Browsing by Subject "kalatalous"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 35
  • Bergström, Irina; Mattsson, Tuija; Niemelä, Eerika; Vuorenmaa, Jussi; Forsius, Martin (Finnish Environment Institute, 2011)
    The Finnish Environment 26en/2011
    This report is a summary of results from the project Vulnerability Assessment of Ecosystem Services for Climate Change Impacts and Adaptation (VACCIA), funded by the European Union’s LIFE+ programme. Partners in the extensive three-year (2009–2011) project, coordinated by the Finnish Environment Institute (SYKE), included the Finnish Meteorological Institute, the University of Helsinki, the University of Jyväskylä and the University of Oulu. Key results from the 13 VACCIA Actions are compiled in the summary. The Actions assessed the threats and challenges posed by climate change to ecosystem services and livelihoods, and suggested methods for adapting to changing conditions. The report also highlights further research needs. The publication’s introduction describes the ecosystem service concept and provides an insight into policy processes for handling ecosystem services and their adaptation to a changing climate. Results of the Actions are assembled in the following three chapters, the first presenting key methods used in the project for monitoring changes and predicting future changes, the second describing the change in ecosystem services, and the third reviewing vulnerability and adaptation. An extensive summary section is also included. Annexed tables present the project’s key results and conclusions compactly, alongside the resulting adaptation challenges and needs for further research. Monitoring and prediction of changes is based, e.g. on climate and air quality scenarios produced by theproject, and remote sensing and geographic information materials. Of ecosystem services, those produced bycatchments and water bodies are examined, alongside changes in the biodiversity of coastal, water and forest environments, studied with the help of sample species. Ecosystem services needed by urban areas are examined from the viewpoint of climate change and changes in land use. Among livelihoods, agriculture, forestry, fisheries and tourism are studied.
  • Nordqvist, Oscar (Helsinki, 1891)
    Suomen kalastusten tarkastajan tiedonantoja ; 2
  • Bergström, Irina; Mattsson, Tuija; Niemelä, Eerika; Vuorenmaa, Jussi; Forsius, Martin (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 26/2011
    Tämä raportti on yhteenveto Euroopan unionin LIFE+ -ohjelman rahoittaman hankkeen “Luonnon tarjoamien palveluiden haavoittuvuus-arviointi ja sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon –VACCIA” tuloksista. Laajassa kolmevuotisessa (2009-2011) Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) koordinoimassa hankkeessa olivat mukana SYKE, Ilmatieteen laitos sekä Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistot. Yhteenvetoon on koottu VACCIA-hankkeen 13 osahankkeen tärkeimmät tulokset. Lisäksi on arvioitu ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia ja haasteita ekosysteemipalveluille ja elinkeinoille sekä ehdotettu tapoja, joilla elinkeinot voivat sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Raportissa on myös tuotu esiin lisätutkimustarpeita. Julkaisun johdantoluvussa kerrotaan ekosysteemipalvelukäsitteestä ja luodaan katsaus politiikkaprosesseihin, joissa käsitellään ekosysteemipalveluja ja niiden sopeutumista muuttuvaan ilmastoon sekä esitellään VACCIA-hanketta. Osahankkeiden tulokset on koottu seuraaviin kolmeen lukuun, joista ensimmäisessä esitellään eräitä muutosten seurantaan ja tulevien muutosten ennustamiseen liityviä keskeisiä menetelmiä, toisessa kerrotaan ekosysteemipalveluiden muutoksesta ja kolmannessa tarkastellaan elinkeinojen haavoittuvuutta ja sopeutumista. Julkaisuun liittyy myös laaja yhteenveto-osa. Muutosten ennustamisessa ja seurannassa on käytetty mm. ilmasto- ja ilmanlaatuskenaarioita sekä kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistoja. Ekosysteemipalveluista on keskitytty tarkastelemaan valumaalueiden ja vesistöjen tuottamia palveluja sekä esimerkkilajien avulla rannikko-, vesi- ja metsäluonnon monimuotoisuuden muutoksia. Kaupunkien tarvitsemia ekosysteemipalveluja on tarkasteltu ilmastonmuutoksen ja maankäytön muutoksen näkökulmasta. Elinkeinoista on tarkasteltu maataloutta, metsätaloutta, kalataloutta ja matkailua.
  • Dahlström, Harri (University of Helsinki, 1965)
  • Kivinen, Erkki; Laitakari, Erkki (Suomen metsätieteellinen seura, 1958)
  • Huhtala, Jarmo (Lapin ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 29/2008
    Käytännössä miltei kaikkia Lapin jokia ja puroja, joiden valuma-alueella on ollut hakkuita, on käytetty uittoväylänä. Lukuisat kosket muotoiltiin rännimäisiksi uomiksi uittotoiminnan helpottamiseksi. Uittoväyliä oli laajimmillaan Lapissa kaikkiaan noin 10 000 km. Uiton loputtua vesistöissä voimassa olleet uittosäännöt kumottiin lupaviranomaisen toimesta. Lapin läänin aluetta koskevia uittosääntöjen kumoamispäätöksiä, jotka sisälsivät virta-alueiden kalataloudellisia kunnostamisvelvoitteita, oli kaikkiaan 55 kappaletta. Kuinka näissä uiton jälkeisissä jokien koski- ja virta-alueiden kalataloudellisissa kunnostuksissa onnistuttiin saavuttamaan haluttuja kalataloudellisia vaikutuksia? Edellä mainittuun kysymykseen haetaan osaltaan vastausta arvioimalla seitsemän kalataloudellisesti kunnostetun joen  kunnostustöiden kalataloudellista vaikuttavuutta. Arvioinnin kohteena olevat joet on kunnostettu seuraavassa aikajärjestyksessä: Kuohunkijoki 1980-luvun alussa, Sattanen ja Raudanjoki 1990-luvun alkupuolella, Ounasjoki 1990-luvun puolivälissä, Värriöjoki 1990-luvun loppupuolella sekä Ylä-Kemijoki ja Viantiejoki 2000-luvun alussa. Kalataloudellisten kunnostamistöiden kalabiologisia vaikutuksia on arvioitu seurantakohteilla tehtyjen sähkökoekalastustulosten perusteella. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti olleet kalataloudellisesti kunnostettujen jokien koski- ja virta-alueiden arvokalojen luontaisen lisääntymisen, kalabiomassan, kalatiheyden sekä kalalajisuhteiden kehittyminen koskien kunnostamistöiden jälkeen. Julkaisussa on esitetty havaintoja seurantakohteiden kunnostusten teknisestä toteuttamisesta ja jokikunnostustyömaan kalataloudellisen kunnostuksen asiantuntijaohjauksen järjestämisestä sekä edellä mainittujen tekijöiden vaikutuksista jokien kalataloudellisen kunnostusten kalabiologisten tavoitteiden saavuttamiseen. Ennakko-odotusten mukaisesti kalataloudellisesti kunnostettujen jokien koski- ja virta-alueiden keskimääräinen kalabiomassa olikin kasvanut useimmalla kohteella kunnostuksen jälkeen. Kunnostettujen virta-alueiden keskimääräinen kalabiomassa oli kasvanut useimmalla kohteella noin 40–100 %. Kunnostettujen jokien koski- ja virta-alueiden alueiden keskimääräinen lohikalojen biomassa kasvoi kaikilla kunnostetuilla kohteilla kalataloudellisen kunnostamisen jälkeen. Lohikalojen koski- ja virta-alueiden biomassan kasvu eri kohteilla vaihteli 19–2 400 % välillä. Kaikilla seurannassa olleilla kunnostetuilla jokialueilla on havaittu taimenen luontaista lisääntymistä kalataloudellisen kunnostamisen jälkeen. Kaikkien seurannassa olleiden jokien kalataloudellisen kunnostamisen todettiin tuottaneen kalataloudellista hyötyä. Ylivoimaisesti suurin kalataloudellinen hyöty (6 875 €/ha) koitui Ounasjoen yläosan kalataloudellisesta kunnostamisesta. Ounasjoen yläosan kunnostuksen vuonna 2003 tuottama kalataloudellinen hyöty arvioitiin alueelle istutettujen lohen poikasten tuottamien vaelluspoikasten määrän perusteella. Muiden seurannassa olleiden jokien kunnostuksesta koitunut kalataloudellinen hyöty vaihteli välillä 41–536 €/ha/a ollen keskimäärin noin 275 €/ha/a. Sattasjoen, Ounasjoen, Värriöjoen ja Ylä-Kemijoen osalta ei voitu kuitenkaan arvioida ko. jokien kalataloudellista kunnostamisesta harjuskannoille koitunutta hyötyä. Lapin kalataloudellisen kunnostustoiminnan tuottavuus kasvoi huomattavasti 1990-luvun alkupuolella. Huomattavasti pienemmillä kunnostuskustannuksilla (€/ha) saatiin merkittävästi suurempi kalataloudellinen hyöty. Kunnostamistyön toteuttamisvaiheessa tulee varmistaa, että työmaalla on organisaation jokikunnostustietämys ja osaaminen tehokkaassa käytössä. Paraskaan kunnostussuunnitelma ei takaa hyvää ja laadukasta kunnostamisen toteutusta, ellei työmaalle ole järjestetty riittävästi kalataloudellisen kunnostamistyön asiantuntijaohjausta. Asianmukainen työnohjaus vähentää kunnostamistyön kustannuksia ja lisää hankkeen kalataloudellista vaikuttavuutta.  
  • Unknown author (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 33
  • Salminen, Jani; Tikkanen, Sarianne; Koskiaho, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2017
    Tämä raportti sisältää Kohti vesiviisasta kiertotaloutta –hankkeen keskeiset tulokset, havainnot ja johtopäätökset. Raportti sisältää kokonaisvaltaisen synteesin kiertotalouden ja vesikysymysten kytkennöistä, yhteensovittamisesta ja yhtäaikaisesta optimoinnista. Kiertotaloudella tarkoitetaan talousjärjestelmää, jossa tuotteisiin sisältyvä arvo ja luonnonvarat pidetään tuottavassa käytössä mahdollisimman pitkään. Tavoitteena on vastata globaaleihin ja paikallisiin kestävyysongelmiin, joista yksi keskeisimpiä on puhtaan makean veden riittävyys. Vesiviisaassa kiertotaloudessa vettä käytetään tehokkaasti sen hukka minimoiden, veteen sen käytön aikana liuenneet aineet ja sitoutunut energia otetaan talteen ja palautetaan kiertoon. Kiertotalouden veteen kohdistuvat riskit hallitaan ja pinta-, meri- ja pohjavesiekosysteemeihin kohdistuvia paineita vähennetään. Vesiviisaan kiertotalouden ratkaisut liittyvät näihin teemoihin; veden hukan vähentämiseen, veden käytön tehostamiseen, aineiden ja energian talteenottoon ja veden kierrättämiseen ja uudelleenkäyttöön. Vesiin ja vesivaroihin liittyvien kestävyysongelmien ratkaisemisessa myös kulutusvalinnoilla ja sekä yksityisen että julkisen sektorin hankinnoilla on keskeinen merkitys. Hankeraportissa kuvataan veden ja vesiekosysteemien kytkennät veteen. Keskeisenä esittämisen tapana toimii aiheesta tuotettu infograafi ja sen sisältöjä avaavat tekstit. Vesiviisas kiertotalous on konseptina uusi ja sen hahmottaminen edellyttää tarkkaa käsitystä vesien käytön ja kuormituksen nykytilasta. Tässä raportissa esitetään hankkeessa laaditun, käyttöön otettua vettä (tekninen vesi) koskevan vesitilinpidon tulokset ja niiden pohjalta lasketut vesitehokkuuden tunnusluvut. Teknisellä vedellä tarkoitetaan ihmisen ekosysteemistä teknosysteemiin tyypillisesti pumppaamalla ottamaa vettä. Tarkastelu kattaa koko Suomen kansantalouden 150 toimialan jaotuksella. Fosfori- ja typpikuormituksen osalta esitetään tarkennettu arvio eri toimialojen aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Lisäksi on arvioitu tuontituotteiden aiheuttamaa vedenkulutusta. Vesiviisaan kiertotalouden ratkaisuja ja niihin liittyviä ohjauskeinomahdollisuuksia on tarkasteltu veden kannalta keskeisten, vesi-intensiivisten toimialojen kautta. Ohjauskeinojen osalta on painotettu kansainvälisiä esimerkkejä ja raportti sisältää esimerkkikuvauksia olemassa olevista vesiviisaan kiertotalouden ratkaisuista. Elintarvikeketjun kiertotalouteen liittyviä tarpeita ja mahdollisuuksia kuvataan Etelä-Satakunnan Pyhäjärviseudun tapaustarkastelun kautta. Raportin lopussa esitetään 12 johtopäätöstä vesiviisaasta kiertotaloudesta, sen tavoitteista ja niiden edistämisestä.
  • Janatuinen, Jorma (University of Helsinki, 1988)
  • Heinonen, Pertti; Myllymaa, Urpo (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 60
  • Myllymaa, Urpo; Ylitolonen, Anneli (1980)
    Vesihallitus. Tiedotus 191