Browsing by Subject "julkiso"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Lintula, Marja (2008)
    Tutkimuksen kohteena ovat Helsingin musiikkitalohankkeen yhteydessä aktivoituneet kansalaiset ja aiheesta käyty keskustelu sanomalehtiaineistossa. Musiikkitalohanke käynnistyi 1990-luvun alussa. Keskusteluun hankkeesta liittyivät kiinteästi talon suunnitellulla tontilla sijaitsevat VR:n makasiinit. Työni keskeisin käsite on julkiso, jota on ehdotettu suomen kieleen passiivisiin vastaanottajiin viittaavan yleisön käsitteen vastinpariksi korostamaan ihmisten aktiivisempaa toimijan roolia (vrt. englannin public–audience-jaottelu). Julkison käsitettä on pohdittu yhdysvaltalaisessa pragmatismissa ja erityisesti John Deweyn ajattelussa. Deweyn pohdinnoissa demokratian menestys kytkeytyy julkison menestykseen ja julkison muodostumista edistävien tai estävien seikkojen tutkimista pidetään tärkeänä. Tärkeimpiä työssä käytettyjä lähteitä on John Deweyn teos Julkinen toiminta ja sen ongelmat. Kotimaisesta tutkimuksesta tärkein lähde on Heikki Heikkilän väitöskirja Ohut ja vankka journalismi. Kansalaisuus suomalaisen uutisjournalismin käytännöissä 1990-luvulla. Teoreettisena pohjana on käytetty mm. Seija Ridellin ajatuksia sanomalehtijulkisuudesta tilana ja journalisteista tämän tilan suunnittelijoina. Tulosten tulkinnassa apuna ovat pääsyn, dialogisuuden ja harkitsevuuden käsitteet, joita ovat kehittäneet Heikki Heikkilä ja Risto Kunelius. Tutkimuksessani tarkoitan julkisolla ajallisesti rajautunutta, jonkin asiakysymyksen ympärille rakentunutta ja tämän kysymyksen vaikutukset tunnistanutta ihmisryhmää, joka on erimielinen käsiteltävästä asiasta, keskustelee siitä ja pyrkii ratkaisemaan kysymyksen. Tutkimuksessa selvitetään, millainen on musiikkitalohankkeen yhteydessä aktivoitunut julkiso, miten julkison toiminnasta puhuttiin aineistossa sekä miten hankkeesta käytyä keskustelua aineistossa käsiteltiin. Lisäksi tarkastellaan, miksi julkiso aktivoitui juuri musiikkitalohankkeen yhteydessä. Aineistoa on lähestytty sekä määrällisen että laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineisto koostuu 1372 musiikkitalohanketta tai Töölönlahtea käsittelevästä sanomalehtiartikkelista. Tutkimusaineiston jutuista yli puolessa mainittiin julkiso tai keskustelu. Tarkastelun kohteena olevan julkison muodostivat kaupunkisuunnitteluun keskittyneet yhdistykset, muut aineistossa esiintyneet yhdistykset sekä yksittäiset toimijat. Edustuksellisen demokratian kentällä julkiso toimi tyypillisesti virallisista päätöksistä valittamalla. Julkison toiminta osallistuvan demokratian kentällä näyttäytyi monipuolisempana. Edustuksellisen järjestelmän kautta toimiminen näyttäytyi ensisijaisena vaikuttamisen tapana. Lisäksi katsottiin, ettei edustuksellisilla areenoilla tehtyjä päätöksiä tulisi kyseenalaistaa. Musiikkitalohankkeesta käytyä keskustelua jäsennettiin monien vastakkainasettelujen kautta, joista selkein syntyi makasiinien ja musiikkitalon välille. Keskustelu näyttäytyi aineistossa sekä "kielteisessä" että myönteisessä kehyksessä ja se nähtiin tyypillisesti kiistana. Pääsyn näkökulmasta näytti siltä, että musiikkitalohankkeen aktivoima julkiso pääsi journalismissa esiin monimuotoisena ja myös omalla äänellään. Keskustelevuuden kriteeriin liittyi mm. toisiin kirjoituksiin viittaaminen ja kaavoitusprosessin vuorovaikutuksen onnistuneisuuden arviointi. Harkitsevuuden näkökulmasta uusille vaihtoehdoille ei tutkimusjaksoni aikana enää juurikaan ollut tilaa. Työn yksi keskeinen tulos oli lisäksi teoreettisesti määriteltyä julkisoa hahmottava kuvio sekä sen soveltaminen musiikkitalohankkeen tapaukseen.
  • Reinekoski, Tapio (Helsingfors universitet, 2017)
    Julkiso-termiä on ehdotettu 1990-luvun lopulla suomalaisessa viestinnän tutkimuksessa englannin ’public’-substantiivin käännökseksi, termin yleisö vastinpariksi. Julkisolla on viitattu ennen kaikkea aktiiviseen, julkiseen elämään astuvaan, kriittisesti keskustelevaan kansalaisuuteen. Tutkielmassa pyritään kehittämään ja tarkentamaan julkison käsitettä, sillä sen käyttö tutkimuskäsitteenä on osoittautunut aiemmassa tutkimuksessa haasteelliseksi. Julkiso analyyttisena käsitteenä sekoittuu tutkimuksen kohteeseen eli julkiseen toimintaan ryhtyneisiin kansalaisten ryhmiin; tutkimuksen kohteesta tulee analyyttisen käsitteen kaltainen. Ongelmanasettelua tutkielmassa ohjaa myös pyrkimys siirtää julkisuusteorian näkökulma pois erilaisista julkisen elämän ja julkisuuden ihannemalleista. Tutkielman aloittavan kriittisen katsauksen perusteella erilaiset pluralistiset julkisuuden teoriat ymmärtävät julkisot kansalaisyhteiskunnasta nouseviksi, toimintaan ryhtyviksi ryhmiksi, joita yhdistää jokin identiteetti, intressi tai puheenaihe sekä aikomus tuoda itsensä osaksi julkista elämää. Julkison käsite siis samastuu tutkimuksen kohteena oleviin ryhmiin. Tutkielmassa kehitettävä uusi näkökulma julkison käsitteeseen poikkeaa viestinnän tutkimukselle tavanomaisesta julkisuuden teoriasta. Tieteen- ja teknologiantutkimuksen (Science and Technology Studies) sekä toimijaverkkoteorian (actor-network theory) avulla julkison käsitteen fokus pyritään vaihtamaan niihin ongelmiin ja huolenaiheisiin, jotka saavat aikaan poliittista toimintaa. Lähtökohtia eivät olisikaan siis normatiiviset demokratian ihanteet tai ennakko-oletukset yhteiskunnan eri ryhmien intresseistä, identiteeteistä tai arvoista. Päinvastoin, niiden rakentuminen tieteellisten ja poliittisten ongelmien käsittelyn käytännöissä on ilmiö, jota tulisi kuvata. Tutkielmassa analysoidaan tieteentutkimuksen piirissä 1990-luvulta asti käytyä, julkisen osallistumisen demokraattista merkitystä pohtivaa keskustelua. Tieteentutkimuksessa julkiso ymmärretään tiedettä ja politiikkaa välittäväksi tekijäksi, takeeksi tieteellis-poliittisten ongelmien määrittelyn ja käsittelyn demokraattisuudesta. Merkittäväksi nousee monien tieteentutkijoiden vaatimus siitä, että julkisoilla on oltava mahdollisuus vaikuttaa ongelmien määrittelyyn – siihen, mistä sekä tieteellisissä ongelmissa että poliittisessa päätöksenteossa itse asiassa on kyse. Toimijaverkkoteorian ja sen kehittäjän Bruno Latourin ajattelun avulla julkison käsite irrotetaan yksinomaan inhimillisestä poliittisesta subjektiviteetista ja yhteisöllisyydestä. Niiden sijaan julkisen elämän kirvoittajiksi nähdään ongelmat ja huolenaiheet. Huolenaiheilla toimijaverkkoteoriassa tarkoitetaan kiistattomien faktojen vastakohtaa, vielä määrittymätöntä inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden verkkoa. Sen muodostuminen julkiseksi, yhteiseksi poliittiseksi ongelmaksi vaatii kokoonpanoa, jossa tieteellistä tietoa ja poliittisia arvoja ei ole lähtökohtaisesti erotettu toisistaan, vaan ne muodostuvat suhteessa toisiinsa. Lopuksi tutkielmassa analysoidaan tieteentutkimuksellisella ja toimijaverkkoteoreettisella otteella kahta julkisuuden teorian klassikkoa, John Deweya ja Walter Lippmannia sekä heidän julkisokäsityksiään. Heidän ajattelustaan uutetaan julkiso, joka on yhteiskunnan uusiin, määrittelyä ja käsittelyä vaativiin ongelmiin tarttuva ja uutta luova olio. Deweylle ja Lippmannille julkison tehtävä demokratiassa on ottaa haltuun ja tehdä näkyviksi ongelmia, joihin muilla yhteiskunnan instituutioilla ei ole ratkaisua. Tutkielman merkittävimpänä kontribuutiona muotoillaan tieteentutkimuksen, toimijaverkkoteorian sekä Deweyn ja Lippmannin debatin motivoima ongelmalähtöisen julkison käsite. Ongelmalähtöisyys irrottaa julkison viittaussuhteesta aktuaalisiin julkisesti toimiviin sosiaalisiin yhteisöihin aiempaa suomenkielistä tutkimusta korostetummin. Ongelmalähtöinen julkiso on yhteiskunnan ongelmiin tarttumisen ja määrittelyn seuraus ja efekti – yksinomaan analyyttinen käsite. Demokratian toteutumisen kannalta ratkaisevaksi muodostuu se, kulkeeko yhteiskunnan ongelmien käsittely julkison kautta.
  • Wikström, Jaana (Helsingfors universitet, 2013)
    Sankari vai syntipukki -tutkielma kuvaa Ilta-Sanomien Lukijan ääni -palstan verkkokeskustelua Anneli Jäätteenmäen Irak-oikeudenkäynnistä 2.3−16.3.2004. Tutkielman teoreettisia viitekehyksiä ovat deliberatiivinen demokratiateoria ja julkiso sen vaalijana, oikeidenkäynnin mediareseptio ja narratiivinen sisällönanalyysi. Tutkimusongelmana on ollut verkkokeskustelun muodon ja sisällön hahmottaminen ja verkkokeskustelun tutkimusmenetelmien ideointi ja kehittäminen. Roman Jakobsonin (1958) viestintämallia on sovellettu viiden ahkerimman kirjoittajan tekstianalyysissä. Kuvittaminen on tiedon visualisointia. Viisi ahkerinta kirjoittajaa on profiloitu kirjoittamistyylin mukaan ja heistä on piirretty muotokuvat. Tutkielma on tapaustutkimus politiikan, median ja kansalaisten suhteesta. Puheenvuoroissa keskustellaan oikeudenkäynnistä, sananvapaudesta, ulkopoliittisen tiedon luottamuksellisuudesta, poliitikon moraalista ja uutisoinnista mediassa. Saako kansanedustaja valehdella, käydä eduskuntavaalikampanjan yhteydessä valtataistelua ja käyttää oppositiojohtajana hankkimiaan tietoja televisioväittelyssä? Saako pääministeri takellella sanoissaan tai olla hämmentynyt? Mikä tarkoittaa virkamiehen salassapitovelvollisuus ja toimittajan lähdesuoja? Mitä käytännössä on poliittisen päätöksenteon avoimuus, toisaalta ulkopolitiikkaan liittyvä valtioiden välinen luottamuksellisuus ja diplomatia? Parlamentarismiin kuuluu väittely, mutta se mielletään kotikatsomoissa riitelyksi. Politiikan uskottavuus ei kestä valehtelua tai huonomuistisuutta. Jäätteenmäki-keskustelussa kirjoittajat eivät kaihtaneet esittää eriäviä näkökulmia. Verkkofoorumi on pikemminkin erimielisten julkiso kuin yksimielisten yhteisö. Kolmannes nimimerkeistä, noin sata kirjoittajaa, puolusti Anneli Jäätteenmäen toimintaa Irakin sotaa edeltäneiden keskusteluiden esilletuomisessa. Enemmistö verkkokeskusteluun osallistuneista kirjoittajista piti hänen toimiaan moitittavana. Sotakoalition käsiteanalyysiä jatketaan Jäätteenmäen oikeudenkäynnin yhteydessä. Jotain olennaista oli siis jäänyt käsittelemättä ja raportoimatta Paavo Lipposen ja Yhdysvaltain presidentti Bushin joulukuussa 2002 käymistä keskusteluista, kun valtiomiehet neuvottelivat Suomen osallistumisesta Irakin sodan jälleenrakentamiseen. Jäätteenmäen oikeudenkäynnistä verkkokeskustelu selkeyttää näkemyksiä siitä, miten kansalaiset keskustelevat politiikasta, mediasta ja julkisuudesta yleensä. Verkkokeskusteluun osallistujat tulkitsevat Jäätteenmäen oikeudenkäynnin mediaspektaakkelia ikään kuin he katsoisivat televisiodraamaa. Oikeudenkäynnin havainnoinnissa huomioidaan pääesiintyjien uskottavuus, elekieli, äänensävy, sanoman sisältö ja tyyli. Se on silkkaa poetiikkaa. Olisi väärin pelkistää, että naiskirjoittajat puhuvat moraalista ja miehet aseista ja sotakoalitiosta, sillä naiskirjoittajat latelevat tiukkaa tekstiä asekauppojen oikeutuksesta. Miehet etäännyttävät tekstinsä ja käsittelevät aihetta pikemminkin asia-argumentaation keinoin. Naiskirjoittajat tuntevat myötähäpeää tai empatiaa Anneli Jäätteenmäkeä kohtaan. Hänen katsottiin epäonnistuneen nimenomaan naispoliitikkona. Ilta-Sanomien Lukijan äänen verkkokeskusteluun Jäätteenmäen oikeudenkäynnistä osallistui 350 nimimerkkiä, he julkaisivat yhteensä 1858 puheenvuoroa parin viikon kuluessa. Verkkokeskustelun aineistolähtöisten analyysimenetelmien päämääränä on tiivistää kirjoitusten keskeinen sisältö ja hahmottaa keskustelun muotoutumista dialogiksi. Keskustelijoiden näkemykset lieventyvät vierustoverin kanssa väitellessä. Keskustelu on aktiivista, mutta harvainvaltaista.