Browsing by Subject "kalanviljely"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Niemi, Maarit (Vesihallitus. National Board of Waters, 1985)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 64
    Fekaali indikaattoribakteerit sisävesien kirjolohen kasvatuslaitoksilla
  • Pärnänen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Antibiooteille vastustuskykyisistä eli resistenteistä bakteereista on tullut maailmanlaajuinen ongelma, joka on vakavuudeltaan verrattavissa pandemioihin. Tautia aiheuttavien bakteerikantojen vastustuskyky vaikeuttaa infektioiden hoitoa ja voi aiheuttaa pahimmillaan jopa kuolemantapauksia. Bakteerien antibioottivastustuskyky on antibioottiresistenssigeeneihin perustuva ominaisuus, joka on yleistynyt antibioottien käytön seurauksena sekä tautia aiheuttavilla bakteereilla että vaarattomilla ympäristöbakteereilla. Erityisen ongelmallisia ovat liikkuvissa geneettisessä elementeissä sijaitsevat antibioottiresistenssigeenit, joissa on DNA:n aktiiviseen siirtymiseen vaadittavia geenejä. Liikkuvissa geneettisissä elementeissä sijaitsevat resistenssigeenit siirtyvät erittäin tehokkaasti bakteerien välillä, jolloin resistenssigeenien leviäminen ympäristöbakteereilta tautia aiheuttaville bakteereille aiheuttaa maailmanlaajuisesti oleellisen riskin ihmisten terveyden kannalta. Maisterintutkielmassani kehitettiin IPCR:ään (engl. inverse PCR) pohjautuva menetelmä antibioottiresistenssi-geenejä ympäröivien geenien tutkimiseen. Antibioottiresistenssigeenejä ympäröivien alueiden avulla voitiin päätellä, sijaisivatko resistenssigeenit liikkuvassa geneettisessä elementissä, ja sitä kautta arvioida antibioottiresistenssigeenien leviämisriski. Liikkuvissa geneettisissä elementeissä on antibioottiresistenssiresistenssigeenien lisäksi muita kullekin liikkuvalle geneettiselle elementille tyypillisiä geenejä, jotka voitiin monistaa käyttämällä kehitettyä IPCR-menetelmää. Menetelmää käytettiin kalanviljelylaitoksen bakteerien sul1- ja tetM-resistenssigeenejä ympäröivien geenien tutkimiseen. IPCR:ää ei ole aikaisemmin sovellettu liikkuvien geneettisten elementtien ja antibioottiresistenssigeenien tutkimiseen ympäristönäytteillä. IPCR:ää ja uuden sukupolven PacBio-sekvensointimenetelmää käyttämällä onnistuttiin monistamaan ja sekvensoimaan useita sul1- ja tetM-geenejä sisältäviä liikkuvia geneettisiä elementtejä, mikä osoitti, että menetelmä sopii antibioottiresistenssigeenien liikkuvien geneettisten elementtien tutkimiseen ympäristössä. Kaikki sul1- ja tetM-geenit sijaitsivat liikkuvissa geneettisissä elementeissä, minkä vuoksi geeneillä on suuri siirtymisriski kalankasvattamolla esiintyviltä ympäristöbakteereilta ihmisille tai kaloille tautia aiheuttaville bakteerikannoille. tetM-geenit sijaitsivat Tn916-tyyppisissä transposoneissa tai sul1-geenin kanssa samassa integronissa. sul1-geenit sijaitsivat puolestaan integroneissa, joissa oli lisäksi muita resistenssigeenejä, ja myös geenejä jotka aiheuttavat vastustuskykyä terveydenhuollossa tärkeille antibiooteille, joita ei käytetä kalanviljelyssä. Yksi sul1:n kanssa samasta liikkuvasta elementistä löytyneistä geeneistä oli mahdollisesti uudentyyppinen blaoxa-β-laktaamiantibioottiresistenssigeeni. Uuden mahdollisen resistenssigeenin löytyminen osoittaa, että IPCR soveltuu hyvin myös uusien liikkuviin elementteihin liittyneiden resistenssigeenien etsimiseen. Maisterin tutkielmassani kehitetty IPCR-pohjainen menetelmä, joka perustui perinteisiin molekyylibiologisiin tekniikoihin eikä vaatinut kalliita reagensseja tai laitteita, osoittautui käyttökelpoiseksi ympäristössä esiintyvien antibioottiresistenssigeenien siirtymisriskin arvioimiseen. Menetelmää voitaisiin jatkossa käyttää edullisesti ja helposti antibioottiresistenssigeenien ja -geenejä sisältävien liikkuvien geneettisten elementtien monitorointiin ympäristössä, myös silloin kun antibioottiresistenssigeenit eivät vielä ole levinneet sairaalaympäristöön. Tällöin ihmisen toiminta voi vielä vaikuttaa haitallisten antibioottiresistenssigeenien leviämiseen tautia aiheuttaville bakteereille.
  • Työryhmä (Ympäristöministeriö, 11.6)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2013
    Maailmanlaajuisesti kalankasvatus kasvaa nopeasti ja tällä hetkellä yli puolet ihmisten kuluttamasta kalasta on kasvatettua. Tuotantomuotoa pidetään yleisesti potentiaalisimpana ja kestävimpänä tapana tuottaa tulevaisuudessa eläinvalkuaista kasvavalle väestölle. Suomessa kalankasvatuksen kehittämisen lähtökohtana on elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen. Tulevaisuudessa vesiviljelytuotanto Suomessa tulee lisääntymään. Tavoitteena on luoda edellytykset tuotannon kestävälle kasvulle niin ekologisesti kuin taloudellisesti. Kasvu sisävesialueella tulee perustumaan uuden edistyksellisen tekniikan, kuten kiertovesijärjestelmien käyttöön. Merialueella tuotannon kestävä kasvu rakentuu toiminnan sijainninohjauksen ja ravinteiden kierrättämisen varaan. Tuotanto monipuolistuu uusiin lajeihin sekä uusiin tuotantomuotoihin, kuten luomutuotantoon.
  • Haverinen, Lauri (Vesihallitus, 1979)
    Vesihallitus. Tiedotus 170
  • Wuorentaus, Y. (Suomen metsätieteellinen seura, 1938)
  • Wuokko, Aija (University of Helsinki, 1998)
  • Nousiainen, Tea (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ihminen on viljellyt kalaa noin 4000 vuotta. Egyptin hieroglyfeissä on löydettävissä todisteita tästä. Suomessa kalankasvatus alkoi 1800-luvun lopulla, kun kalaistukkailla täytyi korvata heikkoja kalakantoja. Kalakantojen laskun syynä oli uitto ja voimalaitosten rakentaminen. Kaupallinen kalankasvatus pääsi alkuun 1960-luvulla, jonka jälkeen kalankasvatus on kehittynyt ja kehittyy edelleen. Tässä tutkielmassa keskitytään kuhanviljelyyn (Sander lucioperca) ja viljelyn kannattavuuteen kirjallisuuden ja kannattavuuslaskelmien avulla. Kuha on ahvenkaloihin kuuluva peto, jota esiintyy Suomessa, Euroopassa ja Venäjällä. Kuhaa pyydetään nykyisin vähemmän ja kasvatetaan enemmän. Suomessa kuhaa viljellään erityisesti istutuksia varten. Kasvatuslaitoksessa kuhan kudun käynnistäminen vaatii hormonipistoksen. Tämän jälkeen kuhien annetaan joko kutea turoille tai ne lypsetään. Jos mäti lypsetään, se täytyy hedelmöittää noin 30 minuutin kuluessa. Mäti voidaan hedelmöittää joko kuiva- tai märkähedelmöityksellä. Hedelmöityksen jälkeen mäti siirretään hautomoon odottamaan poikasten kuoriutumista esimerkiksi sumukaappiin. Kuhan mäti on paakkuuntuvaa, joten on suositeltua käsitellä se tämän estämiseksi. Poikasten kuoriuduttua ne voidaan siirtää niille varattuun altaaseen ja aloittaa joko rehuruokinta tai artemialla ruokkiminen. Poikasilla on 6. eri kehitysvaihetta, jonka aikana ne täyttävät ilmarakkonsa ja kehittyvät toukasta muistuttamaan aikuista. Kuhan poikasilla kannibalismi on yleistä. Kannibalismin vaikutuksia voidaan estää esimerkiksi takaamalla riittävä ravinnon saanti poikasille, joka vastaa noin 1,6 % ravintoa poikasen painosta. Samalla kannattaa poistaa myös kannibaaliset yksilöt viljelystä. Poikaset ovat valohakuisia noin 32 mm asti, jonka jälkeen valohakuisuus muuttuu valopakoisuudeksi. Kuhan tuotantoa ei ole vielä saatu toimimaan Suomessa ja haasteita on vielä paljon. Kuhan, taimenen (Salmo trutta) nieriän (Salvelinus alpinus) ja sammen (Acipenser sturio) yhdistetty tuotanto elintarvikkeeksi on noin 0,3 miljoonaa kiloa vuonna 2019. Ero kirjoloheen (Salmo salar), jonka vuosituotanto oli 15,3 miljoonaa kiloa, on huomattava. Vaikka kuhan suosio on kasvussa ja hinta sen mukainen, suurin osa kaupasta saatavasta kuhasta on kalastettua. Jotta kuhanviljely saataisiin kannattavaksi, olisi siitä saatavan kilohinnan oltava yli 7€ tai vielä korkeampi. Vuonna 2019 kuhan kilohinta oli 6,07 €.
  • Haavisto, Paavo (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 74
  • Belinskij, Antti; Heiskanen, Anna-Stiina; Kuosa, Harri; Laine, Christine; Lukkarinen, Jani; Malve, Olli; Ollikainen, Markku; Similä, Jukka; Soininen, Niko (Suomen ympäristökeskus, BlueAdapt-hanke, 2021)
    BlueAdapt Policy Brief
  • Hakala, Jouko; Hynninen, Pekka; Kaukoranta, Erkki; Selänne, Ansa; Vuoristo, Heidi (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1994)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 586