Browsing by Subject "julkishallinto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Ignatius, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Digitalisaatio on jo usean vuoden ajan vaikuttanut julkishallinnonkin toimintaan ja sen perusrakenteisiin. Digitalisaatiolla pyritään tehokkuuteen, nopeampaan palveluun ja kustannustehokkuuteen. Automatisoidut ratkaisut tarjoavat mahdollisuuden siirtää virkamiehiä vaativimpien tehtävien pariin ja asiakaspalveluun. Etenkin massahallinnonaloilla on tullut tarve automatisoida enenevissä määrin myös hallintopäätöksiä automaattisen päätöksenteon muodossa. Tähän liittyen oikeusministeriö käynnisti vuonna 2020 hankkeen automatisoidun päätöksenteon yleislainsäädännön valmistelemiseksi. Tarkoituksena on varmistaa hallinnon lainalaisuuden, hyvän hallinnon periaatteiden, oikeusturvan, julkisuusperiaatteen ja virkavastuun toteuttaminen automaattisessa päätöksenteossa. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää perustuslaissa säädetyn virkavastuun toteutuminen automaattisessa päätöksenteossa. Tutkielman ensisijainen metodi on lainoppi ja tarkoituksena on tarkastella nykyisen virkavastuusäännöksen sisältöä ja sen muodostamia edellytyksiä virkavastuun toteuttamiselle. Tutkielma on valtiosääntöoikeudellinen ja rajaus on tehty siten valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta. Tämän vuoksi tarkastelu keskittyy nimenomaan perustuslain virkavastuusäännöksen asettamien edellytysten tarkastelulle. Perustuslain 118 §:ssä säädetään virkavastuusta, joka on erityinen, tavallista vastuuta ankarampi vastuun muoto. Sen on vakiintuneesti katsottu sisältävän rikos- ja vahingonkorvausoikeudellinen vastuu. Perinteisessä hallinnossa virkavastuu on tavattu kohdentaa virheen tai laiminlyönnin sattuessa päätöksen tehneeseen virkamieheen. Käytäntö on osaltaan ollut omiaan varmistamaan lainmukaisuutta, asianmukaisuutta ja hyvän hallinnon toteuttamista. Automaattinen päätöksenteko muuttaa perinteisen hallintopäätöksen mallia ja siirtää keskeisen oikeudellisen ratkaisutoiminnan ihmiseltä koneelle. Tämä tuo tutkielmaan oman metodologisen vivahteen ja tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, miten automaattinen päätöksenteko muuttaa hallintopäätöstä oikeudellisena käytäntönä ja miten tämä muutos vaikuttaa virkavastuun toteuttamiseen. Tutkielmassa havaitaan perustuslain virkavastuusäännöksen edellyttävän vastuun kohdentamista virkamieheen tai julkisen vallan käyttäjään ja tämän varmentamiseksi tulee automaattisesta prosessista löytää ne keskeiset virkatoimet ja niiden tekijät, joihin vastuu on tarkoituksenmukaista kohdentaa. Käytettävien teknologioiden osalta tekoälyteknologioihin ja niiden käyttöön sisältyvät riskit ovat liian suuria. Näin ollen hallintopäätösten automaation osalta vaikuttaa tarpeelliselta rajata sen käyttö vain sääntöpohjaisiin järjestelmiin. Vaikka niihinkin voi liittyä monimutkaisia ja epäselviä rakenteita, niiden avulla on mahdollista toteuttaa virkavastuu, jossa huomioidaan sekä kansalaisen että virkamiehen oikeusturva ilman, että virkavastuusäännös käytännössä menettää merkitystään.
  • Puranen, Anna-Kaisa (2001)
    Tutkielman tutkimuskohde on suomalaisen päivälehdistön välittämä kuva Italian julkishallinnosta. Tarkasteltava ajanjakso on 1993-1998. Tarkoituksena oli selvittää, millainen on suomalaiselle mediayleisölle syntyvä kuva Italian julkishallinnosta. Aineisto käsitti 95 artikkelia kotimaisista päivälehdistä. Mukana oli pääasiassa HS:n, IS:n, IL:n ja HBL:n artikkeleita. Laadullista menetelmää käyttäen valikoidut artikkelit analysoitiin jäsentämällä tulokset neljään laatukategoriaan. Tarkastellut julkishallinnon ominaisuudet ovat avoimuus, luotettavuus, responsiivisuus sekä tehokkuus ja toimivuus. Tutkielmassa hyödynnettiin sekä hallinnon tutkimuksen että kuvatutkimuksen käsitteistöä ja teorioita. Tutkielmassa problematisoitiin myös julkishallinnon kuvatutkimusta yleensä. Tutkimustulos on, että suomalaisen sanomalehdistön välittämä kuva Italian julkishallinnosta on suppea, kapea-alainen ja negatiivinen. Kuvan mukaan Italian julkishallinto on tehoton, kankea, epäluotettava, toimimaton, sisäänpäinlämpenevä ja responsiivisuudeltaan heikko. Kuvan mukaan Italian yritysmaailma on menestyvä ja elää omaa elämäänsä valtiosta irrallaan. Italialaista yhteiskuntaa koskevat uutiset liittyvät lähes poikkeuksetta skandaaleihin, korruptioon, häilyvään hallintoon tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Neutraaleja ja informatiivisia artikkeleita italialaisesta yhteiskunnasta ei suomalaisissa päivälehdissä yleensä julkaista. Lähteinä on käytetty muun muassa seuraavia teoksia: Salminen, A. (toim.) (2000) Hallintovertailun metodologia. Tutkimuksia 234. Hallintotiede 26. Vaasan yliopiston julkaisuja; Temmes, M. (1991) Julkinen johtaminen. Valtionhallinnon kehittämiskeskus. Helsinki; McKevitt & Lawton (eds.) (1994) Public Sector Management. Theory, Critique & Practice. London: SAGE; Uimonen, R. & Ikävalko, E. (1997) Mielikuvien maailma. Miten mediajulkisuutta muokataan ja imagoja rakennetaan? Helsinki: Inforviestintä; Kivikuru & Kunelius (toim.) (1998) Viestinnän jäljillä. Näkökulma uuden ajan ilmiöön. Juva: WSOY.
  • Wollsten, Piia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen taustalla on selvittää Suomessa käynnissä olevan sote- ja aluehallintouudistuksen valmisteluaineistosta NPM- ja post-NPM -ilmiöiden tunnusmerkkejä. Vaikka New Public Management eli NPM ja myöhemmin syntynyt post-NPM -ilmiö ovat useiden tutkijoiden mielestä tieteellisesti kiistanalaisia määritelmiä, on tässä tutkimuksessa tukeuduttu niihin hallinnollisiin ja rakenteellisiin havaintoihin, joita julkishallinnon tutkimuksissa on käytetty NPM- ja post-NPM -ilmiöiden yhteydessä. Tutkimuksessa on haettu vertailunäkökulmaa Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa tapahtuneista ja tutkituista julkishallintoon kohdistuneista muutoksista NPM:n vaikutuksesta 1980-luvulta alkaen. Tällöin alkoi voimakas hallinnon hajauttaminen ja toimintojen yksityistäminen tehokkuuden tavoittelun nimissä. Näistä muodostuvat keskeisimmät NPM:n tunnusmerkit ammattimaisen ja tuloksellisen johtamisen ohella. Myöhemmin 2000-luvulle tultaessa, post-NPM -ilmiö on tuonut NPM:n vaikutuksien arvioinnin ja kokonaisuuden hallinnan ja koordinaation käsitteen julkishallinnon tutkimukseen. Tutkimuksissa on havaittu hallinnon ja päätöksenteon hajauttamisen aiheuttaneen koordinaation hajoamista, valtionhallinnon ohjaus- ja koordinaatiomahdollisuuksien heikentymistä ja tämän johdosta strategisen ja poliittinen päätöksenteon vaikeutumista. Tässä tutkimuksessa tunnistetaan sote- ja aluehallintouudistuksen valmistelumateriaaleista niitä julkisen sektorin johtamiseen, koordinaatioon ja organisaation rakenteisiin liittyviä tunnusmerkkejä, joita tutkijat ovat havainneet mm. Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tapahtuneissa julkisen hallinnon reformien yhteyksissä. Valmistelumateriaalit jakautuvat kahteen dokumenttiin. Aluehallintouudistuksen osalta tarkastellaan selvityshenkilö Lauri Tarastin luovuttamaa raporttia nimeltä ”Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistaminen - ilman sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta”. Sote-uudistuksen osalta tarkastellaan dokumenttia nimeltä ”Sosiaali- ja terveydenhuollon ja aluehallintouudistuksen linjaukset”. Tutkimus on sisällön analyysiin perustuva laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmä etenee NPM- ja post-NPM -ilmiöiden teemoittelusta ilmiöiden tarkempien tunnusmerkkien tyypittelyyn. Tyypittely perustuu näiden ilmiöiden ja julkishallinnon tutkimuksista havaittuihin keskeisiin sisältöihin. Havaittuja ja tyypiteltyjä ilmiöiden tunnusmerkkejä nostetaan esiin sote- ja aluehallintouudistuksen materiaaleista ja niitä myös verrataan Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tapahtuneisiin reformeihin. Tutkimuksessa tunnistettiin Ison-Britannian ja Ruotsin esimerkkien kautta julkishallinnon kehityksessä tunnusomainen heiluriliike. Kun NPM:n johdosta hallintoa ja päätöksentekoa hajautettiin paikalliselle tasolle ja toimintoja yksityistettiin, post-NPM -ilmiö tuotti korjausliikkeen hallinnon uudelleenarvioinnin merkeissä ja palautti valtionhallinnolle vahvempaa koordinaatio- ja ohjausvaltaa. Organisaatioteoria tunnistaa myös hajauttamisen seuraukset. Teorian mukaan erikoistuminen nostaa tehokkuutta, mutta hajauttamisen ja erikoistumisen kääntöpuolena on kokonaisuuden hallinnan kadottaminen, jolloin koordinaatiota on lisättävä. Koordinaation lisääminen ei välttämättä tarkoita palaamista hierarkkiseen ja byrokraattisesti toimivaan hallintoon. Verkostomainen koordinaatio on löytämässä paikkansa julkishallinnossa, jossa on ymmärretty verkostomaisen tiedon jakamisen hyödyt ja synergiaedut. Suomen sote- ja aluehallintouudistuksen valmistelumateriaaleista on löydettävissä paljon NPM-ilmiön tuomia uudistuksia, etenkin sote-uudistuksessa. Uudistuksen kokonaisuutta tarkasteltaessa, valtionhallinnolla on pyrkimys voimakkaaseen koordinaatioon maakuntiin nähden. Uudistuksen myötä odotetaan myös verkostomaista yhteistyötä niin maakuntien kuin muidenkin organisaatioiden välillä, joka on tunnusomaista post-NPM -ilmiölle.
  • Rautiainen, Vilja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkimus käsittelee sosiaalisen median käyttöä julkishallinnollisena työvälineenä Suomessa. Sosiaalisen median käyttö on nykyään yleistä niin kansalaisten kuin virkamiestenkin keskuudessa. Aihetta on tutkittu jonkin verran julkishallinnollisessa kontekstissa, mutta aiempi tutkimus aiheesta on keskittynyt tarkastelemaan lähinnä sosiaalisen median käytön tarjoamia mahdollisuuksia julkishallinnolle. Sen sijaan sosiaalisen median käyttöä selittävät kulttuuriset tekijät ovat jääneet vielä vähälle huomiolle tutkimuskentällä. Sosiaalisen median käyttöä julkishallinnossa on tarkasteltu teknologisen innovaation leviämisen prosessina, joka tapahtuu organisaation sisällä ja tähtää esimerkiksi hallinnon kasvavaan avoimuuteen. Tämä tutkimus tarkastelee, minkälaiset kulttuuriset tekijät vaikuttavat viranomaisten sosiaalisen median käyttöön. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle siitä lähtökohdasta, ettei julkishallinnon sosiaalisen median käytöstä saada kokonaisvaltaista kuvaa tarkastelemalla vain organisaation sisäistä prosessia. Tämä tutkimus ottaa laajemman näkökulman sosiaalisen median käyttöön sekä käytön syihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiologisen uusinstitutionalismin tutkimusperinteeseen. Sosiaalisen median käyttöä julkishallinnossa tarkastellaan tässä tutkimuksessa kiertävänä ideana, joka leviää kontekstista toiseen esimerkiksi imitoinnin sekä oppimisen kautta. Tutkimuksessa tärkeitä teoreettisia käsitteitä ovat identiteetti, translaatio sekä oppiminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden vaikutusta sosiaalisen median käyttöön julkishallinnossa. Sosiaalisen median käyttöä tarkastellaan erityisesti soveliaisuuden logiikan käsitteistön kautta. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimuskohteeksi valittiin Maanmittauslaitos, joka edustaa suomalaista julkishallinnollista toimijaa, jolla on käytössään useita erilaisia sosiaalisen median kanavia. Aineisto kerättiin tekemällä teemahaastatteluja. Haastatellut edustavat eri ammattinimikkeillä Maanmittauslaitoksessa työskentelevää henkilöstöä eri hallinnon tasoilta. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että kulttuuriset seikat, kuten organisaation identiteetti sekä organisaation kokemus sen toimintaympäristön luomista paineista, vaikuttavat sosiaalisen median käyttöön Maanmittauslaitoksessa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan siis sanoa, että pelkästään organisaation sisäistä teknologisen leviämisen prosessia tarkastelemalla aiheesta saadaan liian suppea kuva. Kokonaisvaltaisemman ymmärryksen saavuttamiseksi on otettava huomioon myös organisaatioon vaikuttavat kulttuuriset seikat. Tutkimukseni kyseenalaistaa aiemman tutkimuksen piirissä esitetyn näkemyksen, jonka mukaan sosiaalisen median käyttö julkishallinnossa voidaan nähdä progressiona kohti avoimempaa hallintoa sekä teknologista kehitystä. Identiteetillä on tässä tarkastelussa todettu olevan kaksisuuntainen vaikutus sosiaalisen median käyttöön: Maanmittauslaitoksen identiteetti on yhtäältä vaikuttanut sosiaalisen median omaksumiseen sekä käyttöön. Toisaalta sosiaalisen median käyttö on myös muokannut Maanmittauslaitoksen identiteettiä. Tämä tulos on linjassa sosiologisen uusinstitutionalismin piirissä esitetyn näkemyksen kanssa: identiteetin ja kiertävien ideoiden välisen suhteen on esitetty olevan kaksisuuntainen. Tässä tutkimuksessa on myös havaittu, että Maanmittauslaitoksessa on koettu painetta käyttää sosiaalista mediaa julkishallinnollisena työvälineenä. Nämä paineet kumpuavat pitkälti Maanmittauslaitoksen toimintaympäristöstä. Aikaisemmassa tutkimuksessa on esitetty, että ylemmät hallinnontasot luovat alempien hallinnontasojen toimijoille paineita käyttää sosiaalista mediaa. Tämä on yhdistetty aikaisemmassa tutkimuksessa vahvasti sosiaalisen median mahdollisuuksiin työvälineenä, jolla voitaisiin lisätä hallinnon avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä. Tämän tutkimuksen tulokset eroavat näistä havainnoista: Maanmittauslaitoksessa ei koeta, että ylemmän hallinnontason toimijat loisivat juurikaan paineita sosiaalisen median käyttöön. Sosiaalista mediaa pidetään työvälineenä, jonka avulla voidaan pyrkiä lisäämään hallinnon avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä, mutta nämä tavoitteet eivät nouse tässä tarkastelussa syiksi, joiden vuoksi sosiaalista mediaa tällä hetkellä käytetään Maanmittauslaitoksessa. Vaikka tämä tulos eroaa aikaisemman kansainvälisen tutkimuksen tuloksista, on suomalaisessa kontekstissa saatu samansuuntaisia tuloksia. Esimerkiksi Liikennevirastoa koskevassa tutkimuksessa huomattiin, ettei hallinnon avoimuuden sekä läpinäkyvyyden lisääminen olleet syitä, jotka selittäisivät sosiaalisen median käyttöä Liikennevirastossa. Tässä tutkimuksessa nostetaan esille kulttuurinen näkökulma, joka on vielä jäänyt vähälle huomiolle julkishallinnon sosiaalisen median käytön aikaisemmalla tutkimuskentällä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kulttuuristen seikkojen huomioiminen lisää ymmärrystä julkishallinnon sosiaalisen median käytöstä.
  • Kalinen, Riku (Helsingin yliopisto, 2022)
    In this thesis, we cover blockchain applications in public administration. First we cover components related to blockchain technology. We cover especially issues related to management of digital evidence, electronic voting, and health data. In the beginning we cover hash functions and the general structure of the blockchain. Then we cover the cryptocurrency Bitcoin as an example of the blockchain technology. The management of the digital evidence is covered by evaluating three published studies. Likewise, the applications related to voting are evaluated in the light of three publications. Lastly, the management of health data is covered by evaluating three publications. For each of the three areas, we present an estimation of the applicability of the blockchain technology, in the form presented in the evaluated publications. Additionally, we cover a few other potential blockchain application areas. Finally, we present the general evaluation of blockchain applicability to the public administration and the conclusion.
  • Lehtioksa, Jere (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa analysoin algoritmisen päätöksenteon mahdollisesti sisältävän piilevän syrjivyyden tunnistamisen haasteita päätöksenteon kohteena olevan henkilön näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkielmassa arvioin sitä, millä tavoin algoritmisessa päätöksenteossa hyödynnettävissä koneoppimiseen perustuvissa tekoälyjärjestelmissä voi ilmetä syrjivyyttä. Tutkimuksen keskeinen kysymys on se, onko läpinäkyvyyden ja avoimuuden kautta ylipäänsä mahdollista luoda riittävä ymmärrys syrjivyydestä päätöksenteon kohteena olevalle henkilölle, jotta tämän olisi mahdollista reagoida asiaan. Tutkielmassa käytetään useita eri oikeustieteellisessä tutkimuksessa sovellettavia metodologioita, joista keskeisin on tietosuojaoikeuden ja hallinto-oikeuden osa-alueiden systematisointiin perustuva lainopillinen menetelmä. Tutkielma sisältää myös analyyttisen oikeustieteen menetelmän mukaista tutkimusta. Tutkielma sisältää elementtejä myös oikeus- ja yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta, sillä tutkielmassa analysoidaan oikeutta sen yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tutkielman olennainen havainto on se, että algoritmisen päätöksenteon syrjivyys voi saada alkunsa eri tavoin päätöksenteossa: kyseeseen saattaa tulla yhteiskunnassa vallitsevien epäkohtien tahaton hyödyntäminen tekoälyjärjestelmissä tai tarkoituksellinen toiminta, jossa päätöksenteossa hyödynnetään sellaisia valintoja, jotka johtavat syrjintään. Tästä seuraa, että syrjivyyden tunnistamista tulee lähestyä tapauskohtaisesti. Ongelmallisemmaksi muodostuu korrelaatiosuhteisiin perustuvan päätöksenteon luoma niin sanottu piilevä syrjintä, jota ei käytännössä ole mahdollista tunnistaa järjestelmän mustan laatikon sisältä. Tällöin hallinnon algoritmisen päätöksenteon syrjivyyden tunnistamista koskevan keskustelun osalta erityishuomion tulisi kiinnittyä tällaisten päätöksentekojärjestelmien riskien asianmukaiseen hallintaan.
  • Mutanen, Päivi (2002)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan julkishallinnon tuottamaa tietoyhteiskunta-aiheista strategiapuhetta. Tietoyhteiskunta on 1990-luvun puolivälistä saakka ollut voimakkaasti esillä suomalaisen julkisen hallinnon puheissa ja toimissa. Keskeisenä tutkimusongelmana on, millaista yhteiskuntaa julkishallinto pyrkii tietoyhteiskunta-aiheisella strategipuheellaan vakiinnuttamaan. Erityisesti tarkastellaan valtion ja kansalaisen suhdetta strategiapuheessa. Työn aineistona on kaksi Suomen tietoyhteiskuntastrategiaa. Vanhempi on nimeltään Suomi tietoyhteiskunnaksi – Kansalliset linjaukset, ja valtiovarainministeriö on julkaissut sen vuonna 1995. Uusin strategia on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran vuonna 1998 julkaisema Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky: Tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät. Strategiat on laadittu valtioneuvoston pyynnöstä, ja valmistelutyön on tehnyt erikseen tehtävään asetettu asiantuntijaryhmä. Työ on laadullista tekstitutkimusta, ja analyysin teoreettisena työkaluna on käsite puheavaruus, joka kuvaa tietystä aihepiiristä käydyn keskustelun yhteiskunnallista tilaa ja rakennetta. Puheavaruus muodostuu puhujista ja toimijoista sekä heidän asemistaan ja näkökohdistaan. Puheavaruuden taustalla oleva näkökulma on konstruktionismi eli käsitys siitä, että kielen käytön avulla voidaan rakentaa todellisuuden kokemusta. Tuloksena todetaan, että tietoyhteiskuntastrategioiden puheavaruudellisessa siirtymässä pyritään pois vanhasta suunnitelmataloudesta kohti kilpailutalouden yhteiskuntaa. Valtion ja kansalaisten keskinäinen suhde muuttuu, ja alkaa muistuttaa valmentajan ja kilpailijan suhdetta. Kansalainen on kuin kilpailija, jonka hyvä suoritus riippuu viime kädessä hänen omasta aktiivisuudestaan ja oma-aloitteisuudestaan, tiedoistaan ja taidoistaan yhteiskunnassa. Valtio on kuin valmentaja, joka yhtäältä vahvana toimijana kannustaa kilpailijoitaan parempaan suoritukseen kansallisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi, mutta toisaalta heikkona toimijana ei tarjoa palveluita valmiina palettina, vaan luo yhteisiä puitteita ja pelisääntöjä, jossa kansalaiset voivat saada tarvitsemansa palvelut. Yhteiskunta näin yksilöllistyy ja yksilön kurista tulee keskeinen hallinnan elementti. Työssä muutos yhdistetään keskusteluun yhteiskunnan uusliberalisoitumisesta. Tuloksena ei kuitenkaan väitetä, että julkishallinnon tietoyhteiskuntastrategioiden puheavaruus pyrkisi täysin uusliberalisoituneeseen yhteiskuntaan. Myös hyvinvointivaltion rakenteita halutaan säilyttää. Tuloksena on pikemminkin edistyneen liberalismin malli, jossa keskeistä on hallintatapojen muuttuminen. Kokonaisen yhteiskunnan sijasta hallinta keskittyy yhteiskunnan eri toimijoiden suoraan hallintaan. Työssä analysoidaan myös strategiapuheen merkitysten muodostumista kielellisten keinojen avulla. Kielellisten merkitysten analyysissa strategiapuheen yleinen olemassaolon legitimointi liitetään auktorisoinnin ja narrativoinnin keinoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa kansallisuuden teeman korostamista puheessa. Tietoyhteiskunnan käytännön toimenpiteet ja muutostarpeet taas liitetään universalisoinnin, rationalisoinnin ja naturalisoinnin keinoihin. Tärkeimpiä lähteitä opinnäytetyössä ovat: Alasuutari, Pertti (1996): Toinen tasavalta. Suomi 1946-1994; Rose, Nikolas (1999): Powers of freedom; Karvonen, Erkki (2000): Kansalliset ja kansainväliset tietoyhteiskuntastrategiat.
  • Lönnblad, Riikka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten vastuu julkisen vallan käytöstä toteutuu automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Lainsäädäntöhankkeissa ja oikeustieteellisessä keskustelussa julkishallinnon päätösautomaatioon liittyviä vastuukysymyksiä on arvioitu ensisijaisesti virkavastuun kohdentamisen näkökulmasta. Kysymys virkavastuun toteuttamisesta tuo kuitenkin esiin vastuusääntelyn taustalla piilevän jännitteen ihmistoimijuuteen perustuvan vastuun ja automaattisen päätöksenteon välillä. Tämän jännitteen vuoksi virkamiehen henkilökohtainen virkavastuu ei välttämättä ole toteutettavissa automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Siksi ratkaisuja automaattisen päätöksenteon vastuuongelmiin on etsittävä ennen kaikkea viranomaiseen kohdistuvista vastuumuodoista. Tutkielman metodologisena lähtökohtana on lainoppi, mutta tarkastelu sisältää myös vastuuteoreettista analyysia. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii teknologian tutkimuksessa käytetty vastuukuilun (responsibility gap) käsite sekä jaottelu vastuun eri lajien välille. Työssä analysoidaan, miten ja millä edellytyksillä rangaistusvastuu, korvausvastuu, prospektiivinen vastuu ja answerability-tyyppinen perusteluvastuu voivat toteutua automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Eri vastuumuotojen toteutumista arvioidaan suhteessa hallinnon asiakkaan oikeusturvaan sekä julkisen vallan käytön legitimiteettiin. Tutkielmassa osoitetaan, että automaattisen päätöksenteon vastuuongelmat liittyvät ennen kaikkea virkamiehen rikosoikeudellisen virkavastuun toteuttamiseen. Perustuslain 118 §:n vaatimus virkavastuun kattavuudesta voi automaattisen päätöksenteon yhteydessä joutua ristiriitaan rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän epätäsmällisyyskiellon ja syyllisyysperiaatteen kanssa. Kompensaatiovastuu toteutuu julkisyhteisön vahingonkorvausvastuun kautta, mutta käytännössä vahingonkorvausoikeudellinen sääntely saattaa rajoittaa yksilön mahdollisuuksia saada vahingonkorvausta automatisoidussa päätöksenteossa tapahtuneista virheistä. Muita vastuun muotoja puolestaan voidaan toteuttaa viranomaiseen kohdistuvilla vastuujärjestelyillä sekä automaattisiin päätöksentekojärjestelmiin kohdistuvalla sääntelyllä.