Browsing by Subject "kalasto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Amundsen, Per-Arne; Kashulin, Nikolay A.; Koroleva, Irina M.; Gjelland, Karl Øystein; Terentjev, Petr M.; Lien, Cesilie; Dalsbø, Laina; Sandimirov, Sergey S.; Kudryavtseva, Lubov P.; Knudsen, Rune (2006)
  • Unknown author (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 97
    An ecological waterstudy on the Iisalmi course.
  • Teppo, Anssi; Tolonen, Mika; Korsu, Kai; Sivil, Mika; Koivurinta, Mikko; Marjomäki, Timo; Koivisto, Anna-Maria; Latvala, Jyrki; Rautio, Liisa Maria (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 18/2006
    Kyrönjoki (F = 4920 km², MQ = 43 m³/s) virtaa laajojen tasaisten peltolakeuksien läpi. Joki tulvii herkästi, minkä vuoksi vesistöalueen tulvasuojelu on ollut laajamittaista: vuonna 2003 valmistui Kyrönjoen yläosan tulvasuojelu, johon kuului jokivarren pengerrys noin 24 km matkalla, 22 tulvapumppaamon rakentaminen sekä aliveden aikaista vedenpintaa nostavan Malkakosken padon rakentaminen. Kyrönjoen pääuoman virtaamia, veden laatua sekä kala-, rapu- ja nahkiaiskantoja sekä vesistötöiden vaikutuksia näihin on tarkkailtu vuosina 1975-2003. Kyrönjoen tilaan vaikuttavat vesistörakentamisen lisäksi lyhytaikaissäännöstely, virtaamien voimakas ja nopea vaihtelu, voimakas haja- ja pistekuormitus sekä varsinkin alueen happamien alunamaiden kuivatuksen aiheuttamat happamuusongelmat. Kyrönjoki on tummavetinen ja rehevöitynyt joki, jota luonnehtivat suuret virtaaman vaihtelut ja alajuoksua kohti pahenevat happamuusongelmat. Happamuus ja sameus ovat voimakkaimmillaan tulva-aikoina, kun taas rehevöitymisongelmat korostuvat kesän alivirtaamakausina. Kasvillisuudessa, pohjaeläimistössä, kalastossa sekä rapu- ja nahkiaiskannoissa näkyvät rehevöitymisen, happamuuden sekä rakenteellisten muutosten vaikutukset. Heikoimmillaan veden laatu ja ekologinen tila oli 1970-luvulla, jolloin pistekuormitus oli voimakasta ja happamien maiden kuivatus laajimmillaan. Näistä ajoista joen ekologinen tilanne on hiljalleen parantunut, mikä näkyy esimerkiksi pohjaeläinlajiston runsastumisena. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja joen ekologista tilaa voidaan edelleenkin pitää melko heikkona. Vesistörakentaminen on aiheuttanut  joen rakenteellisia muutoksia ja toisaalta voimakkuudeltaan vaihtelevaa, vuosikausia jatkunutta eroosiota. Pitkään jatkunut rakentaminen on pitänyt yllä jokiekosysteemin jatkuvaa stressiä, joka on hidastanut Kyrönjoen tilassa muuten tapahtunutta myönteistä kehitystä. Malkakosken yläpuolelle muodostunut allas näyttää  odotetusti rehevöityneen. Vesistörakentamisen suurimmat vaikutukset ovat kuitenkin välillisiä: tulvasuojelu mahdollistaa happamien alunamaiden tehokkaan kuivatuksen ja viljelyn, mistä puolestaan seuraa vesistön happamoitumista. Kuivatusalueilta tuleva happamuus yhdessä lyhytaikaissäännöstelyn muuttaman virtaamarytmin kanssa aiheuttaa  nopeaa ja vesieliöstölle haitallista happamuuden vaihtelua.
  • Kanninen Antti (Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 42/2009
    Julkaisussa esitellään Suomessa hyvin yleisen järvityypin, pienten humusjärvien, ekologisen tilan arviointia perustuen Pohjois- ja Etelä-Savossa vuosina 2003–2006 yhteensä 21 järvellä tehtyihin vesibiologisiin tutkimuksiin. Pintavesien ekologisen tilan arviointi ja luokittelu muodostaa pohjan nykyisille vesiensuojelun ja -hoidon tavoitteille Suomessa: vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti tavoitteena on vesien hyvä ekologinen tila. Pienten humusjärvien ekologinen tila on kuitenkin heikosti tunnettu, sillä biologiset seurannat ovat keskittyneet suuriin järviin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa biologista tietoa järvityypille ominaisista vertailuoloista sekä kehittää ja arvioida tyypille soveltuvia ekologista tilaa kuvaavia muuttujia. Mukana tutkimuksessa olivat kaikki ns. biologiset laatutekijät eli vesikasvillisuus, kasviplankton, pohjaeläimistö ja kalasto, joita kaikkia tutkittiin yhteensä kuudella vertailujärvellä ja kuudella kuormitetulla järvellä. Kunkin laatutekijän ilmentämä tutkimusjärvien tila ja tutkimustuloksiin perustuvat pienten humusjärvien luokittelumenetelmien kehittämisehdotukset on esitelty laatutekijäkohtaisissa osaraporteissa. Vesikasvillisuutta koskevassa osatutkimuksessa on lisäksi vertailtu vesikasvillisuuden eri seurantamenetelmiä ja arvioitu niistä johtuvaa vaihtelua luokittelutuloksiin. Yhteenvedossa on esitelty järvien ekologisen tilan ns. yleisluokittelu sekä vertailtu eri eliöryhmiä ja luokittelumenetelmiä pienten humusjärvien tilan arvioinnissa.
  • Vuorenmaa, Jussi (Finnish Environment Institute, 2007)
    Monographs of the Boreal Environment Research 30
    The present work provides a regional-scale assessment of the changes in acidifying deposition in Finland over the past 30 years and the current pattern in the recovery of acid-sensitive lakes from acidification in relation to changes in sulphate deposition. This information is needed for documenting the ecosystem benefits of costly emission reduction policies and further actions in air pollution policy. The development of sulphate deposition in Finland reflects that of European SO2 emissions. Before the 1990s, reductions in sulphur emissions in Europe had been relatively small and sulphate deposition showed no consistent trends. Due to emission reduction measures that were then taken, sulphate deposition started to clearly decline from the late 1980s. The bulk deposition of sulphate has declined 40-60% in most parts of the country during 1990-2003. The decline in sulphate deposition exceeded the decline of base cation deposition, which resulted in a decrease in acidity and acidifying potential of deposition over the 1990s. Nitrogen deposition also decreased since the late 1980s, but less than that of sulphate, and levelling off during the 1990s. Sulphate concentrations in all types of lakes throughout Finland have declined from the early 1990s. The relative decrease in lake sulphate concentrations (average 40-50%) during 1990-2003 was rather similar to the decline in sulphate deposition, indicating a direct response to the reduction in deposition. There are presently no indications of elevated nitrate concentrations in forested headwater lakes. Base cation concentrations are still declining in many lakes, especially in south Finland, but to a lesser extent than sulphate allowing buffering capacity (alkalinity) to increase. The recovery has been strongest in lakes in which sulphate has been the major acidifying agent, and recovery has been the strongest and most consistent in lakes in south Finland. The recovery of lakes in central Finland and north Finland is not as widespread and strong as observed in south. Many catchments, particularly in central Finland, have a high proportion of peatlands and therefore high TOC concentrations, and runoff-induced surges of organic acids have been an important confounding factor suppressing the recovery of pH and alkalinity in these lakes. Chemical recovery is progressing even in the most acidified lakes, but the buffering capacity of many lakes is still low and still sensitive to acidic input. Chemical recovery is resulting in biological recovery with populations of acid-sensitive fish species increasing. Increasing TOC concentrations are indicated in small forest lakes in Finland, which appear to be related to decreasing sulphate deposition and improved acid-base status of the soil. A new challenge is climate change with potential trends in temperature, precipitation and runoff, which are expected to affect future chemical and biological recovery from acidification. The potential impact of mobilization and leaching of organic acids may become particularly important in Finnish conditions. Long-term environmental monitoring has evidently shown the success of international emission abatement strategies. The importance and value of integrated monitoring approach including physical, chemical and biological variables is clearly indicated, and continuous environmental monitoring is needed as a scientific basis for further actions in air pollution policy. The effect of climate change will increase data requirements, and should be taken into account when assessing long-term surface water quality and developing future monitoring networks, due to more complex processes involved.
  • Peltonen, Heikki; Weigel, Benjamin (Wiley, 2022)
    Journal of Fish Biology
    Coastal systems experience strong impacts of ongoing environmental change, affect-ing fish communities and subsequently fishery yields. In the Baltic Sea, the combined effects of climate-induced changes and eutrophication-related pressures constitute major threats to its living resources. Although much work has been devoted to unco-vering environmental impacts on the commercially most valuable fish stocks, only lit-tle is known about community-wide responses of fished species and howenvironmental change may affect their yield. In this study, the authors use a jointspecies distribution modelling framework to disentangle environmental impacts onspecies-specific fishery yields of 16 fished species along the coast of Finland overfour decades. The authors show that environmental covariates substantially contrib-uted to variations in fishery yields and are likely to have strong impacts on fishedresources also in the future. Salinity and near-bottom oxygen concentration emergedas the strongest environmental drivers of yields at the community level, whereastemperature was particularly important for cod (Gadus morhua) and sprat (Sprattussprattus) yields. The authors found shore density to be an important predictor forfisheries resources especially for freshwater fish. The results of this study suggestthat the changes in environmental conditions during the past four decades had a pos-itive effect on the yields of freshwater and warm-affinity species, whereas yields ofmarine cold-affinity species have been mainly negatively affected by contractingfavourable habitats, becoming warmer and less saline.
  • Nenonen, Suvi; Liljaniemi, Petri (Lapin ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 13/2007
    Ihmistoiminnalla on ollut selvä vaikutus Simojoen vesistöalueen ekosysteemiin. Simojoki perattiin tukinuiton tarpeisiin 1940- ja 1950-luvuilla, paikoin hyvin voimakkain toimenpitein. Perkaukset yksipuolistivat koskien habitaattirakennetta ja vähensivät oleellisesti vesieliöstön käytössä olevien elinpaikkojen määrää ja pinta-alaa. Lohen poikastuotanto aleni ja lohisaaliit heikkenivät huomattavasti, kun suojapaikat ja kutualueet vähenivät ja elinympäristö yksipuolistui. Uittotoiminnan ohella paineita vesiympäristölle aiheuttivat metsätalouden ja turvetuotannon tarpeisiin tehdyt turvemaiden ja soiden ojitukset, jotka ovat lisänneet jokiin kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormaa ja muuttaneet valuma-alueen hydrologisia ominaisuuksia. Vuosina 2002–2007 toteutetun Simojoki-Life -hankkeen tavoitteena oli Natura 2000 -suojelualueverkostoon kuuluvan Simojoen jokiluontotyypin suotuisan suojelutason turvaaminen ekologisella kunnostuksella ja tehostamalla vesiensuojelutoimenpiteitä valuma-alueella. Keskeisenä tavoitteena on ollut myös opetus- ja virkistyskäytön sekä matkailuelinkeinon mahdollisuuksien kehittäminen. Simojoen kunnostus ja suojelu -hankkeessa toteutettiin useita osahankkeita: kuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet, ekologisen tilan kartoitus ja pääuoman ekologinen kunnostus. Tämä yhteenvetoraportti sisältää selvitykset haja-asutusalueen jätevesien käsittelytilanteesta Simojoen vesistöalueella, metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta, Simojoen ekologisen tilan kartoituksista ja ekologisesta kunnostuksesta. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyssä havaittiin kehitystarpeita, mutta suurin este menetelmien uudistamiselle ovat siitä aiheutuvat kustannukset. Valtaosa selvitykseen osallistuneista talouksista oli kuitenkin kiinnostunut uudistamaan jätevesiensä käsittelyä, mikäli kustannuksia pystytään jakamaan esim. yhteishankkein ja avustuksin. Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet oli tarkastelluilla kohteilla toteutettu kohtuullisen hyvin, mutta kehittämistarpeita todettiin esim. pintavalutuskenttien osalta. Simojoen ekologisen tilan kartoitus osoitti pääuoman ja sivujokien olevan pääosin hyvässä tilassa ja ihmisen toiminnan aiheuttamien haittojen olevan paikallisia. Menetelmien ja indikaattorien havaittiin kuitenkin vaativan kehittelyä, jotta ne ilmentäisivät kunnolla perkausten aiheuttamia muutoksia. Pääuoman ekologisella kunnostuksella pyrittiin ennallistamaan ja monipuolistamaan koskien rakennetta ja luomaan kutu- ja poikasalueita virtavesikalastolle. Alustavat kalastonseurantatulokset ovat olleet lupaavia, lohen luontaisen poikastuotannon on havaittu nousseen ja poikasia on havaittu laajemmalla alueella kuin aikaisemmin.
  • Keto, Antton; Sutela, Tapio; Aroviita, Jukka; Tarvainen, Anne; Hämäläinen, Heikki; Hellsten, Seppo; Vehanen, Teppo; Marttunen, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 41/2008
    Vaikka säännösteltyjä järviä on tutkittu kahden viimeisen vuosikymmenen aikana, ovat aikaisemmissa hankkeissa kerätyt biologiset aineistot hajanaisia ja etenkin lievästi säännöstellyissä järvissä riittämättömiä vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämien vertailuolojen määrittelyyn ja ekologisen tilan luokittelu- ja seurantajärjestelmän kehittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa säännösteltyjen järvien ekologista luokittelua ja ympäristötavoitteiden määrittämistä varten ottaen huomioon samaan aikaan EU-tasolla ja kansallisesti tapahtuva valmistelutyö vesipuitedirektiivin toimeenpanemiseksi. Osahankkeissa hyödynnettiin olemassa olevia biologisia aineistoja säännöstellyiltä järviltä ja niiden vertailuvesistöistä. Uutta aineistoa kerättiin rantavyöhykkeen kalastosta, rantavyöhykkeen pohjaeläimistöstä ja vesikasvillisuudesta. Työssä kehitettiin luokittelumuuttujia vesienhoitoasetuksen mukaista tilan arviointia varten. Varsinaista luokittelumuuttujien valintaa varten laadittiin vaihtoehtoisia tilan arviointimalleja, joiden perusteella järvien tilaluokka määriteltiin. Vedenkorkeuden säännöstelyn vaikutus näkyi sekä vesikasvillisuudessa, pohjaeläimistössä että rantavyöhykkeen kalastossa. Järvien tilaluokka oli laatutekijästä ja elinympäristöstä riippuen huonompi kuin hyvä, kun vedenkorkeuden talvialenema oli yli 2–3 m. Sekä vesikasvillisuudessa, pohjaeläimistössä että kalastossa oli tunnistettavissa useita säännöstelylle herkkiä lajeja. Vesikasveista säännöstelystä näyttävät kärsivät eniten pohjalehtiset, pohjaeläimistä kaksivuotiset hyönteistoukat ja kaloista mutu ja kivisimppu. Rantavyöhykkeen kalaston, pohjaeläimistön ja vesikasvillisuuden luokitukset poikkesivat useassa säännöstelyjärvessä selvästi toisistaan. Järven yleistilaan vaikuttaa tällöin suuresti, määräytyykö tila kaikkien biologisten laatutekijöiden keskimääräisenä tilana (esim. mediaani) vai heikoimmassa tilassa olevan laatutekijän (ns. heikoimman lenkin menetelmä) mukaan.
  • Koskela, Kari (University of Helsinki, 1953)
  • Hyrsky, Matias (Helsingin yliopisto, 2020)
    The River Vantaa Gypsum Project’s (2018–2020) effects on fish stock were studied in a total of six different research areas in the Lepsämä River and the Luhtajoki River in Nurmijärvi. Two reference areas unaffected by the gypsum-treated fields and four downstream impact areas were selected as research areas. The goal was to examine the status of the local fish stock and its possible changes in the impact areas by electrofishing and the suitability of water quality for the reproduction of brown trout by incubating eggs in situ. These results were compared with those of the reference areas. Electrofishing was conducted in the autumn of 2018 prior to the gypsum treatment and was repeated the following autumn. The results of 2019 and 2018 were compared with each other and the changes in the status of the fish stock in the reference and impact areas were also compared in order to take into account the natural variation between years. The brown trout eggs were incubated from autumn 2018 to spring 2019. The water quality of the rivers was monitored at the same time and particular attention was given to the sulphate concentrations in the river during the incubation. Based on the electrofishing results, gypsum treatment had no observable effects on the fish stocks. The results improved in both the reference and impact areas in the latter year. The natural reproduction of brown trout was also found to have been successful in the impact areas. In the incubation experiment, the survival rate was approximately the same in the reference areas and the impact areas. Survival to hatching was slightly better in the control areas. However, no statistically significant difference was observed. Environmental variables had a significant effect on the test results, and there was a large dispersion both between and within the study areas. According to the results, water quality is suitable for brown trout reproduction even after gypsum treatment. The measured and estimated sulphate concentrations in river waters during the studies were well below the limits established in scientific studies. The results show that the sulphate concentrations and reduced water turbidity did not affect the fish stocks. The results did not reveal gypsum treatments having any effects on fish stocks. According to this and previous studies, it seems very likely that gypsum treatment does not have a significant effect on fish stocks in rivers or on brown trout reproduction. However, the results do not exclude all possible local effects, temporary or long-term, that gypsum treatments might have, especially when the treated areas are larger. A more detailed impact assessment would require further research.