Browsing by Subject "julkinen keskustelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 34
  • Hoffren, Outi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Twitter on yksi Internetin areenoista, joilla julkista keskustelua tänä päivänä käydään. Internetiin on liitetty suuria odotuksia siitä, että se voisi toimia yhteiskunnassa vuorovaikutteisen, demokraattisen julkisen keskustelun paikkana ja sosiaalisen median piirissä rakentuva henkilökohtainen joukkoviestintä on luonut uudenlaisia mahdollisuuksia kenelle tahansa osallistua julkisiin keskusteluihin. Viestintä sosiaalisen median piirissä on lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti 2010 -luvulla, mikä on lisännyt myös tutkijoiden kiinnostusta sähköistä vuorovaikutusta, sen rakenteita sekä yhteiskunnallista vaikutusta kohtaan. Syrjäytyminen puolestaan on ilmiö, joka nousee säännöllisesti esille mediassa, tutkimuksissa ja näihin liittyvissä keskusteluissa. Syrjäytymiseen voidaan nähdä olevan yhteiskunnan yhteinen huolenaihe. Tutkimuksen tavoitteena on Twitteristä haetusta aineistosta selvittää minkä teemojen ympärillä #syrjäytyminen – aihetunnisteella käydään keskustelua ja millaiseksi keskustelu rakentuu. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 170 tviitistä, jotka on haettu #syrjäytyminen – aihetunnisteella. Tutkielman teoreettinen tausta ja sen keskeiset käsitteet muodostetaan seuraavista kokonaisuuksista: julkisuusnäkemyksen muutos (McKee, Benkler, Habermas), julkinen keskustelu Internetin aikakaudella (Benkler, Castells), Twitter julkisen keskustelun areenana (mm. Bruns & Moe, Matikainen) sekä katsaus syrjäytymisen käsitteeseen ja aiempaan syrjäytymistutkimukseen (mm. Ahola & Galli, Myrskylä). Tutkielmassa aineistoa lähestytään sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin. Laadullisen sisällönanalyysin tukena käytetään määrällistä tarkastelua aineistosta havaittujen teemojen analysoinnissa. Tutkimusaineiston sisällönanalyyttisen tarkastelun perusteella nuorten syrjäytyminen on keskeinen, lähes koko aineistoa yhdistävä aihe. Muiksi aineistosta havaituiksi syrjäytymiseen liittyviksi keskeisiksi teemoiksi nousevat sukupuoli, lapset, palvelut ja hankkeet sekä harrastukset. Diskurssianalyysin kautta teemoja tarkasteltaessa aineistosta nousee esiin merkityksiä, joiden kautta keskeisiksi tunnistetaan eliitin ja ulkopuolelta puhumisen, sukupuoleen liittyvä sekä auttamiseen liittyvä ja huolidiskurssi. Aineistosta havaittuja teemoja ja diskursseja tarkastellaan tutkielmassa suhteessa Twitteriin julkisena keskusteluareenana sekä suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen syrjäytymiskeskusteluun. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että Twitter voi toimia areenaa, josta nousevasta keskustelusta rakentuu yhteiskunnallisesti kiinnostavaa syrjäytymiseen liittyvää puhetta ja merkityksiä. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella todetaan, että oletus Twitteristä eliitin verkostoitumismediana sekä aiemmasta syrjäytymistutkimuksesta tunnistettu huolipuhe on havaittavissa tutkimusaineistosta. Tutkimuksen johtopäätös on, että näiden kahden yhdistelmästä nousee julkista keskustelua, joka vaikkakin syrjäytymistä ulkopuolelta katsoessaan, muokkautuu auttamis- ja ratkaisuja hakevaksi puheeksi.
  • Savolainen, Petri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkin atomipommin synnyttäneen Manhattan-projektin ja sitä seuranneiden Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten julkistamisesta alkanutta lehdistökeskustelua Yhdysvalloissa: mitä tietoa oli saatavilla ja miksi, kuinka sitä käsiteltiin toimituksissa ja millaisia olivat tiedotusten alkuvaiheessa herättämät kielteiset ja myönteiset reaktiot sekä spekulaatiot tulevaisuudesta. Lähteinä käytän erityisesti vaikutusvaltaisia sanomalehtiä The New York Times, The Wall Street Journal ja The Washington Post, mutta myös viikkolehtiä Life ja Time, lähinnä elokuulta 1945. Jo yksin kyseisen kuukauden sanomalehtilähteistäni löytyy ProQuest-tietokannan hakutoiminnolla yli 900 artikkelia, joissa esiintyy jokin sanoista atom, atomic, nuclear, radiation, radioactive tai radioactivity; nämä erottavat sangen tehokkaasti minulle relevantit artikkelit muista sisällöistä. Manhattan-projektin viestintäorganisaatio aloitti julkistukset presidentti Harry Trumanin nimissä annetulla lausunnolla, joka kertoi maailmalle Yhdysvaltain uudesta aseesta, jolla Japani haluttiin painostaa antautumaan. Tiedotuksen toinen päämotivaatio oli turvallisuus: projektin tuottamasta tiedosta haluttiin pitää salassa mahdollisimman paljon. Koska keskustelua ei voitaisi estää, se päätettiin täyttää valtavalla määrällä harmitonta informaatiota. Tiedetoimittaja William Laurence tuotti tiedotusvälineille kansantajuisia artikkeleita ja fyysikko Henry Smyth virallisen tieteellisen raportin, joka mahdollisti valistuneen keskustelun ja määritteli julkisen tiedon rajat. Lehdistö hyödynsi aineistoa runsaasti, olihan sillä vain vähän vaihtoehtoisia lähteitä. Monet päätyivät uskomaan tai toivomaan, että atomiase lopettaisi sodat – vaihtoehtona he näkivät maailmanlopun. Kutsun tässä työssä atomi-internationalismiksi visioiden jatkumoa YK:n alaisista atomivalvontaelimistä maailmanvaltioon. Atomitutkijoiden poliittinen liike otti aatteen omakseen, mutta se ei koskaan voittanut massoja tai päättäjiä puolelleen. Atomienergian rauhanomaisesta potentiaalista oli tarjolla varsin oikeaan osuneitakin näkemyksiä, mutta monet asiantuntijatahotkin spekuloivat myös utopistisemmilla visioilla yltäkylläisyydestä ja atomimoottoreilla kulkevista liikennevälineistä. Yhteiskunnalliset ajattelijat pohtivat, miten esimerkiksi työ ja omistus tulisivat muuttumaan. Lääketieteellisistä mahdollisuuksista kirjoitettiin vielä verrattain vähän. Erityisesti uskonnolliset tahot vastustivat siviilien joukkotuhontaa moraalisin perustein, mutta jäivät vähemmistöön. Monet pohtivat, miten amerikkalaiset voisivat taata oman turvallisuutensa tieteiskirjallisuudesta todellisuudeksi muuttuvassa maailmassa, jossa ydinpommit voisivat tippua taivaalta puolustuskyvyttömiin kaupunkeihin. Toivoa nähtiin tutkimuksessa, kaupunkien hajauttamisessa tai rauhan takaamisessa ydinpelotteella. Pommin tekijät odottivat sen säteilyvaikutusten jäävän mitättömiksi; kun oletus kyseenalaistettiin, reaktiona oli väitteiden tyrmääminen propagandaksi. Vähättelyä ja sensuuria jatkettiin myös todellisuuden paljastuessa, joten suuri yleisö alkoi ymmärtää säteilyn ja radioaktiivisen laskeuman merkityksen vasta myöhemmin.
  • Lemponen, Saara (2010)
    Tutkimusraportin tarkoituksena on analysoida Suomen kahden merkittävän finanssikriisin selvittämisen keinoja ja esteitä. Tutkimusaineistona ovat Helsingin Sanomien pääkirjoitukset vuosina 1991-1993 sekä 2007- 15.9.2009. Molemmissa ajankohdissa keskitytään erityisesti finanssikriisin analysointiin, ja siitä seuranneen kokonaistaloudellisen taantuman tarkastelu jää vähäiselle huomiolle. Finanssikriisin keinoja ja esteitä tarkastellaan laadullisen menetelmän avulla, joka on päämäärärationaalista toimintaa kuvaava nelikenttä. Nelikentän osia ovat finanssikriisin selvittämisen päämäärät, keinot, esteet sekä esteiden tai vastustuksen muodot. Nelikentän avulla aineistosta saadaan esille havaintoja, joiden perusteella tehdään laajempia johtopäätöksiä. Tutkimuskysymyksiä ovat: Millaisia finanssikriisin selvittämistä koskevia keinoja HS:n pääkirjoituksissa on nähty? Millaisia finanssikriisin pitkittymistä edistäviä asioita HS:n pääkirjoituksissa esitetään? Suomen 1990- luvun pankkikriisi oli sitten 1930- luvun yksi maailman pahimpia talouskriisejä, joissa bruttokansantuotteen kasvu ja pankkien luotonmyöntö olivat negatiivisia useamman vuoden ajan. Tuoreemmassa finanssikriisissä puolestaan kyseessä oli ulkosyntyinen kriisi, joka vaikutti Suomeen omaisuuslajien arvojen romahtamisen sekä viennin tyrehtymisen kautta. Tuoreempi kriisi on vaikutuksiltaan 1990- luvun kriisin tasoinen, mutta vain lyhempi kestoinen. Teoreettisena viitekehyksenä ovat mediapainoitteiset akateemiset teokset, joissa tutkitaan Suomen lamanaikaisten poliittisten päättäjien ja demokratian suhdetta talouskriisin aikaiseen julkisuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että finanssikriisien analysoinnissa myös laadullisella ja tieteidenvälisellä tutkimuksella on jalansijaa. Laadullisten tutkimusmenetelmien avulla päästään määrällisiä menetelmiä tarkemmin kiinni numeroiden ja kausaalisuhteiden taustalla oleviin ilmiöihin, joilla on suuri merkitys finanssikriisin etenemisen kannalta. Tutkimustuloksina esitän, että Suomen 1990- luvun pankkikriisi oli sisäsyntyinen kriisi, johon vaikuttuivat kokemattomuus talouskriisin hallinasta sekä tehoton päätöksenteko puutteellisen informaation kera. Pankkituet, pankkijärjestelmän tehostaminen ja Suomen raha- ja valuuttapoliittiset muutokset nähtiin merkittävimpinä keinoina selvitä kriisistä. Suurimpana esteenä oli julkisen keskustelun ja päättäjien välisen informaation pula. Tuoreemmassa finanssikriisissä tärkeimmiksi keinoiksi selvitä nousivat kireä finanssipolitiikka sekä aiemman finanssikriisin opit. Esteinä puolestaan olivat julkisen keskustelun puuttuminen edelleen sekä ulkoisen toimintaympäristön muutokset. Johtopäätöksistä mainittakoon, että Suomi on muuttunut paljon finanssikriisien välisenä aikana, mutta yhtäläisyyksiäkin on edelleen. Julkisen keskustelun puute, riippuvuus ulkoisesta toimintaympäristöstä sekä tulevaisuudessa häämöttävät rakenteelliset uudistukset tuovat uutta haastetta finanssikriisien selvittämiselle.
  • Junttila, Sonia (2010)
    The Master's thesis examines the media controversy that the awarding of Sarajevo-born director Emir Kusturica's film Underground caused in France in 1995, during the Bosnian War. It maps out the way the film and the polemic over Kusturica were approached by the various media intellectuals and journalists in the 149 articles published in three French newspapers, three weekly magazines and one news agency, during the year of 1995. The French intellectuals Alain Finkielkraut and Bernard-Henri Lévy are identified as the main instigators of the controversy, while Emir Kusturica represents the opposing party in the debate. The different discursive ways that the film and its maker were approached in French print media are conceptualised with three differing frames of discussion: Underground as a Yugoslav film, as a deception and as a scapegoat. The plentiful rhetoric use of the notions of “Nazism”, “fascism” and “propaganda” is also observed. The controversy is approached with the theoretical conceptualisations of the presence of history and the political use of history. The concepts of history culture, historical consciousness and history politics are utilised to form a coherent picture of the lines of influence and interest in the polemic. The basic assumption, on which the thesis works on, is that the examination of the French controversy over Kusturica and Underground provides an ample case study of the various mental shifts apparent in the French public society in 1995. The thesis argues that the polemic is endemic of the French discomfort over the country's position in the post-Cold War world order, its level of involvement in the Yugoslav Wars of Secession and its memory of France's own pro-Nazi Vichy past.
  • Männistö, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on muodostaa yleiskuva siitä, millä tavoin tiede ja tutkimus näkyvät kahden suomalaisen median jokapäiväisessä uutisvirrassa, ja millaisia keinoja esitetyn tiedon tieteellisyyden ymmärtämiseen lukijoille annetaan. Aineiston kuvaa tieteestä ja tutkimuksesta tarkastellaan suhteessa mediavälitteisesti toimivan demokraattisen yhteiskunnan julkiseen keskusteluun: antavatko julkisuudessa syntyvät puhetavat kansalaisille mahdollisuuksia ymmärtää esitettyjä väitteitä tai tieteellistä tietoa? Yksittäisten väitteiden totuusarvojen sijaan tarkastelun kohteena on tieteen kokonaiskuva ja sen episteeminen erityislaatuisuus. Tiedettä ja tutkimusta lähestytään tutkielmassa laajassa merkityksessä. Perinteisten tiedeuutisten lisäksi tavoitteena on tarkastella kaikkia niitä tapoja, joilla tiede ja tutkimus näkyvät arkisessa uutisvirrassa. Aineistona on kaksi laajalevikkistä ja yleisötutkimuksissa luotettavimmiksi arvioitua uutislähdettä, Ylen verkkouutiset sekä Helsingin Sanomat. Aineisto muodostuu kolmesta, systemaattisella, tasavälisellä otannalla kerätystä keinotekoisesta viikosta aikavälillä 2.1.-11.6.2017. Tutkittuina 21 päivänä uutislähteissä ilmestyi 4390 artikkelia, joista tarkempaan sisällönanalyysiin valittiin tieteen ja tutkimuksen mainitsevat 779 artikkelia. Aineisto luokiteltiin teoriaohjaavasti, eli muuttujat rakennettiin aineiston ja teorian vuoropuhelussa. Lopuksi jutut jaoteltiin luokittelun pohjalta muodostettuihin yläkategorioihin, joiden avulla pystyttiin tarkastelemaan niissä esiintyvien tiede- ja tutkimusmainintojen suhdetta yhteiskuntaan ja tieteelliseen menetelmään. Tutkielman keskeisinä löydöksinä voidaan pitää tiede- ja tutkimusmainintojen läpileikkaavuutta sekä niiden tieteellisen luonteen näkymättömyyttä. Tutkimusaikana ilmestyneistä jutuista 18 % mainitsee tieteen tai tutkimuksen ja ne esiintyvät lähestulkoon jokaisella uutisosastolla painottuen niin sanottuihin koviin uutisiin. Yleisin on juttutyyppi, jossa asiantuntijahaastateltava taustoittaa käsiteltävää aihetta. Tieteenaloista eniten näkyvät yhteiskuntatieteet, jotka mainitaan 26 % jutuista. Tiedemaininnat esitetään lähes poikkeuksetta tavalla, joka kytkee ne lukijan elämään tai laajempaan yhteiskuntaan. Tieteen ja tutkimuksen mainitsevia artikkeleita on Helsingin Sanomissa Yleä useammin, mikä selittyy niiden esiintymisellä muiden aiheiden käsittelyn yhteydessä. Aineiston perusteella tieteellinen tieto ja tutkimustulokset esitetään lukijoille useimmiten irrallisina faktoina, joiden taustalla olevaa menetelmää, teoreettisia taustoja tai toteutustapaa ei avata. Tutkimuksen mainitsevista jutuista hieman yli kolmannes viittaa sellaiseen ”tutkimukseen”, jota lukijan ei ole annettujen tietojen perusteella mahdollista löytää. Tiede näyttäytyy näissä teksteissä eräänlaisena mustana laatikkona, josta saataviin tuloksiin lukijan on uskottava ilman, että hänellä on mahdollisuutta arvioida esitettyjä väitteitä itse. Koska tieteeseen ja tutkimukseen vedotaan nimenomaan julkisen keskustelun foorumeiksi laskettavissa uutislähteissä ja tyypillisesti koti- ja ulkomaanpolitiikan kaltaisissa yhteiskunnallisissa aiheissa, on perusteltua odottaa että lukija saisi keinoja näiden keskusteluiden seuraamiseen ja väitteiden arvioimiseen. Esitettyjen väitteiden lähteistäminen ja kontekstoiminen mahdollistaisi tieteellisen tiedon ymmärtämisen ja julkiseen keskusteluun osallistumisen useammalle.
  • Vainionkulma-Immonen, Outi (2004)
    Pro gradu -työni tarkoituksena oli tutkia, miten tavallinen kansalainen saa äänensä kuuluviin joukkoviestimissä käytävässä julkisessa keskustelussa. Tarkastelin kansalaisen roolia julkisessa keskustelussa; sitä, millaisen vastapainon hän muodostaa toimittajille, poliitikoille ja asiantuntijoille. Varsinainen tutkimuskysymykseni on aseteltavissa muotoon ”Miten ja kenen ehdoilla Nato-keskustelu rakentui suomalaisessa mediassa syksyllä 2001?” Lisäksi pohdin kansalaisen roolia julkisessa keskustelussa; miten kansalainen saa äänensä kuuluviin. Tutkimukseni lähtökohtana on demokratian kriisi ja kansalaisten passiivisuus. Politiikka ei enää kiinnosta ihmisiä. Viimeaikaisessa lainsäädännössä onkin pyritty luomaan kansalaisille uusia osallistumisen käytäntöjä. Tällä tavoin on haluttu edesauttaa julkisoiden, aktiivisten ja keskustelevien kansalaisryhmien, syntyä. Myös joukkoviestinnällä on julkisoiden synnyssä tärkeä rooli. Kansalaisten osallistumista on pyritty edistämään kansalaisjournalismin keinoin. Tutkimukseni pohjautuu myös yhteiskuntatieteissä käytyyn keskusteluun julkisuudesta. Lähden Jürgen Habermasin (1989) porvarillisesta julkisuuskäsityksestä ja päädyn Hannu Niemisen (2003) kolmijakoiseen julkisuuteen. Niemisen teoriaan pohjaten muotoilen myös oman käsitykseni julkisesta keskustelusta. Teoreettinen viitekehykseni rakentuu Heikki Heikkilän ja Risto Kuneliuksen (1997, 1998) journalismikritiikin kolmijaon pohjalle. Heikkilä ja Kunelius pohtivat julkisuuden ja demokratian ongelmia journalismissa pääsyn, keskustelevuuden ja harkitsevuuden kautta. Aineistokseni olen kerännyt Helsingin Sanomista, Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä sotilasliitto Naton ja Suomen suhdetta käsitteleviä uutisjuttuja, kolumneja, pääkirjoituksia ja mielipidekirjoituksia. Ajankohta on syksy 2001. Tutkimusotteeni on laadullinen tekstintutkimus. Käyn aineiston kolmeen kertaan läpi: pääsy-analyysissa tutkin, kenellä on pääsy journalismiin, kuka saa äänensä kuuluviin. Keskustelevuus-analyysissa tutkin, millaisia viittauksia teksteistä löytyy muihin teksteihin. Harkitsevuus-analyysi on kaikkein mittavin: tutkin, millaisia argumentteja teksteistä löytyy. Minua siis kiinnostaa, miten mielipiteet perustellaan. Viimeisellä analyysitasolla metodina on siis retoriikka ja argumenttianalyysi. Analyysi paljastaa, että pääsyn osalta ennakko-oletukset pitävät paikkansa: kansalainen ei saa ääntänsä kuuluviin juuri muuten kuin mielipidesivujen kautta. Keskustelevuuden suhteen tekstit onnistuvat paremmin, viittauksia löytyy lähes jokaisesta kolumnista, pääkirjoituksesta ja mielipidekirjoituksesta. Uutisjutuista vähemmän. Harkitsevuus-analyysi puolestaan osoittaa, että mielipidekirjoittajat perustelevat mielipiteensä monipuolisimmin. Kolumnit, pääkirjoitukset ja uutiset jäävät enemmän yksittäisiksi puheenvuoroiksi. Analyysin perusteella kansalaisilla on kykyä keskustella myös vaikeista asioista, kuten turvallisuuspolitiikasta. Kansalaisilla ei kuitenkaan juuri ole pääsyä mediavälitteiseen julkisuuteen. Vastaus tutkimuskysymykseeni on, että Nato-keskustelu syksyllä 2001 rakentui eliitin – poliitikkojen, asiantuntijoiden sekä myös toimittajien ehdoilla. Kansalaisen tehtäväksi jäi kirjoitella mielipidesivuille ja vastata gallupeihin ja kyselyihin. Joukkoviestimet eivät onnistuneet luomaan kansalaisille osallistumisen käytäntöjä.
  • Lintula, Marja (2008)
    Tutkimuksen kohteena ovat Helsingin musiikkitalohankkeen yhteydessä aktivoituneet kansalaiset ja aiheesta käyty keskustelu sanomalehtiaineistossa. Musiikkitalohanke käynnistyi 1990-luvun alussa. Keskusteluun hankkeesta liittyivät kiinteästi talon suunnitellulla tontilla sijaitsevat VR:n makasiinit. Työni keskeisin käsite on julkiso, jota on ehdotettu suomen kieleen passiivisiin vastaanottajiin viittaavan yleisön käsitteen vastinpariksi korostamaan ihmisten aktiivisempaa toimijan roolia (vrt. englannin public–audience-jaottelu). Julkison käsitettä on pohdittu yhdysvaltalaisessa pragmatismissa ja erityisesti John Deweyn ajattelussa. Deweyn pohdinnoissa demokratian menestys kytkeytyy julkison menestykseen ja julkison muodostumista edistävien tai estävien seikkojen tutkimista pidetään tärkeänä. Tärkeimpiä työssä käytettyjä lähteitä on John Deweyn teos Julkinen toiminta ja sen ongelmat. Kotimaisesta tutkimuksesta tärkein lähde on Heikki Heikkilän väitöskirja Ohut ja vankka journalismi. Kansalaisuus suomalaisen uutisjournalismin käytännöissä 1990-luvulla. Teoreettisena pohjana on käytetty mm. Seija Ridellin ajatuksia sanomalehtijulkisuudesta tilana ja journalisteista tämän tilan suunnittelijoina. Tulosten tulkinnassa apuna ovat pääsyn, dialogisuuden ja harkitsevuuden käsitteet, joita ovat kehittäneet Heikki Heikkilä ja Risto Kunelius. Tutkimuksessani tarkoitan julkisolla ajallisesti rajautunutta, jonkin asiakysymyksen ympärille rakentunutta ja tämän kysymyksen vaikutukset tunnistanutta ihmisryhmää, joka on erimielinen käsiteltävästä asiasta, keskustelee siitä ja pyrkii ratkaisemaan kysymyksen. Tutkimuksessa selvitetään, millainen on musiikkitalohankkeen yhteydessä aktivoitunut julkiso, miten julkison toiminnasta puhuttiin aineistossa sekä miten hankkeesta käytyä keskustelua aineistossa käsiteltiin. Lisäksi tarkastellaan, miksi julkiso aktivoitui juuri musiikkitalohankkeen yhteydessä. Aineistoa on lähestytty sekä määrällisen että laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineisto koostuu 1372 musiikkitalohanketta tai Töölönlahtea käsittelevästä sanomalehtiartikkelista. Tutkimusaineiston jutuista yli puolessa mainittiin julkiso tai keskustelu. Tarkastelun kohteena olevan julkison muodostivat kaupunkisuunnitteluun keskittyneet yhdistykset, muut aineistossa esiintyneet yhdistykset sekä yksittäiset toimijat. Edustuksellisen demokratian kentällä julkiso toimi tyypillisesti virallisista päätöksistä valittamalla. Julkison toiminta osallistuvan demokratian kentällä näyttäytyi monipuolisempana. Edustuksellisen järjestelmän kautta toimiminen näyttäytyi ensisijaisena vaikuttamisen tapana. Lisäksi katsottiin, ettei edustuksellisilla areenoilla tehtyjä päätöksiä tulisi kyseenalaistaa. Musiikkitalohankkeesta käytyä keskustelua jäsennettiin monien vastakkainasettelujen kautta, joista selkein syntyi makasiinien ja musiikkitalon välille. Keskustelu näyttäytyi aineistossa sekä "kielteisessä" että myönteisessä kehyksessä ja se nähtiin tyypillisesti kiistana. Pääsyn näkökulmasta näytti siltä, että musiikkitalohankkeen aktivoima julkiso pääsi journalismissa esiin monimuotoisena ja myös omalla äänellään. Keskustelevuuden kriteeriin liittyi mm. toisiin kirjoituksiin viittaaminen ja kaavoitusprosessin vuorovaikutuksen onnistuneisuuden arviointi. Harkitsevuuden näkökulmasta uusille vaihtoehdoille ei tutkimusjaksoni aikana enää juurikaan ollut tilaa. Työn yksi keskeinen tulos oli lisäksi teoreettisesti määriteltyä julkisoa hahmottava kuvio sekä sen soveltaminen musiikkitalohankkeen tapaukseen.
  • Tervo, Monna Emilia (2008)
    Tämän tutkielman taustalla on kiinnostus internetin mahdollisuuksiin toimia demokratiaa edistävänä julkisen keskustelun foorumina. Olen tarkastellut internetiä uudenlaisena joukkoviestintävälineenä, jossa perinteinen journalistinen instituutio rakentaa julkista keskustelua. Tutkimuksen kohteena on kaikkiaan 14 Helsingin Sanomien politiikan toimituksen verkkopäiväkirjaa eli weblogia, jotka käsittelevät hoitajien työtaistelua syksyllä 2007. Blogien kirjoittajina on ollut sekä asiantuntijoita että journalisteja. Olen tutkimuksessani avannut näkökulmaa siihen, miten julkinen keskustelu rakentuu median ylläpitämissä blogeissa. Lisäksi pohdin laajemmin, kuinka hyvin blogeissa toteutuvat julkisen keskustelun laadulliset kriteerit. Blogit valikoituivat tutkimuskohteeksi, koska ne ovat saavuttaneet 2000-luvun alussa suuren suosion niin ammattijournalistien, poliitikkojen, erilaisten intressiryhmien kuin tavallisten kansalaistenkin keskuudessa. Tutkimuksen keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat osallistuminen, vuorovaikutus ja julkisuus, joita olen käyttänyt myös tutkimuskysymysten operationalisoimisessa. Olen lähestynyt käsitteitä pääasiassa Jürgen Habermasin julkisuusteorian pohjalta. Habermasin julkisuusteoriaa on käytetty paljon verkkodemokratiaan liittyvässä tutkimuksessa, ja internetissä on nähty mahdollisuus elvyttää Habermasin tarkoittama porvarillisen julkisuuden ideaali. Oman näkemykseni mukaan kyse on kuitenkin julkisuuden ihanteesta, joka antaa lähinnä suuntaviivoja sille, miten julkisuutta tulisi kehittää. Tutkimuksen yhteiskunnallista kehystä olen muotoillut pääasiassa Manuel Castellsin tietoyhteiskuntateorian pohjalta. Castellsin sosioteknologinen näkökulma on ollut keskeinen sillanrakentaja modernin yhteiskunnan traditiosta ponnistavan julkisuusteorian sovittamisessa tietoyhteiskunnan haasteisiin. Olen lähestynyt aineistoa määrällisen ja laadullisen analyysin avulla. Määrällisen kartoituksen tavoitteena on ollut selvittää blogeihin osallistumista yleisellä tasolla ja tarjota aineksia laadulliseen analyysiin. Varsinaisen laadullisen analyysin olen toteuttanut supistetulla aineistolla, joka käsitti kuusi blogikirjoitusta. Ne valikoituivat määrällisen analyysin perusteella. Tutkin vuorovaikutuksen rakentumista näissä blogikirjoituksissa soveltamalla institutionaalisen keskusteluntutkimuksen menetelmää. Mediainstituutio näyttäytyy aineistossa vahvana. Se luo voimakasta vastakkainasettelua työtaistelua puolustavien ja sitä vastustavien nimimerkkien ja blogeja kirjoittavien asiantuntijoiden välille. Havaintoni dialogin viriämisestä ja keskustelun argumentatiivisesta luonteesta tukevat näkemyksiä, joiden mukaan blogeissa rakentuu julkiseen järkeilyyn perustuvaa keskustelua. Tässä mielessä blogit voisivat muodostaa julkisen keskustelun sfäärin, jossa valtaapitävien tulisi legitimoida päätöksensä. Toisaalta keskustelijoiden pyrkimys yhteisymmärrykseen ja yleisen mielipiteen muotoilemiseen jäi vähäiseksi. Yleisen mielipiteen syntyminen olisi edellyttänyt blogeja ylläpitävältä medialta keskustelun analysoimista, tiivistämistä ja raportoimista sekä mahdollisesti blogikeskustelun tarkempaa ohjaamista television yleisökeskustelujen tapaan.
  • Ala-Risku, Päivi (2005)
    Tutkielman lähtökohtana on normatiivinen käsitys siitä, että toimiva demokratia vaatii toimivaa julkista keskustelua. Journalismin tehtävänä ei ole vain välittää jo päätettyä ja jo tapahtunutta, vaan toimia alustana päätöksenteolle organisoimalla julkista keskustelua, jonka pohjalta päätökset vasta tehdään. Tutkielmassa tutkitaan yhden järjestön, Veronmaksajain keskusliiton (VKL) asemaa julkisessa keskustelussa. Tätä tutkitaan tarkastelemalla valitun teorian valossa sitä, kuinka hyvin teoreettisen viitekehykseni ideaali toteutuu VKL:n kannalta ja osalta. Lisäksi tutkitaan, millaisena VKL lehtijulkisuudessa näyttäytyy ja mistä aiheista ja millaisin äänenpainoin se käy julkista keskustelua. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu deliberatiivisen demokratiaihanteen asettamille vaatimuksille hyvästä julkisesta keskustelusta. Tätä hyvää julkista keskustelua määrittellään paitsi yleisesti Habermasin deliberatiivisuuskäsitteen mukaan myös Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teorian avulla. Mentelminä tutkielmassa käytetään sekä määrällistä että laadullista analyysia. Määrällisen analyysin menetelmänä on sisällön erittely, laadullisena teoriaan pohjautuva tulkinta. Keskeisimpimpänä tuloksena tutkielma vahvistaa aiempien tutkimusten havainnon siitä, että järjestöt toimivat pääasiassa strategisesti. Näin ollen järjestön osallistuminen keskusteluun ei toteuta tutkielman normatiivista käsitystä, eli järjestö ei keskustele kommunikatiivisen toiminnan teorian ja deliberatiivisuuden ihanteita noudattaen, vaikka myös kommunikatiivisuutta ja deliberatiivisuutta järjestönkin keskustelusta löytyy. Lisäksi tutkielmassa etsitään niitä positioita, joissa tutkittu järjestö, VKL, keskustelee. Näiksi positioiksi muodostui: 1) oikeudenmukainen harkitsija, 2) linjakas vaatija, 3) tietäjä, 4) yksisilmäinen epärealisti, 5) kiivas tappelija ja 6) epärehellinen. Tutkielmassa tutkittiin myös niitä aiheita, joista VKL keskustelee. Analyysissä selvisi, että jutuissa käydään keskustelua kuudesta eri pääaiheesta: 1) tuloverotuksesta, 2) kuntataloudesta, 3) yritysverotuksesta, 4) arkielämän veroista ja maksuista, 5) veroilmoituksesta tai -ehdotuksesta ja 6) Veronmaksajain Keskusliitosta järjestönä. Tärkeimpiä lähteitä ovat Esa Reunasen väitöskirja Budjettijournalismi julkisena keskusteluna, Jürgen Habermasin The theory of Communicative Action. Volume One ja The theory of Communicative Action. Volume Two sekä Jürgen Habermasin The Inclusion of the Other.
  • Varpela, Valtteri (2008)
    Tutkimusongelmanani on Suomen Jääkiekkoliiton saama valtakunnallinen lehtijulkisuus 2000-luvulla. Tutkin Jääkiekkoliiton saaman lehtijulkisuuden sisältöjä ja muotoja sekä muotoutumisen ehtoja media-aineiston analyysin ja toimittajien haastatteluiden avulla. Työ tehdään tilaustutkimuksena Suomen Jääkiekkoliitolle. Tutkimuksen yhtenä tärkeänä lähtökohtana oli vuonna 2004 sattunut tapahtumaketju, jonka päätteeksi Jääkiekkoliitto erotti silloisen A-maajoukkueen päävalmentajan Raimo Summasen. Vielä vuonna 2007 julkisuudessa puhuttiin noiden tapahtumien jakavan jääkiekkotoimittajia ja lajista kirjoittavia lehtiä Jääkiekkoliitto-myönteisiin ja -kielteisiin leireihin. Pyrin vastaamaan media-aineiston sisällön erittelyn avulla tutkimuskysymyksiin muun muassa Jääkiekkoliiton julkisuuden määrästä ja laadusta sekä kuvaamaan, minkä aiheiden kautta liitto saa julkisuutta. Tärkeä on myös kysymys lehtien ja toimittajien jakautumisesta heidän Jääkiekkoliittoon suhtautumisen suhteen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Pierre Bourdieun käsite journalismin kentästä sekä hänen yleisemmin sosiologian piirissä tunnettu kenttäteoriansa. Kenttäteorian mukaan journalistien toiminta ja mediasisällöt syntyvät suhteessa koko journalismin kentällä vallitseviin voimiin, jotka ovat erilaisten yksilö- ja rakennetekijöiden välisten suhteiden tuotteita. Journalismiin vaikuttavien yksilö- ja rakennetekijöiden erittelyni perustuu Shoemakerin ja Reesen kehittämään malliin ja Tuomo Mörän S&R-mallin pohjalta kehittämään liaanimalliin. Liiton julkisuuden muotoutumisen taustalla olevaa toimitusprosessia tutkin haastattelemalla Jääkiekkoliitosta paljon kirjoittavia toimittajia. Analysoin haastatteluja ja aiemmasta urheilujournalismin tutkimuksesta saatua tietoa Shoemakerin ja Reesen luomaa mallia ja Pierre Bourdieun kenttäteoriaa vasten luodakseni kuvan suomalaisen jääkiekkojournalismin kentän toimintalogiikasta. Media-aineiston analyysin perusteella voidaan sanoa, että Jääkiekkoliiton julkisuuden sävyerot lehtien välillä olivat merkittäviä. Tutkimuksen kuudesta lehdestä Urheilulehti, IS Veikkaaja ja Ilta-Sanomat erottuivat muista lehdistä selkeästi liitosta kielteisimmin kirjoittavina. Näiden lehtien voidaan sanoa muodostavan Jääkiekkoliitto-kielteisen blokin. Myönteisen blokin muodostavat Iltalehti ja Aamulehti. Helsingin Sanomat oli ainoa neutraali lehti. Aiemmassa tutkimuksessa esitetty väite urheilujournalismin kritiikittömyydestä osoittautui vääräksi tässä tutkimuksessa. Lehdet kirjoittivat erittäin kriittisesti A-maajoukkueen valmennusjohdosta ja Jääkiekkoliiton puheenjohtajasta Kalervo Kummolasta. Yksittäisillä toimittajilla merkittävä panos lehtien linjan muodostajina oli ainoastaan pienten toimitusten erikoislehdissä. Yleisesti Jääkiekkoliiton julkisuus muotoutuu kentällä monimutkaisten yksilö-, organisaatio- ja ammattirutiinitekijöiden sekä median ulkopuolisten tekijöiden ja ideologian vuorovaikutuksessa. Merkittäväksi toimittajien yhteiseksi työtä ohjaavaksi tekijäksi osoittautui pyrkimys lajin edun suojelemiseen. Juuri lajin edun suojeleminen ammattikunnan ideologian pohjalta selittää toimittajien ja lehtien jakautumista leireihin Raimo Summasen ja Jääkiekkoliiton välisessä kiistassa. Kiistassa toimittajat ja lehdet osallistuivat taisteluun yhteiskunnan arvoista: voiko urheilullisen menestyksen takia tehdä mitä vain?
  • Karjalainen, Jenni (2007)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka kehityspolitiikan tavoitteita argumentoidaan suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Määrittelen kehityspolitiikan valtioneuvoston helmikuussa 2004 julkaiseman Kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti johdonmukaiseksi toiminnaksi niillä kansainvälisen yhteistyön ja kansainvälisen politiikan lohkoilla, joilla vaikutetaan kehitysmaiden asemaan. Linjauksen mukaan kehityspolitiikan tehtäviä ovat myös suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä kansainvälisen yhteisvastuun rakentaminen ja rauhan vahvistaminen. Tutkimuskirjallisuudessa kehitysteorian ja -politiikan on todettu olevan vahvassa vuorovaikutuksellisessa suhteessa. Työn teoreettinen viitekehys jäsentyy kolmen kehitysteorian paradigman varaan: modernisaation, dependenssin ja inhimillisen kehityksen. Teoriassa esitettyjen muotoilujen pyrin ymmärtämään paremmin nykyistä kehityspoliittista keskustelua. Tutkielman empiirisen osuuden muodostaa vuonna 2005 viidessä suomalaisessa sanomalehdessä (Aamulehti, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Kaleva ja Lapin Kansa) julkaistut, kehityskysymyksiä käsittelevät kantaaottavat kirjoitukset, joiksi on luettu mielipide- ja pääkirjoitukset sekä kolumnit. Tarkastelun taustavaikuttimena on Jürgen Habermasin (2004[1962]) näkemys julkisuudesta keskustelun foorumina, jonka mukaan julkisen keskustelun tulisi kriittisen rationaalisuuden periaatteiden nojalla olla monipuolista ja tosiasioihin perustuviin argumentteihin nojaavaa. Peter Dahlgrenia (1991) seuraten pohdin, millä tavoin kehityspoliittinen keskustelu tarjoaa kansalaisille välineitä ymmärtää aihepiiriään ja tavoitella asiantuntevia ratkaisuja erilaisten toimintamallien omaksumiseen. Koko aineiston empiirinen tarkastelu koostuu teemoittelusta, argumenttirakenteiden erittelystä ja kehitysparadigmojen tarjoamien argumenttipositioiden tarkastelusta. Lisäksi aineistosta on valittu harkinnanvarainen otanta yksityiskohtaisempaan argumenttianalyysiin, jossa hyödynnetään Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan (2004) esittämää käytännönläheistä argumenttianalyysia yhdistettynä tiettyihin uuden retoriikan perinteen elementteihin. Aineistolle asetettava tutkimuskysymys on, millaisia tavoitteita kehityspolitiikalle suomalaisessa julkisessa keskustelussa asetetaan ja millä tavalla tavoitteita perustellaan. Analyysin tuloksena totesin, että suomalaista kehityspoliittista keskustelua ohjaavat motiivit ovat kehitysyhteistyön ongelmien ratkominen, tehdyistä päätöksistä kiinnipitäminen, auttamisen velvollisuuden täyttäminen sekä globaalin turvallisuuden parantaminen. Kolme ensimmäistä ovat keskustelussa määrääviä, kun taas vuorovaikutuksellisempaa näkemystä kehityspolitiikkaan edustavat puheenvuorot esimerkiksi globaalin turvallisuuden edistämisestä kehityspolitiikan keinoin jäävät keskustelussa marginaaliin.
  • Huikuri, Suvi (2010)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee ilmastopoliittista keskustelua, jota on esitetty Kioton pöytäkirjan jatkosopimuksen ympärillä pohjoisen (modernit teollisuusmaat) ja etelän (kehittyvät maat) julkisuudessa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitkä edellytykset pohjoisessa ja etelässä nähdään tärkeimpinä uuden ilmastosopimuksen toteutumisen kannalta. Tutkimus keskittyy Kööpenhaminan ilmastokokousta edeltäviin neljään YK:n ilmastokonferenssiin (2005−2008), joiden virallinen tavoite oli rakentaa perusta Kioton pöytäkirjan jatkosopimukselle. Uutta ilmastosopimusta ei kuitenkaan saavutettu, mihin tämän tutkimuksen valossa ensisijaisena syynä nähdään pohjoisen ja etelän välisen ilmasto-oikeudenmukaisuuden toteutumattomuus. Pohjoisen näkökulmaa tutkimuksessa edustaa Suomi ja etelän perspektiiviä Intia. Tutkimus esittelee ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta käytyä aiempaa keskustelua, jonka varaan ei toistaiseksi ole kyetty rakentamaan yhteisesti hyväksyttyä taakanjakomallia. Tutkimuksessa argumentoidaan, että oikeudenmukaisuuskeskustelu hyötyisi laajemmasta tavasta käsitteellistää ”yhteinen hyvä”. Uudeksi näkökulmaksi esitetään Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot'n oikeuttamisteoriaa. Sen näkökulmasta kiistatilanteet ovat tilannesidonnaista ja neuvottelemalla sovittavissa olevaa refleksiivistä toimintaa, jota on mahdollista tutkia osapuolten käyttämien oikeutusten kautta. Kansalaisuuden, markkinoiden, teollisuuden, kodin, innoituksen, mielipiteen ja ekologian valtapiireihin nojaavat oikeutukset symboloivat yhteiskunnissa vaikuttavia moraalijärjestyksiä, joihin vedoten osapuolet pyrkivät sopimuksen muodostumiseen. Jotta se onnistuisi, on osapuolten saavutettava yksimielisyys tilanteelle legitiimeistä oikeutuksista. Tutkimusaineistoksi valittiin artikkelit Suomen ja Intian ilmastokeskusteluja edustavista Helsingin Sanomat ja The Times of India. Menetelmänä käytettiin oikeuttamisteoriaan pohjautuvaa julkisen oikeuttamisen analyysia, jonka avulla vertailtiin julkisissa ilmastokeskusteluissa käytettyjä oikeutuksia. Tutkimustulokset osoittivat, että pohjoisessa keskusteltiin yhteistoiminnasta sekä tehokkaista ja markkinat huomioon ottavista ilmastotoimenpiteistä, kun taas etelässä oikeudenmukaisuudesta ja vastuun jakamisesta. Tästä päätellen uuden ilmastosopimuksen edellytyksiksi nähdään etelässä oikeudenmukaisuus ja pohjoisessa toimien kokonaisvaltainen tehokkuus ja laajuus. Toiseksi havaittiin, etteivät kummankaan maan ilmastokeskustelu painottunut ympäristöarvojen edistämiseen, sillä ekologisia oikeutuksia käytettiin pääosin tukiargumentteina muiden oikeutusten yhteydessä. Havainto viittaa siihen, että kansainvälinen yhteisö on saavuttanut yksimielisyyden ilmaston suojelun tärkeydestä ja siirtynyt ”seuraavalle tasolle” puhumaan sopimuksen edellytyksistä ja toimenpiteiden sovellustavoista. Kolmanneksi vain Intian ilmastokeskustelu esitti oikeutusten välistä kritiikkiä. Markkinaoikeutukset arvostelivat ympäristönsuojelua kalliiksi ja köyhille maille mahdottomaksi ja teollisuusoikeutukset kritisoivat kansalaisuusoikeutuksia nähden sopimusneuvottelut hitaina ja tehottomina. Näin ollen Intian ilmastokeskustelun erityispiirteeksi nousi talouden korostaminen ympäristöarvostusten ohi sekä tehokkuuden painotus yhteistoiminnan periaatteiden yli. Intian ilmastokeskustelu oli muutenkin Suomen keskustelua kriittisempää, minkä lisäksi se esitteli Suomea monipuolisemmin pohjoisen ja etelän näkökulmia. Intian median ilmastoneuvotteluihin kohdistama huomio oli myös verrattain suurempaa. Tärkeimmät lähteet: Boltanski, Luc ja Thévenot, Laurent (2006): On Justification. Economies of Worth. New Jersey: Princeton Press. Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/arkisto. The Times of India, Delhi edition. http://publication.samachar.com/timesofindia/delhi/delhi.php.
  • Kytömaa, Eero (2006)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, minkä teemojen ympärillä vuoden 2002 Nato-keskustelua käytiin ja miten sanomalehtijournalismi organisoi keskustelua eri toimijoiden välisenä dialogina. Menetelmänä tutkimuksessa käytetään Esa Reunasen kehittämää aihelma-analyysiä. Aihelma-analyysissä sanomalehtijuttuja tarkastellaan useiden juttujen muodostamana joukkona, jonka määrittävänä tekijänä on juttujen sisällöllinen yhteys toisiinsa. Tutkimuksen aineistona on 85 sanomalehtijuttua, jotka on poimittu 16 suomalaisesta sanomalehdestä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Jürgen Habermasin teorioihin julkisuudesta ja julkisesta tahdonmuodostuksesta sekä kansalaisjournalismiliikkeen piirissä esitettyihin ajatuksiin keskustelevasta journalismista. Tutkimuksessa julkinen keskustelu ymmärretään dialogiseksi prosessiksi, joka asettaa vaateita niin journalistiselle kertojalle kuin keskusteluun osallistuville toimijoille. Yleistä intressiä edustavien journalistien tehtävänä on mahdollistaa eri näkökulmien kohtaaminen ja neuvottelu julkisuudessa. Aihelma-analyysissä huomiota kiinnitetään yksittäisten juttujen dialogisuuden muotoihin, joiden avulla julkista keskustelua hallinnoivat journalistit rinnastavat eri puheenvuoroja toisiinsa sekä luonnehtivat jutussa esiintyven toimijoiden viestinnällistä kommunikatiivisuutta tai strategisuutta. Aihelma-analyysin normatiivinen oletus lähtee siitä, että journalistien pitäisi tavoitella mahdollisimman oikeaa kuvaa niin jutuissa esiintyvistä toimijoista kuin puheena olevista asioistakin. Aihelmien analyysi paljasti sen, että Nato-keskustelua käydään sanomalehdissä puhtaasti kotimaisilla teemoilla. Yksi syy tähän on journalismin tapa nostaa julkisen keskustelun asiakysymyksiksi sisäpoliittisia teemoja ulko- ja turvallisuuspoliittisten teemojen kustannuksella. Keskustelun kotimaisuusasteeseen vaikutti myös poliitikkojen yleinen haluttomuus osallistua Nato-keskusteluun. Journalistit asettuivat keskustelussa tavallisten kansalaisten puolelle ja vaativat poliitikoilta kannanottoja Nato-kysymykseen.Tällä oli vaikutusta keskusteluagendan rakentumiseen, sillä keskustelua hallinnoivien journalistien ja muiden toimijoiden puheenvuorot liittyivät useimmiten poliitikkojen sanomisten raportointiin tai niiden horjuttamiseen. Aihelmien keskustelut noudattivat melko kaavamaista keskusteluasetelmaa, jolle oli ominaista jännite journalistien ja poliitikkojen välillä. Jännitteestä johtuen aihelmissa käyty keskustelu ei ollut ratkaisuhakuista. Myös keskustelun dialogisuus oli puutteellista. Toimittajat hyödynsivät Nato-keskustelun jäsentämisessä vain osittain eri dialogisuuden muotoja. Suurin osa jutuista oli tyypiltään toteavia. Journalistit eivät rinnastaneet riittävästi näkökulmia toisiinsa, mikä teki aihelmien keskustelusta usein yksinpuhelua. Toimittajat virittivät vain harvoin keskustelua vaihtoehtoisten näkökulmien välille, minkä seurauksena aihelmien keskustelut jäivät keskeneräisiksi. Journalistit eivät myöskään aina toimineet tasapuolisesti keskustelun ylläpitäjinä. Opinnäytetyön tärkein lähde on Esa Reunasen väitöskirja Budjettijournalismi julkisena keskusteluna (2003).
  • Rinkinen, Jenny (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 21/2010
    Tämä media-aineiston analyysiin perustuva tutkimus osoittaa, että öljyriippuvaisen henkilöauton vaihtoehdot ovat vahvasti esillä nykyisessä energiakeskustelussa. Tutkimus osoittaa, että mediakeskustelu pitää sisällään kilpailevia tulevaisuuskuvia ja poikkeavia perusteluja erilaisille liikenteen energiankäytön ratkaisuille. Analyysin kohteeksi valittiin viiden lehden (Helsingin Sanomat, Kauppalehti, Talouselämä, Tekniikka & Talous ja Vihreä lanka) artikkelit, joissa käsiteltiin eri liikennemuotojen energiankäyttöä, liikenteen päästöjä ja muita energiankulutuksen muodosta johtuvia ympäristöhaittoja. Energiaa käsitteleviä artikkeleita ilmestyi 1.10.–31.12.2009 noin 1320, joista analyysin kohteeksi valittiin liikennettä ja autoteollisuutta energiankäytön- ja tuotannon näkökulmasta käsittelevät artikkelit (hieman alle 200 artikkelia) ja sähkö- ja hybridiautoja (95 artikkelia) käsittelevät artikkelit. Uudet kilpailevat teknologiat, jotka haastavat perinteisen öljyriippuvaisen henkilöauton, ovat paljon esillä suomalaisessa sanomalehtikeskustelussa. Muutostarve liikenteen energiankäytössä nähdään ennen kaikkea johtuvan liikenteen korkeista hiilidioksipäästöistä. Sanomalehtikeskustelussa korostuu näkemys, että liikkumisen muutos tarpeiden mukaiseksi on ennemmin väliaikainen tila, joka korjaantuu teknologian kehityksen myötä. Vahvin tulevaisuuskuva rakentuu aineistossa päästöttömän henkilöauton ympärille. Erityisesti sähköauton rooli muutoksen mahdollistajana korostuu sekä taloudellisesta, teknologisesta että ympäristöongelmien näkökulmasta. Tiettyjen vaihtoehtojen ja perustelujen vahvistuminen mediakeskustelussa vaikuttaa muun muassa poliittisiin päätöksiin sekä yksityisiin ja julkisiin investointeihin ja rajoittaa muiden vaihtoehtojen tulevaa menestystä. Media-aineisto antaa hyvän mahdollisuuden analysoida miten erilaiset tulevaisuuden odotukset rakentuvat ja miten jotkin niistä nousevat voimakkaimmin esiin. Tutkimus yhdistää diskurssianalyyttisen tutkimusotteen sosio-teknisen järjestelmänäkökulman kanssa, ja tarjoaa näin uuden näkökulman järjestelmien polkuriippuvuuden ja uusien polkujen luomiseen vaikuttavan dynamiikan tutkimiseen.
  • Ylä-Anttila, Tuomas (2003)
    Maailman sosiaalifoorumi on maailman kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen vuotuinen suurtapaaminen, joka järjestettiin kolmannen kerran vuonna 2003 Brasilian Porto Alegressa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Maailman sosiaalifoorumilla kokoontuvia liikkeitä julkisuuksina, tapana osallistua julkiseen keskusteluun. Erityisesti huomion kohteena ovat foorumin suomalaiset osallistujat. Teoreettisesti kyse on uuden, julkisuuden käsitteestä liikkeelle lähtevän näkökulman avaamisesta yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimukseen. Lähtökohtana on Jürgen Habermasin teoksen Strukturwandel der Öffentlichkeit ympärille kehittynyt julkisuusteoreettinen keskustelu. Habermaslaista analyysia kansallisten porvarillisten julkisuuksien itselleen asettamasta tehtävästä ja niiden synnyn myötä muodostuneista julkisen keskustelun luonnetta koskevista käsityksistä täydennetään tässä tutkimuksessa analysoimalla julkisuuksien perustaa ja vaikutuskeinoja – kansalaisjärjestöjen verkostoille rakentuvia yhteiskunnallisia liikkeitä sekä tiedotusvälineitä. Havainnot kansallisten porvarillisten julkisuuksien tehtävästä, luonteesta, perustasta ja vaikutuskeinoista tarjoavat lähtökohdan Maailman sosiaalifoorumin globaalien julkisuuksien tarkastelulle. Tapaustutkimuksen aineisto koostuu sosiaalifoorumia käsittelevistä kirjallisista lähteistä (joista suuri osa on internet-julkaisuja), osallistuvalla havainnoinnilla hankitusta etnografisesta materiaalista, suomalaisosallistujien haastatteluista, heidän tuottamistaan kirjallisista dokumenteista ja internet-julkaisuista sekä suomalaisten tiedotusvälineiden julkaisemasta, vuoden 2002 sosiaalifoorumia koskevasta materiaalista. Kansalliset porvarilliset julkisuudet ottivat tehtäväkseen feodaalisen yhteiskuntajärjestyksen haastamisen ja ymmärsivät julkisen keskustelun luonteeltaan kaikkien osallistujien kannalta edullisiin, rationaalisiin ratkaisuihin pyrkimiseksi. Maailman sosiaalifoorumin julkisuudet puolestaan asettavat tehtäväkseen taloudellisen ja poliittisen välisen rajan kyseenalaistamisen, ja käsittävät julkisuuden luonteeltaan konfliktien rauhanomaiseksi selvittämiseksi. Samoin kuin kansallisten porvarillisten julkisuuksien, Maailman sosiaalifoorumin julkisuuksien perustana toimivat järjestöjen verkostot. Sekä koko foorumin organisoinnista vastuussa olevat elimet, että jokaisen suomalaisen osallistujajärjestön foorumilla työstämät projektit perustuvat olemassa olevien järjestöverkostojen hyödyntämiseen. Sosiaalifoorumin julkisuudet käyttävät verkostoja myös vaikutuskeinonaan: keskusteluja pyritään saattamaan kansallisten päätöksentekijöiden kuuluviin politiikkaverkostojen kautta. Verkostojen lisäksi sosiaalifoorumin julkisuuksien perustana ja vaikutuskanavana toimivat tiedotusvälineet. Samaan tapaan kuin kansalliseen levikkiin yltävien tiedotusvälineiden synty oli edellytys kansallisten julkisuuksien synnylle, globaalien julkisuuksien olemassaolo perustuu globaalien tiedonvälityskanavien olemassaoloon. Sosiaalifoorumin keskustelut leviävät maailmalle sekä globaalin massamedian että pienempien, erikoistuneiden, usein internetissä toimivien tiedotusvälineiden kautta. Maailman sosiaalifoorumilla nähdään paljon vaivaa paikalle saapuvan kansainvälisen toimittajajoukon palvelemiseksi, ja foorumi onnistuikin ainakin suomalaisessa valtamediassa vuonna 2002 saamaan liki yhtä paljon huomiota kuin vastapelurinsa Maailman talousfoorumi. Tutkimuksen empiiristen tulosten arviointiin perustuvat teoreettiset johtopäätökset koskevat julkisuuksien olemassaolon ehtoja ja niiden tapoja vaikuttaa päätöksentekoon. Julkisen keskustelun analyysissa on otettava huomioon myös julkisuuksien perustana toimivat järjestöverkostot, niiden vaikutuskeinoina toimivat politiikkaverkostot sekä julkisuuksien keskinäiseen vaikutusvaltakamppailuun liittyvät yhteiskunnalliset liikkeet.
  • Linjama, Hannes (2006)
    Tutkimuksen aiheena on kiista Malmin lentokentästä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu pitkälti suomalaisesta maankäytön konflikteja tutkivasta kirjallisuudesta. Tutkin tapaustutkimuksen keinoin mistä Malmin konfliktissa on kysymys. Kuvaan tapauksen historian ja nykyisen prosessin vaiheet, selvitän tapauksen osapuolet ja heidän intressinsä. Keskeistä kiistassa on Helsingin kaupungin tavoite muuttaa Malmin lentokenttä asuntoalueeksi. Tärkeimpänä perusteluina kaupungilla on tarve asuntuotantoon sopivasta tonttimaasta. Tutkin tapauksen kulkua konfliktiteoreettisesta näkökulmasta, joka käsittää intressinäkökulman sekä prosessinäkökulman sekä poliittisen ulottuvuuden. Tarkastelen Malmin lentokentästä käytyä julkista keskustelua ja siinä käytettyjä argumentteja. Kiistan osapuolet ovat pyrkineet käyttämään julkisuutta hyväkseen ja pyrkineet vaikuttamaan argumentoinnin keinoin yleiseen mielipiteeseen. Tätä konfliktin yhteydessä käytyä julkista argumentointia kutsutaan myös määrittelykamppailuksi. Malmin kiista on saanut runsaasti tilaa julkisuudessa. Merkillepantavaa on, että samoilla argumenteilla on voitu sekä puolustaa että vastustaa lentokenttää. Tutkimuksen tuloksia on muun muassa se, että Malmin lentokentän konflikti on vakava ja suuri maankäytön konflikti. Mukana on poikkeuksellisen suuri määrä toimijoita. Konfliktin prosessi on sisältänyt useita ennalta-arvaamattomia käännekohtia. Helsingin kaupunki on pyrkinyt saamaan Malmin lentokentän aluetta asuntotuotantoonsa kolmeen otteeseen. Nykyinen konflikti on monilla mittareilla pisimmälle edennyt, ja sisältää organisoituneemman vastarinnan Malmin lentokentän ystävät Ry:n muodossa.
  • Koskinen, Linda (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomi on yksi vuonna 2015 solmitun, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävän Pariisin ilmastosopimuksen ratifioineista maista. Huolimatta Suomeen liitetyistä puhtaan luonnon ja teknologian mielikuvista, Suomen ilmastopolitiikka on saanut osakseen kritiikkiä: sen hiilidioksidipäästöt ovat Pohjoismaiden korkeimmat ja se sijoittuu huonosti kansainvälisessä ilmastonmuutosvertailussa. Tämä tutkielma tarkastelee suomalaisen median osallistumista ilmastopoliittisen keskustelun rakentamiseen median roolien näkökulmasta. Medialla katsotaan olevan merkittävä rooli kansalaisten poliittisessa osallistumisessa. Alan kirjallisuudessa sen tehtäviksi on määritelty muun muassa luotettavan tiedon ja monipuolisten näkökulmien tarjoaminen, dialogin rakentaminen sekä toimiminen julkisen keskustelun areenana ja vallan vahtikoirana. Ilmastokeskustelun yhteydessä median suoritusta on arvioitu erityisesti sen perusteella, miten se onnistuu ilmastotieteellisen tiedon välittämisessä. Koska median toiminnalla voi nähdä olevan merkitystä ilmastopoliittisen keskustelun – sekä siten ilmastopoliittisten päätösten – rakentumisen kannalta, on perusteltua tarkastella kriittisesti sitä, miten suomalainen media suoriutuu demokraattisista tehtävistään uutisoidessaan ilmastopolitiikasta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytän Clifford Christiansin, Theodore Glasserin, Denis McQuailin, Kaarle Nordenstrengin ja Robert Whiten määrittelemiä demokraattisessa yhteiskunnassa toimivan journalismin rooleja, joita ovat tarkkaileva rooli, fasilitoiva rooli, radikaali rooli sekä yhteistyön rooli. Roolien avulla median yhteiskunnallisia tehtäviä on mahdollista tarkastella arvojen ja päämäärien näkökulmasta. Kiinnitän tutkielmassani huomiota myös erilaisten toimijoiden rooleihin mediassa käydyssä ilmastopoliittisessa keskustelussa. Käytän analyysini apuvälineenä Antti Gronown ja Tuomas Ylä-Anttilan vuonna 2014 suomalaisille ilmastopoliittisille toimijoille tekemää verkostokyselyä sekä sen pohjalta määriteltyjä suomalaisten ilmastopoliittisten toimijoiden muodostamaa kolmea koalitioita, joita ovat ympäristöjärjestö-, talous- ja työmarkkina-, sekä hallinto- ja tutkimuskoalitiot. Verkostokysely toimii analyysini apuvälineenä ja pyrin sen avulla tarkastelemaan, onko aineiston jutuissa ääneen pääsevien toimijoiden ja median omaksumien roolien välillä yhteyttä. Tutkimusaineisto koostuu Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa vuosina 2012–2016 julkaistuista ilmastopolitiikkaa käsittelevistä uutisista, joissa esiintyy vähintään yksi ilmastopoliittisten koalitioiden toimijoista. Pyrin teorialähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla tunnistamaan aineistosta median roolien ominaispiirteitä tarkastelemalla esimerkiksi sitä, pyrkiikö media rakentamaan dialogia eri toimijoiden välille, myötäilemään poliittisia ja taloudellisia eliittejä vai tarjoamaan alustan olemassa olevia valtarakenteita kritisoiville äänille. Ilmastonmuutoksen hillitseminen määrittyi aineistossa kahdella tapaa: universaalina haasteena ja kansallisen talouden määrittäjänä. Aineiston alkuvuosina ilmastonmuutoksen merkittävyys globaalina ongelmana tiedostettiin, mutta sen hillitsemiseen tähtäävää politiikkaa pidettiin taloudellisen kasvun esteenä. Myöhemmin, ilmastopolitiikkaan kohdistuvien asenteiden muuttuessa ympäri maailman, kansainvälisesti sitova ilmastopolitiikka alkoi näyttäytyä kotimaisen talouskasvun toivona. Tutkimus- ja hallintokoalition sekä talous- ja työmarkkinakoalition intressien yhdentyessä uutisissa korostuu ilmastopolitiikan määrittely kotimaisen talouden kautta ja elinkeinoelämän toimijat pyrkivät rakentamaan kansallista yhtenäisyyttä kilpailukyvyn varaan. Myös median tapa rakentaa vastakkainasettelua muuttuu aineiston otantavuosien aikana. Siinä missä aineiston alkuvuosina korostuu vastakkainasettelu taloudellisia intressejä ajavan talous- ja työmarkkinakoalition sekä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ajavien tutkimus- ja hallinto- sekä ympäristöjärjestökoalition välillä, typistyy vastakkainasettelu myöhemmin koalitioiden väliseksi kiistelyksi yksittäisistä ilmastopoliittisista toimista. Syntyneen yhteisymmärryksen myötä dialogin rakentamiselle talous- ja työmarkkinakoalition sekä tutkimus- ja hallintokoalition välille ei näyttäisi olevan enää tarvetta, sillä niiden intressit näyttäytyvät samoina. Ympäristöjärjestökoalitio sen sijaan ei käyttämäni teorian perusteella pääse eroon vastakkainasettelun asetelmasta: vähiten valtaa omaavana koalitiona se ottaa automaattisesti haastajan aseman suhteessa muihin koalitioihin. Analyysin tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan suomalainen media on konsensushakuinen. Myös aiemmat tutkimustulokset, joiden mukaan talouskasvua painottavalla talous- ja työmarkkinakoalitiolla on eniten valtaa suomalaisten ilmastopoliittisten toimijoiden verkostossa, ovat linjassa tämän tutkielman tulosten kanssa. Näyttää siltä, että media osallistuu kansallisen konsensuksen rakentamiseen ilmastopoliittisessa keskustelussa myötäilemällä talous- ja työmarkkinakoalition edustajia.
  • Aherto, Suvi (2008)
    Tutkielman tutkimuskohteena on medikalisaatio sekä akateemisessa että etenkin julkisessa keskustelussa - mediassa. Teoreettisena viitekehyksenä on medikalisaation käsite sekä kansainvälisessä että suomalaisessa keskustelussa. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tutkitaan medikalisaatiokirjoittelua Helsingin Sanomissa. Aineistona on vuosina 1990 – 2006 Helsingin Sanomissa julkaistut artikkelit, joissa medikalisaatio tai jokin sen synonyymeista (medikalisoituminen, lääketieteellistyminen jne.) esiintyy eksplisiittisesti. Tutkimuksessa kysytään pääkysymyksenä missä määrin ja millä tavoin medikalisaatio käsitteenä tulee suureen julkisuuteen? Täydentävinä tutkimuskysymyksinä: millaisia aiheita käsitellään artikkeleissa, joissa medikalisaatio on esillä ja miten medikalisaatio on niissä ymmärretty? Ketkä artikkeleissa puhuvat ja ketkä eivät puhu? Nouseeko aineistosta teemoja, joiden yhteydessä medikalisaatio on erityisesti esillä? Miten käsitettä on näiden teemojen yhteydessä käytetty? Tutkielmassa käsitellään Helsingin Sanomien artikkeleita määrällisesti esittämällä artikkeleiden määrällinen kehitys valitulla ajanjaksolla (1990 – 2006). Artikkeleita tutkitaan sisällönanalyysin avulla sisällöllisesti ja jaetaan teemoihin, joiden yhteydessä medikalisaation käsite on eniten esillä. Tuloksista voidaan havaita, että medikalisaation eksplisiittisesti sisältävien artikkeleiden määrän kehityksessä on tapahtunut merkittävä muutos 1990-luvun loppupuolella. Medikalisaatio eksplisiittisesti on silloin noussut myös lehtien sivuille. Medikalisaation käsite näkyy pääosin neljässä teemassa: mielenterveyden, vallan, ikääntymisen ja naisen medikalisaatioissa. Näitä teemoja käsitellään tutkielmassa akateemisen keskustelun tarjotessa analyysille taustan. Teemoista merkittävimmän sisällön saa valta. Vallan käsite sinänsä on esillä erityisesti lääkärivaltana työkyvyttömyyden määrittelyssä, mutta valta esiintyy myös kaikkien muiden teemojen käsittelyssä. Medikalisaation teoreettisista käsityksistä lääketieteen ja lääkäriprofession valta siis näyttää saavan eniten "kannatusta" julkisessa keskustelussa. Medikalisaatiolle mediassa leimallista on, että äänessä ovat pääosin asiantuntijat. Kirjoittajina niin akateemisessa kuin laajemmin julkisessa keskustelussa toimivat lääkärit, tutkijat ja sosiaali- ja terveysalojen asiantuntijat. Medikalisaation käsite on ilmeisesti vielä liian haastava "tavallisen kansan" keskusteluun, koska ns. tavalliset kansalaiset eivät medikalisaatiokeskustelussa pääse ääneen. Tärkeimpinä käytettyinä lähteinä ovat medikalisaation kansainväliset klassikot, kuten Zola, Illich ja Conrad & Schneider sekä suomalaisista ns. Kuopion koulukunta ja uutena medikalisaatioasiantuntijana mm. Sanna Rikala.
  • Lyytimäki, Jari; Peltonen, Lasse (2016)
    Land Use Policy 54: 479-486
    The economic, social and ecological implications of the extraction of mineral resources have been increasingly discussed under the heading of the social licence to operate. In Finland, critical public framings characterized by impressions of failed economic promises, unreliable technology and environmental hazards have dominated the recent mining debate. Operators probing for opportunities to establish new mines have faced critical public reactions. Changes to legislation, natural resource management and corporate responsibility have been demanded in order to effectively address environmental concerns and local social acceptability issues. We studied media representations and planning documents in order to identify the variety of publicly presented concerns related to a planned gold mine and mining company's social licence to operate. Our case study focuses on the planning processes of a gold mine adjacent to an important tourist destination in the Kuusamo municipality in north-east Finland. We highlight the role of public debate on the formation and erosion of legitimacy and the fragility of the social licence to operate.
  • Heinonen, Riina; Peltola, Taru; Valve, Helena (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 31/2008