Browsing by Subject "kannustimet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Naskali, Arto; Hiedanpää, Juha; Suvantola, Leila (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 48/2006
    Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä -raportissa selvitetään biologisen monimuotoisuuden talouskytköksiä, turvaamisen hyötyjä ja kustannuksia sekä taloudellisen toiminnan aiheuttamaa monimuotoisuuden hupenemista. Lisäksi selvitetään talouspoliittisia keinoja vähentää biologisen monimuotoisuuden häviämistä. Samalla hahmotetaan biologisen monimuotoisuuden tehtävä ja mahdollisuudet taloudessa, erityisesti kiinnittäen huomiota markkinaperustaisiin lähestymistapohin ja etenkin markkinoiden luomiseen eli uudenlaisten liiketoimintamuotojen kehittämiseen monimuotoisuuden varaan.
  • Haaga, Tapio (Helsingin yliopisto, 2020)
    I study whether modest copayment increases affect the general practitioner (GP) use in Finland, a country with relatively low copayments, low inequality, and an extensive welfare state. I also examine whether the estimates are driven by certain low–income groups considered to be economically vulnerable. The Finnish Government allowed municipalities to increase copayments in 2015 and 2016 by 9.5% and 27.5% respectively. At maximum, this meant that the copayment for a GP visit was 20.90 euros at the beginning of 2016, approximately 40% higher than at the end of 2014. Almost all municipalities made the 9.5% increase at the start of 2015, but some of them decided not to make the 27.5% increase at all or made smaller increases. I exploit this variation by estimating two–way fixed effects regression models, and I use population–wide administrative data containing all primary healthcare visits in 2013–2018 and socioeconomic information on patients. In the models, copayment increases are negatively associated with both GP use and median waiting times. Based on the means of estimates from several specifications, the 27.5% increase alone is associated with a 2% decrease in visits per resident in the first four quarters after the change and a 6% decrease thereafter. The estimates are not statistically significant. The median waiting times decrease by two days in the first year after the change and five days thereafter, and these results are significant. When I estimate the effects of both increases, the means of estimates are now a 5% decrease in visits per resident in the first four quarters after the last increase and an 8% decrease thereafter. Some of the estimates are statistically significant. I find no evidence to support the hypothesis that the low–income groups were more sensitive to the increases. However, the confidence intervals are wide across the study, suggesting that the design may be underpowered to detect small effects from zero. Moreover, the point estimates are surprisingly far from zero, which is especially surprising when upper income quintiles are concerned. Therefore, more evidence is needed to be able to make firm conclusions about the causal effects of policy changes.
  • Vesivalo, Arto (2006)
    2000-luvun alun hammashoitouudistus asetti terveyskeskusten hammashoidon haasteelliseen tilanteeseen. Uudistuksessa julkisesta hammashoidosta poistettiin hoitoon pääsyä rajoittaneet ikärajat. Ikärajojen poiston lisäksi otettiin käyttöön hoitotakuulainsäädäntö. Hammashoitouudistuksen myötä aikuisväestön hoidon kysyntä kasvoi, mikä aiheutti terveyskeskuksiin jonoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hammaslääkärien palkkausjärjestelmän mahdollisia ohjausvaikutuksia merkittävän reformin jälkeisessä tilanteessa. Lisäksi tavoitteena oli arvioida näiden ohjausvaikutusten ja tavoitteiden välistä yhdenmukaisuutta. Tutkimusta varten haastateltiin kymmenen terveyskeskuksen johtavaa hammaslääkäriä. Terveyskeskusten alueella asui noin 1,4 miljoonaa suomalaista. Hammashoidon tavoitteita ja uudistuksen implementointivaiheessa käytössä ollutta palkkausjärjestelmää ja kannusteita analysoitiin päämies-agenttimallin (esim. Laffont ja Martimort 2002) puitteissa. Vaikka terveyskeskusten tavoitteissa huomioitiin vuonna 2005 voimaan tullut hoitotakuu, ne heijastivat lasten ja nuorten hoitoa korostanutta aikaa. Työnjaon kehittäminen ja resurssien lisääminen olivat ensisijaisia keinoja uudistusten toteuttamisessa. Henkilöstöresurssien saatavuudessa oli tutkimuksen tekohetkellä vaikeuksia. Toimintatapojen uudistamisessa halutunlaisiksi ilmeni muutosvastarintaa. Haastateltujen mukaan toimintaa ohjasivat potilaiden hoidontarve ja hammaslääkärien totutut toimintatavat. Palkkaus vaikutti tuottavuuteen, muttei suoraan potilaiden valikoitumiseen hoitoon. Palkkauksen epäsuoria ohjausvaikutuksia ei kuitenkaan voida sulkea pois. Päämies-agenttimalli ei kaikilta osin pystynyt selittämään terveyskeskuksen ja hammaslääkärin suhdetta.
  • Ala-Kokkila, Kari (2001)
    Tutkielmassa on paneuduttu erilaisten tehokkuuspalkkamallien avulla työmarkkinoiden toimintaan. Kiinnostuksen kohteena ovat olleet etenkin työntekijöiden palkkaerot ja kannustimet sekä työttömyyden selittäminen. Tehokkuuspalkkamallien mukaan työttömyys aiheutuu siitä, että yritysten itse asiassa kannattaa maksaa enemmän kuin mitä kysynnän ja tarjonnan tasapainottava markkinapalkka olisi, koska tällöin työvoiman laatu paranee. Tähän on kaksi syytä: ensinnäkin hyvä palkka kannustaa ahkeroimaan lujemmin. Toiseksi, työnhakijat ovat parempia, kun palkka on houkuttelevampi. Tutkimuksessa on esitelty perusteellisesti neljä tehokkuuspalkkamallia. Albrechtin ja Vromanin malli laajentaa tunnettua Shapiron ja Stiglitzin tehokkuuspalkkamallia siten, että työntekijät kokevat työn raskauden kukin eri tavalla. Mallilla on kaksi päätulosta: sillä ei ole puhtaan strategian Nash -tasapainoa, joten yritykset eivät tarjoa yhtä ainoaa tehokkuuspalkkaa. Sen sijaan sillä on hajontatasapaino eli tehokkuuspalkkoja on useita, kullekin työntekijätyypille omansa. Yritys maksaa markkinapalkkaa enemmän, koska tällöin se saa sellaisia työntekijöitä kuin todella tarvitsee. Kimballin mallissa perehdytään työmarkkinoiden dynaamiikkaan. Jos työmarkkinoita kohtaa shokki, niin palkka tasoittaa sen vaikutuksia. Vastaavasti työllisyys sopeutuu viiveellä, koska yritysten on helpompaa muuttaa työntekijöidensä palkkoja kuin määrää. Työmarkkinoiden joustavuus vaikuttaa aivan keskeisesti shokkeihin sopeutumisen nopeuteen. Lindenin mallissa puolestaan tutkitaan, miten koulutus vaikuttaa työmarkkinoiden toimintaan. Havaitaan, että jos työntekijöillä on mahdollisuus edetä urallaan yrityksen sisällä parempiin tehtäviin, niin tällöin heiltä voi vaatia varsin paljon, eikä heille tarvitse maksaa edes rajatuotostaan vastaavaa markkinapalkkaa. Tavallaan heitä riistetään. Tosin heidän tilanteensa voi nähdä toisinkin. Hyväksyessään huonomman työn työnhakija kuitenkin pääsee mukaan kilpailuun paremmista - saa jalkansa oven väliin. Näin ollen hänen kannaltaan kyse on siten sijoituksesta tulevaisuuteen, jonka tuotto saattaa lopulta olla suurempi kuin huonon työn aiheuttama väliaikainen haitta. Rebitzerin ja Taylorin mallissa työnantaja voi tarjota kahdenlaisia työehtoja, parempia A-sopimuksia ja huonompia B-sopimuksia - esimerkiksi pysyviä virkoja ja sijaisuuksia. Työnantajan käyttäytymiseen vaikuttaa se, millaisilla markkinoilla se toimii sekä millaista teknologiaa se käyttää. Tilanteestaan riippuen se voi palkata joko A- tai B-sopimuksilla - tai molemmilla, jolloin A-työläiset muodostavat perustyöväen ja B-työläisiä palkataan kysyntähuippuja tasaamaan.
  • Sun, Susan Huying (2008)
    This paper is about delegation within organization, more precisely, within company. The key questions are i) what is the principal's optimal choice of authority allocation and ii) what factors influence the authority allocation in the scenarios of i) none of the two parties holds private information on projects; ii) the agent is better informed on projects and his information cannot be elicited. The thinking is based on the assumption that the principal always seeks to increase the agent's initiative and maximize own expected utility. Based on Principal-agent theory, two trade-offs are studied. One is losing control versus incentive. The principal raises the agent's incentive by delegating the decision rights to him. However, delegation may result in loss of control. Another trade-off is delegation versus communication. When a non-congruent agent holds private information and the principal holds authority, the agent may start strategic communication by adding noise into his communication. The trade-off is same as this question: whether the principal should delegate decision rights to an agent who has different preference with hers, or keep decision rights and make decision based on noisy communication? The study shows that delegation is always optimal as long as the difference between the principal and agent's preferences is not too large. The authority is more likely to be delegated on decisions (i) that are relatively unimportant for the principal; (ii) for which the principal can trust the agent; (iii) that are important to the agent, either because private benefits are high or because the principal cannot hurt the agent's initiative by overruling his decisions; (iv) that are new enough to the principal, so new that she does not have enough expertise or competency on it; (v) that the agent holds private information which is not elicitable. When delegation is not feasible, there are several factors which may increase a subordinate's real authority. They are (i) multiple agents; (ii) urgency of decisions; (iii) reputation for moderate interventionism; (iv) monetary incentive to the agent; (v)multiple principals.
  • Pajarinen, Jukka (2003)
    Työssäni tarkastelen vaiheistettua venture capital -rahoitusta. Venture capital -rahoituksella tuetaan innovaatioiden kehittymistä. Rahoittajat osallistuvat aktiivisesti yrityksen toimintaan pelkän rahoittamisen lisäksi. Vastineeksi toiminnastaan ne saavat omistusosuuden yrityksestä. Rahoitettavan projektin valinnan jälkeen projekti vaatii sekä rahoittajan että yrittäjän panoksen, jotta projektia voidaan kehittää edelleen. Rahoitus jakautuu selkeästi eri vaiheisiin. Yrittäjän ja rahoittajan suhdetta määrittelee tiiviisti rahoittajan mahdollisuus lopettaa rahoitus, jos projektin tulevaisuuden näkymät eivät ole enää suotuisat. Rahoittajan on vaikea varmentaa yrityksestä saatava tieto, koska rahoitettavassa projektissa on usein paljon yrittäjän henkiseen pääomaan perustuvia panoksia. Tästä johtuen yrittäjän ja rahoittajan välillä on epäsymmetristä tietoa. Tätä tiedon epäsymmetrisyyttä on syytä pyrkiä vähentämään, jotta projektin pitkän aikavälin tuotto-odotuksesta saadaan oikea tieto ja päätös jatkorahoituksesta on vankalla perustalla. Pyrin tutkielmassani etsimään keinoja, joilla sekä yrittäjää että rahoittajaa voidaan kannustaa panostamaan valittuun projektiin. Erityisesti selvitän, voidaanko rahoittajan ja yrittäjän välillä olevaa epäsymmetristä tietoa vähentää tai lieventää siitä aiheutuvia ongelmia. Pyrin myös etsimään vastausta, voidaanko jollain tavoin kannustaa yrittäjää panostamaan erityisesti projektin pitkän aikavälin tulokseen. Yrittäjällä saattaa olla kannustin keskittyä lyhyen aikavälin tuottoon, jotta projektin jatkorahoitus varmistuu. Tästä syystä yrittäjällä saattaa olla kannustin manipuloida signaalia, jonka rahoittaja havaitsee tehdessään päätöstä projektin rahoituksen jatkamisesta. Jos tämä kannustaminen on mahdollista, pohdin, voidaanko suuremmalla todennäköisyydellä todeta, että rahoitetaan nimenomaan parhaita projekteja. Tutkimani aineiston perusteella yrittäjää ja rahoittajaa voidaan kannustaa oikein muotoillun rahoitussopimuksen avulla. Sopimuksen olisi perustuttava vaihtokelpoisiin rahoitusinstrumentteihin. Erityisesti warranttien avulla voidaan kannustaa kumpaakin toimijaa ja kannustaa erityisesti yrittäjää panostamaan pitkän aikavälin tuottoon. Tällaisen sopimuksen avulla varmistetaan myös, ettei yrittäjällä ole kannustinta manipuloida signaalia, jonka rahoittaja havaitsee projektin etenemisestä. Sopimuksella on siis myös mahdollista pienentää epäsymmetrisen tiedon esiintymisen todennäköisyyttä. Merkittävimmät lähteet työssäni ovat olleet Repullon ja Suarezin (1999) artikkeli Venture Capital Finance: A Security Design approach sekä Cornellin ja Yoshan (1997) artikkeli Stage Financing and the Role of Convertible Debt. Casamattan (1999) artikkeli Financing and Advising: Optimal Financial Contracts with Venture Capitalist on tarjonnut lisänäkökulmia tutkielmaani. Keskeisessä sijassa ovat olleet myös Gompersin ja Lernerin kirjoittamat teokset The Venture Capital Cycle (1999) ja The Money of Invention. How Venture Capital Creates New Wealth (2001). Olen perehtynyt myös viimeaikaiseen venture capital -rahoituksen kehitykseen Euroopassa ja erityisesti Suomessa.
  • Matschoss, Kaisa (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Tutkimuksia ja selvityksiä 9/2014
  • Isolankila, Tapio; Keski-Säntti, Eeva-Maria; Mattila, Jukka (Kela, 2018)
    Työpapereita 141
    Pääministeri Sipilän hallitus asetti vuoden 2018 budjettiesityksen yhteydessä tavoitteekseen toteuttaa perhevapaauudistuksen. Uudistuksen oli tarkoitus lisätä työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, yksinkertaistaa ja kehittää tukijärjestelmää nykyisestä, etsiä keinoja edistää ja joustavoittaa paluuta perhevapailta työelämään sekä viedä käytäntöön perheystävällisten työpaikkojen toimintamalleja ja lisätä varhaiskasvatukseen osallistumista. Uudistus aiottiin toteuttaa julkisen talouden raamien puitteissa, työllisyyttä vahvistavilla vaikutuksilla. Hallitus luopui sittemmin uudistuksesta, mutta uudistukseen liittyvän taustatyön yhteydessä syntyi vaikutusarvioihin ja laskentaan liittyvää materiaalia, jonka valossa perhevapaauudistuksen keskeisiä vaikutuskanavia voidaan tarkastella relevantissa mittaluokassa. Tässä työpaperissa esitellään virkamiestyössä laadittujen laskelmien keskeisiä piirteitä sekä erinäisiä erilliskatsauksia aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Tarkoitus ei ole esittää näkökulmaa perhevapaauudistuksen toteuttamisen yksityiskohtiin tai ehdottaa yhtä mallia tai yksittäisiä toimenpiteitä perhevapaakokonaisuuden kehittämiseksi. Sen sijaan kirjoituksessa tuodaan esille aiheeseen liittyviä keskeisiä mekanismeja, niiden mittaluokkia sekä muita olennaisia tekijöitä perhevapaauudistusten taloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Työpaperissa kuvataan perhevapaajärjestelmän nykytila sekä käydään läpi kuvailevin ja laskennallisin esimerkein erilaisia perhevapaakokonaisuuteen liittyviä osia ja niiden vaikutuksia etuusmenoihin, työllisyyteen sekä lyhyesti julkiseen talouteen laajemmin. Lisäksi työpaperi sisältää katsauksia eräisiin erityiskysymyksiin, kuten perhevapaiden kokonaishedelmällisyys- ja työuravaikutuksiin sekä varhaiskasvatuksen lapsivaikutuksiin. Taustakatsauksissa ei ole pyritty kvantitatiiviseen arviointiin. Ensimmäinen luku käsittelee perhe-etuuksien nykytilaa koskevaa lainsäädäntöä ja tilastotietoja perhevapaista. Toisessa luvussa käsitellään vanhempainvapaajärjestelmään liittyviä reformimalleja sekä niihin liittyviä kustannus- ja työllisyyslaskelmia. Kolmannessa luvussa käsitellään kotihoidon tukeen liittyviä kysymyksiä. Neljännessä luvussa tarkastellaan lyhyesti verotukseen liittyviä keskeisimpiä heijastusvaikutuksia. Kirjoittajat vastaavat itse työpaperissa esitetyistä näkemyksistä. Työpaperi ei vastaa kirjoittajien edustamien organisaatioiden näkemyksiä aiheesta.
  • Hellman, Jaana (2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan liikkeenjohdon optioiden vaikutusta johtajan riskikäyttäytymiseen. Tarkoituksena on tutkia optioiden riskikannustimia, ja ydinkysymyksenä selvitetään, kannustavatko optiot johtajaa suurempaan riskinottoon vai eivät. Ensin tarkastellaan optioiden arvonmuodostusta, jossa merkittävimpänä lähteenä on Lambertin ym. (1991) artikkeli. Sitten analysoidaan palkkiojärjestelmien vaikutuksia johtajan riskikäyttäytymiseen lähinnä Rossin (2004) hyötyfunktioanalyysin pohjalta. Lopuksi pohditaan tiiviisti optio-ohjelman rakenteen vaikutusta riskikannustimiin, ja esitetään Brisleyn (2006) optioiden toteutusajankohtaa ja riskikannustimia käsittelevä malli. Yleisen käsityksen mukaan liikkeenjohdon optioilla pystytään kasvattamaan johtajan riskinottoa. Riskinotto määritellään usein yrityksen osakkeen volatiliteetin kasvuna. Black - Scholes-mallin mukaan osto-option arvo kasvaa osakkeen volatiliteetin kasvaessa. Koska arvo kasvaa, niin johtajalla ajatellaan olevan kannustin pyrkiä kasvattamaan osakkeen volatiliteettia. Uudemman tutkimuksen mukaan Black - Scholes-malli ei kuitenkaan sovellu kannustinoptioiden arvon määritykseen. Tämä johtuu siitä, että Black - Scholes-mallissa sijoittajan oletetaan voivan hajauttaa sijoituksensa vapaasti markkinoilla. Jos sijoitus voidaan hajauttaa tehokkaasti, niin sijoittaja on riskineutraali yksittäisen yrityksen suhteen. Kannustinoptioiden ehtoihin yleensä liittyy rajoitteita, jotka estävät johtajaa hajauttamasta sijoitustaan tehokkaasti. Tällöin johtaja ei ole riskineutraali johtamansa yrityksen suhteen. Johtaja on riskiä karttava. Tällöin Black - Scholes-malli yliarvioi optioiden arvoa johtajan näkökulmasta, ja kannustimet eivät johtajan näkökulmasta ole yhtä suuret kuin omistajien näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan optiot eivät välttämättä kannusta johtajaa ottamaan riskejä. Näin on erityisesti silloin, kun johtajan odotettu optiotulo on jo "riittävän" suuri. Jos odotettu optiotulo on riittävän suuri, niin johtajan ei enää kannata riskeerata sitä ottamalla turhia riskejä. Johtajan ei kannata ottaa turhia riskejä myöskään siksi, että epäonnistuminen saattaa toimia signaalina johtajan ammattitaidottomuudesta, jolloin johtajan arvo "johtajamarkkinoilla" heikkenee. Se, kuinka suuri on riittävä optiotulo, riippuu johtajan henkilökohtaisista preferensseistä. Optio-ohjelmien riskikannustimiin voidaan vaikuttaa muuttamalla optio-ohjelman rakennetta. Yksi mahdollisesti merkittävä muuttuja on optioiden toteutusajankohta. Tutkielmassa esitettävän mallin mukaan muokkaamalla toteutusajankohtaa yrityksen osakkeen hinnasta riippuvasti, voidaan johtajan riskikannustimia ylläpitää. Kun johtajan odotettu optiotulo on niin suuri, että johtaja ei ole enää halukas ottamaan riskejä, niin johtajan sallitaan toteuttaa ainakin osa optioista. Lisäksi voidaan myöntää uusia optioita, jotka palauttavat kannustimet.
  • Ehanti, Anna (2005)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan päätösvaltaoikeuksien ja kannustimien eroa yrityksen elinkaaren eri vaiheissa. Tarkastelu tapahtuu aloittelevien yritysten tapauksessa Oliver Hartin (2001) "Financial Contracting" -artikkelissa esitetyn mallin mukaisesti. Mallin avulla pohditaan, millaisten päätöksenteko-oikeus -allokaatioiden vallitessa yritys kannattaa perustaa, ja kannattaako eri toimijoiden yrittää vaikuttaa lopputulokseen. Kypsempiä yrityksiä käsitellään Jean Tirolen (2001) "Corporate Governance" -artikkelissa muodostaman mallin avulla. Ensiksi pohditaan osakkeenomistajien preferenssejä ja sitä, miten osakkeenomistajat ja investoijat varmistavat preferenssiensä huomioonottamisen erityisesti johdon kannustimien ja päätösvaltaoikeuksien tapauksissa. Tämän jälkeen esitellään termi sidosryhmät, ja käsitellään sidosryhmien preferenssejä kypsän yrityksen toiminnassa. Tutkielmassa päädytään seuraaviin tuloksiin. Uusien yritysten kontrollissa painottuu ulkopuolisten rahoittajien rooli, sillä jos heitä ei saada mukaan projektiin, ei yritys saa tarvitsemaansa alkupääomaa. Tarvittavan alkupääoman saamiseksi yrityksen omistajat luopuvat alkuvaiheessa tietyistä oikeuksista riskirahoittajien hyväksi. Hartin muodostaman mallin avulla huomataan, että erilaiset päätöksentekoallokaatiot vaikuttavat yrityksen arvoon ja että päätösoikeuksien erilaisilla allokaatioilla saadaan erilaisia tuloksia yrityksen kannattavuudesta. Projektin käynnistymiseksi tarvitaan sekä velkojia että riskirahoittajia. Kypsempien yritysten tapauksessa painottuu omistajien rooli, jotka määräävät johdon palkkiot ja hallituksen välityksellä kontrolloivat liikkeenjohtoa. Osakkeenomistajien preferenssien painottumiselle muodostuu kolme argumenttia; luvatun tulon muodostuminen, johtajan tehokkaat kannustimet sekä jakamattoman kontrollin edut päätöksenteossa. Kuitenkaan osakkeenomistajan etujen huomioonotto ei ole yksiselitteisesti paras vaihtoehto. Se nimittäin luo valintoja, jotka ovat vinoutuneita. Loppupäätelmänä voidaan kuitenkin sanoa, että osakkeenomistajat kontrolloivat johtoa rakentamalla kannustinjärjestelmän johdon optioiden, ei sidosryhmien hyvinvontiin sidottujen palkkioiden, avulla.
  • Mattila, Inka (2008)
    Terveyspalveluiden ulkoistamisesta on tullut 2000-luvulla normaali osa terveyspalveluiden tuotantoa. Ulkoistamisen syynä on usein kustannusten alentaminen. Perinteisesti julkisesti tuotetun palvelun tuottaminen yksityisellä sektorilla herättää keskustelua siitä, onko mahdollista alentaa tuotantokustannuksia ilman, että palvelun laatu muuttuu. Toisin sanoen voidaanko todellisia yhteiskunnallisia kustannussäästöjä saavuttaa ulkoistaessa. Tutkielmassa tarkastellaan terveyspalveluita ulkoistavan kunnan näkökulmasta, miten ulkoistaminen vaikuttaa terveyspalveluiden laatuun ja tuotantokustannuksiin. Tutkielman tarkastelutapa on teoreettinen. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan Holmströmin ja Milgromin (1991) mallin avulla miksi palveluiden laatu voi laskea ulkoistaessa. Holmstömin ja Milgromin malli on päämies-agenttimalli, jossa agentilla on monia eri tehtäviä, ja joista päämies pystyy havaitsemaan vain osan. Mallia voidaan soveltaa terveyspalveluiden ulkoistamiseen siten, että oletetaan, että päämies on kunta ja agentti on terveyspalveluiden tuottaja, joka työskentelee yksityisellä sektorilla. Agentilla oletetaan olevan kaksi tehtävää: alentaa kustannuksia ja tuottaa korkeaa laatua. Koska yrittäjällä on kannustimet alentaa kustannuksia, voi olla optimaalisempaa tuottaa terveyspalvelut julkisella sektorilla Tämä on tilanne silloin, kun kunta ei havaitse palveluiden laatua ja yrittäjälle koituu kustannuksia (haittaa) laatuponnisteluista. Tutkielman toisessa osassa pohditaan Sørensenin ja Knaben (2006) mallin avulla mitkä tekijät vaikuttavat siihen, voidaanko ulkoistamalla vähentää terveyspalveluiden tuotantokustannuksia ilman, että palvelun laatu muuttuu. Mallissa terveyspalvelut voidaan tuottaa joko julkisella sektorilla tai ne voidaan ulkoistaa ja tuottaa yksityisellä sektorilla. Mallissa verrataan yksityisen ja julkisen sektorin terveyspalveluiden tuotannosta syntyviä kustannuksia. Mallissa oletetaan ensin, että vain yksityisen sektorin tuottajalla on kannustin tehdä kustannussäästöponnistuksia. Kustannussäästöponnistukset vähentävät tuotannon laatua. Tästä seuraa, että kunta joutuu valvomaan palvelun laatua enemmän ulkoistaessa. Tämä vähentää ulkoistamisen kannattavuutta. Mallin johtopäätös on, että julkisen sektorin oma tuotanto voi olla kannattavampaa (aiheuttaa matalammat tuotantokustannukset) jos palvelun laadun valvonnan rajakustannukset ovat korkeat ja kustannussäästöponnistusten rajatuotot ovat pieniä. Kun myös julkisen sektorin tuottajalla on kannustin tehdä kustannussäästöponnistuksia, ei julkisen ja yksityisen sektorin tuotantokustannuksissa ole eroa. Tärkeimmät lähteet: HOLMSTRÖM, BENGT – MILGROM, PAUL (1991): Multitask Principal-Agent Ana-lyses: Incentive Contracts, Asset Ownership and Job Design. Journal of Law, Econom-ics and Organization 7 (24-52). KNABE, ANDREAS – SØRENSEN, PETER BIRCH (2006): Outsourcing of Public Service Provision – When Is It More Efficient? Finnish Economic Papers 19 (3-15).
  • Harou, P. A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Pekola, P (Kela, 2018)
    Studies in social security and health 148
    Erilaisten markkinamekanismien käyttö on yleistynyt eri maiden terveyspalveluissa. Yleisesti ajatellaan, että kilpailu lisää laatua erityisesti silloin, kun hinnat ovat kiinteät ja asiakkaat voivat vapaasti valita palveluntuottajansa. Intuitiivisesti järjestelmä toimii seuraavasti: kilpailun kiristyessä valinnanvapauden myötä asiakkaat valitsevat tuottajikseen parempaa laatua tuottavat yksiköt, ja siten parempaa laatua tuottavien yritysten voitot kasvavat. Aikaisemmat kilpailua ja laatua käsittelevät tutkimukset analysoivat enimmäkseen sairaalamarkkinoita, ja tutkimuksia on tehty erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kilpailun ja sääntelyn vaikutuksia laatuun Kelan järjestämissä vaikeavammaisten fysioterapiapalveluissa. Näin ollen tämä väitöskirja laajentaa aikaisemman kirjallisuuden näkökulmaa kuntoutuspalveluihin, kuten fysioterapiaan, joita ei ole aikaisemmin tästä näkökulmasta tutkittu. Yleensä Kela järjestää fysioterapiapalvelut kilpailuttamalla tuottajat. Osallistuessaan kilpailutukseen yritykset määrittelevät tarjouksessaan sekä hinnan että laadun, ja Kela pisteyttää nämä tekijät. Sopimuskaudella 2011–2014 fysioterapiapalveluiden järjestämisessä kokeiltiin kiinteähintaista palveluseteliä kahdessa Kelan vakuutuspiirissä. Tässä järjestelmässä sopimuksen saaneet yritykset tuottivat voittoa vain, jos asiakkaat valitsivat heidät tuottajakseen. Fysioterapian asiakkaat eivät maksa palvelusta omavastuuta. Edellä mainittu toimintaympäristön muutos todennäköisesti vaikutti yritysten insentiiveihin tuottaa laatua. Tulokset osoittivat, että kilpailu laski laatua huolimatta siitä, miten palvelut järjestettiin tai miten hinta määräytyi. - Englanninkielinen julkaisu
  • Topo, Usva (Helsingin yliopisto, 2019)
    Taloustieteessä on laajaa näyttöä siitä, että osalla työttömistä työllistyminen ei lisää tuloja merkittävästi. Keskeistä työn tarjontapäätöksessä on, että työllistyminen tuottaa henkilölle taloudellista hyötyä. On tärkeää tunnistaa henkilöt, joiden taloudelliset kannustimet työllistymiseen ovat heikoimmat ja ymmärtää taustalla olevat tekijät, jotka heikentävät työllisty-misen kannustimia. Tällöin työttömyydestä työelämään siirtymisen taloudellisia kannustimia voidaan parantaa politiikka-toimilla keskittyen ryhmiin, joilla taloudelliset kannustimet työllistymiseen ovat heikommat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka vuonna 2016 työttömyyskorvaukset ja muut saadut tulonsiirrot sekä verotus vaikuttavat täyspäiväisesti työllistyvän henkilön taloudellisiin kannustimiin työllistyä. Tämän lisäksi tarkastellaan, kuinka suuri osuus aineistoon kuuluvista henkilöistä on työttömyysloukussa. Kirjallisuuden mukaan henkilö on työttömyys-loukussa, jos työllistymisveroaste on vähintään 80 %, eli 10 euron bruttopalkan lisäyksestä käteen jää nettona enintään 2 euroa. Kysymystä tutkitaan empiirisesti laskemalla otokseen kuuluville henkilöille odotettu bruttopalkka heidän työllis-tyessään täyspäiväisesti. Odotetusta bruttopalkasta lasketaan henkilöiden nettopalkat työllisenä. Tarvittavat laskut netto-tuloista tehdään Sisu-mikrosimulointimallilla. Käytetyn aineiston otos muodostuu Tilastokeskuksen Sisu-mikrosimulointimallin pohja-aineistosta, joka sisältää rekisteritietoja henkilön perheestä, asumisesta ja tuloista, sekä henkilön maksamista veroista ja saamista tulonsiirroista. Tähän aineistoon yhdistetään tiedot työsuhteiden pituuksista, työttömyysjaksoista ja työpaikan toimialoista vuosilta 2014-2015 työntekijä-työnantaja-paneeliaineistosta. Tämän lisäksi aineistoon yhdistetään tuntipalkkatiedot Palkkarakennetilastosta. Tilastokeskuksen toteuttaman aineistojen yhdistelyn jälkeen aineistoon kuuluu noin 159 000 20-65-vuotiasta henkilöä. Aineistossa palkat havaitaan ainoastaan työllistyneille, jolloin kuukausipalkkojen laskentaan käytetty aineisto kuvaa ainoastaan työssäkäyviä henkilöitä, mutta ei työttömiä. Osa pienten lasten vanhemmista jää kotiin hoitamaan lapsia työskentelyn sijaan. Tällöin aineisto on valikoitunut, sillä pienten lasten vanhempien palkoista saadaan havaintoja vain joukosta vanhempia, jotka eivät jää hoitamaan lapsia kotiin. Pienten lasten vanhempien palkkaestimaatit vääristyvät aineiston valikoitumisen vuoksi, sillä heistä havaitut palkat eivät edusta vanhempia, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsia. Tätä aineiston valikoitumista työssäkäyviin kontrolloidaan huomioimalla perheen alaikäisten lasten lukumäärä ja asun-tokunnan koon vaikutus vanhempien töihin osallistumiseen, sillä osa vanhemmista jää kotiin hoitamaan lapsia. Palkka-estimaatit laaditaan kaksivaiheisella valikoitumisen huomioivalla Heckman-mallilla. Tutkielma edistää tutkimuskysymyk-seen liittyvää suomalaista kirjallisuutta keskittymällä valikoitumisen aiheuttamaan ongelmaan. Yksittäisistä tekijöistä koulutus vaikuttaa eniten sekä naisten että miesten työllistymispalkkaan. Alle 3-vuotiaiden lasten lukumäärä laskee merkittävästi naisten osallistumista töihin, kun aineiston valikoitumista kontrolloidaan lapsiluvulla ja kotitalouden henkilöiden lukumäärällä. Työllistymisveroasteeksi saadaan tässä tutkielmassa 67,8 %, mikä on linjassa aiemman suomalaisen tutkimuskirjallisuuden kanssa, jossa 2010-luvulla työllistymisveroaste on ollut 60-70 % tasolla. 2,34 % aineiston henkilöistä on työttömyysloukussa, ja yksinhuoltajista jopa 12,3 % on työttömyysloukussa. Naispuoli-sista yksinhuoltajista 13,9 % on työttömyysloukussa, ja miehillä vastaava osuus on 5,41 %. Työllistymispalkat jäävät naisilla miehiä matalammaksi, minkä takia taloudelliset kannustimet työllistymiseen ovat keskimäärin naisilla heikommat kuin miehillä. Työllistymisveroasteet ovat korkeimmat yksinhuoltajilla, joiden kannustimia täyspäiväseen työskentelyyn heikentää päivähoitomaksujen nousu tulojen kasvaessa samalla kun yleinen asumistuki ja työttömyyskorvaukset laskevat. Päivä-hoitomaksujen tulorajojen korottaminen tai päivähoitomaksujen laskeminen olisivat tehokkaita keinoja laskea yksin-huoltajien työllistymisveroastetta ja vahvistaa yksinhuoltajien taloudellisia kannustimia työllistyä. Erityisesti ansiosidon-nainen työttömyyskorvaus nostaa työllistymisveroastetta, ja sen pituutta onkin lyhennetty viime vuosina. Ansiosidon-naisen työttömyyskorvauksen tasoa laskemalla tai sen pituutta lyhentämällä taloudelliset kannustimet työskentelyyn parantuisivat.