julkisen johtamisen kehittämiseksi. Organisaatioteoreettisesti kiinnostavien osa-alueiden perusteella johtamispuhetta tarkastellaan yksilön, rakenteen, ympäristön ja ajan, ja muiden erityisesti valtionhallinnon johtajuudesta nousevien diskurssien kautta. Työn loppupäätelmissä todetaan, että suomalaisen julkishallinnon kehittämiseen liittyvä johtamispuhe seuraa tietyiltä osin postmodernin organisaation tunnusmerkkejä, mutta johtamisen järjestäminen ja yksilöiden kompetenssien kehittäminen perustuvat vielä suurimmilta osin modernin järjestelmän ja ajattelun mukaisesti järjestettyihin funktionalistiin kaavoihin. Kulttuurillisille seikoille ei anneta johtamispuheessa kovin suurta painoarvoa. Tiettyjä eriytymisen ja virtuaalisuuden tunnuspiirteitä on olemassa, mutta johtamispuheen ristiriidat saattavat myös kylvää helpommin hämmennystä kuin inspiroivaa ja organisaatiota tukevaa kehityspuhetta. Tyypillistä julkiselle johtamispuheelle oli myös menneisyyteen katsominen, mikä saattaa vaikeuttaa osaltaan tulevaisuuteen ja proaktiiviseen toimintaan suuntautumista. Verkostomaisuuden ja kulttuurillisten muutosten omaksuminen saattaa myös pysähtyä staattisiin laillisuusperiaatteisiin tai vahvaan julkisessa hallinnossa vallitsevaan byrokratiakulttuuriin. Johtamispuhe julkisen johtamisen kontekstissa koostuu modernin byrokratian mukaisesta pohjavireestä, pyrkimyksestä kohti postmodernia kieltä ja rakenteita ja laillisuusperiaatteen vaatimuksista. Työn tärkeimmät lähteet ovat teoreettisen viitekehyksen osalta Mary Jo Hatch (1997) ja Pauli Juuti (2001)
  • Hoffman, Monika (2002)
    The aim of the study was to find a set of competencies for an ideal public manager in an international environment by using a competency model. The validity of the model was tested through a case study. The case study - the Management Training Piogramme (MTP) for the European Commission, was evaluated by using the framework of the new competency model. The main questions answered by the study were: did the MTP fulfil the expectations of the competence model for an 'ideal public manager' in an international environment, and how well did the new model describe the competencies of an 'ideal public manager'. There was no theoretical model directly adaptable for this study. Therefore, different theories were combined front Mintzberg, Yukl, Lucia & Lepsinger, Virtanen and Mouritzen to find a more complete set of competencies for an ideal public manager in an international environment. A new model of competencies was created, witch included roles, practises and competencies of traditional manager, public manager and international civil servant. This new model was then used to evaluate the MTP. In order to better understand and analyse the competencies set for the MTP, the setting of the European Commission and its organisational culture was described. Organisational culture is briefly introduced and how it can affect attitudes, values, ideology, behaviour and practises in the European commission. This underlying organisational culture was reflected in the MTP. After deriving a new set of competencies for the middle managers of the European Commission and testing them through the new model, the conclusion was that the MTP covered almost all of the task-oriented competencies (setting objectives, delegating, prioritising) nearly all relations-oriented competencies (feedback, motivating, team building) and lacking some of the important change oriented and substantial roles (networking, negotiation). Many of the roles and competencies that I found missing were categorised by the ethical and politic competencies (co-operation with member states, best practises, organisational values). The focus of the MTP was on general management skills. According to the TNA, this focus matched the needs of the participants. In conclusion, the MTP was successful. The most significant finding of the study based on the new model was that the theme of Service Culture in the programme became the core competence for the middle managers of the Commission. Service Culture brought light into the more significant ethical and political value based competencies. It seemed to capture the essence of values for existence and purpose for the commission. Unfortunately, the conclusion was that Service Culture was not covered in depth in the MTP. Despite the fact that MTP as a data base provided only a narrow view of all international public manager, the competency model as a method worked well. Competency model can be an effective method in finding a set of competencies for an ideal public manager in an international environment. The approach of this study to take a wide perspective by combining the different theories worked well. The need for further development of the model to be suitable in a general context is obvious. The challenge for future studies is to conduct in-depth analysis of competencies in several international organisations to design a more generic model. Furthermore, the fact that no theory exist, which would look at competencies in as wide perspective as this ease required, already proves the need for further research in the field.
  • Viitala, Jenni (2005)
    Tutkielma käsittelee Indonesian desentralisaatiota ja sen vaikutuksia hyvän hallinnon kehittymiselle. Indonesia on viimeisten viiden vuoden aikana läpikäynyt suuria muutoksia. Suharton diktatuuri vaihtui demokraattiseksi hallintojärjestelmäksi, paikallishallinnot saivat runsaasti autonomiaa ja lisäksi Aasian talouskriisi koetteli Indonesiaa erityisen ankarasti. Desentralisaatio toteutettiin pitkälti valtion yhtenäisyyden vaalimiseksi, sillä paikalliset autonomiavaatimukset olivat 1990-luvun lopulla vahvistuneet monin paikoin. Desentralisaation merkitystä hyvän hallinnon kehittymiselle tutkielma lähestyy erilaisten hallinnon laatua kuvaavien teemojen kuten kansalaisten osallistamisen päätöksentekoon ja korruption avulla. Pyrkimyksenä on selvittää miten laajamittainen poliittinen, hallinnollinen ja taloudellinen desentralisaatio ovat näiden teemojen osalta vaikuttanut hallinnon laatuun. Desentralisaation vaikutusten ohella pohditaan myös merkittävimpiä tekijöitä ja puutteita, jotka estävät hyvän hallinnon toteutumista Indonesiassa. Desentralisaation perusteleminen hallinnon laatua parantavilla ominaisuuksilla on ollut vahvasti esillä sekä teoreettisessa kirjallisuudessa että kansainvälisten avustusjärjestöjen agendoilla. Mm. UNDP on todennut desentralisaation avulla olevan mahdollista mm. parantaa palveluja sekä vahvistaa demokraattisten arvojen olemassaoloa. Kriittisemmin desentralisaation hallinnon laatua parantaviin vaikutuksiin suhtautuvat sen sijaan korostavat desentralisaation johdosta esimerkiksi korruption lisääntyvän alemmilla hallintotasoilla. Jokaisen tutkielmassa käsitellyn teeman yhteydessä tarkastellaan myös sitä, millaisia väitteitä desentralisaation ja hallinnon laatua kuvaavan teeman suhteesta on esitetty, ja miten nämä väitteet Indonesian kohdalla pitävät paikkansa. Tutkielma osoittaa, että desentralisaatiolla ei ole ollut ainoastaan hallinnon laatua parantavia vaikutuksia Indonesiassakaan. Desentralisaatio on toisaalta tukenut tiettyjen hyvään hallintoon liitettyjen ominaisuuksien, kuten kansalaisten osallistamisen päätöksentekoon, vahvistamista. Korruptiota sen sijaan ei ole Indonesiassa pystytty kitkemään desentralisaationkaan avulla. Lisäksi tutkielmassa summataan, mihin toimenpiteisiin tulisi hallinnon laadun parantamiseksi jatkossa kiinnittää huomiota. Näitä puutteita, joiden kehittäminen toisi vahvan perustan hyvän hallinnon edistämiselle ovat desentralisaation huolellisempi suunnittelu, kansalaisyhteiskunnan osallistamisen ja avoimen tiedonvälityksen institutionalisointi sekä vastuuvelvollisuusmekanismien vahvistaminen
  • Cosens, Barbara; Ruhl, J. B.; Soininen, Niko; Gunderson, Lance; Belinskij, Antti; Blenckner, Thorsten; Camacho, Alejandro E.; Chaffin, Brian C.; Craig, Robin Kundis; Doremus, Holly; Glicksman, Robert; Heiskanen, Anna-Stiina; Larson, Rhett; Similä, Jukka (National Academy of Sciences, 2021)
    Proceedings of the National Academy of Sciences Sep 2021, 118 (36) e2102798118
    The speed and uncertainty of environmental change in the Anthropocene challenge the capacity of coevolving social–ecological–technological systems (SETs) to adapt or transform to these changes. Formal government and legal structures further constrain the adaptive capacity of our SETs. However, new, self-organized forms of adaptive governance are emerging at multiple scales in natural resource-based SETs. Adaptive governance involves the private and public sectors as well as formal and informal institutions, self-organized to fill governance gaps in the traditional roles of states. While new governance forms are emerging, they are not yet doing so rapidly enough to match the pace of environmental change. Furthermore, they do not yet possess the legitimacy or capacity needed to address disparities between the winners and losers from change. These emergent forms of adaptive governance appear to be particularly effective in managing complexity. We explore governance and SETs as coevolving complex systems, focusing on legal systems to understand the potential pathways and obstacles to equitable adaptation. We explore how governments may facilitate the emergence of adaptive governance and promote legitimacy in both the process of governance despite the involvement of nonstate actors, and its adherence to democratic values of equity and justice. To manage the contextual nature of the results of change in complex systems, we propose the establishment of long-term study initiatives for the coproduction of knowledge, to accelerate learning and synergize interactions between science and governance and to foster public science and epistemic communities dedicated to navigating transitions to more just, sustainable, and resilient futures.
  • Neuvonen, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Helsingin kaupungissa otettiin käyttöön uudistunut johtamisjärjestelmä kesällä 2017. Johtamisjärjestelmän uudistukseen kuuluneessa hallintouudistuksessa siirryttiin toimialamalliin, johon virkamiesvalmistelu ja palvelujen ohjaus perustuvat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan johtamisuudistuksen aiheuttamaa muutosta Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulu-tuksen toimialan hallinnossa organisaatiokulttuurin pohjalta. Tutkielmassa organisaatiokulttuuri ymmärretään tulkinnalli-sen paradigman kautta ja kulttuuria tarkastellaan hallinnon johdon näkökulmasta. Kulttuuria tarkastellaan arvojen pohjal-ta, sillä arvot ohjaavat organisaation toimintaa, niitä pidetään luotettavana representaationa organisaation kulttuurista ja julkishallinnon legitimiteetti perustuu yhteiskunnassa soveliaiksi katsottujen arvojen noudattamiseen. Tutkielman tavoite on selvittää millainen Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuuri on johdon näkökulmasta, ja miten kulttuuri on muuttunut uudistuksen myötä, jotta voisimme ymmärtää millaisten arvojen pohjalta hallinto toimii ja miten politiikkatoi-mia implementoidaan. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä Kaskon toimialan hallinnon johdon jäsenen puolistrukturoidusta teemahaas-tattelusta. Aineiston tutkimusmenetelmänä sovelletaan laadullista sisällönanalyysia, joka tehdään ensisijaisesti teo-rialähtöisesti kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuen. Viitekehys mahdollistaa organisaatiokulttuureiden tarkaste-lun systemaattisesti ja moniulotteisesti, jossa organisaation kulttuurin eri arvoihin, toimintatapoihin ja päämääriin poh-jautuvia kulttuurin arkkityyppejä kilpailutetaan keskenään. Viitekehys mahdollistaa kulttuurin muutoksen tutkimuksen sekä kehittämiskohteiden arvioinnin. Tutkielmassa tarkastellaan myös ohjaavan teorian ulkopuolisia kulttuurisia ele-menttejä induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Kaikki neljä kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuvaa kulttuurityyppiä ilmenevät Kaskon toimialan hallinnossa, joista hierarkian kulttuurityyppi on vahvin. Muut kulttuurityypit eli yhteisö, kehittäminen ja kilpailu vallitsevat hallinnossa yhtä vahvoina. Yhteisön kulttuurityyppi on vahvistunut merkittävästi uudistuksen myötä, mikä tarkoittaa samalla kilpai-lun kulttuurityypin heikkenemistä. Hierarkian ja kehittämisen kulttuurityyppien vallitsevuudet ovat pysyneet samoina. Yhteisöllisyyden vahvistumista tukee vahva johtaminen ja työntekijöiden muutosvalmius. Hallinnon ongelmat lisätä kehittämiskulttuuria johtuvat psykologisesti turvallisen ympäristön ainakin osittaisesta puuttumisesta sekä polkuriippu-vuuden muutosta estävästä voimasta. Tutkielma vahvistaa käsityksen siitä, että organisaatioiden muutos todella tapahtuu historian ehdoilla, ja hierarkkisen julkishallinnon kulttuuri muuttuu hitaasti. Aineiston perusteella näyttää siltä, että hallinnossa on yritetty toteuttaa liian suuri kulttuurinen muutos kerralla. Muutoksen implementointia vaikeuttaa hallinnossa vallitseva epäselvyyden tila siitä, millaisia toivotut toimintatavat ovat. Yleiskuva Kaskon hallinnon johdon suhtautumisesta uudistukseen on kuitenkin myönteinen. Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuurin muutos on yhteydessä kansainvälisen julkishallinnon kulttuurin muutokseen, jossa korostetaan hyvää hallintoa, vähennetään hierarkkisia julkishallinnon piirteitä ja tuodaan päätöksenteko sekä palvelutarjonta lähemmäksi palvelun käyttäjää. Kansalaisten osallisuuden parantaminen toimialan strategisena tavoitteena liittyy myös keskusteluun kansalaisyhteiskunnan ja markkinoiden merkittävästä roolista mo-dernien yhteiskuntien toiminnassa.
  • Tuunainen, Juha (2004)
    Väitöskirjassa analysoidaan erään Helsingin yliopistossa toimineen, kasvibiotekniikkaa käyttäneen tutkimusryhmän kymmenvuotinen elinkaari ryhmän perustamisesta vuonna 1990 siihen saakka, kun se muuttui tutkimuslähtöiseksi spin-off –yritykseksi vuonna 2000. Tutkimusaineisto koostuu 79 haastattelusta ja laajasta dokumenttiaineistosta, johon kuuluu muun muassa tieteellisiä julkaisuja, tutkimussuunnitelmia ja –raportteja sekä kirjeenvaihtoa. Aineiston laadullisessa analyysissä hyödynnetään useita teoreettisia lähestymistapoja, jotka ovat tarkastelleet tiedettä ja yliopistoja työkäytäntöjen näkökulmasta (esim. kulttuuri-historiallinen toiminnan teoria, etnometodologia ja symbolinen interaktionismi). Näin saatujen tulosten perusteella kommentoidaan joitain sellaisia teorioita, joiden mukaan tiede ja yliopistot olisivat viime aikoina radikaalisti muuttuneet. Väitöskirjan pääosan muodostaa neljä kansainvälisissä lehdissä julkaistua artikkelia, joista kussakin eritellään jotakin tutkimusryhmän elinkaaren vaihetta. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan ryhmän laboratoriotyötä ja sitä, kuinka sen käyttämät kokeelliset järjestelmät muuttuivat 1990-luvun alkuvuosina. Toisessa artikkelissa hyödynnetään symboliseen interaktionismiin pohjaavaa sosiaalisten maailmojen näkökulmaa (social world perspective) tieteenalojen välisten konfliktien analysoimiseksi siinä yliopiston laitoksessa, jossa tutkittu ryhmä työskenteli. Kolmannessa artikkelissa tutkitaan sitä, kuinka raja tutkimusryhmän perustaman biotekniikkayrityksen ja yliopistotoiminnan välillä tuotettiin ja kuinka sitä ylläpidettiin 1990-luvun lopussa. Neljäs artikkeli puolestaan kokoaa tutkimuksen empiiriset tulokset yhteen ja kritisoi tältä pohjalta ns. tiedontuotannon mallia 2 (Mode 2 knowledge production) and teesiä yliopistojen, teollisuuden ja valtiovallan kolmoiskierteestä (triple helix). Väitöskirjan mukaan tiede ja yliopisto tulee nähdä monimutkaisina ja sisäisesti ristiriitaisina kokonaisuuksina, joiden kehitykseen vaikuttavat monet historialliset, poliittiset ja kulttuuriset tekijät. Lisäksi väitöskirja osoittaa sen, mitä etua tieteellisten ja organisatoristen käytäntöjen tutkimuksesta on verrattuna sellaisiin geneerisiin malleihin, kuten vaikkapa tiedontuotannon malli 2, yliopistojen, teollisuuden ja valtiovallan kolmoiskierre, akateeminen kapitalismi (academic capitalism) tai yritysyliopisto (enterpreneurial university).
  • Sinikara, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (2)
  • Streng, Virve (2010)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia haasteita julkisten organisaatioiden muuttunut toimintaympäristö asettaa niiden johtamisviestinnälle. Toimintaympäristön muutoksilla tarkoitetaan uuden julkisjohtamisen, tuottavuusohjelman ja henkilöstön rakenteen aiheuttamia muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet organisaatioiden sisällä työn tekemisen tapoihin ja johtamisen käytäntöihin. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on Suomen syyttäjälaitos. Tutkielman empiirisessä osuudessa syyttäjälaitoksen johtamisviestintää tutkittiin kirjallisen kyselyn avulla, joka sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat syyttäjälaitoksen henkilökunnan käsitykset johtamisviestinnän nykytilasta ja mitkä ovat syyttäjälaitoksen henkilöstön odotukset johtamisviestintää kohtaan. Kokonaistutkimuksena toteutetun kyselyn vastausprosentiksi tuli 39 %. Vastaukset analysoitiin käyttämällä sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Kokonaiskuvan luominen syyttäjälaitoksen johtamisviestinnän nykytilasta osoittautui haastavaksi, sillä näkemykset johtamisviestinnästä olivat monin paikoin ristiriitaisia ja vastauksissa oli runsaasti hajontaa. Syyttäjälaitoksen johtamisviestintää on vaikeaa arvioida kokonaisuutena, koska käytännöt vaihtelevat oman viraston ja laitoksen ylimmän johdon johtamisviestinnän välillä. Myös virastojen välillä ja jopa virastojen sisällä on eroja sen mukaan, puhutaanko viraston päätoimipaikasta vai palvelutoimistosta. Tutkimuksen mukaan oman viraston toiminta ja oman työn tavoitteet ovat paremmin tiedossa kuin koko organisaation tavoitteet ja toiminta. Myös avoimet vastaukset antoivat viitteitä siitä, että monella vastaajalla on myönteisempi käsitys oman syyttäjänviraston johtamisviestinnän toimivuudesta verrattuna koko laitoksen ylimmän johdon viestintään. Syyttäjälaitoksen henkilöstön odotukset kohdistuvat entistä avoimempaan päätöksentekoprosessiin ja dialogiseen työyhteisöviestintään. Syyttäjälaitos on asiantuntijaorganisaatio, jonka johtamisessa avainasemassa ovat osallistavat johtamiskäytännöt. Johdolta odotettiin johdonmukaista ja selkeää viestintää sekä vuorovaikutusta ja aitoa läsnäoloa henkilöstön kanssa. Erityisen tärkeäksi dialogisuus koettiin käsiteltäessä hankalia ja vaikeita asioita, kuten organisaatiomuutoksia, henkilöstöratkaisuja ja resurssitilannetta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä hajautuneesti toimivien syyttäjänvirastojen viestintään. Fyysisestä hajautumisesta huolimatta johtamisviestinnässä ei voida turvautua liikaa teknologiavälitteiseen viestintään, vaan kasvokkaisviestinnän keinoilla on suuri merkitys etenkin sitoutumisen ja yhteisöllisyyden tunteen luomisessa. Tutkimuksen perustella me-hengen ja yhteisöllisyyden luomista pidetään hajautuneissa virastoissa tärkeämmässä asemassa kuin keskitetyissä virastoissa. Henkilöstöryhmillä on erilaiset odotukset viestinnän keinojen suhteen. Asiantuntijat painottivat henkilökohtaisten kanssakäymisen merkitystä eivätkä pitäneet esimerkiksi kokouksia ja neuvotteluja sekä intranetiä yhtä tärkeässä asemassa johtamisviestinnän keinoina. Tukipalveluhenkilöstö taas arvosti muita enemmän esimerkiksi tiedotustilaisuuksien ja yhteistoimintakokousten merkitystä. Johtamisviestintä tulisi sovittaa niin, että kaikki tuntevat olevansa viestinnän osapuolina tasavertaisessa asemassa ja saavansa tietoa itselleen sopivassa muodossa sekä oikeiden kanavien kautta viestittynä.
  • Laamanen, Topi (Helsingfors universitet, 2004)
    Erilaisten palvelujen tarjoaminen verkossa on yleistynyt internetin leviämisen myötä. Myös julkiseen hallintoon kohdistuu paineita tarjota palveluita verkossa. Tähän mennessä julkisen hallinnon tarjoamat verkkopalvelut ovat olleet lähinnä tietoa tarjoavia, tai yhteen virastoon kytkeytyviä palveluita. Tavoittena on, että kansalaiset voisivat asioida yhden portaalin kautta ja monimutkaistenkin transaktioiden teko (esimerkiksi veroilmoitus) onnistuu luontevasti. Tietojenkäsittelytieteen näkökulmasta tällaisten yhteispalveluiden (one-stop government) toteuttaminen vaatii kehittyneitä sovellusintegraatiotekniikoita. Transaktioiden käsittely vaatii myös työnkulkujen hallintaa ja virtuaalisten organisaatioiden muodostamista. Tietoturva ja tietosuoja ovat myös oleellisia asioita sähköisessä asioinnissa. Tieteellisiä artikkeleita aihe-alueelta löytyy paljon, mutta konkreettisia teknisiä ratkaisuja on vain muutama. Tämä tutkielma on state-of-the-art tyyppinen katsaus näihin tekniikoihin ja pilottihankkeisiin. Laajempaan tarkasteluun on otettu neljä projektia: ADSS-OSCAR, PASSPORT, eGOV ja WebDG. Tutkimusongelmana on: onko yhteispalveluiden toteutuksessa muodostunut jo vakiintuneita standardiratkaisuja, ja mitä ongelmia on vielä ratkaisematta? Jo muodostuneiksi standardeiksi todetaan XML, ja siihen perustuvat sovellukset, erityisesti web-palvelut (SOAP, WSDL, UDDI). Myös J2EE-standardi on vahvasti esillä. Alueita, jotka vaativat suurempaa huomiota tai joihin liittyy ratkaisemattomia ongelmia, ovat asiakaslähtöisyys, läpinäkyvyys, käytettävyys, työnkulkujen hallinta, tietosuoja ja suorituskyky. Tekniset välineet palveluiden rakentamiseen ovat kuitenkin olemassa ja suurimmat ongelmat ovat ei-teknisiä
  • Anttila, Mika (2004)
    Tutkimuksen kohteena työssäni on julkisen ja yksityisen organisaation välinen yhteistyö. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten julkinen organisaatio hyödyntää yksityisen organisaation kanssa tehtävää yhteistyötä palvelutehtävänsä toteuttamisessa. Tutkimusongelma tarkentui kolmeen kysymykseen, joiden kautta etsittiin vastausta tutkimusongelmaan: miksi julkinen organisaatio aloittaa yhteistyön, miten yhteistyökumppanit valitaan ja mitä yhteistyömalleja käytetään. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkittu organisaatio oli Uudenmaan Työvoima- ja Elinkeinokeskus. Aineisto oli laadultaan kvalitatiivinen ja koostui teemahaastatteluista sekä hallinnollista toimintaa kuvaavista dokumenteista. Aineisto analysoitiin faktanäkökulmasta, jolloin keskityttiin aineistosta esiin nouseviin tosiasioihin. Analyysin näkökulma rakennettiin resurssi-riippuvuuden ja organisaation strategian synteesistä, joita myös Butler ja Gill (2001)hyödyntävät julkisen organisaation yhteistyön analysoinnissa. Yhteistyön hyödyntäminen palvelutehtävässä lähtee tutkitun julkisen organisaation resurssien niukkuudesta palvelutehtävän toteuttamisessa. Yhteistyön aloittamiseen vaikuttaa työvoimaresurssien niukkuus, keskinäisriippuvuus, tiedon puute ja kokemus aikaisemmista yhteistyösuhteista. Yhteistyökumppanin valinta toteutetaan kokonaistaloudellisuuden periaattteita noudattaen, jolloin valinnassa huomioidaan samanaikaisesti useita kriteereitä. Näitä ovat esimerkiksi yhteistyökumppanin asiantuntemus ja tarjotun palvelun laatu. Tutkitussa organisaatiossa hyödynnettiin kolmea eri yhteistyömallia, joita olivat ostopalvelut, yhteishankkeet ja asiantuntijapalveluiden yhteistyömalli. Yhteistyömalleissa julkisen organisaation rooli palveluiden tarjoajana ja rahoittajana vaihtelee.
  • Juntumaa, Inari (2005)
    Alun perin Iso-Britanniasta lähtöisin oleva New Public Management on muokannut julkishallintoa myös Suomessa runsaan viidentoista vuoden ajan. Hyvinvointipalvelumme on perinteisesti rakennettu tasa-arvon ja vahvan keskushallinnon varaan. Tutkimuksen lähtökohta on selvittää NPM:n vaikutusta hyvinvointipalveluihimme josta esimerkkinä ovat koulutuspalvelut. Tutkimuskohteeksi on rajattu peruskoulutus, sillä se on koulutussektorin tarkoituksenmukaisin esimerkki peruspalvelusta. Hallinnon muutoksia tutkitaan keskushallinnon tasolla. Kyse on empiirisestä tutkimuksesta hyvinvointipalvelujen tuotannon ja hallinnon muutoksista. Tutkimus on kuvaileva ja selittävä. Analyysin teko on jatkuvaa. Tutkimuskysymykset ovat 1. Kuinka NPM on näkynyt peruskoulutuksessa 2. Voidaanko muutoksista löytää hyötyjä ja jos niin millaisia 3. Onko muutoksista negatiivisia seurauksia ja jos niin millaisia. Ensimmäisen kysymyksen tutkimuskriteeristöksi on tiivistetty NPM:n keinot ja tavoitteet omaksi luvukseen. Kahden jälkimmäisen kysymyksen tutkimuskriteeristönä on yhtäältä em. NPM:n tavoitteet ja keinot ja toisaalta hyvinvointi-ideologian tavoitteet ja keinot jotka on tiivistetty omaksi luvukseen. Näiden avulla tutkitaan koulutuspoliittista aineistoa. Makroviitekehys koskee julkishallinnon muutoksia ja mikroviitekehys hyvinvointipalvelujen tuotantoa. Julkishallinnon ja hyvinvointipalvelujen tutkimus yhdistyvät tutkimuksessa koulutuspolitiikkaan. Hyvinvointipoliittisen aineiston merkittävimmät lähteet ovat Julkunen ja Kosonen. Hallinnossa tärkeimmät lähteet ovat Temmes ja Peters. Koulutuspoliittisen aineiston tärkeimmät lähteet ovat Ahonen ja Temmes. Primaariaineisto koostuu opetusministeriön muistioista ja hallituksen esityksestä koulutusta käsitteleväksi laiksi perusteluineen. Tuloksinani olen löytänyt NPM-uudistuksia pääasiassa seuraavasti 1. Hallinnon hajauttaminen ja sääntelyn purkaminen mm. valtionosuusuudistuksella ovat lisänneet paikallistasojen valtaa 2. Koulutussektorilla sovelletaan mm. talous-, tulos-, normi- ja informaatio-ohjausta 3. Laadun arviointi on lähinnä koulutuksen järjestäjän vastuulla. Sitä on arvioitu uudenlaisin, osin kehitteillä olevin keinoin 4. Yksityistäminen ja markkinaohjautuvuus ei ole koulutussektorilla kovin laajaa Lisäksi tutkimuksessa löytyi viittauksia manageristiseen johtamiseen ja NPM:n ideologisiin ulottuvuuksiin. Tutkimuskysymyksiin vastataan sekä NPM- ja hyvinvointi-ideologisten tavoite- ja keinotiivistysten kautta että peilaamalla niitä makro- ja mikroviitekehyksiin. Lopulta voidaan todeta että NPM:n keinovalikoima on monipuolisesti käytössä koulutuksen hallinnonalalla ja peruskoulutuksessa. Samalla myös monet perinteisen hyvinvointi-ideologian tavoitteet ja keinot ovat yhä käytössä vaikka osa keinoista onkin NPM:lle vastakkaisia.
  • Uro, Mikko (2006)
    Pro gradu -työni aiheena ovat demokratiaa edistävät julkishallinnon verkkopalvelut. Tavoitteenani on tutkia, millaisia tavoitteita julkishallinto on asettanut verkkodemokratian kehitykselle ja millaiseksi julkishallinto ymmärtää demokratian näissä tavoiteasetteluissa. Tätä tutkimusongelmaa selvitän analysoimalla suomalaisia tietoyhteiskuntastrategioita ja -ohjelmia. Lisäksi pyrin selvittämään, millaisia lainsäädännöllisiä vaatimuksia tai rajoituksia julkishallinto on asettanut verkkodemokratialle ja millaiseksi demokratia ymmärretään lainsäädännön näkökulmasta. Toisena tutkimusongelmana on selvittää, miten julkishallinto hyödyntää verkkoa demokratian toteuttamisessa. Tätä ongelmaa lähestyn analysoimalla Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston verkkosivuja. Analyysissa sivuston demokratiaa edistävät verkkopalvelut eli demokratiapalvelut luokitellaan neljään luokkaan, jotka ovat tiedotuspalvelut, palautepalvelut, keskustelupalvelut ja päätöksentekopalvelut. Analysoin molempia aineistoja laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Demokratian edistäminen on mainittu yhdeksi keskeisistä tavoitteista useimmissa suomalaisissa tietoyhteiskuntastrategioissa ja -ohjelmissa. Verkon odotetaan edistävän kansalaisyhteiskuntaa ja vahvistavan demokratiaa ja sen nähdään tarjoavan kansalaisille uusia mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Demokratian painoarvo on kuitenkin huomattavasti suurempi strategioiden ja ohjelmien tavoiteasettelussa kuin varsinaisessa sisällössä ja toimenpide-ehdotuksissa. Yhteistä dokumenteille on myös pintapuolisuus. Käsitteitä viljellään ilman määrittelyä – osallistumisen, vaikuttamisen, edustuksellisen ja suoran demokratian sisältö jätetään vastaanottajan tulkittavaksi. Strategioiden ja ohjelmien perusteella julkishallinto tarkoittaa demokratialla hallinnon avoimuutta – kansalaisten mahdollisuutta saada tietoa, antaa palautetta ja tulla kuulluksi. Nämä tavoitteet saavutetaan julkistamalla hallinnon asiakirjat ja mahdollistamalla palautteen antaminen verkossa. Muilta osin pelkästään tekniikan, verkkoyhteyksien ja palveluiden, lisääminen näyttää olen riittävä toimenpide demokratian lisäämiseksi. Lainsäädännön näkökulmasta demokratia tarkoittaa kansalaisen mahdollisuutta osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon esimerkiksi äänestämällä vaaleissa tai antamalla palautetta hallinnon valmistelemista suunnitelmista. Julkisten verkkopalveluiden tarjoamiseen laki kannustaa, mutta ei kuitenkaan laajassa mitassa velvoita. Poikkeuksen muodostaa kaavoitus, jonka vuorovaikutusprosessissa on käytettävä mahdollisuuksien mukaan verkkoa hyväksi. Teledemokratiautopioiden mukaiseen suoraan demokratiaan, jossa kansalaiset äänestävät verkossa yhteisistä asioista, eivät lait anna mahdollisuutta muuta kuin epävirallisissa yhteyksissä. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston sivuilla esiintyi tiedotuspalveluita, palautepalveluita sekä keskustelupalveluita. Päätöksentekopalveluita sivuilla ei odotetusti ollut yhtään. Kaupunkisuunnitteluviraston demokratiapalveluiden vertaaminen verkon ulkopuolisiin osallistumis- ja vaikuttamiskeinoihin näyttäisi osoittavan, että verkko parantavaa poliittisen tiedon saatavuutta ja sen vaihtoa hallinnon ja kansalaisten välillä sekä edistää julkista keskustelua. Verkon etuna perinteisiin keinoihin verrattuna on sen tarjoama riippumattomuus ajasta ja paikasta. Se myös mahdollistaa pääsyn tietoon ilman välittäjiä tai "portinvartijoita". Lisäksi verkon käyttö on usein taloudellisesti edullista. Verkko ei kuitenkaan näyttänyt tarjoavan kansalaisille sen enempää vaikuttavuutta päätöksentekoon kuin perinteisetkään keinot. Vaikuttavuuden näkökulmasta verkko on vain yksi väline muiden joukossa.
  • Taipale, Eveliina (2006)
    Valtioneuvosto on vuonna 2001 antanut periaatepäätöksen valtion henkilöstöpolitiikan linjasta, jossa valtion toimintayksiköiden yhteiseksi tavoitteeksi nimettiin työnantajakuvasta huolehtiminen. Tavoite liittyy Suomen työmarkkinoiden tulevaan muutokseen, kun suuret ikäluokat siirtyvät työelämästä eläkkeelle. Samaan aikaan työmarkkinoille tulevat sukupolvet ovat entistä pienempiä, minkä ennakoidaan aiheuttavan kiristyvää kilpailua työntekijöistä. Periaatepäätöksen tavoitteen mukaan valtion toimintayksiköiden tulisi huolehtia työnantajakuvastaan, jotta nämä houkuttelisivat tulevaisuudessa osaavaa työvoimaa ja kykenisivät pitämään jo olemassa olevan henkilöstönsä. Huolimatta työnantajakuvan parantamisen tärkeydestä, on huomiota kiinnitetty yllättävän vähän niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat julkisen organisaation työnantajakuvaan. Aiemman tutkimuksen puutteen vuoksi tässä työssä on luotu malli, joka määrittää julkisorganisaation sisäiseen ja ulkoiseen työnantajakuvaan vaikuttavat elementit. Sisäisellä työnantajakuvalla tarkoitetaan henkilöstön näkemystä työnantajastaan ja ulkoisella potentiaalisten työnhakijoiden mielikuvaa organisaatiosta työnantajana. Julkisorganisaation työnantajakuvan malli on esitelty nelikentän muodossa, jossa sisäiset ja ulkoiset elementit on jaoteltu sen perusteella, pystyykö organisaation johto vaikuttamaan elementteihin vai ei. Sisäisiin elementteihin, joihin johto voi vaikuttaa, on määritelty johtamiskäytännöt, työntekijän vaikutusmahdollisuudet, työn joustavuus, organisaation arvot, henkilöstön kehittymismahdollisuudet sekä työviihtyvyys ja työssä jaksaminen. Sisäiseen työnantajakuvaan vaikuttavat lisäksi palvelussuhteen ehdot, työpaikan sijainti, palkkaus ja organisaation tehtävät, joskin näiden osalta johdon vaikutusmahdollisuudet ovat julkisella sektorilla rajatut. Ulkoiseen työnantajakuvaan vaikuttavia elementtejä ovat erottautuminen muista työnantajista, sidosryhmien kokemukset organisaatiosta ja viestintä ulospäin sekä johdon vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevat valtion yleinen maine, mielikuvien hidas muuttuminen, yhteiskunnan taloudellinen tilanne ja yksilöt organisaation ulkopuolella. Tutkimuksessa luotua mallia on sovellettu käytäntöön tullilaitoksessa. Tutkimusta varten tullissa haastateltiin seitsemää henkilöä. Tullin johto on huomioinut monilta osin esimerkillisesti sisäisen työnantajakuvan elementit. Erityistä kiitosta saa henkilöstön mukaan ottaminen, koulutusmahdollisuudet, työhyvinvointiin panostaminen ja ylipäätänsä kehitystoiminta organisaatiossa. Parantamista sisäisen työnantajakuvan osalta tullilla on esimiesten toimintatapojen yhtenäistämisessä ja eri organisaation osa-alueiden paremmassa integroimisessa. Lisäksi huomautettavaa on sisäisessä viestinnässä ja henkilöstön työsuorituksista palkitsemisessa. Tullissa on ymmärretty ulkoisen työnantajakuvan kehittämisen lähtevän sisältä päin. Lisäksi asiakkaiden ja muiden viranomaisten kanssa käytävään yhteistoimintaan ja kokemuksiin on panostettu. Tullista ollaan yhteydessä myös päättäjiin ja joukkoviestimiin. Vaikka suurta yleisöä lähestytäänkin erilaisen tiedotustoiminnan muodossa, on kansalaisten kuva tullista hyvin yksipuolinen. Tämä on tiedostettu tullissa, mutta siihen ei ole panostettu riittävästi eikä sitä koeta edes varsinaiseksi ongelmaksi. Tullin ulkoisen työnantajakuvan kirkastaminen suurelle yleisölle olisi kuitenkin hyödyksi myös organisaatiolle itselleen, jotta sen palvelukseen hakeutuisi tulevaisuudessakin sellaista työvoimaa, jota tulli tarvitsee.
  • Ceder, Annina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Digitalisaatio on kiistatta ollut yksi 2000-luvun trendi-ilmiöistä. Digitalisointi on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä yhteiskuntaa ja yrityksiä muuttavista suuntauksista niin lähitulevaisuudessa kuin pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia valtionhallinnon julkisten palveluiden digitalisointia sisäasiainhallinnonturvallisuusviranomaisten näkökulmasta ja selvittää, millaisia erityispiirteitä turvallisuusviranomaisilla on ja miten nämä vaikuttavat turvallisuusviranomaisten digitalisointiprosesseihin. Tutkimuksen case-hankkeena toimii Handi-palvelu. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen, ja se toteutetaan teemahaastatteluina. Haastateltavat valikoituvat sisäministeriön hallinnonalalta heidän pääsääntöisten työtehtäviensä sekä asiantuntijuuden ja kokemuksen perusteella. Puolistrukturoidut teemahaastattelut analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja sovitetaan teoria osuudessa esitettävään teoreettiseen viitekehykseen. Tutkielman päätavoitteena on tunnistaa sisäisen turvallisuuden viranomaisten erityispiirteitä digitalisoitaessa julkisia palveluita. Lisäksi tutkitaan näitä erityispiirteitä ja niiden palveluiden digitalisoinnille asettamia vaatimuksia. Tutkimus osoittaa, että turvallisuusviranomaisilla on muihin toimijoihin nähden olevia erityispiirteitä, mm. tietoa, joka tekee toiminnan läpinäkyvyydestä haasteellisempaa, eikä toiminnan ja tiedon avoimuus ei sellaisenaan toteudu turvallisuusviranomaisten osalta. Yhdeksi keskeiseksi haasteeksi Handi-palvelun käyttöönoton sujuvuudessa nousivat sisäisen turvallisuuden viranomaisilla tietoturva-asiat. (turvaluokitus jne.) Turvallisuusviranomaisten erityispiirteiden tunnistaminen muodostaa turvallisuusviranomaisille mahdollisuuden määritellä omat digitalisoinnin periaatteet Turvallisuusviranomaisten kannalta on myös tärkeää, että yhtenäiset digitalisoinnin periaatteet muotoillaan kilpailukyvyn, organisaation kehittämisen ja kannalta. Turvallisuusviranomaisten digitlaisoinnin periaatteet mahdollistavat jatkossa digitalisointihankkeiden mahdollisimman tehokkaan käyttöönoton. Digitalisation has undoubtedly been one of the trends of the 21st century. It has been identified as one of the most important changes in society and business in the near and long term. The aim of the study is to research the effect of digitalisation of public services from the internal security officials point of view and to identify the specific features of security authorities and their impact on security authorities' digitization processes. The Handi service is a case study for this thesis. The research is qualitative in nature and is carried out as theme interviews. The interviewees are selected from the Ministry of Interior administration based on their main job responsibilities, expertise and experience. Semi-structured thematic interviews are analyzed by means of content-based content analysis and fitted into the theoretical framework presented in the section. The main objective of this thesis is to identify how successful the digitisation of public services, ie the introduction of the service, has been from the internal security authoritiespoint of view. Finally, the possibilities for the Ministry of the Interior and security authorities to develop digitalisation processes will be explored and the specificities of internal security authorities in digitising public services will be identified. From the security authorities point of view, the digitalisation of public services has been successful in terms of both service integration and integration. Security authorities have special features in relation to other actors, including: information that makes the transparency of activities more challenging, and the transparency of activities and information as such does not apply to the security authorities. One of the key challenges for the smooth implementation of the Handi service was the security issues raised by the internal security authorities. (security classification, etc.) Recognizing the special features of security authorities enables security authorities to define their own It is also important for the safety authorities to formulate uniform principles for digitalisation in terms of competitiveness, organizational development and. The principles of digitalisation of the security authorities will enable the most effective implementation of digitization projects in the future.
  • Nordman, Anna (2005)
    Viime vuosikymmenen aikana valtionhallinnon viestintää on haluttu uudistaa kansalaislähtöisemmäksi. Eräänä hallinnon uudistamismahdollisuutena on tarkasteltu kumppanuusajattelua. Kumppanuutta on aiemmin tutkittu sekä tapana toteuttaa paikallishallintoa ja aluepolitiikkaa että liiketaloudellisena toimintamuotona. Tutkimuksessani tarkastelen kumppanuutta yhteistyön muotona sekä sitä, miten kumppanuuden piirteet ovat sovellettavissa viestinnän hahmottamiseen. Tutkimuskohteenani on maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan viestintäpäälliköiden ja tiedottajien yhteistyö, jonka tavoitteena on ollut yhtäältä tiivistää hallinnonalan viestijöiden yhteistoimintaa sekä toisaalta tällä toiminnalla viestiä aiempaa aktiivisemmin ja myönteisemmin hallinnonalan asioista kansalaisille sekä muille tahoille. Lähes 20 yhteisöä yhdistävä toiminta on nimetty Luonnonvarat-yhteistyöksi. Koska kaikki Luonnonvarat-yhteistyöhön osallistuvat tahot ovat valtionhallinnon organisaatioita, tutkimuksessani painottuvat valtionhallinnon viestinnän perusarvot. Tutkimusmenetelmäni on teemahaastattelu. Tein keväällä 2005 25 haastattelua, joihin osallistui 33 Luonnonvarat-yhteistyön toimijaa. Tämän aineiston pohjalta olen selvittänyt paitsi toimijoiden käsityksiä yhteistyön suurimmista haasteista ja mahdollisuuksista, myös sitä, voisiko yhteistyö syvetä kumppanuudeksi. Kuvaan tutkimuksessani Luonnonvarat-yhteistyötä mm. sen vaiheiden ja tavoitteiden kannalta. Lisäksi erittelen yhteistyötä operatiivisella, taktisella ja strategisella tasolla. Nämä tasot korostavat kumppanuuden painopisteinä yhteistyön rakenteita, toimijoiden osaamista sekä yhteistä arvopohjaa. Kumppanuuden olennaisia piirteitä ovat osapuolten välinen luottamus sekä keskinäinen tasavertaisuus. Myös kumppanusten välinen yhteishenki sekä siihen perustuva dynaaminen, uutta luova innokkuus ovat kumppanuuden keskeisiä piirteitä, jotka tulevat esiin myös Luonnonvarat-yhteistyössä. Toistaiseksi Luonnonvarat-yhteistyö ei kuitenkaan ole kumppanuutta, sillä se ei vielä ole muodostunut hallinnonalan organisaatioissa toimintamalliksi. Tutkimukseni mukaan Luonnonvarat-yhteistyöllä olisi kuitenkin mahdollisuuksia muuntua kumppanuudeksi, jos edellä mainittuja piirteitä ryhdytään tietoisesti kehittämään myös muualla kuin viestintäyhteistyössä. Tutkimuksessani esittelen kumppanuusviestinnän mallin, joka korostaa avointa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Kumppanuusviestinnässä kaikkia osapuolia ja heidän tavoitteitaan kuunnellaan ja kunnioitetaan. Toimijoiden omien päämäärien lisäksi pyritään myös löytämään uusia, yhteisiä tavoitteita. Näistä tavoitteista hyötyvät myös muut kuin kumppanuuden osapuolet, laajimmillaan koko yhteiskunta. Tutkimukseni lopuksi hahmottelen kumppanuusviestinnän pohjalta Luonnonvarat-yhteistyön viestintästrategiaa. Valtionhallinnon viestinnässä strateginen ajattelu ei ole vielä yleistä. Tutkimuksessani kuvailen, miten sekä viestintä että kumppanuus ovat strategisia voimavaroja, joita tulisi hyödyntää myös valtionhallinnon organisaatioiden toiminnassa. Tärkeimpiä lähteitäni ovat erilaiset kumppanuusteoriat sekä valtionhallinnon viestintäsuositukset ja -ohjeet.
  • Maijala, Eeva (2007)
    Järjestöt on nähty kansainvälisen politiikan teoriassa ensinnäkin syntymässä olevan globaalin kansalaisyhteiskunnan etujoukkona ja toiseksi yksityiseen kuuluvina yhteiskunnallisina toimijoina tai valtioiden etuja ajavina organisaatioina tai potentiaalisina vallankumouksellisina, joiden tavoitteena on nakertaa kansallista yhtenäisyyttä ja valtiojärjestelmää. Suomalaiset kehityskansalaisjärjestöt ovat toimineet perinteisesti läheisessä yhteistyössä valtion kanssa ja vastaanottaneet suuren osan rahoituksestaan valtiolta. Suomi tarjoaakin mielenkiintoisen tapauksen, jossa valtio ja järjestöt toimivat lähellä toisiaan. Kansalaisjärjestöt itse usein korostavat omaa asemaansa itsenäisenä kansalaisyhteiskunnan toimijoina suhteessa valtioon. Läheinen toimijuus suhteessa valtioon nostaa kuitenkin välttämättä kysymyksen järjestöjen asemasta kansalaisyhteiskunnan toimijoina suhteessa julkishallinnollisiin instituutioihin. Tutkielmassa kansalaisjärjestöksi ymmärretään kansalaisyhteiskunnassa eli sosiaalisen järjestelmän julkisella puolella toimivat rekisteröityneet toimijat, jotka pyrkivät vaikuttamaan muihin toimijoihin. Valtio puolestaan muodostaa oman julkishallinnollisista instituutioista koostuvan julkisen järjestelmänsä. Jos kansalaisjärjestöt lakkaavat pyrkimästä vaikuttamaan muihin toimijoihin (ts. julkishallinnollisiin instituutioihin) ja jos ne saavat mittavaa rahoitusta valtiolta, ne eivät täytä kansalaisjärjestön ominaisuuksia. Tästä näkökulmasta katsottuna monet suomalaiset kansalaisjärjestöt eivät täytä kansalaisjärjestön tunnusmerkkejä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten suomalaiset kehityskansalaisjärjestöt itse näkevät asemansa suhteessa valtioon Suomessa. Onko kumppanuus kehityskansalaisjärjestöjen ja julkishallinnollisten instituutioiden välillä kumppanuutta sanan varsinaisessa merkityksessä: kahden tasavertaisen toimijan yhteistyötä kohti yhteisiä päämääriä ? Vai onko valtio kehityskansalaisjärjestöille joulupukki, joka jakaa lahjoja vain kilteille, valtion politiikkaa noudattaville, järjestöille? Aineistona tutkielmassa käytetään fokusryhmäkeskusteluaineistoa, joka on kerätty vuoden 2004 loppupuolella. Yhteensä 33 suomalaista kansalaisjärjestöä osallistui kahdeksaan ryhmäkeskusteluun. Aineisto litteroitiin ja syötettiin Atlas-ohjelmistoon aineiston käsittelyä varten. Ryhmäkeskustelujen perusteella voi sanoa, että suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat alkaneet jakaantua suhteessaan valtioon karkeasti jaoteltuna kahtia. Ensinnäkin ulkoasianministeriön kumppanuussopimusten ja muiden erityissopimusten kautta ammattimaisesti kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen suhde valtioon on tullut entistäkin läheisemmäksi. Näille järjestöille on ollut myös tarjolla rahoitusta yhä enenevässä määrin valtion taholta. Pienemmät ja kehitysyhteistyötä vapaaehtoispohjalta tekevät järjestöt puolestaan kohtaavat toiminnassaan epävarmuutta liittyen jatkuvuuteen ja rahoituksen saantiin. Nämä järjestöt myös pitävät suhdettaan valtioon etäisenä.
  • Rasimus, Salme (2007)
    Miten julkisen sektorin korruptio vaikuttaa talouskasvuun ja mitkä tekijät saavat korruption lisääntymään? Yksi selitys on, että korruption ja alhaisen taloudellisen kehityksen välillä on kaksisuuntainen vuorovaikutussuhde. Monet maat kärsivät korruptiosta, koska niiden julkinen hallinto on heikko, instituutiot ovat kehittymättömiä ja valtion virkamiesten toimintaa ei pystytä tehokkaasti valvomaan. Toisaalta näiden samojen maiden taloudellinen kehitys on jumiutunut alhaiselle tasolle, koska ne eivät ole onnistuneet kitkemään korruptoitunutta toimintaa yhteiskunnastaan. Tutkielmassa tarkastellaan, miksi jotkut maat ovat jumiutuneet korkean korruption ja alhaisen taloudellisen kasvun kierteeseen (vicious circle). Korruptioasteita vertailevat indeksit osoittavat, että korruptio on erityisen korkeaa alhaisen taloudellisen kehityksen maissa (mm. Transparency International 2007). Tutkielmassa esitetään teoreettisesti miten, ja minkä vaikutuskanavan välityksellä, korruptio vaikuttaa taloudelliseen kasvuun. Lisäksi korruption ja alhaisen talouskasvun välistä vuorovaikutusta analysoidaan kahdesta eri näkökulmasta. Mikä saa julkisen sektorin virkamiehen ryhtymään asemansa väärinkäyttöön ja miksi tätä väärinkäytöstä ei saada rajoitettua? Ensimmäisen korruption kasvuvaikutusten mallin avulla selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat korruptioon johtaviin kannustimiin. Virkamiesten alhaisen palkkauksen, toisten virkamiesten korruptoituneisuuden ja epäoptimaalisen verotuksen osoitetaan lisäävän virkamiesten oman edun tavoittelua. Maissa, joissa korruptioaste on korkea, ei kellään ole kannustimia korruption vähentämiseen, vaikka korruption poistaminen lisäisi lopulta kaikkien hyvinvointia. Tämä osuus tutkielmasta pohjautuu Mauron (2004) artikkeliin. Toisessa lähestymistavassa tutkitaan, miten valtio voi vähentää korruptiota valvonnan avulla. Valvonta vähentää oman edun tavoittelua mutta aiheuttaa myös kustannuksia. Heikon julkisen hallinnon ja korkean korruption maissa valvonta on hankalaa ja kallista. Tämä johtaa siihen, että virkamiesten valvontaa joudutaan vähentämään. Vähäinen ja tehoton valvonta tuo mahdollisuuden virkamiesten oman edun tavoitteluun. Tämän seurauksena taloudellinen kasvu kärsii ja kasvava korruptio heikentää instituutioita entisestään. Valvontaan keskittyvä analyysi pohjautuu Sarten (2001) taloudellisen kasvun malliin. Kahden toisiaan täydentävän teoreettisen analyysin perusteella voidaan päätellä, että korruptioaste kasvaa, kun yksilöllä on sekä kannustin että mahdollisuus oman edun tavoitteluun. Sekä kannustimet että mahdollisuus oman edun tavoitteluun riippuvat talouden kehityksen tilasta, mikä tukee selitystä korruption ja alhaisen taloudellisen kehityksen kierteenomaisesta vuorovaikutussuhteesta. Taistelussa korruptiota vastaan tarvitaan korruption vaikutusten ja sitä kasaavien tekijöiden tuntemusta sekä näiden syy-seuraus -suhteiden ymmärtämistä. Korruption kitkeminen on erittäin oleellista kehitysmaiden olojen kohentamisen sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen kannalta.
  • Vanhanen, Mikko (2006)
    Yliopistot ovat Suomessa valtion yliopistoja. Valtio ohjaa ja rahoittaa yliopistojen toimintaa tulosohjauksen kautta. Tulosohjaus otettiin käyttöön opetusministeriön ja yliopistojen välillä 1990-luvun alussa. Sen tavoitteena on tehostaa julkisten palveluiden tuotantoa ja virastojen toimintaa. Yhtenä tulosohjauksen osa-alueena on organisaation toiminnan laatu. Yliopistojen osalta niiden toiminnan laatu, laadunvarmistus ja laadunvarmistusjärjestelmät tulivat ajankohtaisiksi vuonna 1999 alkunsa saaneen Bologna-prosessin myötä. Tämän prosessin tarkoituksena on muodostaa yhtenäinen eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Yhtenä keinona tämän tavoitteen edistämiseksi ovat yliopistoihin kehitettävät laadunvarmistusjärjestelmät, joiden avulla voidaan kehittää yliopistojen omaa toimintaa ja parantaa niiden vertailtavuutta. Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä sitä, miten Suomen ainoassa musiikkiyliopistossa Sibelius-Akatemiassa sekä opetusministeriössä suhtaudutaan ensinnäkin niiden väliseen tulosohjaukseen ja sen tulevaisuuteen. Toiseksi käsitellään tutkimuksen osapuolten suhtautumista yliopistoissa ja erityisesti Sibelius-Akatemiassa tapahtuvaan laadunvarmistukseen ja niissä kehitettäviin laadunvarmistusjärjestelmiin. Kolmantena keskitytään pohtimaan miten Sibelius-Akatemiaan kehitettävää laadunvarmistusjärjestelmää pystyttäisiin mahdollisesti hyödyntämään Sibelius-Akatemian ja opetusministeriön välisessä tulosohjauksessa. Kyseessä on kvalitatiivisella tutkimusotteella toteutettu tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla, jotka toteutettiin vuosien 2005-2006 vaihteessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu aihepiiristä aiemmin tehdyn tutkimuksen perusteella. Empiirinen aineisto osoitti, että tutkimuksen molemmat osapuolet ovat pääosin tyytyväisiä voimassaoleviin tulosohjauskäytäntöihin. Kritiikkiä kuitenkin esitettiin tulostavoitteita ja varsinkin tulosten mittaamiseen käytettäviä mittareita kohtaan. Tulosohjauksen tulevaisuudesta nousi esiin useita eri näkökulmia, mutta todennäköisimpänä nähtiin ohjaavien tahojen ja markkinaohjautuvuuden lisääntyminen. Yliopistoissa tehtävän laadunvarmistuksen ja niihin kehittävien laadunvarmistusjärjestelmien osalta molemmat osapuolet näkivät nämä todella hyödyllisinä yliopistojen omalle toiminnalle. Sibelius-Akatemiassa esiin nostettiin myös laadunvarmistusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät haasteet. Sibelius-Akatemiaan kehitettävän laadunvarmistusjärjestelmän mahdolliseen hyödyntämiseen Sibelius-Akatemian ja opetusministeriön välisessä tulosohjauksessa nähtiin useita vaihtoehtoja. Tärkeimpänä hyödyntämiskeinona nähtiin laadunvarmistusjärjestelmän tuottama lisäinformaatio. Laadunvarmistusjärjestelmän toivottiin tuovan esiin entistä tarkempaa ja laadukkaampaa tietoa Sibelius-Akatemian toiminnasta. Tätä informaatiota voitaisiin hyödyntää tulosohjaukseen kuuluvissa raportoinnissa ja tulosneuvotteluissa. Sibelius-Akatemia kykenisi entistä paremmin perustelemaan sen kannalta tärkeitä asioita tulosohjausprosessiin liittyen. Opetusministeriölle tarjoutuisi lisääntyneen informaation kautta mahdollisuus tutustua ohjaamansa organisaation toimintaan paremmin ja lisäksi sen mahdollisuudet tarkastella koko ohjausjärjestelmän toimintaa paranisivat.