Browsing by Subject "julkinen taide"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Myllyntaus, Oona; Karttunen, Sari; Ruokonen, Inkeri; Ruismäki, Heikki (2017)
    Artikkelissa selvitetään, miten nuoret kokevat julkisen taiteen lukion arjessa. Tutkimuskohteena ovat norjalaisen Frognin lukion pysyvät nykytaideteokset, jotka ovat kaikki muodoltaan valoinstallaatioita. Prosenttiperiaatteella toteutettu teoskokonaisuus Skolelys (2001–2006) sisältää useita teoksia koulun sisällä ja yhden koulun pihassa. Kanssatutkijoina ovat toimineet lukion toisen luokan opiskelijat (n=16). Lukiolaisten julkisen taiteen vastaanottoa koulussa on selvitetty teosten äärellä tutkimushetkellä ja nuorten kokemukset on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin taiteen vastaanottotutkimuksen ja kokonaisvaltaisen oppimisympäristöajattelun näkökulmista. Yksi prosenttiperiaatteella toteutetun taiteen tavoitteista on tuottaa taide-elämyksiä ja tehdä mahdolliseksi yllättävänkin taiteen kohtaaminen arjen ympäristöissä. Tutkimustulokset osoittavat, että kouluarkkitehtuuriin integroidut julkiset taideteokset ovat usealle lukiolaiselle kuitenkin taideteoksina huomaamattomia. Teokset puhuttelivat nuoria lähinnä esteettisellä tasolla. Nuorten mielestä taideteokset opiskeluympäristössä vaikuttavat heihin tavalla, jota he eivät itse huomaa. Vaikka nuorten taiteen vastaanotossa ei korostunut teosten taidestatus, teoskokemukset olivat nuorille pääosin merkittäviä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hiljaisen estetiikan ja arjen estetiikan tutkimuksissa sekä käytännössä suunniteltaessa uusia ja vuorovaikutteisia oppimisympäristöjä.
  • Pekkilä, Sirke; Kaverma, Petri; Lampela, Kalle; Nisunen, Petteri; Ziegler, Denise (Taideyliopisto, 2021)
    Julkisen tilan taiteen tilasta. Puheenvuoroja julkisen taiteen konteksteista -julkaisu koostuu artikkeleista ja puheenvuoroista julkisesta taiteesta, sen ajankohtaisista ilmiöistä ja tulevaisuuden suunnista. Artikkelien kirjoittajat edustavat monipuolisesti julkisen taiteen eri aloja, rakentamista, kaupunki- ja aluesuunnittelua, taidekonsultointia ja taidepalvelujen tuottamista, mediataidetta, kokemuksellisen taiteen uusia muotoja sekä ympäristötaidetta ja julkisen taiteen pedagogiikkaa. Kirjan teemat: • Väliaikainen julkinen taide ja uudet teknologiat • Ympäristötaide ja pienet paikkakunnat • Hallinto, kuratointi ja kaupunkisuunnittelu • Kokemuksellisuus ja pedagogiikka • Julkisen taiteen polemiikki
  • Hänninen, Soila; Koski-Vähälä, Sari; Lindfors, Ninu; Vuorinen, Anna-Kaisa; Ziegler, Denise (Taideyliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa Mediakuutio -projektin teosten tuotannollisista rakenteista ja reunaehdoista sekä pohdittiin tarvittavaa asiantuntijuutta ja välittäjyyttä taiteilijoiden ja järjestäjien näkökulmasta. Tutkimus on tehty eri taiteenalan ammattilaisten näkökulmia hyödyntäen. Tutkimuksessa käytettiin tiedonhankintaan puolistrukturoituja haastatteluja, osallistavaa yleisötyöpajaa ja palautekyselyä. Kevään 2020 Koronapandemia on vaikuttanut kaikkien osapuolten aikatauluihin. Kuutio julkisena tilana, Keskustakirjasto Oodissa, nähtiin kutsuvana konseptina media-taiteelle ja esitysalustana, joka poikkeaa “valkoisen kuution” perinteestä. Taiteilijoille järjestetty työpaja koettiin hyväksi tavaksi hahmottaa ja sisäistää uutta teknologiaa ja esittämisen tapaa. Huolta aiheutti taiteilijan palkkion suuntautuminen suoraan teknisen avun, eli koodausasiantuntijan palkkaukseen. Projektin kipupisteenä oli myös Kuution toimimaton tekniikka, jonka vuoksi teosten työstäminen jäi ”kuvittelun tasolle”. Odotus oli, että Kuutio-tilassa yleisö voi kokea kokonaisvaltaisia, tunteita herättäviä teoksia. Järjestäjät näkivät, että immersiiviset teokset toimivat yleisölle polkuna nykyilmiöiden äärelle. Joonas Hyvösen teoksen yhteyteen suunniteltiin yleisötyöpaja, joka herättäisi osallistujia pohtimaan kommunikaatiota ja kohtaamista osallistavan taiteen, draaman ja performanssin keinoin. Ami Lindholmin teoksen suunnitteluun yleisöä osallistavassa tapahtumakokonaisuudessa kartoitettiin vauvaperheiden kokemuksia siitä, mikä arjessa uuvuttaa ja antaa voimaa. Yleisön osallistumista havainnoitiin palautekyselyn avulla. Järjestävällä taholla oli suuri tahtotila, sitoutuneisuus ja halu auttaa teosten toteutuksessa. Ajan puute aiheutti kuitenkin turhautumista ja voimattomuutta. Huomautettiin myös, että välittäjyydestä opitaan jatkuvasti. On kiinnitettävä huomiota esimerkiksi Oodin henkilökunnan välittäjäosaamiseen ja osaamisen koordinoimiseen ja päivitettävä sitä. Tärkeänä huomiona nousi esiin, että välittäjyyteen sisältyy jatkuvuus. Välittäjyys ei ole hetkellinen ilmiö. Mediakuutio on Taiteen edistämiskeskuksen hanke. Haastatteluissa kävi ilmi, että uutta teknologiaa hyödyntävissä projekteissa täydennyskoulutukselle on suuri tarve. Heräsi kysymys, mikä taho vastaa tulevaisuudessa vastaavien projektien ja niiden rahoituksen järjestämisestä. Yhteistyö eri osapuolten kesken ja projektin kollektiivinen kehittäminen ovat avainasemassa.
  • Miinalainen, Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on määrittää, miten katutaide on muuttanut Helsingin katukuvaa vuosina 2008–2018. Tutkimus ei pyri koko taidekenttää kattavaan analyysiin nykytilanteesta, vaan keskittyy selvimmin erottuviin kehityskulkuihin. Suurin ja selkein merkki muutoksesta ovat katukuvassa yleistyneet muraalit, mutta tutkimus sivuaa myös katutaiteen kehitystä laajemmin. Tutkimus käsittää katutaiteeksi graffitit, muraalit ja tagit, sekä näiden hybridimuodot, joita yhdistää jonkinasteinen pysyvyys sekä luvanvaraisuus. Maantieteellisesti tutkimus keskittyy Suomeen ja etenkin Helsinkiin, koska kaupungin katutaidekehitys on nollatoleranssin jälkeen ollut hyvin erilainen muihin paikkoihin verrattuna. Helsingin katutaiteen historiaa ei voikaan tutkia ottamatta huomioon Stop töhryille -kampanjan vaikutusta. On vaikea tarjota suoranaista vastausta, kuinka paljon tähän kehityskulkuun ovat todellisuudessa vaikuttaneet Helsingin katutaidetta rajoittaneet toimet, mutta tutkimus pyrkii luomaan jonkinlaisen kuvan siitä, miten nykytilanteeseen on päädytty. Tutkimus lähestyy aihetta kirjallisuuskatsauksen kautta ja lähdeaineisto koostuu 2000-luvulla Suomessa kirjoitetuista katutaidetutkimuksista. Tutkimuksen teoreettisena taustana esitellään eri katutaidemuotojen eroja, muraalien historiaa sekä julkisen tilan ja taiteen suhdetta. Teorioiden lisäksi tutkimus havainnollistaa Helsingin katukuvassa tapahtunutta muutosta neljän esimerkkimuraalin avulla. Esille nostetut teokset kuvaavat viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunutta muraaleiden esiinmarssia ja samalla havainnollistavat taidemuodon sisällä tapahtunutta kehitystä. Kuvalliset lähteet tuovat kirjallisia selkeämmin esille muraalien sijoittelun, aihevalinnat ja toteutustavat. Tutkielman johtopäätöksenä on, että Helsingin katukuva on muuttunut värikkäämmäksi muraalien saavuttaman suosion takia. Selvimmät syyt katutaidemuodon suosioon ja leviämiseen ovat tuttuus, rakennusbuumi sekä katutaiteen parissa työskentelevien järjestöjen aktiivinen levitystyö. Muraalit ovat kuvallisen ilmaisunsa kautta hyvin lähellä perinteistä taidetta, joten ne ovat helpommin lähestyttäviä kuin muut katutaiteen muodot. Kaupunkeihin rakennetaan paljon ja nopeuden ollessa ensisijaisen tärkeää, aluesuunnittelun puutteita paikataan värikkäillä muraalimaalauksilla. Kolmas syy on katutaidejärjestöjen taipumus suosia muraalitaideteoksia. Taiteen tuottamisen vastuuta on viime vuosina siirretty julkishallinnon ulkopuolelle ja tämä on tuonut etenkin katutaiteen pariin lukuisia yhdistyksiä, joiden tehtävänä on toimia taiteilijan ja teoksen tilaajan välisenä neuvottelijana sekä edistää taidemuodon leviämistä. Nämä yhdistykset ovat merkittävässä asemassa määrittelemässä, mihin suuntaan katutila kehittyy ja millaista taidetta sinne tulee.
  • Pax, Immanuel (2017)
    Opinnäytetyössäni tutkin valotaiteen ja valotaidefestivaalien luonnetta ja erityispiirteitä. Tarkastelen myös valotaidefestivaalien ja valotaiteen muiden esillepanoalustojen, eli museo- ja gallerianäyttelyiden ja pysyvien julkisten valotaideteosten eroja. Esittelen lyhyesti valotaiteen historiaa ja avaan omaa taiteilijaidentiteettiäni jäsentäviä käsityksiä taiteen tarkoituksesta ja yhteiskunnallisesta roolista. Tarkastelen valotaiteen nykyistä roolia yhteiskunnallisen ja poliittisen dialogin osapuolena. Esittelen havaintoni valotaiteen turvallisuushakuisesta luonteesta ja määrittelen perustelut taideteosten turvallisuudelle. Käytän turvallisen taiteen vastaterminä taideteoksen provokatiivisuutta. Tarkastelen valotaiteen turvallisuushakuisuuden taustoja ja mahdollisia syitä. Aineistona käytän pääasiassa eri valotaidefestivaaleilla näkemiäni teoksia ja festivaalien ohjelmistokokonaisuuksia. Luokittelen teokset joko turvallisiksi, provokatiivisiksi tai näiden väliin jäävään kategoriaan potentiaaliset teokset. Keskityn lähdemateriaalissani vuosina 2013-2017 Lux Helsinki –valotaidetapahtumassa esillä olleisiin teoksiin. Vertailukohtana tarkastelen myös kahden muun eurooppalaisen valofestivaalin ohjelmistoa. Esitän havaintoni turvallisten ja provokatiivisten teosten määrällisistä suhteista valotaidefestivaalien ohjelmistoissa. Esittelen opinnäytetyön taiteellisena osiona tekemäni Maailma jossa elämme -valotaideteoksen. Teos oli esillä tammikuussa 2016 Lux Helsinki –valotaidefestivaalilla. Paikkalähtöinen teos sijoittui Annantalon lasten ja nuorten taidekeskuksen piha-alueelle ja rakennuksen julkisivuun. Teoksen suunnittelun yhtenä lähtökohtana on tarkastella valotaiteen mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisessa. Pyrin käytännön kokeilulla selvittämään, onko valotaiteessa tai valossa teosten mediana jotain, joka estäisi niiden toimimisen poliittisen taiteen välineenä. Esittelemieni teosten ja oman valotaiteilijana työskentelyn perusteella totean, että valotaide taidemuotona soveltuu myös yhteiskunnallisesti kantaaottavien teosten tekemiseen. Tällaisia teoksia on kuitenkin valotaidefestivaaleilla esillä vain hyvin vähän. Totean että valotaide ei nykymuotoisena juurikaan pyri kommentoimaan yhteiskunnan sosiaalisia tai poliittisia ilmiöitä. Valotaidefestivaalit ovat niin järjestäjille, taiteilijoille, yleisölle kuin yhteiskunnallekin turvallisia tapahtumia, sillä ne eivät pyri muuttamaan vallitsevia poliittisia olosuhteita.