Browsing by Subject "julkinen sektori"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 29
  • Sandqvist, Oskar (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia mielikuvia elinkeinoelämän edustajien julkaisuissa luodaan Suomen julkisesta sektorista ja sen toimijoista. Tutkimuksessa selvitetään, miten kriisiaikana ulkoryhmän määrittely ja kuvaukset kyseisestä ryhmästä voivat kärjistyä saaden vahvan negatiivisia sävyjä. Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu sosiaalisen identiteetin teorian (Tajfel, 1972; Tajfel & Turner, 1979) tavasta käsittää ryhmien välisten suhteiden muodostumista ja lainalaisuuksia. Sosiaalisen identiteetin teorian tapaa käsitellä ryhmien välisiä suhteita yhdistetään dehumanisaatio-käsitteen ja Toiseus-käsitteen teorioihin, jotta voitaisiin luoda syvempi käsitys mielikuvien emotionaalisista sävyistä. Dehumanisaatio-käsitettä käydään läpi Haslamin (2006) määritteiden mukaan. Toiseus teoria avataan Simone de Beauvoirin (1949/81) ja Edward Saidin (1978) historiallisten töiden myötä. Toiseus-käsitteen moderneja sovelluksia käydään läpi usean eri teoreetikon ja tutkimuksen valossa (mm. Boesch, 2007; de Buitrago, 2012; Chauhan & Foster, 2014; Gilles ym., 2013; Jensen, 2011; Joffe, 1996, 1999; Petersoo, 2007; Seidman, 2013; Tekin, 2010). Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta kolmen eri elinkeinoelämän etujärjestön (EK, EVA ja ETLA) julkaisusta. Näille julkaisuille suoritettiin laadullinen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysissä julkaisuista löytyi yhteensä 528 yksikköä, jotka jakautuvat kolmeen pääluokkaan ja yhteensä 15 alaluokkaan. Laadullinen sisällönanalyysi tehtiin Margrit Schreierin (2012) ohjeita seuraten. Tutkimuksen tulokset kertovat, miten elinkeinoelämän julkaisuissa kuvataan julkinen sektori ja sen toimijat uhkana ja syyllisinä Suomen talouden ahdinkoon. Kuvaukset talouden parantamistoimista kohdistuvat julkisen sektorin muuttamiseen ja yksityisen sektorin toimijoilla kuvataan olevan vastaukset siihen, miten talouteen liittyvissä asioissa tulisi toimia. Julkaisuissa korostuu kuvaukset julkisesta sektorista ja sen toimijoista liian suurina ja toiminnassaan kestämättöminä, itsekkäinä oman edun suojelijoina, jotka myös uhkaavat sekä kansalaisten, että yritysten hyvinvointia. Julkinen sektori ja sen toimijat kuvataan syyllisiksi talouden ahdinkoon, koska he ovat toimissaan tuhlailevia, itsekkäitä, epäpäteviä ja vanhanaikaisia. Jotta Suomen talous pystyttäisiin pelastamaan, julkaisuissa ehdotetaan puututtavan juuri näihin julkiseen sektoriin ja sen toimijoihin liittyviin seikkoihin, jotka kuvataan ongelmallisia. Julkinen sektori määritellään julkaisuissa suppeasti, yliyleistävästi ja epätäydellisesti. Kuvaukset julkisesta sektorista ja sen toimijoista ovat vahvan negatiivisia ja Toiseuttavia. Tulokset osoittavat, miten kriisinaikana ryhmien väliset suhteet ja kuvaukset ulkoryhmistä saattavat kärjistyä tavoilla, joilla voi olla vaikutuksia ryhmien todellisiin asemiin yhteiskunnassa. Tulosten valossa voi myös todeta sosiaalisen identiteetin teorian ja Toiseus-käsitteen yhdistämisen olevan hedelmällinen lähestymistapa tutkimukselle.
  • Mattila, Tuomas (2004)
    Valtiovarainministeriö käynnisti vuonna 1997 erityisen JOPO-hankkeen johtamis- ja asiantuntijapotentiaalin tunnistamiseksi ja kehittämiseksi. Tavoitteena oli kiinnittää huomiota suunnitelmalliseen kehittämiseen johtamis- ja asiantuntijatehtäviin ja yleensä potentiaaliajatteluun valtionhallinnossa. Tavoitteena oli myös edistää naisten mahdollisuuksia lisätä pätevyyttään johtamis- ja asiantuntijatehtäviin kehittämisen yhteydessä. Erityisesti tavoitteena oli kehittää yksittäisten virastojen kokemusten pohjalta menettelytapoja ja keinovalikoimaa johtamis- ja asiantuntijapotentiaalista huolehtimiseksi ja soveltamiseksi laajemminkin valtionhallinnossa. Hanke liittyy laajempaan suomalaisen julkisen hallinnon reformiin, jossa on pyrkimystä siirtyä perinteisestä hierarkkisesta byrokratiasta kohti joustavampaa ja humanistisempaa organisaatiota. Perinteinen jäykkä julkinen organisaatio ei kykene vastaamaan entistä nopeammin muuttuvan ympäristön asettamiin haasteisiin. Julkisten organisaatioiden onkin mukauduttava erilaisiin haasteisiin, jotka kohdistuvat myös niiden henkilöstöpolitiikkaan. Mikäli julkiset organisaatiot eivät kykene olemaan kilpailukykyisiä yksityisen sektorin kanssa henkilöstöpolitiikassa, tulee tästä aiheutumaan vakavia ongelmia tulevaisuudessa. Pro gradu-tutkielmassa tullaan tarkastelemaan JOPO-hanketta osana suomalaisen julkisen hallinnon reformia, sekä sen vaikuttavuutta kohdeorganisaatioissa ja kohdehenkilöstössä. Miten siis hallinnon reformin arvot, suuntaukset ja painotukset näkyvät yksittäisessä hankkeessa, sekä sitä, miten tämä hanke on oman tavoitteen asettelunsa suhteen onnistunut vaikuttamaan kohdeorganisaatioihinsa sekä niiden henkilöstöön. Tutkielmaa varten on tehty haastatteluja seitsemässä kohdeorganisaatiossa, noin kolme kappaletta kussakin. Haastatteluaineistoa heijastetaan humanistista organisaatiota käsittelevään McGregorin teoriaan. Lopuksi potentiaalihanketta tarkastellaan laajemmassa kontekstissa, eli julkisen hallinnon reformiin liittyvien muiden ohjelmien joukossa.
  • Koivunoksa, Petra (2002)
    Tarkastelen pro gradu työssäni mitä vaikutusta taloudelliseen kasvuun on sillä, onko maa demokratia vai diktatuuri. Tutkimuksessani käytän endogeenisia kasvumalleja, joissa valtio kerää yksityiseltä sektorilta verotuloja ja täydentää yksityisen sektorin tuotantoa tarjoamalla palveluita ja hyödykkeitä, joita yksityinen sektori ei tarjoa. Julkisen sektorin toimet lisäävät yksityistä aktiviteettiä ja tuotantoa. Poliittinen järjestelmä ratkaisee veroasteen määräytymisen ja julkisen sektorin laajuuden. Demokratiassa kansalaiset päättävät asioista äänestämällä. Autokratiassa päätöksen tekee yksinvaltias tai eliitti, riippuen siitä, onko kysymys diktaattorista vai puoluediktatuurista. Päätöksen tekijät oletetaan rationaalisiksi ja itsekkäiksi. Demokratiassa julkisen sektorin koko valitaan sellaiseksi, että se maksimoi tuotannon, koska 1,7 demokraattisen maan tavoitteena on kansalaisten hyödyn maksimointi. Diktaattorin tavoitteena on 1 hänen oman hyötynsä maksimointi. Hän valitsee sen julkisen sektorin koon, jossa valtion tulojen ja menojen erotus on suurin. Puoluediktatuurissa julkisen sektorin koko paisuu liian suureksi ollakseen tehokas. Ma liien perusteella demokratia on kasvun kannalta suotuisampi järjestelmä. Tarkastelemani empiirinen aineisto ei kuitenkaan vahvista tätä johtopäätöstä. Sen mukaan demokratian suorat vaikutukset kasvuun ovat negatiiviset. Tilastollisesti tulokset eivät kuitenkaan ole merkitseviä. Taloudellisen kasvun kannalta merkittävämpiä tekijöitä ovat monet muut seikat kuin poliittinen regiimi.
  • Kanerva, Kari Erik (2006)
    Avhandlingen Pro Gradu Erfarenheter av mål och resultatstyrning i den offentliga sektorn, domstolsväsendet i Finland i fokus skriven av Erik Kanerva behandlar mål- och resultatstyrning i den offentliga sektorn med domstolsväsendet i Finland som forskningsobjekt. Som stöd till den teoretiska presentationen av ämnesområdet har Kanerva utfört en undersökning av tre tingsrätter i södra Finland där han belyser vilka konsekvenser mål- och resultatstyrningen haft för verksamheten i tingsrätterna samt vilka för- och nackdelar mål och resultatstyrningen har haft på verksamheten. Syftet med avhandlingen är att redogöra för ett delområde som ingått i den offentliga sektorns rationaliserings- och effektiveringsprocess som fick sin början under den senare hälften av 1980-talet, d.v.s. mål- och resultatstyrning, som är en del av New Public Management styrningsperspektivet, som implementerades som styrningsteknik i den offentliga sektorns verksamhet under den första hälften av 1990-talet. Ett ytterligare syfte med avhandlingen är att visa hur mål- och resultatstyrning som styrningsteknik sitter in i New Public Management styrningsperspektivet och vilka egenskaper mål- och resultatstyrningen har. Avhandlingen belyser mål- och resultatstyrningens styrkor och svagheter såväl ur ett teoretiskt perspektiv som på basis av den utförda undersökningen. Avhandlingen presenterar frågeställningarna inom området mål- och resultatstyrning först allmänt och går därefter in på hur styrtekniken etablerats och börjat tillämpas i det finska domstolsväsendet och närmare bestämt tingsrätterna. Metodologiskt bygger avhandlingen dels på en deskriptiv redogörelse av temat på basen av litteraturstudier i ämnet och dels basera sig på en kvalitativ undersökning där lagmännen för tre tingsrätter intervjuas. Bland de mest centrala källorna kan nämnas följande litteratur: Tulosjohtaminen ja esimiestyö julkisessa hallinnossa, tulosajattelu etenee valtionhallinnossa av Raimo Ikonen, Laatu ja tuloksellisuus tuomioistuimessa publicerad av justitieministeriet, Tuloksellisuusindikaattoreiden käyttö julkisorganisaatiossa samt balanserade styrkort och resultatutvärdering inom kommunsektorn av Ismo Lumijärvi, Tulosohjauksen tuiverruksessa av Heikki Koski, Det går inte att styra med mål av Björn Rombach, Tavoitejohtamisesta tulosajatteluun, byrokratiasta tuloskulttuuriin av Anneli Temmes och Muutoksen mahdollisuudet samt Suomen hallinnon muuttuminen 1987-1995 av Markku Temmes och Markku Kiviniemi. De viktigaste resultaten avhandlingen lyfter fram är bland annat att mål- och resultatstyrning som styrningsteknik med framgång har etablerats i den finska offentliga sektorn och domstolsväsendet och att den tjänat det syfte som lagts på den som styrningssystem från statsmaktens sida. Resultaten av undersökningen tyder på att styrtekniken gynnar den verksamhet domstolarna bedriver, men att vissa problem dock förekommer som kunde åtgärdas.
  • Pyhälä, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli vertailla Suomen ja Ruotsin ESR-hallintoa hierarkian ja verkoston näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy perinteiseen julkishallin-toon, joka usein nähdään hierakiana. Sen rinnalle on noussut johtaminen ja hallinta, governan-ce. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat 1. Miten Ruotsin ja Suomen ESR-hallinto on organisoitu EU:n antamassa kehyksessä? 2. Millä keinoilla Ruotsin ja Suomen hallinto koordinoi ESR-ohjelmaa? Menetelmät Tutkielman menetelmänä on vertailu, jossa hyödynnetään sekä laadullista tekstianalyysia että sovellettua koordinaatiokeinojen analyysikehikkoa. Tulokset ja johtopäätökset Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjelman hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seuranta-komitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huolimatta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteutuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjel-man hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seu-rantakomitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huoli-matta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteu-tuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja.
  • Hartikainen, Jussi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma ja sen aihevalinta pohjautuu monipolviseen ja pitkään prosessiin, niin sanottuun sote-uudistukseen. Poliitikkojen ja puolueiden puhuessa sote-uudistuksesta puhutaan usein siitä, kuinka lääkäriin olisi päästävä nopeasti. Tämä herätti tutkielman tekijässä kysymyksen siitä, millaista roolia suun terveydenhuolto on saamassa tulevassa uudistuksessa, vai onko suun terveydenhuolto jopa unohdettu? Tutkielma on siten kirjallisuuskatsaus siitä, millaista roolia suun terveydenhuollolle on annettu neljän eri suurpuolueen vaaliohjelmissa sekä kolmessa eri hallitusohjelmassa, alkaen aina vuoden 2011 vaalikaudesta. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee myös sitä, millaisia ovat puolueiden näkemyserot tuotantotavoissa, jotka kytkeytyvät tiiviisti puolueiden ratkaisuvalintoihin sote-suunnitelmissa. Kirjallisuuskatsauksen menetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jota luonnehditaan myös yleiskatsaukseksi. Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että vain yhdestä tarkastelumme suurpuolueiden vaaliohjelmista löytyy kannanotto suun terveydenhuollosta omana teemanaan. Lisäksi tarkastelun kolmesta hallitusohjelmasta vain viimeisimmässä, eli Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa otetaan kantaa suun terveydenhuoltoon omana teemanaan. Havainto on merkittävä, sillä suun terveydentilalla on merkittävä yhteys yleisterveyteen ja havaitun havainnon pohjalta voidaankin kysyä, ymmärtävätkö kaikki puolueemme tämän asian tärkeyden vai ajavatko muut intressit hammashoidon ohitse? Suun terveydenhuollon julkisen hoitovastuun kannalta suunta vaikuttaisi olevan laajenemassa Marinin hallitusohjelman myötä. Suuntaus on suun terveydenhuollolle tarvittava ja kaivattu sekä poikkeaa edeltävän eli Sipilän hallituksen kaventavasta hoitovastuun suunnasta tai tarkastelun ensimmäisen hallituksen, eli Kataisen hallituksen linjauksesta, jossa hoitovastuu ei muuttunut suuntaan tai toiseen.
  • Mustaniemi, Anne (2000)
    Tutkielmassa kuvataan kiristyneen talouden mukanaan tuomien paineiden ja ongelmien vaikutuksia Helsingin kaupungin henkilöstön työhön, työyhteisöihin ja henkilöstön työhyvinvointiin sekä organisaation tarjoamien, sosiaalisissa suhteissa ja yksilössä itsessään olevien voimavarojen merkitystä työhyvinvoinnin ylläpitäjinä. Lisäksi tutkielmassa tehdään henkilöstön ikä-, sukupuoli- ja koulutusrakenteita valottava katsaus. Työolojen tarkastelussa käytettävä lähestymistapa on perustaltaan hyvinvointiteoreettinen. Voimavarat rinnastetaan Allardtin (1976) teorian mukaisiksi resursseiksi, joiden ajatellaan mahdollistavan ja ylläpitävän yksilön työhyvinvointia. Työhyvinvoinnin arviointi voimavarojen näkökulmasta edustaa samalla positiivista näkökulmaa työntekijöiden hyvinvointiin, sillä jaksamisongelmista kärsivän henkilöstön keskuudessa voimavarojen löytäminen ja ongelmakohtien paikantaminen ovat tärkeitä ja ajankohtaisia työhyvinvoinnin turvaamiseksi. Tulosten mukaan työntekijän työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta avainasemassa ovat työn tarjoamat voimavarat eli lähinnä itsensä kehittämisen ja toteuttamisen mahdollisuudet. Työn vaatimukset puolestaan heikentävät työhyvinvointia ja lisäävät työuupumusta. Työhyvinvoinnin osalta työntekijöiden keskuudessa esiintyi polarisoitumista siten, että heikointa työhyvinvointi oli alle 24-vuotiailla ja yli 55-vuotiailla. Näillä ikäryhmillä oli myös muita ikäryhmiä heikompi koulutustaso. Työuupumus puolestaan lisääntyi lineaarisesti iän myötä. Työsuhteiden määräaikaisuus oli yhteydessä sukupuoleen ja ikään siten, että se oli yleisintä naisilla ja nuorilla. Työelämän kovenevat vaatimukset näyttäisivät välittyvän herkimmin naisten kautta, sillä he kokivat vaatimusten kasvaneen miehiä voimakkaammin. Henkilöstön ikä-, sukupuoli-, koulutus- ja toimialarakenteet toistavat työelämässä vallitsevia sukupuolittaisia ja ikäryhmittäisiä käytäntöjä. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat Erik Allardtin (1976): Hyvinvoinnin ulottuvuuksia ja Taru Feldtin ja Isto Ruoppilan (1993): Suunnittelijoiden työn uudet haasteet, henkinen hyvinvointi ja voimavarat.
  • Korhonen, Anne (2006)
    Tämän hetken merkittävä yhteiskunnallinen tavoite on työurien pidentäminen. Tähän on ensisijaisena syynä Suomen väestön ikärakenne ja sen muuttuminen tulevaisuudessa. Tämä muutos on erityisen nopeaa suurten ikäluokkien saavuttaessa vanhuuseläkeikänsä. Työelämän muutokset heijastuvat epävarmuuden kokemiseen. Työssä ilmenevien epävarmuus- ja uhkatekijöiden on taas havaittu olevan yhteydessä esim. varhaiseläkeaikeisiin. Työelämän uhkatekijöiden tarkastelu on näin ollen tärkeää työssäpysymistavoitteen kannalta. Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten työelämässä ilmenevät uhkatekijät vaikuttavat työtyytyväisyyteen ja työssä pysymisen suunnitelmiin. Työelämän uhkatekijöiden oletettiin olevan negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen. Lähtökohtaisena ajatuksena oli: mitä vähemmän uhkaavia asioita työntekijä kokee työelämässä, sitä tyytyväisempi hän on työhönsä ja sitä halukkaampi hän on pysymään työssä. Aineisto perustuu Kuntien eläkevakuutuksen tekemään Kuntatyö 2010 –tutkimukseen, joka toteutettiin vuonna 2003. Tässä tutkielmassa tutkittiin 20–64-vuotiaita kuntatyöntekijöitä (N = 2715). Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia (X²-testi), korrelaatioanalyysia, yksisuuntaista varianssi- ja kovarianssianalyysia ja logistista regressioanalyysia. Selitettävinä muuttujina olivat työtyytyväisyys sekä työssä pysyminen, jota mitattiin varhaiseläkeaikeilla ja työssä yli 63-vuotiaana jatkamisen suunnitelmilla. Selittävinä muuttujina olivat työelämässä ilmenevät uhkatekijät (vastentahtoinen siirto toisiin tehtäviin, lomautus-, irtisanomis- tai työttömyysuhka, työkyvyttömyysuhka, uhka työmäärän lisääntymisestä yli sietokyvyn ja uhka työtehtävien liiallisesta vaikeutumisesta) sekä erilaiset vakioitavat taustamuuttujat, kuten sukupuoli, ikä, koulutus ja toimiala. Tutkielman päähypoteesit saivat vahvistusta. Työelämän uhkatekijöistä kaikki muut, paitsi työttömyyteen liittyvä uhka, olivat negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen. Kun eri taustamuuttujat vakioitiin, työn vaatimustason liiallisen kasvun uhka (= työn liiallinen lisääntyminen ja vaikeutuminen) säilyi edelleen työtyytyväisyyttä huonontavana tekijänä. Uhkatekijöiden vaikutus työssä pysymiseen oli myös oletuksen mukainen: kaikki uhkatekijät työttömyysuhkaa lukuun ottamatta lisäsivät varhaiseläkeaikeita. Kun taustamuuttujat huomioitiin, työn vaatimustason nousuun liittyvän uhkan yhteys varhaiseläkeaikeisiin säilyi. Lisäksi ilmeni, että työkyvyttömyyden ja työn vaatimustason liiallisen nousun uhka olivat käänteisessä yhteydessä työssä jatkamisen suunnitelmiin yli 63-vuotiaana, mutta näiden uhkatekijöiden yhteys ei enää säilynyt, kun muut taustamuuttujat vakioitiin. Tuloksissa positiivista oli se, että kunta-alalla suurin osa työntekijöistä on tyytyväisiä työhönsä. He myös kokevat työnsä varsin turvatuksi, ja työkyvyttömyyden uhkaakin ilmeni melko vähän. Suurin uhkakuva kuntatyössä on työn vaatimustason liiallinen kasvu, erityisesti työmäärän lisääntymisen suhteen. Tämä uhka voi hyvinkin konkretisoitua lähivuosina ennustetun työvoimapulan vuoksi. Hyvä työn organisointi ja tulevaan muutokseen perusteellinen valmistautuminen voivat kuitenkin lieventää kunta-alalla työskentelevien huolia työelämän suunnasta ja näin edesauttaa kuntatyöntekijöiden pysymistä työssä mahdollisimman pitkään. Keskeiset lähteet: Argyle, M. (1989), 'Forma, P. & Väänänen, J. (toim.)' (2004), Hakanen, J. (2004), Tuominen, E. (toim.) (2004).
  • Sinclair, Joanna Beth (2000)
    Tämän työn tavoitteena on tuottaa kattava kuvaus johdon konsultointipalveluista ja niiden ostamiseen vaikuttavista tekijöistä Suomen julkisen sektorin organisaatioissa. Tutkielman kohteena on johdon konsultointipalveluiden ostopäätösprosessi. Tutkittavana ilmiönä on siis organisaation päätöksenteon prosessi ja siihen vaikuttavat tekijät ostotapahtumassa. Julkisen sektorin ostopäätösprosessia johdon konsultointia hankittaessa tarkastellaan tässä työssä historiallisessa ja teoreettisessa kontekstissa, sekä empiirisen tutkimuksen avulla. Lähdeaineistona käytettiin konsultointiin ja organisaation ostokäyttäytymiseen liittyvää kirjallisuutta, sekä empiirisellä kyselyllä kerättyä aineistoa. Kirjallisuuslähteistä ensisijaisimpana käytettiin Paula Kyrön PKT-säätiölle tekemiä laajoja selvityksiä johdon konsultoinnista toimialana vuosilta 1996 ja 1999. Tutkielman pääasiallisena lähteenä käytettiin tutkielman empiirisessä osuudessa kerättyä tutkimustietoa. Empiirinen kysely toteutettiin internetissä syksyllä 1999. Kysely kohdistettiin kahdelle eri ryhmälle: julkisen sektorin hallintojohtajille, sekä joukolle johdon konsultointipalveluiden asiantuntijoita joiden vastauksia käytettiin vertailuaineistona. Internet-kyselyllä kerätty aineisto analysoitiin kuvailevan tilastotieteen keinoin. Tutkimuksessa havaittiin, että johdon konsultointipalveluiden käyttö on varsin yleistä julkisen sektorin organisaatioiden keskuudessa: noin 75% julkisen sektorin organisaatioista käyttää tänä päivänä johdon konsultointipalveluja ja käyttö on tulevaisuudessa lisääntymässä. Konsultointipalveluja ostetaan tyypillisimmin johdon ja henkilöstön koulutukseen, organisaatiomuutoksiin sekä strategiseen suunnitteluun. Tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että johdon konsultointipalvelujen ostaminen on organisaatiolle vaativa ja riskialtis tehtävä, sillä alalla ei ole markkinasuojaa, vaan käytännössä kuka tahansa voi tarjota johdon konsultointipalveluja. Asiakkaan tehtäväksi jää löytää usein laajastakin joukosta palvelun tarjoajia tilanteeseen sopiva asiantuntija. Julkisen sektorin organisaatiot osoittautuivat hyvin asiantunteviksi konsultointi palveluiden ostajiksi. Julkisen sektorin organisaatiot arvostavat johdon konsultointiyrityksissä etenkin yrityksen erityisasiantuntemusta ja hyvää mainetta sekä omia aiempia kokemuksiaan palvelun toimittajasta. Tämän tyyppisten kriteerien painottaminen on alan tutkijoiden mukaan rationaalisinta, sillä johdon konsultointipalveluiden kaltaista aineetonta palvelua ei voida arvioida ennen ostopäätöksentekoa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että julkinen sektori on tänä päivänä aktiivinen ja varsin vaativa johdon konsultointipalveluiden käyttäjä.
  • Heiskanen, Minna (2008)
    Tutkimuksen aihe liittyy 1990-luvulta alkaen runsaasti esillä olleeseen ja edelleen ajankohtaiseen varhaiseläkeaikomuksia selittävään keskusteluun. Tutkimus kietoutuu kolmen teeman ympärille, jotka ovat työhyvinvointi-, johtamis- ja eläketeema. Tutkimuksen kohteena ovat kunta-alan työntekijöiden kokemukset esimiesten työskentelystä ja esimiestyön yhteys varhaiseläkeaikomuksiin. Poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin postikyselynä keväällä 2003 osana Kuntatyö 2010 -tutkimusta. Aineisto muodostuu Kuntien eläkevakuutuksen palvelussuhderekisterissä 31.12.2001 olleista henkilöistä, joista tutkin kyselyhetkellä työssä olleita (2612) vastaajia. Tutkimus on kvantitatiivinen. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen varhaiseläkkeelle siirtymistä selvittäviä ja työhyvinvointia koskevia tutkimuksia, joihin esimiestyötä ja johtamista koskevat tutkimukset lukeutuvat. Tutkimustehtäviä on selvittää kunta-alan työntekijöiden tyytyväisyyttä johtamisen ulottuvuuksiin ja näiden ulottuvuuksien merkitystä työntekijöiden varhaiseläkeaikomuksiin. Tutkimusmenetelminä käytän suoria jakaumia, ristiintaulukointeja, korrelaatiota ja monimuuttujamenetelmää (logistista regressioanalyysia). Keskeiset tulokset: Suurin osa kunta-alan työntekijöistä on tyytyväisiä johtamiseen. Parannettavaakin löytyy. Päätöksistä ja niiden vaikutuksista tiedottaminen, työntekijöiden mielipiteiden kuunteleminen tärkeissä asioissa ja myönteisen palautteen saaminen työssä onnistumisesta edistävät työhyvinvointia ja auttavat jaksamaan töissä pidempään. Johtaminen vaikuttaa työntekijöiden eläkeaikeisiin. Varhaiseläke ei ole vain ikääntyneiden mielessä. Vahvin yhteys johtamisen ja ennen aikaisen eläkkeen harkitsemisen väliltä löytyi yli 55-vuotiaiden ja toiseksi vahvin 34-44-vuotiaiden ryhmästä. Työelämässä tarvitaan eri elämänvaiheet huomioivaa johtamista eli ikäjohtamista, jotta pitkä työura voisi toteutua. Esimiehillä on muita paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin. Tulevaisuudessa olisi kiinnitettävä enemmän huomioita esimiesten sosiaalisiin taitoihin.
  • Niemelä, M (Kela, 2008)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 102
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen julkisen sektorin reformin kehitystä. Tutkimus kattaa ajanjakson 1970-luvun lopulta vuoteen 2007. Kiinnostuksen kohteena ovat ne argumentit, joilla lainsäädännöllisiä muutoksia on perusteltu – mitkä ovat olleet uudistusten tavoitteet ja missä määrin tavoitteissa ja perusteluissa on tapahtunut muutoksia. Tulosten mukaan suunnittelu-, ohjaus- ja rahoitusjärjestelmien perustelut nojautuivat pitkälti uuteen julkisjohtamistyyppiseen ajattelutapaan aina 1980-luvulta vuoden 1995 kuntalakiin asti. Itsehallinnon ja kansanvaltaisuuden nimissä pyrittiin lisäämään kuntien tehtäviä ja päätösvaltaa. Järjestelmistä pyrittiin tekemään entistä joustavampia ja yksinkertaisempia ja kuntia koskevaa sääntelyä pyrittiin kauttaaltaan purkamaan. 1990-luvun alkupuolella korostui erityisesti taloudellisuus- ja säästöretoriikka. Samalla alettiin peräänkuuluttaa tarkempia määräyksiä ja yhtenäisempää sääntelyä. 1990-luvun lopulta lähtien kuntia ja niiden tehtäviä koskeva keskustelu alkoi liittyä selkeämmin kuntarakenteen muutoksiin. Kuntarakennekeskustelu poikkeaa aiemmasta erityisesti siinä, että 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussa keskeiset kansanvaltaisuuteen ja kuntien itsehallinnon korostamiseen liittyvät argumentit ovat miltei täysin hävinneet. Uudistusten tavoitteena on ollut kannustaa kuntaliitoksiin ja pyrkimyksenä on ollut yksiselitteisesti suurempi kuntakoko, jonka avulla pystytään turvaamaan kattava, tuottava ja tehokas palvelurakenne. Kansainväliset esimerkit, erityisesti uudistukset muissa Pohjoismaissa, ovat vaikuttaneet julkisen sektorin reformiin. Euroopan unionin vaikutus näkyy erityisesti julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistusta perustellaan kansainvälisin esimerkein.
  • Kela (Kela, 2020)
    Suomen virallinen tilasto
  • Kela (Kela, 2021)
    Suomen virallinen tilasto
  • Liesimaa, Virpi; Nissinen, Ari (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2011
  • Miettinen, Tuula (2004)
    Työssä tutkitaan laatujohtamisen soveltamista puolustusvoimien organisaatiossa. Tarkemmin ottaen tutkielmassa vertaillaan itsearvioinnissa paremmin menestyneiden puolustusvoimien tulosyksiköiden johtajien toimintaa itsearvioinnissa heikommin menestyneiden johtajien toimintaan. Vertailun pohjalta pyritään muodostamaan kuva siitä, onko eri ryhmien johtajien välillä havaittavissa eroja, toisin sanoen, ovatko jommankumman ryhmän johtajat lähempänä laatujohtamisen mukaista ”ideaalijohtajaa”. Toiseksi, työssä etsitään vastausta siihen, millainen on laatujohtamisteorian mukainen johtaja. Kolmas tutkimuskysymys keskittyy tarkastelemaan kuinka hyvin laatujohtaminen soveltuu puolustusvoimien organisaatioon. Laatujohtaminen on otettu puolustusvoimissa käyttöön vuonna 1997. Puolustusvoimien organisaatiot ovat kuitenkin eri vaiheissa sen toteutuksessa. Laatujohtamiskirjallisuudessa viitataan usein johtajan keskeiseen rooliin laatujohtamisen toteuttamisessa. Tämä luo perusteen tutkia sitä, onko johtajan toiminnalla yhteyttä organisaation laatutoiminnan tasoon. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoiduin haastatteluin. Haastattelujen kohteena olivat puolustusvoimien kuuden joukko-osaston ja yhden laitoksen laatupäälliköt. Tutkimusorganisaatiot jaettiin ryhmiin, perustuen heidän itsensä tekemiinsä arvioihin organisaationsa laatutoiminnan tilasta. Analyysissä verrataan itsearvioinnissa paremmin ja heikommin pärjänneiden organisaatioiden johtajia kahden keskeisimmän laatujohtamisteorian valossa. Nämä teoriat ovat W. Edwards Demingin 14 kohdan ohjelma (1986) ja Joseph Juranin laatutrilogia (1989). Kyseiset teoriat keskittyvät erityisesti johtajan rooleihin laatujohtamisen soveltamisessa. Toiseen tutkimuskysymykseen vastataan Demingin ja Juranin edellä mainittujen teorioiden perusteella. Laatujohtamisen soveltuvuutta puolustusvoimien organisaatioon on selvitetty haastattelujen avulla. Taustalla on alan tieteellisessä kirjallisuudessa käyty keskustelu laatujohtamisen soveltuvuudesta julkiselle sektorille. Tutkimustuloksina tuli esille, että kaikista organisaatioista löytyi yhteyksiä Demingin ja Juranin laatujohtamisteorioihin. Laadusta on tullut toiminnan pysyvä tavoite ja kaikkien johtajien kerrottiin omaksuneen laatuajattelun perusteet. Parempien ja heikompien ryhmien välillä oli eroja, mutta ne tulivat esille lähinnä kysymyskohtaisesti. Kokonaisuudessaan eri ryhmiä ei voida luokitella hyviksi tai huonoiksi. Laatujohtamisen voidaan katsoa soveltuvan puolustusvoimiin. Tätä perustelee muun muassa se, että haastateltavat kokivat laatujohtamisen sopivan puolustusvoimiin. Johtajien toiminnassa oli havaittavissa monia yhtäläisyyksiä alkuperäisiin laatujohtamisteorioihin. Laatutyö on organisoitu perusteellisesti puolustusvoimien ylemmiltä tasoilta. Julkisen sektorin erityisroolin ei koeta haittaavan laatujohtamisen soveltuvuutta. Keskeisimmät lähteet: Deming (1986) ”Out of the Crisis. Quality, Productivity and Competitive position” , Juran (1989) ”Juran on Leadership for Quality. An Executive Handbook”, Lumijärvi & Jylhäsaari (1999) ”Laatujohtaminen ja julkinen sektori. Laadun ja tuloksen tasapaino johtamishaasteena” ja Lumijärvi (1999)”Laatujohtamisen soveltuvuus julkiselle sektorille”.
  • Tuura, Minna-Maria (Helsingfors universitet, 2013)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan viiden eri ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmien avulla New Public Management (NPM) ja Post New Public Management (post-NPM) –ilmiöiden esiintymistä ministeriöissä ja niiden hallinnonaloilla. Tutkielman tarkoituksena on pyrkiä selvittämään, voidaanko ajanjaksojen välillä sanoa tapahtuneen muutosta kohti jompaakumpaa ilmiötä. Julkisen hallinnon johtamiskulttuurin oletetaan pohjautuvan NPM-ajattelun tuomaan muutokseen julkisen sektorin toiminnassa, jonka seurauksena julkinen sektori on omaksunut yksityisen sektorin johtamisoppeja, muuttaen johtamiskulttuuria enenevästi tulosorientoituneeksi. Tutkielmassa omaksutun perusolettamuksen mukaisesti NPM-ajattelu on muokannut julkista sektoria yritysmaailman oppien mukaisesti, jonka seurauksena hallinnon johtamisen suunnittelun asiakirjoista tulisi käydä ilmi NPM-ajattelun vaikutus, etenkin toiminnan tuloksellisuuteen viittaavien käytäntöjen muodossa. Tutkimuksen aineistona ovat viiden ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmat kahdelta eri ajanjaksolta. Jotta tutkielmaa varten muodostettuihin tutkimuskysymyksiin liittyvistä ilmiöistä saataisiin mahdollisimman monipuolista tietoa, päädyttiin kvalitatiiviseen tutkimukseen. Tutkielman aineiston käsittely ja analyysi toteutetaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksellisissa valinnoissa on päädytty luomaan kolme kategoriaa, joiden piirteitä pyritään havaitsemaan tutkielman aineistosta. NPM-ilmiö, toiminnan tuloksellisuuden arvioimiseen viittaavat menetelmät sekä post-NPM-ilmiö edustavat kolmea kategoriaa, joiden määritelmien avulla aineisto on pilkottu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Käytetty menetelmä viittaa teorialähtöiseen analyysimenetelmään, mutta tutkielman toteutuksessa on pyritty tuomaan myös esille teoriasidonnaisen lähestymistavan piirteitä haastamalla käytetyn teoriakentän ennakkoasetelmia. Tutkimustuloksista käy ilmi NPM-ilmiöiden etabloituminen Suomen julkisen hallinnon johtamiskulttuurissa. NPM-ilmiöiden osalta tutkimustuloksina voidaan esittää ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmien rakenteiden ja sisällön yhdenmukaistuminen tutkielmassa määriteltyjen ajankohtien välillä, sekä uudemmissa toiminta- ja taloussuunnitelmissa esiintyvä kilpailukyvyn kasvuun painottuva ilmiö. Post-NPM-ilmiöiden parista selkeimmin tunnistettavissa ovat viittaukset hallintorajat ylittävän yhteistyön voimakkaaseen kasvutarpeeseen sekä kansainvälistymiseen. Post-NPM-ilmiöiden havaitseminen ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmista oli odotetusti haastavaa. Tulokset tukivat tutkimuskysymysten yhteydessä esitettyjä oletuksia NPM- ja post-NPM-ilmiöiden esiintymisestä ministeriöiden tulevaisuuden suunnittelua käsittelevissä asiakirjoissa. Tutkimustuloksissa painotettu yhteistyö sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla kuvastavat ministeriöiden ja niiden hallinnonalojen kohtaamaa muutosta, jonka alkuperä on organisaatioiden rajojen ulkopuolella. NPM- ja post-NPM-ilmiöt eivät ole toisiaan poissulkevia, joten molempien suuntausten olemassa oloa ja kehittymistä odotettiin esiintyvän ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmissa.
  • Wikström, Kate (1999)
    Arbetet beskriver två aktörer som av olika skäl beslutit sig för att inleda ett samarbete i fråga om bashälso- och socialvårdsproduktion. Samarbetet har en unik karaktär och är det första av sitt slag inte bara i Finland utan också i Norden. Aktörerna i samarbetet består av Karis stad och Samfundet Folkhälsan i svenska Finland r.f. Det unika i samarbetet utgörs av samarbetets omfattning samt faktumet att Folkhälsan räknas höra till den tredje sektorn. En finländsk kommun har aldrig tidigare anlitat en organisation från tredje sektorn i syfte att överlåta hela sin produktion av bashälsovård. Den tredje sektorn i Finland har traditionellt främst sysslat med frågor angående kultur och fritid. I samarbetet med Karis stad administrerar och producerar samfundet Folkhälsan i svenska Finland r.f. bashälsovården och en del av socialvården för en hel kommun. Samarbetets stora omfattning och stadens val att anlita den tredje sektorn som producent för stadens bashälsovård innebär att samarbetet är historiskt. Arbetet utgår från den nationalistiska teorin i vilken man studerar samhälleliga fenomen utgående från aktörers avsikter, kalkyler och manövrer. För att man skall kunna förstå hur samarbetets speciella karaktär utvecklats beskrivs aktörernas utgångslägen och preferensordning. Eftersom många viktiga frågor angående samarbetet avgjordes genom förhandlingar beskrivs förhandlingsgången och förhandlingarnas resultat. Samarbetets form har inte endast påverkats av förhandlingar mellan aktörerna utan även av lagliga hinder. De lagliga hindren kom att påverka samarbetet så att en monopolsituation idag råder i fråga om Karis stads bashälsovårdsproduktion. Då staden i ett tidigt skede av förhandlingarna hamnade i ett underläge och gick med på avtalspunkter som inte är gynnsamma för staden har det varit speciellt intressant att undersöka varför detta skedde och hur staden agerat för att balansera upp situationen. Arbetets tyngdpunkt ligger därför framförallt på den ena aktörens (stadens) handlingsutrymme d.v.s. alternativ och valmöjligheter. Förutom en redogörelse över hur staden agerat, ges även en beskrivning av alternativa strategier staden kunde ha använt sig av. Eftersom ett av stadens mål med samarbetet var att sänka stadens kostnader för sjuk och hälsovård ges även en översikt över vad samarbetet innebär rent ekonomiskt för staden. Materialet som använts i uppsatsen består främst av personlig kommunikation, styrelse- och fullmäktigeprotokoll samt tidningar. Den viktigaste teorikällan för arbetet är tagen ur boken "Ideologi och strategi. Svensk politik under 100 år", skriven av Leif Lewin.
  • Saikku, Peppi; Rajavaara, Marketta; Seppälä, Ullamaija (Kela, 2017)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Paikallisen yhteistyön merkitys on kasvanut työttömille kohdennettujen palvelukokonaisuuksien kehittämisessä. Työllistymistä edistävää monialaista yhteispalvelua koskeva laki (L 1369/2014) tuli voimaan Suomessa vuonna 2015. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kootaan tutkimustietoa monialaisesta yhteistyöstä paikallisessa työllisyyden hallinnassa. Tutkimusaineistona ovat vuosina 2000–2016 julkaistut vertaisarvioidut yhteiskuntatieteelliset artikkelit. Katsausta varten kootun artikkeliaineiston 55 julkaisua ovat Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Isosta-Britanniasta ja Saksasta. Tulosten mukaan tutkimuksissa on tarkasteltu monialaisia yhteistyömalleja aktivoinnin, kuntoutuksen sekä julkisen hallinnon muutoksen kehyksissä. Näiden kehysten valinta heijastaa eri maissa tehtyjä uudistuksia. Tutkimuksissa on tarkasteltu monialaisuutta monitasoisuuden, monisektorisuuden, monitoimijuuden ja moniammatillisuuden näkökulmista. Tarkastelluissa maissa toteutetaan monialaista yhteistyötä kahdella tavalla, yhteispalvelun ja yhteistyöverkoston avulla. Työttömien työllistymistä tukevan monialaisen palvelun kehittäminen on erityisen tärkeää Suomessa meneillään olevien sosiaali- ja terveys-, kasvupalvelu- ja maakuntauudistusten yhteydessä.
  • Pokki, Taru (2005)
    Tutkimukseni keskeinen argumentti on, että ympäristön jatkuva ja nopea muutos pakottaa organisaatiot etsimään uusia ja toimivampia toimintamalleja. Tutkin erityisesti julkisen sektorin muutosta, jota heijastan kehitysohjelman avulla. Kehitysohjelma ja siihen liittyvä ohjelmajohtaminen on uusi toimintatapa, käytäntö ja johdon työkalu, jolla pyritään helpottamaan näitä uusia muutoksen tuomia palvelutuotannon kehittämisen ja johtamisen haasteita. Tässä tutkimuksessa paneudutaan kehitysohjelman toimijoiden käytäntöihin, heidän toteuttamiinsa rooleihin ja niihin käsityksiin, jolle kehitysohjelman toiminta nojaa suhteessa palvelutuotannon uudistamiseen ja johtamiseen kehitysohjelmassa. Lähestyn tässä tutkimuksessa suurten muutosten organisointia Kuntaliiton Palvelutuotannon uudistaminen -ohjelmaa koskevan tapaustutkimuksen avulla. Tarkastelen Palvelutuotannon uudistaminen -ohjelmaa sosiologisena ilmiönä, jossa näen ohjelman toimijat sosiaalisia merkityksiä antavina ja niiden kautta tilannettaan jäsentävinä samoin kuin sosiaalis-taloudellisissa vaihtosuhteissa toimivina subjekteina. Tutkimuksen aineisto kerättiin tutustumalla ja kokoamalla ohjelmaan liittyvät asiakirjat ja kokousten pöytäkirjat, haastattelemalla ohjelman toimijoita (N=17) ja havainnoimalla kolmessa Kuntaliiton ohjelmajohtamisen kehittämisseminaarissa. Aineiston analysoimiseksi päädyin käyttämään tekstianalyysiä ja Greimasin aktanttimallia, koska niiden avulla sain esiin monipuolisen kuvan aineistosta kehitysohjelmasta muutoksen organisointivälineenä. Erityisesti kiinnitin huomiota analyysissani toimijoiden käyttäytymiseen eli toiminnan suuntautumiseen, toimijoiden tunteisiin eli vallitsevaan suhtautumiseen kehitysohjelmaa kohtaan ja ohjelman toimijoiden toiminnan taustalla oleviin uskomuksiin eli toimijoiden käsityksiin omasta itsestään, työstään ja kehitysohjelmasta. Tutkittavana olleesta palvelutuotannon uudistaminen -ohjelman toimijoista tunnistin kuusi roolia. Nämä roolit ovat toteuttava tukija, piittaamaton osallistuja, epävarma puurtaja, kyynikko, kyvykäs työtoveri ja epäilevä kriitikko. Roolit heijastivat myös monia kehitysohjelmassa haastaviksi koettuja seikkoja. Yleisimmät niistä olivat yhteistyö, tietoisuus Palvelutuotannon uudistaminen -ohjelmasta ja johtaminen. Aktanttimallien muodostaminen auttoi ymmärtämään, että Kuntaliiton toimijat ovat hyvin yksimielisiä siitä, että palveluja on uudistettava, mutta kysymys siitä, kannattaako se toteuttaa ohjelmajohtamisen avulla luo ristiriitoja toimijoiden välille.
  • Loijas, Jyrki (2005)
    Tutkimusongelmani on julkisen sektorin työmarkkinoiden mallintaminen. Pääteorioina käytän Nashin neuvotteluratkaisuun ja ammattiliittoteoriaan pohjautuvia T. Falchin julkisen sektorin neuvottelumalleja sekä tehokkuuspalkkamalliteoriaa. Tarkastelen ammattiliittomallia ja tehokkuuspalkkamallia toistensa komplementteina. Keskeistä nimenomaan julkisen sektorin työmarkkinoita mallinnettaessa on budjettirajoitteen sitovuus tai joustavuus. Esittelen aluksi lyhyesti Nashin neuvottelumallin teoreettista taustaa valaistakseni hieman sitä, mistä yleinen Nashin neuvotteluratkaisu syntyy. Keskeisiä epäsymmetrisyyttä neuvotteluihin tuovia tekijöitä ovat neuvotteluosapuolten erilaiset diskonttotekijät ja reaktioajat vastapuolen tarjoukseen. Myös se kumpi osapuoli tekee ensimmäisen neuvottelutarjouksen tuo jonkin verran epäsymmetrisyyttä neuvotteluun. Tehokkuuspalkkamalli pyrkii selittämään sitä, miksi työnantajan kannattaa joissakin tapauksissa maksaa parempaa palkkaa kuin kilpailullinen palkka. Näitä syitä saattavat olla työmotivaation lisääminen työntekijöiden keskuudessa, hyvien työntekijöiden irtisanoutumisten vähentäminen ja rekrytointikustannusten vähentäminen. Esittelen Summersin, Romerin ja Sanfeyn tehokkuuspalkkafunktiot. Keskeistä tehokkaan työpanoksen optimoinnissa on, että tehokkaan työpanoksen yksikkökustannus minimoituu, kun tehokkaan työpanoksen jousto palkan suhteen on yksi. Tämä tunnetaan Solow"n ehtona. Kerron myös vähän Romerin pohdintoja palkkajäykkyyden ja työttömyyden yhteydestä. Seuraavaksi esittelen pro graduni ydinteorian, joka on T. Falchin esittämät kolme paikallista julkisen sektorin neuvottelujärjestystä ja keskitetty neuvottelumalli. Näissä keskeisellä sijalla on budjettirajoitteen sitovuus, ammattiliiton hyötyfunktion painotus palkan ja työllisyyden suhteen sekä ammattiliiton neuvotteluvoima palkan ja työllisyyden suhteen. Rahoittajalle paikallinen sitovan budjettirajoitteen malli näyttäisi T. Falchin esittämistä neuvottelumalleista olevan paras. Keskitetty neuvottelumalli muuttuu rahoittajalle edullisimmaksi vaihtoehdoksi, jos ammattiliiton neuvotteluvoima työllisyyden suhteen on huomattavan suuri. Jos taas ammattiliitolla on suuri neuvotteluvoima palkan suhteen, paikalliset neuvottelumallit saattavat olla rahoittajalle parempi vaihtoehto kuin keskitetty neuvottelumalli. Lopuksi valitsen T. Falchin esittämistä neuvottelumalleista keskitetyn neuvottelumallin sekä työllisyys, palkka ja budjetti -neuvottelujärjestyksen. Lisään näihin malleihin tehokkuuspalkkatekijän ja pyrin muutamilla realistisilla parametrin arvoilla selvittämään tehokkuuspalkkatekijän vaikutusta muuttujien saamiin arvoihin. Oletan lisäksi kyseessä olevan tehokkaan neuvottelumallin, jossa ammattiliiton neuvotteluvoima palkan ja työllisyyden suhteen on sama. Käyttämieni parametrin arvojen valossa näyttäisi keskitetty neuvottelumalli olevan rahoittajalle edullisempi vaihtoehto.